Part 48

"Lakedaimonilaiset liittolaisineen eivät saa hyökätä kuninkaan alueelle pahassa tarkoituksessa, eikä kuningas Lakedaimonilaisten tahi heidän liittolaistensa alueelle pahassa tarkoituksessa."

"Jos joku Lakedaimonilaisten tahi heidän liittolaisten joukosta ahdistaa kuninkaan maata, niin ovat Lakedaimonilaiset ja heidän liittolaisensa velvolliset estämään häntä; ja jos joku kuninkaan alamaisista ahdistaa Lakedaimonilaisia tahi heidän liittolaisiansa, niin on kuningas velvollinen estämään häntä."

"Tissafernees pitää huolta läsnäolevien laivueitten ravinnosta sovinnon mukaan, kunnes kuninkaan laivat saapuvat. Kuninkaan laivojen saavuttua olkoon Lakedaimonilaisten vallassa itse hankkia ravintoa laivoilleen, jos niin haluavat; mutta jos he haluavat saada ylläpitoa Tissaferneeltä, niin antakoon hän sen sillä ehdolla, että Lakedaimonilaiset ja liittolaiset, sodan loputtua, korvaavat sen, mitä häneltä ovat saaneet".

"Kun kuninkaan laivat ovat saapuneet, käyvät Lakedaimonilaisten ja heidän liittolaistensa laivat sotaa yhdessä kuninkaan laivojen kanssa, miten Tissafernees yhdestä tuumin Lakedaimonilaisten ja heidän liittolaistensa kanssa määrää."

"Jos tahdotaan tehdä rauha Ateenalaisten kanssa, tehtäköön se yhteisen sopimuksen mukaan."

Tämmöiset olivat sopimukset. Tämän jälkeen valmistautui Tissafernees noudattamaan Foinikilaisia laivoja, kuten oli määrätty, ja muihin toimiin, joita hän oli luvannut. Ainakin tahtoi hän näyttää olevansa näissä toimissa.

Boiootialaiset valloittivat loppupuolella talvea kavaltamisen avulla Ooroopoksen, jossa Ateenalaisilla oli vartioväki. Tässä toimessa oli heillä avustajina sekä Eretrialaisia että Ooroopolaisiakin miehiä, jotka tuumivat saada Euboiaa luopumaan. Sillä koska tämä paikkakunta oli lähellä Eretriaa, niin ei ollut mahdollista, ettei se Ateenalaisten hallussa suuresti vahingoittanut Eretriaa ja koko Euboiaakin. Valloitettuansa Ooroopoksen, lähtivät Eretrialaiset Rodokseen, kehottaen Peloponneesolaisia tulemaan Euboiaan. Mutta he riensivät mieluummin ahdistetun Kioksen avuksi ja purjehtivat kaikilla laivoillaan Rodoksesta. Kun he olivat Triopionin edustalla, näkivät he Kalkeesta tulevien Ateenalaisten laivojen purjehtivan aavalla merellä; mutta kun ei kumpikaan tehnyt hyökkäystä, saapuvat toiset Samokseen, toiset Mileetokseen. Peloponneesolaiset huomasivat nyt, etteivät he meritaistelutta voineet tulla Kiokselle avuksi.

Tähän loppui talvi, ja kului loppuun 20 vuosi sitä sotaa, jonka vaiheet Thukydides on kertonut.

Heti alussa seuraavaa kevättä lähetettiin Derkylidas, Spartalainen mies, vähäisellä sotajoukolla maitse Helleespontokseen saattamaan Abydosta luopumaan, joka oli Mileetolainen siirtokunta; Kiolaiset pakotettiin, piirityksen ahdistamina, meritaisteluun, jota vastoin Astyokos oli kahdella päällä, miten hän auttaisi heitä. Astyokoksen vielä ollessa Rodoksessa, olivat he saaneet Mileetoksesta Pedaritoksen kaaduttua päällikökseen Spartalaisen miehen, nimeltä Leoon, joka oli seurannut Antistenesta laivamiehenä, ja Mileetosta vartioivia 12 laivaa, joista viisi oli Turista, neljä Syrakuusasta, yksi Anaiasta, yksi Mileetoksesta ja yksi Leoonista. Kiolaiset lähtivät liikkeelle koko sotaväkineen ja asettuivat varmaan paikkaan, ja heidän laivansa, luvultaan 36, niinikään purjehtivat taisteluun Ateenalaisten 32 laivaa vastaan. Tässä ankarassa taistelussa eivät Kiolaiset liittolaisineen joutuneet kylläkään tappiolle, mutta myöhään illalla palasivat he kaupunkiinsa.

