Part 4

Lupa orjon annettihin, lupa orjon, valta vangin, juossa jouluna kotihin, päässä päähän pääsiäisnä, 5 pääsiäisnä, pää-pyhinä; orjo-parka laitettiihin, suin sulahan, päin lumehen, (III: 47.) koprin ilmahan kovahan; — (III: 48.) ajoi kolm' pyhäistä miestä, 10 kolme Herran enkeliä,; oli orjo tiellen kuollut, otettiin on orjon sielu, suin sulasta, päin lumesta, koprin ilmast' on kovasta, 15 talutettiin taivoisehen, ilo-sielujen sekahan, avattiin hopea-portti, tuohon tuolit tuotettihin, tuotihin hopea-tuoli: 20 "istu tuohon, orjo-parka! jo oot saanut seissaksesi, orjuuessa ollessasi, käyessäsi käskyläisnä"; tuotihin hopea-tuopit, 25 mettä, hunajaa sisässä: "ota tuosta orjo-parka, saan't oot vettä juuaksesi, orjuuessa ollessasi, käskyläisnä käyessäsi"; — 30 ajoi kolm' pyhäistä miestä, kolme kerran enkeliä, ol' isäntä tiellen kuollut, otettiin isännän sielu, talutettiin taivoisehen, 35 suru-sielujen sekahan, avattiin tulinen portti, tuohon tuolit tuotettihin, tuotihin tulinen tuoli: "istu tuoss”, ilo-isäntä! 40 jo oot saanut istuuksesi, isäntänä ollessasi"; tuotihin tulinen tuoppi, tulta, terva'a sisässä, tuoll' on käärme kääntele'i, 45 siso-liesku siertele'i: "juo tuost' ilo-isäntä, saan't oot ol'tta juuaksesi, isäntänä ollessasi, orjo'in olottajana"; 50 siit' sanoi ilo-isäntä: "minkätähen tää minulle?" orjo vasten vastaeli: "sentähen tämä sinulle, olit paha orjoillesi, 55 pahoin maksoit orjon palkan, veralla virunehella, saralla märännehellä"; niin sanoi ilo-isäntä: "ota, ota, — orjo parka! — 60 ota palkka'is paraten!" orjo vasten vastaeli: "en taho — ilo-isäntä! — kuin et maksanut majoilla, kostan't et ison kotona".

Toisinnuksia ja selityksiä: 34.

Tois.: 4 männä päähän pääsiäisnä [kl -siäissä] 7 suin sulaan on, päin lumehen 20 istu tuossa! orjo-parka 28 ollessais on orjuuessa 38 tuotiin on tuliset tuolit 39 istu tuoho(n) isäntä-parka 44 tuoll' kärme käänteleipi [suusanalla sanottuna] 46 ota tuost' isäntä-parka 50 hän sitt' vasten vastaeli 54 olit paha palveljoille.

1 _orjo_ = orja.

4 _päässä_ = päästä.

8 _kopra_ = koura.

21 EK:ssa sanotaan esim. "konsa mie _saan tulleeks tänne_", "_saan_ huomenna _kuullaksein_" j.n.e. (vrt. myös säk. 27, 40 ja 47); — seison, EK:ssa infin.: _seissa_ (= seista).

25 kl mettä, hun(n)a'aa sisässä.

27 juua = juoda.

45 _sisoliesku_ = sisiliska.

49 _olottaa_ = ajaa menemään; esim. o. lehmät laitumelle, o. laulua (=dirigeerata).

51 minkä_tähen_ — sen_tähen_, kl -täh_t_en; tavallisesti kuuluu sana P:n suussa: _tähen_. — _tää_ = tämä. (Vrt. Knt. III: 26.)

35. Hää-virsi.

Laulan laulajat mokomat, (III: 59.) metsähän maka'amahan, suet suuhun [likaa]mahan, korpit suuhun [kasta]mahan, 5 varikset vatustamahan, kukon kanssa kornitsahan, kanan kanssa kammarihin.

Selityksiä: 35.

3-4 sanat ovat niin ilkeitä, ettei sovi panna niitä tekstiin.

