Part 28
Täten rohkaistuansa sotilaitaan, vei Brasidas heitä peräytymään. Mutta kun barbarit tämän näkivät, hyökkäsivät he kovalla huudolla ja pauhinalla heidän kimppuunsa, arvellen hänen joukkoineen pakenevan, ja että he sitten saavuttaisivat ja surmaisivat pakenevat. Mutta kun heitä karkaukseen määrätyt miehet ahdistivat, missä vaan hyökkäsivät, ja kun Brasidaskin valiojoukollaan asettui heitä vastaan, kestäen heidän ensimmäisen ryntäyksensä, ja kun ylipäätään peräytyvät puolustautuivat heidän hyökätessään, mutta heidän pysähtyessään vetäytyivät takaisin, niin suurin osa barbareja lakkasi ahdistamasta Brasidaan Helleenejä tasangolla, jättäen vaan osan ajamaan heitä takaa ja hätyyttämään peräytyviä heitto-aseilla. Toiset heistä hyökkäsivät juosten pakenevien Makedonialaisten kimppuun, surmaten ne, jotka he saivat käsiinsä, ja ehtivät vallottaa ahtaan solan, joka kahden kukkulan välitse vie Arribaioksen alueelle, koska he tiesivät, ettei Brasidas mitään muuta tietä voinut jatkaa peräytymistään. Kun hän nyt kulkiessaan solaan oli tiehen nähden neuvoton, ympäröivät he hänet toivoen saada hänet käsiinsä.
Huomattuansa tämän, osotti hän 300 sotilaalleen, minkä kukkulan hän luuli helpommin olevan vallotettavissa, ja käski heidän mitä nopeimmin juosten ja huolimatta mistään järjestyksestä voimiensa mukaan rientää sitä kohti ja koettaa syöstä sieltä pois sinne tiheämmin asettuneet barbarit, ennenkuin he siltäkin puolelta olivat ympäröineet Lakedaimonilaiset. Nämät voittivatkin kukkulalla olevat viholliset, ja nyt oli Helleeniläisten koko sotajoukon helppo päästä sinne. Barbarit pelästyivät suuresti, kun heidän miehensä pakenivat ylängöltä, eivätkä enää ajaneet Helleenejä takaa, koska arvelivat heidän, päästyänsä ylängölle, jo pelastuneen. Kun Brasidas oli vallottanut kukkulat, saapui hän ilman uhkaavaa vaaraa samana päivänä Arnisaan, joka on ensimmäinen paikkakunta Perdikkaan valtakunnassa. Tuimistuneina siitä, että Makedonialaiset olivat ennen aikoja vetäytyneet pois, riisuivat hänen sotilaansa valjaista härät ajopeleistä, jotka he kohtasivat matkallansa, ja tappoivat juhdat, sekä anastivat kuormasta pudonneet tavarat, niinkuin aina tapahtuu yöllisellä ja pelonalaisella pakomatkalla. Tästä lähtien piti Perdikkas Brasidasta vihollisenaan ja vihasi Peloponneesolaisia, vaikka hän mielessään kyllä enemmän kammoi Ateenalaisia.