Kun Derkylidas tämän jälkeen maitse oli saapunut Mileetoksesta Helleespontokselle, luopui Abydos heti ja Lampsakos kahden päivän päästä hänen ja Farnabatsoksen puolelle. Mutta kun Strombikidees sai tiedon tästä, riensi hän kiiruumman kautta apuun 24 Ateenalaisella laivalla, joiden joukossa löytyi myöskin raskasaseisia kuljettavia sotalaivoja, voitti kaupungeista ryntäävät Lampsakolaiset taistelussa ja valloitti Lampsakoksen, linnottamaton kun oli, ensi rynnäkössä sekä otti kaluja ja orjia, mutta salli vapaitten asukkaiden taas asettua asumaan kaupunkiin. Sitten kulki hän Abydosta vastaan; mutta kun sen asukkaat eivät antautuneet vapaaehtoisesti, ja kun ei hän kyennyt sitä hyökkäyksellä valloittamaan, niin hän purjehti sitä vastapäätä Kersoneesoksessa sijaitsevaan Seestokseen, joka ennen oli ollut Meedialaisten hallussa ja johon hän asetti vartioväen valvomaan koko Helleespontosta.

Tällä välin tulivat Kiolaiset yhä mahtavammiksi merellä, ja Astyokos sekä Mileetossa oleskelevat Peloponneesolaiset rohkaistuivat suuresti, kuultuansa meritappelusta, ja että Strombikidees laivoineen oli poistunut. Kahdella laivalla lähti Astyokos Kiokseen, otti sieltä siellä olevat laivat mukaansa ja teki koko laivastolla hyökkäyksen Samosta vastaan. Mutta kun sieltä, keskinäisen epäluulon vallitessa, ei käyty häntä vastaan, purjehti hän takaisin Mileetokseen. Sillä tähän aikaan ja jo ennen tätä oli kansanvalta kumottu Ateenassa. Kun sitten Peisandros toisten lähettiläiden seuraamana saapui Samokseen Tissaferneen luota, järjestivät he olot sotajoukossa varmemmalle kannalle, ja kehottivat sikäläisiä mahtimiehiä koettamaan sotaväen avulla perustaa harvainvallan, vaikka kohtakin suuri osa heistä oli sitä vastustanut. Samoksessa olevat Ateenalaiset keskustelivat tästä asiasta, ja päättivät jättää Alkibiadeen syrjään, koskei hän muka ollut halukas suostumaan heidän tuumiinsa ja muutenkin näytti sopimattomalta harvainvallassa; ja koska jo olivat heittäytyneet vaaraan, päättivät omin neuvoin pitää huolta siitä, että asiat eivät jäisi silleen, vaan että sotaa jatkettaisiin, ja että he omista varoistaan mielellään maksaisivat sen menot, ja jos muitakin tarpeita ilmestyisi, koska he yksin oman itsensä, eivätkä muitten, hyväksi kärsivät vaivoja.

Rohkaistuansa toisiaan täten, lähettivät he viipymättä Peisandroksen ja puolet lähettiläistä kotia panemaan tuumat siellä toimeen, jota paitsi heille annettiin käsky perustaa harvainvalta niihin alamaisiin kaupunkeihin, joihin he saapuisivat. Toiset lähettiläistä toimittivat he muihin alamaisiin maihin minkä minnekin. Diotrefeksen, joka oleskeli Kioksen vesillä, ja joka oli valittu hallitsemaan Trakialaisia rantamaita, lähettivät he virkaansa. Saavuttuansa Tasokseen, hajotti hän siellä kansanvallan. Mutta kun hän oli lähtenyt sieltä, linnottivat Tasolaiset toisella kuukaudella tämän jälkeen kaupunkinsa, koskeivät enään tarvinneet Ateenalaisten myötävaikutusta harvainvallan perustamiseen, vaan joka päivä odottivat Lakedaimonilaisia vapauttamaan heitä. Sillä heidän Ateenalaisten karkottamat kansalaisensa elivät Peloponneesolaisten luona, ja nämät ynnä kaupungissa oleskelevat puoluelaisensa kokosivat laivoja voimiensa mukaan saadakseen Tasoksen luopumaan. Sattui siis heidän onneksensa, että kaupunki vaaratta joutui hyvälle kannalle, ja että vastustava kansa kukistettiin. Tasoksen siis kävi päinvastoin, kuin Ateenalaiset, perustaen harvainvallan, olivat tarkoittaneet, ja minusta myöskin monen muun alamaisen kaupungin. Sillä maltuttuansa ja ryhdyttyänsä pelotta toimiinsa, kulkivat ne suoraa päätä vapautta kohti, huolimatta Ateenalaisten petollisesta hyvänsuonnosta.

