Part 2

Tois.: 2 ja kuta kuin mie kujerran 20 virret luoksein virtajavat 23 kätehein on käänteleivät 28 siit ei laula kaikki lapset 30 laulujain ei laitettuini 33 silloin laulan konsa jouan.

1 _miit_in allitereeraa _mitä_-sanaan, jonka tähden sanan karjalainen muoto (eikä: mietin) säilytetään (vrt. s. 5).

3 eikös kl eiköis.

5 _mietin_ allitereeraa _mielelleni_-sanaan, jonkatähden länsisuomalainen muoto on tähän pantu, vaikka laulussa sana kuuluu: miitin.

15 _virrein_ = monikon genit. ynnä 1:sen pers. suff.

27 kl mie paan aitan parren päähä.

30, 31 virket_tuini_, laitet_tuini_, = -ettujani.

31 _latusiin_ laitettu = hyvään järjestykseen, peräkkäin laitettu.

41 _kaappuna_ = pieni ympyriläinen närte, mihin ei ole pantu seipäitä, jota vastoin _närte_ on pitkä ja suikulainen.

(Vrt. Knt. II: 273, 280.)

13. Liekkuvirsi.

Mie kuin lauluille lasei ni, virren työlle työnteleini, niin on mulla virtosia, niin kuin seinä-hirtosia, 5 mutta paikass' on pahassa, hatun all' on hangen päällä; — tulkaa virrein mun tupahan, ikkunoist' ja reppänistä, poikk' on puolin polvilleni; — 10 kerin virrein mie kerälle, (I: 71.) synnyttelen sykkyrälle, mie paan aitan parren päähän; — ei ne laula kaikki lapset, pojat ei laula puoletkana, 15 ymmärr' ei yheksänkänä, minun lapsen laulujani, hupeloisen huutojani.

Toisinnuksia ja selityksiä: 13.

Tois.: 2 virren töille työnteleini.

1, 2 _laseini, työnteleini_, refleksiviset muodot laske- ja työntelen-sanoista; vartalon kova kerake pehmenee, esim. annaipi = antaupi. (Vrt. Knt. II: 280.)

14. Tantsuvirsi.

Täss' on virsien vetäjä, täss' on laulujen latoja; — nyt mie virsii on vetelen, nyt mie laitan laululoini; 5 niinhän mie viritän virttä, niinkuin virviä vetehen, niinhän mie puran puhetta, kuin puran puna-kerätä; (I: 71.) sitä lähtee kuin läkistä, 10 lähtee kuin läkin sisästä, sitä tulee kuin tupesta, kuin lavesta laukeaapi.

Toisinnuksia ja selityksiä: 14.

Tois.: 4 nyt mie laului latelen.

3 virsii = virsiä.

4 laululoini = laululoitani = laulujani.

5 _virittää_ = viskata, mättää.

6 _virvi_ = virpi, pikilanka.

9-10 _läkki_ = ruots. bleck-käril.

12 _lavi_ = lehmänlavin.

Tätä runoa voi myöskin laulaa mojostaa yksinpäisiäisnä. P. on runon kuullut enonsa tyttäreltä Jerolan Vaslen Outelta.

15. Liekkuvirsi.

Ajo kaksi Karjalaista ja pari Parikkalaista, vetiit saanill' on sanoja, (I: 73—76.) puhehia puu-re'ellä: 5 kuin käi saani salvamehen, reko vieruhun virahti, saani kaatu kallellensa, sysähysi syrjällensä, putosivat puolet virret, 10 virret tielle virtasivat, virret juoksivat joelle, virret juoksiit Jortikkahan; — nuo ol? varmat Vaintkan lapset, nuo ol' varmat vahtimahan; 15 pois he poimiit puolet virret, sysäsiit syen-vetäjän kanavahan Karjalaisen, pitkä-tukan turvallensa; — kalju pohjass' on kanavan, 20 sielä kalju Karjalainen, pitkä-tukka turvallansa: "kuin ois tuojaa on tupinan, asun-antajaa käteeni, pään mie halki hakkajaisin!"

