Part 10

Chapter 102,764 wordsPublic domain

"Mutta Valo ja Lämpö rakastivat maan pikku lapsia, joiden kanssa he olivat niin usein leikitelleet, ja heitä säälitti hyvin, että lasten täytyi kärsiä sodan kurjuutta.

"Sentähden he pyysivät isäänsä auringon kuningasta tekemään rauhaa jättiläisen Viiman kanssa: ja tapahtui niin, että tuli toimeen aselepo, vaan ei koskaan oikeaa rauhaa. Sillä jättiläinen ja auringon kuningas sopivat niin, että joka vuosi piti oleman kahdesti aselepoa heidän välillänsä, kolme päivää keväällä ja kolme syksyllä. Vaan niiden välillä sotivat he niinkuin ennenkin, ei kuitenkaan niin julmasti, että maa joutuisi hävitetyksi eivätkä pikku lapset voisi elää.

"Maaliskuussa on kevät-päiväntasaus, toinen aselepo, ja syyskuussa syys-päiväntasaus, toinen. Silloin ei ole kesä eikä talvi, ei kevät eikä syksy, vaan niiden kaikkien välitila. Päivä ja yö ovat yhtä pitkät, lämmin ja pakkanen ikäänkuin hyppäävät kimpolaudalla ja lauta pysyy tasapainossa. Mutta maaliskuussa satuloivat Valo ja Lämpö varsansa ja lähtevät leikkimään maan lasten kanssa, ja syyskuussa he juottavat varsansa sateilla, että niillä olisi rohkeutta lähteä paluumatkalle. Viima kiljuu vihasta, sillä hän ei voi kärsiä aselepoa, ja se kiljunta kuuluu siihen aikaan usein pohjoismyrskyissä. Mutta Valo ja Lämpö heittelevät sormisuukkosia maalle ja kumartelevat lapsille, ikäänkuin sanoen: Kyllä me palaamme, me palaamme! 'Niin, tule, kaunis valo, tule, suloinen lämpö! Te olette niin sydämmestä tervetulleet Viiman valtakuntaan'."

PRINSESSA RUUSUNEN.

Satu kolmessa seikkailussa.

Henkilöt ensimäisessä seikkailussa:

Sitä paitsi hovinaisia, hoviherroja ja kansaa niin paljo, kuin kuninkaalla on varaa tarjota. Seikkailu tapahtuu kuninkaan linnassa.

Ensimäinen seikkailu: Kumminlahjat.

_Mestarikokki_ (kultakauhaa heilutellen). Ho-hoi, onko täällä ketään oikeaa ihmistä, jolla olisi senkään vertaa ymmärrystä kuin laihalla kalkkunalla? Koko linna on hulluna; koko valtakunta on kuin suuri parvi unen horroksissa hyppeleviä Espanjan kanoja. Kuka lentää sinne, kuka tänne, eikä kukaan pidä lukua kuninkaallisesta päivällisestä. Sam, Sam, missä sinä vetelehdät?

_Sam_ (juosten sisään). Tulen heti.

_Kokki_. Vai niin, oletko siinä, nokinenä? Etkö jo juokse toimittamaan minun käskyjäni?

_Sam_. Kyllä juoksen ja lennän. Mitä käskette, mestarikokki?

_Kokki_. Sam, tänään on merkillinen päivä. Käske teurastamaan kuusi kultasarvista härkää ja kuusitoista kaikkein lihavinta juottovasikkaa. Teloittaja katkaiskoon kaulan parilta kymmeneltä kukolta. Sitte vielä puoli sataa ohutsääristä kananpoikaa; meidän armollinen kuninkaamme syö mielellään kananpoikia pikkelsin ja Espanjan pippurin kanssa. Sitte pari kolme korvoa lihalientä rapupiirakoidea kanssa ja muuta semmoista.

_Sam_. Ei, olkaas hyvä, malttakaa vähän! Kuusitoista ohutsääristä härkää, kuusi kultasarvista kukkoa, puoli sataa rapupiirakkaa, kuusi korvoa pikkelsiä lihaliemen ja Espanjan pippurin kanssa ja muuta semmoista.

