Part 2

TÖRMÄ.

Taisi äsken panna palavan piipun taskuunsa.

ILOLA.

Se piippu, se piippu! Se on tehnyt monta kommerrusta ihmisille. — Niin. Esitelmä on siis lopussa. Toivotan hauskaa kesää ja uskon, että tapaamme toisemme syksyllä karjanäyttelyssä! (Kumartelee.)

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Agronoomi taitaa itsekin silloin tulla?

ILOLA.

Jos eletään niin tullaan.

(Kaikki muut menevät, paitse Jurva ja Ilola. Nyrkkisen emäntä kättelee Ilolaa hyvästellessä.)

JURVA.

Olipa se!

ILOLA.

Mitä tarkotatte?

JURVA.

Oli vähä pahasti, kun tuo Söderqvist sillä tavalla puhutteli Rantatuomasta, joka on koko pitäjän ylpeimpiä isäntiä. Se on vimmastunut nyt niin että...

ILOLA.

Olihan se vähä tyhmästi.

JURVA.

Sinä et tunne oikein tämän puolen kansaa. Ne ovat hyvin ylpeitä.

ILOLA.

Mutta minusta näytti juuri tämä Rantatuomas, suoraan sanoen, leuhkalta.

JURVA.

Sen vuoksipa häntä ei ole hyvä härnäillä.

ILOLA.

Eihän tuo nyt kuitenkaan niin kovin suuri loukkaus ollut.

(Avonaisesta ovesta näkyy Nyrkkisen emäntä ja Söderqvist, jotka puhelevat keskenään. Nyrkkisen emäntä niiailee ja nauraa. Söderqvist tulee sisälle.)

SÖDERQVIST.

Sinä et taida malttaa tänä iltana lähteä. Täytyy haaveksia kultansa kera, ha, ha, ha.

ILOLA.

Ajattelin, että lähtisimme vasta huomen aamulla, ani varhain.

SÖDERQVIST.

Minä olen päättänyt nyt jo lähteä — minulla on sitäpaitsi pieni toimituskin täällä kylässä — tapaamme seuraavassa kestikievarissa, johon jään yöksi.

JURVA.

Olisi ollut tässäkin talossa yösijaa.

SÖDERQVIST.

Kiitos vaan! Mutta niin olen päättänyt.

ILOLA.

Mikä toimitus sinulla näin sunnuntai-iltana on?

SÖDERQVIST.

Täällä on eräs Nyrkkisen emäntä, joka on pyytänyt minun tulla kaivonpaikkaa katsomaan. Voin sen hyvästi vielä tänä iltana toimittaa. Muuten on hän hevosella liikkeellä — odottaa tuolla pihalla. Lupasi myöskin kyyditä ensi majataloon, joten... Mitä sinä naureskelet...? Niin, että minulla ei siis ole muuta kun... (Hyvästelee ja kiittelee isäntää ja poistuu vasemmasta ovesta.)

ILOLA (Ratkeaa nauramaan.)

No, hullumpaa juttua en ole kuullut! Mikä siitä tulleneekaan!

JURVA.

Sanoiko hän menevänsä kaivon paikkaa Nyrkkiseen katsomaan? Sehän on... Nyrkkisessähän on kaivoja... Meinaako hän tuota leskeä, vai...

ILOLA.

Hullu juttu. Mailman Heikin keksimä! Söderqvist ei osaa aavistaakaan että Nyrkkisen emäntä luulee hänen tulevan kosimaan...

JURVA.

No sitä Heikkiä! Se mies on taas kaiken iltaa jakanut piruuttansa.

ILOLA.

Antaapas Heikin hommailla. Hauskaa on nähdä millä mielellä Söderqvist palaa "kaivon paikkaa katsomasta".

JURVA.

Jo se on täynnä konnuutta tuo Heikki.

(Törmä tulee vauhdilla sisälle.)

TÖRMÄ.

Onko agronoomi Söderqvist täällä?

ILOLA.

Hän on juuri pois lähdössä. Mitä olisi isännällä asiaa?

TÖRMÄ.

Olisipa vähä.

ILOLA.

Ehditte vielä häntä puhutella. (Menee vasemman puoIen oven luo ja huutaa Söderqvistiä.)

JURVA (Itselleen.)

Minä aavistin ja pelkäsin tätä. Rantatuomas haastaa agronoomi Söderqvistin käräjiin. Tämä vielä lisäksi. Olisi se Rantatuomaskin voinut antaa anteeksi.