Kun Brasidas palasi Makedoniasta Torooneeseen, ja sai kuulla, että Ateenalaiset jo olivat vallottaneet Mendeen, niin jäi hän sinne, koska arveli olevansa liian heikko lähteäkseen Palleeneeseen kostoretkelle, ja koetti ainoastaan säilyttää Torooneen vallassaan. Sillä Ateenalaiset olivat samaan aikaan, kuin Lynkoksessa ennen kerrottu tapahtui, purjehtineet Mendeetä ja Skiooneeta vastaan, johon he jo olivat ennen varustautuneet, 50 laivalla, joista 10 oli Kiolaisia, mukanaan 1,000 omista raskasaseisistansa, 600 jousimiestä, 1,000 pestattua Trakilaista ja joukko sikäläisten liittolaisten peltasteja. Heitä johtivat Nikeeraton poika Nikias ja Diitrefeen poika Nikostratos. Purjehdittuansa Potidaiasta laskivat he maihin Poseidoonin pyhäkön läheisyyteen ja kulkivat Mendeen alueelle. Mutta Mendeeläiset itse 300 Skiooneelaisten ja Peloponneesolaisten apujoukkojen kanssa, yhteensä 700 raskasaseista, olivat Polydamidaan johdolla leiriytyneet jyrkälle kukkulalle kaupungin ulkopuolelle. Näitä vastaan koetti Nikias erästä kukkulalle vievää polkua myöten hyökätä 120 kevytaseisella, 60 Ateenalaisella valioraskasaseisella ja kaikilla jousimiehillä; mutta hän haavottui, eikä enää jaksanut jatkaa hyökkäystään. Sitä vastoin koetti Nikostratos toista pitempää tietä koko muulla sotajoukolla päästä tuolle jyrkälle kukkulalle, mutta hänen sotilaansa joutuivat tykkönään epäjärjestykseen, ja koko Ateenalainen sotajoukko oli vähällä joutua tappiolle. Kun Mendeeläiset liittolaisineen sinä päivänä urhoollisesti puolustautuivat, vetäytyivät Ateenalaiset pois ja leiriytyivät, jolloin Mendeeläiset palasivat yön tultua kaupunkiin.
Seuraavana päivänä purjehtivat Ateenalaiset niemekkeen ympäri Skiooneeseen päin olevalle puolelle ja vallottivat etukaupungin, hävittäen maata koko päivän, kun ei kukaan hyökännyt heidän kimppuunsa. Sillä kaupungissa vallitsi puolueriita; mutta Skiooneelaisten 300 miestä palasi yön tultua kotia. Seuraavana päivänä kulki Nikias puolella sotajoukollaan aina Skiooneelaisten rajoille ja hävitti maata. Nikostratos taas asettui sotajoukkonsa toisella osalla yläportille, josta mennään Potidaiaan. Mutta Polydamidas, joka Mendeeläisten ja apujoukkojen kanssa täällä majaili muurien sisäpuolella, järjestyi niintavoin taistelua varten ja kehotti Mendeeläisiä hyökkäämään ulos kaupungista. Kun nyt eräs kansanmies vastapuoluelaisista väitti vastaan, sanoen ettei pitäisi tehdä hyökkäystä, koskei ollut muka mitään syytä sotia, ja kun Polydamidas hänen väittäessään tarttui hänen käteensä, ja hän siitä säikähtyi, niin kansa viipymättä vallan raivostuneena tarttui aseisiin, karkasi Peloponneesolaisten ja heidän puoluelaistensa kimppuun ja karkotti heidät, säikähtyneitä kun olivat sekä äkkinäisestä tappelusta, että porttien aukaisemisesta Ateenalaisille, koska he luulivat tämän hyökkäyksen tapahtuneen edeltäpäin sovitun sopimuksen mukaan. Ne, jotka eivät heti saaneet surmaansa, pakenivat linnaan, jonka jo ennen olivat ottaneet haltuunsa. Nikias oli uudestaan lähestynyt kaupunkia, ja Ateenalaiset hyökkäsivät nyt koko sotajoukollaan Mendeen kaupunkiin. Koskei portteja oltu aukaistu minkään sopimuksen nojalla, menettelivät he ikäänkuin väkivallalla vallotetussa kaupungissa, jättäen sen ryöstettäväksi, ja päälliköillä oli täysi työ estää sotilaitaan surmaamasta ihmisiäkin. Tämän jälkeen sallivat he Mendeeläisten järjestää hallituksensa vanhaan totuttuun tapaansa, jättäen heidän rangaistavaksensa ne, joita he pitivät syyllisinä luopumiseen. Linnassa olevat sulkivat he, rakentamalla kumpasellekin puolelle mereen asti ulottuvat muurit, ja asettivat sinne vartijaväen. Kun siis Mendee oli vallotettu, kulkivat he Skioneeta vastaan.