_Kokki_. Kuule, mitä minä sanon! Lohta, kampelaa, sardiineja, ruokasimpukoita ja muita meren eläjiä. Sitte salattia, gurkkuja, punajuurikoita, makaroonia, parsaa ja muita kasviksia. Sitte jäätelövuoria suuria kuin Kimborazo, sokurileivoksia korkeita kuin Baabelintorni; hyytelöitä laajoja kuin Punainenmeri, rautatien pituisia pumpernikkelejä, ja viimein lättyjä! Muista lätyt! Armollinen kuningattaremme syö niin mielellään lättyjä.

_Sam_ (luetellen sormillaan). Lohta, kampelaa, gurkkuja, punajuurikoita, jäätelövuoria, sokurileivoksia, lättyjä ja muita meren eläjiä.

_Kokki_. Älä unhota lättyjä! No, tuolla ulkonakin olevain kunnon ihmisten pitää saaman jotakin suuhunsa. Mene parsijaräätälin naurismaahan, nyhdä kaikki nauriit, kuori ne ja survo puuroksi; meidän kelpo kansallamme on hyvä ruokahalu. Ota leipurin pavut, mene sitte suutarin kaalimaahan, valitse sata kaalinkerää ja pane sekaan kiehumaan yksi palovartian kanoista, että kansalle tulee oikein voimakas lihasoppa. Kuningas maksaa, kun milloin jaksaa. Ja kaikki pitää olla tehtynä yhdessä tunnissa.

_Sam_ (juoksee). Tulen heti.

_Kokki_. Kuules, odotahan. Mitä saat palkkaa Sam?

_Sam_. Kolmesti ruokaa ja kuudesti ruoskaa päivässä, senhän kyllä tiedätte, mestarikokki.

_Kokki_. Sam, poikaseni, sinulla on liian vähä tekemistä, sinun pitää saada parempi palkka.

(Tukistaa häntä.)

_Sam_. Kiitoksia paljon. Mutta mihin nyt koko näitä tämmöisiä pitoja tarvitaan, herra mestarikokki?

_Kokki_. Mihinkö tarvitaan? Etkö sitte tiedä, nahjus, että tänään on suuri päivä, oikein kunnianpäivä armolliselle kuninkaallemme ja koko hänen valtakunnalleen.

_Sam_. En, en todellakaan tiedä, kertokaa, mestarikokki.

_Kokki_. No, kyllä minä hämmentelen sinun kivettyneen ymmärryksesi. Etkö osaa käsittää, että kuningas ilman perillistä on kuin hyvä päivällinen ilman jälkiruokaa?

_Sam_. Kyllä minä tiedän monta, jotka mieluimmin alkavat jälkiruoasta.

_Kokki_. Koko valtakunta tietää, että armollinen kuninkaamme ja kuningattaremme eivät ole tähän asti saaneet rintaperillisiä, kunnes haltia Valotar eilen toi kuningattarelle kaikkein suloisimman pikku prinsessan...

_Sam_. Se on jälkiruoka.

_Kokki_. Ihan oikein, poikaseni. Tänään hänet ristitään; sentähden koko valtakunta on liikkeessä, sentähden täällä on pidot ja sentähden pitää kansan saada nauriita ja kaalia. Kuusi haltianeitosta on kutsuttu kummeiksi ja he tuovat komeita kumminlahjoja. Oikeastaan pitäisi heitä olla seitsemän, koska heitä on yhtä monta kuin väriä taivaankaaressa, mutta kuninkaalla on ainoastaan kuusi kultatalrikkia, paitsi itselleen ja kuningattarelle. Valtioneuvoksetar Kunigunda arveli, ett'eivät haltianeidot mitenkään voi syödä muulta kuin kultatalrikeilta, ja sentähden jätettiin kutsumatta Tuonetar-neiti, joka on seitsemäs.

_Sam_. Siitäpä se neito suuttuu. Sanotaan, ett'ei Tuonetar ole paraimpia, milloin suuttuu.

