Chapter 9

POOL FLIDA. Onnetonta oli, että ei pyhää arkkua kannettu ulos, kun teidät valittiin.

BOORD BRATTE. Jos kaupunkilaiset pettävät, niin emme voi puollustaa itseämme Nidaroosissa, kun Birkebeinit tulevat.

SKULE KUNINGAS. Ja ne pettävät, niin kauan kuin en ole kuninkaaksi julistettu pyhänarkulla.

PIETARI. No, kannattakaa arkku ulos ja antakaa nyt julistaa itsenne kuninkaaksi!

POOL FLIDA (ravistaa päätänsä). Kuinka se olisi mahdollista?

PIETARI. Onko mikään mahdotonta, joka koskee häntä! Puhaltakaa kansa keräjiin ja kantakaa arkku ulos!

USEAT MIEHISTÄ (vetäytyen takaisin). Kirkonryöstö!

PIETARI. Ei ole kirkonryöstö; tulkaa, tulkaa! Ristiveljet ovat Skule kuninkaalle hyvänsuovat; ne antavat suostumuksensa --

POOL FLIDA. Sitä he eivät tee; he eivät uskalla arkkipiispan tähden.

PIETARI. Te olette kuninkaan miehiä, ettekä tahdo auttaa, kun niin suurta asiata kysytään. Hyvä, tuolla alhaalla on toisia, jotka ovat taipuvampia. Isäni ja kuninkaani, ristiveljien pitää suostuman; minä pyydän, minä kerjään; puhalluttakaa kansa keräjiin; te olette kantava kuninkaan nimeä oikeudella! (rientää ulos oikealle.)

SKULE KUNINGAS (riemuisena). Näittekö hänet! Näittekö ihanan poikani! Kuinka hänen silmänsä loistivat! Niin, me kaikki taistelkaamme ja voittakaamme. Kuinka lukuisat ovat Birkebeinit?

POOL FLIDA. Ei lukuisammat kuin että me kestämme heidät, jos kaupunkilaiset pitävät puoltamme.

SKULE KUNINGAS. He _ovat_ puollellamme. Meidän täytyy nyt kaikki olla yksimielisiä ja lopettaa tämä hirmutaistelu. Ettekö näe, että se on taivahan käsky, että me lopetamme sen? Taivas on vihastunut Norjaan niistä pahoista töistä, joita niin kauan on harjotettu. Tuolla taivahalla loistaa hehkuvia kalpoja joka yö; vaimot lankeavat ja synnyttävät kirkoissa; papit ja luostariveljet tulevat sielunsairaiksi, niin että juoksevat kaduilla ja huutavat, että viimeinen päivä on tullut. Niin, kaikkivaltiaan kautta, tämä on lopetettava yhdellä iskulla!

POOL FLIDA. Mitä käskette tekemään?

SKULE KUNINGAS. Repimään kaikkia siltoja.

POOL FLIDA. Menkää ja antakaa repiä kaikki sillat.

(Yksi seuruelaisista menee ulos oikealle).

SKULE KUNINGAS. Kaikki miehet kokoontukoot alas rannalle; ei yksikään Birkebeini ole pääsevä Nidaroosiin.

POOL FLIDA. Hyvin puhuttu, kuningas.

SKULE KUNINGAS. Kun pyhänarkku on kannettu ulos, puhalletaan kansa keräjiin. Sotaväestö ja kaupunkilaiset ovat kutsuttavat kokoon.

POOL FLIDA (yhdelle miehistä). Mene ulos ja käske torvenpuhaltajan puhaltaa kaduilla.

(Mies menee.)

SKULE KUNINGAS (puhua kansalle akkunasta). Yhtykää minuun, te, jotka surette ja valitatte siellä alhaalla. Rauha ja valo on jälleen tuleva maahan, niinkuin Hookonin ensimmäisinä suloisina päivinä, kun vilja antoi kaksi satoa joka suvi. Yhtykää minuun, luottakaa minuun ja uskokaa minuun; sitä tarvitsen sanomattomasti. Minä valvon ja taistelen teidän edestänne; minä vuodatan vereni ja kaadun teidän edestänne, jos vaaditaan; mutta elkää minua pettäkö, elkää epäilkö --! (Korkeita huutoja ikäänkuin kauhistuksesta kuuluu kansan seasta). Mitä se on?

