Part 3
Sittenhän tuon uskoo kun näkee.
ÖKMAN.
Se on sitä ennakkoluuloa! Sitä sitkeätä, itsepäistä suomalaisuutta, härkäpäisyyttä ja...
RANTATUOMAS.
Mitä te sanotte?
ÖKMAN.
Sanonpahan vaan että kaikenlaisia teille täällä johtuu mieleenkin! En ole muualla kuullut moisesta kilpaniitosta puhuttavan.
RANTATUOMAS (Ylpeästi).
Tämä on meidän asia eikä siihen pitäsi olla puhumista teillä enempää kuin muillakaan...
JUSTIINA (Tulee).
Rantatuomaan isäntä! Tulkaa käymään täällä sisällä! (Rantatuomas menee).
ÖKMAN (Yksin).
Siinä on yksi jästipää! Eiköhän hän vähä taltu jahka tässä aletaan niittää. Jahaa! Herttanen aamu nyt vaan on! Veli Ilola taitaa vielä olla unettaren helmassa. Illalla läksi hän uistille morsiamensa kanssa. Liekö tullut uistituksi! Taisi mennä yö kurttiseeraamisessa. Sievän tytön hän löysi. Eipä täälläpäin ole toista semmostakaan. No onneksipa olkoon hänelle. Hyvä mies on Ilolakin, kunnon vaimon kannattaakin.
MAILMAN HEIKKI (Tulee rannasta).
ÖKMAN.
No moron Heikki! Mitä Heikille kuuluu?
MAILMAN HEIKKI.
Eipä muuta kun paljasta hyvää.
ÖKMAN.
Vai paljasta hyvää! Eikös Heikkiä vähä naurata kun niittokone tuli taloon.
MAILMAN HEIKKI.
Vähemmästäkin sitä tavallinen ihminen on byvillään.
ÖKMAN.
Heikkikö se on ollut puhemiehenä Nyrkkisen emännälle!
MAILMAN HEIKKI.
"Minä ja muut", sanoi Päivärinta.
ÖKMAN.
Heikki taitaakin olla hyvä puhemies. Niinpä on kuulunut, että Nyrkkisen emäntä ottaa miehen niinkuin... niinkuin...
MAILMAN HEIKKI.
Niinkuin apulantaa säkistä...
ÖKMAN (Nauraa).
No vaikkapa niinkin. Se on rahakas leski. Kerrotaan hänellä olevan ainakin viisikymmentätuhatta pankeissakin.
MAILMAN HEIKKI.
Ja siihen kaksi taloa... ja tämmönen emäntä...
ÖKMAN.
So, so. No, no!
(Iso-Iivari, Musta-Pekka tulevat pihaan. Viikatteet ovat he jättäneet niitylle, ovat hienosti nousuviinassa. Ökman menee kujan taakse vasemmalle).
ISO-IIVARI.
Jo me konetta katselimme. Onpa pirussa sentään se terä kirkas ja pitkä ja semmoset hampaat kuin... niinkuin...
MAILMAN HEIKKI.
Niinkuin lohikäärmeellä.
ISO-IIVARI.
Niinpä tietenkin. Olla pitääkin.
VESLA.
Niin ilmankin, että heinä katkeaa.
MUSTA-PEKKA.
Niin vain, jo vain! Hohoo sentään!
ISO-IIVARI.
Ja siinä on niitä koukkuja, käyriä, rattaita ja ruutinkeja niinkuin... niinkuin...
MAILMAN HEIKKI.
Niinkuin masiinissa.
ISO-IIVARI.
Niinpä tietenkin. Olla siinä pitääkin.
VESLA.
Niin ilmankin. Kuinkapa muutoin!
MUSTA-PEKKA.
Jo vain, niin vain. Hih!
ISO-IIVARI.
Ja koko rustinki on niinkuin... on niin juuri kuin...
MAILMAN HEIKKI.
Niinkuin mikä juuri...
ISO-IIVARI.
Niinpä tietenkin.
VESLA.
Niin ilmankin.
MUSTA-PEKKA.
Niin Vain, jo vain. (Pyörähtää Leveästi ympäri, lyö näppiä ja laulaa):
Ja Harsin Pekka se Jarhoisessa, hän se paljon hommaa: Sahaa käyttää ja viinaa myypi. Kenen ne lienevät omaa?
VESLA.
Lähe panemaan hevonen valjaisiin ja rupeamme koettamaan!
