Part 6

A. Ahvenamaan länsipuolelta Turkuun Ikoi. 15 25 B. Turusta Eiknäisiin kaa. 8,3 14,1 Eiknäisistä Helsinkiin Ikoi. 8,5 10,6 Helsingistä Porkoon koi. 4,5 5,7 Porvosta Lovisaan Ikoi. 3 4,6 Lovisasta Haminaan. Ikoi. 4,8 6,8 Haminasta Wiipuriin Ikoi. 7,6 11 Wiipurista Pietariin kaa. 11 13,3 Pietarista Nemajoen seutua Laatokan meren kaakkopäähän Ikoi. 3,5 Laatokan kaakkorantaa Wolkkojoen suulle I. 6 Yhtärantaa eelleen Svirijoen suulle Pkoi. 5,8 Svirijoen seutua Oniegameren kaakkopäähän. Ikoi. 12

Itäkoillisessa sivussa.

A. Oniegameren halki päästä päähän Poventsan linnan seuduille Pluo. 23 Eelleen Anusselkosen poikki Wuigo-joen suulle P. 4 Wuigojärven poikki Ontojoen niskalle luo. 7 B. Ontojoen vartta mainitun joen suulle Oniegalahden lounaskaarteessa Wienameren rannalla. Pkoi. 4,5 Eelleen nimitetyn lahden länsirantaa Karjalan Kemijoen suulle. P. 8 Eelleen Wienameren länsirantaa Kantalahden kupeelle. P. 10 Kantalahden lounasrantaa Koutajoen suulle. Pluo. 12 Eelleen Nivajoen suulle lahden perässä. P. 9 C. Kantalahden perästä Imandra järven etelä- lounasten päähän. Pkoi. 2 Imandrajärven halki päästä päähän. Pkoi. 10 Eelleen tunturin poikki Kuolajärven rannoille. luo. 3 Kuolajärven poikki luode'rannalle. luo. 1,5 Eelleen Enarijärven kaakkorannalle. luo. 10 Enarin rantoja järven pohjaspäähän. Pkoi. 10 Eelleen Skora- ja Tenojoen yhdyntä paikoille Utsujoen pitäjän pohjassupussa. Pluo. 6

Länsiluoteisessa sivussa.

A. Turusta Naantaliin. Lluo. 1,3 1,9 Naantalista Uuteen kaupunkiin. luo. 5 7,6 Uudesta kaupungista Raumaan. P. 3,5 5,6 Raumasta Poriin. Pkoi, 3,9 6 Porista Kristiinaan. Pluo. 8,4 9,7 Kristiinasta Kasköön. luo. 1,3 3,8 Kasköstä Waasaan. Pkoi. 7,7 8,1 Waasasta Joensuuhun. luo. 6,7 8,7 Joensuusta Pietarsaareen. Pluo. 1,6 1,7 Pietarsaaresta Kokkolaan. luo. 2,5 5,4 Kokkolasta Braaheen. koi. 11,4 14 Braahesta Ouluun. koi. 5,7 8,4 Oulusta Tornioon. luo. 10,5 15,2 B. Torniosta Torniojoen vartta Muoniohaaraan asti. P. 14 Muoniojokea Muonio niskaan ja Kättösuantoon. P. 12

C. Eelleen Enaritunturin poikki Karasjoen (ja Enarijoen) päihin. Pkoi. 4,5 Eelleen Karasjoen ja Enarijoen Tenojoeksi yhdyntään. koi. 10 Eelleen Tenojokea Skorajoen yhdyntään Utsujoen pitäjän pohjasperukalla. koi. 10

Sanoimma voivan Suomen kansan nykyistä asuntopaikkaa saareksi verrata ja millä ehdolla, sen näemmä seuraavasta näiden rajojen yhteenlaskusta, joka osottaa pitkältäkö itsekussaki sivussa on merta eli suurempia järviä, jokea, ja maataki.

Merta Jokea Maata Summa Sivu P. W. P. W. P. W. P. W. Eteläpuolinen 74 5 15 5 90 Itäkoillinen 90 5 4 5 25 120 Länsiluoteinen 69 5 46 4 5 120 Yhtehensä 234 5 66 29 5 330

Penik. = P. Wirst.= W.

