Part 3

13 Omituista on, että kun subjektina on sana, jolla on kollektivinen merkitys, esim. _kansa, kyläkunta, jokainen, moni, muutama_ y.m., niin käyttää P. laulussaan _monikon muotoja_ tekosanassa.

14 _muutomannet_; ehkä = muutomat ne(t).

19 _remuitset_ = riemuitsen.

27 _lauhtua_ = läyhkää.

28 _kiintii_; kiintiin (-tiän), kiinnitä = tulla kiintiäksi; jos joku esim. nostamisesta sydänalasta on hellä, niin sanotaan että se on _kiintiinty_ (= kiintiinnyt) ja luullaan että nahka on kiintynyt ruumiiseen liian lujasti, jonkatähden hierotaan.

32 kl palkas_teese_; niin myöskin palkastein (-stani), suorasteese, kohasteen; adverbissa käytetään aina _-ste_-muotoja (kts. selitys 2: 5-6.)

22. Loppu-virsi liekussa.

Kyll' on, kyll' on; täys' on, täys' on, kyll' on täysi tästä päästä, tästä tyhjäst' on tytöstä, lapsest' on emottomasta, 5 täys' on täst' sanelijasta; älkää te kyläiset naiset, älkää naiset naapuriset, älkää äijäistä anoka, tästä tyhjästä tytöstä, 10 natukasta laulajasta; — kyll' on, kyll' on; täys' on, täys' on, pian piisaa on minusta, tämän iltasen iloksi, (I: 99, XXI: 305.) tämän päivän päätteheksi.

Selityksiä: 22.

Koska tämä runo on loppuvirsi liekussa, niin P. sanoi kun hän oli sen laulanut: "Se olkoon virsi viimeinen minun hurjan laulakseni" — eipä vaan ollut!

8 _äijäinen_ = paljo.

10 _natukka_ = kuivavartaloinen, pieni.

23. Piina-luku.

Tule tänne Herra Ieesus, saa tänne hyvä Jumala, piika-lapsen piinasihin; — päästä piika pintehistä, [I: 173 5 vaimo vatsan vääntehistä, [I. 174 ava'a lihainen lukko, luinen lukko longottele; — [I: 321 mehiläinen kanna mettä, suussasi sima sulaapi, 10 kipiöille voitehiksi, (XV: 487.) haavoillen pareneville; keitä mettä kielelläsi, joka kukkasen nenästä, joka heinän helpehestä, 15 tuo ol'tta Topiolasta, tuo mettä Mielolasta, voia niillä voitehilla, niillä rasvoilla rakenna, millä Ieesus voiettihin, 20 Maariainen maasittihin, sisäst' on kivuttomaksi, alt' on aivan terveheksi, päältä tuntumattomaksi; — Jumala on parantaja, 25 Ieesus on terveen-tekijä.

Selityksiä: 23.

Piina-luku eli luku synnytystuskissa.

8:sta säkeestä alkaa se lisäys, joka aina luetaan loitsulukujen perästä. Loitsut eli "luvut" luetaan, "sopotetaan, lomitetaan" matalalla äänellä, eikä niitä koskaan laulettu; kun loitsuluvut ja loitsutemput olivat toimitetut luettiin "Isä-meidän" tahi "uskontunnustus". Tavallisesti on runomitta loitsuissa huonompi kuin muissa runoissa, mutta jos loitsut lauletaan, niin helposti runomitta korjaantuu, niinkuin tässäkin luvussa.

15-16 _Topiola_ (ja _Mielola_); väännetyt Tapiola- ja Metsola-sanoista. — Mainittakoon, että v. 1687 nostettiin kihlakunnan oikeudessa kanne erästä Lapinlahden (Sakkulan pitäjästä) miestä vastaan; hän oli muka lukenut käärmeenluvun, jossa muun muassa oli seuraavat säkeet: [Lapinlahden kylä oli naapurikylä Vaskelaan, missä P. asuu.]

