Part 34

Ilionin valloittamisen jälkeen saapui tälle saarelle laivoilla joukko Trooalaisia, jotka olivat lähteneet Akaialaisia pakoon. Nämät asettuivat Sikanien naapureiksi ja kutsuttiin yhteisellä nimellä Elymoiksi, ja heidän kaupunkinsa nimet olivat Eryks ja Egesta. Heidän yhteyteen asettui myöskin joukko Fookilaisia, joita myrsky paluumatkalla Troiasta oli ajanut ensin Libyaan ja sieltä vienyt Sikeliaan. Sikelialaiset, jotka Opikalaisten karkottamina asuivat Italiassa, tulivat sieltä yli salmen oman todennäköisen kertomuksensa mukaan lautoilla myötätuulen avulla, tahi ehkäpä muullakin tavalla. Vielä nytkin löytyy Italiassa Sikelialaisia, ja viimemainittu maa sai nimekseen Italia erään Sikelialais-kuninkaan Italon mukaan. Saavuttuansa Sikeliaan suurella sotavoimalla, voittivat he Sikanit taistelussa ja ajoivat heidät saaren eteläisiin ja läntisiin osiin, antaen saarelle nimeksi Sikelia Sikanian asemesta. He asettuivat asumaan saaren hedelmällisimpiin paikkoihin, jotka he pitivät hallussaan lähes 300 vuotta, kunnes Helleenit saapuivat Sikeliaan; ja vielä nytkin omistavat he saaren keski- ja pohjoisosat. Myöskin Foinikilaisia asui pitkin koko Sikelian rannikoita, pitäen hallussaan niemiköt ja läheiset saaret kaupankäymistä varten Sikelialaisten kanssa. Mutta kun Helleenit suuressa määrin yli meren purjehtivat saareen, jättivät he useimmat paikkakunnistaan, ottaen yhteisiksi asunnoikseen Motyee, Soloeis ja Panormos nimiset kaupungit Elymojen kanssa, osaksi luottaen Elymojen liittoon, osaksi koska sieltä oli lyhyin merimatka Sikeliasta Karkeedooniin. Näin paljo ja täten sijotettuina asui barbareja Sikeliassa.

Ensimmäiset Sikeliaan purjehtineet Helleenit olivat Kalkidilaisia Euboiasta, jotka Tukleen johdolla Naksokseen rakensivat Apolloon Arkeegetoksen alttarin, joka nyt on ulkopuolella kaupunkia. Tällä alttarilla teoorit, lähtiessään Sikeliasta, ensin uhraavat. Seuraavana vuonna perusti Heerakleidi Arkias Korintoksesta Syrakuusan karkotettuansa Sikelialaiset saarelta, joka nyt ei enää ole veden ympäröimänä, vaan muodostaa sisäosan kaupunkia. Myöhemmin varustettiin myöskin ulko-osa muurilla ja kaupunki tuli vallan väkirikkaaksi. Viisi vuotta Syrakuusan perustamisen jälkeen lähtivät Kalkidilaiset Tukleen johdolla Naksoksesta, karkottivat Sikelialaiset ja perustivat Leontinoin ja sitten Kataneen. Katanaiot määräsivät Euarkon perustajakseen.

Samaan aikaan saapui myöskin Sikeliaan Lamis johtamallaan siirtolaiskunnalla Megarasta, ja perusti Pantakyos virran varrelle Trootilon nimisen siirtolan. Myöhemmin lähti hän sieltä Leontiniin ja asui vähän aikaa sikäläisten Kalkidilaisten kanssa yhdessä; mutta näitten karkottamana perusti hän Tapsoksen ja kuoli kohta sen jälestä. Hänen seuralaisensa lähtivät Tapsoksesta ja perustivat yhdessä Sikelialaisen kuninkaan Hybloonin kanssa, joka luovutti heille tämän maan ja asettui heidän johtajaksensa, Hybliläisen Megaran. He olivat asuneet täällä 245 vuotta, kun Syrakuusan yksinvaltias Geloon heidät karkotti tästä kaupungista ja maasta. Mutta ennen karkottamistaan, ehkä 100 vuotta sinne asettumisensa jälkeen, olivat he lähettäneet Pamilloksen perustamaan Selinuksen. Hän oli Megarasta, heidän emäkaupungistaan, asettunut asumaan heidän keskeen ja johti tätä siirtokuntaa.