Näitä rajoja pituuttansa myöten yhteen laskeissamme juuri ihmeeksi havatsimma eteläsivun alkuperäistä arveloamme myöten tekevän 90 penikulmaa 2 virstaa, itä-koillisen 119 penik. 5 v. ja länsiluoteisen 120 penik. 5 virstaa, joita lukuja emme olle hitaat oikasemaan, jotta tulivat täysikymmenluvulla 90 eteläsivu ja toisista kumpanenki 120 penik. pitkiksi. Näin koko rajasta, joka yltä ympäritse on 330 penik. täytetään 300 penik. meriltä, isommilta järviltä eli jo'ilta, eikä kun 30 penik. mannermaalta ja ei tätäkän, jos näillä maataipalilla löytyvät pienemmät järvet ja joet lukuun ottaisimma. Waan 300 on kymmenen kertaa suurempi kun 30, jonka tähden hyvin voimmaki Suomalaisten asuntomaata saareksi verrailla, samate kun mitä muutaki paikkaa, joka kymmeneltä puolelta olisi vesiltä piiritetty, vaan yhdellä manterehen liitettynä.

Emme kuitenkan ole näitä rajoja niin tarkon määrätä voineet, ettei selvää suomenpuheellista kansaa paikottain asuisi ulompanaki ja muukalaisia kansoja sisäpuolella, niin eteläsivussa C—rajan tienoilla ja itäkoillisessa pitkin pituuttansa, joissa kummassaki asukselee, missä Suomalaisia ulkopuolella, missä, jos kohta vähemminki, Wenäläisiä meidän puolella. Jälkimmäisen sivun pohjasimmassa päässä löydämmä taas Lapin kansan Suomalaisten seassa. Länsiluoteisen sivun B—rajoilla elää pitkin pituuttansa muutaman penikulman leveydeltä Suomalaisia Ruotsin alla kuuluvina ja sen lopulla Kättösuannolta alkain pistäksen itse Suomen aluettaki Könkämäjokea myöten Ruotsin ja Norjan väliin lähes 20 penik. pitkältä, vaikkei kun juuri muutamaisen leviältä. Mainitun sivun C—rajoilla tapaamme Suomalaisia ja Lappalaisia sekasin ja saman sivun B—rajoilla ikäskun eteläsivunki A—rajoilla löytyy taasen merirannoilla eräitä ruotsalaisia pitäjiä. Se myös pitää meidän nimittää, että tässä on koko Suomen kansa rajotettu, eikä erityisesti niin kutsuttu Suomen maa, jonka osa eteläsivusta, C—rajan kohdalta ja pian koko itäkoillinen sivu tulisi paljo sisämpänä käymään.

[Sanan Saattajota Wiipurista pyydämmä jossai lehdessänsä ilmottamaan, jos hänen paremmasta tiedostansa mitä erehdystä olisi eteläsivun C— ja itäkoillisen sivun A—rajojen nimissä tapahtunut ja sekä siltä että keltä hyvänsä toivomma muitaki oikasemia, erittäin virstaja penikulma määrissäki. Wienamerelle, jota myös Selti-mereksi ja Kemimereksiki sanotaan, taitais yhtähyvin sopia nimi Walkiameri. Oniegamerta sanovat paikon Sunkumereksi ja Poventsan mereksiki, vieläkö tuolla jotai muutaki nimeä olisi?]

Ennen tämän rajakirjotuksen peräti heitettyä mainitsemma, jäävän etelä sivulla Suomenlahden rannoille 2 Maaherran lääniä, Uuden maan ja Wiipurin läänin, länsiluoteisille suvulle 3 lääniä Pohjanlahta pitkin, Porin, Waasan ja Oulun läänin, viimmeksi nimitetty aina Lappiinki asti Pohjanlahden perältä ulottuva. Näiden kummallasi nimitetyillä sivuilla olevien läänien keskellä jääpi Turun lääni Suomen lounaskulmaan, Pohjanja Suomenlahden kainaloon ja siitä halki maan koillista suuntaa esinnä Hämeen lääni, sitte Mikkelin, sen jälkeen Kuopion ja tästä Pohjoseen päin kääntyen viimmen Kajaninki lääni.

Näiden itsekunki läänin rajoista emme tällä kerralla tee'kän parempaa selvää, sen vaan nimittäen, olevan Turun ja Porin lääneillä yhteisin Maaherran ja samate Oulun ja Kajanin lääneillä yhteisen, josta maaherroja Suomessa ei tule olemaan usiampaa kun 8, ollen läänejä 10.

