Part 13

Lähekkö Jumala aviksi Kullalleni kukkumaan Virrelleni vierimään! Terve kuu, terve päivä Terve vastoinen vävyni Kukali tulit? Tulitko Luojan tietä myöten Maariaisen maata myöten? Ken sinun tiellä terveytti Ken antoi arolla kättä? -- Kuu alta, päivät päältä Luojat luotehen nenästä Jumala jojen takanta. -- Terve hattu pää-laelta Terve kauhtana kultaloimi Terve kultanen kusakka. Terve kintaat käjestä Terve kirjat kintaista Terve viitta viisin varsin Terve kauhtana kaheksin, Terve paita palttinainen Maahan asti avinainen Narvan kaaren kankahista Pihkavan pitkistä linoista Rinnan eestä ristitelty Hihan suista sulkuteltu Kulkun alta kulliteltu Alta polven poimiteltu. Terve saappaat jalasta Terve sukka saappaista Terve kirjat sukista. Istuu kuin Moskovan molotsa Niinkuin pajarin pantu Ivolinnan isvosikka Narvan kaaren kaupan poissa. Kaksi kaikesta väestä Mies valittu kymmenestä. Terve kaikki saae-väki Kaik' on suku suurta miestä Kaik' on saajut saappaissa Hienot herrasväkeä. Vellot verka kauhtanoissa Itse saarut sametissa. Kaasiket vävyn sisaret Kaik' on silkissä hyvässä Pyhä päivän rätsinäissä. Kuin on kaason päät siottu Niin on miekan päät niottu. Kuin on kaasot kengitetty Niin on hevoset rauvotettu. Isä mies isyjen poika Päämies päivetty kypärä Kuule tänne kun mä juttelen Tähe tänne kui sanelen! En mie rahatta laula Suutani kullatta kuluta Kieltä en pieksä penningittä. Mie oon vanha ja rumala Tervaskanto ja kamala. (Nyt korjaa laulaja itsell. rahaa.)

XIV.

Ylkä-miehen puolesta:

Isä mies isyjen poika Päämies päivetty kypärä Kuule tänne kuin mä juttelen Tähe tänne kuin sanelen: Ei mee meto minuun Ei puutu olut punainen Koi saa neittä nähäkseni Neion nimee tietääkseni. Miss' on neion piilospaikka Hanuen sala sakara, Missä neio piilustelee? Morsiamen puolue: Hanut hiusta harjaeloo Hanut on aitassa kovassa Vellon vehnä salvon päällä Yhdeksän lukon takana Esi-lukku kymmenettä. Isämies: Lukut suullani sulatan Votan ilman vottimitta.

XV.

Sulhasen seurassa olevat vaimot menevät morsian-kamariin ja laulavat: Terve sauna, terve sammal Terve kiukaa merin kivinen Laki lahnan suomuksinen Perä sein' on petran luinen Kylki-sein' on kynne päinen Ovisein' on ouna puinen. Terve sopa, terve solki Terve se soan alainen. Terve kaksi kaasa naista Kolme korvan vierellistä Neljä neion ituita. Kaikki maa valasteloo Valkealta aanovalta, Kaikki maa punerteloo Punaselta aanovalta. Kaikki maa kellarteloo Hyviltä kelta pauloilta. (Tarjovat neiolle leipää ja olutta). Syö syötetty minoni Juo juotettu minoni! Syökkö meijän syömisiä? Saarut saajani lähetti Mesileivät velvyeni. Haukkaa pala haapiasti Pure pala puikiasti. Juo juotettu minoni Maista meijän mallasvettä Juo meijän humalavettä Ota meijän otravettä. Katso meijän kauravettä. (Neito kolmesti haukkaa ja kolmesti juo). -- Näytä käkö kätesi Virpu viisi sormuttasi! Jo näytti käkö kätensä Synnykkö sormus sormeesi Oikeaasi sormeesi Sormeen nimettömään! Käet on paksut minnollani Käet paksut, sormet hoikat Käet käärimän kutojan Sormet rihman suoristajat. (Sormus annetaan morsiamelle).

XVI.