Gelan perustivat Antifeemos Rodoksesta ja Entimos Kreetasta yhdessä, kumpikin tuoden siirtolaisensa, 45 vuodella Syrakuusan perustamisen jälkeen. Nimensä sai kaupunki Gelas virrasta, mutta paikka, jossa kaupunki nyt sijaitsee, ja joka ensin linnoitettiin, nimitettiin Lindioi. Niille säädettiin Dorilaiset lait. Lähemmäs 108 vuotta oman asutuksensa jälkeen perustivat Geloolaiset Akragas kaupungin, nimittäen sen Akragas virran mukaan. Perustajiksi olivat he asettaneet Aristonooksen ja Pystiloksen, jotka säätivät kaupungille Geloolaiset lait.

Tsankleen perustivat alkuaan Opikian maassa sijaitsevasta Kalkidilaisesta Kymee nimisestä kaupungista lähteneet rosvot, mutta myöhemmin saapui myöskin suuri joukko siirtolaisia Kalkiksesta ja muualta Euboiasta ja asettui asumaan entisten asukkaiden kanssa. Perustajina olivat Perieerees ja Krataimenees, viimemainittu Kymeestä, edellinen Kalkiksesta. Sikelialaiset kutsuivat kaupungin ensin Tsanklee nimellä, siitä että paikka on sirpinmuotoinen: sirpin kutsuvat näet Sikelialaiset Tsanklon. Myöhemmin karkottivat heidät Samolaiset ja muut Joonialaiset, jotka paeten Meedialaisia tulivat Sikeliaan. Mutta vähää myöhemmin karkotti Reegionin itsevaltias Anaksilas Samolaiset ja asetti kaupunkiin asujiksi erisukuisia ihmisiä, antaen sille muinoisen kotikaupunkinsa nimen Messeenee.

Myöskin Himeran perustivat Tsankleelaiset Eykleideen, Simoksen ja Sakoonin johdolla, joiden useimmat siirtokuntaan lähteneet seuralaiset olivat Kalkidilaisia, joihin yhtyivät Syrakuusasta kapinassa voitetut ja sieltä karkotetut n.k. Myleetidat. Tämä siirtokunta puhui Kalkidilaista ja Doorilaista sekamurretta, mutta sen hallitusmuoto oli Kalkidilainen. Akrain ja Kasmenain perustivat Syrakuusalaiset, Akrain 70 vuotta Syrakuusan perustamisen jälkeen, Kasmenain lähemmiten 20 vuotta myöhemmin. Myöskin Kamarinan perustivat ensin Syrakuusalaiset lähes 135 vuotta Syrakuusan perustamisen jälkeen. Tämän siirtolaiskunnan johtajat olivat Daskoon ja Menekoolos. Kun Syrakuusalaiset kapinan tähden väkivoimalla olivat karkottaneet Kamarinalaiset, niin Gelan tyranni Hippokratees myöhemmin, kun sai Kamarinalaisten maan lunnaiksi vangituista miehistä, vei Kamarinaan toisen siirtokunnan; ja kun Geloon taasen oli karkottanut asukkaat tästä kaupungista, niin hän asetti sinne kolmannen siirtokunnan.

