Part 46

Lakedaimonilainen nauarki Astyokos purjehti sillä välin, kuten hän oli aikonutkin, Kenkreiasta neljällä laivalla ja saapui Kiokseen. Kolmantena päivänä, hänen saavuttuansa sinne, purjehti 25 laivan suuruinen Ateenalainen laivasto Leoonin ja Diomedoonin johdolla Lesbokseen. Leoon oli nimittäin myöhemmin kymmenellä laivalla Ateenasta tullut avuksi. Astyokos oli samana päivänä illalla lähtenyt liikkeelle ja purjehti, otettuansa yhden Kiolaisen laivan laivastoonsa, Lesbosta kohti, ollakseen siellä apuna, jos suinkin voisi. Ensin hän saapui Pyrraan ja sieltä seuraavana päivänä Eressokseen, jossa hänelle tuli tieto, että Ateenalaiset ensimmäisellä hyökkäyksellä olivat vallottaneet Mytileeneen. Sillä kun Ateenalaiset äkkiarvaamatta olivat purjehtineet satamaan, niin he valtasivat Kiolaisten laivat ja vallottivat kaupungin, astuttuansa maihin ja voitettuansa taistelussa vastustajat. Kun Astyokos oli saanut tiedon tästä Eressolaisilta ja Eubuuloksen kanssa Meetymneestä tulleiden Kiolaisten laivojen kautta, jotka olivat jätetyt sinne, ja joista nyt Mytileeneen vallottamisen jälkeen kolme oli sattunut pakenemaan hänen luoksensa, sillä yhden olivat Ateenalaiset vallottaneet, niin hän ei enää suunnannut matkaansa Mytileeneeseen, vaan saatuansa Eressoksen luopumaan ja varustettuansa sen asukkaat aseilla, lähetti hän laivansa raskasaseiset maitse Antissaan ja Meetymneeseen Eteonikoksen johdolla ja purjehti itse hallussaan olevilla laivoilla ja kolmella Kiolaisella aluksella rantoja myöten, toivoen läsnäolollaan rohkaisevansa Meetymneeläisiä pysymään kapinassaan. Mutta kun ei Lesboksessa saanut mitään aikaan, purjehti hän sotaväkineen Kiokseen. Jalkaväki, jonka oli määrä lähteä Hellespontokseen, erosi laivastosta ja palasi kukin kaupunkiinsa.

Kenkreiasta saapui sittemmin kuusi Peloponneesolaisliittolaisten lähettämää laivaa Kiokseen. Järjestettyänsä Lesboksen olot entiselleen, purjehtivat Ateenalaiset Klatsomenaihin, vallottivat heidän mannermaalla linnotetun Poliknan ja veivät asukkaat takaisin saarella sijaitsevaan kaupunkiin paitsi luopumisen alkuunpanijoita, jotka olivat paenneet Dafnukseen. Täten saivat Ateenalaiset taas Klatsomeneen haltuunsa.

Samana kesänä astuivat Ateenalaiset, jotka mainituilla Lesboksen edustalla ankkuroituilla 20 laivalla väijyivät Mileetosta, maihin Mileetoksen alueelle Panormoksessa ja surmasivat pienellä sotajoukolla apuun rientävän Lakedaimonilaisen päällikön Kalkideuksen. Kolmantena päivänä tämän jälkeen palasivat he ja pystyttivät voitonmerkin, jonka Mileetolaiset hävittivät, koskeivät Ateenalaiset muka olleet kyenneet vallottamaan heidän maataan.