Kun palaavat morsiamen tyköä yljän luo:

Olkoon kiitetty Jumala Tänätty totinen Luoja Jo sain neittä nähäkseni Jo söi meijän syömisiä Jo joi meijän juomisia Jo joi meijän humala-vettä Maisti meijän mallas-vettä Otti meijän otra-vettä Katso meijän kaura-vettä Pitää mieltä meijälää Mieltä meijän vellolleni. (Sulhaselle): Minä näin sie et nähny! Sait sen mitä halasit Saimme sen himotun minjän Saimme sen hänen halatun.

Näitten viime värsyjen aikana ostaa isämies morsianta hänen isältänsä, ja morsian lahjoineen tulee yljän tuomana sisään.

XVII.

Nyt tuodaan morsiamen lahjat sulhaisen su'ulle.

Lahjan tuojat: Nouskaa eestä risten rahvas Kahen puolen kaltiskaa Laha paistaa pilosta päivä Kuu ikkunasta kumettaa Suku katsoo lahjojasi. -- Onko lahjani lahkeet? Tarkastajat: -- Kui oo pantu papuskoija Tuppaeltu tupuskoita -- Kyll' on pitkät, kyll' on hienot Kyll' on hienoo heijaeltu Kalan kieltä keträelty Kyll' on hienoo kuottu.

XVIII.

Hää-väki: Aitumala neijolleni Kaksi neijon kantajalle Kolme neijon kuorialle Neljä neijon emälle Koi antanu neijon maata Ripasäären rengotella Kuin kutoi näitä lahjoja Tupa kuusinen kumisi Laki lautanen helisi Ei oo antanu kylän maata Siltä kaiteen kaljunalta Siltä pirron piukkinalta Kääryrattaan kärinältä.

XIX.

Hääväkeä asetetaan ruualle.

Yljän seurue: Elä kanna kaakkujasi Pilaeli piirajasi En minä tullut syömistä varten Enkä juossut juomista varten, Tulin aineeni aviksi Vähä vellon vierilliseks'. Lankoiseni lintuiseni Langot linnukaisueni Kaikki on pesty puhtaaksi Lusikat lumen palasiksi Lauat lahti valkiaksi Kynnykset kyyhkeän alaiset. On käynyt käkö tuvassa Vierryt virppi permannolla Kuiskannut kuusi pihassa Tuutikko toisessa käessä. -- Ei käynyt käkö tuvassa Eikä vierryt virppi permannolla. Vierit virpit vellon naiset.

XX.

Syönnin jälkeen:

Aitumala langolleni Pomosiba kullalleni Syöttämästä, juottamasta Päälle paljo palvomasta Kyllin syötiin, kyllin juotiin, Kyllin kylliltä piteli. En kraaksutellut kovita Enkä paukutellut palanneita Piirakat reen pituiset Leivät saijan saarnalliset Oluet meen makuiset. Kyll' on minun lankoiseni Kyll' on minun lintuiseni Kyll' on huolta huolitellut Kyll' on murrellu muretta Tämän tunnin tarpeheksi Tämän kuuron kunniaksi Kyll' on minun lankoiseni Kyll' on minun lintuiseni Kyll' on huolta huolitellut Aret on käynyt atran kans' Pyhät on käynyt pyssyn kans'. Aret on pyytänyt ahvenia Pyhät pyytänyt pyyn lihoja. Mitä on lohta Laukahassa Mitä on vimpaa meressä? Suuret hauet kulta suomut Kaik' oli langon lauan päällä. Viel' on orrelle ravattu. Ees' oli ehinen lauta Takan' oli tammen lauta. Kyll' oon käynyt pulmissa monissa Käynyt saassa saajuessa, En oo syönyt niitä syömisiä Enkä juonut niitä juomisia Mitä näissä lankuessa.

XXI.