ISO-IIVARI.
Helvettiinkö se nyt meni? Tässä haihtuu paras humala ja mikä siitä niitosta sitten tulee.
MUSTA-PEKKA.
Onpa lasissa vielä tuolla saunan alla. Hei pojat! Hei pojat noita pitkiä pieksunvarsia ja tuota luhtaa kuin taikinaa!
ISO-IIVARI.
Niinpä tietenkin.
MAILMAN HEIKKI.
Niinpä tietenkin, niin ilmankin, niin vain, jo vain. Pekka on näenmä, laiskimmillaan.
RANTATUOMAS (Tulee sisältä, höyryävä sikaari suussa).
Nyt pojat lähdemme jo valmiiksi työpaikkaan!
(Musta-Pekka pyörähtelee kantapäällä ympäri ja lyö näppiä).
MUSTA-PEKKA.
Noin vaan!
RANTATUOMAS.
Mies! olethan jo humalassa.
MUSTA-PEKKA.
Haista nyt! (Lyö näppiä ja rallittaa).
RANTATUOMAS (Syrjään).
Kahdesta ryypystäkö tuo nyt tuli hutikkaan! (Houkutteievalla äänellä). Miehet, lähdemme nyt! Pekka tule pois! (Hän menee itse edellä, toiset perässä, Pekka jälkimmäisenä näppiä lyöden ja rallattaen).
MAILMAN HEIKKI (Katsellen heidän jälkeensä).
Siinä menee yhteiskunnan miehiä! Oikein pulska sakki. Antaisi nyt vaan sitä viinaansa noille pöllöille pari ryyppyä mieheen vielä, niin kyllä tulee niittomiehistä nahkapoikia.
ÖKMAN (Tulee sisältä, johon äsken meni).
Kävivätkö nuo miehet tässä pihalla?
MAILMAN HEIKKI.
Kävivät. Sanoivat katselleensa meidän niittomiestämme.
ÖKMAN.
Tosi tästä taitaa tulla ainakin. Ovatko ne hyviäkin niittomiehiä nuo Rantatuomaan miehet?
MAILMAN HEIKKI.
Parhaimpia ne täällä päin ovat, varsinkin Iso-Iivari ja Musta-Pekka. Veslä nyt ei ole juuri miesten parhaita, vaan on niittomieheksi hänkin melkonen.
ÖKMAN.
Tosi tästä tulee. Tässä pitää alkaa hommata. Sekö se on se vankka rusko, jota Luikesuo äsken etehen talutti?
MAILMAN HEIKKI.
Se se on.
ÖKMAN.
Jahaa, jahaa. Missähän isäntä on?
MAILMAN HEIKKI.
Eikö liene pirtissä.
ÖKMAN.
Mutta Ilola? Hänenhän piti myöskin olla läsnä. Onko häntä näkynyt liikkeellä tänä aamuna?
MAILMAN HEIKKI.
Nukkumassa varmaan. Koko yön ovat olleet uistelemassa.
ÖKMAN.
Ovatko saaneet kaloja?
MAILMAN HEIKKI.
Saapihan pyytäjä aina. Siitä tuli Ilolasta vävy taloon. Niinkauvan hän kulki täällä neuvomassa, että otti tyttären palkakseen.
ÖKMAN.
Saikin hyvän palkan. Saisin minäkin semmosen ylimääräisen palkkion!
MAILMAN HEIKKI.
Katselkaa kaivon paikkaa tekin. Osasipahan oikeaan Söderqvistkin...
ÖKMAN (Nauraa).
Jaa, jaa, se se oli, se se oli! Kun en ole muistanut miten sitä sanotaan kun kosimaan mennään, vaikka Ilola minulle sitä jutteli. "Kaivon paikkaa katsomaan", ha, ha, ha. Vaan tuskin niitä enään olisikaan kaivon paikkoja katseltavanakaan.
MAILMAN HEIKKI.
On niitä vielä.
ÖKMAN.
Taitaa olla!
MAILMAN'HEIKKI.
On niitä. Tässä naapurissakin, Luikesuolla on saakelin leveä tyttö ja komea...
(Jurva, Törmä ja Luikesuo tulevat sisältä).
JURVA.
Jaa. Agronoomi on jo hommassa. Tulivat niin varhain nuo Rantatuomaan miehet että... Kuinka olette hyvin nukkunut?
ÖKMAN.
On nukuttu. Hyvin olen nukkunut. Kilpaniitto tulee siis ainakin?