6 kornitsa (ven. горнича [gornitsa]) — sali, kamari, tupa. Tämän virren lauloi nuoteessa Pitkälän Jaakko kerran hääväelle sulhasen talossa (Lempaalassa) kun P. oli 4:n vuoden vanha, ja virsi on siitä päivästä pysynyt P:n muistissa. Tästä näkyy miten tarkkamuistinen P. on. Jaakko tuli kipeäksi omasta laulustaan ja meni kuolioksi, hampaat kiristi hän kiinni, kieli jäi väliin ja mies vaan löi viehkuroi pyntää; Vaintkalan ämmä oli popanniekka ja luki jotta hän sitten tuli taas terveeks. — "Niin pahat ja haltiaakkaat hääväki ja nuoteet voivat olla" sanoi P.

36. Liekkuvirsi.

Tuli vanha Väinämöinen, ja nuori Joukamoinen, (III: 91.) puuttuit tiellä vastakkaisin, (III: 92.) käi on vemmel vempeleesen, (III: 96.) 5 aisa aisaan on tapasi, (III: 93.) rahe rahkehen nenähän, (III: 94.) käivät länget länkilöihin; (III: 95.) alkoit tiellä haastatella: "ken on vanhin veljeksistä, 10 onkos vanha Väinämöinen, vain on nuori Joukamoinen?" sanoi vanha Väinämöinen: "mull' on paljon työtä tehty, paljon pantu on kokohon, 15 kaikk' on kivet kyntämäni, saaret samain on kokohon"; sanoi nuori Joukamoinen: »mun on vie'et viskomani, (III: 221.) mun on meret mittomani» (III: 218.)

Toisinnuksia ja selityksiä: 36.

Tois.: 1 Tuo vanha Väinämöinen 2 tul' on nuori Koukamoinen 3 tuliit tiellä vastakkaisin 4 käi on aisa aisan päähän 6 rahe rahkeesen [kl rahkeehen] tapasi 7 käivät länget länki-puihin [kl puihen] 15 mull' on kivet kyntämäni.

Virsi on kuultu Anttilan Palakka-vainaalta Vaskelasta ja Juhana Kiurulta Vilakkalan Koveralt'ojalta, eikä P. ole kuullut tätä runoa lapsuudessaan.

19 _mittomani_ = mittaamani; vrt. tall_o_n, N:o 52: 30; temp_o_matta N:o 43: 8.

37. Häävirsi.

Sen mie tiiän selvällehen, (III: 149.) timmin-taiten tarkoillehen, (III: 150.) sen mie tiiän timmin-taiten: reppänä liki lakea, (III: 151.) 5 lik' on lieska kiukuvata, (III: 152.) lässä on lehmä lähtemäistä, vävy lässä läksiäntä; väleen pois vävy talosta, — osa-miest' ei outokana.

Selityksiä: 37.

Lauletaan "tulo-" eli "tuliais-häissä", se on: sulhasen kotona, mutta myöskin — vähän toisin vännettynä — "läksiäis-häissä" eli morsiamen kotona.

1-2 kuuluu: selväll_eene_, tarkoill_eene_, ja -ll_eese_ (-ll_eesi_).

5 _lieska_ = uunin suun yläpuolella oleva kiukoan-osa (niinpä ainakin Säkkijärvellä, Kurkjoella ja koko Etelä-Karjalassa). Koska Kalev. säkeet III: 149-152 luultavaksi ovat kotoisin Sakkulasta (vrt. Krohn, Suom. kirj. Hist. Kal. siv. 537), niin voinee päättää, että tämän sanan merkitys ei ole _liekki_, kuten tavallisesti oletetaan, vaan niin kuin edellä on sanottu, — _kiukuva_ = kiukoa.

6 _lässä_ = läsnä, — _lähtemäinen_ — lähte(ö)mä = hieho.

7 _läksiäin_, -men = loismies, itsellinen.

8 _väleen_ = pian.

38. Sananlasku.

Hylkeen' on hyvää elä'ä: (III: 153.) vie'en juopi vierestänsä, kalan syöpi kaikellaisen. (III: 155.)

Toisinnuksia ja selityksiä: 38.

Tois.: 7 Hylkeen' on hyvä meressä.

1 hylkeen' = hylkeenä.

2 vie'en, vrt. N:o 36: 18 ja selitys 20: 38]

39. Sananlaskun tapainen virsi.

Silloin siikanen kuteepi, (III: 157.) lohen-poika pousuttaapi: kons' on jäässä järven rannat, meren rannat riittehessä; 5 ei silloin sika makaile, sian toisen tonkiessa.

