Part 12

Päivän hämärtäessä taas kaikki kerääntyivät juhlapirttiin, sillä päänumero, juhlapäivälliset, oli käsillä. Lamput sytytettiin, piirit lakkasivat pyörimästä, mutta laulut yhä kajahtelivat. Kaikkien silmät kääntyivät milloin kalakukkoihin, leipäpinoihin ja poronpaisteihin pirtin pitkällä pöydällä, milloin taas siihen _kolmatta metriä_ pitkään ja noin _metrin_ levyiseen ruokaseteliin, joka oli ripustettu pöydän yläpuolelle.

Se oli kai mailman kansallisimpia ruokaseteleitä: siihen oli maalattu poro-ajaja kaikissa mahdollisissa vaiheissaan ja se vilisi täynnänsä isien sananlaskuja: tietysti oli se laadittu yliperäläisten "ranskanmurteella".

POROMIESTEN JUHLAHARTSUT.

(Yhdeksän hengellistä ruokaryyppyä:)

1. Pidä puolesi Jumalan vilja: syntinen on kimpussasi! 2. Nälkä on ruuan alku, ruuassa työn alku, juomassa puheen alku. 3. Suola, leipä miehen muona; voi, velli vasikan juoma. 4. Parempi kerta kyllin syödä kuin on aina ruikutella. 5. Suusta syönehen näkeepi, parrasta palan purijan. 6. Petäjäinen posket punaa, ruisleipä voiman antaa. 7. Pieniä ne on muikut joulukaloiksi! 8. Parempi leipä kuin kulta. 9. Rohkea ruuan hakeepi, ujo nälkeä näkeepi.

_Ensimäinen ennätys_ Voitaleipeä, suolakalloa ja minkä mittäi; särpimeksi kirnuhuituo elikkä tuota hapanta piimeä.

(Kolme hengellistä ruokaryyppyä:)

1. Ei kaikki ole kokkeja, joilla on pitkä puukko. 2. Älä luule luuta lihaksi, härän häntää makkaraksi. 3. Sitten on rokka rohtoisa, kun on kahta kattilassa.

_Toinen tormaus:_ Poropaistia ja kuoripottua ja siinä sivussa muutai muskulaa.

(Taas:)

1. Tänäpänä härkä, huomenna nälkä. 2. Kyllä härkä jäniksen tapaa, jos ei muualla, niin kattilassa. 3. Se kypsen maistaa, joka keitetyn paistaa.

_Kolomas kopraus:_ Mörön lihhoa elikkä linnunluita ja pottuvoita tai hätätilassa lento-oravan siipiä.

1. Kalaa, leipää, rokkaa -- ei talvella muuta o'kkaan. 2. Hupa huttu, viepä velli, rieska kaikkein kavalin. 3. Iltasyönti lihottaa, aamuatria kaunistaa.

_Nelejänsi nappaus:_ Porokinkeripuuroa, herrastalakkunaa elikkä muuta mämmiä.

1. Oli mitä oli, mutta puuroa illaksi! 2. Puuro meillä pussahutetaan, ei ole varaa velliä keittää. 3. Liemi ahkion vetääpi, pala pienen pulkkaraisen.

_Viiensi veällys_: Kalakukkoa, poronkieltä, piirakkoa.

1. Kyllä nälkä ruuan suolaa. 2. Kost' jumala kokille, paha puoli paistajalle! 3. Leipää leivän murusetkin, voita voin kirposetkin.

_Kuuensi kupsaus_: Vaikkapa naurista?

(Ka kun ei tiiä mittee hyö akkaväki hoksaavat.)

1. Ei räkkää herkkua vatsan täysi. 2. Kylkehen kyläinen ruoka, se kohti kotoinen ruoka. 3. Maiskis mansikka karhun suussa!

_Seihtemänsi sieppaus_: Jäläkipöperöä! (Kolme viimeistä paukkua:)

1. Hyvää se on hyvän loppukin. 2. Voita vehnäinen vaatii, suolavettä petäinen. 3. Munakuukku ja pannukaakku ne miestä pulieeraa, mutta kaali se miestä kasieeraa.