ERÄS HURJA ÄÄNI. Tehkää katumusta, tehkää katumusta!

BOORD BRATTE (katsoo ulos). Se on pappi, jota paha henki riivaa!

POOL FLIDA. Hän repii kaapunsa repaleiksi ja ruoskii itseänsä vitsoilla.

ÄÄNI. Tehkää katumusta, tehkää katumusta; viimeinen päivä on tullut!

MONTA ÄÄNTÄ. Paetkaa, paetkaa! Voi Nidaroosia! Mikä syntinen teko!

SKULE KUNINGAS. Mitä on tapahtunut?

BOORD BRATTE. Kaikki pakenevat, kaikki peräytyvät, juuri kuin villipeto olisi tullut heidän keskellensä.

SKULE KUNINGAS. Niin, kaikki pakenevat -- (ilohuudolla). Haa! yhtä kaikki; -- me olemme pelastetut; katsokaa, katsokaa, -- Olavi kuninkaan arkku seisoo keskellä kuninkaanpihaa!

POOL FLIDA. Olavi kuninkaan arkku!

BOORD BRATTE. Niin, taivaan nimessä, -- se se on!

SKULE KUNINGAS. Ristiveljet ovat minulle uskolliset; niin oivaa tekoa eivät he ole ennen tehneet!

POOL FLIDA. Kuulkaa; puhalletaan keräjiin.

SKULE KUNINGAS. Nyt siis tulen laillisesti julistetuksi kuninkaaksi.

PIETARI (tulee oikealta). Ota kuninkaanviitta päällesi; nyt on pyhänarkku ulkona.

SKULE KUNINGAS. Niin olet sinä pelastanut valtakunnan minulle ja itselles; ja kymmenkertaisesti kiittäkäämme hurskaita ristiveljiä siitä, että myöntyivät.

PIETARI. Ristiveljiä, isä; -- niitä ei teidän ole ollenkaan kiittäminen.

SKULE KUNINGAS. Eivätkö he sinua auttaneet?

PIETARI. He julistivat kirkonkirouksen jokaisen ylitse, joka uskaltaisi koskea pyhään esineesen.

SKULE KUNINGAS. Arkkipiispa siis! Vihdoin on hän siis taipunut.

PIETARI. Arkkipiispa julisti ankaramman kirouksen kuin ristiveljet.

SKULE KUNINGAS. Oi, näenpä, että minulla kuitenkin on uskollisia miehiä. Te seisoitte täällä peljäten ja peräydyitte, te, joiden pitäisi oleman minua lähinnä, -- ja tuolla alhaalla joukossa on minulla semmoisia, jotka uskalsivat ottaa päällensä niin suuren rikoksen minun edestäni.

PIETARI. Ei teillä ole _yhtäkään_ uskollista miestä, joka uskalsi ottaa rikoksen päällensä.

SKULE KUNINGAS. Kaikkivaltias Jumala, onko siis ihme tapahtunut -- kuka kantoi pyhän arkun ulos?

PIETARI. Minä, isä!

SKULE KUNINGAS (huutaen). Sinäkö!

MIEHET (peräytyvät kauhistuen). Kirkonryöstäjä!

(Pool Flida, Boord Bratte ja pari muuta menevät.)

PIETARI. Teko oli tehtävä. Ei yhdenkään miehen uskollisuuteen voi luottaa, ennenkuin olette laillisesti kuninkaaksi julistettu. Minä pyysin, minä kerjäsin ristiveljiä; ei mikään auttanut. Silloin mursin kirkonoven; ei kukaan uskaltanut seurata minua. Minä hyppäsin ylös pääalttarille, tartuin sankaan kiinni ja ponnistin polveani vastaan; oli kuin olisi joku salainen valta antanut minulle yliluonnollisen voiman. Arkku lähti irti, ja minä vedin sen perässäni kirkonlattiaa alas, vaikka pannanuoli suhisi kuin myrsky korkealla holvien alla; minä vedin sen ulos kirkosta, kaikki pakenivat edestäni; kun olin tullut keskelle kuninkaankartanoa, katkesi sanka; tässä se on! (pitää sitä ilmassa.)

SKULE KUNINGAS (hiljaisesti, kauhistuksissaan). Kirkonryöstäjä!