Näin monta Helleeniläis- ja barbarilaiskansaa asui Sikeliassa, ja tätä suurta saarta vastaan ryhtyivät nyt Ateenalaiset sotaan. Tämän sotaretken todenperäinen syy oli halu saada haltuunsa se kokonaan, mutta he koristelivat hyökkäystään sillä, että muka tahtoivat auttaa heimolaisiansa ja heihin yhtyneitä liittolaisiansa. Enin kiihoittivat heitä tähän yritykseen Egestalaisten Ateenaan saapuneet lähettiläät, jotka suurella innolla heitä siihen yllyttivät. Ollen Selinuntilaisten naapurikansana, olivat he näitten kanssa joutuneet sotaan naimisasioitten ja riidanalaisen alueen takia. Selinuntilaiset olivat kutsuneet Syrakuusalaiset avukseen ja ahdistivat Egestalaisia sodalla sekä maitse että meritse. Sentähden muistuttivat Egestalaiset Ateenalaisia viime sodan aikana Lakeen välityksellä tehdystä liitosta ja pyysivät laivoja suojelukseksensa, lausuen paljoa muutakin, mutta varsinkin että Syrakuusalaiset, jos saisivat jäädä rangaistuksetta, vaikka olivat karkottaneet Leontinilaiset, ja jos heidän sallittaisiin hävittää muutkin liittolaiset, pian ottaisivat koko Sikelian haltuunsa. Myöskin olisi heidän mielestään vaara alttiina, että Syrakuusalaiset Doorilaisina rientäisivät auttamaan Doorilaisia Peloponneesolaisia, koska he olivat samaa syntyperää ja olivat heidän lähettämiänsä siirtolaisia, siten tykkänään tekemään lopun Ateenalaisten vallasta. Viisainta olisi siis vielä jälelle jääneitten liittolaistensa kanssa astua Syrakuusalaisia vastaan, varsinkin kun Egestalaisilla oli riittäviä varoja sotaan. Ateenalaiset päättivät ensin lähettää miehiä Egestaan tarkastamaan, löytyikö siellä tosiaankin varoja, kuten lähettiläät väittivät, valtion suojassa ja pyhäköissä, sekä tiedustelemaan, millä kannalla sotapuuhat Selinuntilaisia vastaan olivat. Ateenalaiset lähettiläät matkustivat siis Sikeliaan.

Lakedaimonilaiset lähtivät samana talvena liittolaisineen, paitse Korintolaisia, sotaretkelle Argeiaan, hävittivät jonkun vähän maata ja korjasivat mukaansa kärryillä osan viljaa. Argolaiset pakolaiset he veivät Orneaihin ja jättivät vähäisen joukon sotaväestä näitten suojaksi. Saatuansa aikaan sovinnon Ornealaisten ja Argolaisten välillä, jonka kestäessä nämät eivät saisi ahdistaa toistensa aluetta, palasivat he sotajoukkoineen kotia. Vähää myöhemmin tulivat Ateenalaiset 30 laivalla ja 600 raskasaseisella, joihin Argolaiset koko sotajoukollaan yhtyivät, ja piirittivät Orneaissa asuvia yhden päivän. Mutta koska piirittäjät majailivat etäällä, karkasivat piiritetyt Orneaista yöllä. Kun Argolaiset seuraavana päivänä huomasivat tämän, hävittivät he kaupungin maata myöten, jonka tehtyään he poistuivat ja Ateenalaiset purjehtivat vähää myöhemmin kotia.

Makedonian rajalla sijaitsevaan Metooneeseen kuljettivat Ateenalaiset meritse ratsumiehiä, jotka niihin liittyneiden Makedonialaisten pakolaisten kanssa pahoin turmelivat Perdikkaan aluetta. Lakedaimonilaiset lähettivät Trakian Kalkidilaisille, joilla oli kymmenen päivää kestävä sopimus Ateenalaisten kanssa, käskyn liittymään Perdikkaaseen, johon nämät kuitenkaan eivät suostuneet. Tähän loppui talvi ja 16 vuosi sitä sotaa, josta Thukydides on kirjoittanut.

