Part 12

Lukijalla ei juuri voi olla muuta käsitystä puuttomalla arolla olevasta kylästä kuin että se ja sen ympäristö on erittäin kolkkoa. Mutta niin ei ole Astshagulin laita. Se on notkossa kahden järven välillä. Vesi näissä järvissä on hiukan karvasta, mutta suolatonta vettä on kuitenkin toisaalta runsaasti saatavana. Järvissä ja rannoilla kasvoi korkeaa kaislaa, johon kaikellaiset linnut olivat ottaneet asuntonsa. Mutta kun ei ollut venettä koko kylässä, niin eivät linnut paljo tarvinneet huolia rannoilla pyssy kädessä kulkevista metsästäjistä. Että kuitenkin aina joku oli päässyt hengestään, siitä olivat todistuksena paistin muodossa esille tulevat sorsat.

Pääelinkeinona kylässä on maanviljelys. Valkoinen turkkilainen vehnä menestyy täällä erinomaisesti, ja vaikka siirtolaiset leipovat siitä lesimättä, tulee leipä valkoista kuin ensimmäisen luokan konvehtijauhosta. Pelto on hiekkasekaista mustaa multaa, ja antaa tavallisina suotuisina kesinä runsaan sadon. Vaikka voitaisiin viljellä vehnää suuressa määrässä, ei tehdä tätä, sillä saadaan vaan 30-50 kopeekkaa parhaasta turkkilaisesta vehnästä. Jotenkin hyviä niittyjä on jo olemassa, ja jos tahdottaisiin kulkulaitoksilla nostaa kevät-vettä, niin voitaisiin saada laajoja niittyjä lisäksi. Arbuuseja viljellään ja tulevat ne näillä seuduilla erinomaisen makeita. Tätä hedelmää viljellään paljo aroseudussa. Erityisellä innolla näyttivät meidän suomalaiset hoitavan arbuusimaitaan ja huolehtivan niistä. Oleskellessani kylässä tein kiertoretken sen tiluksille ja tulin siihen käsitykseen siitä mitä näin että voi elää ja voida hyvin täälläkin, vaikka metsä oli viidenneljättä virstan päässä kylästä ja tilaisuutta rahan ansaitsemiseen vähä. Kirkollisia oloja, jotka olivat huonossa kunnossa, koetin järjestää. Yksitoista lasta laskettiin muutaman päivän rippikoulu-opetuksen jälkeen ripille. Kylän hautuumaa vihittiin, syntyneet ja kuolleet pantiin kirjoihin j.n.e. Joka päivä illalla oli minulla hartaushetki luonani. Mutta eräänä päivänä tuli pari naista minun luokseni pyytäen että minä pitäisin nämä hartaushetket jossain muussa paikassa, koska moni kyläläisistä oli epäsovussa talon emännän kanssa eivätkä sen vuoksi tahtoneet tulla hänen kynnyksensä yli. Saatuaan vakavan varoituksen lähtivät he häpeissään pois, mutta sillä seurauksella, että sekä he että monet muut heidän kanssaan tekivät sovinnon emännän kanssa. Sunnuntaina pidin minä suomalaisen ja lättiläisen jumalanpalveluksen ynnä ehtoollisen. Koko joukon kirjoja jätin minä kylään ja kehoitin heitä kokoontumaan sunnuntaisin lukemaan hartaudekseen Jumalan sanaa. Innokkaasti halusivat he saada jonkun koulumestarin kylään, joka opettaisi heidän lapsiaan ja pitäisi huolta jumalanpalveluksesta. Mutta kun heillä itsellään ei ole varoja palkata sitä ja muitakaan varoja ei ole käytettävänä, niin ei tämä heidän pyyntönsä tai halunsa voi tulla täytetyksi, ainakaan kovin pian.