Morsianparia kehutaan: Olkoon kiitetty Jumala Tänätty totinen Luoja Jo sain kaksi kasvanutta Yhtä pitkät, yhtä suuret Yhtä muotoiset molemmat Yhteen käyvät silmän rypsyt Vierööt poset verevät. Jos on naista minneessä, Kyll' on miestä vellossa. Viel' on velloni pitempi Vielä on päätä korkeampi. Kerjäläiset käyvät kieltä Santit saatteli sanoja Sanottiin velvyttäni Ei sanottu saavan naista. Sai naisen naapurista, Otti naisen omilta mailta. Yksi ounapuu oli kylässä, Yksi oksa ounapuussa, Yksi oksassa omena. Sekin sillalle putosi Vieri sillalta veteen. Senkin otti velvyeni Sen tapasi tammieni. Oto toto velvyeni Laha lähen kottii Laha mie juttelen ennellesi Sanon saunan tuojallesi Vieraat otit omakses Omat heitit vieraaksi Sisos siirtelit sivulle Vellon naiset vierastasi. Elä huoli velvyeni Sen on suutinut suuri Luoja Laatinut hyvä Jumala Pojan naija morsianta Tytön mennä miehelään. Teille tyhjä, meille tyhjä Tyhjä tytön sihaan Tyhjä tytön tyyvittäjälle Lapsen laakitellulle. Kuin katson neijon kantajaa Kuin hulkkuu syän piossa Kaksi kättä kainalossa Aina on vesisin silmin. Ai hullua tytön isää! Toista hullua tytön emää Kuin antavat käskyn käestä Antoi orjan ovesta. Ketä nouset käskemään? Käsket kahta kämmentä Niinkuin käärimäisyttäni, Lähettele jalkoja Niinkuin lemmiteltyjäni, Ojentele olkapäitä Niinkuin ottamaisuttani -- Kun tulee suvi suloinen Tulee hellä heinä-aika Kallis kauran leikkoo-aika. Isä mies isyjen poika Päämies päivetty kypärä! Laha kyselen kannattelen Onko sanassa tehny Kättä lyyessä kädellä Saaha isälle tytön sihaan Kihlakunta kirveitä Valtakunta valjaita, Mit' itse metsään menööt Mit' itse metsästä kotiin tuloot Sylen puita mennessä leikkaa Tois on tullessa sahaavat Emälle tytön sihaan Vakan täysi vaapukoita Seulan täysi siestareja Saaha pankit paasi pohjat Saaha kultainen korenta Minet itse kaatuu kaivotielle Kaivolta itse tupaan? Neitsyeni neitsykkeni Elä ole pahoilla mielin Elä oo surkein syämmin Ei pannut siun isäsi Ei pannut sinun emäsi Ei pannut pakenialle. Panit vanhalle talon pojalle Kyntömiehelle kypenelle. Kyntömies on vellyeni Mutajalka muurameni. Kyllä meijän vellollamme Ompi maita kynnettynä Kyll' on siementä selitetty Pellolle viritelty Ääret vieret vehnämaita. -- Neitsyeni neitsekkoni Elä oo pahoilla mielin Elä surkeen syämmin Ei pannut sinun isäsi Eikä pannut sinun emäsi Ei pannut pakenevalle Panivat kun kannalle kapustan Niinkuin naatin nauriille. Tuntoo, velvyeni tuntoo Tupaa tehdä, tallii salvoo Pannoo pangille vannetta Pyrryttelee lypsikölle. Neitsyeni neitsikkoni Elä käy kengättä kujalla Kapsikatta kaivotiellä.

XXII.

Morsiamen suku: Sisarueni N. N. (nimi)! Olit yksi, maksoit kaksi Seisot seitsemän sihassa Olitko kuu kotosi päällä Päivyt päällä tanhuvasi. Kun astut jalan tupahan Kynnys eessä kynehtii. Ku astut laavitsalle Niin lauta eessä lainehtii. Se oli ilmutta ijässä Se oli polvutta parasta, Mi ikä isän kotona Polvut mamman polven luona, Kylä ei kuullut kurjuttasi Vanhemmat valeuttasi. Toisin toisessa talossa Toisin vieraat veräjät Toisin ukset ulvahteloo. (N. N.) sisarueni! Kuhun jätät vanhan emän Vanhan mamman vaaleasi, Kevät kankaan kutojaksi Hienon pirran pirkuttajaks'.

XXIII.

Tyttö erotessa: Siitkööt minun sihaani! Paratkoot paikkueni -- -- Taian teille toisen tulla Toisen teijän vieraaksi --. Otrat otsin kasvakoot, Otrat otsin, kaurat kaksin Vehnät vaon viertees!

XXIV.

Sulhasen taloon mennään.