PIETARI. Teidän edestänne, teidän suuren kuninkaanajatuksenne edestä! Mutta te sovitatte rikoksen, kaiken pahan te parannatte. Valo ja rauha on syntyvä teidän kauttanne; loistava päivä on koittava maalle; -- mitä se tekee, jos myrskyinen yö kävi sen edellä?

SKULE KUNINGAS. Pyhänkaari väikkyi sinun pääsi ympärillä, kun äitisi tuli sinun kanssas; -- ja nyt on ikäänkuin näkisin pannanuolen salamoivan.

PIETARI. Isä, isä, elkää ajatelko minua; elkää huoliko minun onnestani. Olenhan minä täyttänyt teidän tahtonne, -- kuinka sitä voitaisiin lukea minulle rikokseksi!

SKULE KUNINGAS. Minä tahdoin saada sinut uskomaan minuun, ja uskosi on muuttunut synniksi.

PIETARI (hurjasti). Teidän edestänne, teidän edestänne! Sen tähden Jumala ei voi muuta kuin pyyhkiä sen pois!

SKULE KUNINGAS. Puhdas ja syytön, lupasin minä Ingeborgille, -- ja hän pilkkaa taivasta!

POOL FLIDA (tulee). Meteli on valloillaan! Hirmutyö on kauhistuttanut miehesi; he pakenevat kirkkoihin.

SKULE KUNINGAS. Niiden pitää; niiden täytyy ulos!

BOORD BRATTE (tulee). Kaupunkilaiset kapinoitsevat teitä vastaan; he tappavat Kevätkettoja kaduilla ja huoneissa, missä vaan niitä löytävät!

SEURUELAINEN (tulee). Nyt purjehtivat Birkebeinit ylös jokeen!

SKULE KUNINGAS. Puhaltakaa mieheni kokoon. Elköön kukaan minua pettäkö nyt!

POOL FLIDA. Mahdotonta; peljästys on heidät halvannut.

SKULE KUNINGAS (epätoivossa). Mutta minä en _voi_ nyt kaatua! Poikani ei saa kuolla kuolemanrikos sielullansa!

PIETARI. Elkää ajatelko minua; te olette ainoa, jota kysytään. Koittakaamme mennä Indherrediin; siellä ovat kaikki miehet uskollisia!

SKULE KUNINGAS. Niin, pakoon! Seuratkoon minua se, joka tahtoo henkensä pelastaa!

BOORD BRATTE. Mitä tietä?

SKULE KUNINGAS. Sillan ylitse!

POOL FLIDA. Kaikki sillat ovat revityt, herra.

SKULE KUNINGAS. Revityt --! Kaikki sillat revityt, sanot sinä!

POOL FLIDA. Jos te olisitte repinyt sillat Oslossa, niin olisitte voinut antaa niiden olla Nidaroosissa.

SKULE KUNINGAS. Joen yli, vaikka mitenkä; -- tässä kysytään hengen ja autuuden pelastamista! Pakoon! Pakoon!

(Hän ja Pietari rientävät ulos vasemmalle.)

BOORD BRATTE. Niin, parempi se on, kuin kaatua kaupunkilaisten ja Birkebeinien aseihin.

POOL FLIDA. Jumalan nimessä, lähtekäämme siis pakoon. (Kaikki seuraavat Skulea.)

(Huone on hetken tyhjä; kaduilta kuuluu kaukaista ja sekaista melskettä, sitten ryntää joukko aseellisia kaupunkilaisia sisään ovesta oikealta).

ERÄS KAUPUNKILAINEN. Tänne sisään! Täällä hänen täytyy olla.

TOINEN. Surmatkaa hänet!

USEAT. Surmatkaa kirkonryöstäjä myös!

YKSITYINEN. Menetelkää varovasti; he purevat.

ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Ei ole hätää; Birkebeinit ovat jo kadulla.

ERÄS KAUPUNKILAINEN (tulee). Liian myöhään; -- Skule kuningas on paennut.

USEAT. Mihinkä? mihinkä?

TULEVA. Sisään johonkin kirkkoon, arvatakseni; ne ovat täynnä Sudenkettoja.

ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Etsikäämme häntä; suuren kiitoksen ja palkinnon suo Hookon sille miehelle, joka Skulen surmaa.

TOINEN. Tuolla Birkebeinit tulevat.

KOLMAS. Hookon kuningas itse.