_Kokki_. Niin, kukapa sille mitään voi, että mustalais-Kerttu varasti seitsemännen talrikin? Mutta tässäkö sinä yhä seisot ja lörpöttelet kaiken aikasi (tukistaa häntä), kun kuningasta ja koko hovia joka hetki odotellaan kirkosta? Etkö jo joudu tiehesi ja pian?

_Sam_ (juoksee pois). Tulen pian.

_Kokki_ (yksin). Käsittämätöntä, miten huono muisti pojilla on. Tässä minä hänelle annan yksinkertaisimman asian toimitettavaksi, eikä hän häpeä viivytellä minua tyhmällä lörpötyksellään. Hyvät ystävät, jos kukaan teistä aikoo mestarikokiksi, niin hankkikoon kaikin mokomin itselleen ymmärtäväisen juoksupojan.

Ylimäinen juomanlaskija tulee, taluttaen Samia korvasta.

_Juomanlaskija_. Ahah, nahjus, sainkos sinut viimeinkin käsiini. Sinulla vain ei ole niin mitään tekemistä, vetelehdät aamusta iltaan. Heti joudu kellariin ja laske viisikymmentä ruukkua kuninkaallisen majesteetin satavuotista Kypron viiniä! Täytä sitte kaksi sataa tuoppia vanhalla oluella ja varo, ett'et laske maahan yhtään pisaraa. Kiillota sitte kultatalrikit ja hopeapikarit, niin ett'ei niihin jää yhtään pölyn hivettä, ja sitte juokse noutamaan hoviapteekista viisitoista pulloa likööriä. Kaikki se pitää olla tehtynä puolessa tunnissa. Ymmärrätkö, että pikku prinsessa ristitään tänään?

_Sam_. Huhuttu! Kaksi sataa tuoppia Kypron viiniä lasketaan vanhaan olueen, kiillottaa kultatalrikkia, niin että viisitoista pulloa likööriä lasketaan maahan puolessa tunnissa... Tulen pian.

(Juoksee pois.)

_Juomanlaskija_. Te, mestarikokki hemmoittelette kaikki hovin palvelijat: niillä on liian hyvät päivät. Hyvät ystävät, jos kukaan teistä aikoo ylimmäksi juomanlaskijaksi, neuvon minä häntä pitämään silmällä väkeänsä ja antamaan heille yhden asian kerrassaan tehtäväksi. Muuten kuohuu kaikki yli kuin nuori olut.

(Menee pois.)

Hovimarski von Cirkel tulee, taluttaen Samia tukasta.

_Hovimarski_. Vai niin, vai uskalletaan juosta karkuun, kun esivalta käskee? Olet laiskuri, vetelys, nahjus; vaan kun tässä on sinulla kunnia palvella hänen majesteettiansa, kaikkein armollisinta kuningastamme, niin sinun pitää osoittaa asianmukaista uutteruutta. Nyt menet heti lakasemaan linnanpihaa, toimittamaan mattoja, siistimään rappuja, puhdistamaan lakeijain pukinnahkasaappaat ja kiillottamaan kamarineitsytten kenkäin soljet. Sitte peset tyhmän pikku naamasi, että julkenet astua kaikkein armollisimman pikku prinsessan, hänen kuninkaallisen korkeutensa eteen, joka armossa kohta kannattaa tänne itsensä kummiensa ja koko muun hovin kanssa. Kaikki se pitää olla tehtynä viidessätoista minuutissa, ymmärrätkö?

_Sam_. Rappuja, mattoja, rikkoja, lakejoita, kammarineitsyitä pukinnahkasaappaissa... Tulen pian! (Laulaa:)

Mitä mä kuulla jo sainkaan? Samilla työtä ei lainkaan: Uninen, laiska ja nahjus hän ain'; Onpa sen palkkakin suuri, Lisäksi saa heti juuri Selkähän, mutta ei suuhun vain.

_Hovimarski_. Mitä sopimatonta laulua sinä rohkenet liritellä korkean esivallan läsnä ollessa?