JURVA.
Tosi tässä on. Ei se usko tuo Rantatuomas muuten enkä minäkään anna tällä kerralla myöten. Kävipä sitten kuinka kävi!
ÖKMAN.
Oikein! Semmoselle härkäpäälle pitää näyttää. Ei muuta kuin menkää valjastamaan hevonen! Minä hiukan vaihdan pukuani! (Menee oikealle).
MAILMAN HEIKKI.
Tästä tulee lystiä kohta.
JURVA.
Onko se noille hupsuille antanut viinaa?
MAILMAN HEIKKI.
Kuinkas muuten! Luonto pitää olla kovana. Kyllä ne nyt niittävät kuudesta miehestä.
JURVA.
Ei se viina kauvaa auta.
LUIKESUO.
Viinat sillä on aina niityllä mukanaan.
(Iso-Iivari, Vesla ja Musta-Pekka tulevat pihaan paitahihasillaan ja viikatteet olalla. Rantatuomas vähä jälempänä).
ISO-IIVARI.
Valmiina ollaan. Nyt niityn laitaan pian eli me lähdemme alottamaan.
VESLA.
Niinpä tietenki. Tulkaa panemaan mäsiini käymään!
JURVA.
Juuri heti. Malttakaa yks' viis' minuuttia.
ISO-IIVARI.
Saakeli kun tästä päästään... (Tekee niittoliikkeitä viikatteellaan).
MUSTA-PEKKA (Veisaavalla äänellä: Ja pois makia mailma jää. Ökman tulee pieksujalassa ja paitahihasillaan).
RANTATUOMAS (Saapuen miesten luo).
Onko teillä tahkot tallella?
VESLA.
Tallella on tarvitessa. (Ottaa pieksun varresta tahkon).
MUSTA-PEKKA.
Norjan viiniä ja kartuusi tupakkaa... Ojan äijä raukka ja pappilan Samppi... hih ja haa! (Pyörähteiee kantapäällään).
ÖKMAN.
Nyt lähdemme. Onko koneöljyä riittävästi?
JURVA.
On.
(Mailman Heikki kuiskaa Pekalle korvaan ja tarjoaa pikanellia).
ISO-IIVARI.
Poutapäivä ja hyvä ruoka! Nyt kukka katkeaa! (Tekee rohkeita liikkeitä).
VESLA.
Jo nyt masiinikin pikiä lykkää...
MUSTA-PEKKA.
Maatiaisrotunen... maatiaisrotunen... maatiaisrotunen... Iivari! katsopa tuota lännen taivasta... (Lähtevät kaikin rantaan).
MAILMAN HEIKKI.
Lyökää pojat että maailma laulaa! Näyttäkää kuinka oikeat niittomiehet niittävät! Että tuo agronoomikin saapi viedä kotipuoleensa terveisiä täältä, kuinka täällä kolme komeaa miestä niittää enemmän kuin kaiken maailman Teeringit ja Ospuurnit. Lykkyä pojat!
ISO-IIVARI (Kääntyen taakseen katsomaan).
Nyt varekset heräävät ja kaakkurit kirkuvat, kun...
VESLA.
Ja Luikesuon Ruskolta patit pienenevät!
MAILMAN HEIKKI.
Nyt urheilijat menevät... Hellerei!
JURVA (Kävellen kahakäteen).
Sais nähdä, sais nähdä!
MAILMAN HEIKKI.
Hyvä tulee, hyvä tulee, sanoi Vuopion Alpetti. Katsokaas vaan kuinka ne hutikoissaan pyörähtelevät...
JURVA.
Kyllä minä muuten uskon hyvin käyvän, mutta jos osuisi kone menemään rikki...
MAILMAN HEIKKI.
Kyllä niillä niittomiehilläkin siksi joku paikka neuvoissa särkyy...
JURVA.
Ei sitä tiedä. Saisi nähdä... saisi nähdä.
LUIKESUO (Huutaen pihalle).
Jurva hoi! Tulkaa pois jo aletaan!
JURVA (Huutaen Luikesuolle).
Kyllä minä näen täältäkin! Antakaa mennä vaan!
MAILMAN HEIKKI (Huutaen).
Painuu vee! Lekoo! Huiluvee! (Koneen ääni alkaa kuulua. Hetken kuluttua kuuluu Rantatuomaan julma huuto): Sinä helvetin mustilainen, kun katkasit viikatteen!