Tule tänne Herra Kiesus saa tänne sula Jumala — — — —

ja edelleen:

ota mette[-tä] Mettolasta tima Tapiolasta mesi keitä kielelläs sima suussas sula[a] j.n.e.,

ja kertoi mies oikeudessa, että kun sanat olivat luetut oli luettava "Isä-meidän"; vielä hän lisäsi että tämä oli "maakunnan tarve", ja tätä lukua hän oli lukenut 20 vuotta (vrt. Hertzberg, Bidrag till Finlands kulturhistoria på 1600-talet, Vidskepelse, s. 59-60; — erehdystä vaan on, että mies olisi ollut kotisin Raudusta). Tästä näkyy, miten suomalaisten runous aikojen kuluessa muuttuu pienessä määrässä, kun 6 säettä melkein muuttumattomina on pysynyt paikkakunnalla ainakin 225 vuotta. Vast'edes saamme nähdä, että toisetkin säkeet siinä vanhassa luvussa (joka löytyy kirjaanpantuna Valtionarkiston Tuomiokirjoissa v. 1687) löytyvät P:n "maon luvussa".

(Vrt. Loitsurunoja siv. 238, 239, 271: h—273.)

24. Liekkuvirsi.

Kuin mie tehnen, kuin ruvennen kuin se lienee on parempi, kuin se lienee kunniampi? liekos kuolla, vain elä'ä 5 vain paremp' pakoon lie männä? — paremp' on pakeneminen, ennenk' nuorra kuoleminen; — mitäs tehhä, kuin elä'ä, tämän suuren huolen kanssa, 10 tään suuren surun keralla, kaihon kauhean keralla; synny ei syyä leivän kanssa, painaa ei palan keralla; — mitäs tehnen kuin ruvennen, 15 kuin se lienee on parempi, kuin se lienee kuuluisampi, tehnenkos tuvan tulehen, (I: 191.) vain vestän vetehen lastut? — mie jos teen tuvan tulehen, 20 tul'han polttaa mun tuvaini, jos vestän vetehen lastut, ves'han viep' mun vestokseni.

Toisinnuksia ja selityksiä: 24.

Tois.: 19 jos mie teen tuvan tulehen 20 tul' on polttaa mun tuvaini 22 ves' on viepi vestokseni.

3 _kunnia_ komparativissa = kunniallisempi.

4 vai_n_ eikä: vai, niinkuin se on kirjakielessä ja Ahlqvist olettaa (vrt. Ahlqvist, Tutkim. Kalev. tekst. siv. 36); säe kl "liekö kuolla vain elääne"; (_-ni_ ja) _-ne_ liitetään säkeen lopussa 1:0 _yksikön partitiviin_, esim. siiaane, majaane, kylääne, kaupuntiine, kalaane, kutsuntaane, lihaane, lyllyyne, minuune, karsinaane, matoone, emoone, kunniaane, sanaane, palmikkoone, iloone, värttinääne; 2:0 _monikon partitiviin_, esim. ilmisiine, tuomisiine; 3:0 _yksikön illativiin_, esim. eteene, mukaane, sisääne, perääne, päähkeneene, kalaane, minuune, nojaane, kitaane, tappeluune, taivoseene, lumeene, rakoone, tupaane, veroone, pakoone, etsinkoone, etsimääne, liukkumaane, katsomaane, kuulemaane; 4:0 _yksikön 3 pers. pres._ esim. ajaane; myöskin kieltomuodossa, esim. ei sikiine; 5:0 _yksikön 3 pers. koncessivissä_, esim. saattaneene, tehtäneene, kanittaneene, vietäneene, unohtaneene, masentaneene, polkeneene; 6:0 _optativiin_, esim. painukoone; 7:0 _infinitiviin_, esim. elääne, pitääne, kytööne: 8:0 _passiviin_, esim. pantaneene, saattaneene, ristittiine ja 9:0 samassa merkityksessä kuin suffiksi _-kana_ Kalevalassa, esim. puoletkaane, millenkääne, kulloinkaane, hauton'tkaane, havainnutkaane, (en) laulakaane j.n.e.

(Vrt. selitys 20: 2, taulu.)

12 _syntyy_ = sopii.

17 omituista on, että Kalevalassa puhutaan _tuuleen_ rakentamisesta, ja Kantelettaressa sekä P:lla _tuleen_ rakentamisesta.

18, 21 _vestän_ = veistän.

20 tuvaini = tupani; murteessa kuuluu tämä sana: tuuvvaini (vrt. ed. Runo 7, Sel. 35).

(Vrt. Knt. I: 199: 23—30.)