Muutamia perheitä jotka kuuluivat Molokana lahkoon (protestanttisen tapainen lahko kreikkalaisessa kirkossa) oli äskettäin saapunut paikkakunnalle, haluten ruveta asumaan yhdessä luteerilaisten kanssa. Lähetyskunta niitä oli sen asian vuoksi minun puheillani. Minä pidin paraana heille perustaa oman siirtolan, vaikka minulla ei ollut mitään vastaan että he eläisivät lähellä luteerilaista siirtolaa ja ystävällisissä väleissä sen kanssa.

Ilma oli ensimmäisinä päivinä Astshagulissa ollessani ollut sateista ja eräänä yönä kävi hirvittävä ukon-ilma kylän yli. "Pahan ilman jälkeen antaa Jumala auringon paistaa", sanotaan, ja niin kävi nytkin. Illalla istuin minä maan tavan mukaan oven ulkopuolella kylän raitin varrella ja katselin huvikseni miten kirgiisineidot kulkivat poimien kuivanutta karjanlantaa itselleen polttoaineeksi. Pian tulivat he niin "kesyiksi" että uskalsivat tulla niin lähelle minua että pääsin keskusteluun heidän kanssaan. Varsinkin kiinnyin erääseen heistä, joka näytti puoleksi lapselta puoleksi vanhukselta. Hän sanoi olevansa kahdeksantoista vuoden vanha ja olleensa naimisissa jo yhdentoista vanhasta. Hänen miehensä oli hyvä hänelle. "Hän pitää niin minusta, ettei hän sano ottavansa ketään lisäksi", vakuutti hän. Kysymykseeni eikö hän pitänyt liian varhaisena mennä naimisiin yhdentoista vuoden vanhana, sanoi hän sen olevan kyllä aikaista, mutta piti viidentoista vuoden ikää suloisimpana naimisiin menemistä varten. Eräs toinen tyttö, 10-12 v. ikäinen, sanoi olevansa kihloissa mutta tulevansa viettämään häitä vasta kolmen vuoden kuluttua.

Toimitettuani kylässä mitä olin voinut, läksin minä kotiin päin. Hiukan alakuloisena jätin nämä usko- ja heimolaiset kaukaiselle kirgiisiarolle, saadakseen seuraavan kerran apua Jumala tietää koska joltain toiselta luteerilaiselta papilta.

Kolmenkymmenen virstan päähän kyyditsi minua eräs suomalainen Makkonen, Bugenesta muuttanut. Seuraavaksi kyytiväliksi sain venäläisen kyyditsijän, mutta sitten oli minun koetettava päästä kulkemaan omin päin kirgiisien keskuudessa. Puoli-yön aikana tulin erääsen kirgiisiauliin ja vaivoin saimme muutamia viistosilmäisiä kirgiisejä herätetyksi. Nyt ruvettiin kulkemaan aulista auliin. Kello kuuden aikana aamulla tulin minä erääsen auliin, jossa asui kirgiisivanhin, jolla sanottiin olevan tuhannen hevosta. Minut vietiin telttiin, vaikka se ehkä ei ollut niin aivan sopivaa, sillä staarostan kaksi nuorta vaimoa oli vielä vuoteissaan, toinen toisella seinällä jurttaa ja toinen toisella. Muuten on tavallista että kirgiiseillä on monivaimoisuudessa eläessään jokaista vaimoaan varten eri jurtat ja että mies asuu vuorotellen viikon kunkin luona. Staarosta oli harteva kookas mies, noin 25 v. ikäinen. Pian olivat kaikki jaloillaan jurtassa ja eräs tataari Pavlodarista saapui paikalle. Tämä kysyi minulta venäjäksi enkö halunut juoda samppanjaa. Vaikka minulla oli sääntönä etten maistanut mitään väkijuomaa matkoillani, niin olin kuitenkin utelijas saamaan nähdäkseni oliko heillä tosiaankin samppanjaa tarjottavana ja pyysin saada. Nyt tarjottiin minulle malja kumisia, jolle tataari oli antanut tämän nimen. Sill'aikaa oli teekeittiö kiehunut ja asetettiin ympyriäinen pöytä jossa oli noin korttelin korkuiset jalat, keskelle jurttaa ja levitettiin sille liina, joka oli niin likainen etten sen vertaista ole nähnyt. Tällä pöytäliinalla rupesi emäntä pyyhkimään kuppeja, joihin hän meille kaatoi teetä. Tuo oli nyt liian ilkeää katsella, niin että minä, unohtaen ehkä mitä katsottiin sopivaksi kirgiisien luona, otin käsiliinan laukustani, huuhdoin ja pyyhin yhden kupin itseäni varten. Aurinko rupesi jo tulemaan hyvin lämpimäksi kun minä jatkoin matkaa toiseen auliin, osaamatta vaihtaa sanaakaan kyytimieheni kanssa. Nämä kirgiisit, jotka harvoin tulevat tekemisiin venäläisten kanssa, ymmärtävätkin sen vuoksi hyvin vähä venäjää. He elävät karjanhoidosta. Moni viidenkymmenen vuoden vanha mies ei kuulu koskaan maistaneen leipää. Kun he ensin maistavat leipää, kuuluvat he usein sylkevän sen suustansa pois ensimmältä. Mutta kyllä useimmat näyttävät jo tottuneet siihen. Merkeillä ja liikkeillä antoi kyytimieheni tietää että hän mielellään söisi palasen leipää. Käsitettyäni mitä hän pyysi, leikkasin hänelle hyvän kappaleen leipää, jonka hän ilman vastenmielisyyttä nautti. Eräs toinen kyytimies tahtoi tietää kuka minä olin, ja kun ilmoitin hänelle olevani "tshinovnik", niin näytti hän tulevan siitä mitä suurimman ihailun ja kummastuksen tilaan. Maiskuttaen suullaan ja heiluttaen päätään molemmille puolille sanoi hän: "hoi voi".