Purjehtien pitkin rantoja, kukisti sillä välin Peisandros seuralaisineen kansanvallan niissä kaupungeissa, joihin he poikkesivat, saivatpa muutamista kaupungeista raskasaseisiakin, jotka seurasivat heitä Ateenaan. Täällä olivat jo ennen heidän saapumistansa heidän puoluelaisensa toimittaneet enimmät tehtävät. Androkleen, erään kansanpuoluelaisten etevimmistä johtajista, joka suuresti oli vaikuttanut Alkibiadeen karkoittamiseen, surmasivat salaa muutamat nuoret salaliittolaiset. He tappoivat hänet kahdesta syystä: koska hän johti kansaa, ja koska he arvelivat tekevänsä Alkibiadeelle mieleen, joka oli tuleva kotia, ja joka heille hankkisi Tissaferneen ystävyyden. Useampia muitakin vastustajistaan surmasivat he samaten salaa. He olivat jo ennen julkaisseet ilmoituksen, ettei palkkaa maksettaisi kellekään muille kuin niille, jotka olivat sodassa, etteikä useampia kuin 5,000 tulisi osalliseksi hallitukseen, joiden joukkoon tulisi kuulumaan ainoastaan ne kansalaiset, jotka omaisuudellaan ja ruumiillaan olisivat kykeneviä enimmän hyödyttämään kaupunkia.

Tämä oli kaunis veruke kansaa vastaan, sillä heidän tarkoituksensa oli uskoa kaupungin hallitus yksinomaan niitten haltuun, jotka hyväksyivät hallitusmuutoksen. Kansa ja neuvosto kutsuttiin kuitenkin yhä kokoon, mutta heille ei jätetty muuta neuvoteltavaksi, kuin mitä liittoutuneet hyväksyivät, ja itse puhujatkin olivat heidän puoluelaisiansa ja ennestään oli heille määrätty, mitä sanottaisiin. Pelosta ei kukaan muista uskaltanut vastustaa, kun näki liittolaisten paljouden; mutta jos joku vastusti, niin hän heti jollakin sopivalla tavalla syrjäytettiin, eikä tekijästä tehty mitään oikeustutkimusta, eikä vedetty oikeuteen murhasta epäluulonalaista. Kansa pysyi levollisena; sillä sitä oli vallannut semmoinen säikähdys, että jokainen piti voittona, jos hän, vaikka olikin ääneti, vältti väkivaltaisuutta. Ja koska arvelivat liittolaisten olevan lukuisammat, kuin olivatkaan, masentuivat heidän mielensä, eivätkä he kyenneet keksimään mitään keinoa, päästäkseen tästä hirmuvallasta, koska kaupunki oli suuri, eivätkä kansalaiset siitä syystä tunteneet toisiansa. Samasta syystä ahdistettu ei voinut valittaa tuskastaan toiselle, jotta yhdestä tuumin neuvottelisivat puolustuskeinoista. Sillä kansanpuoluelaiset pitivät toisiaan epäluulonalaisina, että ehkä olivat kumoojiin kuuluvia. Moni, josta ei ensinkään olisi luullut, kääntyi nimittäin harvainvaltaisiin. Ja nämät herättivät kansassa enin epäluuloa ja hankkivat vaarattomuuden harvainvaltaisille, kun olivat saaneet syntymään kansassa jyrkän keskinäisen epäluulon.