25. Liekkuvirsi.

Pääsky-lintu, päivä-lintu, (I: 201). yö-lintu, lepakko-lintu lentel' on kesoiset päivät, sykyetkin yö-syämet; 5 etsi maata maataksensa, lehtoa levätäksensä, pesoa muni'iksensa; saan't ei maata maataksensa, lehtoo ei levätäksensä 10 pesoo ei muni'iksensa; muni kultaisen munaisen, [I: 210 valo vaskisen pesoisen, soti-laivan kannen päälle; — toi Jumala suuren tuulen, 15 suuren tuulen, ves'-satehen, kaato pesän kallallensa, sysähytti syrjällensä, munat vieri'it vetehen; — [I: 225 pääsky-lintu, päivä-lintu, 20 yö-lintu, lepakko-lintu, hän lentel' kesoisen päivän, sykyenkin yö-pimiän, hän sai rautaa on palaisen, pikkaraisen pihjalata; 25 hän vei rauan seppälähän: "seppyein oot selvyeni, taitaja takojaiseni, taoit eklen, taoit ennen, nyt tao tänä'i päinnä, 30 tao rautanen harava!" teetti rautaisen haravan, pihjalaiset piit panetti, vas'est' on valatti varren, teräksestä naaklat teetti, 35 haravoi meret kokohon, meren ruuot ruopusteli, meren kaislat kaaputteli, meren hiekat helsytteli; löys' hän puolen valkulaista, (1: 239.) 40 tuon lähätti taivosehen, sen on kuuks' kumottamahan; (1: 240.) löys' on puolen ruskulaista, sen lähetti taivosehen, sen täheksi taivosehen.

Toisinnuksia ja selityksiä: 25.

Tähän on verrattava J. Krohn'in Kalevalan Toisinnot I: N:o 155 ja siv. 160.

Tois.: 5 ets' hän maata maataksensa 6 pesoo on muni'iksensa 8 ei saan't maata maataksensa 40 sen lähätti taivosehen (lähättää = lähettää) 40 toisen puolen valkulaista.

15 kl sateene (-teeni).

26 _oot_; omituista on, että tässä 2:nen pers. käytetään runollisena lisäkkeenä.

34 _naaklat_ = naulat.

36 _ruuot_; ruoko-sanasta.

(Vrt Knt. I: 200 ja 3:as pain. III: 1.)

26. Tantsuvirsi.

Ei ilo ilollen tunnu, ei remullen millenkänä, kuin ei vanha Väinämöinen, entinen ilon-tekijä, 5 lihojaan ei liikuttele, väkiään ei väännettele, järkyt' ei jäseniänsä; — (I: 294.) kuin ei vanha virren-seppä, vanha laulujen latoja, 10 vanha virsien vetäjä, kuin ei virka virsiänsä, eikä las'e laulujansa; — täss' on entinen evesti, entinen ilon-tekijä; 15 antakaapas! — mie aloitan, mie aloitan aika nuotin, tehhähän leviä leikki, kierretään kiperä leikki; kaikki lapset lattialle, 20 kaikki kansa katsomahan, ilmiset iloitsemahan, akat meitä auttakaa, tah' sanalla, tah' kahella, tah'ka puolell' on puhetta 25 tytöt nuoret nuotiohon; ilotaan nyt tääkin ilta, muien iltojen mukahan.

Toisinnuksia ja selityksiä: 26.

Tois.: 16 mie aloitan aika leikin 22 akat kaikki arttelihin 23 (25) tytöt nuoret työn-tekohon 26 iloitaan on tääkin ilta.

3 P:n runoissa ei mainita _Väinämöisen_ nimeä kuin tässä ja kahdessa toisessa runossa. Sitä paitsi hän laulaa "Sokeasta pojasta" (= Kalev. Väinämöisestä).

13 _evesti_ = keikkeä, vurtti, kaikin puolin riski ihminen.

25 _nuotio_ = kun on paljo ihmisiä tukussa, niin sanotaan: "niin on suuri nuotio".

27. Liekkuvirsi.

Kun olin ison kotona, mie käin ulkona use'in uutta kuuta katsomassa, (I: 311.) ilmaa on ihailemassa, (I: 312.) 5 otavaista oppimassa; (I: 313.) taivas tantsi, kuu iloitsi, tähet löivät leikaria; mie kuin istuin — maa iloitsi, mie kuin seisoin — seinä paisto, 10 mie kuin käin — kämärät läikkyit, mie kuin tantsin — taivas läikky.