_Sam_ (laulaa:)

Härjät ja lohet ja ravut, Nauriit, lätyt ja pavut; Kypron viini, likööri ja tee! Prinsessa saatu on oiva! Sam, pidä kaikista hoiva! Voi, tuota Samia, ei mitään tee!

(Juoksee pois.)

_Hovimarski_. Siinä nyt nähdään, mitä seuraa, kun ollaan alentuvaiset huonompaa kansaa kohtaan. Armollinen kuninkaamme on, kunniani kautta, liian kansallinen. Alhaiso alkaa jo ottaa sellaisen tavan, sellaisen käytöksen, kuin se olisi meidän vertaisemme, ja se tulee siitä, että kansalla on liian vähä tehtävää. Mutta kas, tuollahan suuri saatto jo saapuu kirkosta. Vahti aseihin!

(Kaartin musiikki soittaa kuninkaallista marssia, ja koko hovi tulee sisälle juhlakulussa. Ensinnä airuita ja sotilaita. Sitte kuningas, ylimäinen juomanlaskija ja valtakunnan hienot herrat. Sitte Ruusunen prinsessa, kuninkaallisen lapsenhoitojattaren käsivarsilla. Prinsessalla on niin pitkä laahus, että neljä hovinaista sitä kantaa. Sitte seuraa valtioneuvoksetar Kunigunda, jonka laahusta kaksi hovinaista kantaa. Häntä seuraa hovijunkkareja, munsyörejä, muotimamseleja, matameja ja alhaista kansaa, jota tarvitaan hurraamaan.)

_Hovimarski_. Eläköön kuningas! Hei hurraa!

_Kansa_. Hei, hurraa!

_Hovimarski_.

Majesteetti, joko voi, Nyt kun armas, armollinen Prinsessa, maan perillinen Itsensä jo kastaa soi, Kansa tulla tuntemaan, Minkä hän on nimellinen? Alammaisna kysyn vaan.

_Kuningas_. Ruusunen, rakas hovimarski, Ruusunen. Mutta heittäkää nyt kaikki tarpeeton kursailu pois. Tyttö on soreamuotoinen eikä tarvitse kaunistelemista. Vai kuinka, valtioneuvoksetar? Minkä hullunkurisen laahuksen te lapseen riipustaneet olette? Onhan hän aivan sellainen kuin pitkäpyrstöinen paperileija.

_Valtioneuvoksetar Kunigunda_ (itsekseen).

Oi, kuin kovin höhnömäistä Joskus kuulla saa myös näistä Onnen kruunaamista päistä!

(Kuuluvasti.)

Paperleija? Hauska kasku, Suurenmoinen leikinlasku! Ha ha haa, niin sukkelaa! Moista harvoin kuulla saa.

Hänen armons kuuluisaksi Tulee muodin haltijaksi, Suojelijaksi somuuden; Siis hän siksi kunniaksi Olkoon muodinmukainen.

_Kuningas_. No, sepä vain on aikaista ja ihanaa kasvatusta!

_Kuninkaallinen lapsenhoitajatar_. Armollinen, rouva, vauva tahtoo ruokaa.

_Kunigunda_.

Noin sä puhut tuhmuudessa; Milloin vauva on prinsessa? Mieltä olla tarvitseepi. (Ylhäisesti.) Armo syödä suvaitseepi. (Prinsessa huutaa.)

_Hoitajatar_.

Sille en voi mitäkään. Kuulettehan myös te tään: Armo huutaa suvaitseepi.

_Kunigunda_.

Armon tietää tarvitseepi: Hovin kuullen huutamaan Ruveta ei sovikkaan.

_Hoitajatar_.

Hiljaa, kiltti, vaiti vaan!

_Hovimarski_.

Tiedoksi siis tulkohon, Että prinsessamme on Ottanut nyt nimen oman. Ruusunen, sen nimen soman. Hei...

_Kansa_. Hei...