Skiooneelaiset olivat ynnä Peloponneesolaisten kanssa puolestaan lähteneet heitä vastaan ulos kaupungista ja asettuneet jyrkälle kukkulalle, joka ensin oli vihollisten vallotettava, jos halusivat sulkea kaupungin tykkönään. Ateenalaiset tekivät väkirynnäkön sitä vastaan ja karkottivat ase kädessä sen hallussaan pitäjät, jonka jälkeen he, pystytettyänsä voitonmerkin, leiriytyivät ja valmistautuivat piiritykseen. Vähää myöhemmin, heidän jo ollessaan näissä toimissa, saapuivat sinne Mendeen linnasta siellä piiritettyinä olleet apujoukot, jotka olivat voittaneet merenpuoliset vartijamiehet yöllä, ja useimmat heistä pääsivät Skiooneen läheisyydessä olevan Ateenalaisen sotajoukon huomaamatta kaupunkiin.
Kun Ateenalaiset parast'aikaa ympäröivät Skiooneeta muurilla, ilmotti Perdikkas Ateenalaisille päälliköille airuen kautta tekevänsä sovinnon Ateenalaisten kanssa, koska hän oli suutuksissa Brasidaalle hänen peräytymisensä tähden Lynkoksesta, jonkajälkeen hän kohta oli alkanut keskusteluita. Silloin sattui juuri Lakedaimonilainen Iskagoras olemaan maitse viemässä apujoukkoja Brasidaalle. Mutta Perdikkas esti Tessalialaisten kesti-ystäviensä kautta, joina hänellä oli sen maan etevimmät miehet, sotajoukon tulon ja sen varustukset, niin ettei se edes päässyt Tessaliaankaan. Tämän teki hän osaksi Nikiaan kehotuksesta, että hän nyt, kun oli niin sopiva tilaisuus, antaisi selvän osoitteen ystävyydestään Ateenalaisia kohtaan, mutta osaksi myöskin, koska hän ei enää tahtonut sallia Peloponneesolaisten tulla alueelleen. Kuitenkin tulivat Iskagoras, Ameinias ja Aristeys itse, Lakedaimonilaisten lähettäminä, Brasidaan tykö, tarkastamaan asemaa, tuoden mukanaan Spartasta vastoin lakeja moniaita nuoria miehiä, asettaaksensa heidät hallitusmiehiksi eri kaupunkeihin, jottei niiksi asetettaisi ketä vain sattuisi. Kleoonymoksen pojan Klearidaan asettivat he Amfipolikseen ja Heegeesandroksen pojan Pasitelidaksen Torooneeseen.
Samana kesänä repivät Teebaialaiset Tespialaisten muurit, syyttäen heitä attikalaisuudesta. Tämän he olivat jo aikoja aikoneet tehdä, mutta nyt se heistä näytti vallan sopivalta, koska Tespialainen nuoriso oli suurimmaksi osaksi kaatunut taistelussa Ateenalaisia vastaan.
Tänä kesänä paloi myöskin Heeran pyhäkkö Argoksessa, sytyttyänsä siten, että papitar Krysis oli asettanut sytytetyn lampun liian lähelle seppeleitä, ja sitte oli nukahtanut, niin että koko pyhäkkö kenenkään huomaamatta syttyi ja paloi poroksi. Peläten Argeiolaisia, pakeni Krysis heti yöllä Fliuusiaan. Argeiolaiset valitsivat silloin säännönmukaisesti toisen papittaren nimeltä Fainis. Paetessaan oli Krysis ollut papittarena kahdeksan ja puoli vuotta tämän sodan alettua. Sinä kesänä päättyi myöskin Skiooneen sulkemistyö kokonaan, ja Ateenalaiset palasivat kotia, jätettyänsä sinne vartijaväen.
Seuraavan talven pitivät Ateenalaiset ja Lakedaimonilaiset aselevon johdosta rauhaa, mutta Mantinealaiset ja Tegealaiset kumpaisetkin liittolaisineen taistelivat Laodikioonin läheisyydessä Orestiksen maassa, jolloin voitto oli ratkaisematon. Sillä kumpaisetkin ajoivat vastapuoluelaisten siivet pakosalle, jonka johdosta molemmat pystyttivät voitonmerkin ja lähettivät saaliinsa Deltoihin. Vaikka suuri joukko kaatui molemmin puolin, niin jäi voitto kuitenkin ratkaisemattomaksi, ja yö keskeytti ottelun, mutta Tegealaiset kumminkin pysyivät taistelutantereella, jota vastoin Mantinealaiset peräytyivät Bukolioonaan ja pystyttivät myöskin puolestaan voitonmerkin.