Tähän sopivaan aikaan saapui Peisandros seuralaisineen, ja he panivat valtiokeikkauksen täydellisesti toimeen. Kun he olivat kutsuneet kansan kokoon, ehdottivat he ensin, että valittaisiin kymmenen miestä rajattomalla vallalla sepittämään lakiehdotusta, ja että nämät, saatuansa ehdotuksensa valmiiksi, esittäisivät kansalle määräpäivänä, miten kaupunki paraiten olisi hallittava. Kun määräpäivä tuli, kutsuivat he kokoon kansan Koloonokseen, joka on Poseidoonin temppeli noin kymmenen stadion päässä kaupungista. Tässä tilaisuudessa eivät ehdotuksen sepittäjät tuoneet esiin muuta, kuin yksinomaan sitä, että jokaisella oli vaaratta oikeus lausua mielipiteensä, jos vain haluaisi; jos joku syyttäisi tahi jollakin muulla tavalla koettaisi vahingoittaa puhujaa, määrättiin hänelle kovat rangaistukset. Täällä lausuttiin selvin sanoin, ettei enää hallitukseen valittaisi miehiä vanhaan tapaan, etteikä heille annettaisi palkkaa, vaan että esimiehet valitsisivat viisi miestä, joitten tuli valita 100 miestä ja jokaisen näistä 100:sta kunkin kolme miestä itsensä lisäksi. Näillä 400 miehellä olisi rajaton valta, neuvoteltuansa keskenään, hallita miten heille paraalta näytti, ja he kutsuisivat kokoon nuo 5,000, milloin heistä näytti soveliaalta.

Tämän ehdotuksen esittäjä oli Peisandros, joka muutenkin oli sangen innokas kansanvallan hävittämisessä. Mutta se, joka sepitti tuuman, miten asiat saataisiin tälle kannalle, ja joka jo kauan oli tuuminut tätä asiaa, oli Antifoon, Ateenalainen mies, joka kykynsä puolesta oli mitä etevin, kuten hän myöskin oli ensimmäisiä keksimään tuumia ja selittämään tuumiaan. Hän ei pyytämättä astunut esiin kansankokouksissa, eikä muutenkaan ottanut osaa julkisiin keskusteluihin, mutta häntä kansa piti epäluulonalaisena hänen kykynsä maineen takia. Niitä, jotka neuvottelivat hänen kanssansa kansankokouksissa tahi oikeusasioissa, oli hänessä mies suuresti avustamaan. Ja kun kansa myöhemmin oli kukistanut nuo 400 ja häntä kovasti ahdistettiin, niin näkyy hän minusta paraiten minun aikanani eläneistä miehistä kyenneen puolustamaan itseään hengenvaarallisessa tutkimisessa, kun häntä syytettiin osallisuudesta salaliittoon. Frynikoskin esiintyi muita kaikkia innokkaampana harvainvallan puolustajana, koska hän pelkäsi Alkibiadesta, tietäen, että tämä hyvin tunsi hänen tuumansa Samoksessa Astyokoksen kanssa, kun hän silloin arveli, ettei harvainvaltaa ikipäivinä perustettaisi kutsumaan Alkibiadesta kotia. Hän näytti siis kaikista luotettavimmalta harvainvallan puolustajalta, kun hän kerran oli kääntynyt siihen. Samaten oli Hagnoonin poika Teeramenees hartaimpia kansanvallan kukistajia, joka oli sekä sangen älykäs että puhetaitoinen. Täten tämä tuuma, vaikkakin vallan suuremmoinen, onnistui, kun sitä ajoivat niin lukuisat ja taitavat miehet. Sillä vaikeata oli riistää vapaus Ateenalaiselta kansalta lähes 100 vuotta tyrannien kukistamisen jälkeen, varsinkin kun tämä kansa ei ollut kenenkään käskyn alaisena, vaan päin vastoin puolet tätä aikaa oli ollut tottunut hallitsemaan muita.

Kun kokous kenenkään vastustamatta oli hyväksynyt nämät ehdotukset, niin hajosi se, ja nuo 400 asetettiin seuraavalla tavalla neuvostoon. Ateenalaiset olivat aseissa, vihollisten ollessa Dekeleiassa, toiset muureilla, toiset taistelu-asennossa. Mainittuna päivänä annettiin tuumasta tietämättömien, kuten tavallisesti, mennä kotiinsa, mutta salaliittolaiset kiellettiin jäämästä lähelle aseita, vaan syrjään niistä ja siellä odottaisivat rauhassa ja tarttuisivat aseisiin estääkseen, jos joku koettaisi nousta vastustamaan heidän tuumiansa. Tähän toimeen oli määrätty Andrilaisia, Teeniläisiä ja 300 Karystolaista sekä joukko niitä Aiginalaisia, jotka Ateenalaiset olivat sinne lähettäneet asukkaiksi, jotka tätä varten olivat aseissaan saapuneet, saatuansa tuumasta tiedon. Kun kaikki täten oli järjestetty, ja kun nuo 400 jokainen kätketyllä tikarilla, ja ne 120 nuorukaista, joitten tarpeen vaatiessa piti tulla heidän avuksensa, olivat asettuneet entisten neuvoshuoneessa olevien neuvosmiehien vastapäätä, niin käskivät he näitten poistua, saatuansa palkkansa, joka heillä oli muassa, ja jonka he koko jälellä olevasta ajasta heille antoivat, kun he poistuivat.