Jo nimitetyistä kaupunkiloista ovat Turun lääniä Turku (13,500), Naantali (800) ja Uusi kaupunki (2000); Uuden maan lääniä Eiknäisi (1,500), Helsinki (11,000), Porko (3000) ja Lovisa (3000); Wiipurin lääniä Hamina (2000), Wiipuri (4000), ennen nimittämättömiä: Lappeenranta, Saiman rannalla (600), Käkisalmi (600) ja Sordavala (300), molemmat viimmimainitut Laatokan rannalla; Porin lääniä Rauma (2000), Pori (5000) ja ylempänä Tamperi (2000); Waasan lääniä Kristiina (2000), Kasko (700), Waasa (3,500) Joensuu (1000), Pietarsaari (1,500) ja Kokkola (2,500); Oulun lääniä Braahe (1,500), Oulu (5,000) ja Tornio (700). Ennen nimittämättömiä ovat Hämeen lääniä Hämeenlinna (2,300); Mikkelin lääniä Heinola (1000), Savonlinna (400); Kuopion lääniä Kuopio (2000) ja Kajanin lääniä Kajani (400).

Itsekunki kaupungin asukasten luku, jota nimen jälkisellä numerolla olemma kokeneet osottaa, ei niin ole kohdalleen voitu saada, ettei toisinaan tämä meidän osotuslukumme oikiasta varsinaisesta luvusta muutamilla sadoillaki isommissa kaupungeissa eroaisi. Wiimmeisestä viisimuotisesta väenarvosta on nyt viisi vuotta kulununnaki, jolla ajalla, semminki menneinä tautisina vuosina, on väenluku paljoki taitanut muuttauta. Tänä vuonna toimitetun väenarvon ilmitullen saamma tilan nähdä, joko paljonki näissä näin osotetuissa kaupunkien asukasten luvuissa olemma erehtynnä.

Kaupunkeja Suomenmaassa nimiönsä myöten on 29 ja jos entisen Taavitin kaupunginki, joka nyt on autiona, lukisimma, tulisi niitä täyteen kolmekymmentä.

* * * * *

Kun ihminen eli luontokappale eksyy suunnaltaan, ettei löydä mihinkän, vaan kiertelee yksiä jälkiään, sanovat Suomalaiset hänen olevan metsän peitossa. Ja sillon pitää lukea Isä meidän, Herra siunatkoon, Walmö Herra ja muita rukouksia, siitä seikasta päästä. Auttaisivatko minuaki, en voi arvata, vaan senlaiseen metsän peittoon jo lienenki joutununna. Sillä mieleni oli alusta, lähtiä Suomalaisten jälkiä alkukotiinsa, vaan poikkesin tieltä ja tulin kiertelemään Suomen metsissä, joita kaskipoltto, tervaruukki ja muu huoleton menetys eivät vieläkän ole voineet niin tykkynänsä hävittää, ettei niihin toisinaan peittäyisiki. Pitää siis tällä kerralla heittää toimeni, Suomalaisia alkupesäänsä seurata, sen tieten, jos konsa yrittäisinki, en kuitenkan pääsis ulos Suomesta, jonka monisataset järvet, joet, vuoret ja tunturit kyllä vuodenki pidättäisivät lähtöäni ja toinen eli kolmaski menisi muita seutuja, kyliä, pitäjiä ja kaupunkeja katsellessa taikka kirkkoja, seurakuntia, kihlakuntia, hippakuntia ja muita kuntia luetellessa. Ja niin aikanani, ennen pahemmin eksymättä ja peittäymättä, lopetan tämän aineeni mainion Ruotsalaisen Dumbomi nimisen viisaan tavalla, joka kerran saarnaamaan yrittäessä, eikä esipuheesta edemmäksi tullen, ilman pitempiä arveloita sihen päättiki saarnansa. Waan minkä olisin jo päällenki voinut kirjottaa, kirjotan vasta viimmesiksi sanoikseni:

Parturiunt montes, nascetur — ridiculus mus.

Horatius.

suomeksi:

Wuori se synnyttää, oli syntyvä — melkiä hiiri.

Satuja.