MONET JOUKOSSA (huutavat): Eläköön kuningas Hookon Hookoninpoika!

HOOKON (tulee sisään oikealta, Gregorius Juhonpoika, Dagfinn Bonde ja useat muut seurassa). Niin, nyt olette nöyriä, Tröndit, te olette kauvan kyllä minua vastustaneet.

ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN (polvillansa). Armoa, herra; Skule Boordin poika on meitä pakoittanut!

TOINEN (myös polvillaan). Hän meitä pakoitti, muuten emme olisi häntä seuranneet.

ENSIMMÄINEN. Hän otti omaisuutemme ja pakoitti meidät taistelemaan väärän asiansa edestä.

TOINEN. Voi, ylhäinen herra, hän on ollut vitsauksena sekä ystävillensä että vihollisillensa.

MONTA ÄÄNTÄ. Niin, niin, -- Skule Boordin poika on ollut vitsauksena koko maalle.

DAGFINN BONDE. Se lienee tosi sana, se.

HOOKON. Hyvä; teitä kaupunkilaisia aion sitten puhutella; aikomukseni on ankarasti rankaista mitä rikottu on; mutta ensin on toista ajatteleminen. Tietääkö kukaan missä Skule Boordin poika on?

USEAT. Jonkin kirkon sisällä, herra!

HOOKON. Tiedättekö sen varmaan?

KAUPUNKILAISET. Tiedämme, kaikki Sudenketot ovat siellä.

HOOKON (hiijaa Dagfinn Bondelle). Hän on löydettävä; pane vartijat joka kirkon eteen kaupungissa.

DAGFINN BONDE. Ja kun hän löydetään, onko hän viipymättä surmattava.

HOOKON (alhaisella äänellä). Surmattava? Dagfinn, Dagfinn, kuinka raskaalta se minusta tuntuu.

DAGFINN BONDE. Herra, te vannoitte sen kalliisti Oslossa.

HOOKON. Ja joka mies valtakunnassa on vaativa hänen kuolemansa. (Kääntyy Gregorius Juhonpoikaan toisten kuulematta.) Mene; sinä olit kerran hänen ystävänsä; etsi hänet, ja saa hänet pakenemaan maasta.

GREGORIUS JUHONPOIKA (iloisena). Tahdotteko sen, herra?

HOOKON. Hurskaan, suloisen vaimoni tähden.

GREGORIUS JUHONPOIKA. Mutta joll'ei hän pakene; jos hän ei tahdo, taikka ei voi?

HOOKON. Jumalan nimeen, silloin en voi häntä enää säästää; silloin pysyköön kuninkaan-sanani järkähtämätöinnä. Mene!

GREGORIUS JUHONPOIKA. Minä menen ja teen parastani. Suokoon taivas, että onnistuisi. (Menee oikealle.)

HOOKON. Sinä, Dagfinn Bonde, menet taattujen miesten seurassa alas kuninkaanlaivalle; teidän tulee seurata kuningatarta ja lasta Elgesäterin luostariin.

DAGFINN BONDE. Herra, luuletteko hänet siellä turvatuksi.

HOOKON. Hän ei ole missään paremmin turvattu. Sudenketot ovat sulkeneet itsensä kirkkoihin, ja hän on niin paljon pyytänyt; hänen äitinsä on Elgesäterillä.

DAGFINN BONDE. Niin, niin, minä tiedän sen.

HOOKON. Vie kuningattarelle hellimmät terveiseni; ja tervehdi myös Ragnhild rouvaa. Sinä voit sanoa heille, että kohta kun Sudenketot ovat nöyrtyneet ja saaneet armoa, soitetaan Nidaroosissa kaikilla kelloilla osoitteeksi, että rauha on jälleen tullut maahan. -- Teidän kaupunkilaisten tulee huomenna seisoa oikeuteni edessä ja saada rangaistus kunkin töittensä mukaan (menee miehinensä).

ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Voi meitä huomenna!

TOINEN KAUPUNKILAINEN. Meillä on suuri tili edessä.

ENSIMMÄINEN. Me, jotka olemme Hookonia niin kauan vastustaneet, -- jotka huusimme Skulen puolesta, kun hän otti kuninkaan nimen.

TOINEN. Ja annoimme Skulelle sekä laivoja että sotaveron, -- ja ostimme kaikki omaisuuden, jonka hän ryösti Hookonin käskynhaltijoilta.