Yljän seurue: Jouvu jouvu velvyeni Jouvu juomukkaisueni! Isyt kotona oottelee Hautoja halailee Rinnakkaisen riihen eessä. Ylkä: -- Yksin tulin, kaksin menen Sylen täyen, saanin täyen. On mitä hevonen veittää, Liina harjan liikutella. Neittä helminta vetää Panimistä taluttaa. Halle on hänen erota -- Ihastukko meijän ennee? Ihastu elä pelästy. -- Jo toin tulen puhujan Jo toin saunan lämmittäjän Jo toin veen tuojan.

XXV.

Toisena hää-päivänä kun huivi pannaan pään ympäri:

N. N. (mors. nimi) sisarueni Kuule tänne kui mä juttelen Tähe tänne kui sanelen Kui näälän naiset nappajaat: Jo kassa kaotetaan Hieno hiuksi heitetään. Kun oli kassa kauluessasi Sinis oli viitta valta'asi. Tuli vihma, ne virutti Tuli tuuli, kuivaeli. Kuin sait marjut muille maille Tuomut toisille vesille, Kano muille kallioille, Lintu muille liivakkoille, Nimi toinen annetaan Entinen unohetaan. Kutsutaan jo kurjueksi Maan pahaksi mainitaan. Siis ett' maksa maasta rohta Rikkaa riihen edestä Olen kortta ett kuominalta Peltikkäistä permannolta --. Se oli polvutta parasta Mi ikä isän kotona, Polvut mamman polven luona. Olit yksi, maksoit kaksi Seisot seitsemän sihassa. Mamma kutsu meijän marja, Taatto kutsu meijän tammi, Vello kutsu meijän virppi, Siso kutsu meijän sirkko. Kysymätt' kävit kylässä Anomatta vainiolla. Kysy äijät, kysy ämmät Kysy kymmenen kyty'y Sapsi sata nattaa. Siis kysy kypärä päältä Ni'ku kovalta koivulta Ni'ku kylmältä kiveltä. -- Itetin ihanat silmät Viäretin poset verevät -. (Yhtämittaa nyt sulhaselle ja taas morsiamelle): Tunsit tulla, tunne olla Taija tarkasti piellä Tunsit ottaa, tunne hoitaa Taija tarkasti pitää Elä lyö yhestä syystä Elä kaikkia kahesta Elä kohta kolmannesta -- Lyö syystä kymmenestä. Neitsieni neitsikkoni, Kuin lienee ylön hyvä Saat kuussa kuus kiitosta Kaksitoista kymmentä kesässä. Kun lienet ylön pahaja Siis saat kuussa kuuet ruoskat Kahettoista kymmenet kesässä.

XXVI.

Lauletaan viime-aterian aikana ennen kun hääväki lähtee, kun jo morsian on ruokaa laittamassa:

Aika aika neitsyeni Istumasta astumaan Käymään kälyn jälillä Ano piian askaleilla. Kuule tänne kui mä juttelen Tähe tänne ku sanelen! Ku se kukko kerran laulaa Siis sie päätäsi kohenna. Kun se kukko toisen laulaa Siis sie jalkasi kengitä. Kun se kukko kolme laulaa Siis sie tuisaha tupaan. Lietso lekko permannolla Ota tuli tupaan Ota pangit paasi pohjat Ota kultanen korenta, Siis sie vieri vesille Siis sie ka'a kaivotielle. Vieritä vakka kivelle Jauha jauhot kiireesti Seulo jauhot siiviästi Leivo leivät liehkeästi Elä jätä alle hänen munia Päälle elä pääskysen munia. Sitä ei suo meijän enne Meijän hautoja ei halaja. Elä oottele meijän nattoo, Nato laajap lahjoja. Elä oottele kälyy, Käly kääri lapsia. Elä ottele kytyy, Kyty menee kyntämään. -- -- Neitsyeni neitsikkoni! Kuule tänne kui mie juttelen Tähe tänne kui sanelen: Kun tulee tora taloon Ääni äijälän taloon, Siis sie tuissaha tuaasta ulos, Siis sie armu ammujia Heitä heinät hevosille Lase kättä lampaalle. Sinne viskaa vihasi, Tule naurulla tupahan. Siis tunnut hyvän hyväksi Hyvän miehen tyttäreksi Hyvän pojan puolisoksi.