SÖDERQVIST (Tulee palttoo yllään, pienonen kapsäkki kädessä.)

Mitä täällä nyt vielä oli?

ILOLA,

Tällä isännällä oli jotakin kysymistä.

TÖRMÄ (Rykien ja ottaen juhlallisen asennon.)

Ei ole kysymistä. Mutta talokas Aapo Rantatuomas haastaa teitä käräjiin "sopimattomasta kohtelusta"...

SÖDERQVIST (Vimmastuen ja poikasten jalkaa).

Mitä helvettiä minä kuulen!

TÖRMÄ.

Käräjät alkavat tässä Heinärannan kylässä ensi tulevan syyskuun 28 päivä, Ylitörmän talossa.

SÖDERQVIST.

"Sopimattomasta kohtelusta!" Tulinen helvetti! Jos oikein olisin tehnyt, olisin ajanut teidät pellolle jok'ikisen. Semmosia hunsvottia...

ILOLA.

Tämä nyt vielä!

TÖRMÄ.

Minä olen tehnyt tehtäväni!

SÖDERQVIST (Vimmassa.)

Jävla tuppar! Satans barbarer! Sanokaa Rantatuomaalle... ei... minä tiedän... antaa olla... Kyllä minä käräjissä näytän...

ILOLA.

Bli inte häftig... bäste bror.

SÖDERQVIST (Mennen kiivaasti ulos. Mennessään.)

Du ä, just en skön kamrat! Tuppen sticker fram!

TÖRMÄ.

Jopa koski veriin.

ILOLA.

Hävitöntä on Rantatuomaan tuollaisesta ruveta haastattamaan. Pikasuudessa tulee sanotuksi.

TÖRMÄ.

Mutta hän kutsui Rantatuomasta häräksi, kaiken kansan kuullen. Ja eikö se teillekin mongertanut jotakin mennessään...

ILOLA.

Rantatuomas käyttäytyi myöskin tyhmästi, kun kysyy ja kysyy mistä esitelmä pidetään, vaikka on viikkoja ennen siitä kirkossa kuulutettu.

TÖRMÄ.

Vaan ei sitä sen vuoksi saa toista häritellä ja nimitellä.

JURVA.

Paras tuommonen asia olisi sopia eikä lähteä vaivaamaan oikeutta jonnin joutavan jutun takia.

TÖRMÄ.

Parasta tietenkin olisi sopia. Minä jo kieltelin Rantatuomasta, ettei haastaa ollenkaan. Vaan siihenkö se tyytyy, joka on semmonen härkäpää.

ILOLA.

No nyt tekin nimittelette samaa miestä härkäpääksi... Niin käy...

TÖRMÄ (Kovasti hämmästyen.)

Minä en... minä tietenkin tarkotin, että Rantatuomas on ylpeä...

ILOLA.

Niinpä niin. Sitä tulee sanotuksi minkä mitäkin. Härkäpääksi tekin sanoitte.

TÖRMÄ (Hämillään).

Ei tässä osaa enään puhuakaan.

(Ulkoa kuuluu rattaiden kolua ja hevosen hirnuntaa.)

ILOLA.

Nyt he menevät.

(Hilja tulee ja rientää ikkunaan.)

HILJA.

Tuossa menevät. Nyrkkisen emäntä ohjaa orittaan kuin taitavin hevosmies.

ILOLA.

Todellakin. Onkin komea hevonen ja siistit kiesit.

(Törmä ja Jurvakin menevät akkunasta katsomaan.)

ILOLA

Kas noin vaan! Tuohan näyttää komealta!

(Hilja purskahtaa nauruun, nykäsee Ilolaa takin hiasta ja kuiskaa jotakin korvaan. Kiirehtii pois.)

TÖRMÄ.

Se onkin polkijansa puolelta juoksijasukua tuo Nyrkkisen liinikko ja emäkin oli niin hyväntapanen hevonen, että sitä ei uskos.

ILOLA

Siltä näyttää. Pian loittonevat. (Hyräilee, sytyttää paperossin ja vilahtaa menemään vasemmalle.)

TÖRMÄ.

Sakkoon se joutuu agronoomi.

JURVA.