Tämän talven loppupuolella ja kevään tultua, teki Brasidaskin yrityksen Potidaiaa vastaan. Hänen onnistuikin yön aikana huomaamatta lähestyä kaupunkia ja salaa asettaa tikapuut muureja vastaan. Sillä tikapuiden nosto tapahtui sillä välin, kuin vartijamies vei kellon toiselle, ennenkuin vahti oli palannut paikalleen, joten paikka siis oli tyhjä. Mutta kun he pian sen huomasivat, vei hän väkensä nopeasti takaisin, ennenkuin hänen miehensä olivat astuneet tikapuille, ja ennenkuin päivä valkeni. Tähän loppui talvi ja yhdeksäs vuosi sitä sotaa, jonka vaiheet Thukydides on kertonut.
VIIDES KIRJA.
Alussa seuraavaa kesää olivat vuodeksi solmitut rauhansopimukset Pytian juhlien aikana kuluneet loppuun. Aselevon aikana olivat Ateenalaiset karkottaneet Delolaiset Deloksesta, katsoen heitä muinaisen rikoksen saastuttamina kelvottomiksi toimittamaan uhreja sekä itsensä toimittaman ennen kertomani puhdistamisensa vaillinaiseksi, kun he kuolleitten hautojen poistamisella luulivat tehneensä kylliksi. Ne Delolaiset, jotka niin halusivat, saivat asettua asumaan Farnakeen heille antamaan Atramyttioniin Aasiassa.
Saatuansa Ateenalaiset ehdotukseensa myöntymään, purjehti Kleoon aselevon loputtua Trakian rantamaille, mukanaan 1,200 raskasaseista ja 300 ratsumiestä ja vielä suurempi joukko liittolaisia 30 laivalla. Hän pysähtyi ensin Skiooneen edustalle, jota vielä piiritettiin, otti sieltä mukaansa raskasaseisia piiritysjoukosta ja purjehti Kolofoonain satamaan, joka sijaitsee lähellä Torooneelaisten kaupunkia. Kun hän pakolaisilta sai tietää, ettei Brasidas ollut Torooneessa, eivätkä kaupungin asukkaat kykenisi puolustautumaan, kulki hän maajoukkoineen kaupunkia vastaan, mutta lähetti kymmenen laivaa purjehtimaan ympäri satamaa, joten hän ensin saapui varustukselle, jonka Brasidas oli rakentanut ympäri kaupunkia, kun hän tahtoi yhdistää etukaupungin sen kanssa, jonka kautta hän revittämällä osan vanhaa muuria oli saanut sen yhdeksi kaupungiksi.
Lakedaimonilainen päällikkö Pasitelidas ja vartioväki kiiruhtivat puolustamaan sitä Ateenalaisten hyökätessä. Kun nämät joutuivat ahtaalle, ja koska sataman ympäri lähetetyt laivat nyt saapuivat, pelkäsi Pasitelidas, että laivat ehtisivät valloittaa puolustajia vailla olevaa kaupunkia, ja että hän itse, jos viholliset valloittasivat muurin, joutuisi heidän käsiinsä, jonka takia hän kiiruumman kautta pakeni kaupunkiin. Laivoista maihin astuneet Ateenalaiset ehtivät valloittaa Torooneen, ja jalkaväki tunkeutui vanhan muurin kautta pakenevien vihollisten kintereillä kaupunkiin. Osan Peloponneesolaisista ja Torooneelaisista surmasivat he heti käsikähmässä, osan heistä saivat he elävinä käsiinsä, näitten joukossa Pasitelidaan, heidän päällikkönsä. Brasidas riensi Torooneen avuksi, mutta kuultuansa matkalla sen valloittamisesta, vetäytyi hän takaisin, vihollisten valloitettua kaupungin, hänen ollessaan siitä ainoastaan 40 stadionin matkan päässä. Kleoonin johtamat Ateenalaiset pystyttivät kaksi voitonmerkkiä, toisen sataman kohdalle, toisen muurin läheisyyteen. Torooneelaisten lapset ja vaimot tekivät he orjiksi, mutta miehet ja Peloponneesolaiset sekä muut kaupungissa oleskelevat Kalkidilaiset, luvultaan noin 700, lähettivät he Ateenaan. Myöhemmässä sopimuksessa sallivat he Peloponneesolaisten palata kotiinsa, mutta muut lunastivat Olyntolaiset miehen miestä vastaan. Samaan aikaan valloittivat Boiootialaiset kavaluudella Ateenalaisten rajalla sijaitsevan Panakton nimisen linnotuksen. Asetettuansa vartijaväen Toroneeseen, purjehti Kleoon Atoosniemen ympäri Amfipolikseen.