XVIII.

Eräs höyrylaivamatka Irtish-joella.

Tuntia, milloin höyrylaiva on lähtevä jostakin paikasta Siperiassa, määrätään harvoin tai ei koskaan. Käydään kysymässä päivä päivältä "pristanissa" ja siellä voidaan lähimain ilmoittaa edes päivä milloin laiva saapuu, mutta usein kyllä käy niin että saa yhden tai useampia päiviä odottaa laivaa ilmoitetun ajan ylitse. Jos ei ole oikein huolellinen niin voi helposti tapahtua että laiva on tullut ja mennyt ennenkuin pristaniin ehtii. Pristanilla ymmärretään suurempaa proomua, jossa on kannella odotussaleja matkustajille, huoneita päällysmiehelle eli prikashtshikalle, joksi häntä kutsutaan, ja konttori y.m. Pristani on kiinnitetty jokirantaan, johon se on yhdistetty sillalla. Sellaisia pristaneita on joka kaupungin tai suuremman paikan kohdalla, missä höyrylaivat seisahtuvat.

Eräällä matkalla, jonka tein keväällä 1887, tulin hevosella Taran kaupunkiin Irtishin rannalla, ja kun pristani on virstan päässä kaupungista, niin päätin mieluummin ajaa sinne heti ja siellä odottaa höyrylaivaa, jolla olin Tobolskiin matkustava, kuin ottaa asunto kaupungissa ja ehkä herätessä aamulla saada sen tiedon että laiva jo on lähtenyt.

Minun saapuessani oli ennen minua pristanissa koko joukko muita matkustajia, niiden joukossa kaksi venäläistä pappia. Toinen oli muuttoretkellä jäämerenrannikkoa kohden, jossa hän oli saanut "kirkon" pohjoispuolella Beresovia. Tutustuttuani hiukkasen ympäristööni ja erittäinkin pappeihin, aloimme keskustelemaan kaikellaisista seikoista keskenämme. Pian saivat venäläiset virkaveljeni tietää että minäkin olin pappi, ja silloin tahtoivat he tutkia mitä minä oikeastaan uskoin ja opetin. Ilmoitustani siitä että uskoin ja opetin niitä totuuksia mitä on raamatussa lausuttuna, eivät he näyttäneet epäilevän; mutta oliko se raamattu mikä meillä luteerilaisilla oli, sama kuin heidän, siitä olivat he epätiedossa. "Alkaako teidän raamattunne sanoilla: Alussa loi Jumala taivaan ja maan", kysyivät he. "Niin alkaa se", vakuutin minä. Kun lisäksi selvitin uskovani niihin uuden testamentin totuuksiin, joita evankelistat ja apostolit -- luettelin niiden nimet -- olivat kirjoittaneet, niin alkoivat he jo saada edullisen ajatuksen minun uskonnostani, mutta luettuani osan apostolista uskontunnustusta heille, tulivat he niin tyytyväisiksi että toinen pappi otti juhlallisesti lakin päästään, kumarsi syvään minulle ja sanoi: "harashoo." Siten oli tuttavuus solmittu ja he selittivät että meillä kaikilla oli sama usko. Kävelimme laivaa odottaessamme jokirantaa pitkin ja oli meillä suuri vaiva itsemme suojelemisessa hyttysiä vastaan, jotka hätyyttivät meitä. Eivät ainoastaan maalla kävellessämme vaan myös pristanin odotussalissa vaivasivat hyttyset. Siellä täällä rannalla olivat odottajat tehneet nuotiotulia savulla karkoittaakseen näitä itsepäisiä veren-imijöitä. Illan kuluessa sattui tapaus, joka ehkä näyttää lukijasta kummalliselta, mutta joka osoittaa millaisessa arvossa venäläiset papit ovat omien uskolaistensa luona. Ollessamme kävelemässä rannalla oli pristanin päällysmiehen eli kirjanpitäjän rouva laittanut kannelle voileipäpöydän ynnä teetä. Vähän hämmästyin huomatessani että nämä varustukset tarkoittivat minua osaksi, sillä päällysmies tuli minua kohteliaasti pyytämään juomaan teetä hänen ja hänen rouvansa kanssa. Jos minä olin kummastunut siitä että olin sellaisen huomion esineenä, vaikka olin tuntematon ja vieras paikkakunnalla, niin hämmästyin vielä enemmän ettei venäläisiä pappeja, joiden seurassa olin, haastettu joukkoon. Vieläpä se hiukan harmittikin minua, kun pidin epähienosti tehtynä kirjanpitäjän puolelta ettei osoittanut samaa kunnioitusta omille papeille kuin vieraan uskonnon. Mutta vielä pahemmin kävi. Minun venäläiset virkaveljeni olivat menneet odotussaliin ja kun siellä oli sietämättömän paljo hyttysiä, niin tuli toinen niistä ja pyysi lupaa saada karkoittaa ne savulla ulos. Jotenkin karkeilla sanoilla kielsi kirjanpitäjä sen, koska se sekä oli tulenvaarallista että myöskin savustuisivat vastamaalatut huoneet, kuten hän sanoi.