Lesboksessa ankkuroidulla Ateenalaisella laivastolla lähtivät Leoon ja Diomedoon Kioksen edustalla sijaitsevilta Oinussalaisilta saarilta sekä Erytraialaisella alueella sijaitsevista Siduusseesta ja Pteleonista, jotka olivat Ateenalaisten hallussa, sotaretkelle Kiosta vastaan. Astuttuansa maihin Kardamyleessä ja Bolissoksessa, voittivat he taistelussa apuun rientävät Kiolaiset, surmasivat heistä suuren joukon ja hävittivät seutuja. Fanaisissa he saivat toisen voiton ja Leukoonionissa kolmannen, jonka jälkeen Kiolaiset eivät enää purjehtineet hyökkäykseen; mutta Ateenalaiset hävittivät heidän kauniisti hoidettua ja Meedialaisista ajoista saakka rauhaan jätettyä maatansa. Sillä Lakedaimonilaisten rinnalla ovat Kiolaiset minun tietääkseni ainoat, jotka onnessaan ovat voineet säilyttää malttiaan; jota enemmän heidän kaupunkinsa edistyi, sitä varmemmin varustivat he sitä. Eivätkä he myöskään ole ryhtyneet näihin luopumistuumiin, jos jonkun mielestä siinä ovat toimineet varomattomasti, ennenkuin heillä oli useita ja päteviä liittolaisia vaarassa, ja ennenkuin tiesivät, että Ateenalaiset eivät itsekään enää Sikelian onnettomuuden kärsittyään kieltäneet valtansa olevan vallan horjuvalla kannalla. Mutta joskin he jossakin suhteessa väärin ovat laskeneet tapahtumien odottamatonta menoa, niin oli erehdys tuumissa, että Ateenalaisten valta jo muka oli häviämäisillään, yhteinen hyvin monelle. Kun he nyt olivat suljetut merestä ja heidän maansa hävitetty, miettivät jo moniaat jättää kaupungin Ateenalaisille. Saatuansa tiedon tästä, pysyivät vallanpitäjät kuitenkin toimiin ryhtymättä, mutta kutsuivat laivanpäällikön Astyokoksen Erytraiasta tulemaan neljällä laivallaan heidän kaupunkiinsa ja neuvottelivat, miten he paraiten joko panttivankia ottamalla tahi jollakin muulla lailla saisivat nämät tuumat raukenemaan. Näissä tuumissa oltiin täällä.

Tämän kesän loppupuolella purjehti Ateenasta 1,000 Ateenalaista ja 1,500 Argolaista raskasaseista, sillä Ateenalaiset olivat raskasaseisiksi varustaneet 500 Argolaista kevytaseista, ja 1,000 liittolaista Frynikoksen, Onomakleen ja Skiroonidoksen johdolla 48 laivalla, siihen lasketut myöskin kuormalaivat, Samokseen, ja leiriytyi, astuttuansa Mileetoksessa maihin. Ateenalaisia ja heidän liittolaisiansa vastaan kävivät Mileetolaiset itse, 800 raskasaseista, ja Kalkideuksen johdolla saapuneet Peloponneesolaiset sekä Tissaferneen apujoukko ja Tissafernees itse ratsujoukkoineen. Argolaiset kulkivat siivellään edellä muita, ja koska he, halveksien vastustajiaan, eivät luulleet näitten, Joonialaisia kun olivat, kestävän heidän hyökkäystään, niin marssivat he epäjärjestyksessä, josta seurasi, että Mileetolaiset saivat voiton heistä ja surmasivat lähes 300 heistä. Mutta Ateenalaiset, jotka ensin voittivat Peloponneesolaiset ja sitten työnsivät takaisin barbarit ja muun joukon, eivät ensinkään joutuneet taisteluun Mileetolaisten kanssa, koska nämät, Argolaisten peräydyttyä, kun näkivät muun sotajoukkonsa joutuneen tappiolle, olivat vetäytyneet kaupunkiinsa. Ateenalaiset nyt leiriytyivät voittajina Mileetolaisten kaupungin läheisyyteen. Tässä taistelussa sattui niin, että Joonialaiset kummallakin taholla saivat voiton Doorilaisista; sillä Ateenalaiset voittivat heitä vastaan seisovat Peloponneesolaiset, ja Mileetolaiset Argolaiset. Pystytettyänsä voitonmerkin valmistautuivat Ateenalaiset ympäröimään linnoituksella paikan, joka oli kannaksen tapainen, arvellen, että jos vaan saisivat Mileetoksen taas puolelleen, myöskin helposti muut yhtyisivät heihin.