_Juhlakahvi_:

"Kahvihan se on kaunis ruoka, jok' ei miehen mieltä muuta eikä päätä pyörryttele; vaan kun juovat johtomiehet, vielä toisen tolpparitkin, viepi viimeisen vasikan, ainoan emännän lehmän!"

Nämät juhlahartsut, jotka syötiin vuorolleen parissa pöytyeessä, eivät menneet ilman asiaankuuluvia puheita. Olen ennen huomauttanut etten puolestani ole seremoniain harrastaja, mutta kas kun asia koskee kotoisia poropäiviä, silloin Pohjolan luoja sallii minullekkin puhelahjan. Poropaistiin päästessä oli arpa langennut ja minä siis päästin tulemaan.

Tietysti puhuin vertausten ja tunnustähtien kautta käyttäen ääriviivoja! Jerusalemin aasintamma -- Suomen porohärkä, Rangifer tarandus. Arvattavasti oli juhlapuheeni liian vakava, liian runolentoinen, sillä heti eläköönhuutojen vaijettua pinkosi ylös nälkämaan iloisin mies, porotohtori Buss, rykien merkitsevästi ja huitoen käsiään. Ei tarvinnut kuin vilkaista miehen mimiikkiin, niin ihminen jo joutui hyvälle tuulelle! Äärettömän hartaalla vakuuttavaisuudella hän näet julisti ikivanhaa viisausoppia ihmisen vatsan valtavasta merkityksestä, johtaen kaikki elämänlangat riippuviksi tästä tärkeästä paikasta ja kohdistaen yhteisen kiitoksen Hallan isännälle, ukolle, joka... ja niin edespäin. Eläköön! Siihen tietysti taas vastasi Hallan ukko puhuen syntyjä syviä, asioita ainoisia, ja pyysi vieraita j.n.e. Eläköön! Mutta tuskin olivat puukot heilahtaneet, kun jo kolmas pöytäritari, seurakunnan sielunpaimen "Hosta", nousi ylös pyytäen säästämään yhden eläköönhuudon hänenkin juhlaesineelleen. Poropappi näet huomautti vakavan viehkeästi Peräpohjan naisen olemassoloa, naisen, jonka sekä kylmä talvi että häikäisevän valoisa suvi vuosisatojen kuluessa oli sorvannut sitkeäksi, kärsivälliseksi ja ainakin tätä taustaa vasten katsottuna -- klassillisen kauniiksi. Kunnon pastori tietysti ajoi ylistyksensä Hallan ukon rintatoveriin, sukkelasuiseen, liukasliikkeiseen Liisu emäntään.

Imelä mielikuvitus on kiihoittava ryyti kaikilla aterioilla. Vaikka ei ruokasetelin mukaista desääriä ollut olemassakaan, luulivat kaikki sitä nauttineensa. Tämä kuviteltu jälkiruoka vaikutti suorastaan koomillisesti poromiesten ruuansulatukseen, sillä seuraavassa hetkessä oli -- horribile visu -- franseesi käymässä ison muurin kupeella. Poromiesten franseesi? -- te arvaatte miltä se näyttää! Se vivahtaa aivan ihmeellisesti porohärkien ryntäilyihin, puskuihin ja koparoimisiin.

Mutta emme me ainoastaan huvitelleet (pesen käteni), vaan myös keskustelimme ammattiasioista.