Kun nyt neuvosto täten vastustamatta oli syrjäytetty, ja kun kaupunkilaiset eivät kapinoineet, vaan pysyivät levollisina, niin nuo 400 päästyänsä neuvostoon määräsivät arvalla prytaneja omasta keskuudestaan ja toimittivat rukoukset ja uhrit, joita toimitetaan virkaan astuessa. Vaikka he myöhemmin tekivät joukon muutoksia kansanvallan hallitusmuodossa, niin he eivät kuitenkaan Alkibiadeen takia kutsuneet kotia karkotettuja, vaan hallitsivat muutoin kaupunkia suurella ankaruudella. Muutamia vain harvoja mestauttivat he, joita he pitivät sopivina saatavaksi tieltä pois, toisia he vangitsivat, toisia taas karkoittivat. He ilmottivat Dekeleiassa olevalle Lakedaimonilaisten päällikölle Agiille, että he halusivat tehdä rauhan, lausuen toivovansa, että hän mieluummin tietysti sopisi heidän kuin luottamattoman kansanpuolueen kanssa.

Mutta koska Agis arveli, ettei kansa niinikään heti luopuisi vanhasta vapaudestaan, jospa näkisikin heidän lukuisan sotajoukkonsa, eikä sen takia pysyisi rauhassa, ja koska hän yhtä vähän luotti vakuutuksiin, että täysi levollisuus vallitsi kaupungissa, niin hän ei antanut mitään sovinnollista vastausta 400 neuvoston lähettiläille. Hän lähetti päin vastoin vaatimaan Peloponneesosta suuren sotajoukon ja kulki vähää myöhemmin Dekeleian varustusväen ja Peloponneesoksesta saapuneitten sotilaitten kanssa aina Ateenan muurien alle, toivoen että hän joko helpommin saisi heitä halunsa mukaan haltuunsa hämminkiin joutuneina, tahi että hänen onnistuisi valloittaa pitkät muurit, kun ne jäisivät puolustajitta levottomuuksien synnyttyä kaupungin sekä sisällä että ulkopuolella. Mutta kun Ateenalaiset, hänen lähestyessään, eivät ensinkään joutuneet mihinkään keskinäisiin levottomuuksiin, vaan päin vastoin lähettivät häntä vastaan ratsumiehensä ja osan raskasaseisista, kevytaseisista ja nuolenampujista, jotka surmasivat hänen enin lähestyneet miehensä ja ottivat saaliiksi joukon aseita ja kaatuneita, niin hänestä näytti viisaimmalta viedä sotaväkensä takaisin leiriin. Väkensä kanssa jäi Agis yhä maahan, Dekeleiaan, mutta Peloponneesoksesta saapuneen sotaväen lähetti hän muutaman päivän päästä kotiinsa. Tämän jälkeen lähettivät nuo 400 kuitenkin airuen Agiin luokse, ja kun hän nyt oli suostuvaisempi, niin he hänen kehoituksestaan toimittivat lähettiläitä myöskin Lakedaimoniin keskustelemaan sopimuksista, koska he halusivat tehdä rauhan.

Samokseenkin he lähettivät kymmenen miestä rauhoittamaan sotajoukkoa selittämällä sille, että harvainvalta ei suinkaan ollut perustettu kaupungin ja kaupunkilaisten vahingoksi, vaan valtion pelastukseksi, kuten myöskin ettei hallitsijamiehiä ollut 400, vaan 5,000. Näin lukuisina, väittivät he, eivät Ateenalaiset milloinkaan alituisten sotaretkien ja rajariitojen tähden olleet kokoontuneet neuvottelemaan tärkeimmistäkään kysymyksistä. Muutakin heidän tuumiinsa sopivaa käskivät näitten lausua, lähettäen heidät heti valtiomuutoksen toimeenpantuansa, peläten ettei laivaväestö suostuisi harvainvaltaiseen hallitukseen, vaan kuten kävikin, kumoisi sen, koska se ei ollut heistä saanut alkuaan.

