Finnish poetry -- 20th century
Mut miks niin kylmää, vaiteliasta? Miks kiitosta ei, ei ääntäkään? Kevät seisahtuu, ja nyt vasta hän katsovi, hieroen silmiään. Ei lehteä puuss’ ole ainokaista, ei kukkaa pienintä kentällä paista, ei iloa ilmoille raikuvaa, ei yhtään ihmistä nauravaa. Niin raskas on humina kuu...
Mut miks niin kylmää, vaiteliasta? Miks kiitosta ei, ei ääntäkään? Kevät seisahtuu, ja nyt vasta hän katsovi, hieroen silmiään. Ei lehteä puuss’ ole ainokaista, ei kukkaa pienin...
2. Part 2Varjele vakainen luoja, auta armias jumala ettei pää perin palaisi, kaula varsin katkeasi näissä pauloissa pahoissa, omin uhmin ottamissa. Anna usko aivuihini, rikas riemu rinta...