Miten on ajoporoa ruokittava? Kuinka monesti vuorokaudessa sille on annettava jäkälää? Miten vastahakoinen poro opetetaan leivän syöntiin? Ovatko naava, kortteet, raatteet j.m.s. edulliset syöttöaineet? Miten on estettävä permoja? Kuinka paljon sopii ajaa? Minkä ikäisillä nuorilla poroilla saapi ajaa? Kaksi- ja kolmivaljakko? Mitä on otettava huomioon pitkästä ajosta tultua? Onko eläinrääkkäystä, jos kaksi henkeä istuu samassa pulkassa? -- Millaiset valjaat ovat edullisimmat? Pulkan, kelkan ja suksien käyttö talven eri aikoina? Mikä aine on edullisin pulkan emäpuussa? Eikö olisi suotavaa että kevätajoissa olisi kepeämpi pulkka kuin paljon lumen aikana? Millaiset pitää suksiltaan ajajan susten olla? Eikö urheilijan sietäisi enemmän harrastaa ummella ajoa, jotta ei poro veltostuisi? Eikö olisi syytä keksiä erikoinen suomalainen porourheilijan puku matkimatta lappalaisia? Eikö olisi suotava että joku maalaiskauppias perustaisi osaston porourheilijan tarpeita? -- Missä vietetään kihlakuntamme toiset poropäivät? y.m.

Ohjelman seuraavana numerona oli juhlasauna, josta puhuttiin ainoastaan kuiskaamalla. Magnesium-patterin räjähtäessä näkyi Hallan "camera obscurassa" kolmen poroministerin partainen naama ja säpikkäättömät kintut. Senjälkeen seurasi vielä salaperäisempi poromiesten booli...

Tuli yö. Taivas pilvinen poudistui -- Otava ja Kalevan miekka kimalsivat majesteetillisina korkeudessa, porotiuvut ja kellot helisivät tanhualla, sarvet kalisivat pakkasessa, sorkkakaviot raksuivat... Se oli peräpohjalainen yö lumen ja pakkasen valtakunnassa valtavalla vaaralla, jonne peninkulmittaan siinsi lumivaippaista korpea:

"Kuulkaa korpeimme kuiskintaa...!"

Mutta juhlapirtissä ja talon kamariloissa vielä valvottiin makuullaan. Jos oli päivä ollut suurenmoinen elävine poroineen, niin oli yö yhtä uljas Tuonen porojen taljoineen. Ajatellappa että sata miestä kukin saa taljan vuoteekseen -- kelpaa köllöttää moisella mökkänällä [vuokkilaisia sanoja], päänalus-pullinaan neljän tuulen hiippa ja peittonaan sininen umpitakki! "Kunhan minn' en vuan unissani puttoisi pulukasta!" sanoo apteekkari. Hyrynsalmen lääkintähallitus viljelee sanan viisautta viimeiseen asti saaden monen uneliaan herätetyksi vatsoja hytkyttävään nauruun. "Kuuluu ohjelmaan!" murahtaa Mustaparta, joka vieressäni lojuu taljalla. Jumala on todella luonut ihmeellisen mukavia tyyppejä moisille poropäiville.

Vihdoinkin kaikki vaikenevat ja poromiesten yhteinen juhlakuorsaus alkaa pauhaten kuin paras jouhiorkesteri.

Sanotaan että kuorsaus on voiman merkki --.

* * * * *

Taas liehuivat liput korpitiellä: Kiannan karavaani teki juhlallista palausmatkaa eroten Pesiön pataljoonasta. Itse Hallan ukko ja Hallan akka seurasivat juhlasaattueessa, jota hännysti iloinen porotohtori. Sitäpaitsi oli onnistuttu voittamaan Hyrynsalmen postineidin ynnä Puolangan propsipäällikön sydämet -- myös ne seurasivat mukana. Ja huolimatta paukkuvasta pakkasesta katkesivat peninkulmat helposti. Parrat kuurassa karautettiin Ämmän raunioille. Siellä sijaitseva köyhäin lasten koti purki oitis sisältönsä ja me huusimme yhteisen tervehdyshuudon kaikelle sille, mitä luminen Pohjola tarjoaa. Etteivätkö moiset huvimatkailijat herätä valtavia tunteita pienokaisissa? Oh, ne painuvat niiden sieluihin iäksi. Ja hekin, nämät Suomussalmen köyhät orpolapset, korottivat äänensä laulaen kimeästi "Nälkämaan laulun". Oli sydäntä värisyttävää, kun he avopäin ja päällysnutuitta juoksivat porojemme jälissä kirkuen eläköönhuutoja...