Toisinnuksia ja selityksiä: 39.

Tois.: 4 ei silloin sika maka'a.

2 pousuttaa = loiskuttaa, uida niin että vesi pouskaa.

4 riite, -tteen = hieno jää veden pinnalla.

40. Liekkuvirsi

(Sananlaskun tapainen).

Kolme synkkää on saloa, kolm' on vuorta korkeata, (III: 177.) kolm' on koskea kova'a, (III: 175.) ei oo Vuoksen voittanutta, (III: 181.) 5 ylikäynyttä Imatran; — (III: 182.) melkein on meressä vettä, sitä kaksi kauhallista, kuin ois' oike'in mitata, osa kolmatta tulisi.

Toisinnuksia ja selityksiä: 40.

Tois.: 4 ylikäynyttä Imaran.

4; 5 selitettävä: ei ole (löydy) Vuoksen voittavaa eikä Imatran ylikäyvää; perf. partic. käytetään joskus samassa merkityksessä kuin pres. partic.

Virren on P. kuullut emoltansa.

41. Reki-virsi.

Nuu, nuu! — mun orosueni, liiku liina-harjueni, liiku liioitta sanoitta, puhehitta puhtahitta, 5 ilman ruos'an roiskamatta, nahka-siiman naukumatta; oro, oro! — piä varasi! musta-harja haltiaasi; älä veä ylen veresi! 10 tähän pääll' on paljo pantu, tähän liiaks' on lisätty: kaksin hengin kaplahille, liioin hengin liistehille; — senhän kieletön vetääpi, 15 minkä mieletön paneepi; — oro, oro! — piä varasi! musta-harja haltiaasi, etsi luontois sie lumesta, haon alta haltiaasi, 20 synty'is syvästä maasta, kuin määt maalle vierahalle, jott' ei pistyis noian nuolet, noian nuolet, verhan veitset, eikä tietäjän teräkset; 25 tuoll' on maalla vierahalla, siel' on notkot noitii täynnä, verhoi on joka veräjät, perä-penkit tietäjiä; — mie syön noiat nuolinensa, (XII: 169.) 30 tietäjät teräksinensä, (XII: 172.) verhot veitsi-rautoinensa, (XII: 171.) mie oon noian nuorimpainen, mie oon tietäjän tekemä, tietäjän teräs-palanen; — 35 mull' on hiekkanen hipiä, rauan-karvanen kamara, ei minuhun piikit pisty, terä-rauat tee mitäkään; — se oro, joka sinulle, 40 ruplan makso häntä-rusto, joka jouhonen kopekan; se oro, joka sinulle, rie'en päält' on riisuttava, aialt' on satuloittava, 45 ve'en pilvestä vetääpi, kakrat syöpi räystähältä; se oro, joka sinulle, sill' on lampi lautaisissa, (III: 404.) kolo keski selkä-piissä, (III: 403.) 50 lähe länkien välissä; — ei ole joka orolla, ei oo lampi lautaisissa, lähe länkiin ei välissä, kolo keski selkä-piissä; — 55 ei juokse joka oronen, jok' ei tamma tallaele, jok' ei liiku liina-harja, jok' ei ruuna rumpoittele, kuin juoksee tämä oronen, 60 tämä tamma tallajaapi, tämä liikkuu liina-harja; — sie oot vaalinut vasiten, vaalin't vasten itseäsi, sie oot syöttänyt orosi, 65 lestyin leivin, pestyin kauroin, heinät syötit helmastasi, hatullasi kakrat kannoit; sie oot syöttänyt orosi, jaloilellut jaarikkasi; 70 sie oot juottanut orosi, Jorttanaisella joella, heraisista lähtehistä; — juokse, juokse! — musta ruuna! kolkuta kova-kapia!

Toisinnuksia ja selityksiä: 41.

Rekivirsiä lauletaan kun ajetaan re'ellä eli "livutaan", jonkatähden niitä myöskin sanotaan "liuku-virsiksi" (vrt. myös selityksiä N:ot 3 ja 19).