Toisinnuksia ja selityksiä: 15.

Ei lauleta reessä eikä häissä, mutta saa mu'ittaa tantsulauluksi. — Virren on P. kuullut pienopäivistänsä.

Tois.: 3 vetiit virsii he re'ellä vet' on virsii on reellä 4 käi on saani salvamihin 9 putosiit on puolet virret 13 ne on varmat Vaintkan lapset 14 he oot varmat vahtimahan.

1 _Karjala_ luetaan (Eteläkarjalassa) Hiitolan pitäjästä pohjaiseenpäin. Merkillistä on, että Laatukan rantuemailla (Viipurista Käkisalmeen ja sieltä Nevajoen toiselle puolelle) ei ole omaa nimeä, sillä Inkereenmaa luetaan vasta Nevan toiselta puolelta "Valkiaan kiveen".

2 Ainakin v. 1743 mainitaan _Parikkalan_ pitäjä; sitä ennen kutsuttiin tätä pitäjää Joukion ja Koitsanlahden pitäjäksi. Eräässä Sakkulan toisinnuksessa liitetään säkeet: "Kurkijoesta kumpaisetkin, ärmäkkinen tankk' oli päällä" &c; tästä käy selville, että tarkoitetaan Parikkalan pitäjäläistä. [Leinbergin tieto, (Finl. Territ. förs. siv. 95) on väärä.]

3 _saani_ (ven. сани [sani]) = umpilaitanen reki, saahka; "reki joka ei ole rokkoreki eikä puureki".

6 _reko_ = reki; myös voi olla mahdollista, että on laulettu _rek' o_(n).

12 _Jortikka_ on eräs kaaletuksenpaikka, sukunimi ja talo Metsäpirtin Viisjoella.

Virret juoksivat jokea myöten Jortikan kaaletuksenpaikalle, missä oli matala vesi. (Patriarkkaalisista oloista näissä seuduissa mainittakoon ohimennen, että Jortikan talossa Kaarnajoen kylässä muutamia vuosia sitten eli yhdessä tuvassa perhe, jossa oli 42 henkeä.)

13 _Vaintkan lapset_ (ven. Ванька [Vanka], demin. Иванъ [Ivan]) = Iiwanan lapset, se on: venäläiset, Venäjän-uskoiset karjalaiset, ishorit, inkerikot, sukkapellit. Kenties on runon tarkoitus, että kreikan-uskoiset karjalaiset ovat oppineet laulunsa Laatukan pohjoispuolisilta karjalaisilta.

14 _varma_ = kelvollinen, oiva, uhkea.

17 _kanava_ = maantien oja.

22 _tupina_ = (v. дубина [dubina]) puu-ase, kanki, seiväs, aidas.

23 _asu_ = ase.

16. Tantsuvirsi.

Mie kuin avaan arkun kannen, (I: 87.) laulun laatikon aloitan, sitä tulee kuin tupesta, lähtee kuin läkin sisästä, 5 kuin lavesta laukeaapi; — mie kuin alan alkatella, kielelläni kelkatella, mie laulan larputtelen, kalkuttelen kannun suusta; — 10 mull' on tuotu tuoni-kirja, mull' on annettu atesti; — mie en tauluista tavoita, umeroo en urkistele; mie kuin aapsesta alotan, 15 kaikki laulan katkismuksen, kaikk' sanelen saarna-kirjan, kaikki virkan virsi-kirjan; — mull' on ulkona umero, mull' on taulu tanhualla; — 20 jo mie sen sikälis lauloin, sen sikälis, tään täkälis, (III: 260.) Moskovan molemmin puolin, kahen puolen Kaahvetnitsan.

Toisinnuksia ja selityksiä: 16.

Tois.: 9 kannun suusta kalkuttelen 12 mie en taulu'u [-taulua] tavoita.