Nyt suuttui pappi. "Tiedätkö mikä velvollisuutesi matkustajia kohtaan on?" kysyi hän. "Ilmoitan sinulle että sinun velvollisuutesi ei ainoastaan ole sallia että hyttyset savulla karkoitetaan odotussalista, vaan myöskin että sinun täytyy toimittaa niin että tämä tulee tehdyksi." -- "Vai niin, arvelet sinä," sanoi kirjanpitäjä. "Minä näytän pian sinulle mikä minun velvollisuuteni on. Mene", huusi hän eräälle laivamiehelle, "sammuttamaan kaikki valkeat mitä rannalle on tehty, ettei tuli vaan pääsisi halkopinoihin". Palvelija teki kuten hänen oli käsketty, ja sammutti tulen, jonka ympärillä myöskin pappien perheet istuivat. Papilla ei ollut mitään sanottavaa tähän, vaan meni häpeissään pois. Vastenmielisen vaikutuksen teki tapaus minuun, kun tästä kaikesta näin miten vähäsenkään sivistynyt venäläinen kohtelee sielunpaimeniaan. Mistä se tulee, että luteerilaisella papilla on niin suuri arvo Siperiassa, olen siellä täällä maininnut. Ettei tämä seikka ole jäänyt venäläisiltä papeilta huomaamatta, sen todistaa erään papin sanat, jolle eräällä matkalla esittelin itseni. "Niin, te olette aivan toisella arvoasteella kuin me", sanoi hän ikäänkuin surullisesti. En voi muuta kuin surkutella Siperian venäläisiä pappeja, sillä he saavat ensin jotenkin puutteellisen sivistyksen seitsenvuotisessa seminaarissa Tobolskissa ja sitten kuin he ovat virkaan tulleet on heidän määrätty palkkansa niin alhainen -- luulen sen olevan 120 ruplaa -- ja lopun saavat he kerjäämällä ja vaatimalla kitsailta talonpojilta, joiden mielivallasta riippuu paljoko suvaitsevat antaa. Kun sen maksun suuruus, mitä papit ovat saavat vihkimisestä, lapsenkastamisesta ja hautaamisesta, on määräämätön, niin syntyy aina pitkiä keskusteluja ja kaupanhieromisia papin ja hänen seurakuntalaistensa välillä, ennenkuin näitä toimia tehdään. Talonpojat koettavat tinkiä palkkion niin vähäksi kuin suinkin ja pappi taas on luja puolestaan sillä se on juuri hän nyt, joka määrää. Esimerkkinä kuinka sellaisessa tinkimisessä käy, tahdon mainita mitä eräs kyytimies kerran kertoi minulle. Hänen isänsä oli kuollut, ja kun hän hieroi kauppaa papin kanssa sen hautaamisesta, niin tahtoi tämä palkaksi hiehoa. Mutta kun kertoja ei tahtonut suostua tähän, niin uhkasi pappi ja sanoi: "jos annat minulle hiehon, niin hautaan isäsi kuin kristityn tulee tulla haudatuksi, mutta muussa tapauksessa hautaan hänet paholaiselle." Ettei kertojaa tuollainen uhkaus peljättänyt, voin päättää niistä heleistä nauruista, joilla hän kertomustaan säesti. Kaikki venäläiset papit, joiden kanssa tuli puheeksi heidän palkkaustapansa, pitivät meitä luteerilaisia pappia onnellisempina sen vuoksi että meillä oli määrätty palkka eikä meidän tarvinnut olla riippuvaisia talonpoikien mielivallasta. Kuitenkin on papin ja hänen seurakuntansa väli usein hyvä. Kuulin monessa paikassa Siperiassa talonpoikien kiittävän pappejaan hurskaiksi ja avulijaiksi sielunpaimeniksi.

