Part 16

"Vietiinkö hänet takaisin O-Tarin luokse?" tiedusti Turan, sillä nyt hän tiesi, ketä toinen tarkoitti, ja halusi tietää enemmän.

"Hänet vietiin takaisin Jetan-torneihin", vastasi soturi. "Kisat alkavat huomenna, ja epäilemättä hänestä pelataan, mutta en usko kenenkään haluavan häntä, vaikka hän onkin kaunis. Hän ei pelkää edes O-Taria. Kautta Klurosin, hänpä olisi työläs orjatar nujerrettavaksi! Hän on oikea naarasbanth. Ei sovi minulle." Ja mies meni menojaan, pudistellen päätään.

Turan riensi etsimään jotakin katujen tasalle vievää tietä, mutta joutui äkkiä pienen kammion avoimelle ovelle; kammiossa istui mies seinään kytkettynä. Turanilta pääsi hiljainen hämmästyksen ja mielihyvän huudahdus, kun hän tunsi miehen A-Koriksi ja huomasi sattumalta osuneensa samaan koppiin, jossa hän oli ollut vankina. A-Kor silmäili häntä kysyvästi. Ilmeisesti hän ei tuntenut vankeustoveriaan. Turan meni pöydän ääreen, kumartui toisen puoleen ja supatti hänelle.

"Olen Turan, panthan", hän selitti, "joka oli kahlehdittuna vieressäsi."

A-Kor katsoi häntä tarkasti. "Ei oma äitisikään tuntisi sinua", hän virkkoi. "Mutta kerrohan, mitä on tapahtunut, koska sinut vietiin pois!"

Turan selosti seikkailujaan O-Tarin valtaistuinsalissa ja palatsin alaisissa holveissa. "Ja nyt", hän jatkoi, "minun täytyy löytää nämä Jetan-tornit ja ottaa selkoa, mitä voin tehdä vapauttaakseni Heliumin prinsessan."

A-Kor ravisti päätään. "Olin kauan tornien dwarina", hän sanoi, "ja voin vakuuttaa sinulle, muukalainen, että voit yhtä hyvin koettaa yksin kukistaa Manatorin kuin vapauttaa vangin Jetan-tornista."

"Mutta minun täytyy", intti Turan.

"Oletko parempi kuin hyvä miekkamies?" kysyi A-Kor äkkiä.

"Kyllä minua on pidetty", vastasi Turan.

"Sitten on olemassa yksi keino -- st!" Hän vaikeni äkkiä ja osoitti seinän juurta huoneen toisessa päässä.

Turan katsahti toisen etusormen näyttämään suuntaan; eräästä ulsionreiästä pisti esiin kahdet isot sakset ja pari ulkonevaa silmää.

"Ghek!" huudahti panthan, ja heti ryömi kammottavan näköinen kaldane lattialle ja lähestyi pöytää. A-Kor vetäytyi kauemmaksi, päästäen puolittain tukahdutetun inhon huudahduksen.

"Älä pelkää!" rauhoitti Turan häntä. "Hän on ystäväni -- sama, jonka kerroin pidättäneen O-Taria, kunnes Tara ja minä ehdimme paeta."

Ghek kapusi pöydälle ja jäi kyyköttämään molempien soturien väliin. "Saat olla varma siitä", hän vakuutti A-Korille, "ettei Turanilla, tällä panthanilla, ole vertaista miekkamiestä koko Manatorissa. Kuulin keskustelunne. Jatkakaa!"