Tähän aikaan purjehti Erasistratoksen poika Faiaks kahden toisen seuraamana kahdella laivalla lähettiläänä Italiaan ja Sikeliaan. Sillä Ateenalaisten lähdettyä rauhanteon jälestä, olivat Leontinilaiset myöntäneet kansalaisoikeuden suurelle joukolle, ja kansa mietti sentähden uutta maanjakoa. Saatuansa vihiä näistä tuumista, kutsuivat mahtavat Syrakuusalaiset avuksensa ja karkottivat kansanpuoluelaiset. Nämät kulkivat mikä mihinkin, mutta mahtavat suostuivat jättämään aution kaupungin Syrakuusalaisille ja muuttivat Syrakuusaan, saatuansa siellä kansalaisoikeuden. Myöhemmin lähti osa näistä Syrakuusasta, tyytymättöminä sikäläisiin oloihin, ja valloittivat Fookaiai nimisen osan Leontinilaisten kaupungista kuten myöskin Brikinniai nimisen linnan Leontinilaisten maassa. Useimmat äskettäin karkoitetuista kansanpuoluelaisista yhtyivät heihin ja taistelivat muurien suojassa. Kuultuansa tämän, lähettivät Ateenalaiset Faiaksin yllyttämään sikäläisiä liittolaisiansa sekä toisia Sikelioottoja, jos mahdollista, yhteisesti ryhtymään vallanhimoisia Syrakuusalaisia vastaan ja pelastaaksensa siten Leontinilaisia kansanpuoluelaisia. Saavuttuansa sai Faiaks kyllä Kamarinalaiset ja Akragalaiset suostumaan tuumiinsa, mutta kun hän kohtasi vastarintaa Gelassa, niin hän ei huolinut mennä muitten luokse, koska arvasi sen olevan turhaa, vaan palasi Katanaan Sikelioottain maan halki. Matkallaan kävi hän myöskin Brikinniaissa ja rohkaisi sen asukkaita kestävyyteen, jonka jälkeen hän purjehti kotiin.
Matkalla Sikeliaan ja palatessansa sieltä oli hän Ateenalaisten puolesta Italiassa hieronut ystävyyttä muutamien kaupunkien kanssa. Hän tapasi myöskin Messeeneestä karkotetuita Lokrilaisia uutisasukkaita, jotka Sikelioottain sovinnon jälkeen, kapinan vallitessa Messeeneessä, toisen puolueen kutsusta olivat lähetetyt uutisasukkaina sinne; ja Lokrilaiset pitivät jonkun ajan Messeeneetä hallussaan. Näitä tavatessaan Faiaks ei heitä kohdellut vihollisina, koska Lokrilaiset hänen kauttansa olivat sopineet rauhasta Ateenalaisten kanssa. Kun nimittäin Sikeliootat tekivät sopimuksen Ateenalaisten kanssa, olivat nämät ainoat liittolaisista, jotka kieltäytyivät liittymästä Ateenalaisiin. Eivätkä he nytkään olisi myöntyneet siihen, ellei heitä tähän olisi pakottanut sota Itooneelaisia ja Melaialaisia vastaan, jotka olivat heidän naapurinsa ja siirtolaisensa. Vähää myöhemmin saapui Faiaks Ateenaan.