-- -- --

Poropäivät olivat päättyneet. Mutta muisto elää ja se muisto on hyvinkin hupainen, valtava ja mietityttävä. Moisilla porojuhlilla on suurempi merkitys kuin moni arvaa! Ne ovat luontaiset _meidän_ olosuhteillemme, ne eivät vaikuta ainoastaan ulkonaisten muotojen kehitykseen, vaan kasvattavat sisäisiäkin elementtejä. Ne ovat yhtäaikaa meidän turisti- ja urheilu-juhliamme, laskiaiskarnevaalejamme, laulujuhliamme, opintomatkojamme, puhujakoulujamme, näyttelyjämme, partasuu-urostemme ja neitojemme karjalaiskisoja, nuorten miestemme ja nuorten naistemme vapaa-aatteisia tutustumistilaisuuksia, joista ei tottatosiaan liene pahaa sanomista niin kauvan kun osaamme panna arvoa ja kiinnittää toiveita korpikulttuuriin, jonka päätekijöinä ovat luonnonrakkaus ja kohtaloonsa tyytymys.

Ensimäiset poropäivämme? -- ensimäiset säkeet meidän uudessa maakuntamarssissamme.

(1912).

Liite:

Poromiehen taskusanakirjasta.

Poro-nimitykset:

Yleinen nimitys _poro_. Runollinen ja leikillinen nimitys _petra_. Harvinainen nimitys _peura_ (villipeura), jota nimitystä poromiehet käyttävät varsinkin silloin kun ei porossa löydetä omistusmerkkejä. Sanotaan että on "peuran korvalla".

Sukupuolen mukaan nimitetään poroja _härkäporoiksi_ (uros) tai _vaajinporoiksi_ (naaras).

Urospuolinen poro saapi useita eri nimityksiä aina sen mukaan, minkä ikäinen se on tai miten se suhtautuu niinsanottuun purentaan.

Suomussalmelaisissa paliskunnissa ovat nämä nimitykset seuraavat:

_Hirvas-vasa_ -- alle 1 vuoden ikäinen. _Urakka_ -- toisella vuodella oleva. _Hirvas_ -- joka ei urakkana ole purtu (siis purematon). _Vuorsahärkä_ -- urakkana purtu, 3:nnella ikävuodella oleva. _Ukkohirvas_ -- 4:nnellä vuodella oleva hirvas. _Piettiö_ -- sellainen härkä, jonka purenta on -- "käynyt huonosti". Toisin sanoen, vertaamalla hevoseen: "puoleksi orit, puoleksi ruuna".

Ukkohirvaan jälkeen antautuvat nimitykset ainoastaan härkäsarvien iän mukaan. Sanotaan:

_Ensimäiset härkäsarvet_, _Toiset härkäsarvet_, _Kolmannet härkäsarvet_ j.n.e.

Ei ole mahdotonta tavata härkäporoa, jolla on esimerkiksi _21:set härkäsarvet_, vaikka kyllä on tavallista että kaksikymmenvuotias poro jo on ikäloppu.

Naaraspuolisten porojen nimitykset ovat täkäläisissä paliskunnissa seuraavat:

_Vaajin-vasa_ -- alle vuoden ikäinen. _Vuonilo_ -- toisella vuodella oleva. _Vuorsavaajin_ -- kolmannella vuodella oleva. _Kuntusvaajin_ -- neljännellä. Sitä vanhemmat ovat täysiä _vaatimia_.