6 _alkatella_ = laulaa äläjävällä äänellä, ääntää.

7 _kelkatella_ = kelkattaa, "yhä haastaa niinkuin rämppäkello".

8 _larputtaa_ = lärpättää, yhä pitää puhetta.

9 _kalkutella_ = "kun laulan niinkuin kahta puuta kalkutan".

10 tuoni-kirja = nuottikirja; tuoni — sävel.

12 _taulunen_ = numero-taulu luterilaisissa kirkoissa.

13 _umero_ = numero virsikirjassa tahi kirkon numerotaululla; urkistella = urkkia, katsoa tarkasti.

14 aapsi = aapinen.

15 katkismuksen kl _katkelmuksen_; mutta P:n selityksestä selvenee, että katk_is_musta tarkoitetaan — liikuttava todistus siitä, etteivät kreikan-uskoiset Karjalaiset vielä nimeksikään tunne sitä kirjaa, jota muut Suomalaiset jo vuosisatoja ovat osanneet ulkoapäin.

21 _sikälis — täkälis_ = sitä — tätä myöten.

22 kl Moskovan _molommin_ puolin.

23 _Kaahvetnitsa_; Inkereellä ja Kaakkois-Karjalassa on usean paikannimen pääte _-itsa_; niinpä Raudussa (1728): Dudenitsa, Koskitsa (Kostitsa) ja Usaditsa; Sakkulassa: Porovitsa, Valaits(ova) (nyk. Volossula); Pyhäjärvellä löytyy niitä viljalti esim. Konnitsa, Konovitsa (luostari), Mellitsa, Salitsan(ranta) ja Wernitsa. Vielä viime vuosisadan loppupuolella mainitaan Kahvenitsa, jota nimeä luultavaksi runossa tarkoitetaan. Pyhäjärvellä on muinaisruno pysynyt elävämpänä kuin muualla Kaakkois-Karjalassa, vielä nytkin esim. lauletaan Kalevalan-muotoisia häävirsiä "Pyhäjärvöisiin" häissä.

17. Liekkuvirsi.

Miks' ei soi soria ääni, ääni ei kaunis kaljahtele, ääni ei herttainen heläjä, ääni ei kuuluisa kumaja? — 5 soipis' on soria ääni, ääni kauno kaljakkoisi, kuin ois soria soittelija, kauno kaljakoittelija, kaunis äänen-kannattaja; — 10 mutt ei soi soria ääni, ääni ei kaunis kaljahtele, kuin ei oo soria soittelija, kaunis kaljakoittelija, kaunis ei äänen-kannattaja; — 15 ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.) vierr' ei rinta viertehetön, henk' ei rasvaton heläjä, kuin ei oo voilla voittajaista, vetäjäist' ei viertehellä, 20 rasvall' ei rakentajaista; — kun olin ison kotona, kumaeli kulkkuseni, henk' on reikäin mun heläji; emo ennen voilla voisi, 25 iso rasvoill' on rakensi, veti vello viertehellä, mun anto emoni voita, voita suolaellessansa; isoin on sian lihaista, 30 sikaa on liho'issansa, palasiksi pannessansa; vello vierrettä punaista, puolikkohon pannessansa; — tulin toisehen talohon, 35 yli kynnyksen kylähän, yli pellon naapurihin: ei anna emonen voita, voita ei suolaellessansa, isoin ei sian lihaista, 40 sikaa ei liho'issansa, palasiks' ei pannessansa, vello ei vierrettä punaista, puolikkoon ei pannessansa.

Toisinnuksia ja selityksiä: 17.

Tois.: 7 kuin ois soittaja soria 10 sill' ei soi soria ääni 22 mun on kulkku'in [-kkuni] kumaji 26 vois' on vello viertehellä 29 isoin on sian liha'a (kl lih_aane_).