Purjehdittuansa pitkin rannikkoja Torooneesta Amfipolikseen, teki Kleoon Eeioonista hyökkäyksen Stageiros nimistä Andrilaista siirtokuntaa vastaan, voimatta kuitenkaan sitä valloittaa. Mutta Galeepsos nimisen Tasolaisen siirtokunnan valloitti hän väkirynnäköllä. Toimitettuansa lähettiläitä Perdikkaan luokse, jotta tämä sopimuksen mukaan saapuisi sotaväkineen, ja toisia Odomantolaisten kuninkaan Polleen luokse, pestatakseen mahdollisesti paljon Trakialaisia, asettui Kleoon Eeioniin. Saatuansa tiedon tästä, asettui Brasidas puolestaan vastapäätä häntä Kerdyliooniin. Tämä on Argiliolainen paikkakunta kukkulalla toisella puolen jokea lähellä Amfipolista. Sieltä erotti kaikki tapahtumat, niin ettei Kleoon sotajoukkoineen salaa voinut sieltä lähteä liikkeelle, jota Brasidas arvasi hänen aikovan tehdä, ja että Kleoon, halveksien vastustajien vähälukuisuutta, odottamatta avustajia hyökkäisi Amfipolista vastaan. Itse hän puolestaan samalla varustautui, kutsuen avukseen 1,500 Trakialaista palkkasoturia sekä kaikki Edoonilaiset, niin hyvin peltastat kuin myöskin ratsumiehet. Hänellä oli 1,000 Myrkinilaista ja Kalkidilaista peltastaa, lukuun ottamatta Amfipoliissa olevat soturit. Yhteensä oli hänellä noin 2,000 raskasaseista ja 300 Helleeniläistä ratsumiestä. Näistä oli Brasidas ottanut mukaansa Kerdyliooniin 1,500 miestä, loput oli hän asettanut Klearidaan johdon alle.
Toistaiseksi pysyi Kleoon liikkumatta, mutta vihdoin hänen oli pakko tehdä, kuten Brasidas oli arvannut. Sillä kun sotamiehet kyllästyivät paikalla pysymiseen, ja kun he vertasivat hänen taitamattomaa ja pelkurimaista johtoansa vastustajan taitoon ja rohkeuteen, ja koska he jo kotoansa olivat seuranneet häntä vastahakoisesti, niin syntyi heissä tyytymättömyyttä. Kun Kleoon huomasi tämän, ja koska hän ei tahtonut lannistaa sotamiesten mieltä vielä pitemmällä viipymisellä, niin hän lähti liikkeelle. Hän menetteli samaten, kuin Pyloksessa, jossa hän arveli keksineensä jotakin erinomattain viisasta, koska se häneltä silloin onnistui. Hän ei luullut kenenkään uskaltavan rynnätä häntä vastaan taisteluun, vaan sanoi nousevansa ylemmäs, saadaksensa selvemmän kuvan paikasta, ja kehui odottavansa vahvempaa varustusta, eipä suinkaan, jotta hän, jos täytyisi ryhtyä taisteluun, varmemmin pääsisi voitolle, vaan jotta hän voisi piirittää ja väkirynnäköllä valloittaa kaupungin. Noustuansa joukkoineen luonnon suojelemalle kukkulalle, tarkasti hän Strymoonin rämemaita, ja minlainen kaupungin asema Trakiaan päin oli, ja tuli siihen päätökseen, että hän taistelutta voisi vetäytyä pois, milloin vaan halusi. Sillä ei ketään näkynyt muureilla, eikä kukaan kulkenut porteista, vaan ne olivat kaikki suljetut. Hän katui, ettei ollut tullessaan ottanut mukaansa piirityskoneita, arvellen että hän kyllä olisi voinut valloittaa kaupungin, koska se oli puolustajia vailla.