ENSIMMÄINEN. Niin, voi meitä huomenna!

ERÄS KAUPUNKILAINEN (tulee kiireesti vasemmalta). Missä on Hookon? Missä on kuningas?

ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Mitä tahdot hänestä?

TULEVA. Saattaa hänelle suuren ja tärkeän sanoman.

USEAT. Minkä sanoman?

TULEVA. Sitä en sano muille kuin kuninkaalle itselle.

USEAT. Sano, sano!

TULEVA. Skule Boordin poika pakenee ylös Elgesäteriä kohti.

ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Mahdotonta! hän on jossakin kirkossa.

TULEVA. Ei, ei; hän ja poikansa pääsivät veneellä joen yli.

ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Haa, sitten me voimme pelastaa itsemme Hookonin vihan alta.

TOINEN KAUPUNKILAINEN. Niin, ilmoittakaamme hänelle kohta, missä Skule on.

ENSIMMÄINEN. Ei, vielä paremmin; me emme sano mitään, vaan lähdemme itse ylös Elgesäterille ja surmaamme Skulen.

TOINEN. Niin, niin, -- tehkäämme niin!

KOLMAS. Mutta eikö moni Kevätketto seurannut häntä joen yli.

TULEVA. Ei, ainoastaan vähän miehiä oli veneessä.

ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Me varustamme itsemme aseilla miten paraiten voimme. Oi, nyt kaupunkilaiset ovat pelastetut! Elkää sanoko kelienkään, mitä aiomme; me olemme kylläksi väkevät, -- ja nyt ylös Elgesäterille.

KAIKKI (alhaisella äänellä). Niin ylös Elgesäterillé! (Menevät kiireesti, mutta varovasti ulos vasemmalle.)

* * * * *

Kuusimetsä Nidaroosin yläpuolisilla mäillä.

(Kuutamo; mutta yö on sumuinen, niin että taka-ala vaan näkyy epäselvästi ja aina välistä ei ollenkaan. Kantoja ja isoja kiviä kaikkialla. Skule kuningas, Pietari, Pool Flida, Boord Bratte ja useita muita Kevätkettoja tulee metsästä vasemmalta.)

PIETARI. Tulkaa tänne ja levähtäkää isä!

SKULE KUNINGAS. Niin, antakaa minun levähtää, levähtää.

(Vaipuu alas kiven viereen).

PIETARI. Kuinka teidän on?

SKULE KUNINGAS. Minulla on nälkä! Olen sairas, sairas! Minä näen vainajien haamuja!

PIETARI (hypähtää ylös). Auttakaa -- tuokaa leipää kuninkaalle.

BOORD BRATTE. Tässä on jokainen kuningas; sillä tässä kysytään henkeä. Nouse ylös, Skule Boordin poika, jos olet kuningas, niin elä makaa siinä, maata hallitsemassa.

PIETARI. Jos pilkkaat isääni, lyön sinut kuoliaaksi!

BOORD BRATTE. Minä jos kukaan olen kuoleman oma; Hookon kuningas ei suo minulle armoa; sillä minä olin hänen käskynhaltijansa ja petin hänet Skulen vuoksi. Keksi jotakin, joka meidät auttaisi! Ei ole niin toivotonta tekoa, johon en nyt uskaltaisi ryhtyä.

ERÄS KEVÄTKETTO. Kun vaan pääsisimme Holmin luostarille.

POOL FLIDA. Parempi olisi tulla Elgesäterille.

BOORD BRATTE (huudahtaa äkisti). Paras on mennä Hookonin laivalle ja ryöstää kuninkaan-lapsi.

POOL FLIDA. Oletko raivoissasi!

BOORD BRATTE. En, en ole, se on ainoa pelastuksemme ja helposti tehty. Birkebeinit etsivät joka huoneen läpi ja vartioivat kirkkojen edessä; he eivät usko yhdenkään meistä päässeen, kun kaikki sillat ovat revityt. Mahdotonta on, että laivastolla on paljon väkeä; kun kerran kuninkaanalku on käsissämme on joko Hookon meille antava rauhan taikka kuolee hänen perillisensä meidän kanssamme. Kuka tahtoo olla muassa pelastamassa henkeänsä?

POOL FLIDA. Minä en, kun se sillä tavoin on pelastettava.