_Kuningas_. Olkaa hiljaa, hovimarski. Tuoltahan näkyvät tytön äitikummit tulevan hopeavaunuissa, joita joutsenet vetävät. Onko kaikki kunnossa heitä vastaanottaa?

_Hovimarski_.

Kaikki, majesteetti, on! Sam vain kiiruhtakohon.

_Kuningas_. Juomanlaskija, oletko tuottanut pöytään parasta Kypron viiniäni?

_Juomanlaskija_.

Sit' ei pitäis puuttua; Sam on siinä toimessa.

_Kuningas_. Mestarikokki, oletko laittanut ruoat ja kultatalrikit?

_Kokki_.

Se jäi Samin haltuhun, Käy, kuin voi käy palttuhun.

_Sam_ (kurkistaa akkunasta sisälle).

Mun vain tehdä tarvitseis; Vaan jos Sam nyt sanoo: seis!

_Hoitajatar_.

Hys, hys, pienoni; Nähdä saat nyt kummisi. Kummi hieno, kuudella, Joutsenella ajava, Kultaa, silkin hienon Lahjaks suo hän pienon.

(Hovi antaa tilaa, ja yksitellen tulevat sisälle haltijattaret, kaikilla kruunu ja taikasauva, jolla he kukin vuorostaan koskettelevat Ruususta.)

_Sulotar neiti_ (vehreässä hameessa).

Heijan, teijan tuulaii tuon! _Hyvyyttä_ mä sulle suon. Hyvyys, hellyys, kuulijaisuus, Ne sun parhain ominaisuus. Täällä murhetta ei mustaa, Jolle et sois huojennusta, Kyynelt', jot' et tahtois pestä, Vaivaa, jot' et mielis estää. Korkein harrastus on sulla Toisten onneks, hoivaks tulla. Oman riemus unhotat, Jos vain muut on riemuisat.

_Koitar neiti_ (valkoisessa hameessa).

Tuuli illan laila la! _Ymmärrystä_ annan ma. Selväksi teen ajatukses; Viisaus on kaunistukses. Opit kaiken kauniin, jalon, Opit seikat luonnon talon; Ihmistiedot, hyveet, kunto, Niist' on sulla selvä tunto. Oppis ottaa ihmeeks ratki Mailman suuret viisahatki. Itse arvaat itsesi Aivan tiedottomaksi.

_Päivätär neiti_ (punaisessa hameessa).

Tiskon, toskon tiukaus! Lahjani on _kauneus_. Kauneus on katoovata; En voi antaa parempata. Mutta sulo lemmittävä Sydammet on miellyttävä, Varsinkin jos lapsi sorja, Kuten laakson kukka korja, Its' ei tiedä tuoksustansa, Ihmeisestä mahdistansa. Moinen mahti viaton Lahja multa sulle on.

_Kuutar neiti_ (keltaisessa hameessa).

Kilin, kalin kalistan! Kultaa minä lahjoitan. Arvokkaampaa lahjaa vastaan _Rikkaus_ on ainoastaan Halpa; mutta ääntä tunnon Seurata jos mielit kunnon, Kuullessasi kurjan hätää, Silloin saatat lahjaa tätä Antaa kullekin, ku anoo. Sammuta näin nälkä, jano, Hätää helli, lievitä: Kultasi on kestävä.

_Tähdetär neiti_ (sinipunervassa hameessa).

Tippaan, tappaan tilleri! _Elosi_ teen _pitkäksi_. Tämäkään ei lahja parhain; Yks on kuolo myöhään, varhain. Onnettaren elon mittaa. Elää et voi murenitta; Mutta rukoilemme tätä: Sulle pitkää eiämätä, Jotta saisit kauan monta Ilahduttaa ilotonta Ynnä siunaamana työs Lepoon vihdoin päästä myös.

_Valotar neiti_ (sinisessä hameessa);

Hoi on, hoi on huoletta! _Lemmen_, lemmen annan ma, Lemmen elos juhlitsemaan, Lemmen lempes palkitsemaan, Lemmen valtakuntaan taivaan, Lemmen halvimpaankin aivan, Lemmen synnyinmaahan syvän, Lemmen kunniahan, hyvään, Isään, äitiin, ystävyksiin, Puolisoon ja sisäryksiin, Lemmen puhtaan, lämpöisen. Parhain lahja viimeinen.