Selityksiä: 27.

2 kl usein_i_; _-i_ on joko runomitan täydentämiseksi tahi = -kin.

3 uudesta kuusta eli kuun synnystä laskevat vielä nytkin EK:n kreikanuskoiset ajanlukunsa. _"Taivaallisia kuita"_ luetaan, niin että 1:0 _Ensimäinen sy[d]änkuu_ alkaa kuun synnystä Joulukuussa, sitten tulee 2:0 _Toinen sy[d]änkuu_, 3:0 _Vaahtokuu_, 4:0 _Hank'kuu_, 5:0 _Sulama(a)kuu_, 6:0 _Kesäkuu_, 7:0 _Ensimäinen heinäkuu_, 8:0 _Toinen heinäkuu_, 9—13:0 _Elo—Joulukuu_.

4 _otavainen_ = otava; vrt. sananlaskua: "otavass' on nuoren nousu, kun on pursto pohjoisessa, päin sarvet suliin maihin".

7 _leikari_ = leikkisä ihminen; lyödä l. = peuhata, pauhaa.

10 kämärä = märännyt eli laho kanto, matala kanto.

(Vrt. Loits. run. 3. 241: l.)

Kalevalan II Runo.

28. Sananlasku

Minkä niitin, sen kokosin (Kalev. II: 65.)

Selityksiä: 28.

Vrt. Loitsr. s. 332: a, säe 9.

29. Liekkuvirsi.

Mie laulan tähän talohon, tähän täytehen talohon, tässä täyttä tarvitahan, täss' on aina annetahan, 5 koko-leivin kuollehille, kannikoin kävelijöille, puolin leivin puistajille, vakoin antaat vaivaisille; — mie laulan tähän talohon, (XXI: 40.) 10 tähän täytehen talohon, isännälle uuen turkin, (XXI: 411.) emännällen kaattuvaisen, (XXI: 412.) pojallesi miel'-miniän, (XXI: 414.) tyttärelle mieli-sulhon; — (XXI: 413.) 15 mie laulan tähän talohon, (XXIX: 153.) tähän täytehen talohon, tammen keski-tanhualle, (XXIX: 154, XLIV: 183.) tammellen tasaiset oksat, — (XXIX: 155, XLIV: 185.) oksat ol'tta vuotamahan, 20 viinaa on vilajamahan, — joka oksalle omenan, (XXIX: 156, XLIV: 186.) omenallen kulta-pyörän, (XXIX: 157, XLIV:187.) kulta-pyörällen käköisen; — (XXIX: 158, XLIV: 188.) kuin käki kukahteleepi, (IV: 509, XXIX:159.) 25 niin syän pakahteleepi, (IV: 510.) syän sytty'y tulelle, pää palollen paukahtaapi; — sitä mieheks' mie sanoisin, urohoksi uskaltaisin, 30 ken tuon tammen taittelisi, (II: 91.) puun pitkän piroittelisi, (II: 92.) tekis' tyven tynnyriksi, latvan laivan mastiloiksi, kesk' on paikan kelleriksi, 35 pikariksi pienet oksat, tuopiks' on tomiat oksat; — onhan mulla oimo vello, — syötett' on sian lihoilla, kamaroill' on kasvatettu, 40 joka tammen taitteleepi, puun pitkän piroitteleepi, tekee tyven tynnyriksi, latvan laivan mastiloiksi, kesk' on paikan kelleriksi, 45 pikariksi pienet oksat, tuopiks' on tomiat oksat; — tytöt juovat tynnyristä, pikarista piiat juovat, pojat juovat puolikosta, 50 ämmät juovat ämpäristä, miehet juovat mistä saavat, ukkoloille annetahan.

Toisinnuksia ja selityksiä: 29.

Tois.: 26 syän syyttyy on tulelle 30 ken sen tammen taittelisi ken tään tammen taittelisi joka tammen taittelisi 31 pitkän puun piroittelisi 40 jott' on tammen taitteleepi 52 akat mistä annetahan.

2 kl tähän täyte'en taloone.

5 näkyy olleen tapana, että kuolleita varten varustettiin leipiä.

7 _puistaja_ = kerjäläinen.