MUSTA-REKKA (Juoksee pihaan, katkennut viikate olalla).
Vai pärepuuta kun päälle tulee... (Pihaan tullessa). Norjan viiniä ja kartuusi tupakkaa... Piru kun meni viikate poikki. Maatiaisrotunen... maatiaisrotunen. (Hän juoksee pihan poikki ja katoaa kujasta vasemmalle).
JURVA
Mitä tämä nyt on!
MAILMAN HEIKKI.
Nämä ovat Olympialaiset kilpailut. Tämä oli suomalainen juoksija joka jo vihkasi sivu... kyllä siellä vielä tulee muitakin... iirlantilaisiakin... (Nauraa ja menee katsomaan kujalle, johon Pekka katosi). Tuolla Pekka mennä vihmoo niinkuin piru olisi perässä.
JURVA.
Oliko se katkassut viikatteensa?
MAILMAN HEIKKI.
Vissimmästi, koska poikki näkyi olevan.
JURVA.
No eihän siitä sitten... No sepä nyt oli...
MAILMAN HEIKKI.
Te olette voittanut vedon.
(Rantatuomas tulee täyttä vauhtia, läähättäen ja paitahihasillaan).
RANTATUOMAS.
Tuo mustilainen kun katkasi viikatteen... Eihän tästä... En minä... Uusi yritys... Menikö se tästä pihan lapi lurjus... Saisin hänet kämmeniini... Hohoo...
MAILMAN HEIKKI.
Turha vaiva juosta enään Pekan perässä. Hän meni kuin lentävä lintu, viikate pyrstönä perässä, pelkäsi tietysti selkäsaunaa ja tukan jauhatusta, jonka hän hyvin on ansainnut. Katkasee ensin viikatteen ja sitten lähtee lujaa vielä pakoon juoksemaan. Olisi saanut minulta viikatteen lainaksi...
RANTATUOMAS.
Ja niin hyvä viikate! Mitä tuolle kelvottomalle nyt teen? Ja miten minä nyt? Ei, pois minä heitän...
MAILMAN HEIKKI.
Te tappaatte vedon, — ei muuta. Menetätte niinkuin Hermansonni kortilla...
RANTATUOMAS.
Minäkö? (Hätäilee ja hoppuaa. Yrittää juoksemaan Pekan jälkeen, mutta palaa samaa vauhtia takasin. Huomaa Mailman-Heikin nauravan).
RANTATUOMAS.
Mitä perkelettä sinä naurat poika! Häh? Minä opetan sinut... (Hätäilee yhä enemmän. Niittymiesten joukosta kuuluu naurua).
RANTATUOMAS (Viittailee niitylle ja huutaa.)
Iso-Iivari ja Vesla! Heittäkää pois! Heittäkää pois! En minä ole vielä millekään.
ÄÄNI NIITYLTÄ.
Kone on niittänyt kohta puoli sarkaa.
RANTATUOMAS.
Niittäköön vaikka neljä. Haukkui vielä riivattu...
JURVA.
Mitäs otit lyhytjärkistä miestä niittomieheksi! Siinä se nyt oli.
RANTATUOMAS.
Siinä se nyt oli. Mutta en minä ole vetoa menettänyt! Vasa?
JURVA.
En tiedä, sillä sarka ei ole vielä kumossa.
RANTATUOMAS.
Tulinen helvetti kuitenkin... (Lähtee juoksemaan niitylle päin).
JURVA (Menee kujalle). Jopa tuli ukolle hätä. Mielinpä häntä vähä kiusotella! Katsos vaan Heikki! Nyt on kohta sarka niitetty. Onpa lemmon vankka hevonen tuo Luikesuon Rusko.
MAILMAN HEIKKI (Mennen Jurvan viereen).
Ja tuo Ökmanni näkyy olevan hyvä hevosen ohjaaja ja koneenhoitaja. Niinhän tuo käy, että viheltää.
JURVA.
Minä en ymmärrä miten Pekka viikatteensa katkasi! Noilla saroilla ei pitäisi olla yhtään kiveäkään.
MAILMAN HEIKKI.
Se oli sallimus. Ottakaa ukko lujalle vaan! Tuolta se nyt juoksee vihasta vauhtia viikate-kappale kädessä.
(Rantatuomas edellä Iso-Iivari ja Vesla perässä saapuvat pihaan. Törmäkin joukossa. Mailman Heikki menee sisälle, taakseen silmäten).