Samoksessa oli jo harvainvallan perustamisesta asti sitä vastustettu, mikä ilmaantui jo siihen aikaan, kun nuo 400 asettuivat hallitukseen. Sillä ne Samolaiset, jotka silloin, ollen kansanpuoluelaisia, olivat nousseet mahtavia vastaan, olivat jälleen muuttaneet mieltään Samokseen saapuneen Peisandroksen sekä siellä majailevien Ateenalaisten yllytyksistä, ja osa heistä, luvultansa noin 300, oli tehnyt salaliiton, aikoen hyökätä kansanpuoluelaisten kimppuun. He mestauttivat Hyperboloksen, erään pahamaineisen Ateenalaisen miehen, joka ostrakismolla oli karkoitettu viheliäisyytensä ja kaupunkinsa häväisemisen takia, eikä suinkaan pelosta hänen mahtavuutensa tahi arvossa pitämisensä tähden. Tähän tekoon oli Karminos, yksi päälliköistä, suostunut, kuten myöskin muutamat muut Samoksessa majailevat Ateenalaiset, osoittaaksensa heille luottamustaan. He tekivät myöskin muuta samankaltaista, ja valmistautuivat ryntäämään kansanpuoluelaisten kimppuun. Nämät, jotka jo ennestään tunsivat heidän tuumansa, ilmoittivat sen päälliköille Leoonille ja Diomedoonille, jotka eivät kannattaneet harvainvaltaa, koska kansa heitä suosi, sekä Trasybulokselle ja Trasyllokselle, joista toinen oli laivanpäällikkö, ja toinen palveli raskasaseisissa, ja muille, joitten he luulivat enin vastustavan salaliittolaisia. He pyysivät, etteivät nämät olisi väliäpitämättömiä heidän tuhoamisestansa ja Samoksen irrottamisesta Ateenalaisista, jotka heidän kaupunkinsa avulla olivat päässeet nykyiseen valta-asemaansa. Tällä pyynnöllänsä kääntyivät he yksityisesti sotilaisiin ja varsinkin Paralos-laivan miehiin jotka olivat vapaita Ateenalaisia ja aina olivat vastustaneet harvainvaltaa, ennenkuin se tänne oli perustettukaan. Leoon ja Diomedoon jättivät aina, kun matkustivat, muutamia laivoja vartioimaan, joten Samoksen kansanpuoluelaiset, kun heihin hyökkäsivät nuo 300, näitten kaikkien ja varsinkin Paraloksen miehistön avulla pääsivät voitolle. He surmasivat 30 noista 300 ja rankaisivat syyllisimmät maanpakolaisuudella; muille heistä he antoivat anteeksi ja elivät siitä lähtien kansanvallan vallitessa rauhassa heidän kanssansa.

Paralos laivan lähettivät Samolaiset ja sotamiehet Arkestratoksen pojan Kaireaksen johdolla, joka oli valtionmuutoksen innokas kannattaja, Ateenaan ilmottamaan tapahtumasta; sillä he eivät tietäneet mitään noitten 400 hallituksen anastamisesta. Laivojen purjehdittua satamaan, vangitsivat nuo 400 heti kaksi tai kolme Paraloksen miehistä, ottivat heiltä laivan ja muuttivat muut miehet toiseen sotilaita kuljettavaan laivaan, jonka he asettivat vartioimaan Euboian ympäristöä. Mutta Kaireas pakeni heti, saatuaan tiedon vallitsevista oloista, salassa Samokseen ja ilmoitti sotamiehille liioitellen Ateenan tapahtumat, kuinka siellä muka kaikkia pieksettiin, eikä kukaan uskaltanut vastustaa vallanpitäjiä, että muka heidän vaimonsa ja lapsensa kiusattiin ja että vallanpitäjät aikoivat vangita kaikkien niitten sukulaiset, jotka Samoksessa majailivat eivätkä olleet heidän puolellansa, surmataksensa heidät, jos sotilaat eivät heitä totelleet. Ja muutakin tämänkaltaista valehteli hän heille.