Tällä välin ilmoitetaan heille myöhään illalla, että nuo 55 laivaa Sikeliasta ja Peloponneesosta olivat saapumaisillaan. Pääasiassa Syrakuusalaisen Hermokrateen kehotuksesta, että kaikki yhtyisivät tekemään täydellisen lopun Ateenalaisten vielä pystyssä olevasta vallasta, tuli nyt Sikelialaisia, 20 Syrakuusalaista ja kaksi Selinuntilaista laivaa sekä ne laivat, joita Peloponneesoksessa oli varustettu, ja jotka nyt olivat valmiit. Molemmat laivastot uskottiin Lakedaimonilaiselle Teeramenekselle vietäväksi laivapäällikön Astyokoksen luokse. Ne purjehtivatkin ensin Mileeton edustalla sijaitsevaan Leros nimiseen saareen ja sieltä, kuultuansa Ateenalaisten olevan Mileetoksen edustalla, lasolaiseen lahteen, tiedustellaksensa Mileetoksen seikkoja. He ankkuroivat Teikiussan edustalle Mileetolaisella alueella ja saivat Alkibiadeelta, joka ratsastaen tuli sinne, tiedon tappelusta, johon hänkin oli ottanut osaa Mileetolaisten ja Tissaferneen puolella. Hän kehoitti heitä, jos eivät tahtoneet menettää Jooniaa ja kaikki muut kaupungit, mitä pikemmin rientämään Mileetoksen avuksi ja kaikin voimin koettamaan estää sen ympäröimistä.

He aikoivat aamun koittaessa rientää apuun. Mutta kun Ateenalaisten päällikkö Frynikos Leroksesta sai varman tiedon vihollisten laivojen aikeista, ja kun kanssapäälliköt halusivat jäädä ja antautua taisteluun, kieltäytyi hän ryhtymästä taisteluun, ja sanoi, että hän voimiensa mukaan estäisi heitä ja ketä tahansa siitä. Sillä kun he myöhemmin, sanoi hän, saisivat varman tiedon, kuinka monta laivaa vihollisilla oli ja kuinka monta heillä itsellään näitä vastaan asetettavina, ja kun he kelvollisesti ja rauhassa olisivat varustautuneet, niin hän ei suinkaan häpeällisesti vetäytyisi vaarasta. Mutta nyt olisi Ateenalaisille vähemmän häpeällistä vetäytyä pois laivastollaan, kuin, millä uhalla tahansa taistellen, joutua tappiolle. Siten, sanoi hän, ei ainoastaan häpeä kohtaisi kaupunkia, vaan se joutuisi suurimpaan vaaraan. Sillä kun se nyt kärsimiensä onnettomuuksien johdosta varmojenkin varustuksien nojalla ei uskalla edes hädän pakottamana, puhumattakaan halunsa mukaan, hyökätä ensimmäisenä, miten se siis pakotta heittäytyisi vapaaehtoisiin vaaroihin? Hän käski siis mitä pikemmin korjata laivoihin haavoitetut, jalkaväen ja mitä kullakin tullessaan oli ollut mukanaan, mutta jättää kaikki mitä vihollisessa maassa olivat ottaneet, jotta laivat olisivat keveät, ja purjehtia Samokseen, josta he sitten, koottuansa kaikki laivat, tekisivät hyökkäyksiä, jos näkisivät soveliaaksi. Tehtiinkin, kuten hän oli käskenyt. Yhtä hyvin tässä tilaisuudessa kuin myöskin kaikissa muissakin toimissaan näkyi Frynikos toimineen vallan viisaasti. Ateenalaiset lähtivät heti samana iltana puolella voitolla Mileetoksesta. Mutta Argolaiset purjehtivat kiiruusti vihoissaan pettymyksestään kotia.

Peloponneesolaiset lähtivät aamulla Teikiussasta ja purjehtivat Mileetokseen, jossa he viipyivät yhden päivän, aikoen seuraavana päivänä, liitettyänsä laivastoonsa ne Kiolaiset laivat, jotka Kalkideuksen johtamina olivat tänne hätyytetyt, palata Teikiussaan, hakemaan laivoista sinne puretut tavaransa. Mutta kun he olivat saapuneet sinne, tuli sinne Tissafernees jalkaväellään ja kehoitti heitä purjehtimaan Iasosta vastaan, jossa hänen vastustajansa Amorgees oleskeli. Äkkinäisellä ryntäyksellä vallottivat he Iasoksen, koska sen asukkaat luulivat heidän olevan Ateenalaisia ja laskivat heidät maihin. Tässä ottelussa kunnostivat itseään varsinkin Syrakuusalaiset. Otettuansa Amorgeen elävältä, jättivät he hänen Tissaferneelle vietäväksi hänen mielensä mukaan kuninkaalle, kuten tämä oli käskenyt, ja ryöstivät Iasoksen, josta sotaväki sai paljon tavaraa; sillä tämä paikka oli vanhastaan vallan rikas, Amorgeen sotilaat liittivät he sotajoukkoonsa, tekemättä heille mitään pahaa, koska useimmat heistä olivat Peloponneesoksesta. Kaupungin ja kaikki vangit, sekä vapaat että orjat, antoivat he Tissaferneelle, saaden häneltä henkilöä kohti dareikon, ja palasivat tämän jälkeen Mileetokseen. He lähettivät Leoonin pojan Pedaritoksen, jonka Lakedaimonilaiset olivat toimittaneet Kioksen päälliköksi, johtamaan Amorgeen apujoukkoa maitse Erytraiaan saakka ja asettivat Filippoksen Mileetokseen päälliköksi. Tähän loppui tämä kesä.