Seuraavana kevättalvena palasivat Ateenalaisten lähettiläät Sikeliasta ja Egestalaiset heidän seurassansa tuoden 60 talenttia leimaamattomaa hopeaa kuukauden palkaksi 60 laivalle, jotka he olivat aikoneet pyytää Ateenalaisia lähettämään. Kun Ateenalaiset pitämässään kokouksessa olivat kuulleet Egestalaisten ja omien miestensä muutenkin viehättävän ja valheellisen kertomuksen ja miten sekä valtion kassoissa että pyhäköissä muka varoja oli käytettävänä, päättivät he lähettää 60 laivaa Sikeliaan, määräten näiden rajattomanvaltaisiksi päälliköiksi Nikeeraton pojan Niikiaan, Kleiniaan pojan Alkibiadeen ja Ksenofanoksen pojan Lamakoonin, avustamaan Egestalaisia Selinuntilaisia vastaan ja palauttamaan Leontinilaiset heidän kotikaupunkiinsa, jos heillä olisi onni sodassa, sekä muutenkin asettamaan asiat Sikeliassa Ateenalaisille hyödyllisemmälle kannalle. Viisi päivää myöhemmin oli uusi kokous, jossa oli päätettävä laivojen pikaisesta varustamisesta ja niistä vaatimuksista, joita päälliköt pitivät välttämättöminä laivojen lähtöä varten. Niikias vastusti nimittämistään päälliköksi, arvellen kaupungin neuvotelleen väärin, kun se niin kevytmielisellä ja kerskaavalla tekosyyllä, hyökkäämällä koko Sikeliaa vastaan, heittäytyi näin suureen vaaraan, jonkatähden hän, haluten saada tämän päätöksen peruutetuksi, varotti Ateenalaisia seuraavasti:

"Tämä kansankokous on pantu toimeen keskustellaksemme varustuksista Sikeliaan purjehtimista varten, mutta minusta näyttää olevan syytä tarkemmin punnitella juuri sitä, onko ylipäätään laivojen lähettäminen sinne meille hyödyksi, jottemme me, luottaen vieraitten miesten sanoihin, näin lyhyen neuvottelemisen perusteella tärkeimmistä asioista ryhtyisi sotaan, joka meitä ei ensinkään koske. Vaikka kohtakin minulle tässä on osoitettu suuri kunnia, ja jospa en suinkaan henkeni puolesta pelkää enemmän kuin muutkaan, arvelen kuitenkin kunnon kansalaisen velvolliseksi pitämään huolta hengestään ja omaisuudestaan; sillä huolehtien itsestään koettaa hän myöskin valvoa valtion etua. En minä ennen ole puhunut kunnioituksen tähden vasten mielipidettäni, enkä minä nytkään tule sanomaan muuta, kuin mitä pidän paraampana. Mutta minun sanani olisivat liian heikot vaikuttaaksensa teidän mielipiteisiinne, jos minä vaan kehottaisin teitä pelastamaan omistamianne etuja eikä tietämättömien ja kuviteltujen etujen toiveessa panemaan vaaran alaisiksi olemassa olevia oloja. Tahdon sentähden osottaa, ettei ole sopiva aika teidän intoonne, eikä liioin helppo saavuttaa, mitä tavottelette".