8 _vakka_ on EK:n mitta, = 1/6 osa tynnyriä eli 5 kappaa (niin ainakin jo 1684 Sakkulassa); jonkatähden myöskin puhutaan esim. 6 n vakan-maasta j.n.e. EK:n häissä pidetään "lahjukset" vakassa.

12 _kaattuvainen_ (P:n selityksen mukaan) = kate-nuttu, päällysniekka turkki; EK:n sekä miehet että naiset pitävät tavallisesti turkkia ilman päällyksettä.

34 _kelleri_ = kellari; kesk' on paikan = keskipaikan on.

36 _tomia_ = vahva, paksu.

37 _oimo_ = oivo; vrt. ati_mo_, ati_vo_; myöskin nimeissä, esim. Anterm(v)o, Istermo(va), Joukamo(va)inen, Kalermo(va), Pellerm(v)o, Väinämö(vä)inen, Äyrämö(vä)inen &c; — _vello_ = veli.

39 _kamara_ = sianlihan pinta.

Runo loppu-osa (28-52) on luettava Kal. II (Krohn, Suom. Kirj. Hist. Kal., s. 410) (Vrt. Knt. I: 10 III: 3 kolm. pain.)

30. Liekkuvirsi.

Turun tyttö, Saaren neito, Turun morsian mokoma, Turun Helka, helmi-kakla, istui Saaren sillan päässä, 5 vuoroin itki, vuoroin nakroi, vuoroin päätään hän sukiipi, vuoroin sipuu silmiänsä, vuoroin panee paklojansa, kiinnitti hän kenkiänsä; 10 ootteli miestä mielellistä, sulhaist' on sima-suloista, joka ei riuhtois' rististänsä, katkois' ei kakla-ketjyistänsä; — mies merestä näytteleipi (II: 111.) 15 kulta-suinen, kulta-päinen, kulta-hattu hartioilla, (II; 117.) kulta-kinta'at käessä, (II: 119.) kulta-kihlat kormannossa; alkoi neittä laaitella, 20 alkoi neiolta kysellä: "tulets' neitonen minulle? yhen lehmän lypsäjäksi, yheksän heruttajaksi, kymmen-kunnan kytkijäksi, 25 saa'an lehmän saattajaksi, ja lavesta laskijaksi?" — neito vasten vastaeli: "minkä annat palkastani?" sulho vasten vastaeli: 30 "ilo-viikon ensimäisen, itkun kaikeks' on iäksi!" — neito vasten vastaeli: "ei oo suotu, ei oo luotu, (II: 146.) eik' oo eukko toivottanut, 35 saunan maass' ei maatessansa, ollessaan ei olkiloilla, pehuill' ei levätessänsä"! — Turun tyttö, saaren neito, Turun morsian mokoma, 40 Turun Helka, helmi-kakla, istui saaren sillan päässä, vuoroin itki, vuoroin nakroi, vuoroin päätään hän sukiipi, vuoroin sipuu silmiänsä, 45 vuoroin panee paklojansa, kenkiänsä kiinnittääpi, ootteli miestä mielellistä, sulhaista sima-suloista; mies merestä näyttele'i, 50 multa-suinen, multa-päinen, multa-hattu hartioilla, multa-kinta'at käessä, multa-kihlat kormannossa; alkoi neittä laaitella, 55 alkoi neiolta kysellä: "tulets' neitonen minulle, yhen lehmän lypsäjäksi, saa'an lehmän saattajaksi, kymmen-kunnan kytkijäksi, 60 yheksän heruttajaksi, ja lavesta laskijaksi?" — neito vasten vastaeli: "mitäs sie minulle annat, minkä annat palkastani?" 65 sulho vasten vastaeli: "itku-viikon ensimäisen, ilon kaikeksi iäksi!" neito vasten vastaeli: "se on suotu, se on luotu, 70 sen on eukko toivottanut, saunan maassa maatessansa. ollessansa olkiloilla, pehuloill' levätessänsä"; — hän sai miehen mielellisen, 75 sulhaisen sima-suloisen.

Toisinnuksia ja selityksiä: 30.

Tois.: 6 vuoroin päätä'än suki'i 9 kenkiänsä kiinnittääpi 23 tuh(h)annen heruttajaksi 36 olkiloill' ei ollessansa ruis-olill' ei ollessansa 69 tuo on suotu, tuo on luotu.