Mikäpä sen tietää. Ottaa asianajajan tuo agronoomi niin menee mistiin koko juttu. Saapi parhaassa tapauksessa Rantatuomas maksaa kulut, että paukkuu. Ketä tulee todistajiksi?

TÖRMÄ.

Kymmenen todistajaa on haastettava.

JURVA.

Semrnosia jupakoita sillä on Rantatuomaalla ollut ennenkin. Muistat kai sitäkin asiaa vallesmannin kanssa. Kun kulutti monta tuhatta markkaa käräjänkäynnillä eikä saanut sittenkään syyhyn vallesmannia. Entäs forstmestarin kanssa?

TÖRMÄ.

Miks'en muistaisi. Istuinhan jo silloin lautamiesten penkissä. Joo, niinhän se kyllä on, että parempi laiha sovinto kuin lihava riita. Eikä hän tästäkään jutusta tule hyötymään se on viljanen vissi. Jos vaan vanha tuomari itse tulee käräjille, niin pian alkaa komentaa hän Rantatuomaan ulos ovesta. On se äijä sen tehnyt ennenkin Rantatuomaalle ja muillekin.

JURVA.

Kehota sinä nyt Rantatuomasta heittämään pois. Häpäsee koko kylän tuommosella jutulla.

TÖRMÄ.

Ei sitä miestä auta kehottaminen. Hän tekee oman kallonsa mukaan, vaikka puukkoja satasi.

(Mailman Heikki tulee, sanomalehtikäärö kainalossa.)

MAILMAN HEIKKI.

Rantalan Ville oli käynyt postissa ja toi meidänkin lehdet. (Menee pöydän luo ja laskee kääreen pöydälle. Hakee lehtien välistä kirjeitä. Jurva seisoo vieressä katsellen.)

JURVA.

Näkyykö siellä minulle mitään?

MAILMAN HEIKKI.

Tuoss' on yks'. Tässä Hiljalle kirje ja postikortti. (Ottaa ne ja lähtee vasemmalle.)

JURVA (Katsellen kirjettä. Lukee.)

Tuominen & Ranta, Rautakauppa. Tämä näkyy olevan sieltä niittokoneen kaupasta.

TÖRMÄ.

Jokohan ilmottavat koneesta?

JURVA.

Saapa nähdä. (Avaa veitsenkärjellä kirjekuoren, ottaa silmälasit povitaskustaan ja aikaa lukea.) Sieltäpähän näkyy olevan. (Lukee ääneensä.) Saamme ilmottaa että olemmekin tilaisuudessa nyt jo tänään lähettämään agronoomi Akseli Ilolan Teille tilaaman Dering-niittokoneen. Kone on tänään lähetetty rautateitse...

TÖRMÄ.

Se on siis asemalla jo!

JURVA.

Niin on. No sitä parempi. Heikki saapi lähteä huomenna noutamaan.

(Rantatuomas ja Luikesuo tulevat ulkoa.)

RANTATUOMAS.

Oletko saanut haasteeni toimeen?

TÖRMÄ.

Vastikään olen haastanut.

RANTATUOMAS.

Olipa hyvä että ehdit haastamaan ennenkun kerkisi lähteä. Siitä tulee herralle kallis asia, kun minä toimitan todistajiksi pitemmän matkan takana asuvia. Opetetaan puhuttelemaan ihmisiä tässä. Mitä minä olen velkaa haastepalkasta?

TÖRMÄ.

Maksaakohan vaivaa ruveta käräjöimään niin joutavan asian takia?

RANTATUOMAS.

Joutavan asian! Siinä on asiaa liiaksikin. Minä näytän, ett'ei minua saa puhutella niinkuin kukin tahtoo. Semmonen hoikkasäärinen herranhuiskale. Olen minä herroja opettanut ennenkin.

TÖRMÄ.

Tee tahtosi. Minä olen sanonut ajatukseni.

RANTATUOMAS.

Itse minä vastaan huutoni. Sano paljonko haastepalkka tekee?

JURVA (Joka on lueskellut kirjettään.)

Eiköhän olisi parasta sopia tuommonen asia.

RANTATUOMAS.

Miks'ei, kun maksaa sovinnolla viisisataa markkaa.

JURVA ja TÖRMÄ.

Viisisataa markkaa!

RANTATUOMAS.

Vähempään en sovi! Mutta jos sen maksaa niin en lähde käräjiin.

JURVA.

Oletpa vallan suunniltasi mies!

RANTATUOMAS.