Saadakseni pian hevosia auliin tultuani otin minä, niin pian kuin joukko miehiä oli kokoontunut minun ympärilleni, esiin painetun podorozhnani, joka oli varustettu kahdella venäläisellä kotkalla, ja luin painokkaasti ensimmäiset sanat "Me Aleksanteri III:s" ja lisäsin: "hevosia heti!" Sanoilla oli hyvä vaikutus ja kuin tuuliaispää ratsasti joku tabunin (lauman) luo ja toi hevosia. Eräs kyytimies osasi hiukan venäjää mutta ajoi niin kamalan hurjasti että minä olin hiukan peloissani. Hän vakuutti kerran kyydinneensä erästä tohtoria ja vaikka tämä oli maannut ja nukkunut kuomissa, niin oli kaikki käynyt hyvin, jonka vuoksi minun piti rauhoittua. Hetken päästä kysyi hän olinko tyytyväinen vauhtiin, ja kun olin siihen myöntänyt, kysyi hän vielä olinko niin tyytyväinen että hän voi toivoa pientä juomarahaa. Kun olin hänelle vakuuttanut sitä tulevani antamaan, tasaantui hän hiukan. Viimeisessä hevostenvaihto-paikassa ennen Pavlodaria ei ollut mitään muuta kuljetuskeinoa saatavana koko aulissa kuin noin kahdentoista kyynärän pituisella aluksella oleva kori, jolla aluksella tavallisesti kuljetettiin pitkiä rakennushirsiä. Mutta mitäs oli tehtävä. Minä valjastutin sen eteen hevoset ja tulin sillä ajaen Pavlodarin kaupunkiin. Minkälaista naamaa katsojat ikkunoista näyttivät, en voi sanoa, mutta hiukan nolona risteilin kirgiisini kanssa katuja pitkin siellä täällä, etsien majalaa.