5 _soipis'_ on omituinen muoto; ettei se ole = soip[i] s[e] näkyy siitä, että myöskin voi sanoa: jos kellot soipisiit (soipisivat). Konditionalis kuuluu säännön mukaisesti: soisin; vrt. runoa: "Jos ne soisiit kirkon kellot."

6 _kaljakkoia_ = kaljahtaa.

9 _äänen-kannattaja_ = jälest-laulaja, joka kannattaa äänen eli nuotin, kun hän toisen kerran laulaa saman säkeen, jonka ees'-laulaja ensin on laulanut; esim.:

eeslaulaulaja: Miks' ei soi soria ääni jälestlaul. miks' ei soi soria ääni

ees'laul. ääni ei kaunis kaljahtele jälestlaul. ääni ei kaunis kaljahtele j.n.e.

23 _henk'_ on _reikäin_ = henkireikäni (on...).

29 _liha(i)nen_ = liha; tälläisiä nominia tavataan usein runokielessä, esim. poikonen (5:2), kieltäjäinen (6:32), asettajainen (6:33), turvainen (6:43), armoinen (6:44), ahavainen (6:49), virtoinen (-virsi; 7:24), hirtoinen (-hirsi; 7:26), vieroinen (-vieri; 9:39), (a)altoinen (10:16) j.n.e.

18. Sananlaskun tapainen virsi.

Ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.) henk' ei rasvaton heläjä, rinta ei vierre viertehetön; juua tahtoo kuiva kulkku, 5 laulella lipiä kieli, juossa jalkava hevonen; tupa on tehty miesten tulla, talli tantsivan orosen, läävä lehmän lämmitellä, 10 sauna akkojen asua.

Toisinnuksia ja selityksiä: 18.

Tois.: 8 talli seisovan orosen.

4 _juua_ = juoda.

7-10 säkeet ovat "pantu virren jatkokseksi".

9 _lämmitellä_ refleksivisessä merkityksessä.

10 kl sauna akko'in a_su'u:_ eli _asuune_; — saunavaimo, sauna-akka = lapsensynnyttäjä. EK:n asuntojen ahtaan tilan tähden muuttavat lapsensynnyttäjät saunoihin asumaan päästö-ajaksensa.

19. Tantsuvirsi.

Jok' teill' taiten tantsitahan? meill' jo laiten lauletahan; la mie laulan laarittelen, tasaisillen tantsioille, 5 kepiöillen keikkujille, laulan laauilla sanoilla, puhehilla puhtahilla: kun ei muut lihavat laula, muut verevät vierettele, 10 kun ei laula laaukkaammat, verevämmät vierettele, laihan laulaa on tuleepi, piian kuivan kuikutella, laulan laihast' on pos'esta, (I: 97.) 15 kuivaisesta kuikuttelen, vetelen verettömästä; — sill' ei laula laaukkaammat, verevämmät vierettele, jott' se sorjiin suu kuluupi, 20 kaunon varsi vaivahuupi; mie en huoli huulistani, enkä suutain mie sureksi, enkä kiellä kieloistani, suu on muillakin mukana, 25 kiel' on muilla'i keralla; — passipo emoselleni! kaksi kantajaiselleni, tuhat tuutijaiselleni, anto mulle kelpo kellon, 30 anto mulle sorian soitun, anto kaunon kalkkaloisen; tuota häissä häilyttelen, kulettelen kuokkimassa, taian käyä tantsuloissa, 35 aina laulan laarittelen; tok' en huoli, enkä haali, kaikist? en kylän sanoista, puhehist? en kenenkänä; ketäs pelkään? — en ketäkään; — 40 laulajaksi laaitahan, soittajaksi soimatahan; — en oo soittajan sukua, enkä laulajan lajia, sormet soittajan kuluvat, 45 väki laulajan väsyypi, suu puhujan pullistuupi; — saan't ei ennen mun emoni, saan't ei lauluilla rahoja, kiallaan ei killinkiä, 50 kulkullaan ei kunniata; niinkuin nyt nykyiset naiset, saavat lauluilla rahoja, kiallaan on kiitoksia, kulkullaan on kunniata; — 55 enhän mie rahoitta laula, suuta kullatt' en kuluta, hopeoitt' en huokaele, sanaa en vas'etta vaiha; — en mie äijäistä anoisi, 60 enkä tyyty'is' vähähän, polttinan joka pojalta, alttinan joka akalta, neljin riunin neitoloista, viisin riunin vierahilta; 65 ruplan maksoi köyhän tyttö, polttinan pohatan poika, riunan vaan rikkahan tytär; — enemmän rahoja saisin, kuin herrat hevoisillansa, 70 talon-pojat tammoillansa.