"Olet hänen ystävänsä", jatkoi A-Kor, "ja senvuoksi voinen pelkäämättä sinun kuultesi esittää sen ainoan suunnitelman, jota noudattaen tiedän hänen voivan toivoakaan saavansa Heliumin prinsessan pelastetuksi. Hän joutuu panokseksi johonkin kisojen peliin, ja O-Tar toivoo, että hänen voittajansa olivat orjia ja tavallisia sotilaita, koska hän hyljeksi jeddakia. Siten tahtoisi O-Tar rangaista häntä. Hänen omistajakseen ei tule ainoastaan yksi mies, vaan kaikki voittavat eloonjääneet. Mutta rahalla voi yksi heistä ostaa itselleen kaikkien toisten osuuden ennen ottelua. Sen voisit sinä tehdä, ja jos selviäisit hengissä, tulisi hänestä sinun orjasi."

"Mutta miten kykenee siihen muukalainen ja vainottu karkulainen?" kysyi Turan.

"Ei kukaan tunne sinua. Menet huomenna tornien päällikön puheille ja ilmoittaudut pelaajaksi siihen otteluun, jonka panoksena tyttö on, kertoen olevasi kotoisin Manatajista, Manatorin syrjäisimmästä kaupungista. Jos hän kyselee, voit mainita nähneesi tytön, kun hänet vangittuna tuotiin kaupunkiin. Jos voitat hänet, löydät thoateja valmiina palatsistani ja saat minulta merkin, jonka nojalla kaikki, mitä minulla on, on käytettävissäsi."

"Mutta miten kykenen ostamaan toisten osuuden ilman rahaa?" tiedusti Turan. "Minulla ei ole mitään -- ei edes oman maani rahaa."

A-Kor aukaisi repputaskunsa ja veti esille käärön Manatorin rahaa.

"Tässä on kylliksi ostaaksesi ne kahdesti", hän sanoi, ojentaen rahoista osan Turanille.

"Miksi teet kaiken tämän muukalaisen hyväksi?" kysyi panthan.

"Äitini oli tänne vangiksi joutunut prinsessa", selitti A-Kor. "Teen Heliumin prinsessan hyväksi vain sen, mitä äitini toivoisi minun tekevän."

"Asiain niin ollen siis, manatorilainen", vastasi Turan, "en voi muuta kuin Heliumin prinsessan puolesta hyväksyä anteliaan tarjouksesi ja toivoa vielä kerran voivani tehdä jotakin vastapalvelukseksi."

"Nyt sinun on lähdettävä", neuvoi A-Kor. "Millä hetkellä tahansa saattaa tänne ilmestyä vartija ja huomata sinut. Mene suoraa päätä Porttikadulle, joka kiertää kaupungin ympäri ulkomuurien sisäreunaa myöten! Siellä on useita rakennuksia varattuina muukalaisten majapaikoiksi. Tunnet ne ovien päälle hakatuista thoatinpäistä. Kerro saapuneesi Manatajista katselemaan kisoja. Käytä nimeä U-Kal -- se ei herätä epäluuloja, ja vältyt niistä, jos voit olla antautumatta keskusteluihin. Varhain huomenaamulla etsi käsiisi Jetan-tornien päällikkö! Olkoot apunasi kaikkien esi-isiesi voima ja onni!"

Sanottuaan jäähyväiset Ghekille ja A-Korille panthan noudatti A-Korin hänelle antamia ohjeita ja lähti etsimään Porttikatua, eikä se käynytkään hänelle kovin vaikeaksi. Matkallaan hän kohtasi useita sotureita, mutta nämä vain nyökkäsivät hänelle välittämättä hänestä sen enempää. Helposti hän löysi majapaikan, jossa oli paljon vieraita Manatorin muista kaupungeista. Kun hän ei ollut nukkunut sitten edellisen yön, heittäytyi hän vuoteensa silkki- ja turkisvaippojen sekaan saadakseen lepoa, joka oli välttämätön, jos hänen oli mieli mahdollisimman hyvin kunnostautua palvellessaan Heliumin Taraa seuraavana päivänä.