"Purjehtiessanne, väitän minä, jätätte te tänne paljon vihollisia ja yllytätte nousemaan teitä vastaan vielä useampia. Te luulette tehtyjen sovintojen olevan varmojen; kyllä kait: niin kauan kuin pysytte rauhassa, ovat ne olemassa ainakin nimeksi, päättäen vihollisten käytöstä siitä miten omat miehemme ovat menetelleet. Mutta jos me joudumme tappiolle suuremmalla sotavoimalla, tulevat vihollisemme tekemään meitä vastaan äkkiarvaamattoman hyökkäyksen, ensiksikin koska he onnettomuuksiensa takia ovat olleet pakotetut tekemään häpeällisemmän rauhan kuin me, ja toiseksi, koska itse tässä rauhanteossa löytyy paljon riidanalaista. Semmoisiakin on olemassa, jotka eivät ensinkään ole suostuneet rauhantekoon, eivätkä he suinkaan ole voimattomimpia. Toiset näistä sotivat julki meitä vastaan, toiset taasen pidättäytyvät, syystä että Lakedaimonilaisetkin pysyvät alallaan kymmenen päivän sopimusten johdosta. Pian he kuitenkin, jos kahtia jaamme sotavoimamme, jota nyt olemme tekemäisillämme, epäilemättä yhdessä Sikelioottain kanssa tulevat karkaamaan meidän kimppuumme, koska he myöskin jo ennen ovat mihinkä hintaan tahansa pyrkineet heidän liittolaisiksensa. Tätä meidän tulee tarkoin punnita, eikä asettaa kaupunkia vaaraan tuulentupien takia. Ennenkuin me pyrimme anastamaan uutta valtaa, on meidän varmentaminen nykyistä valtiotamme. Eiväthän Trakian Kalkidilaiset vielä ole voitetut, jotka jo niin monta vuotta sitten luopuivat meistä, ja monet muut mannermaalaiset tottelevat töintuskin. Me kyllä avustamme Egestalaisia, koska ovat liittolaisemme, mutta vielä epäilemme kostaa niille alamaisillemme, jotka jo kauan luopumisellaan ovat meitä loukanneet."

"Näitä viimemainituita voisimme kuitenkin ehkä, jos me heidät voittaisimme, pitää kurissa, mutta jos me kukistaisimmekin Sikelialaiset, niin olisi meidän heitä etäisyyden ja paljouden tähden kuitenkin vaikea pitää hallussamme. Mieletöntä on siis käydä semmoisten kimppuun, joita emme voitettuinakaan voi hallita, ja joitten kimppuun käytyämme, jos joudumme tappiolle, emme enää ole yhtä etuisassa asemassa, kuin ennen hyökkäämisiämme. Sikeliootat ovat minusta vähemmän vaarallisia meille nykyisessä asemassaan ja vielä vähemmän Syrakuusalaisten vallan alla, jolla meitä Egestalaiset niin suuresti pelottavat. Sillä nyt ehkä yksityiset heistä Lakedaimonilaisille mieliksi kävisivät meitä vastaan, mutta toisessa tapauksessa ei ole luultavaa, että valtio valtiota vastaan alkaisi sotaa. Sillä samaten, kuin he Peloponneesolaisten avulla hävittäisivät meidän valtaamme, on niiden ajateltava, että heidänkin valtansa näiden samojen kautta joutuisi perikatoon. Paraiten meitä pelkäävät sikäläiset Helleenit, jos emme ensinkään sinne lähde, mutta toisessakin tapauksessa, jos me pian poistumme, annettuamme heidän läheltä nähdä voimamme. Mutta jos me hiukankaan joutuisimme alakynteen, niin he piankin meitä halveksisivat ja yhdessä sikäläisten vihollistemme kanssa karkaisivat meidän kimppuumme. Sillä mehän kaikki tiedämme, että etäisintä, josta ei ole mitään kokemusta, enin ihaillaan. Tätä te, rakkaat kansalaiseni, kyllin olette kokeneet Lakedaimonilaisten ja heidän liittolaistensa suhteen, joita kyllä ennen pelkäsitte, vaan nyt, voitettuanne heidät kerran, siihen määrin halveksitte, että jo tarkoitatte saada Sikelian haltuunne. Ei sovi ylvästellä vastustajien onnettomuuksista, vaan rohkaistua, päästyänsä voitolle omien neuvotteluiden kautta. Tietysti eivät Lakedaimonilaiset muuta mieti, kuin miten he, kovasti kärsien tappiostaan, voisivat kukistaa teidät ja poistaa tämän hävynpilkun, semminkin kun he aina ovat kilpailleet saavuttaaksensa urhoollisuuden maineen. Ei meidän siis, jos tahdomme toimia viisaasti, tule taistella Sikeliassa asuvien Egestalaisten, noitten barbarien, eduksi, vaan lujasti puolustaa itseämme tuota harvainvaltaista meitä väijyvää kaupunkia vastaan."