* * * * *

Vertauksen vuoksi olkoon tässä mainittuna, miten paljon kehittyneemmät porotermit tavataan _Lapin_ puolessa. [Kittilässä oleskelleen hra Napoleon Candelinin ilmoitusten mukaan nämät ja eräät seuraavat lapinpuolelaiset sanontatavat.] _Urosporon_ nimitykset sattuvat siellä seuraavasti:

_Vasikka_ -- 1:sellä ikävuodella _Urakka_ -- 2:lla " _Vuorsa tai -o_ -- 3:lla " _Kunteus_ -- 4:llä " _Kosatus_ -- 5:llä " _Maakkanas_ -- 6:lla " _Nimiloppu_ 7:llä " _Ensimäiset härkäsarvet_ 8:lla _Toiset härkäsarvet_ 9:llä j.n.e. _Piettiö_ -- huonosti purtu. Vuorsa-hirvas, kuntus-hirvas, kosatus-hirvas j.n.e. -- puremattomia. Vuorsa-härkä, kuntus-härkä, kosatus-härkä j.n.e. -- purtuja.

Lapissa yleensä purraan vuorsana.

Nimityksissä on eri pitäjissä omat vivahduksensa.

_Naarasporoja_ Lapin puolessa sanotaan paitsi vaatimiksi myös _Vaamiporoiksi_. _Vasa_, -- 1:sellä _Vuongelo_ -- 2:lla _Vuorso-vaami_ -- 3:lla _Kunteus-vaami_ -- 4:llä _Kosatus-vaami_ -- 5:llä j.n.e.

Muita poron nimityksiä Suomussalmella:

_Ajokas_ -- poro, joka on opetettu ihmisen veturiksi. _Kesu-poro_ -- mikä tahansa poro, joka on kesy tai kesytetty. _Mehtäporo, villiporo_-- ajokkaiden vastakohta. _Rahtiporo, kuormaporo_ -- joka vetää rahtia (suolaa, jauhoa j.n.e.) tai kotioloissa halkoja, heiniä j.n.e. _Raitoporo_ -- varsinainen rahtiporo. _Raidoksi_ sanotaan täällä puolessa toisiinsa jälekkäin kiinnisidottua porojonoa, joka sisältää noin 25 poroa kelkkoineen. _Taluporo_ tai _käsiporo_ on se, jota talutetaan porojoukon edessä. _Porotokka_ = porojoukko. _Risuporoiksi_ tai _risukarjaksi_ sanotaan juoksevaa porokarjaa. _Kevatto_ on sellainen poro (ajokas), joka päiväsaikana uupuu ja panee maata taipaleella, vaikka aamusella ja iltasella olkoon kuinka vireä tahansa.

* * * * *

_Lapin_ puolessa sanotaan taluporoa _laitisporoksi_ -- "hyvin laitostaa". _Porotokalla_ siellä tarkoitetaan satamääräistä porojoukkoa; pienempää porojoukkoa, jossa on esimerkiksi alle sadan poron, mainitaan nimityksellä _parttio_.

Poroa, joka on mainio oijustamaan esimerkiksi järven ulapalla, sanotaan Lapissa _ummensuoraksi_ tai ummen-oijukseksi. Laihaksi ajettua poroa sanotaan _livikäksi_. Poro, jota kauvemmin levähytetään ja syötetään paikallaan, sanotaan olevan "vuonkumassa", ja kun sellaisella lähdetään ajamaan, niin on sellainen poro _vuongas_. Opettamaton, koulaamaton poro on Lapissa _pailakka_. Opettamista tai koulaamista sanotaan _taamomiseksi_ -- "pailakkaa taamothaan!"

_Sarviensa_ laadun ja näön mukaan saavat porot minkälaisia nimityksiä tahansa. Kuten tietty, pudottaa poro joka kevät sarvensa ja uudet alkavat sille kesää vasten kasvaa; syyskesällä on sillä jo täydet sarvet, ja ympäröi niitä silloin tiheä, sametinkarvainen tuppi. Talven tullen hankaa poro sarvensa sileiksi. Tämän mukaan sanotaan poroa joko _kilosarveksi_ tai _villasarveksi_. Villasarven ohella saatetaan myös käyttää nimityksiä: karvasarvi, nahkasarvi, tuppisarvi y.m.s. Sarvetonta poroa sanotaan kuten lehmää _nuupoksi_. Poroja tunnustellessa on tärkeätä kiinnittää huomionsa sarvien muotoeroavaisuuksiin. _Koukkusarvi_ on ihan toista kuin _takasarvi; suorasarvi_ ihan toista kuin _kähäräsarvi; halttasarvi_ (ulospäin leviävät) ihan muuta kuin _hataja-sarvi_ (sakia, täynnä piikkejä tai haaroja). _Ruuvisarvi, sirppisarvi_ j.n.e.