Hänen herätessään oli jo aamu, ja noustuaan vuoteestaan hän maksoi yösijansa, etsi aterioimispaikan ja oli vähää myöhemmin matkalla Jetan-torneille, joiden löytäminen ei ollut lainkaan vaikeata, koska ihmisiä riensi sankoin parvin katuja pitkin kisapaikalle. Tornien uudella, E-Mediä seuranneella päälliköllä oli niin paljon puuhaa, ettei hän ennättänyt perehtyä ilmoituksiin tarkasti, sillä lukuisten vapaaehtoisten pelaajien lisäksi oli kymmenittäin orjia ja vankeja, jotka heidän omistajansa tahi hallitus oli pakottanut mukaan kisoihin. Ilmoittauduttaessa oli mainittava kunkin pelaajan nimi samoin kuin hänelle tuleva paikka ja peli tahi pelit, joihin hänet oli merkittävä, sekä lisäksi jokaisen useampaan kuin yhteen otteluun merkityn soturin varamiehet -- yksi kutakin ensimmäisen jälkeistä ottelua varten, jottei ainoatakaan seuraavaa peliä tarvittaisi siirtää toistaiseksi pelaajan kuollessa tahi tullessa taistelukyvyttömäksi.

"Nimesi?" tiedusti kirjanpitäjä, kun Turan astui esiin.

"U-Kal", vastasi panthan.

"Kotikaupunkisi?"

"Manataj."

Kirjanpitäjän lähellä seisova päällikkö katsahti Turaniin. "Olet saapunut pitkän matkan päästä pelaamaan jetania", hän huomautti. "Manatajin miehet käyvät harvoin muissa kuin vuosikymmenien kisoissa. Mitä kuuluu O-Zarille? Tuleeko hän tänne ensi vuonna? Hänpä oli uljas taistelija! Jos olet puolittainkaan niin oiva miekankäyttäjä, U-Kal, niin Manatajin maine kasvaa tänään. Mutta mitä O-Zarille oikeastaan kuuluu?"

"Kyllä hän voi hyvin", vakuutti Turan kielevästi, "ja lähetti terveisiä manatorilaisille ystävilleen."

"Sepä hauskaa!" huudahti päällikkö. "Entä mihin peliin haluat mukaan?"

"Haluaisin pelata heliumilaisesta prinsessasta, Tarasta", vastasi Turan.

"Mutta, mies, hän on panoksena orjien ja rikollisten pelissä", huusi päällikkö. "Et kai halua vapaaehtoiseksi sellaiseen otteluun!"

"Kyllä haluan", vastasi Turan. "Näin hänet, kun hänet tuotiin kaupunkiin, ja silloin vannoin saavani hänet omakseni."

"Mutta sinun on jaettava hänet eloonjääneiden kanssa, vaikka sinun värisi voittaisikin", esteli toinen.

"Saanen heidät järkiinsä", intti Turan.

"Ja antaudut siihen vaaraan, että saat niskaasi O-Tarin vihan, sillä hän ei lainkaan pidä tästä villistä barbaarista", virkkoi tornien hoitaja.

"Jos minä voitan, pääsee O-Tar hänestä eroon", vastasi Turan.

Jetan-tornien valvoja pudisti päätään. "Olet harkitsematon", hän pahoitteli. "Tahtoisin saavani taivutetuksi ystäväni O-Zarin ystävän luopumaan moisesta hulluudesta."

"Tahtoisitko tehdä palveluksen O-Zarin ystävälle?" kysyi Turan.

"Ilomielin'" huudahti toinen. "Mitä voin tehdä hyväksesi?"

"Merkitse minut mustien päälliköksi ja anna kaikiksi miehikseni gatholilaisia orjia, sillä tietääkseni he ovat mainioita sotureja!" pyysi panthan.

"Se on omituinen pyyntö", vastasi tornien valvoja, "mutta ystäväni O-Zarin tähden olisin valmis enempäänkin, vaikka tietystikin" -- hän empi -- "tapana on, että päälliköksi haluava suorittaa vähäisen maksun."