Siihen sovin.

TÖRMÄ.

Sanon minä sen verran että semmoseen sovintoon ei kukaan suostu.

RANTATUOMAS.

Mitäpä siitä. Paljonko olen velkaa? (Ottaa lompakkonsa, josta näkyy seteleitä.)

TÖRMÄ.

Ehdithän sen maksaa sitten kun olen todistajatkin haastanut.

RANTATUOMAS.

No saman tekevä. Mutta ketä oli läsnä, kun haastoit?

TÖRMÄ.

Kaksi todistajaa. Tämä talokas Jurva ja agronoomi Akseli Ilola.

RANTATUOMAS.

Ettei tämä Ilola vaan ole sukulainen vastaajalle?

JURVA.

Ei sukua, ei syntyä. Ilola on kotosin Oulun läänistä, Söderqvist Uudenmaan läänistä.

RANTATUOMAS.

Asia on siis hyvällä alulla. (Istuu ja panee piippuunsa.)

JURVA.

Jahah. Huomen aamulla saapi Heikki lähteä asemalta konetta noutamaan. (Nousten kävelemään ja pannen kirjeen taskuunsa.)

RANTATUOMAS.

Mitä? Joko niittokone on tullut?

JURVA.

Asemalla on.

LUIKESUO.

No sitten alkavat kukat katketa.

TÖRMÄ.

Jo rupes' luokoa tulemaan. Eikä tarvitse passata kalliita niittomiehiä.

JURVA.

Tosi. Ja mistä niitä tänä aikana enään niittomiehiä saapikaan. Parhaat miehet ovat tukkitöissä ja ne, joita suurella rukoilemisella saapi työhön, vaativat niin korkeaa palkkaa, ettei sitä tavallisen talollisen kannata maksaa. Niittomiehet varsinkin.

LUIKESUO.

Monelta jäi viime kesänäkin heinänteko syksyyn, kun heinäntekijöitä ei saanut millään hinnalla.

TÖRMÄ.

Sama se tulee tänäkin kesänä. Jos ensi kesään elän, niin viimeisen pennini panen, että niittokoneen saan.

LUIKESUO.

Samaa ajattelen minäkin.

TÖRMÄ.

Ja nytpä tuon näkee oikein kuinka sillä alkaa hurista, kun kotikylään kone tulee.

LUIKESUO.

Niin saavat heinämiehet kuin pyhää pitää, kun kone niittää.

RANTATUOMAS.

Se on samanlaista sen koneenkin laita kuin apulannan: tuuleen nakeltuja rahoja. Eikähän sillä saa valmista enempää kuin kolme kelpo niittäjää niittää.

JURVA.

Sinä se aina panet vastaan jos mitä uutta yritetään. Jahkasit sen meijerin hommassa viimeseen asti.

RANTATUOMAS.

Olenhan minä nähnyt minkä verran niittokone... Ja sitä paitse pitää olla niin vauras hevonen, että tuskinpa tällä perällä onkaan. Ja rikki sitten aina vähän päästä. Ja koneöljyä kuluu ja terää pitää vähä väliä terottaa... Eri lähtö tulee kun kolme oikein taitavaa viikatemiestä pääsee voimainsa takaa heilumaan.

JURVA.

Erehdyt veikkonen!

RANTATUOMAS.

Veikkaa minä panen, että kolme miestä riittää...

LUIKESUO.

Kun oikein roima hevonen on konetta vetämässä?

RANTATUOMAS.

Niin.

TÖRMÄ.

Kun vaan Luikesuon isorusko valjastetaan koneen eteen, niin sanon minä sen verran, että jo alkaa valmista tulla.

LUIKESUO.

Kyllä sillä hevosella kuorma pakenee, vaikka itse olen sanomassa.

RANTATUOMAS.

Pankaa vaikka kaksi ruskoa valjaisiin...

JURVA (äkäsenä).

Sinä olet kumma mies, kun aina panet vastaan!

RANTATUOMAS.

No veikkaa minä panen...

JURVA.

No pannaan sitten! Mitä pannaan?

RANTATUOMAS (Nousten seisomaan ja innostuen.)

Emme pane rahaa, vaan pannaan niin, että joka vedon menettää, hänen täytyy laittaa hyvä niittymies voittajalle ja maksaa palkka miehelle. Eikö sovi?

JURVA.

Saman tekevää. Tuoss' on käsi!