_Kuningas_. Jalot, korkeasti kunnioitetut haltijattaret, teidän lahjanne ovat tosiaankin parahimmat maan päällä. Kukaan kuningas ei voi lapselleen kalliimpia kumminlahjoja antaa. Kuinka voinkaan tarpeeksi kiittää teidän anteliaisuuttanne!

_Kunigunda_.

Yksi jäi, jos virkkaa saisin: Tulee olla muodikkaisin.

_Hovimarski_.

Oppia myös niiaamaan, Kuulon sekin asiaan.

_Juomanlaskija_.

Vieraitakin kunnioittaa, Tulis myöskin tuota koittaa.

_Kokki_.

Kalopsia arvostaa Eikä rumast' ahmustaa.

_Kuningas_. Kaikki on nyt täydellisesti ja oivallisesti. Nyt ei puutu muuta kuin kunnioitettuja kummeja hurraamalla tervehtiä ja sitte käydä päivällispöytään.

_Hovimarski_. Hei...

_Kansa_. Hei...

_Kuningas_. Hiljaa! Kuka tuolta tulee jylhän ukkospilven läpi kuuden mustan joutsenen vetämissä vaunuissa?

_Valotar_. Se on meidän seitsemäs sisarpuolemme, Tuonen tytär, Tuonetar. Minä vapisen pelosta rakastetun ristityttäremme tähden.

_Kokki_. Niin, siinä on meille makso seitsemännestä kultalautasesta.

_Kuningas_. Hiljaa! Hän on jo täällä.

Tuonetar-neiti astuu sisälle mustassa hameessa ja koskettaa prinsessaa taikasauvallaan.

_Tuonetar_ (kuninkaalle).

Kaikki oivaa, sanotte? Jätitte _mun_ kutsumatta! Siis jäi lahjan' antamatta. Tiedättekö, mik' on se? Olisin sen lahjoittanut, Mink' on kukin unhottanut: Tytön otsaan kirjoittanut Lauseen: _elo loputon!_ Ajan hukka muu kaikk' on, Pila, tyhjyys, turhuus, juoni, Jonka murtaa myrsky. Tuoni. Ainoastaan tytär Tuonen _Hallitseepi_ elon suonen, Oienneiden ytimen. Hylkäsitte lahjan sen. _Sallimusta_ kuulkaatten: Kaiken, min nuo toiset tuopi, Sallimus niin käydä suopi: Nero, hyvyys kauneus, Ikä, kulta, rakkaus -- Ruusunen saa kaiken sen Viiteentoista' vuotehen. Mutta silloin haavoittuu Värttinällä impysenne -- Haihtuvat näin toivehenne -- Ja hän nukkuu...

_Kuningas_.

Kuollen? Niin Julmat sanat! Kauhistusta! Miksi raivoot, henki musta?

_Tuonetar_.

Siten käskee sallimus.

(Katoaa.)

_Valotar_.

Ah, mun valtaa aavistus! Sallimus ei mikskään muutu; Vaan ei kaikki toivo puutu: _Ikäähän_ myös luvattiin... Tiedän kaksoset... no, niin: Eikö uni, kuolon lailla, Kuljettele unheen mailla Helpost', ajan lyhyen, Mutta melkein samaten? Ei hän nuku kuolemahan, Vaan kun haavan saa hän, niin uinuvi hän unelmahan Täyteen sadan vuoden ajan; Silloin vasta kuolo saa. Hovi samoin uinahtaa. Vaan jos kohtalolta saa Silloin juur' hän pelastajan Heräävä hän riemuin on...

_Kuningas_.

Synkkä on yö kohtalon!

(Ensimäisen seikkailun loppu.)

Toinen seikkailu: Ruusu.