"Tietenkin", ehti Turan vakuuttamaan. "Sitä en ole unohtanut. Aioin kysyä sinulta tavanmukaisen summan suuruutta."

"Ystäväni ystävälle se on vain nimellinen", vastasi tornien valvoja ja mainitsi summan, joka varakkaan Garholin kalliisiin hintoihin tottuneesta Gahanista tuntui naurettavalta.

"Milloin", hän tiedusti, ojentaen rahat valvojalle, "heliumilaisesta pelataan?"

"Se on toinen tämänpäiväinen ottelu. Jos tulet mukaani, saat valita miehesi."

Turan seurasi valvojaa tornien ja jetankentän väliselle laajalle pihalle, jossa oli koolla sadoittain sotureita. Senpäiväisien ottelujen päälliköt olivat jo valitsemassa miehiään ja määräämässä heidän paikkojaan, vaikka tärkeimpiä pelejä varten oli nämä seikat järjestetty jo viikkoja sitten. Valvoja opasti Turanin pihan siihen osaan, jossa orjien enemmistö oli koolla.

"Valitse niistä, joita ei vielä ole otettu!" kehoitti tornien valvoja. "Ja saatuasi määrän täyteen vie miehesi kentälle! Sinulle osoittaa paikan siellä oleva upseeri, ja pysyttelet siellä, kunnes toinen ottelu kuulutetaan. Toivotan sinulle onnea, U-Kal, vaikka sikäli kuin olen kuullut, olisit onnellisempi menettäessäsi kuin voittaessasi tuon heliumilaisen orjattaren."

Miehen poistuttua Turan lähestyi orjia. "Etsin parhaita miekankäyttäjiä toista peliä varten", hän ilmoitti. "Haluan gatholilaisia, sillä olen kuullut, että he ovat uljaita taistelijoita."

Muuan orja nousi ja lähestyi häntä. "On aivan sama missä pelissä kuolemme", hän virkkoi. "Haluaisin taistella puolestani panthanina toisessa ottelussa."

Saapui toinen. "Minä en ole Gatholista", hän tunnusti. "Olen heliumilainen ja tahtoisin taistella Heliumin prinsessan kunnian puolesta."

"Hyvä on!" huudahti Turan. "Onko sinulla Heliumissa hyvän miekkamiehen maine."

"Olin dwar suuren sotavaltiaan joukoissa ja olen taistellut hänen rinnallaan parissakymmenessä ottelussa Kultaisilta kallioilta Haaskaluolille saakka. Nimeni on Val Dor. Ken tuntee Heliumin, tuntee kuntoni."

Nimi oli hyvin tuttu Gahanille, joka käydessään viimeksi Heliumissa oli kuullut puhuttavan miehestä ja keskusteltavan hänen salaperäisestä katoamisestaan samoin kuin hänen miekkailijamaineestaan.

"Mistäpä voisin tietää mitään Heliumista?" torjui Turan. "Mutta jos olet sellainen taistelija kuin väität, ei sinulle sopisi mikään paikka paremmin kuin lentäjän. Mitä arvelet?"

Miehen silmistä kuvastui äkillinen hämmästys. Hän katseli tiukasti Turania katseen nopeasti lipuessa pitkin toisen hihnoitusta. Sitten hän astui ihan likelle gatholilaista, joten kukaan muu ei saattanut kuulla hänen sanojaan.

"Minusta tuntuu, että tiedät enemmän Heliumista kuin Manatorista", hän kuiskasi.

"Mitä tarkoitat, mies?" kysyi Turan, koettaen vaivata aivojaan keksiäkseen, mistä tämän miehen tieto, arvaus tahi mielijohde oli alkuisin.