Toisinnuksia ja selityksiä: 19.

"Tantsu-, reki- ja häävirret sekä itkut eivät ole pätkäniekkoja — se on, niissä ei ole määrättyä pituutta eikä järjestystä niinkuin tavallisesti liekkuvirsissä, loitsuluvuissa sekä leikkilauluissa; tantsu- reki- ja häävirret lauletaan niin, että niihin vedetään ja mätetään ennenkuulluista virsistä mitä mieleen jolahtaa ja tilaisuuteen sopii, ja sillä tavoin laulua eistetään", sanoi P. — Niinpä N:o 19 on yhteen sovitettu kuudesta eri kirjaanpanosta: (n:o 21 v. 1891) säkeet 1-46; (n:o 1157 v. 1892) 47-62, 64, 66-70, 96-67; (n:o 1150 v. 1892) 47, 50, 49, 51-53, 55; (n:o 1154 v. 1892) 55-62, 64, 68—70, 65-67; (n:o 1079 v. 1892) 59-70 ja (n:o 646 v. 1887) 40-58; viimeksi mainittu kirjaanpano yhdistää edellisen osan, säkeet 146, jälkimmäiseen osaan ss. 47—70.

Tois.: 32 mitä häissä häilyttelen 55 en nyt mie rahoitta laula 56 suuta kullatta kuluta 61 polttinan joka pojasta 62 alttinan joka akasta 64 viisin riunin vierahista 68 enemp' mie rahoja saisin.

1 _taiten_ = taitaen.

2 _laiten_ = hyvästi.

3 _la_ ynnä presens muodostavat optativin; tavallisesti seuraa sanan perässä pronom. personale, joskus se jätetään pois, esim. _la panevat, la sanovat_ (21:23). Sakkulan luterilaisten runoissa tavataan myöskin muodot: _lahan_ ja _lapa_; sana näkyy merkitsevän: las(k)e, anna (vrt. J. Krohnin tutkimus Suomi II. 8, s. 503—505).

6 _laatu_ = sopiva, järjestyksessä oleva.

10 _laaukas_ = sopiva, hyvä.

26 _passipo_ = (ven. спасибо [spasibo]) Jumala auttakoon, kiitos.

33 _kuokkimiseksi_ sanotaan kun ollaan "kuokkavieraana" häissä.

40 _laain_,-tia = puhua, sanoa (vrt. ven. ладить [ladit]).

46 _puhua_ = puhaltaa, EK:ssa.

49 Jos tämä runo on kotoisin Kaakkois-Karjalasta tahi Inkereenmaalta, niin se seikka, että siinä mainitaan _killinkiä_ (ruots. skilling, mikä sana jo Eddassa esiintyy), viittaa ainakin 1600-lukuun, sillä jo ison-vihan alussa valloitettiin mainitut maakunnat, jonkatähden tuli liikkeeseen ruplat, kopeekat ja riunat (= 10 kop.; ven. гривна [grivna] main. jo 882); ennen luettiin myöskin alttinat (= 3 kop.; ven. алтынъ [altyn], main. jo 1423), polttinat (= 1/2 rupl.; ven. полтина [poltina]) ja tenkat (= 1/2, kop.; ven. деньга [denga]), vrt. säk. 61—67.