Sama sali kuninkaan linnassa, vaan keskellä peräseinää on nyt punainen esirippu. Viisitoista vuotta on kulunut ensimäisestä seikkailusta, ja kaikki henkilöt ovat siis viisitoista vuotta vanhemmat, paitsi Sam, joka muuttumatonna on sama pikku hulivili. Ruusuprinsessa on tullut pitkäksi tytöksi. Nähtävinä ovat hänen äitinsä, kuningatar, ja muutamia muita uusia henkilöitä, niiden joukossa hovineidit Narsissi ja Leukoija sekä pikku Sanna.

Narsissi ja Leukoija yhtyvät salissa.

_Leukoija_.

Narsissi, ah, sinäkö? Oi, kuin hauskaa sattui tuolla! Olen oikein nauruun kuolla. Prinsessamme... tiedätkö?

_Narsissi_.

Mitä sitte?

_Leukoija_.

Niin, hän tuolla Lapsosia pieniä Vaattehitta, kengittä Näki käyvän puiston puolla. Juoksi sinne joutuisaan, Antoi päähineensä päästä, Kaulahuivin kaulastaan, Tahtoin nuhasta nuo säästää; Sitte, yhden kerrallaan, Harson, hanskat, viitan vielä Antoi pois ja jalastaan Kengät samaa tietä vaan. Arvaathan sen, millä miellä Kunigunda katsoi moista, Kun hän näki neidin noista Vaattehista paljasna, Kengittäkin -- hirmuista. -- Sinne tänne juoksevana Niinkuin kynittynä kana. Sievään Kunigundakin Lensi häntä läksyttämään; Mutta pahoin kävi tämän: Kaatui loiskisi -- lampihin.

_Narsissi_.

Prinsessako?

_Leukoija_.

Eukko vaan. Ah, kuin tuota nauroinkaan! Ruusu, hänpä riensi heti, Ylös auttoi eukon ja Hälle antoi sukkansa. Vaan nyt itkuvirttä veti Kunigunda, kun nyt julki Paljain jaloin neiti kulki.

_Narsissi_.

Hyv' on neiti sydämmestä.

_Leukoija_.

Kantapäähän kiirehestä. Kuinka viisas taas hän on, Sit' ei pysty arvaamahan. Eilen yksin kulkemahan Sai hän tänne puistohon, Mitä varten arvaappa! Satamäärä lintuja Viserteli riemuisesti; Siinä seuraa lukuisesti; Ja hän puhui vaivatta Niiden kaikkein tavalla Tirlilirli, kukkurluu; Niin ei osaa kenkään muu.

_Narsissi_.

Sulossa hän verratonna.

_Leukoija_.

Niin, kun hän on lempeä.

_Narsissi_.

Rikas...

_Leukoija_.

Ylpeydettä.

_Narsissi_

Lemmitty...

_Leukoija_.

Ah, syämestä! Kuulematta hänt' on konna.

_Narsissi_.

Hengetärten lahjoiks kansa Sanoo noita.

_Leukoija_.

Syystä kanssa. Pahat kielet... Voitko... tuota Vaijeta?

_Narsissi_.

Kuin seinäki, Kala, muuri, murmeli; Etkö vainen minuun luota?

_Leukoija_ (kuiskaamalla).

Kansa kertoo jonkunmoista Seikkaa, jot' ei tajua, Että hän on viidentoista Ikäisenä nukkuva Sangen kauan.

_Narsissi_.

Tajuun mä.

_Leukoija_.

Sen saa aikaan värttinä. Sikshän yli kaiken maan Koota värttinät ja heittää Antoi tuleen palamaan Kuningas ne, ett'ei vaan Pistäis sormeen Ruusu-neittä.

_Narsissi_.

Mutta juuri tänään hän Viisitoista täyttää...

_Leukoija_.

Totta! Siitä nähdään tietäjän Valhe varsin selvähän: Kas, ei ole, mistä ottaa Koko maasta värttinän. Ruusunen hän valvoo, hän. Mutta tässä aikaa tuhlaan; Neittä tulee laittaa juhlaan.

_Narsissi_.