Poro, jolta sarvi on katkennut, käy jo poromiesten kesken _katkosarven_ nimellä.

_Silmänkaihin_ tai _tuulenhalkasija_ on sarven haarake, joka työntyy kuonon päälle (Lapissa _etusarvi_).

Sarven kasvu riippuu monista seikoista. Moniaina talvina pudottavat porot sarvensa varhain. On ajokkaita, joiden sarvet vielä vapunpäivänä ovat niin lujassa ettei mies painimalla hevillä saa sarvia irtaantumaan kallosta.

* * * * *

Lapin puolessa sanotaan paljassarvista poroa _kelosarveksi_, villasarvista _nahkasarveksi_ tai _pökkylä-sarveksi_.

Porojen kutsuma-niminä käytetään Kajaanin kihlakunnassa mitä milloinkin: "Sirppisarvea", "Reppakorvaa", "Pirua", "Urhoa", "Ampiaista", "Heilaa", "Kapakkaa" j.n.e. Lapin puolessa nämät nimitykset muodostuvat enimäkseen värin ja sarvien mukaan:

Kelokka, Luosto: Suivakko, Pällikki, Musikka, Musta, Valkko, Kirjo j.n.e.

Paliskunta:

_Paliskunta_ tai _palkinen_ on eteläläiselle outo nimitys, joka kuitenkin on siksi tärkeä tietää että sietää tulla mainituksi. Puhutaan Hossan paliskunnasta, Hallan paliskunnasta, Näljängän paliskunnasta j.n.e. Paliskunnalla tarkoitetaan poronomistajain yhteiskuntia, jotka sekä omien sääntöjensä että yleisen lain puitteissa toimivat rajoitetuilla maa-alueilla. Jokaisella paliskunnalla on oma päällikkönsä, joka on sekä toimeenpaneva johtaja että kirjanpitäjä ja rahastonhoitaja. Tällaista isännöitsijää sanotaan kansan kesken _poroherraksi_ eikä siksi suinkaan kelpaa mikä jätkä tahansa. Täytyy esimerkiksi olla tarkka muisti erottaessa kunkin poro-omistajan poromerkkejä. Poroherran aivoissa täytyy säilyä satoja ja tuhansiakin "poronkorvia", joista porot tutaan ja jotka merkit ovat huolellisesti piirrettyinä paliskunnan pääkirjoihin.

Paliskunta voi sisältää useampia poroaitauksia, niinsanottuja _poropeltoja_, joihin poroja syystalvella ja keskitalvella kootaan. Kokoaminen eli peltoon-_veto_ tapahtuu tietysti sitä varten että ainoastaan siten saadaan poroista selko: merkitään lisään sikiytyneet porot, purraan (ikivanhalla tavalla kuohitaan) nuoret härkäporot, otetaan kiinni (suopungilla heittämällä) ajokkaat tai ajokkaiksi opetettavat, erotetaan teurasporot, tarjotaan huutokauppaporot j.n.e.

Paliskuntien olemassaolosta ei tiedä maantienmatkustaja; syvällä ja kaukana korpien sisuksissa sykkivät paliskunnan valtimosuonet: peninkulmia ja _kymmeniä peninkulmia pitkät_, korkeat _rinta-aidat_. Niiden saartamina osuvat porot ajettaessa salojen kätköistä poromiesten leireihin. _Rysistä_ ne kuten hauvit polskahtavat peltoon. "Pelto" on se umpiperä, josta eivät porot pakoon pääse. Karjakujan kaltainen nielu, jonka läpi porot laukkaavat ennenkuin peltoon häätyvät, on nimeltään _kanat. Karsina_ taas se pellon kupeessa oleva suoja, johon teurasporot erotetaan.