Saatuansa Iasoksen varustetuksi, saapui Tissafernees seuraavana talvena Mileetokseen. Hän antoi, kuten oli luvannut, laivoille ylläpidoksi Attikalaisen drakman miestä kohti kuukausittain, mutta ei tahtonut vastaiseksi antaa enempää, kuin kolme obolia, kunnes hän oli kysynyt kuninkaalta, mutta jos kuningas suostuisi, antaisi hän koko drakman. Teeramenees, joka ei ollut nauarki, vaan joka purjehti mukana jättääkseen laivat Astyokolle, oli höllempi palkan vaatimuksessa. Mutta tähän ei suostunut Syrakuusalainen päällikkö Hermokratees, jonka johdosta Tissafernees suostui maksamaan enemmän, kuin kolme obolia mieheen, kaikille muille, paitsi viidelle laivalle. Hermokrateen vaatimuksesta suostui nyt Tissafernees maksamaan 30 talenttia kuukaudessa 55 laivalle, ja muille sen mukaan kuin laivoja oli enemmän, kuin tämä määrä, saman perustuksen mukaan.

Samana talvena saapui kotoa avustukseksi Samoksessa oleville Ateenalaisille Karminoksen, Strombikideen ja Eykteemoonin johdolla 35 laivaa, jotka, koottuansa mukaansa myöskin kaikki laivat Kioksesta ja muualta, arvan mukaan päättivät laivastollaan vartioida Mileetosta, mutta lähettää Kiokseen sekä laivaston että jalkaväen, kuten he myöskin tekivät. Strombikidees, Onomaklees ja Eukteemoon purjehtivat arvan mukaan 30 laivalla ja sotilaita kuljettavilla aluksilla, joihin he olivat asettaneet osan Mileetokseen tulleista 1,000 raskasaseisesta, Kiokseen. Muut jäivät Samokseen, pitäen 74 laivallaan meren hallussaan, ja suuntasivat matkansa Mileetosta kohti.

Astyokos, joka silloin sattui olemaan Kioksessa ottaaksensa panttivankeja kavaluuden johdosta, luopui tästä, kun sai tiedon Teerameneen johtamien laivojen saapumisesta ja liittolaisten menestyksestä. Hän lähti liikkeelle kymmenellä Peloponneesolaisella ja kymmenellä Kiolaisella laivalla hyökätäkseen Pteleosta vastaan, mutta kun ei onnistunut häneltä vallottaa tätä kaupunkia, purjehti hän Klatsomenaihin, jossa hän käski Ateenalaisten puoluelaisia muuttamaan Dafnukseen ja asukkaita yhtymään heihin. Samaten käski myöskin Tamoos, Joonian alapäällikkö, heitä tekemään. Kun he eivät totelleet, teki hän linnoittamatonta kaupunkia vastaan hyökkäyksen; mutta kun hän ei voinut sitä vallottaa, purjehti hän itse ankaran myrskyn ajamana Fookaiaan ja Kymeeseen, jota vastoin toiset laivat ankkuroivat Klatsomenain läheisyydessä sijaitsevien Maratussa, Peelee ja Drymussa nimisten saarien edustalle. Viipyessään siellä kahdeksan päivää, ryöstivät he ja osaksi hävittivät, osaksi veivät laivoihinsa kaikki Klatsomenalaisten siellä säilytetyt tavarat ja purjehtivat sitten Astyokoksen luokse Fookaiaan ja Kymeeseen.