USEAT. En minäkään! En minäkään!

PIETARI. Haa, jos se olisi isäni pelastukseksi --!

BOORD BRATTE. Tahdotko olla muassa, niin tule. Nyt menen alas Hladehammerille; siellä se joukko on, jonka me kohtasimme mäen alla; he ovat hurjimmat uskalikot kaikista Sudenketoista; he ovat uineet joen yli, sillä he tiesivät, ett'eivät olisi saaneet armoa kirkoissa. Ne pojat uskaltavat kyllä käydä kestissä kuninkaan-laivalla! Kuka teistä mielii olla muassa?

MONIAAT. Minä, minä!

PIETARI. Kenties minäkin; mutta ensin täytyy minun tietää isäni olevan turvallisen katon alla.

BOORD BRATTE. Ennen päivän koittoa laskemme ylös jokeen. Tulkaa, tästä käy oikotie Hladelle.

(Hän ja muutamat toiset menevät oikealle.)

PIETARI (Pool Flidalle). Elkää puhuko sanaakaan tästä isälleni; hänen sielunsa on sairas tänä yönä, meidän tulee toimia hänen edestänsä. Pelastus on Boord Bratten yrityksessä; ennen päivän koittoa on kuninkaan-lapsi käsissämme.

POOL FLIDA. Surmattavaksi, minä arvaan. Ettekö näe, että se on synti --

PIETARI. Ei se voi olla synti; sillä isä sen tuomion lausui Oslossa. Kaikessa tapauksessa on se tieltä saatava; se on isälleni esteeksi; se on sama kuka tai kuinka monta sen edestä kaatuu.

POOL FLIDA. Onnetoin oli teille se päivä, jona saitte tietää olevanne Skule kuninkaan poika. (Kuunnellen). Hys; -- heittäykää pitkäksenne maahan; ihmisiä tulee.

(Kaikki heittäytyvät maahan kivien ja kantojen taa; joukko ratsastavia ja jalkamiehiä näkyy epäselvästi sumun lävitse puiden välistä; he tulevat vasemmalta ja menevät ulos oikealle).

PIETARI. Se on kuningatar...

POOL FLIDA. Niin, niin; hän puhuu Dagfinn Bonden kanssa.

PIETARI. He aikovat Elgesäterille. Kuninkaan-lapsi on muassa!

POOL FLIDA. Ja kuningattaren naiset.

PIETARI. Mutta ainoastaan neljä miestä! Ylös, ylös, Skule kuningas, -- nyt on valtakuntanne pelastettu!

SKULE KUNINGAS. Minun valtakuntani? Se on pimeä se, -- niinkuin enkelin, joka kapinoitsi Jumalaa vastaan.

(Jonkko ristiveljiä tulee oikealta).

ERÄS RISTIVELI. Kuka täällä puhuu? Onko se Skule kuninkaan miehiä?

POOL FLIDA. Skule kuningas itse.

RISTIVELI (Skulelle). Jumala olkoon kiitetty, että teidät löysimme, armas herra! Muutamat kaupunkilaiset tiesivät sanoa teidän lähteneenne ylöspäin, ja me olemme yhtä turvattomat Nidaroosissa, kuin te itse --

PIETARI. Te olisitte ansainneet kuoleman, kun ette antaneet Olavin arkkua ulos.

RISTIVELI. Arkkipiispa kielsi sen; mutta me tahdomme kuitenkin mielellämme palvella Skule kuningasta; olemmehan aina olleet hänen puolellansa. Tässä on meillä muassamme ristikaapuja teille ja miehillenne; pukekaa ne päällenne, niin pääsette helposti johonkin luostariin, ja voitte koettaa saada armoa Hookonilta.

SKULE KUNINGAS. Niin, antakaa minulle ristikaapu päälleni; minun ja minun poikani täytyy seisoa pyhällä alalla. Minä tahdon Elgesäterille.

PIETARI (hiljaa Pool Flidalle). Katsokaa, että isäni pääsee turvallisesti kulkemaan --

POOL FLIDA. Ettekö muista, että on Birkebeiniä Elgesäterillä?

PIETARI. Ainoastaan neljä miestä; ne te helposti voitatte, ja luostarin muurin sisäpuolella he eivät uskalla hätyyttää teitä. Minä etsin Boord Brattea.