"Meidän tulee muistaa, että juuri olemme tointuneet kovasta taudista ja sodasta, niin että varamme ja väkilukumme ovat hiukan karttuneet, ja nämät tulee käyttää täällä omaksi eduksemme, eikä suinkaan noitten pakolaisten, apua pyytävien liittolaistemme hyväksi, joille on hyödyllistä valheellisesti kaunistella pyyntöään, ja jotka naapuriensa vaarassa ollessa, esiintyen ainoastansa tyhjin sanoin, joko onnistuttuansa osoittavat kurjaa kiitosta, tai jouduttuansa tappiolle tulevat avustamaan vihollisia ystäviensä tuhoamisessa. Jos nyt joku päälliköksi valitsemisestansa ihastunut nuorukainen, varsinkin koska hän vielä on jokseenkin nuori päälliköksi, yllyttää teitä lähettämään pyydetyitä laivoja, pitäen silmällä ainoastaan omaa itseänsä, jotta hänen hevosiansa ihailtaisiin ja jotta hän päällikkyydestään tuhlatakseen hankkisi itselleen rahaa, niin älkää heittäkö kaupunkia tuommoiseen vaaraan yksityisen kerskaavaisuuden takia, vaan miettikää, että tuommoiset henkilöt tuottavat vahinkoa valtiolle ja tuhlaavat omaisuutensa, ja että tämä asia on liian tärkeä nuorukaisen mietittäväksi ja lyhykäisen käsittelyn ratkaistavaksi."

"Nähden noitten, tuon miehen puoluelaisten, istuvan tuolla, syntyy minussa pelko, ja kehoitan minä puolestani ikäisempiä, jotka istuvat heidän vieressänsä, jos kohtakin häntä sen johdosta pidettäisiin pelkurimaisena, ujostelematta äänestämään sotaa vastaan, olematta liian harras saavuttamaan etäistä päämaalia, kuten noitten on laita, tietäen, että innolla ei paljoa saa aikaan, vaan kyllä varovaisuudella. Ponnistakaa vastaan, ettei synnyinmaatamme heitettäisi mitä suurimpaan vaaraan, ja äänestäkää, että Sikeliootat, joilla nyt on meille mitä sopivimmat rajat, nimittäin maitse kulkien Ioonian lahti, meritse Sikelian meri, että he, kuten he häiritsemättä saavat hoitaa asioitansa, myöskin sopikoot keskenään. Egestalaisille on erittäin sanottava, että he, kuten omin päin ovat alottaneet sodan Selinuntilaisia vastaan Ateenalaisten neuvotta, myöskin yksin päin tehkööt siitä lopun. Vastaisuudeksi on päätettävä olla tekemättä liittoa semmoisten kanssa, joita meidän täytyy auttaa, jos he joutuvat hätään, kuten meidän on ollut tapana, vaan joista meillä ei tarvittaessa ole mitään apua."

"Ja sinä, prytanis, jos pidät velvollisuutenasi huolehtia kaupungista, jos tahdot olla kunnon kansalainen, äänestytä tästä asiasta vielä kerta ja aseta se uudestaan Ateenalaisten mietittäväksi. Älä pelkää, että äänestämisen uudistaessasi toimit vastoin lakia näin lukuisten todistajien läsnäollessa, vaan että esiinnyt epäviisaasti äänestävän kaupungin lääkärinä, tietäen sen hallitsevan kunnollisesti, joka enin hyödyttää isänmaata, eikä tahallaan sitä millään lailla vahingoita."