Tois.: 6 nahka-ruos'an naukumatta 70 tähän on paljo päälle pantu 71 kovin kuorma on lisätty 25 siel on maalla vierahalla 41 joka jouhenen kopekan 48 (52) sil' on lampi [kl lammi] lautaisilla.

5 _ruoska_, ruos'an = (v. розга [rozga] = vitsa) piiska.

8 _haltias_, -aan = haltia; P:n mukaan löytyy mies- ja nais-haltiaita; ne ovat erilaatuisia, niinkuin maan-, veden-, kartanon-, saunan- ja raha-aarre-haltiaita; kaikista pahimmat ovat kirkkomaan-haltiaat; kaksi haltiasta oli P:n kotitalossa.

13 _liisteet_ = irtonainen liistepohja työ-re'essä.

19 kl hoa'on alta haltiaasi; hako, hoa'on; sata, soa'an (saa'an 30: 25); reki, rie'en (41: 43, 42: 4).

21 _määt_ = menet. — 22 pistyy = pystyy.

23 verha = "uhri", esim. lepän-oksia ja vettä, joka viskataan uhriksi, jotta ilman, veden tahi maan haltiaat lepytettäisiin (vrt. toim. kirj. Suomi, III jakso, 4 osa s. 113—115).

27 _verhoi_ = velhoja; joka veräjä_t_, (vrt. selitys N:o 23).

35 _hipiä_ = iho, pinta.

41 _jouhonen_ = jouhi.

49 kolo keski = keski-kolo.

62 _vaalia_ = hoitaa; vasiten = hyvästi.

65 _lestyin_; lesen, lestä; kun otraa tahi kauraa puidaan katkeavat ensin oljet, jotka otetaan pois; sitten "lessään" eli puidaan tähkät uudestaan niin, että ripsit ja tähkänkannat karisevat pois. Kl lessyin leivin, pessyin kauroin.

69 _jaloitella_ = juoksutella, — _jaarikka_ = pötkö.

71 kl Juorttanaisella juoella; vrt. siv. 42.

72 _heranen_ = tyyni ja kirkas, jotta läikkyy niinkuin hera eli sulattu rasva; sanotaan myöskin puhekielessä että vedenpinta on "hera-tyyni". — 74 _kapia_ = kavio.

Tämä runo näkyy olevan kolmesta eri pätkästä kokoonpantu: 1-15, 16-38 ja 39-74, mutta ne ovat lauletut yhdistettynä. — Säkeet 21-37 esiintyvät myöskin eräässä häävirressä, joka lauletaan tuliaishäissä.

42. Rekivirsi.

Sutte-lutte, suotta laulan, suotta laulan suuren virren, pitkän virren pilkallani; — mie suotta rikoin rie'eini, (III: 495.) 5 kiusen katkoin kaplahani; leppänen minun rekeni, syän-puiset kaplahani; — suitin-luitin, suotta poltin, suotta poltin porstuvani, 10 eestäin on esi-tuvaini, jos tuo olkinen olikin, katajain' oli katto päällä, havu-katto kartanoni; — tulkaa nyt suku tukkuhun, 15 ak' viel' saatais' sammumahan; — pahoin tein, poloinen poika, pahoin tein, pahoin käkesin, löin isoni, löin emoni, särin sänky-vuoteheni, 20 kannoin rannalle kaluni, möin ma'ani, söin rahani, itse rengiksi rupesin.

Toisinnuksia ja selityksiä: 42.

Tois.: 7 syän-puist' oli kaplahani 8 sutte-lutte, soltin poltin 72 katajainen katto päällä 73 havu-katt' oli kartanoni 15 ak'se (eli: a kuin) saatais' sammumahan 21 join ma'ani [kl maa'aini] söin rahani.

1 _sutte-lulte, suitin-luitin_ (säk. 8) ovat n.k. hätävaran sanoja; sellaisia ovat myöskin; _suitin-luilin_, (säk. 8) _soltin-poltin, tyylen-lyylen, hoiten-toiten, hoile-loile, viltin-valtin_ j.n.e.

2 _suuri virsi_ = eepillinen ja suurella eli valta-nuotilla laulettava virsi eli "mökälaulu" (vrt. siv. 26, 28).

7 _syän-puinen_ pehmytpuinen kaplas; joka on tehty puun sydämestä eikä pinnasta.