59 _äijäinen_ = äijä, paljo.

(Vrt. Knt. II: 278)

20. Liekkuvirsi.

Munkos laula'a tuleepi, munkos vuoroin vieretellä? la mie laulan laiha poika, (XXI: 301.) poika kuiva kuikuttelen, (XXI: 302.) 5 vetelen vähä-verinen; laihan laulella tuleepi, pojan kuivan kuikutella, ve'ellä vähä-verisen; kuin ei muut lihavat laula, (XXI: 298.) 10 muut verevät vierettele, soriammat souattele, kaunehemmat kannattele, kuin ei läula laatuisammat, kuin ei viisaammat vetele, 15 laulan laihasta pos'esta, (I: 97, XXI: 303.) kuivaisesta kuikuttelen, vetelen verettömästä; sitt' sanoot kyläiset naiset, sanoot naiset naapuriset 20 — viisaat on akat kylällä, naiset nouvit naapurissa —: "laiha on luotu laulamahan, veretön vetelemähän"; — senhän mie visusti virkan, 25 sen mie selvästi sanelen: ei ois laihan laulettava, laiska on luotu laulamahan, veltto vettä soutamahan; ei ois lais'an laulettava, 30 velton vettä souettava, sorjat suutaan ei kuluta, kaunot vartt' ei vaivaele, jott' ei sorjan suu kuluisi, rannin vars' ei vaivahuisi; 35 mie kuin oon laiha, mie vaan laulan, mie kuin oon veltto, vettä souan; niin mie laulan liirittelen, kuin vieoista vierettelen, suusta kuin sulan nenästä, 40 pääst' kuin päivän-kakkarasta.

Toisinnuksia ja selityksiä: 20.

Tois.: 1 Munkos laulella tuleepi 3 la mie laulan laiha piika 4 piika kuiva kuikuttelen 5 vetelen vähä-väkinen 6 laihan laula'a tuleepi 8 verettömän vieretellä 10 verevämmät vierettele (XXI: 300.) 13 kuin ei laula laaukkaammat 17 pos'est' on verettömästä 18 sano'ot kyläiset naiset 24 sen mie virkan viisahasti 33 jott' se sorjan suu kuluupi 34 kaunon varsi vaivahuupi 38 niin kuin vettä vierettelen.

2 _vuoroin_ laulettiin aina (vrt. siv. 3), paitsi silloin kun oltiin "yksinpäisiäisnä", jolloin laulettiin joka säe kahdesti ikäänkuin "jälest'laulaja" (= puoltaja, säistäjä, Lönnr. esip. Kalev. II § 17) olisi saapuvilla. Kun tällä tavoin lauletaan yksin, esiintyvät selvimmällä tavalla säkeitten _loppusanojen päämuodot_, kun säe kerrotaan eli toisen kerran lauletaan, niinkuin alla-olevasta taulusta näkyy (vrt. myös siv. 42):

Parasken runojen loppusanat kuuluvat:

1. suusanalla luettuina: 2. [sivumuodot] ensikertaisessa laulussa: 3. [päämuodot] kerrotessa:

Nom. 1. mies |2. miesi |3. miesi 1. piika |2. piikui |3. piika 1. ihmeet |2. -meeti |3. -meete, -me'et 1. palentuneet |2. -neeti |3. -neete

Gen. 1. hirre(n) |2. hirrii |3. hirre(n) 1. katokse(n) |2. -toksii |3. -tokse(n)