_Kiekero_ on poromiehen tavallisimpia sanoja. Sillä tarkoitetaan paimennuspiiriä. Ollaan kiekerolla, "hiihetään kiekeroa", "kiekeron hiihtäjät".

* * * * *

_Lapin_ puolessa porokuja on nimeltä _juomen_. Karsina on _kontturi_ ja poropelto _porokaarre_. Merkitsemistä sanotaan Lapissa _pykällykseksi_.

Porojen paimennuksessa ovat Lapissa erityisesti huomattavat nuot mainiot _porokoirat_, joita ei Kajaanin kihlakunnassa löydy. Yhden lappalaisen porokoiran sanotaan vastaavan ainakin kolmea miestä. Porokoirilla Lapissa kuuluu olevan omituinen "päiväpalkkansa".

Raitoporon vehkeet:

_Panka_ = päitset. _Hihna_ = jolla poroa hallitaan. _Kesas_ -- poronkoivista tehdyt länget. _Suvas_ -- naru vuottoraipan nenässä, jolla kesään nokat yhdistetään. _Morikat_ -- nahkasta tehdyt nappulat kesaan nenässä. _Rynnäsvyö_. _Vuottoraippa_ = vetohihna. _Pola_ -- vuottoraipan nenässä kalikka, joka kiinnitetään kelkan rintavihtaan. _Kelkka_ -- se ajovehe, jota raitoporo vetää, Kajaanin ja Suomussalmen välillä pannaan yhden raitoporon kelkkaan 3 säkkiä jauhoja à 72 kiloa, siis _216 kiloa poroa kohti_. (Ajokkaalla ei pitkässä ajossa saa olla yli 100 kiloa painoa pulkassa, jos mielii nopeasti päästä.)

Pulkkaporon vehkeet:

_Panka_. _Kirtsa_ (kiertsa, vierkko; Venäjän Lapissa kerkka). _Ajohihna_ (rahnikka). _Kaulapanta_ (kello). _Länget_ (puusta). _Vetorahkeet_. _Rynnäskalikka l. vatsaluokki_. _Selkävyö l. loimivyö_. _Vuotto l. vuottoraippa_. _Pulkka_, jossa on _kokka, perä, laidat, kaaret, pohja ja emäpuu_. Emäpuun pohjassa usein _messinki_.

(Ahkio on lapinpuolelaisten kuormapulkka, joka etupäässä eroaa pulkasta siten ettei siinä ole selkänojaksi tehtyä perää, vaan on se avoperä.)

* * * * *

_Lapin_ puolessa pulkkaporon vehkeitä:

Panka, Länget, _Vierku_ = kirtsa. _Rahnikka_ = palmikoitu ajohihna. _Palsta_ = nautaeläimen nahasta tehty ajohihna, jota sopii käyttää "kaivatus-hihnana". _Orro-hihna_ = paksusta köydestä tehty kiinnipitohihna. _Ruomat_ = vetorahkeet. Vuottoraippa. Selkävyö. _Luokka_ = rynnäskalikka. _Jukka_ = pulkka-raksi. _Kaariste-nuora_ = pulkan keulassa käytetty tavarankiinnitysnuora. _Tiuku-riesin_ = kellopantahoito.

Poro-urheilijan puku.

_Paulapieksut_. _Paulat_ _Nutukkaat_. _Syylingit_. _Töppöset_. Porokintaat (pitkät). Säpäkkeet l. säpikkäät. Umpitakki. Vyö puukkoineen. Neljän tuulen lakki y.m.

Meidän poromaillamme ei ole vakiintunutta poromiehen pukua. Herrasurheilijat ottavat mallinsa pääasiallisesti Lapista, jossa poropuku näihin asti on kehittynein ja jossa sen oikeita tekijöitä löytyy.