Sellaisen sainkin viimein erään porvarin luona, mutta itse sain minä toimittaa itselleni sekä ruoan että sängyn. Minun oli pakko odottaa kaksi päivää höyrylaivan lähtöä Omskiin, joiden kuluessa minulla oli hyvää aikaa katsella kaupungin merkillisyyksiä. Näitä ei ollut muuta kuin moskeea ja venäläinen kirkko. Tataarilais- eli kirgiisiläiskoulu oli kaupungissa, mutta oppilaat näyttivät kehnoilta ja pörröisiltä. Irtish oli täälläkin tulvinut niin että vastapäinen ranta ja aro olivat veden alla 16-20 virstan matkalta. Oli kuljettava tämä matka lossilla, jos aikoi Karkaralin kaupunkiin päin, joka on 331 virstan päästä lounaseen Pavlodarista. Tämä kaupunki on juuri aron ja vuoriseudun rajalla. Siellä kuuluu olevan hautakumpuja ja keskenjääneitä kuparilouhoksia, joita asukkaat kuuluvat kutsuvan tshuudilaisiksi kuparilouhoksiksi. Siis muinaistutkijoille tärkeä paikka. Samassa vuoriseudussa, hiukan luoteesen, on pieni Koktsetan kaupunki. Kun sen läheisyydessä on havumetsää ja vuorijärviä, matkustaa ylimystö Omskista ja ne, joilla on aikaa ja varoja siihen, sinne viettämään osan kesäänsä vuoristossa. Tutkivan silmäyksen loin minä oikeanpuoliselta ja korkealta Irtishin rannalta sinne ylitse, mutta tiesin myös etten sinne koskaan tule menemään. Kuitenkin on aina ihmetyttänyt minua miksi matkailijat niin harvoin käyvät katsomassa näitä pohjois- ja keski-Aasian vuoriseutuja, vaikka elämä sekä arolla paimentolaisten keskuudessa, ylhäällä vuoristossa ja synkeissä metsissä tarjoaa niin paljo luonnollista virkistystä ja niin paljo uutta huvittavaa, että ihmisen, joka on kiusaantunut liiaksihienostuneen maailman pakosta ja rauhattomuudesta, luulisi halusti hakevan lepoa ja virkistystä juuri semmoisissa paikoissa kuin nämä. Mutta ovathan mieliteot ja halut niin erilaisia täällä maailmassa.

Odotettuani, kuten sanottu, pari päivää Pavlodarissa, saapui eräs hinaajahöyry, jolla matkustin Omskiin. Tämä matka, jolloin olin tilaisuudessa nähdä kirgiisejä heidän oikeassa kotipaikassaan, pysyy hauskimpien muistojen joukossa, mitä minulla Siperiasta on.

XVII.

Häälauluja, koottu Bugenen siirtokunnassa Siperiassa.

Ylkä-miehen kotona, ennen kun hänen kutsutut istuvat ruualle.

I.

Juuri ennen kun morsianta lähdetään noutamaan.

Lähekkö Jumala aviksi Jo on tuonut Luoja tunnin Ajan annelt armollinen Minun viljo vellolleni, Kullalleni kukkumaan, Vierelleni vierimään.

II.

Kääntyen ylkään lauletaan:

Istukko velvyeni Taatan tuvin turkin päälle Mammon höyhenpatjan päälle. Selin seinää sinistä Lahti lautaa valkeata, Alle pyyhkin pyhäisen Alle tuohukset! vahaisen Alle liitsan armollisen, Miss' on Maaria maannut Luoja lounatta piellyt Pyhä risti rengotellut.

III.

Nyt istuu ylkä sanotulle paikalle, ja laulajat pitkittävät aterian aikana:

Loi Jumala pojan emolle Antoi Luoja hautojalle. Kuin syntyi emylle pojut Emä oli hengettä olilla Pojat hengettä tyvessä. Loi Jumala hengen emälle, Emyt hellä hengen pojalle. Isä hulkku hyytä hymppynen piossa Jäätä käntty kainalossa. Isä rapsii saunatietä Kaprii saunan kynnyksiä. Isyt kyseli: min' antoi Jumala meille? Loiko Luoja luokkakättä, Antoiko armollinen atrakättä? Vieras nainen, viekas nainen Kylän nainen pettelikko Se petti vanhan isän Vanhan taatan vaaliani. Se vaites vastaeli: Ei luonut Luoja luokkakättä Ei antanut armollinen atrakättä, Antoi astian pesiän Toi tuvan pyyhkiän Toi pirtin pesiän. Isyt oli mielillä pahoilla Sydämmillä surkiammilla Sapsii tulia saunatieltä Kepsii mennä kiuka'alle. Toinen nainen naapurista Se toi toet sanomat. Oo! isyt vana isä Vanha taatta vaaliani, Elä ole mielillä pahoilla Ole mielillä hyvillä Sy'ämmillä lempeämmillä. Loi teille Luoja luokkakättä Armollinen antoi atrakättä. Isyt mielellä hyvillä Syämmillä lempeämmillä Kepsy tulla kiukaalta Kepsi mennä kellariin. Sivalsi sian lihutta Otti vanhaa lehmän voita Toi siis tuopilla olutta Kantoi kaksikorvasella. Hiiva alla, vahto päällä, Keskellä olut punanen. Hyysi hyytä piossa Jää kättynen käessä, Millä emyttä siiyttää Emyn saunan maassa maatessa Olkosilla olossa Lavosilla levätessä. -- Toi isä soimesta hevosen Kaukalolta kauran syöjän. Toi papin Paiteesta Kirkkoherran Kiiovasta. Toi lukkarin omiltamailta, Pantiin nimi vellolleni Pantiin kutsu kullalleni N. N. (esim. Juho) papin pantu nimi. Nimi on papin panema Nimi lukkarin luettu Kirkkoherran kirjoitettu Nimi mammon mairoiteltu. N. hellä velvyeni! Jos nyt muutat polvuttasi Elä muuta mielyttäsi Ylön elä kaso kantajasi Vett'o vanha vaaliasi. Emy on nähnyt suuret vaivat Kuoria kovat kipiät. Monet yöt oli unetta Monet aamut murkinatta Monet päivät lounaatta Monet illat iltaisetta. Yhes kesäses yös Kuuet hunnut kuivaeli Kaheksat kapaloitsi. Muut naiset unet makasi Kälyt kyljet kääntelivät. Ain oli käsi kätköissä Viisi sormee vivussa.

IV.

Syönnin ajalla kääntyvät laulajat isä-miehen eli puhe-miehen puoleen laulaen:

Isä mies isyjen poika Päämies päivetty kypärä Lagle lauan otsallinen! Papin sulka paras sulka Se on pantu parrallesi Levitetty leuvallesi. Kuule tänne kuin mä puhelen Tähe tänne kuin sanelen. Kysykkö isyen appii (Nyt rupee isämies apua korjaamaan). Min annap isyt aviksi? Taatta soimesta hevosen Kaukalolta kauran syöjän. Kysytkö emyen appii Min annap emyt aviksi Pojalle ainoalle? Emyt paijan palttinaisen Narvan kaaren kankahista Pihkavan pitkistä linoista. Maahan asse avinainen Rinnan eestä ristitelty Ihan suista sulkuteltu Kulkun alta kulliteltu (toinen: Alta kulkun kumakoittu) Alta polven poimiteltu. Kysykkö vellon appii Min annap vello aviksi? Vello vaskisen satulan (Vello saarnaisen satulan) Kysykkö sisson appii Min antaa siso aviksi? Siso silkkisen sinerkan Siso kultasen kussikan. Kysykkö setän appii Min annap setä aviksi? Setä rapsaa rahalle. Kysykkö vävyn appii Min annap vävy aviksi? Vävy ruoskan vaskivarren Vaskivarren ja kultasiiman. Kysykkö enon appii Min annap eno aviksi? Eno rapsaap rahalle. Kysykkö mimmin appii Min anap mimmi aviksi -- Mimmi rapsap rahalle. Kysykkö kylän appii -- Kylän miehet isäni Kylät naiset emäni Kylän pojat puolet vellot Kylän tyttäret sisarueni. Avittakaa ainuttani Matkamiestä marjuttani. Ken soalla, ken solella Ken on vaskisormuksella. (Ainoat ajat kylässä Kylä kyyttiä kysyy Paimen palkkaa anoo).

V.

Kerääjä kääntyen ylkään.