Heti kun Brasidas näki Ateenalaisten lähteneen liikkeelle, astui hänkin alas Kerdylioonista, suunnaten matkansa Amfipolikseen. Mutta hän ei hyökännyt Ateenalaisten kimppuun, peloissaan heikon varustuksensa tähden. Sillä jos kohtakaan hänen sotajoukkonsa ei luvultaan ollut vastustajia heikompi, koska molemmat olivat yhtä lukuisat, niin katsoi hän sitä kuitenkin sotakunnossa vastustajia ala-arvoisemmaksi, koska Ateenalaiset olivat valiosotilaita, ja niin ikään Leemnolaiset ja Imbrolaiset olivat lähettäneet paraammat miehensä. Hän päätti sentähden turvautua sotajuoneen. Sillä jos hän näyttäisi vastustajille sotajoukkonsa vähyyden ja sen kelvottoman varustuksen, niin hän piti sen vähemmän vievän voittoon, kuin jos viholliset halveksisivat heitä näkemättä, perustamatta halveksimisensa oleviin oloihin. Valittuansa 150 raskasaseista, ja asettaen muut Klearidaan johdon alle, päätti hän siis äkkiarvaamatta tehdä hyökkäyksen, ennenkuin Ateenalaiset lähtivät liikkeelle, koska hän ei enää luullut tapaavansa Ateenalaisia täten yksinäisinä, jos kerran ehtisivät saada apua. Kutsuttuansa siis kaikki sotilaat kokoon, ilmoitti hän heille tuumansa ja koetti rohkaista heitä seuraavin sanoin:
"Peloponneeson miehet! Mimmoisesta maasta olemme lähteneet, että se aina miehuutensa kautta on ollut vapaana, ja että teidän nyt on taisteleminen Doorilaisina Joonialaisia vastaan, sitä minun vain sivumennen tarvitsee mainita. Mutta miten minä aion tehdä hyökkäyksen, tahdon teille ilmottaa, jotten laimentaisi urhoollisuuttanne, jos teistä ehkä näkyisin toimivan puutteellisesti, kun annan ainoastaan osan teistä eikä kaikkien ottaa osaa vaaraan. Minä, näette, arvaan, että vastustajamme halveksien meitä, koskeivät luule meidän uskaltavan hyökätä heidän kimppuunsa, ovat nousseet tuolle paikalle, ja että he nyt järjestyksettä huolettomina katselevat ympäristöjä. Kun huomaa senkaltaiset virheet vihollisten puolelta, ja oman sotavoiman heikkouteen katsoen mieluummin turvautuu hetken tarjoamiin etuihin kuin julkiseen järjestettyyn hyökkäykseen, niin on voitto miltei varma. Tämänkaltaiset juonet, joilla mitä enin pettämällä vihollisia hyödyttää ystäviänsä, tuottavat mitä kauniimman kunnian. Niinkauan kuin he nyt rohkeudessaan ovat huolettomina ja kahdella päällä ennemmin miettivät lähtöä kuin pysymistä, eivätkä vielä ole päässeet varmaan päätökseen, koetan minä voisinko joukollani äkkiarvaamatta juoksujalassa hyökätä keskelle heidän sotajoukkoaan."
"Kun sinä, Klearidas, näet minun jo hyökkäävän ja vastustajien todennäköisesti joutuneen pelon alaisiksi, niin aukaise sinä portit ja vie mitä kiiruimmin miehesi, sekä Amfipolilaiset että muut liittolaiset, äkkiarvaamatta taisteluun. Arvatenkin he siten enin pelästyvät; sillä odottamaton hyökkäys tappelun kestäessä on vihollisille turmiollisempi, kuin itse alotettu taistelu. Ja ole sinä itse kunnon mies, kuten sinun Spartiatina tulee oleman."
"Ja te liittolaiset! Seuratkaa johtajaanne miehuullisesti, käsittäen, että sotilaan tulee oleman innokas, kunnianhimoinen ja kuuliainen johtajille. Tämä päivä on tuottava teille, jos olette urhoollisia, vapauden ja Lakedaimonilaisten liittolaisten nimen, tahi tekee se teidät Ateenalaisten alamaisiksi, jos teidän onnistuu välttää orjuutta ja kuolemaa, ja asettaa niskallenne raskaamman ikeen, kuin tähänastinen on ollut, ja siten estäisitte te muiden Helleenien vapauttamisen. Mutta pelkureiksi te ette tietenkään joudu, koska tiedätte kuinka suurista eduista nyt taistelemme, ja minä puolestani tulen osottamaan, etten ainoastaan kehotuksilla, vaan myöskin teolla kykenen ryhtymään taisteluun."