1. Susi ja Akka.

Susi näljissään juoksenteli kylän tienoilla ruokaa etsimässä. Niin muutamassa talossa kuuli äitin lastansa toruvan, uhkaamalla hukille työntää, ellei vaikenisi ja muuten olisi kauniisti. Susirukka odotteli kaiken päivän, vaan kuuli illalla äitin toisilla sanoilla lastansa puhuttelevan. "Ka niin lapseni, sano sillon äiti, en enää hukalle sua anna'kan, vaan jos hukka tulee, niin lyömmä kuoliaksi." Sen kuultua juoksi hukka tiehensä ja sano: "siinä tuvassa toista puhutaan, toista ajatellaan."

Toinen kieli, toinen mieli.

2. Kaksi Hevoista.

Ruuna ja tamma olivat yhdellä taipalella kuormavedossa. Waan tammalla oli raskaampi, ruunalla keviämpi. Niin muutamassa mäessä rukoili tamma ruunalta apua, ellei peräti uupuisi. Toisen ei auttaessa uupuki hän ja kuoli paikalla. Waan ajaja pani koko hänen kuormansa ruunan vedettää ja päälliseksi kuolleen tammansa irtikiskotun nahanki. Sillon sano ruuna: "Woi vaivanen, kun en toveriani ajallansa auttanut! Nyt on minulla koko hänen kuormansa vedettävä ja päälliseksi nahkaki."

Ellös kiellä killinkiä, taikka taalari menepi.

3. Talonhiiri ja Metsähiiri.

Talonhiiri kävi metsähiirtä tervehtimässä. Tämä hankki vieraallensa ruokaa, mitä parahinta löysi, koottuja jyviä, tähkiä, terhoja ja muuta senlaista. Toinen parempaan tottunut söi minkä vähäsen ja kysäsi: "tämmönenkö se teillä elämä ainaki on?" Sitte kuultuansa, ei paremmankan olevan, puhutteli hän toista taloon muuttamaan eikä nälkään kuolemaan metsässä. Lähtiki toinen toisella päivällä talonhiiren elämää katsomaan. Tämä vei hänen, isoon ruokapuotiin ja käski syödä, mitä mielensä teki. Waan hiirten parahallansa syödessä tuli väki puotiin. Talonhiiri kyllä sievästi lymyttihen loukkohon, vaan metsähiiri luullen jo viimmesen päivänsä tulleen, hyppäsi esinnä kauan pitkin seiniä ei tieten minne pistäytä piiloon. Kuitenki jäi hän väeltä havatsematta. Sitte väen viimmenkän puodista mentyä sano metsähiiri toiselle: "jää hyvästi taloinesi tavaroinesi ja kiitä vastaki onneasi, minä sitä en kaipaa, enkä kadehdi, enkä toiste toivottele." Ja niin läksi hän matkaan, vaikka kyllä toinen kielsi häntä yön selkään pitkälle taipalelle lähtemästä. Kotiin tultua kysy toinen metsähiiri: "hyväkö oli talonhiirellä elämä?" Tähän vastasi hän vanhalla sanalaskulla:

"Hyvä herroissa elämä, vaan on päälle vaarallinen, kanssa kaulalle kamala."

Suomen kansan Arvutuksta,

1. Illan ees, aamun taas.

2. Mies musta, nenä nykerä, perehen leipä takana.

3. Yks sano tous tous, toinen sano tous tous, kol- mas sano tous tous, neljäs sano tous tous; viies sano viuh vauh.

4. Lyhyt mänty mättähällä, mesimöykky männyn päässä.

5. Punikki punanen lehmä, kevytsarvi, keikkoselkä, juoksi puhki puiset salmet, halki vaarat haihatteli.

Osviittoja. 1. akkunan lauta (eli luuku). 2. Mies. s.o. avain; nenä s.o. rengas (eli koukku). 3. Yks, toinen jne. s.o. hevosen jalat; viies s.o. häntä. 4. Mänty s.o. Muuramen kasvu (eli varsi); mesimöykky s.o. lakka (muurain, marja). 5. Punikki s.o. suksi; punanen s.o. tervattu; lehmä s.o. salossa kulkeva; kevytsarvi s.o. hoikkaeli pystöpäinen; keikkoselkä s.o. jalkava eli kaareva keskeltä; juoksi s.o. hiihti.

Lisäyksiä suomalaiseen sanakirjaan.