10 _esi-tupa_ = tupanen eli "elo-tuvan" vastapäässä ja porstuvan toisella puolella oleva tupa, jossa ei asuta vaan ruoka-aineita säilytetään; sitäpaitsi pidetään "es'tupaa" pitoja ja häitä varten.

15 _ak'_ = a kuin (ven. a) mutta kuin.

17 _käkeän_ (kä(k)kiin), k(e)äetä = luvata, aikoa.

Runon P. kuullut Vetkan Oleksantralta Raudusta.

43. Häävirsi.

Kysyin tietä tullehilta, maata matkan käynehiltä: »käittäk' tiehen tervehenä, matkahan ani vapaana? 5 risuloien riuhtomatta, kantoloien kaapimatta, oksien otelematta, tervas-kannon tempomatta, vesojen vetelemättä; 10 eik' ne oksat ottanehet, eik' ne kannot kaapinehet, tervas-kannot temponehet?» — mie kyselin velloltani, lausuin lapselta emoni: 15 »mit' olet pahoilla mielin, (III: 501.) asut alaalla kypärän, (III: 502.) mit' olet vesissä silmin? jokos tiellä tessittihin, jokos maalla massittihin, 20 jok' he virsillä vetivät, jokos lauluill' lakkasivat, moitittiink' sinuista siellä, soimasiitkos suu-sanoilla? virka, virka — meiän vello! 25 jos lie suotta soimannehet, jos he kielin kelläsivät, jos he virsillä vetivät, jos he lauluill' lakkasivat, suu-sanoilla soimasivat, — 20 kyll' kotona kostetahan, maksetaan ison majoilla, — kuin he suotta soimasivat, kiusen kielin kelläsivät, kuin he massiit maan parasta, 35 kuin rikasta rienasivat»; — mie en tiiä itsekänä, moittinenkos morsianta, vain on sulhaista silitän, käynenk' muita moittimahan, vain ivannenk' itseäni, ensin itsein mie ivailen, sitte vasten muita moitin, sitt' ei pisty muien moitos; oma nuokkain on nokinen, 45 oma tohkoin on tohunen.

Toisinnuksia ja selityksiä: 43.

Tois.: 16 asut alla kulmiesi [k kulmiheisi] 18 (19) jok' se tiellä tessettiin 20 jokos virsillä vetivät 23 suu-sanoilla soimasivat 25 jos he suotta soimasivat 30 meill' on kostajat kotona kyll' on kostajat kotona sitt' kotona kostetahan 31 maksajat emon majoilla meill' on maksajat majoilla.

3,4 kl _tii'een — matka'an_ = tiensä, matkansa; voi myöskin olla illat. — käittäk' = kävittekö.

5, 6, 7 ensimäiset sanat kl risul_oihen_, kantol_oihen_, oks_i'in_; nämä muodot vastaavat monikon sekä genit. että illativin muotoja; mutta koska säk. 8-9 on selvä genetivi: kann_on_ — ves_o'in_ (eikä: vesoihen), niin ovat edellisetkin genitiviä.

15 lukemalla lausuttu: mitä _oot_ p.m.; kun säe laulettiin niin murteellisuus katosi, niinkuin tekstistä näkyy.

28 _lakata_ — (vrt. ruots. (be)lacka) tessiä (säk. 18), massia (19), moittia (22, 39), soimata (23), kellätä (26), rienata (35) ja ivata (40).

39 kl muita _muil_timahan, alkusoinnun tähden.

41 kl _ei_sin itsein.

45 _lohko_ = etutohko = veneen nokka.

Virsi lauletaan kun tulohäissä "kysellään sulhaselta".

44. Häävirsi.

Annoin ainoan sisoni, (III: 519.) silmiksi Sokialahan, näkemiksi Nälkälähän; ois oll't meiän neitosensa, (XXXVIII: 108.) 5 paremmankin paikan väärtti, (XXXVIII: 104.) paremman talon miniä, paremmallen paian-saaja, housun-huolija paremman.

Toisinnuksia ja selityksiä: 44.

Tois.: 4 paremmankin miehen väärtti.

2 _Sokiala_ ehkä = "sokian pojan" (Väinämöisen) koti.

3 _Nälkälä_, vrt. Kal. XXX: 327.