Part. 1. kunniaa |2. -niaani |3. -niaane, (niaista) 1. vettä|2. -vettui |3. -vettä 1. lih(h)aa |2. -haani |3. -haane (-haista) 1. san(n)aa |2. -naani |3. -naane (-naista) 1. pojaista (poikanen) |2. -jaistu |3. -jaista 1. ol'tta |2. ol'ttu |3. ol'tta 1. mi(n)uista (minunen) |2. -minuuni |3. minuune 1. hy(yv)vii (=hyviä) | 2. hyviihyi |3. hyviini, hyviä 1. oppimii (=-mia) |2. -miihui |3. -miini, -mia 1. vetelemii (=-miä) |2. -miihyi |3. -miini, miä 1. run(n)oi (=runoja) |2. runoiui |3. runoja 1. lausehii (=-hia) |2. -sehiihui, -hiiui |3. -sehiini, -hia 1. ilmisii (=-misiä) |2. -misiini |3. -misiine

Iness. 1. viluss' |2. -lussui |3. -lussa 1. jäless' |2. -lessi |3. -lessä

Elat. 1. pakkasest' |2. -sestui |3. -sesta

Illat. 1. päähä(n) |2. päähii, päähyy |3. päähä(n) 1. kät(t)ee(n) |2. -teeni |3. -teene 1. istuntaa(n) |2. -taani |3. -taane 1. ko(t)tii(n) |2. -tiihi |3. -tiini, (-ne) 1. kartanoo(n) |2. -nuuni |3. -noone

Adess. 1. laitumell' |2. -llui |3. -lla 1. kunniall' |2. -llee (-llui) |3. -lla 1. maill' |2. mailli |3. mailla 1. mättähill' |2. -llyi |3. -llä 1. kunnahill' |2. -lli |3. -lla

Abl. 1. keralt' |2. -lti |3. -lta 1. tavalt' |2. -lti |3. lte

Allat. 1. sommelolle(n) |2. -lli |3. -lle(n)

Transl. 1. iloks' |2. iloksi |3. ilokse 1. luoks' |2. luoksi |3. luokse

Prol. 1. alaits' |2. -tsi |3. -tse

Suff. 1. vakkasein |2. -siini |3. -seini 1. varrellain |2. -laani |3. -llaini 1. ik(k)äin (=ikäni) |2. -keini |3. -käini 1. käyessäin |2. -ssääni |3. -ssäini 1. m(i)un sukuhein (=sukuhuni) |2. -kuhiini |3. -kuheini 1. meiän neiossaa(n) (=neidossamme) |2. -ssaasi |3.- -ssaase 1. si(n)un em(m)ois |2. -oosi |3. -oisi 1. ollakseis' |2. -kseesi |3. -kseisi 1. tultuais |2. -tuvaisi |3. -tuvansi 1. teiän virsissää(n) (=virsissänne) |2. -sääsi |3. -ssääse 1. lapsillee(n) |2.-lleesi |3. lleese 1. kuollaksee(n) |2. -kseesi |3. -kseese 1. paikoillee(n) |2. -lleesi |3. -lleese 1. itsiää(n) |2. -siääsi |3. -siääse

Adv. 1. suorastee(n) (=-staan) |2. -teesi |3. -teese 1. kohastee(n) (=kohdastaan) | 2. -eesi |3. -eese 1. hyväst' |2. -västi |3. -väste 1. somast' |2. -masti |3. -maste 1. laatuisast' |2. -sasti |3. -saste 1. itsekää(n) |2. -sekääni |3. -sekääne 1. huomennai |2. -naaii |3. -nnak(k)i(n)(-na'i)

Pres. 1. viritän |2. -tyi |3. -tän 1. kalkuttelen |2. -telii |3. -telen 1. vak(k)oon |2. (vakoilui) |3. (vakoilen) 1. tul(l)oo (=tulee) |2. -lo'o |3. -lloopi 1. laittelei |2. -leevui |3. -leepi (-leipi) 1. aj(j)aa |2. ajaavui |3. ajaane, -aapi 1. aj(J)aat |2. aj(j)aati |3. aj(j)aata 1. kerkiäät |2. -kiäävyi |3.-kiääti, -ääte 1. näk(k)yyt |2. -yyty |3. -yytö 1. tulloot (=tulevat) |2. -ooti |3. -ooto 1. otteloot (ottelevat) |2. -ooti |3. -oote, -ooto