RANTATUOMAS.

Tässä minun!

TÖRMÄ.

Puhukaa ehdot tarkoin ennenkun panette veikkaa, ettei jälestäpäin tule tiukkoja.

RANTATUOMAS.

Niin vain. Se on oikein. Pannaan niin, että yhdenlaiset kedot molemmille, yhtä isot ja yhtä heinävät. Ja yht'aikaa aletaan niittää. Minä saan valita kolme parasta niittomiestä mistä tahansa. Jurva puolestaan saapi hankkia pitäjän vankimman hevosen ja ajaa itse jos tahtoo. Eikö sovi niin?

TÖRMÄ.

Ja se, joka ensiksi ketonsa on saanut niitetyksi, se on voittaja?

RANTATUOMAS.

Niinpä tietenkin. Jolla ensiksi on sarka kunnossa, se on voittaja.

LUIKESUO.

On tässä talossa vaan sieviä ja sileitä sarkoja tuossa vieressä, kasvaen timoteitä kuin seinää. Siinä sopii koettaa.

RANTATUOMAS.

Asia on siis selvä.

JURVA.

Selvä on.

RANTATUOMAS.

Kuka kädet erottaa? Törmä erota sinä!

(Törmä erottaa.)

TÖRMÄ.

On kumma nähdä kuinka tuossa käypi, kumpiko pääsee voitolle?

LUIKESUO.

On se kumma nähdä!

RANTATUOMAS.

Kyllä minä puoleni vastaan. Mutta koska koetetaan?

JURVA.

Heti kun heinään aletaan. Ja vaikkapa vaan koetetaankin tuossa rannempana, noilla timoteikedoilla. Ne ovat yhtä isoja sarkoja kaikki.

RANTATUOMAS.

Se sopii. Mutta sen minä sanon, että jos sinä tappaat — niinkuin tietenkin tappaat, — niin minä en huoli Mailman Heikistä, vaan sinun pitää toimittaa joku muu mies minulle koko kesäksi heinäntekoon.

JURVA.

Mies kun mies. Ja Heikki on hyvä heinäntekijä. Mutta Heikki ei toki teille lähtisikään.

RANTATUOMAS.

Enkä minä hänestä huolisikaan. Tyhjää toimittaa ja rallattelee. Vaan kenen aijot laittaa?

JURVA.

No ethän sinä nyt vielä ole voittanut!

RANTATUOMAS.

Niin, niin, mutta olisi jo hauska tietää.

JURVA.

Hauska tietää! Ethän sinäkään ole ilmottanut kenen sinä minulle toimitat!

RANTATUOMAS.

Kyllä minä miehen hankin, vaikka Jerikosta asti.

JURVA.

Tännenpänäkin niitä on.

(Justiina tuopi kahvivehkeet ja asettaa pöydälle.)

JURVA.

Kas sepä hyvä. Juodaanpa nyt kahvit tämän veikan päälle. Miehet olkaa hyvät!

(Justiina laskee kannusta kahvia kuppeihin.)

Esirippu alas.

Toinen näytös.

Jurvan talon pihamaa. Vasemmalla navettarakennus, jonka päästä lähtee kujalle maantiehen. Oikealla asuinrakennus. Perällä ulkohuonerivi, jonka päitse vie tie rantaan. Pihalla kaivo, jonka kannelle yönaikana on pantu kaloja. Ulkohuonerivin takana timoteiketoja. — On aamu varhainen.

Mailman Heikki tulee navettarakennuksesta päin. On paitahiasillaan, tullen nukkumasta.

MAILMAN HEIKKI.