"Tarkoitan sitä", vastasi Val Dor, "ettet ole Manatorista, ja jos mielit pitää sen salassa, ei sinun ole hyvä puhua manatorilaisille, kuten äsken puhuit minulle -- lentäjistä! Manatorissa ei ole lentäjiä eikä heidän jetanpelissään sennimistä nappulaa. Sitä nappulaa, joka on lähimpänä päällikköä tai prinsessaa, he sensijaan nimittävät odwariksi. Se liikkuu samalla tavoin ja on samanarvoinen kuin Manatorin ulkopuolella pelatun jetanin lentäjä. Muista siis se, ja muista myöskin, että jos sinulla on salaisuus, on se varmassa tallessa ollessaan Heliumin Vai Dorin tiedossa!"

Turan ei vastannut mitään, vaan alkoi valita muita miehiään. Val Dorista, heliumilaisesta, ja Floranista, gatholilaisesta tarjokkaasta, oli hänelle suurta apua, sillä yhdessä he tunsivat useimmat orjat, joiden keskuudesta hänen oli tehtävä valintansa. Saatuaan kaikki miehet valituiksi Turan vei heidät ottelukentän vierelle, missä heidän oli odotettava vuoroaan, ja siellä hän lähetti kiertämään sanan, että heidän oli taisteltava enemmästäkin kuin siitä määrästä, minkä hän tarjosi prinsessasta, jos he voittaisivat. He hyväksyivät hänen tarjouksensa, joten Turan oli varma Taran omistamisesta, jos hänen puolensa selviytyisi voittajana, mutta hän tiesi, että hänen miehensä taistelivat vieläkin uljaammin ritarillisuuden kuin rahan kannustamina, eikä ollut vaikeaa innostaa gatholilaisiakin palvelemaan prinsessaa. Ja nyt hän esitti heille, että oli mahdollista saavuttaa vieläkin suurempi palkkio.

"En voi luvata sitä teille", hän puhui, "mutta saattanen ilmoittaa kuulleeni, että jos voitamme tämän ottelun, voimme myöskin hankkia teille vapauden!"

Orjat hypähtivät pystyyn ja tungeksivat hänen ympärilleen, tehden lukuisia kysymyksiä.

"Siitä ei saa hiiskua ääneen", selitti Turan, "mutta Floran ja Val Dor tietävät, ja he ovat vakuuttaneet minulle, että olette kaikki luotettavia. Kuunnelkaa! Se, mitä nyt ilmaisen teille, saattaa henkeni teidän valtaanne, mutta teidän on tiedettävä ja joka miehen on käsitettävä, että tänään ottelette elämänne suurimman kamppailun -- Barsoomin ihailtavimman prinsessan kunnian ja vapauden samalla kuin omankin vapautenne puolesta -- mahdollisuudesta palata kukin omaan maahansa ja sen naisen luokse, joka häntä siellä odottaa.

"-- Ensiksi siis minun salaisuuteni. En ole manatorilainen. Kuten tekin olen minäkin orja, vaikka tällä hetkellä Manatajista kotoisin olevan manatorilaisen valepuvussa. Sen, mistä maasta ja kuka olen, täytyy jäädä mainitsematta syistä, joilla ei ole mitään merkitystä tämänpäiväiseen otteluumme nähden. Olen siis yksi teistä. Taistelen samojen asioiden puolesta kuin tekin.