RANTATUOMAS (Näyttäen Jurvalle katkennutta viikatetta).
Katsokaas... katsokaas... Tämä on selvästi viilattu poikki vikaan. Katsokaa hyvät ihmiset: poikki vikaan on viilattu. Kummako sitten on, että katkeaa?
JURVA.
Ei vähääkään kumma.
RANTATUOMAS.
Siinäpä se onkin pykälä...
TÖRMÄ.
Mitäs panit poikki vikaan viilatun viikatteen?
RANTATUOMAS.
Viikate terve ja sileä kuin timantti-puikko, kun minä varteen köytin... Mutta kenen on työtä tämä viilaus?
TÖRMÄ (Menee Jurvan viereen).
Mahdoton minun on tietää. Mutta luultavasti on Pekka itse sen tehnyt. (Kuiskaamalla Jurvalle). Anna hänen olla alallaan. Jos pääsee suuttumaan, niin hän ei anna Aitamännikköä karjanäyttelyä varten. Elä ärsytä häntä!
JURVA.
Aivan oikein. En ollut sitä muistaakaan.
RANTATUOMAS.
Tämä on harmillista... Ja sen Pekan mänttään ruomaksi loukkoon...
ISO-IIVARI.
Tahallaan löi viikatteen poikki...
VESLA.
Mitä sitä hullua ottikaan niitylle!
RANTATUOMAS.
Pääasia on, ettei kumpikaan ole voittanut. Eikö niin Jurva?
JURVA.
Sanokoon tuo Törmä, joka tuntee lakia!
TÖRMÄ.
Kyllä se tavallaan on niinkin, mutta miks'eivät nämät toiset niittäneet?
RANTATUOMAS (Kääntyen kiivaasti Ison-Iivarin ja Veslan puoleen). Niin, miks'ette niittäneet? Sanokaapa!
ISO-IIVARI.
Huusitte itse, että heittää pois!
VESLA (Kuiskaa Rantatuomaan korvaan).
RANTATUOMAS.
Ei puhettakaan enään! Viinat minä vielä teille kelvottomille...
VESLA.
Kyllä muistamme tämän asian!
RANTATUOMAS.
Niin tehkää! Mitä Törmä arvelee?
TÖRMÄ.
Arvelenpa, että on parasta että et toista kertaa enää lähde niittokoneen kanssa kilpaa niittämään. Katsopa tuonne. Nyt on yksi sarka jo niitettynä...
RANTATUOMAS (Katsellen äänetönnä niitylle päin).
ÖKMAN (tulee.)
Yks' sarka on niitetty! Ja hyvästi lähtee. On kerrassaan vankka ja hyvä konehevonen tuo Luikesuon Rusko. Vaan nyt pitää antaa vähä levähtää ennenkuin alotamme toista sarkaa. (Kääntyen Rantatuomaaseen päin). Mutta mihinkä isäntä karkasi miehineen. Mitä minä näen? Täällähän niittomiehet seisovat, aseet olalla kuin sodasta palaavat soturit. Jätitte taistelutantereen...
MAILMAN HEIKKI (Joka on tullut sisältä. Puhuu juhlallisella äänellä kuin runoa lausuen).
Ei niin. Heitä päällikkönsä kutsui pois rintamasta ankarasta. Sillä kolmas mies nousi pilviin... ja palaa sieltä valkosena herran enkelinä.
ÖKMAN (Nauraa).
Vai jo nousi taivaaseen! Entäs nämä toiset miehet?
MAILMAN HEIKKI.
Niistä tehdään apulantaa... superfosfaattia... kainiittia ynnä muuta...
RANTATUOMAS (Vihasena Heikille).
Sinä suukko lurjus siinä!
(Heikki vilahtaa väkijoukon läpi navettaan päin. Iso-Iivari ja Vesla tarjoavat viikatteita Rantatuomaalle ja jättävät ne lopulta kaivoa vasten nojalleen).
ISO-IIVARI.
Siinä olkoon, koska ei isännälle kelpaa.
VESLA.
Olkoon siinä ikänsä ja viisi päivää.
ÖKMAN.
Jaa, jaa Rantatuomaan pappa! Vieläkö tekee mieli lähteä minun kanssani kilpaa niittämään? Menetitte vedon, että paukahti.
RANTATUOMAS.
Minäkö?
(Iso-livari ja Vesla poistuvat vasemmalle).
MAILMAN HEIKKI (Huutaen, että kuuluu kovemmalta kuin muiden poru).