Impf. 1. virkko(i) |2. -kkui |3. -kko 1. toivat |2. -vui |3. -vat 1. aj(j)oit |2. -oivui |3. -oivat

Konc. 1. sotkenoo |2. -ooni |3. -oone 1. kanittanee |2. -neeni |3. -neene

Inf. 1. maata|2. maatui, tuu |3. maata 1. as(s)uu (=asua) |2. asuuni |3. asuune, asu'u 1. otella |2. -tellu |3. -tella 1. vieretellä |2. -tellii |3. -tellä 1. rykkii (=rykkiä) |2. -kkiini |3. -kkiini (-ne) 1. laulamaa(n) |2. maani |3. -maane

Pass. 1. annetaa(n) |2. -aani |3. -aane 1. ristitti(n) |2. -ttiini |3. -ttiini 1. leikattaa |2. -kattaavui |3. -kattavan ("jos näkisin leikattaa")

(Vrt. Sel. 1-5 ja Sel. 24-25)

12 kaunn_e_h_e_mmat eroaa kirjakielestä; tässä muodossa tulee komparativi näkyviin, jota vastoin länsisuomalaisissa murteissa _"kauniimmat"_ voi olla sekä komparativi että superlativi.

17 _nouvi_ = selvä, ymmärtäväinen.

34 _ranni_ = (ehkä: ruots. grann) korea, kaunis.

38 _vieoista_, vetonen-sanasta (vrt. selitys 5: 2). Sakkulan kielessä diftongiseerataan tai pitennetään vokaali kun _k_ tahi _t_ on hävinnyt sellaisissa sanoissa kuin: keko, _kieon_; joki, _juoen_; noki, _nuoen_; lato, _loaon_; laki, _loaon_; mato, _moaon_; nato, _noaon_; käki, _keäen_ (niinkuin myös sanotaan käsi, _keäen_; vesi _vie'en_); kyty, _kyy'yn_; hiki, _hiien_; suku, _suu'un_ j.n.e. Tämä murteenomituisuus on tekstissä säilytetty, sillä jos kirjakielen mukaan kirjoitettaisiin _veoista_, niin se ei täysin allitereeraa _vierettelen_-sanaan.

21. Tantsu- ja liekkuvirsi.

Mitä varten tänne läksin? mie en ilman istuntahan, pihk' en puolisen pitohon, seinän-vieren en seisontahan; — 5 ilo siinä, missä nuoret, vaka siinä, missä vanhat; — sitä varten tänne läksin, virsiäni virkkamahan, laulujani laskemahan, 10 leikkiä leventämähän; tulin ilmisiin iloksi, tulin rahvahan ratoksi; — taas meitä moni sanovat, muutomannet muistelevat, 15 tämän iltaisen ilosta (I: 99.) tämän päivän pään perästi; — ilotaan me tääkin ilta, muien iltojen mukahan, remutaan me tääkin retki, 20 muien retkien mukahan; — mitäs minä sanoista huolin, ketäs pelkään? — en ketäkään! — la sanovat, la panevat, viel'hän viimein herkiävät, 25 ennen kuin kuolla kerkiävät; en mie pannessa pahene, enkä lauhu laatiessa, kiintii en kirottaessa; minkä saavat, hot sanovat 30 sen saavat sanottuansa, minkä ilman oltuansa, pahan mielen palkastansa, pahan mielen, paksun huulen, kun kirves kivestä saapi, (XII: 153.) 35 napa-koira kalliosta. (XII: 154.)

Selityksiä: 21.

2-4 viimeiset sanat kuuluvat laulussa: istun_taane_, pi_toone_, seison_taane_, mitkä muodot yhtähyvin voivat olla partitivin kuin illativin.

3 _pihk' en puolisen_ = pihk'puolisen (pihtipuolisen) en.

6 _vaka_ = vakavuus.