P. nimukoita. Antiaiset, (monik.), häät morsiamen lähtö- eli antipaikalla (Kaj.) hentuset lasten syödä, niink. nisuleivät, sämpylät, rusinat jne (Häm.) Kattilakunta, talo, perhe, huonekunta; on sillä maalla (paikalla) viisiki kattilakuntaa (Kaj.), koru, korunen, lasten pideltavä, mielentehty kalu (Satak.) loma, rako, välipaikka (Karj.). säidenliihe (-heen), rospuutta, kelirikko (Kaj.), tarhila, sepel, vanta, vannikka, kranssi (Wien.). uppu, vaikia keli paljon lumen aikana (Kaj.), vero, luku, nimi, puoli (T.Y.P.A.L.E. sioissa); kenen verolla sinä täällä olet? (Kaj.).

M. nimukoita. Eräs (rään), muutama, monikas, monikahta, monas, monias, moniahta, joku, yksi (An,), jäperä, upera, kestävä, yrittävä, luja, vahva; j. hevonen (Kaj.), karu, huono, kehno, kolkko; k. maa, tie, kylä, niitty, paikka jne (Kaj.), maukia, kupia, kuvukas, kuperias, pullokas, pullerias; kellonlasi on m. (Karj.). säällinen, rehti, rehellinen, pätevä, kelpo, varsinainen; s. mies, asia, työ (Häm.) vapera, lujaton, vavahteleva, kiikahteleva, heiluva, pyöriä; v. puu, porras, vene; on vapera tapulia salvata (Kaj.).

[Tähän laatuun aiomma miksi ei joka seuraavan kuun osaan outoja eli jollai oudolla tavalla käytettäviä suomalaisia sanoja selvityksillänsä panna. Hallintapäätettä ei ole kun epävertasissa tapauksissa osotettu, esimerk. sanassa säidenliihe, (Hall, -heen, ei -hteen). Monik. viittoo sanan vaan monikossa sillä osotuksella käytettämän ja An. Anuksen (Olonetsin) maalta, Häm. Hämehestä, Kaj. Kajanin seuduilta, Karj. Suomen Karjalasta, Satak. Satakunnan tienneiltä, Wien. Wienan (Arkangelin) läänistä sanan esinnä muistoksi kirjotetun, josta kuitenkan ei seuraa, sen ei muuallaki käyvän. Tiettävästi on monella muullaki, kirjoista eli kansan suusta kerätyitä, sanakirjassa ei löytyviä suomalaisia sanoja. Jos he niitä minulle Kajaniin laittasivat, niin olisin mielelläni ne heidän nimillänsä seuraavilla kuilla julkaseva ja samate minkä saisi outoja sanalaskuja, arvutuksia, puheenparsia, tietoja Suomen maasta, elämästä ja tavoista eripaikoilla, suomal. runoja ja muita senlaisia, kuitenkan ei muita, kun kansan tehtyjä runoja. Ainaki olisi siitä hyvä hyödytys ja päälliseksi tulisi kirjani lukioille mielusemmaksi.]

Suomen kansan Sanalaskuja.

1. Aura atroja parempi, kirnunmäntä tarpomia.

Atro eli atrain on raudasta tehty, moniväkänen, pitkävarrellinen kalaniskuase, jota toisissa arinaksi ja ahinkaaksiki sanotaan. Tätä sanalaskua myöten on siis maaviljelö ja karjapito kalastamista etusampi, jota millä emme todeksi kiellä, vaan toivoenki, monen, jonka pellot ja karja kalastamalta laihtuvat, paremmin tämän asian varten ottavan, Joka kaikki kalastamisessa yhteen lukee, ensiksi työn ja aineet pyydyksiä saadessa, sitte vaivat ja ajankulun pyytäessä ja sentehtyä panee rinnottain saaliinsa ja sen hyödyn, minkä hän kaikilla näillä töillä, vaivoilla ja kuluilla olisi voinut maallansa toimittaa, hän helposti keksii kalapyynnin ei konsa olevan maatyöhön verrattavana. Niin mikä onkan syynä, että hän ei kuitenkan kalastamista heitä? Ei muu, kun että kalapyynnissä näkee vaivansa pikemmin ehkä kehnostiki palkittavan, jota vaston maaviljelö ja karjahoito vasta myöhemmin, ehkä monikertasesti auttavat. Ainoastaan meriluodoilla ja rantamailla asuvilla, joilla ei ole tilaa maata viljellä ja karjoja pitää, on kalapyynti luonnollinen työ ja heiltä pitäisi maamiehen enimmän kalatarpeensa maaviljalla hankkia, niin kummallenki toisen hyvyys ulottuva. Ja miksi ei sopisi hänen itse'ki, ehkä vaan aikalomasta, kaloja jänöistänsä pyytää. Kun tämä vaan harvon tapahtuisi, niin järvet kalasempina asuisivatki ja hänellä olisi siitä vielä seki etu, vähemmällä työllä pian yhdenkertasen saaliin saada, kun nyt paljolla väellä likipuhtaiksi kolatuista vesistänsä. Monta muuta sanalaskua löytyy, jotka osottavat olevan Suomen kansalla tässä asiassa hyvän ymmärryksen. Niin esimerk. menneen Helmikuun Mehiläisessä Sanal. 4 ja seuraavat:

2. Joka kaiken kesän onkii, sitä talvella nälkä tonkii.

3. Kapia kalanen pöytä, leviämpi leipäpöytä. Wähän toisella tavalla ennestäänki luettava Gottl. Otavan I:sessä Osassa, s. 132.

4. Laulu laiskana pitävi, virret työtä viivyttävi.

Niihin koskeva jotka laulun työnänsä pitävät, ei niihin, jotka töidensä välistä ja ilman huviksi laulelevat. Katso Helmik. Mehil. Sanal. 8.

5. Laulu työksi huokiampi, luku sielulle parempi.

On hengellisistä lauluista jo luvuista ymmärrettävä.

6. Tehty työ alotetusta, valmis vaimo kosjotusta.

Sanotaan toisilta kosjotusta, toisilta toisin ja rumemmasti, kun mitä kirjaan panna. Monta muutaki sanalaskua on Suomalaisilla, jotka osottavat, töiden alottamista myöten tehdyiksi tulevan.

MEHILÄINEN W. 1836.

Toukokuulta.

Kaunis Tammi.

Sisarekset Sotkottaret, Rannan ruokkoset kälykset, Läksit korttehen kokuhun, Sininurmen niitäntähän. Löyettihin lemmen lehti, 5 Lemmen lehti, tammen lastu, Weivät maalle kasvavalle, Oralle ylemmälle. Siitä kasmo kaunis tammi, Meni vihanta virpi, 10 Wesa verraton vetihen. Oksat ilmoille olotti, Latva täytti taivahalle. Pietti pilvet juoksemasta, Hattarat hajoamasta. 15 Yksi pääsi pitkä pilvi, Pilvessä vesipisara, Pisarassa pikku lampi, Lammissa meno punanen, Wenosessa nuoret sulhot, 20 Nuoret sulhot naimattomat, Wielä viinan juomattomat, Punovat punaista köyttä, Köyttä rauta rahmikoivat, Sitoa meri sininen, 25 Laksi Kannan kaakistoa, Meren tyynenä pysyä, Lahen Kannan kaunihina, Wieä Wienahan neitosia, Kaupita merikanoja. 30

Elkäte meriset miehet Wielä viekö neitojamme! Ei neittä tukulla myöä, Eikä kansoin kaupitella, Oravat myöään tukulla, Revot kanssa kaupitahan. 35

_Toisintoja_. v. 1—4. Olipa ennen neljä neittä, Koko kolme morsianta, Sininurmen niitännässä, v. 3,4. Lähettihin lehen leikkuun, Lehen leikkuun, konnun korjuun. v. 5. L. lempilehti, v. 7—9. Wietiin (Pantiin) m. k. Leholle y. Sihen k. k. t. v. 12,13. O. i. ojeni, L. t. taivosehen, Piätti kuut kumottamasta, Piätti päivät paistamasta. v. 15. H. hatsattamasta, v. 17-21. P. vesipisarat (pitkät pisaret), Pisarissa laajat lammit, Lammissa venopunaset, Wenehissä nuoret miehet, N. miehet n. v. 23—30. Punotaan p. k. K. r. rahnikoitaan, S. meren sivua (meri sivutse), Lahta K. k. Jotta t. p. (Meri t. p.) Läksi K. k. W. Wienan n. Kaupunnin kotikanoja, v. 35, 36. O tukulla vieään (myöään), R. kansoin kaupotahan.