"-- Ja sitten se seikka, josta vasta äsken sain tietää. U-Thor, Manatosin suuri jed, joutui toissa päivänä palatsissa riitaan O-Tarin kanssa, ja heidän soturinsa olivat käsikähmässä. U-Thor karkoitettiin Vihollisten portille saakka, missä hän nyt on leirissä. Millä hetkellä hyvänsä voi taistelu leimahtaa uudelleen. Mutta arvellaan U-Thorin lähettäneen noutamaan Manatosista lisävoimia. Ja, Gatholin miehet, tämä seikka on teille mielenkiintoinen. U-Thor on äskettäin ottanut vaimokseen Gatholin prinsessan Hajan, joka oli O-Tarin orjatar ja jonka poika A-Kor oli Jetan-tornien dwar. Hajan sydän sykkii uskollisuudesta Gatholia ja säälistä niitä sen maan poikia kohtaan, jotka ovat täällä orjina, ja tämän viimemainitun tunteen hän on jossakin määrin tartuttanut U-Thoriin. Auttakaa senvuoksi minua vapauttamaan Heliumin prinsessa Tara. Luullakseni voin minä auttaa teitä ja häntä ja itseäni pelastumaan tästä kaupungista. Kallistakaa korvanne likelle minua, O-Tarin orjat, jottei kukaan julma vihollinen pääsisi kuulemaan sanojani!" Sitten Gatholin Gahan esitti hiljaa kuiskaten keksimänsä rohkean suunnitelman. "Ja nyt", hän vaati lopetettuaan, "puhukoon se, joka ei uskalla liittyä mukaan!" Ei kukaan vastannut. "Eikö ole ketään?"

"Eikä se kavalla sinua, jos viskaan miekkani jalkojesi juureen. Niin on tehty täällä ennenkin", virkkoi eräs miehistä hiljaisella äänellä, josta uhkui hillittyä tunnetta.

"Ja minä!" "Ja minä!" "Ja minä!" liittyivät toiset hänen tarjoukseensa värähtävin kuiskauksin.

SEITSEMÄSTOISTA LUKU

Kuoleman kisa

Kirkkaana ja heleänä kajahti torven ääni Jetan-kentillä. Korkeasta tornista sen viileä ääni kiiri yli Manatorin kaupungin ja ihmisäänien sekasortoisen hälyn, joka kohosi stadionin katsomolle ahdinkoon saakka sulloutuneesta väkijoukosta. Se kutsui pelaajia ensimmäiseen otteluun, ja samalla lehahti tuhansien tankojen nenään torneihin, linnoituksen muureille ja stadionin vankalle ympärysmuurille Manatorin taistelevien päällikköjen upeita, kirkasvärisiä viirejä. Se oli merkkinä Jeddakin kisojen alkamisesta, jotka olivat vuoden tärkeimmät ja jäivät jäljelle vain vuosikymmenien Suurkisoista.

Gatholin Gahan tarkkasi jokaista siirtoa kotkansilmin. Peli oli vähäpätöinen, ratkaisten vain jonkun pienen, kahden päällikön välisen jupakan, ja sitä pelasivat ammattipelaajat vain pistelaskun mukaan. Ei kukaan saanut surmaansa, ja verta vuoti vain vähän. Kamppailu kesti tunnin ajan, ja se päättyi siten, että häviöpuolen päällikkö vapaaehtoisesti suostui jäämään vähemmälle pistemäärälle, joten peliä voitiin nimittää ratkaisemattomaksi.

Taaskin törähti torvi, tällä kertaa ilmoittaen sen iltapäivän toisen ja samalla viimeisen ottelun alkavan. Vaikka tätä ei pidettykään tärkeänä kamppailuna, jollaiset oli varattu kisojen neljänneksi ja viidenneksi päiväksi, lupasi se kuitenkin tarjota kylliksi mielenkiihoitusta, koska siinä taisteltiin kuolemaan saakka. Elävillä miehillä ja elottomilla nappuloilla pelattujen pelien olennainen erotus on se, että kun edellisessä siirron ratkaisee pelkkä nappulan sijoittaminen vastapuolueen nappulan vallassa olevalle ruudulle, suorittavat edellisessä sillä tavoin samalle ruudulle joutuneet miehet kaksintaistelun ruudun omistamisesta. Senvuoksi edellisessä pelissä ei ole tärkeätä ainoastaan jetanin taitaminen, vaan myöskin jokaisen nappulayksikön kunto ja urheus, joten siis ei ainoastaan omien miesten, vaan myös kaikkien vastapuolueen pelaajien tunteminen on tavattoman suurimerkityksellinen päällikölle.