Jopa sieltä nousee savua keittiöstä, kello käykin jo viidettä. Taitaakin tulla pouta, niinpä se on selvänä tuokin lännen taivas. (Haukottelee ja oikoo käsiään, silmäillen taivaalle.) Ja heinänteko alkaa. No, niittää sitä nyt ei enään paljoa tarvitse, kun pistetään kone pärisemään. Vietävä kun onkin sentään hyvä kapine! Enpä olisi uskonut! Kun eilen isännän kera koettelimme, niin vihasesti katkesi heinä ja hyvää jälkeä teki... Kyllä taitaa Rantatuomaan maatiaisrotunen tapata! Olenpa kuullut että on hän niittomiehikseen ottanut Ison-Iivarin, Mustan Pekan ja Veslan. Kaikki hyviä niittomiehiä eipä sillä, mutta eri "Jaari" se on tuo meidän koneemme. No tänäänpä tuo nyt nähdään! (Haukottelee.) Piru kun ei enään tässä mailmassa Saanut aamuryyppyä! (Huomaa kalat ja uistimet kaivonkannella). Kas kyyttiä, sanoi Kaski! Nuori pari on käynyt uistimassa, näemmä. Eikä olla tyhjänä tultukaan, näemmä. Ainakin neljän kilon painonen taimen ja hauin luikkia ja onpas siinä leveä ahvenkin. (Päästeiee kalat uistimista ja vie uistinreivit navetan seinälle kuivamaan.) Soma mies tämä vävypoika, mutta se kirottu raittius, joka nyt on niin mallissa! Ei ryyppyä kihlauspäivänäkään! Hiljakin se on niin vihanen viinamiehille kuin piru.

(Musta-Pekka, lyhyt ja paksu mies tulee vasemmalta kujasta hirveän pitkä viikate olalla.)

MAILMAN HEIKKI.

Onpas siinä komea poika!

MUSTA-PEKKA.

Rantatuomas on käskenyt tänne varhain tänäaamuna — siihen kilpaniittoon.

MAILMAN HEIKKI.

Iltahan nyt on.

MUSTA-PEKKA.

Iltako? (Nauraa niinkuin löylynlyömät nauravat.)

MAILMAN HEIKKI.

Mutta jopa on sinulla liian raju viikate. Ketä muita tulee?

MUSTA-PEKKA.

Iso-Iivari ja Vesla. Isolla-Iivarilla on vielä julmempi viikate. Mistä sinä noin paljon kaloja olet saanut? Viikon vihollinen kun on iso... iso... Mikä tämä kala onkaan?

MAILMAN HEIKKI

Valaskala.

(Musta-Pekka nauraa niin että kartano kaikuu.)

MAILMAN HEIKKI.

Minä sanon sinulle yhden asian Pekka, mutta et saa sanoa kenellekään. Ja jos teet niinkuin minä neuvon, niin minä ensi jouluna laitan kannun viinaa.

MUSTA-PEKKA.

Kannun viinaa! Ha, ha, ha. Olisi vielä sitä Norjan viiniä, jota oli ennen ja sitten kartuusi tupakkaa.

MAILMAN HEIKKI.

Minä toimitan Norjan viiniä ja kartuusitupakkaa. Tästä saat jo pikanellia suuhusi. Nämä ovat niitä hyviä, niitä puolen markan rullia. Otapas siitä aika mälli aamu tuimaan.

MUSTA-PEKKA (Ottaa, purasee pitkän palasen ja tukkii poskeensa).

Onpa kyllä, on tuorettakin kuin fläski.

MAILMAN HEIKKI (Syrjään).

Mielinpä laittaa tässä oikein hauskaa Rantatuomaalle ja vähä muillekin.

(Justiina ja piika alkavat liikuskella pihasalla).

JUSTIINA.

Heikki, tulepa aamukahville.

MAILMAN HEIKKI

Pekka, mene sinä ryyppäämään aamukahvit! Minulla on tässä nämä kalatkin vielä... Menehän vaan... Jätä viikatteesi siihen kaivoa vasten... Juuri niin.

MUSTA-PEKKA (Menee oikealle).

MAILMAN HEIKKI (Rientää sukkelaan navetan puolelle, palaa sieltä kädessä viila, jolla alkaa viilata Pekan viikatetta poikkivikaan juuren puolesta).

Hyvä tulee. Nyt kun se pari kertaa sillä lyödä suhahuttaa, niin silloin se katkeaa kuin korte. Nyt on parhaiksi.

(Panee sukkelaan viikatteen entiselle paikalle ja ottaa kalat kaivon kannelta).

MUSTA-PEKKA (Tulee).

Hyvää oli kahvi. Mikä se oli se sinun asiasi äsken, josta Norjan viiniä lupasit?

MAILMAN HEIKKI.

Ei muutakuin että kun alatte, niittää niin jos sattuu että sinua vastustaa, jos käy viikate kiveen tai muuten viottuu, niin nakkaa viikate heinikkoon ja huuda: siinä on maatiaisrotunen! Se on taika.

MUSTA-PEKKA.

Vaan muistankos minä...

MAILMAN HEIKKI.