Mä kyselen kannattelen Mihin panet apirahasi? Vai ostat sota-hevosen Vai ostat sota-satulan Vai ostat pyrreen pyssyn? Elä osta sota-hevosta Elä osta sota-satulaa Elä osta pyrreetä pyssyy. Osta orja emällesi Tuo tulen puhuja Saa saunan lämmittäjä Tuo veen tuoja. Vett' on vanha vaaliasi Nousee ohkaen olilta Voivotellen vuoteelta Lyöpi kättä kylkiissä.

VI.

Syötyä kiitetään isäntää, emäntää näin:

Kyl' on meijän taatalla Kyl' on huolta huolitellut Kyl' on murrellut murotta. Noustu on aamulla varrain, Ennen muitten nousemaa Ennen kuun kumettamista. Viepi verkkoja veteen Tuotu on lohta Laukaasta Vimpaan meren selältä Lohet suuret hammasluista Kaik' oli taatan lauvan päällä, Vielä on orrella ravattu. Pyhät on käynyt pyssyn kanssa Aret on käynyt atran kanssa. Tuonut on tetret lehtikorvat Saanut sarvipää jänikset. -- Aitumala mammolleni! Syöttämästä, juottamasta Päälle paljo palvomasta. Kyllin syötti, kyllin juotti Kyllin kyllältä piteli. Kyl' on meiän mammolleni Noustu aamulla varain, Ennen muien nousemista Ennen kuun kumettamista. Sulaili kesäisen voin, Kakut paisto paisteella.

VII.

Ennen lähtöä lauletaan juuri hankkiessa:

Jouvu jouvu velvyeni Jouvu juomukaisueni Jo kävin uksesta ulos Veräjästä vainiolla Jo löin silmiä iteen Jo löin luomet lounaassa. Jopa illakko joutuu Hämärikkö heittiää. Isä mies isyjen poika Päämies päivätty kypärä! Laho kyselen kannattelen Perin pohjin poimittelen Etimmäinen tien käyjä Vellon aseen ajoja! Onko sinne soinen matka Vai onko vesinen matka? Ku on soinen matka Suku suuri silloittaapi, Ku on vesinen matka Sitte viekää vene vesille. (Kääntyen sulh. lauletaan:) Jouvu jouvu velvyeni! Neiti kutsuu kuun valolla Äijä päivän vaietessa Muu suku murkinaksi. -- Jo on tuotu tuomivitsat Hankittu hanen pajuset Niillä pieni pieksetään Matala maahan lyyään Neion suuressa suvussa Leviässä lensiössä. -- Elä huoli velvyeni! Kyll' on seinä setiä Toinen se'än poikia Kyll' on karja kaasikkeita.

VIII.

Juuri kun rekehen istutaan lauletaan:

Viisas vahtii viilon alta Kavala katoksen alta Joka aita on arpaita -- Noiat nuoleksi noiskoot! -- Lähteköön Luoja luokallesi Armollinen aisallesi! Aja hiljaa velvyeni! Elä aja kiustun kiireest' Ajat hingistys hikeen Kassat ne utuiset hurstit Liinalakanat hyväiset. Onnekas oli velvyeni, Kynsi kymmenen vakoo Kylvi kymmenen jyvää, Siitä kasvoi onni kaura Onni kaura ja onni otra. Sillä syötteli hevosta Jaaikkoista jalotteli.

IX.

Jo näkyy neion linna Neion kastari kojoaa.

(Sinne tullessa tehdään vastarintaa morsiamen talossa, eikä tahdota päästä sisään ennen kun on kortteri ostettu rahalla. Lauletaan):