_Lapin_ porourheilu-pukimista mainittakoot:

_Peski_ = syksyllä tapetun poron hienokarvaisesta nahasta tehty turkki. _Pöykkyri_ = talvikarvaisesta nahasta tehty turkki. _Umpitakki_ = verasta tai kankaasta tehty koristeltu päällystakki, joka vedetään kuin paita päälle. _Lapinlakki_ = nelikulmainen korkea hiippalakki, jonka ponta on jostakin nahkasta, hiippa punaisesta tai sinisestä verasta y.m.s. _Koivikkaat_ = poronnahasta tehdyt kintaat. _Säpikkäät_ = poronkoivista neulotut polvisuojukset. _Kallokkaat_ = jalkineet, joiden pohja on kallonahkasta. _Nutukkaat_ -- poronkoivista tehdyt, remmillä pidettävät, koreat, verotetut jalkineet. _Siepakkaat_ = poronkoivista tehdyt kippurakärkiset, pauloilla pidettävät jalkineet. _Sieppura_ = peskin päällä käytetty lumisuojus, tehty sarasta tai rikkailla karhuntaljasta.

Poroliikkeen eri asteita:

Seisoo. Kävelee. _Nulkkaa_ (pientä juoksua). Juoksee. _Tolvaa_ (kovaa juoksua).-- Hyvä poro kulkeekin enimmäkseen tolvaamalla säästäen laukkuuta. Laukkaa. Puskee. Kiertää. Tekee kiekuroita. Tekee renkaita.

"Renkaita laukkasi!" sanotaan sekä myös näin: "Ryssälle miljoonia räknäsi!"

_Oikasee l. oijustaa_ (menee suoraan esim. yli ummen ulapan). Juonittelee, vikuroipi, rimpuilee, jyrrää j.n.e. sanotaan porosta, joka tekee kaikenlaisia kepposia ajajalleen. Puhutaan "oppineesta porosta" ja "keskenoppineesta".

Kun poro nousee pystyyn takajaloilleen ja potkii etujaloillaan, sanotaan: _koparoipi_, "koparalla löi!"

_Taluu_. Taluu hyvin, taluu huonosti = antaa taluttaa itseään hihnasta mieluusti tai vastahakoisesti. "Sitkas talumaan."

Pitkältikö porolla päivässä pääsee?

Suomussalmella ja Hyrynsalmella pidetään jo maan mainiona ajokasta, jolla pääsee 10 peninkulmaa päivässä, mutta Lapissa, jossa maisemat, kelit ja pakkaset ovat ajolle edullisemmat ja jossa ennenkaikkea älytään poroa oikein hoitaa, on tämän vertainen ennätys lastenleikkiä. Siellä esimerkiksi Kittilän ja Kolarin välillä, kun tahdotaan tuoda 7 pulloa konjakkia pulkan keulassa, kuuluu 14 peninkulmaa olevan poron tavallinen päivätaksa. Valioporoilla taitaa päästä 18:kin peninkulmaa päivässä. Mene tiedä, onko taru, kun joskus huhutaan 20:sta peninkulmasta?

Yhtenä syynä, miksi Kajaanin kihlakunnassa ei kehity kovamenoisia ja kestäviä ajokkaita, lienee se että poromiehet eivät, kuten Lapissa, ole kyllin tarkkaavaisia porojen virtsanheitto-tarpeen suhteen, vaan useimmat porot ovat jo opetusaikanaan ajetut "ummelle". Lappalainen kuuluu heti työntävän puukon ummelle-ajetun poron kulkkuun pitäen sellaista kelvottomana. [Nimismies Armid Sandbergin tiedonannon mukaan.] Sentähden on tärkeätä että porolla-ajaja määrätyn ajan kuluttua muistaa hiukkasen seisattaa ajokastaan, "annetaan puhaltaa!"

Poron ruokia.

Jäkälä.

Naava. (Kuusen parta, harvoin koivun.) Korteheinä, karvakorte, raate y.m.s. Lehdet (raidan ja haavan).

Leipä. (Taikinaa, apetta, "kopottia" syöttämällä saa sen opetetuksi leivälle.)

Suolaa nuolee poro mielellään.