Näin puhui Niikias, mutta useimmat läsnäolevista Ateenalaisista kannattivat sotaa ja pysyivät entisessä päätöksessään, muutamat harvat vaan sitä vastustivat. Innokkaimmin kehoitti sotaan Kleiniaan poika Alkibiadees, sekä haluten vastustaa Niikiasta, koska muutenkin hänen kanssansa oli eri mieltä valtiollisissa asioissa, että senkin tähden, että Niikias nyt oli häntä moittinut. Enin hän kuitenkin pyrki päälliköksi syystä, että hän toivoi Sikelian ja Karkeedoonin hänen kauttansa tulevan vallotetuiksi, jonka johdosta hänen yksityinen omaisuutensa lisääntyisi ja hänen arvonsa kohoaisi. Sillä kansalaiset pitivät häntä kyllä suuressa kunniassa, mutta hän käytti enemmän varoja hevosiinsa ja muihin menoihin, kuin hänen omaisuutensa olisi sallinut, josta myöhemmin osaksi johtui Ateenalaisten kaupungin häviö. Sillä koska useimmat pelkäsivät hänen suunnatonta ylellisyyttään oman ruumiinsa ja elämäntapojensa suhteen, kuten myöskin hänen rajattomat tuumansa, missä hän vaan toimi, asettuivat kansalaisensa häntä vastaan, koska arvelivat hänen pyrkivän yksinvaltiaaksi. Ja vaikka hän nyt oli yleishyödyllisesti valmistanut sotaseikat, olivat he kuitenkin yksityisesti suutuksissaan hänen elämäntapojensa takia, ja uskomalla sodan johdon muille saattoivat he ennen pitkää kaupungin perikatoon. Hän astui nyt esiin ja kehotti Ateenalaisia täänkaltaisilla sanoilla:

"Minun tulee enemmän kuin kenenkään muun päästä päälliköksi, (sillä tästähän minun on alotettava, koska Niikias tästä minua moittii), ja pidänkin itseäni sen kunnian ansainneena. Sillä juuri se, mistä minua soimataan, tuottaa esi-isilleni ja minulle kunniaa sekä isänmaalle hyötyä. Minun komea esiintymiseni Olympiassa on saanut Helleenit, jotka jo arvelivat kaupunkimme kukistetuksi, arvostelemaan meidän kaupunkimme voimaa suuremmaksi, kuin se tosiasiassa onkaan, siitä syystä että olen asettanut kilpailuun seitsemän vaunua, jota ei kukaan yksityinen ennen ole tehnyt, joista sain toisen ja neljännen palkinnon, ja järjestänyt muutkin toimet voitonmukaisesti. Tavallisesti katsotaan tämmöiset seikat kunniaksi, mutta ne antavat myöskin aavistusta voimasta. Minun loistava esiintymiseni kaupungissamme näyttelykuntien suhteen ja muutenkin on luonnollisesti kansalaisissani herättänyt kateutta, mutta muukalaisten mielestä se osoittaa voimaa. Eikä suinkaan ole mikään hyödytön mielettömyys, jos joku omilla kustannuksillaan yhtä hyvin hyödyttää itseään, kuin myöskin kaupunkia, eikä ole väärin, että hän mielessään asettaa itsensä korkeammalle tavallisia henkilöitä, koska ei pahantekijäkään löydä ketään osanottajaa onnettomuudessaan. Kuten onnettomuuteen joutunutta ei tervehditä, olkoon myöskin sallittu onnen suosikille ylvistellä, jos hän ei joka tilassa tahdo asettua toisten rinnalle."

"Minä kyllä tiedän, että se, joka jossakin suhteessa on muita etevämpi, on aikalaisillensa ja varsinkin vertaisillensa vastenmielinen, mutta että moni hänen kuoltuansa koettaa päästä hänen kanssansa sukulaisuuteen, vaikkei niin olekaan, ja että hänen isänmaansa kerskailee hänestä kansalaisenaan, hyväntekijänään, eikä suinkaan muukalaisena ja pahantekijänä."