Tehkää lahti lauta portit Lahti lautaiset veräjät! Ammu avattaessa Kiuksu kiinni pannessa! Neito pilotaa piilosta Vaataa vaski renkahasta. (Talon puolustajille): Elä ota verta velloltani Kauvetta kalevastani Ota veri vieraalta Kauve kaiken rahvaan. (Sulhaselle): Elä nouse maahan marjueni, Hevoselta hellyeni Varsalta valermueni! Ennen kun kuusi kumartaa, Ennen kun viisi vitsaksi venyy. (Morsian-talon laulajat tarjoen olutta yljälle): Nouse maahan marjueni, Hevoselta hellyeni Varsalta valermueni Vastumaisille valoille. Nouse onnemme ojasta Hateemme haon alta Kultasilla kortoisilla Hopiaisilla olilla. Kuin menet puola porstuaan, Siastarani sienitsaan Läpi uksien ounapuisien Läpi vitsasen veryen, Elä kosse saapastas kynnyksis Kynnykset on kyven alaiset. Lyökkö risti rinnallesi, Kahen puolin kaulallesi, Eteen tee emäsi risti, Taaksesi taatan risti, Viereesi vellon risti, Sivullesi sisaren risti.

X.

Tupaan tullessa tulijat:

Terve tuppaa tultu Ennen nähtyä majaa Eletty rahvaassa! Varpaat alas valuvat Kynnet kylmettyvät, Nyt oli utunen ilma Juoksi räntä rästähistä Puissa viitta viisin varsin Kauhtana kaheksin varsin Kussikasta kultaherneet.

XI.

Yljän laulajat lausuvat:

Isä mies isyjen poika Päämies päivetty kypärä Lakle lauan otsallinen! Kuule tänne ku mä juttelen, lähe tänne ku mä sanelen. Elä piä maassa marjuttani Permannolla pienyttäni, Ei oo marjut maasta saatu Permannolta pienyttäni. Ossa sihu sirkulleni Paras paikka partilleni, Alle pyykien pyhäisen Alle tuohuksen vahaisen, Miss' on Maaria maannut Luojut lounatta piellyt Pyhä risti rengotellut. Kappaa lauta rahalla Peitä penkki penningillä. Elä itke isän rahaa, Kyllä meillä rahaa ompi. Sepyt on meiän isämme Meillä ompi setä seppä Taatan vello on takoja. Yksi laiva lainehtii Toinen purjeissa ajaa. Olkoon kiitetty Jumala Tänätty totinen Luoja! Jo sain sihan sirkulleni Parhaan paikan partilleni Alle pyykien pyhäisen, Alle tuohuksen vahaisen, Miss' on Maaria maanut Luojut lounatta piellyt Pyhä risti rengotellut. Istukko velvyeni Äijän tuvin turkin päälle Ämmän höyhenpadjan päälle, Selin seinää sinistä Lahti lautaa valkiata.

XII.

Ylkä istuu nyt pöydän taakse, hänen laulajansa laulaa morsiamen talon kunniaksi:

Lankoiseni lintuiseni Langot linnukaisueni! La' kyselen kannattelen Perin pohjin poimittelen. Onko nääliä vävyllä Onko nälän poikasia? Viekää velloni hevonen, Se on velloni hevonen Mik' on hurstiin huputeltu Synnykseltä suitset päässä. Viekää kultaiseen kunitsaan Hopiaiseen soimeen, Siellä ompi kulta patsas Siellä ompi kulta kokka Sinne sio velloni hevonen. Katso kaasiken hevoista, Se on kaasiken hevonen, Mik on helmillä ehitelty, Heitä heiniä etehen Katso saaha kauroja. Muulla suulla mustat ruunat. Lankoiseni lintuiseni Hyväiset on meijän langot Hyväinen laatu lankoisilla. Lako katso langon riihtä Lako langon laattiata Lako katson kainostani Vaata varjostani. Lako katson kantapäillä Varpaan nenillä vajotan. En minä seiso sillallesi Seison kemppi kengilläni. -- Lankoseni lintuseni Langot linnukkaisueni! Hyväiset on meiän langot Hyväinen laatu langoilla Hyväiset on meiän langot Hyväiset on langon lapset. Hoitaneet kylän sikoita Kaiseneet kylän kanoja. Ei ole sian tonkelmaa Ei kanan kaapelmaa. Tiion taion on ootettu velvyttäni Halattu emäni lasta. Toisin tupa lämmitetty Taion tare suojennettu. Onko lakien laulajata?

XIII.

Nyt esiintyvät morsiamen laulajat.