Tässä suhteessa oli Gahan alakynnessä, mutta hänen pelaajiensa vilpitön uskollisuus oli suuressa määrin omiaan tasoittamaan hänen tietämättömyyttään, sillä he avustivat häntä järjestämään laudan edullisimmalla tavalla ja rehellisesti ilmaisivat hänelle itsekunkin heikot ja vahvat puolet. Joku otteli parhaiten tappioon kallistuvassa taistelussa; toinen oli liian hidas, toinen liian raju; tämä oli tulinen ja hänen sydämensä terästä, mutta häneltä puuttui kestävyyttä. Vastustajista he kuitenkin tiesivät vähän, jos mitään, ja vasta nyt, kun molemmat puolet sijoittuivat laajan jetanlaudan mustille ja kellanpunaisille neliöille, pääsi Gahan tarkoin silmäilemään vastassaan olevia sotureita. Kellanpunainen päällikkö ei ollut vielä saapunut kentälle, mutta hänen miehensä olivat kaikki paikoillaan. Val Dor kääntyi Gahanin puoleen. "He ovat kaikki Manatorin vankiholveista tuotuja rikollisia", hän sanoi. "Heidän joukossaan ei ole ainoatakaan orjaa. Meidän ei tarvitse taistella ainoatakaan kansalaistamme vastaan, ja jokainen surmaamamme vastustaja on vihollinen."

"Se on hyvä", vastasi Gahan. "Mutta missä on heidän päällikkönsä ja missä ovat molemmat prinsessat?"

"He ovat parhaillaan tulossa, näetkö?" Val Dor osoitti kentän toista päätä, josta lähestyi kaksi vartioitua naista.

Heidän tullessaan likemmäksi Gahan näki toisen tosiaankin olevan Heliumin Taran, mutta toista hän ei tuntenut. Sitten naiset vietiin kentän keskelle molempien vastustajien puoliväliin ja jäivät sinne odottamaan, kunnes kellanpunainen päällikkö saapui.

Floranilta pääsi hämmästyksen huudahdus, kun hän tunsi miehen. "Kautta ensimmäisen esi-isäni! Eikö hän ole yksi heidän suuria päällikköjään? Ja meille kerrottiin, että tämän ottelun panoksesta pelaavat orjat ja rikolliset."

Hänen sanansa keskeytti tornien valvoja, jonka velvollisuutena ei ainoastaan ollut ilmoittaa pelien alkaminen ja niiden panokset, vaan myöskin toimia erotuomarina.

"Tässä toisessa ottelussa Jeddakin kisojen ensimmäisenä päivänä Manatorin jeddakin O-Tarin neljäntenäsadantena kolmantenakymmenentenä kolmantena hallitusvuonna ovat kummankin puolen prinsessat ainoina panoksina, ja voittava puoli saa molemmat prinsessat menetelläkseen heihin nähden, miten hyväksi näkevät. Keltainen prinsessa on gatholilainen orjatar Lan-O, musta prinsessa on orjatar Tara, Heliumin prinsessa. Musta päällikkö on U-Kal Manatajista, vapaaehtoinen pelaaja; kellanpunainen päällikkö on dwar U-Dor Manatorin jeddakin kahdeksannesta utanista, myöskin vapaaehtoinen pelaaja. Ruuduista on taisteltava kuolemaan saakka. Oikeudenmukaiset ovat Manatorin lait! Olen puhunut."