Hänen siellä ollessaan, saapui Lesboksesta lähettiläitä ilmoittaen heidän jälleen haluavan luopua. He saivatkin hänen suostumaan tuumaansa, mutta kun eivät Korintolaiset eivätkä muut liittolaiset ennen kärsimänsä tappion takia olleet samaa mieltä, purjehti hän Kiokseen, johon myöskin muut laivat, kestettyänsä ankaroita myrskyjä, eri haaroilta saapuivat. Tämän jälkeen purjehti Pedaritos, joka maitse oli kulkenut Mileetosta Erytraiaan, sotajoukkonsa kanssa Kiokseen. Silloin oli hänellä noin 500 raskasaseista Kalkideuksen ennen johtamista viidestä laivasta, jotka aseineen olivat sinne jätetyt. Kun moniaat Lesbolaiset tulivat ilmoittamaan luopumisen aikeensa, ehdotti Astyokos Pedaritokselle ja Kiolaisille, että he purjehtisivat auttamaan Lesbolaisia luopumaan. Sillä tästä joko enentyisivät Lakedaimonilaisten liittolaiset tahi, jospa eivät onnistuisikaan yrityksessään, tuottaisi se Ateenalaisille ainakin vahinkoa. Mutta he eivät suostuneet tähän, ja Pedaritos kielsi jättämästä hänelle Kiolaisia laivoja.

Otettuansa nuo viisi Korintolaista laivaa ja kuudenneksi yhden Megaralaisen sekä yhden Hermionilaisen kuten myöskin ne Lakedaimonilaiset laivat, joilla hän oli tullut, purjehti Astyokos Mileetokseen nauarkiammattiinsa, ankarasti uhaten Kiolaisia, ettei hän suinkaan rientäisi heille avuksi, jos he joskus pyytäisivät. Laskien maihin Koorykoksessa Erytraian alueella, jäi hän sinne yöksi. Samoksesta saapui myöskin Ateenalainen sotaväki Kiokseen, mutta koska kukkula heitä erotti, niin he pysyivät salassa toisiltaan. Yöllä saapui kirje Pedaritokselta ilmoituksella, että vapautettuja Erytraialaisia vankeja oli saapumaisillaan Samoksesta Erytraiaan kavaltaaksensa kaupungin, jonka johdosta Astyokos viipymättä palasi Erytraihin ja oli vähällä joutua vihollisten käsiin. Kun Pedaritoskin oli saapunut sinne, panivat he toimeen tutkimuksen otaksutuista kavaltajista, jolloin he huomasivat koko jutun syntyneen miesten pelastamiseksi Samoksesta. He vapauttivat syytetyt ja purjehtivat kumpikin pois, toinen Kiokseen, toinen Mileetokseen, kuten hän oli aikonutkin.

Kun nyt Ateenalaisten laivasto Koorykoksesta purjehti niemen ympäri, huomasi se Arginoksen edustalla kolme Kiolaisten sotalaivaa ja ryhtyi heti ajamaan niitä takaa. Mutta nyt nousi ankara myrsky, niin että Kiolaiset laivat vaivoin pääsivät pakenemaan satamaan, jota vastoin kolme Ateenalaista laivaa, jotka olivat purjehtineet muita etäämmäs, musertui ja ajelehti Kiolaisten kaupungin rannalle, jossa osa miehistä vangittiin, osa sai surmansa. Muut laivat pakenivat Mimas vuoren suojassa olevaan Foinikus nimiseen satamaan, josta he myöhemmin purjehtivat Lesbokseen ja valmistautuivat Kioksen piirittämiseen.