"Tähän minä pyrin ja tätä varten, tuhlaten omaisuuttani, olen minä joutunut soimauksen alaiseksi, mutta tarkastakaa, olenko minä huonommin, kuin muutkaan, hoitanut valtion asioita. Sillä ilman suurta vaaraa ja kustannusta olen minä saanut Peloponneesoksen mahtavimmat vallat yhtymään teihin ja olen pakottanut Lakedaimonilaiset yhtenä ainoana päivänä Mantinean läheisyydessä taistelemaan koko vallastaan. Ja vaikkakin he tässä ottelussa pääsivät voitolle, eivät he siitä kuitenkaan ole vieläkään täydellisesti tointuneet."

"Ja tämän kaiken on tuo minun nuoruuteni muka luonnoton ja mieletön menettelyni sopivilla puheilla saanut aikaan Peloponneesolaisten vallan suhteen ja väsymättömällä innolla hankkinut itselleen luottamusta. Älkää nytkään peljätkö sitä, vaan minun vielä ollessani voimieni täydessä kukoistuksessa, ja kun Niikiaskin näkyy olevan onnen lemmikki, käyttäkää meidän molempien palvelustamme hyväksenne. Älkää luopuko Sikeliaan purjehtimisesta syystä, että tämä muka tapahtuisi väkevää valtaa vastaan. Sillä noissa väkirikkaissa kaupungeissa asuu kaikenlaista sekalaiskansaista joukkoa, joka ei liioin välitä vallankumouksesta eikä väestön muutoksesta. Senpä tähden ei kukaan varustaudu aseilla ikäänkuin isänmaansa puolustukseksi, eikä siellä pidetä huolta tavanmukaisista laitoksista, vaan jokainen riistää itselleen joko sanoilla tahi väkivallalla yleisistä varoista mitä vain pitää hyödyllisenä, jos hänen hätätilassa täytyisi karata muuanne. Ei ole luultavaa, että tuommoinen joukkio noudattaisi yhden miehen tuumaa, eikä liioin että se yhteisesti ryhtyisi toimeen. Pian he yksitellen taipuisivat, kun heille mieliksi puhuttaisiin, varsinkin jos heidän keskenänsä vallitsee eripuraisuus, kuten meidän tiedoksi on tullut. Ei heillä ole niin paljo raskasaseisia, kuin he kehuvat olevan, eikä liioin muilla Helleeneilläkään, kuten he kerskaavaisesti luettelivat, vaan vaivoin oli valheellisella Hellaalla niitä korkeintaan tähän sotaan riittävä luku."

"Tämmöiset ovat, mikäli minä olen kuullut kerrottavan, sikäläiset olot ja tulevat olemaan meille vieläkin suotuisammat. Sillä me tulemme siellä kohtaamaan suuren joukon barbareja, jotka vihasta Syrakuusalaisia vastaan tulevat sotimaan meidän puolellamme heitä vastaan. Eivätkä täkäläiset olot meitä estä, jos oikein mietitte. Ovathan meidän esi-isämme, vaikkakin heillä oli samat viholliset, joita meidän sanotaan jättävän tänne, jos me purjehdimme, ja vielä lisäksi Meedialainen torjuttavana, kuitenkin perustaneet tämän vallan ja sen he ovat saaneet aikaan yksinomaan mahtavalla laivastollaan. Ja nyt: eivät Peloponneesolaiset milloinkaan ole olleet niin toivottomassa asemassa meidän suhteen, ja jospa he rohkenisivatkin hyökätä meidän maahamme, niin he voisivat sen tehdä yhtä hyvin, jos emme purjehtisikaan, mutta laivastolla he eivät kuitenkaan meitä vahingoita, sillä meillä olisi täällä aina puolustukseksi riittävästi suuri laivasto."