Menettänyt on Rantatuomas vedon, sehän on selvää. Laittakoon tähän taloon nyt kesämiehen, että minä pääsen maailmalle.
ILOLA (Tulee unisena oikealta). Mikä kansankokous täällä on? Ja mikä tämä huuto ja poru?
MAILMAN HEIKKI.
Tässä on vähä yhteistoimintaa.
(Ökman nauraa ja selittää ruotsiksi Ilolalle miten Rantatuomaalle on käynyt ja selittäessään viittoo käsillään).
ILOLA (Nauraa ja menee joukkoon).
JURVA.
No me annamme asian olla. Ei ole voittanut eikä ole tapannut kumpikaan.
RANTATUOMAS.
Juuri niin.
TÖRMÄ.
Mutta koska yritätte toisen kerran kilpasille paremmalla onnella?
ILOLA.
Ei semmosia hullutuksia enään, Rantatuomas tilaa koneen hänkin, niin ei tarvitse yhtään Isoa-Iivaria eikä Veslaa...
MAILMAN HEIKKI.
Eikä Mustaa Pekkaa...
ILOLA.
Niin, eikä Mustaa Pekkaa. Vaan mitä arvelette Rantatuomas?
RANTATUOMAS.
No saanpa miettiä.
LUIKESUO (Huutaen niityltä).
Agronoomi hoi! Tulkaa niittämään! Rusko on jo kylliksi levähtänyt.
ÖKMAN (Huutaen takaisin). Pankaahan piippuunne ja vartokaa vähäsen.
JURVA (Katsellen taivaalle ja lännelle päin).
Niinpä se vetää nuoskeaksi nuo pilvet ja länsikin lientelee. Kun nyt ei vaan tulisi sade. Heikki! alapa hommata liiterin ullakosta rihmoja, että saamme heinämme haasioihin, jos tässä näyttäisi pouta käyvän epävarmaksi. (Ilolalle). Tulitko katsoneeksi paromeetteriä?
ILOLA.
En ole tänä aamuna katsonut!
(Ökman ja Jurva kuiskailevat keskenään. Ilola menee sisälle).
ÖKMAN (Menee ja lyö tuttavallisesti Rantatuomasta olkapäälle).
No, miten se on isäntä...? Annatteko Aitamännikköä karjanäyttely-kentäksi? Teille kai on Jurva siitä puhunut! Se olisi erittäin sopiva paikka: kuiva, sileä kangas ja kylliksi puita, joihin lehmiä voi sitoa kiinni.
MAILMAN HEIKKI.
No antaapa tietenkin... (Menee perälle ulkohuoneisiin).
RANTATUOMAS.
Onhan siitä Jurva puhunut. — No miks'en. — Onpa siinä sijaa... on sijaa vaikka koko kylän karjalle.
ÖKMAN.
Minä kiitän kaikkien osanottajien puolesta! Ensi syyskuussa siis... noin loppupuolella kuuta, ehkä viides- tai kuudeskolmatta päivä on näyttely päätetty pitää. Onko muuten jo tietona yleensä että karjanäyttely on päätetty pitää?
TÖRMÄ.
On kyllä kuulunut.
RANTATUOMAS.
Ja paljon siitä on puhuttu ja tingattukin. Ja lienee noita jo "näytelmään" aijotuita lehmiä kukin karjastaan katsellutkin, että minkä veisi... Vaan niitähän on niin vähä Mikkeliksi poikivia lehmiä...
ÖKMAN.
Eivät ne tarvitse olla Mikkeliksi poikivia lehmiä...
RANTATUOMAS.
Ei kai niitä ummessa olevia lehmiä palkita?
ÖKMAN.
Kaikki hyvämerkkiset lehmät palkitaan, osaksi rahalla, osaksi diploomeilla.
RANTATUOMAS.
Vaikka ummessakin ovat?
ÖKMAN.
Vaikka olisivatkin ummessa.
(Luikesuo kävelee niityltä piippuaan poltellen).
RANTATUOMAS.
Sepä minusta kummaa on. Mistä sen sitten tietää minkä verran on maitoa, kun ne ovat ummessa...
ÖKMAN.
Tietää sen.
LUIKESUO.
No jopa se minulta herra karkasikin. Tuli ikäväksi yksin olla, kun muut kaikki täällä tuumailevat.
ÖKMAN.