Sano nyt minun perässäni: siinä on maatiaisrotunen.

MUSTA-PEKKA.

Siinä on maatiaisrotunen!

MAILMAN HEIKKI.

Sano vielä kerta!

MUSTA-PEKKA.

Siinä on maatiaisrotunen! Onkos oikein?

MAILMAN HEIKKI.

Oikein on. Muista nyt tehdä niinkuin olen sanonut, niin saat nähdä, että tulee Norjan viiniä ja kartuusi tupakkaa.

MUSTA-PEKKA.

Kyllä minä nyt! Maatiaisrotunen... maatiaisrotunen... maatiaisrotunen...

MAILMAN HEIKKI (Vie kalat navetan puoleen. Mennessään.)

Oikein Pekka! Mutta elä sano että muut kuulevat.

MUSTA-PEKKA.

Norjan viiniä ja kartuusia. Ha, ha, ha.

(Rantatuomas, Iso-Iivari ja Vesla tulevat vasemmalta kujasta. Isolla-Iivarilla ja Veslalla viikatteet olalla.)

RANTATUOMAS.

Pekka on jo täällä, näenmä.

VESLA.

Täällä näkyy pyörivän.

RANTATUOMAS.

Ja nyt pojat! Muistakaakin, että lyötte miehen lailla! Pekka, tule tänne sinäkin!

(Pekka menee viikatteineen joukkoon).

RANTATUOMAS.

Viikatteet on Alakylän seppä terottanut ja pajottanut. Ne pitäisivät olla maailman parhaita. Ja sen minä sanon vielä kerran pojat, että jos voitamme, niin ei viinoja jouluna puutu. Onhan viikatteenne kunnossa ja muutenkin sopivat?

NIITTOMIEHET.

Hyvät nämä ovat.

RANTATUOMAS (Pannen kiinni takkiaan, jonka alta pullottaa pullon mallista).

Eilen olemme sarat mitanneet todistajain läsnäollessa. Tuossa ne ovat alangossa saunan vieressä. Timoteitä pystää kuin seinää ja sileät kedot muutenkin. Lähdemme katsomaan.

(Menevät rantaan päin, Rantatuomas edellä, miehillä viikatteet olalla).

VESLA.

Annapas tulla koneen rämpyttämään...

ISO-IIVARI.

No kaatuu sitä meilläkin.

(Katoavat rantatielle).

JURVA (Tulee paitahihasillaan ja menee juoksujalassa navetan puoleen).

Nyt se jo on täällä miehineen.

LUIKESUO ja TÖRMÄ (Tulevat vasemmalta kujasta).

LUIKESUO.

Tuonnepa taisi Rantatuomas miehineen mennä saralle.

TÖRMÄ.

Sinne menivät.

LUIKESUO.

Tämä kilpaniitto luulen tekee tuon miehen vielä villimmäksi. Jos nyt voittaa noilla kolmella miehellä koneen, niin sen voipi arvata, että jo saapi vettä myllyynsä.

TÖRMÄ.

Toivomme, ettei voita. En ymmärrä mitä Jurvakin ajatteli, kun meni tuon hölmön kanssa vetoa lyömään. Joutavana sitä tuntui pitävän agronoomikin, Ilola.

LUIKESUO.

Minusta oli aivan oikein, että Jurva löi vetoa. Siitä se olisi jahkassut lakkaamatta jos ei kukaan olisi uskaltanut vetoa lyödä.

TÖRMÄ.

Onhan se niinkin. Oletko muuten kuullut mistä hän nyt vimmastuu? Kuuluu emännälleenkin eräänä iltana ärjyneen kuin metsällinen.

LUIKESUO.

Kyllä minä tässä eräänä päivänä kuulin, kun meidän renkipojat puhelivat Rantatuomaasta ja kutsuivat maatiaisrotuseksi... Sitäkö sinä...?

TÖRMÄ.

Se on alkujaan tapahtunut kuulema niin, että kun oli kirkolla tullut puhe, että minkä näkösiä ne maatiaisrotuset lehmät oikeastaan ovat joita näyttelyynkin vaadittiin, niin oli lukkari, joka on semmonen konna, selittänyt sen Rantatuomaalle.

LUIKESUO.

Miten oli selittänyt?

TÖRMÄ.