4 kl _neitoseese_ tahi _-seense_, luettuna: _neitosee_(n). Murteessa kuuluu monikon sekä 1:n että 2:n pers. suffiksi _-nna, -nnä_, vaikka tämä suffiksi tuskin runoissa esiintyy.

Nuoteet laulavat tämän virren sulhasen kotona.

(Knt. II: 16, 24.)

45. Hää- ja liekkuvirsi.

Niin se lauloi meiän neito, niin hän lauloi liiritteli, likkana lipatessansa, paimenessa käyessänsä, 5 kannon päässä seissessansa, sinisen salon sisässä, kaian korven kainalossa: "tuota toivon tuon iäini, (III: 531.) tuon iäini, taan ajaini, 10 kaiken kasvanta-ajaini, kuin mie saisin, minkä soisin, mitä mielein mun tekeepi, (I: 1.) aivoin on ajattelevat: (I: 2.) sulhon suuren ja sorean, 15 sulhon valkea-verisen, ruunan ruskean hevoisen; kuin saisin mitä halajan: sukuhuni suurta miestä, (III: 533, 30.) lajihini laativaista; — 20 olkoon kiitelty Jumala, ylistelty yksin Luoja! sen sain mie, mitä halajin, mitä mielein mun tekikin, minkä Luojani lupasi, 25 sen mull' anto Armollinen: sukuhuin sain suuren miehen, lajihin sain miehen laaun, miehen laaun, laativaisen, sulhon suuren ja sorean, 30 musta-kulman jä korean; — mie sain miehen mielellisen, toveritsan toimellisen, se on viisas vierus-miesi, se on viisas, ei oo villi, 35 se on hurskas, ei oo hullu, miehen mitta, miehen varsi, sekä miehen mieli päässään, miehen hattu hartioilla, miehen kinta'at käessä; — 40 ei se rieho ristiäni, katko ei kaula-ketjujani, ei sysi sykeröäni; — ei se vingu viinan päällä, ei huua humalan päällä, 45 silt' ei hattu jääne jäälle; itse katsoo kintahansa, itse hallitsee hattunsa."

Toisinnuksia ja selityksiä: 45.

Tois.: 17 kuin mie saisin Sakkulasta 20 olkoon kiitetty Jumala 27 ylistetty yksin Luoja 23 mitä miele'in teki'i [= tekikin] 26 sukuhuin [kl sukuhein] on suuren miehen 29 miehen suuren ja sorean.

3 _likka_ = lapsenhoitaja tyttö (EK:ssa); likoittaa = olla lapsenkatsojana.

8, 9 iäini — ajaini = ikäni — aikani; (vrt. selitys N:o 9: 4).

18, 19 kl suku_heini_, laji_heini_. — _laativainen_ = puhelias.

29 _sulho_ ja _morsia(in)_ tarkoittaa EK:ssa aviopuolisot myöskin sitten kuin avioliitto on solmittu, ja niin heitä kutsutaan siksi kun ensimäinen lapsi on heille syntynyt.

40 _riuhtoa_ = repiä; vrt. N:o 30: 12-13.

42 kl sykerö_j_äini; -j- on murteen mukaan liitetty vokaalien väliin, vaikka sana on yksikön muodossa.

Häävirsi, joka lauletaan läksiäishäissä eli morsiamen kodissa; myöskin se lauletaan liekussa kun "morsiain" eli nuori vaimo käy vanhempainsa kotona "oljamissa", kun hän on ollut naituna noin 2 kuukautta.

(Knt. II: 75.)

46. Liekkuvirsi.

Onhan maata muuallakin (III: 572.) ilma'a etempänäkin, ei iso'in ikkunalla, (III: 573.) eikä vellon pellon päässä.

Selityksiä: 46.

1, 2 luettuina kuuluvat viimeiset sanat: muualla_i_, etämpä(n)nä_i_.

3 _ikkunalla_ = ikkunan alla; tarkoitus on: ei (yksistään) isän ikkunan alla &c.

Lauletaan kun ollaan liekussa ja paimenessa.

(Knt. II: 88.)

Kalevalan IV Runo.