Kyllä me niitetyksi saamme, kyllä luokoa tulee tuolla koneella ja tuommosella hevosella. — Levähdämme!
(Hilja juoksee poikki pihan navettaan ja hetken kuluttua Justiinakin, vati kädessä).
LUIKESUO.
On peto sentään semmonen niittomies, tuo kone, että olisi siinä kummasti käynyt Rantatuomaan niittomiehille, vaikkei Pekalla olisi viikate katkennutkaan...
RANTATUOMAS.
Mistäpä tiedät sen summia sanoa!
LUIKESUO.
Hyvinkin tiedän. Jos elän vielä tulevaan kesään, niin koneen ostan.
ÖKMAN.
Ostakaa nyt jo täksi kesäksi. Vastahan heinänteko alkaa!
LUIKESUO.
Ensi kesäksi ostan.
JURVA.
Tuskin minä enään niitänkään ennenkun pannaan entiset niitokset haasioille.
TÖRMÄ.
Tosi. Tuolla kyllä pian poikki saapi kunhan vaan ehtisi saada haasioille.
JURVA.
Ei ole varmaa poudastakaan...
LUIKESUO.
Joo, ja liian hyvää heinikkoa tuo on sateen pilattavaksi.
JURVA.
Lientelee tuo länsi...
TÖRMÄ.
Ja itään kääntyi tuuli.
(Ilola tulee sisältä pyöreä paromeetteri kädessä).
JURVA.
Kas sitä! Sepä oli hyvä, että toit. Onko se laskenut tai noussut sitten eilen illan?
ILOLA.
On hiukan nossut. Jos vähä nyt sataakin niin ei ainakaan sada pitkälti, sillä tämä näyttää kaunista ilmaa.
(Kaikki kokoontuvat paromeetteria katsomaan).
RANTATUOMAS.
Herrain hullutuksia tuokin.
TÖRMÄ.
Tuo näkyykin olevan isompi ja vähän erilaisempi muutenkin kuin pappilan ilmantietäjä, jonka olen nähnyt.
ILOLA.
Tämä onkin ihan uudenaikainen.
RANTATUOMAS.
Seinäänpä se löi Piippulin patruunikin ilmantietäjänsä viime kesänä. Ha, ha, ha. Poutaa oli luvannut monta päivää ja patruuni niitättää, että monen lehmän heinät parhaita ketoja... niin alkaakin sataa ja sataa melkein viikon... Silloin oli patruuni kiivastunut ja vienyt "tietäjän" räystään alle... että eikö ala sadetta tietää, kun vesi päälle valoaa. Vaan ei ollut riivattu totellut sitäkään. Mutta jo totteli kun patruuni läiskäytti kivijalkaan, että vieterit ja renkaat pirskailivat kuin pakkastähdet taivaalla... ha, ha...
ILOLA (Erikseen).
No tuo mies on tolvana loppuun asti.
ÖKMAN (Nauraen).
Onpa kiivasta miestä se Piippuliinin patruuni. Kyllä tekin vissiin löisitte seinään!'
RANTATUOMAS.
Epäilemättä, mutta minulla ovatkin omat sateenmerkit, jotka eivät petä.
ILOLA (Menee oikealle paromeeteri kädessään. Mailman Heikki käy silloin tällöin näyttämöllä ja hommailee. Tuo ison köysikimpun olallaan ja menee niitylle päin. Hilja ja Justiina kulkevat myös pihan läpi).
ÖKMAN.
Minkälaisia sateen merkkejä isännällä on?
RANTATUOMAS.
Niitä on monenlaisia. Mutta nyt minä taidan lähteä. Heinäntekoon tästä pitää minunkin alkaman. Vaan eipä se taida tulla pouta vielä tänä päivänä...(Kääntyen jurvaan päin). Asiat ovat siis niinkuin ennenkin?
JURVA.
Niin ovat.
TÖRMÄ ja LUIKESUO.
Niin ne ovat, ettei maksa vaivaa ruveta koneen kanssa kilpailemaan.
RANTATUOMAS.
Ei sitä vielä niin varmaan tiedä.
ÖKMAN (Lyö Rantuomasta olalle).
Pois vanhat ennakkoluulot pappa! Ja ostakaa kone tekin!
RANTATUOMAS.
Saanen miettiä.
ÖKMAN.
Ja terve tulemaan karjanäyttelyyn!
RANTATUOMAS.
On se tuuma tulla. Ehtineeköhän siksi poikia meidän "KulIankukka?"