Niin, jos Kunigunda saisi Kuulla, kuinka kielet hakkaa Meillä, niin hän raivoaisi.

_Leukoija_.

Olet oikeessa. Ja akka Taas on kuiva, arvaan sen. Rientäkäämme, siskonen!

(Menevät.)

Ylimäinen juomanlaskija ja mestarikokki tulevat päinvastaiselta taholta.

_Juomanlaskija_. Sam! Missä on Sam? Aina sitä nahjusta saa odottaa.

_Kokki_. Sam! Nahjus! Missä sinä vetelehdät?

_Sam_ (sisään juosten). Tulen pian.

_Juomanlaskija_. Sinä kelvoton! Sinä laiskuri! Heti laittamaan kaikkea järjestykseen prinsessan syntymäpäiväksi suureen juhlaan! Muista nektari! Äläkä unhota ambrosiaa! Jätähän vain kiillottamatta ja puhdistamatta hopeapikarit, tinatuopit, oluttuopit ja kiinalaiset kupit ja muut semmoiset.

_Sam_. Ja muut semmoiset ja muut semmoiset.

_Kokki_ Oletko sinä, poika, jo valmis? Joko paistoit härjät, keitit valaskalan, survoit porkkanat, paistoit lätyt ja koristit sokurileivoksen prinsessan nimellä? Sam sinä olet pahin vetelys, kuin koskaan olen nähnyt.

_Sam_. Ja muut semmoiset. Voi, herra mestarikokki, voi, herra juomanlaskija; tuota minä nyt olen saanut kuulla jo viisitoista vuotta, eikä kukaan toimita niin paljoa kuin minä. Jospa edes lakattaisiin sanomasta minua pojaksi! Olenhan minä jo vanha mies, herra mestarikokki, neljänkolmatta vuoden vanha (itkeä nyyhkyttäen), ja minulla pitäisi jo ammoin olla parta, mutta kas, se ei ota kasvaakseen!

_Juomanlaskija_. Yhdeksän vuotta, hillonokka, yhdeksän vuotta. Et sinä koskaan sen vanhemmaksi pääse, ja tiedänpä minä kyllä syynkin. Sentähden, että niin huonosti pidit huolta haltija-neitojen ravinnosta sinä päivänä, kun prinsessa ristittiin.

_Kokki_. Mitä partaan koskee, niin onkin hyvä luonnon järjestys, ett'ei kokkipojilla ole partaa, sillä he sen pistäisivät joka kastekkeesen, kun tarpeetta häärivät paistinpannujen ympärillä.

_Sam_ (nyyhkyttäen). Minunko oli syy, että kaikki kävi nurin päin niillä suurilla päivällisillä viisitoista vuotta sitte? Miksi se Päivätär-neiti minulle tuomitsi niin kovan rangaistuksen, että minun pitää ainiaan oleman pienenä kokkipoika-parkana eikä saamaan koskaan partaa eikä koskaan parempaa palkkaa? Minä en tätä kestä enää, minä menen Tuonetar-neiden luo ja tarjoudun paimentamaan hänen pöllöjänsä.

_Juomanlaskija_ (nipistää häntä korvasta). Etkö joudu alas kellariin?

_Kokki_ (nipistää häntä toisesta korvasta). Etkö riennä ylös kanakoppeliin?

_Sam_ (ruikuttaen). Tulen pian.

(Menee.)

_Juomanlaskija_. Tottapa silloin viisitoista vuotta sitte olikin hirveät pidot. Oikein kauheata! Vierasten piti käymän pöytään eikä ollut edes kaivovettäkään tarjota.

_Kokki_. Niin, selkääni karmii, kun sitä muistelen. Ei senkään vertaa ruokaa, että rotta olisi siitä suuhunsa saanut. Onneksi me kaikki syytimme Samia. Kun antaa niin selviä käskyjä...

_Juomanlaskija_. Ja niin vähä tekemistä kuin hänellä... Mutta lähtään, virkaveljeni, ottamaan vähän vahviketta sill'aikaa, kun Sam laittaa kaikki valmiiksi päivällisille. (Menevät.)