Oli sanonut, että ne maatiaisrotuset lehmät ovat semmosia matalajalkasia ja leveitä löpsiä... ja katsonut Tuomaaseen ja väliin naureskellut... Sen olivat siinä likellä seisovat pojanhuijarit kuulleet... Ja kun Rantatuomas oli suuttunut ja käskenyt kanttorin helvettiin, niin... Nyt kuuluvat kutsuvan aivan maatiaisrotuseksi... Siitä kuuluu vimmastuvan kun tulinen hiisi. Mutta kyllä minä uskon, että Mailman Heikilläkin on osaa siinä jutussa...

LUIKESUO.

Sen minäkin uskon. Heikki ei saata unhottaa sitä, että häntä huutolaisena huonosti kohdeltiin Rantatuomaalla.

TÖRMÄ.

Voipi hyvinkin niitä aikoja muistella. Karvas mieli sillä näkyy olevan Rantatuomaalle, — sen kaikesta näkee.

JURVA (Tulee aika vauhtia navetan puolesta).

Kas, jopa ovat miehet paikalla! Terve! (Kättelevät).

(Mailman Heikki tulee navetasta).

JURVA.

Kuules Heikki! Kun olet kauroja vienyt tuonne niitylle, Luikesuon Ruskolle, niin hommaa niittokone sinne sarkain päähän... Naapurit olkaa hyvä... Lähdemme tästä aamukahville. Rantatuomas niittomiehineen meni sarkoja tarkastelemaan.

(Lähtevät verkalleen menemään oikealle).

LUIKESUO.

Kuinka tuntui kone hyvältä? Kuulin että olitte eilen koettaneet.

JURVA.

No sillä katkeaa heinä kuin partaveitsellä. Ja meidän Laukkikin, vaikka on semmonen pienonen hevonen, veti aika kyytiä konetta. Tavallinen hevonen sen näkyy vetävän.

LUIKESUO.

Kyllä se sitten on paljoa keveämpi kuin se Aspoorini-kone, joka tässä takavuonna oli Antinjuntilla. Sitähän ei vetänyt kenenkään hevonen.

JURVA.

Aivan erimallinen tämä on. Tuota noin... itse kai sinä ajat?

LUIKESUO.

En missään nimessä. Enhän ymmärrä koko koneesta mitään...

JURVA.

Ei sinun tarvitsekaan muuta kuin ajat vaan hevostasi ja annat mennä minkä jaksaa. Tämä agronoomi Okmanni on luvannut nostaa ja laskea terän.

LUIKESUO.

No ajaa minä kyllä osaan ja otin minä ruoskan varaksi jos Rusko alkaisi vintturoida.

JURVA.

No hyvä tulee sitten.

TÖRMÄ.

Saisi nähdä kuinka tuossa käypi? Oikein tässä innostuu, vaikkei asia kuulukaan minuun.

JURVA.

Oletpa todistajana kuitenkin.

(Justiinan ääni kuuluu).

JUSTIINAN ÄÄNI.

Tulkaapa nyt sieltä aamukahville.

JURVA.

Miehet, lähdemme nyt. (Menevät).

MAILMAN HEIKKI (Ottaa viikatteen ja lähtee rantaan).

JUSTIINA (Tulee).

Heikki! Mene sinä ja käske Rantatuomaan isännänkin tulla kahville. Ja tule itsekin!

(Menee takaisin).

MAILMAN HEIKKI (Menee viheltäen rantaan).

ÖKMAN (Tulee oikealta, haukottelee ja katselee taivaalle).

Taitaapa tulla pouta monesta aikaa. Sopiihan pitää esitelmä pihalla.

(Rantatatuomas tulee rannasta, johon hänen niittomiehensä ovat jääneet. Tervehtii Ökmania, kohottamatta lakkiaan).

ÖKMAN.

Hyvää huomenta! Ellen väärin muista on se talokas Rantatuomas tästä kylästä?

RANTATUOMAS.

Niin olen.

ÖKMAN (Käy kättelemään).

Ja teillä on tänään kilpaniitto! Kaikki siis näkee ennenkuin kuolee. Mitä vaan ajattelitte ruvetessanne kilpaa niittämään koneen kanssa! (Nauraa).

RANTATUOMAS.

Niitetyt ne ovat niityt täälläkin vaikka ei ole yhtään konetta ollut.

ÖKMAN.

Onpa tietenkin. Mutta toista on kuitenkin koneen niitto. Tappaatte vedon!

RANTATUOMAS.