Alkusiirron sai U-Dor, minkä jälkeen molemmat päälliköt saattoivat kumpikin prinsessansa heille tuleville paikoille. Silloin Gahan oli ensimmäisen kerran kahden kesken Taran kanssa sen jälkeen, kun tyttö oli tuotu kentälle. Lähestyessään Taraa viedäkseen hänet paikalleen hän huomasi tytön tarkastavan häntä tiukasti ja aprikoi, tunsiko Tara hänet. Mutta jos niin olikin, ei Tara ilmaissut sitä millään merkillä. Väkisinkin johtuivat hänen mieleensä tytön viimeiset sanat: "Minä vihaan sinua!" Ja hän muisti, että tyttö oli jättänyt hänet pulaan, kun I-Gos, balsamoija, oli lukinnut hänet palatsin alaiseen huoneeseen. Senvuoksi hän ei yrittänytkään ilmaista prinsessalle, kuka hän oli. Hän aikoi taistella Taran puolesta -- kuolla hänen puolestaan, jos se kävisi tarpeelliseksi -- ja jollei hän kaatuisi, jatkaa loppuun saakka taistelua Taran rakkaudesta. Gatholin Gahanin sisu ei hevillä nujertunut, mutta hänen oli pakko tunnustaa itselleen, että hänellä oli hyvin vähäiset toiveet Heliumin Taran rakkauden saavuttamisesta. Tyttö oli sysännyt hänet luotaan kahdesti, kerran Gatholin jedinä ja toistamiseen Turanina, panthanina. Mutta tärkeämpi kuin Gahanin rakkaus oli Taran turvallisuus ja pelastus, ja ensinmainittu oli työnnettävä takalistolle, kunnes jälkimmäinen oli saavutettu.

He astelivat jo asemillaan olevien pelaajien välitse ja sijoittuivat paikoilleen kumpikin omalle ruudulleen. Taran vasemmalla puolella oli musta päällikkö, Gatholin Gahan, suoraan hänen edessään prinsessan panthan, gatholilainen Floran, ja hänen oikealla puolellaan prinsessan odwar, heliumilainen Val Dor. Ja kukin näistä tiesi, mistä nyt oli oteltava, mitä voitettava tahi menetettävä, ja samoin tiesi sen jokainen musta pelaaja. Taran asettuessa paikalleen kumarsi Val Dor syvään. "Miekkani on jalkojesi juuressa, Heliumin Tara", hän virkkoi.

Tyttö kääntyi katsomaan häneen päin kasvoillaan hämmästyksen ja epäilyksen ilme. "Val Dor, dwar!" hän huudahti. "Val Dor Heliumista -- isäni luotettuja päällikköjä! Voinko uskoa silmiäni?"

"Olen Val Dor, prinsessa", vastasi soturi, "ja valmis kuolemaan puolestasi, jos tarvis vaatii, kuten jokainen tämän päivän jetankentän mustavärinen soturi. Tiedä, prinsessa", hän lisäsi, "että meidän puolellamme ei ole ainoatakaan manatorilaista, vaan kaikki he ovat Manatorin vihamiehiä!"

Tara loi nopean, merkitsevän silmäyksen Gahaniin päin. "Entä hän?" hän supatti, mutta sitten hän pian pidätti henkeään kummastuneena. "Ensimmäisen jeddakin varjo!" hän huudahti. "Vasta nyt juuri tunsin hänet hänen valepukunsa lävitse."

"Luotatko häneen?" kysyi Val Dor. "En tunne häntä, mutta hänen puheensa oli rehellistä, kunniallisen soturin puhetta, ja me olemme luottaneet hänen sanoihinsa."

"Siinä ette ole erehtyneet", vastasi Heliumin Tara. "Uskoisin hänelle henkeni -- sieluni; ja kai tekin luotatte häneen."

Olisipa Gatholin Gahan ollut todellakin onnellinen, jos hän olisi kuullut ne sanat; mutta kohtalo, joka tavallisesti on epäsuotuisa rakastuneille tällaisissa asioissa, järjesti toisin, ja sitten leikki alkoi.

U-Dor siirsi prinsessansa odwarin kolme ruutua vinottain oikealle, joten se joutui mustan päällikön odwarin seitsemännelle ruudulle. Tämä siirto osoitti, mitä U-Dor halusi -- pikemminkin veristä kuin taitopeliä -- ja todisti, että hän halveksi vastustajiaan.