Samana talvena purjehti Lakedaimonilainen Hippokratees Peloponneesoksesta kymmenellä Turilaisella laivalla, joita johti Diagoroksen poika Doorieus ynnä kaksi muuta päällikköä, yhdellä Lakoonilaisella ja yhdellä Syrakuusalaisella laivalla Knidokseen, joka Tissaferneksen vaikutuksesta oli luopunut. Kun Mileetoksessa olevat tästä saivat tiedon, kehottivat he heitä puolella määrällä laivastoaan valvomaan Knidosta, ja Triopionin edustalla olevilla laivoillaan ottamaan Aigyptoksesta tulevat kuormalaivat. Triopion on Knidoksen alueelta etenevä Apolloonille pyhitetty kallionniemi. Saatuansa tiedon tästä, purjehtivat Ateenalaiset Samoksesta ja valloittivat Triopionissa väijyvät kuusi laivaa; niitten miehistö pääsi kuitenkin pakoon. Purjehdittuansa tämän jälkeen Knidokseen, olivat Ateenalaiset hyökkäyksellään saada haltuunsa kaupungin, joka oli linnoittamaton. Kun he seuraavana päivänä tekivät uuden hyökkäyksen, olivat kaupunkilaiset paremmin varustautuneet yöllä, ja kun miehet Triopionissa otetuista laivoista olivat saapuneet heidän avukseen, niin viholliset eivät voineet heitä niin suuresti vahingottaa, kuin edellisenä päivänä, jonka johdosta he poistuivat, hävitettyänsä maata, ja purjehtivat Samokseen.

Tähän aikaan Astyokoksen saapuessa Mileetokseen laivastonpäälliköksi oli kaikki Peloponneesolaisten sotajoukossa hyvällä kannalla. Sillä palkka maksettiin säännöllisesti ja Iasoksesta ryöstetyt suuret aarteet tuottivat sotilaille ylellisyyttä, ja Mileetolaiset nurkumatta kestivät sodan vaivoja. Mutta Tissaferneen suhteen näyttivät Peloponneesolaisista kuitenkin edelliset, Kalkideuksen solmimat sopimukset vaillinaisilta, eivätkä heidän edukseen, jonka johdosta uudet sopimukset Teerameneen läsnäollessa tehtiin, jotka kuuluivat seuraavasti:

"Sovittu on Lakedaimonilaisten ja liittolaisten puolesta kuninkaan, kuninkaan poikien ja Tissaferneen kanssa, että sovinto ja ystävyys on oleva heidän välillänsä seuraavilla ehdoilla: Siihen maahan tahi niihin kaupunkeihin, jotka ovat kuningas Dareioksen tai ovat olleet hänen isänsä tai esi-isiensä hallussa, niihin eivät saa kulkea sotimaan eivätkä missään muussakaan pahassa tarkotuksessa Lakedaimonilaiset eivätkä Lakedaimonilaisten liittolaiset, eivätkä saa vaatia veroa mainituista kaupungeista Lakedaimonilaiset eivätkä Lakedaimonilaisten liittolaiset; niinikään ei kuningas Dareios eivätkä hänen hallussaan olevat kaupungit saa tulla sotimaan eivätkä harjottamaan mitään pahaa Lakedaimonilaisille eivätkä heidän liittolaisillensa. Jos Lakedaimonilaiset tai liittolaiset pyytävät jotakin kuninkaalta, tahi kuningas Lakedaimonilaisilta tai liittolaisilta, niin heidän on kunnollisesti tehtävä, mihin ovat suostuneet. Sota on yhteisesti käytävä Ateenalaisia ja heidän liittolaisiansa vastaan; jos rauha tehdään, on se tapahtuva molemminpuolisella suostumuksella. Jos sotaväkeä lähetetään avuksi kuninkaan maahan, on kuningas velvollinen hankkimaan sille ravintoa. Jos jotkut kaupungit, jotka ovat tehneet sopimuksen kuninkaan kanssa, hyökkäävät kuninkaan maahan, on toisten velvollisuus estää niitä ja suojella kuningasta, niin paljon kuin voivat. Jos joku kuninkaan maan tahi kuninkaan hallitseman maan asukkaista hyökkää Lakedaimonilaisia tahi liittolaisia vastaan, on kuningas velvollinen estämään ja torjumaan heitä voimiensa mukaan."