3 _kakla_ = kaula. — 5 _nakroi_ = nauroi; imperfektin 3 pers. _-i_ ei kuulu murteessa, esim. ajo, laitto, alko.

7 _sivun,_ sipua — pyyhkiä.

8 _pakla_ = paula; virsun nauha.

12, 13 koska tässä puhutaan Turusta ja Helka-morsiamesta, niin ehkä voi varmuudella päättää, että runo on Länsi-Suomesta, ja kun puhutaan ristisistä ja kaulaketjyisistä niin voi päättää, että se on katooliselta ajalta.

14 kl näytte_leihi_, näytte_leipi_ ja näytte_le'i_.

19 _laaitella_ = puhutella. — 21 _tulets'_ = tulet sie.

27 _saa'_an = sadan (siv. 42). — 30 kl _ei_simäisen. 37 pehuti — pehkut, oljen rikat.

(Vrt. Knt. 3 pain. III: 77.)

31. Liekkuvirsi.

Läksi poika päähkenehen, toinen poika tuorehesen, kolma'is keso-kalahan, neljä'is jänön-jälille, 5 viies on su'en-vihoille; tuli poika päähkenestä, toinen poika tuorehesta, kolma'is keso-kalasta, neljä'is jänön-jäliltä, 10 ei tullut su'en-vihoilta; kenen poikaa on ikävä, se on mänköön etsimähän! ison poikaa tul' ikävä, iso läksi etsimähän; 15 nousi suurelle mäelle, korkeallen kukkulalle, huusi kerran huisahutti: "tule poisi, poikueni!" poika vasten vastaeli: 20 "en pääse, — isosueni, — pilvet päätäin mun pitävät, (II: 154.) hattarat hapeniani"; — kenen poikaa on ikävä, se on mänköön etsimähän! 25 emon poikaa tul' ikävä, emo läksi etsimähän, nousi suurelle mäelle, korkeallen kukkulalle; huusi kerran huisahutti: 30 "tule pois, mun poikueni!" poika vasten vastaeli: "en pääse emosueni, pilvet päätäin mun pitävät, (II: 154.) hattarat hapeniani; 35 ota olkii sie kuponen, pärehii sie vihkeroinen, mill' sie poltat pilven reunat, pilven hattarat hajotat"! emo läksi etsimähän, 40 otti olkii hän kuposen, pärehii hän vihkeroisen, mill' hän poltti pilven reunat, pilven hattarat hajotti; — hän toi poisi poikasensa.

Toisinnuksia ja selityksiä: 31

Tois.: 37 kolmas on keso-kalahan neljäs on jänis-jälille 18 tule pois mun poikaseni 21 pilvet päätäin mun peittävät (-ttääte) 35 ota olkii on kuponen 36 pärehii on vihkeroinen 42 hän [kl. heä(n)] sitt' poltti pilven reunat. 44 hän toi pois oman poj'ansa [kl poj(j)aase].

1-2 kl pääh_keneene_ — tuo_reheene_; _tuores_,-een tarkoittanee kalastamista; supistun. sanoisssa on illat. EK:ssa: .._h.(n)_.

3 _keso-kala_ = (kesäkala) sieni; tätä lausetta saa kuulla myöskin puheessa.

5 _suen-viha_ = loitsuluku susia vastaan; tässä on luultavaksi vihat = vainominen, josta ehkä viha = _loitsuluku_ on saanut merkityksensä; löytyy esim. maon-, tulen- ja veden-vihoja y.m.

12 m_ä_nee (männöö EK:n murteessa) = menee, on säilytetty niinkuin sana kuuluu Karjalassa ja osittain Savossakin.

18-20-32 _poikueni — isosueni — emosueni_; poiut, harjut, -uen; isosut, emosut, orosut, -suen; tälläisia deminutiviä P. tuskin käyttää runokielessään muutoin kuin nomin. ynnä suffiksin kanssa. — 31 kl män_köö_.

22 _hattara_ = 1) rätti, kehno repale, 2) vähäinen ja hatara lumi, 3) pilvi (ei ole tässä merkityksessä EK:ssa tunnettu); — hapenet = huonot hiukset.

36 _vihkeroinen_ = vihko.