_Jälkimaine_. Tämä jos kohta usiammalta laulajalta saatu muinasaikanen runo kuitenki taitaa olla vaillinainen. Mahdettaisiko Kantalahden seuduilla täydempään laulettaa, koska mainitusta lahdesta siinä on puhetta. Ennestäänki lienee lukialla tuttu Wienameren pohjaspäätä Kantalahdeksi nimitettävän. Lahden perästä taitaisi tulla noin 50 penik. kaakkoista suuntaa Wienan kaupunkiin purjehtia. Syrjään pitkin pituuttansa lounasen alla jääpi muutamia isoja järmiä, nimittäin Kouta, Pääjärvi ja Tuoppajärvi, jotka eivät yksikän ole erittäin kaukana Kemijärven ja Kuusamon pitäjäin rajoilta Suomen maata. Näillä järviseuduilla on aina kiitetty parahimmia laulajoita löytyvän, vaikken vielä ole joutunut heitä etsimään, kun ovat kovin laittona asuntopaikastani. Etelään päin mainituista järvistä on toisia isoja järviä, kolme Kuittijärveä, joista, kuni edellisistäki, vedet juoksevat Wienamereen. Ylimmäinen Kuittijärvi ei ole etäällä maanseljästä Kajanin läänin rajalta ja sen, ynnä Keskikuitin, rannoilta olen tähän asti enimmiä lauluja saanut; niiltä seuduilta tämänki. Sanoja: v. 2. ruokkoset s.o. siistit, kauniit; kälykset, nepaat, serkut, muuten: ruots. svägerska; Lempi kauneuden ja rakkauden puoltaja haltia v. 8. Orolle, norolle, notkolle, arolle, alangolle; v. 15 hatsahtamasta, hasertamasta, kohisemasta, suhisemasta; v. 26, kaakistaa, ahdistaa, pidättää, hallita.

Ukot kirkkomäellä.

"Kun me ennen ensikerran Kiersimmä tätä kimeä, Istuimma isän sylissä, Kahtelimma kaikkialle, Ilman sillon siellä täällä, 5 Kaksin kolmin kankahilla, Näky miehiä mäellä. Kun ne sitte kuhtuttihin Kaikki kellolla kokohan, Sai sian sisällä sillon 10 Joka henki helluntaina, Toki pääsi pääsiäissä Ihte kuki istumahan, Jakso jouluna lukea Helposti joka hemosen. 15 Nyt on tehty tempeliä, Kaksin kolmin kappelia, Kaikki täytehen tulevat.

Ei sillon sinistä nähty, Eikä paljv painettua; 20 Sillon sulhaset sojotti Mehtikanan karvasina, Nuoret neiot naitavatki Warsin varpusen värisnä. Ei sillon rikasten rinta, 25 Eikä maha mestarien, Kirkkomäällä kiilostanut Talviselta taivahalta; Eikä köyhä kestipoika Wäinämöisen viitakkeilta. 30

Nyt se ei vaatteista erota, Mikä herra, kuka narri, Mikä muita mestareita; Koriana kaikki käyvät, Waikka työtäki tekevät." 35

Waari toinen taitavasti Sano vastaten sanansa: "Siitä minä mielelläni Julistan Jumalan töitä, Ett' on riittävä elatus 40 Pantu paljolle väelle, Jäänyt vielä järvihinki Siunausta sillä lailla. Jos on paljo pyytäviä, Ottavia oiva lailla, 45 Niin on myös otettavata, Saalista samalla lailla.

Maata kanssa kaivajilla Kyll' on siemenen sioa Paljo entistä enemmän; 50 Kuss' ei ennen kahta tehty, Nyt on kolme'ki taloa Tiluksilla tiettävillä; Kuss' ennen kaksi hevoista Tuli tuskalla kesä'än, 55 Luetuilla kylkiluilla, On jo kaiketi kaheksan Lihavilla lautosilla; Norot selkämäin sivulta On jo pelloksi perattu, 60 Suuret kuusikot kumossa, Joiss' ennen oravamiehet Wiettelivät viikkokauet, Kaikki kasvavat eloa. Kuss'ennen kuret munivat, 65 Niis' on suuret nurminiitut; Kussa peurat piehtaroivat, Porot poikia latovat, Siinä aumoja asupi; Kuka ennen seihtemälle 70 Löysi raavaalle ravinnon Koko manttalin kohalta, Saapi nyt samalla maalla Runsahasti ruokituksi Kyllä monta kymmentäki. 75 Sitä myöten silmät suuret, Kun on ohtaki leviä."