Yöllä tuli odotettu höyrylaiva, ja päästyämme sinne, erääsen Kurbatoffin ja Ignatoffin suuria jokilaivoja, pääsimme tosin vapaiksi sääskistä, mutta muita vaikeuksia syntyi. "Sarapolets", se oli laivan nimi, oli niin täynnä matkustajia, että oli mahdotonta saada sijaa kannen alla. Välikansi oli myöskin täyteen ahdettuna. Pitkänpuolisen etsimisen jälkeen löysin tyhjän paikan vastapäätä erästä kalmukkia, joka oli Kiinan puolelta Altaita. Matkakaluni panin penkin alle ja tein itselleni vuoteen mukanani olevista tyynyistä ja vaatteista. Pian oli minulla valmiina tuota kolmen vuorokauden pituista matkaa varten jotenkin mukava paikka. Lähimpänä naapurinani oli, kuten sanottu, kalmukki, uskonnoltaan muhamedilainen. Hänellä oli muhamedilaisten tavan mukaan lyhyeksi leikattu tukka ja lyhyenpuoleinen parta. Hän ei osannut sanaakaan venäjää. Penkillä, jossa hänellä oli sijansa, oli vielä, jos hän tahtoi hiukan väistää, tilaa yhdelle hengelle lisäksi. Vastatulleet kulkivat ympäri, etsien itselleen leposijaa. Pian huomasi eräs nuori venakko, jolla oli suuri neitsy-Marian kuva rinnalla, joutilaan sijan muhamedilaisen vieressä ja alkoi kokoomaan kalujaan sinne. Muhamedilainen, joka ylimalkaan katsoo että naisten pitäisi hävelijäästi pysymän etäällä ja joka muutenkaan ei liene pitänyt Marian kuvasta, sai suuret silmät ja teki kaikellaisia poiskäskeviä liikkeitä. Nuori venakko, joka oli pyhiinvaellus-retkellä Kijeviin, kysyi ihmetellen venäjäksi mitä hän tarkoitti. Kalmukki ei voinut selittää tarkoitustaan muulla tavalla kuin tarttui kiinni parrastaan, näytti sitä hänelle ja katsoi sitten tuikeasti häntä silmiin. "En ymmärrä", sanoi venakko ja asettui tyyneesti muhamedilaisen viereen. Hän ei voinut käsittää että muhamedilainen piti erittäin sopimattomana hänen asettumistaan makaamaan hänen viereensä.

Ennenkuin rupean kuvaamaan muuta "publiikkia", niin kerron loppuun näistä kahdesta ensimmäisestä tuttavastani. Kalmukki ja minä istuimme katsellen toisiamme, voimatta vaihtaa sanaakaan, ja niin rupesimme makaamaan. Seuraavana aamuna seisahtui laiva jonkun kylän luona ja kalmukki nousi ylös ja meni maalle. Hetken perästä tuli hän kirjavassa viitassaan ja pisti minun käteeni kaksi keitettyä, lämmintä munaa. Tämä osoitti että olin voittanut hänen erityisen suosionsa ja luottamuksensa. Vaikka emme ymmärtäneet toisiamme, niin syntyi matkalla jonkullainen ystävyys välillämme. Kun hän astui maalle, merkitsi hän minulle että pitäisin silmällä hänen kalujaan, ja kun minä lähdin johonkin, jätin kapineeni hänen huomaansa. Erään tataarin kautta, joka kielellisessä suhteessa voi käsittää kalmukin tarkoituksia, sain tietää että tämä oli pyhiinvaellus-matkalla Mekkaan. Todellakin pitkä pyhiinvaellus-matka!