(Vrt. Knt. III: 18)

32. Liekkuvirsi.

Mikä tu'olla näkyypi? talo tu'olla näkyypi; mikä tuon talon takana? tammi tuon talon takana; 5 mikä tammen latvaisessa? kätkyt tammen latvaisessa; mikä kätkyen sisässä? hurst' on kätkyen sisässä; mikä hurstin hulpelossa? 10 vello hurstin hulpelossa; mikä vellon olka-päällä? kirves vellon olka-päällä; mikä kirve'en-kasassa? lastu kirve'en-kasassa; 15 mihin lastu sinkahtaapi, siihen kirkko tehtänehen, kappal' on kanittanehen; kuka kirkon kirjottaapi, kuka kappalin kaniipi? 20 vello seinät vesteleepi, iso ikkunat koloopi; kuka lattian lakaisi? siso lattian lakaisi; kuka penkin-päät peseepi? 25 emo penkin-päät peseepi, emo pöyän pyyhkäiseepi.

Toisinnuksia ja selityksiä: 32.

Virsi lauletaan kun lapset ovat liekussa.

Tois.: 20 vello seinät vestäneepi 21 iso ikkunat tekeepi.

1-2 tu'olla kuuluu laulussa ja murteen mukaan _tuuvalla_.

9-10 _hulpelo_ (myös: hulp_i_lo ja hu_r_pelo) = vaatteen reuna kankaassa.

13 _kirveen-kasa_ = kirveenterä (_yläkasa_ = kirveenterän ulko- ja _alakasa_ = sen sisäpuoli).

16-17 tehtä_nehen_, kanitta_nehen_ kl _-neene_ (_-neeni_); _kania_ = koristaa.

18 kl ja murteessa: kirj_u_ttaapi.

Tämä runo kuuluu tavallaan Kal. II Run. toiseen osaan (säk. 59-224; vrt. Krohn, l. c. siv. 403).

(Vrt. Knt. I: 215.)

Kalevalan III Runo.

33. Tantsuvirsi, kun uhmallaan lauletaan.

Ei oo teiän virsistähän, ei teiän sanaisistahan, ei oo laulut laaukkaita, ei oo virret viisahia, 5 eik' oo muitenkaan mukaisat: teill' on virret telkka-päitä; mie kun laula'a alotan, laulan päivät pääksekkäisin; (III: 7.) laulan viikot vierekkäisin, 10 harvat käyvät nauramahan, useammat itkemähän; ei ne laula lapset kaikki, (III: 11, 290.) pojat ei laula puoletkana, (III: 291.) ei se tiiä yksikänä, 15 ymmärr' ei yheksänkänä, (III: 12.) minun lapsen laulujani, mekujain ei mielettömän; ei iloo iloitsijoille, ei remuu remuitsijoille, 20 ilo ilman istujille, remu reunan-katsojille.

Toisinnuksia ja selityksiä: 33.

Lauletaan _"uhmallaan"_ eli kiistaan sillä tavoin, että kun toinen heittää laulamasta, niin toinen ottaa kiinni ja edistää; sellaiset virret ovat sisällyksen puolesta _konkkavirsiä_, joissa laulajat toisiaan soimaavat.

Tois.: 8 laulan päivät päällekkäisin 12 ei lajua kaikki lapset

1-2 kl teiän virsis_tääse_ — sanaisis_taase_ = kirjakielen -_sistansa_; omituista on, että _yksikön 3 pers._ ja _monikon 1-3 perss. suffiksit_ kuuluvat — suusanalla luettuina: _.(h).(n)_ laulussa: ... se (vrt. ed. Runo 20, Sel. 2, taulun loppuosa, Impf.).

6 _telkka-pää_ = este, vastus; kun esim. häissä lauletaan, niin on tärkeä, että ees'laulaja koskettelee eri kohtia morsiusparin elämässä (vrt. selit. N:o 19), vaan jos ei ees'laulaja ole selvä, niin hän ainoastaan laulaa jonkun korvankuulolla saadun virren loppuun saakka, joten on vaikeaa milt'ei mahdotontakin eistää (= jatkaa) sellaista virttä; telkka-pää virsi = lyhyt virsi.

14 _tiiä_ = tiedä.

18,19 il(l)oo — rem(m)uu = iloa — remua.

34. Liekkuvirsi.