ÖKMAN.
Tuokaa pois vaan "Kullankukka", poiki eli ei.
RANTATUOMAS.
On se "Reesanttikin" lehmien lehmä.
ÖKMAN.
Reesantti tuokaa myös.
(Rantatuomas hyvästelee Ökmania ja on aikeessa lähteä).
TÖRMÄ.
Unehutathan takkisi!
RANTATUOMAS.
Ka niin, ka niin.
(Mailman Heikki tulee, Rantatuomaan takki kainalossa).
MAILMAN HEIKKI.
Tunsin takin leveydestä, että tämä on Rantatuomaan papan... Tuoss' on leiviskäsi, jos et usko niin punnitse. Niin leveää takkia ei ole monella talon Jussilla.
RANTATUOMAS (Hyvästelee ja menee).
MAILMAN HEIKKI.
Nolonpana oli härkä lähtiessään kuin tullessaan. (Menee perälle).
ÖKMAN (Nauraa).
Härkä! Härkä! Nyt muistan. Hänhän se juuri on haastattanut Söderqvistin siitä kesällisestä... "härittelemisestä".
TÖRMÄ.
Sama mies. Mutta kuuluu nyt sanoneen, ettei hän viitsi kuitenkaan alkaa käräjöidä.
JURVA.
Niin on kuulunut. Mutta kummasti hän nolostui ja meni vähäpuheiseksi. Näin nolona en muista häntä koskaan nähneeni.
TÖRMÄ.
Häpeissään hän näytti olevan. Tietenkin olisi hän menettänyt vedon, vaikkei Pekan viikate olisi katkennutkaan.
LUIKESUO.
Epäilemättä. Eihän siinä kolme miestä riitä, olkoot kuinka hyviä niittäjiä tahansa.
ÖKMAN.
Myönnätte sen!
LUIKESUO.
En minäkään sitä noin mukavaksi uskonut ennenkun itse näin. Mutta lähdemmekö niittämään toista sarkaa?
JURVA.
Annamme olla nyt. Pane sinäkin hevosesi sinne kedolle syömään. Tässä tulee heti aamiaisen aikakin.
ÖKMAN.
Pian sillä niitetään vaikka koko talon kedot
LUIKESUO.
Kyllä sillä vaan kukka katkeaa. (Menee niitylle).
TÖRMÄ.
Oli minulla aije kysyä tuleeko sitä tänä iltana pidetyksi esitelmä karjaroduista?
ÖKMAN.
Sitä varten kyllä olen nyt matkalla. Alakylässä pidin tullessani joka kylässä esitelmän. Jos väkeä karttuisi puhuisin mielelläni.
TÖRMÄ.
Luulisi ainakin jonkun verran karttuvan.
ÖKMAN.
No saamme nähdä. Minun tarkotukseni tällä matkalla on vaan yleensä käydä neuvomassa niin maanviljelyksessä kuin karjanhoidossakin.
TÖRMÄ.
Niin on kuulunutkin.
JURVA
Pitääpä minunkin nyt lähteä tästä katselemaan minkälaista jälkeä siellä niittokone on tehnyt.
(Lähtee niitylle Törmän kanssa).
ÖKMAN.
Jaa, jaa. On tämä hommaa neuvoa maalaisia! Mutta on se peijakkaan hauskaakin välisti. Tuommonen ukkokin kuin tuo Rantatuomas... ne semmoset ne vissiin ovat niitä tosi suomalaisia. (Kävelee ja pistää paperossin palamaan). Mutta on se hullua jos se Söderqvist... Naida nyt talonpojan leski! Ei, kyllä se on Maailman Heikin valetta... Merkillinen hunsvotti hän näkyykin olevan... Johan hän lupasi minullekin toimittaa eukon... Joudumme tässä naimisiin joka sorkka.
(Ilola tulee).
ILOLA.
Jopa täältä ovat ukot menneet.
ÖKMAN.
Meni isäntäkin tuonne saralle.
ILOLA.
Tästä kilpaniitosta kannattaisi panna juuri uutisen sanomalehteen.
ÖKMAN.
Vähäpätösempiä asioita kertovat sanomalehdet. Mutta kyllä minä luulen, että tämä juttu kuuluu muutenkin. Tuota noin... Oletko kuullut missä veli Söderqvist nyt majailee?
ILOLA.
Olen kuullut, että hän toissa päivänä olisi tullut Nyrkkiseen.
ÖKMAN.