Tämän kuultuansa, ryntäsivät sotamiehet ensin julmistuneina kivittääksensä harvainvallan perustajia ja heidän avustajiansa, mutta hillitsivät kuitenkin itseään, puolueettomien estettyä heitä varoituksilla, etteivät syöksisi valtiota turmioon, kun viholliset vartioivat aivan läheisyydessä hyökkäämäisillänsä heidän kimppuunsa. Tämän jälkeen koettivat Lykoksen poika Trasybulos ja Trasyllos, jotka innokkaimmin ajoivat muutosta, julkisesti saada Samoksen hallituksen kansanvaltaiselle kannalle, vannottivat sotamiehet juhlallisimmilla valoilla, ja varsinkin harvainvallan kannattajia, yksimielisesti pysymään kansanvallassa, innokkaasti jatkamaan sotaa Peloponneesolaisia vastaan ja pitämään noita 400 vihollisinansa, tekemättä sovintoa heidän kanssansa. Saman valan vannoivat niinikään kaikki täysi-ikäiset Samolaiset, ja sotamiehet sitoutuivat Samolaisten rinnalla kestämään kaikki vaivat ja vaaroista johtuvat seuraukset, arvellen, että heille yhtävähän kuin sotilaille itselleenkään löytyisi mitään pelastuksen suojaa, vaan että he olisivat hukassa, jos nuo 400 tahi viholliset Mileetoksesta pääsisivät voitolle.

Kilvan koettivat toiset tähän aikaan pakottaa kaupunkia kansanvaltaiseksi, toiset sotaväestä harvainvaltaiseksi. Sotamiehet pitivät heti kokouksen, jossa he erottivat virasta entiset päälliköt ja ne laivanjohtajat, jotka heistä olivat epäiltäviä, ja määräsivät toisia heidän sijalleen, joiden joukossa olivat Trasybulos ja Trasyllos. Samassa tilaisuudessa he rohkaisivat toisiaan monenlaisilla muillakin kehoituksilla, kuten että vaikkakin Ateena oli eronnut heistä, olivat vähälukuisemmat muka kuitenkin luopuneet heistä lukuisammista ja kaikissa suhteissa paremmin varustetuista. Sillä koska heillä oli koko laivasto hallussaan, kykenisivät he pakottamaan muita alamaisia kaupunkeja maksamaan veroja yhtä hyvin, kuin jos he tulisivat Ateenasta. Sillä heillähän oli voimakas Samoksen kaupunki hallussaan, joka muinoin miltei ollut riistänyt Ateenalta valtaa merellä, kun sotivat toisiaan vastaan, ja sieltä samasta paikasta olisi vihollisten torjuminen lähtevä vastedes kuten ennenkin. Myöskin oli heillä parempi tilaisuus hankkia ravintoa, kuin Ateenan asukkailla, koska laivat olivat heidän hallussaan. Koska he itse olivat olleet Samoksessa, olivat kaupunkilaiset ehtineet ottaa Peiraieykseen purjehtimisen haltuunsa; mutta jos kaupunki heiltä kieltäisi heidän oikeuksiansa, niin he asettaisivat asiat sille kannalle, että heidän olisi mahdollisempi sulkea kaupunkilaisilta meri, kuin näitten heiltä. Kaupunki tuottaisi heille vähäistä ja vähäarvoista hyötyä vihollisten voittamisen suhteen; eivätkä he mitään sen kautta menettäisi, koska kaupungilla ei ollut rahaa heille lähetettäväksi, vaan sotamiesten itsensä täytyi sitä hankkia, eivätkä he liioin voineet antaa kelvollista neuvoa, ainoaa, jossa kaupunki sotaväen voittaa. Mutta juuri tässä suhteessa, arvelivat he, kaupunkilaiset olivat rikkoneet, kun olivat hävittäneet isiltä perityt lait, mutta sotilaat tukivat niitä ja koettaisivat pakottaa vastustajiakin tekemään samaten, joten he eivät siis ole toisia huonompia neuvonantajia. Jos he tarjoaisivat Alkibiadeelle varman paluun kotimaahan, hankkisi hän heille mielellään kuninkaan liiton. Tärkeintä kuitenkin oli, että jos heiltä ei tuumansa onnistuisi, olisi heillä laivaston omistajina monta turvapaikkaa, joissa heiltä puuttuisi kaupunkeja yhtä vähän, kuin maatakaan.

Täten sotamiehet kokouksessa rohkaisivat toisiaan ja valmistautuivat yhtä tarmokkaasti sotaan. Kun noitten 400 Samokseen toimittamat lähettiläät Deloksessa saivat tiedon tästä, jäivät he sinne.