47. Liekkuvirsi.

Mänin suurelle merelle, mänin merell' kylpömahän; jo oli meri kylvöttynä, mänin toiselle merelle, 5 jo oli sekin kylvöttynä; mänin kohta kolmannelle, se ol vielä kylpömättä; panin pai'ain mie pajulle, hameheni haavan päälle, 10 koivun päälle kostolini, sukkain mie sulalle maalle, helmet hiekka-rantaiselle, sormukset somerikolle, (IV: 32.) riisuin ristin kaklastani; — (IV: 31.) 15 tuli varas varvikosta, mies vihainen vitsikosta, pojan-luntti Luu-mäeltä, akka laiska lampahista; otti pai'ain mun pajulta, 20 hamehein on haavan päältä, koivun päältä kostolini, sukkain on sulalta maalta, helmet hiekka-rantaiselta, sormukset somerikolta, 25 pois on ristini ripusti; — mänin itkien kotihin, (IV: 37.) kaaloitellen kartanohon; (IV: 38.) iso aitassa asuupi, emo aitan rappuisilla; 30 iso ensinkin kysyypi, emo olka-pään ylitsen: »mitäs itket piikueni, (III: 507, IV: 41.) nuorin lapsein on nurajat?" (III: 508.) mie sanoin emoselleni: 35 »mänin merell' kylpömähän, tuli varas varvikosta, mies vihainen vitsikosta, akka laiskä lampahista, pojan-luntti Luu-mäeltä, 40 otti pai'ain mun pajulta, otti soreat sormukseni, sukkain on sulalta maalta, helmein hiekka-rantaiselta, pois on ristini ripusti, 45 hamehein on haavan päältä, pois on kantoi kauläa-huilit;» — emo vasten vastaeli: »älä itke! piikueni, (IV: 119.) nuorimpaiseni nureksi, (III: 508.) 50 mäne aittaan sie mäelle, — (IV: 127.) siel' on kirstu kirstun päällä, — (IV: 129.) pane päällesi parasta, valkeaista varrellesi, hienoista hipiällesi; 55 sitt' mää kirkkohon kukaksi, (IV: 185.) kaunihiksi kappalihin; siit' on kaikki katselevat: 'kuin miekin mokoman saisin, sylissäni syöttelisin, 60 käsissäni käyttelisin, suussain mie palan purisin, joka päivä pään pesisin, joka kuuru kuurajaisin, joka päivä uuen paian, 65 joka viikko uuen viitan'».

Toisinnuksia ja selityksiä: 47.

Tois.: 3 jo oli meret kylvöttynä 7 se ol' meri kylpömättä 9 hamehein on haon [kl haaon] päälle 11 sukka'in sulille maille 17 tuli luntti Luu-mäeltä 25 pois on risti'in ripusti 50 mää sie aitta'an mäelle 52 paa sie päälle'is parasta.

1 _Suuri meri_ = Suomen lahti (jota vastoin Laatukka on "meri").

6 kl ja murteessa: kolmann_ee_lle.

8 _pai'ain_ = paitani; vrt. selitystä 7: 35].

10 _kostoli_, kostuli = pitkä, väliä ja valkoinen päällysnuttu liina-vaatteesta, ilman nappia; luterilaisilla on "sepalukset" koristetut, ja naisten kostulien kaulus on usein "kirsilangoilla tehty"; ylipäätään pitävät kreikkalaiset toimikkaisia (= neljällä niidellä kudottuja), jota vastaan luterilaiset pitävät murteikkaisia (= kahdeksalla niidellä kudottuja) ja "kuvaniekkoja kostoliloita". Pyhäjärven perukirjoissa mainitaan 1753 _kåstol_, Raudussa 1757 ja Sakkulassa 1769-1770 _kåståli_ ja murteikkainen kostel ("mordicka _costel_"). Hiitolan perukirjoissa v. 1749 mainitaan: pitkä Puolalainen päällyspaita ("lång Pålsk öfverskjorta"), luultavasti = kostoli.

17 luultavaksi ei tarkoiteta Luumäen pitäjää, jota vasta 1642 mainitaan.

28 _asua_ = oleskella, pysyä (EK:ssa).

30 kl iso _ei_sinkin kysyypi (alliterationi: _iso eis-_).

32 _piikut_, -uen = piikanen.

54 _hipiä_ = iho.

55 _mää_ = mäne (52 tois. paa = pane).

56 kl kaun_e_heksi; — _kappali_ = kappeli.

57 kl siit' on kaikki katsel(l)ooto.

63 _kuuru_ = aika.