Nämät sopimukset tehtyänsä, jätti Teeramenees laivat Astyokokselle, astui alukseensa ja hävisi tietämättömiin. Mutta Ateenalaiset, jotka jo olivat kulkeneet Lesboksesta Kiokseen sotajoukkoineen ja hallitsivat sekä maalla että merellä, linnottivat Delfinionin, paikan, joka muutenkin oli luonnon vahvistama maan puolelta ja rikas satamista eikä kaukana Kiolaisten kaupungista. Monien entisten tappioiden takia nolostuneina, olivat Kiolaiset sitä paitsi alituisessa keskinäisessä riidassa. Mutta kun Ioonin poika Tydeus puoluelaisineen olivat saaneet surmansa Pedaritoksen käskystä, niin muutkin kaupunkilaiset, jos kohtakin keskenään pitivät toisiaan epäluulon alaisina, harvainvaltaisen hallituksen ankaruuden kautta pakosta pysyivät levollisina, koskeivät pitäneet itseänsä eivätkä Pedaritoksen johtamaa apuväkeä kykenevinä torjumaan vihollisia. He lähettivät kumminkin Mileetokseen pyytämään Astyokokselta apua; mutta kun ei hän suostunut heidän pyyntöönsä, lähetti Pedaritos Lakedaimoniin häntä vastaan valituskirjan loukkaavasta käytöksestä. Tällä kannalla olivat Ateenalaisten toimenpiteet Kioksessa. Heidän laivansa tekivät Samoksesta hyökkäyksiä Mileetosta vastaan; mutta kun Mileetolaiset eivät käyneet heitä vastaan, palasivat he Samokseen ja pysyivät siellä levollisina.

Peloponneesoksesta purjehtivat samana talvena päivänseisausaikana Lakedaimonilaisten Megaralaisen Kalligeitoksen ja Kytsikolaisen Timagoraksen välityksellä Farnabatsolle varustamat 27 laivaa Jooniaan, joita johti Spartiati Antistenees. Lakedaimonilaiset lähettivät laivoissa myöskin 11 Spartiatia neuvonantajiksi Astyokokselle, joista yksi oli Arkesilaoksen poika Likas. Heille oli käsketty, tultuansa Mileetokseen, asettaa kaikki seikat paraammalle kannalle ja lähettää joko kaikki nämät laivat tai mikä määrä heistä näkyi soveliaaksi, joko useampia tai vähempi määrä, Ramfioksen pojan Klearkoksen johdolla Helleespontokseen Farnabatsolle, sekä, jos heidän mielestään oli syytä, erottaa Astyokos päällikkyydestä ja panna Antistenees hänen sijalleen; sillä Pedaritoksen kirjeen johdosta oli heissä noussut epäluulo Astyokosta vastaan. Purjehdittuansa laivoilla ulapalle, laskivat he maihin Meeloksessa, ja tavattuansa siellä kymmenen Ateenalaista laivaa, valtasivat he näistä kolme ilman miehistöä ja polttivat ne. Peläten, että Meeloksesta pakoon päässeet laivat Samoksessa oleville Ateenalaisille ilmoittaisivat heidän tulostaan, kuten tekivätkin, purjehtivat he Kreetaan ja saapuivat, varovaisuudessa matkustettuansa, Aasian mannermaalla sijaitsevaan Kaunokseen. Pitäen itseään turvissa, lähettivät he sieltä sanan Mileetoksen edustalla oleville laivoille, että tulisivat heitä noutamaan.

Kiolaiset ja Pedaritos lähettivät samaan aikaan pyynnön Astyokokselle, vaikka hän ei ollut myöntynyt heidän pyyntöönsä, että hän tulisi heidän avuksensa kaikilla laivoillansa, koska heitä piiritettiin, ja ettei hän olisi väliäpitämätön, kun Joonialais-liittolaisten suurin kaupunki suljettiin meren puolelta, ja maitse oli rosvojen riistämänä. Sillä Kioksessa oli enemmän orjia, kuin missään muussa kaupungissa, Lakedaimonia lukuunottamatta, ja kun heitä paljoutensa takia rikoksistaan ankarammin rangaistiin, kuin muualla, niin suuri määrä heistä, heti kun Ateenalaiset olivat linnotuksensa suojassa saaneet varman asennon, luopui heidän luoksensa, ja koska he tunsivat maan, saivat he aikaan vallan suuria vahinkoja. Kiolaiset ilmottivat sentähden Astyokokselle, että oli välttämätöntä rientää heille avuksi, kun vielä oli toivo ja mahdollisuus, ennenkuin viholliset ennättäisivät täydellisesti linnottaa Delfinionin ja ennenkuin he ehtisivät rakentaa vielä suuremman linnoituksen suojaksi sotajoukollensa ja laivoilleen. Vaikka kohtakin Astyokos entisen uhkauksensa johdosta ei mielellänsä suostunut tähän pyyntöön, riensi hän kuitenkin apuun, kun näki liittolaistenkin siihen innolla suostuvan.