POOL FLIDA. Olkaa varoillanne.

PIETARI. Ei kuninkaan laivalla, vaan Elgesäterillä tulee henkipattojen pelastaa valtakunta isälleni!

(Menee reippaasti oikealle.)

ERÄS KEVÄTKETTO (kuiskaten toiselle). Menetko sinä Elgesäterille Skulen kanssa?

TOINEN. Hys; en; siellähän on Birkebeiniä.

ENSIMMÄINEN. En minäkään; mutta elä hiisku mitään toisille.

PIETARI. Ja nyt matkalle, kaksittain, -- yksi sotilas ja yksi ristiveli --

TOINEN RISTIVELI (istuu kannolle toisten taakse). Minä otan Skule kuninkaan.

SKULE KUNINGAS. Tiedätkö tien?

RISTIVELI. Lavean tien.

ENSIMMÄINEN RISTIVELI. Kiiruhtakaa; hajoitkaamme eri poluille ja yhtykäämme luostarin portin edessä.

(Menevät ulos puiden välistä oikealle; sumu hälvenee ja pyrstötähti näkyy punaisena ja hehkuvana utuisessa ilmassa).

SKULE KUNINGAS. Pietari, poikani --! (Peräytyen.) Haa, tuolla on se hehkuva kalpa taivahalla!

RISTIVELI (istueu hänen takanansa kannolla). Ja tässä olen minä!

SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet?

RISTIVELI. Vanha tuttu.

SKULE KUNINGAS. Kalpeampaa miestä en ole koskaan nähnyt.

RISTIVELI. Mutta et tunne minua.

SKULE KUNINGAS. Sinä se olet, joka tahdot seurata minua Elgesäterille.

RISTIVELI. Minä se olen, joka seuraan sinua kuninkaan-istuimelle.

SKULE KUNINGAS. Voitko sen?

RISTIVELI. Voin, jos itse tahdot.

SKULE KUNINGAS. Ja millä keinoin.

RISTIVELI. Samoilla keinoin, joita _ennen_ olen käyttänyt; -- minä tahdon saattaa sinut korkealle vuorelle ja näyttää sinulle koko maailman kunnian.

SKULE KUNINGAS. Koko maailman kunnian olen ennen nähnyt kiusaavissa unelmissa.

RISTIVELI. Minä se olin, joka sinulle unelmat annoin.

SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet?

RISTIVELI. Lähettiläs maailman vanhimmalta kuninkaan-alulta.

SKULE KUNINGAS. Maailman vanhimmalta kuninkaanalulta?

RISTIVELI. Ensimmäiseltä jaarlilta, joka nosti kapinan suurinta valtaa vastaan, ja itse perusti vallan, joka on pysyvä ohi tuomiopäivän!

SKULE KUNINGAS (kirkaisten). Nikolaus piispa!

RISTIVELI (nousee).

Tunnetko mun nyt? Tutut me oltihin; -- Sinun vuokses oon jällehen täällä. Yksissä mielin purtta me ohjattiin, Niin hyvällä kuin pahalla säällä. Mä pelvolla erosin; oli myrskyinen yö; Mun sieluani raateli haukka; kov' oli työ: Kerjäämällä kellot soimaan sain, Ja messut munkeilta rahalla hain, -- Kerrasta maksoin, he luit kaks kertaa, Vaan porttia ei auaistu sormeni vertaa.

SKULE KUNINGAS. Ja nyt tulet sä sieltä alhaalta päin --?

RISTIVELI.

Niin, mä tulen ala-vallasta juuri, Jot' aina niin ilkeesti herjataan, Siell' ei ole hullusti ensinkään; Ja peljätty kuumuus ei ole suuri.

SKULE KUNINGAS. Ja sitte, kuuleman, olet oppinut runotaitoa, vanha Baglien päällikkö!

RISTIVELI.

Runotaitoa? niin, ja latinaakin Kuin tohtori paras mä hiastani puistan -- Siin' olin mä huono, sen hyvinkin muistan. Siellä päästäkses arvo-paikkoihin, Niin, sisäänkin jo sun tullakses. On täytymys latinaa haastaakses! Ja oppi se onkin kuin leikin työ, Kun yhä vaan arkkiviisaiden seurass' syö -- Puol' sataa paavia, puol' tuhat kardinaalia täältä, Runoniekkaa seitsemän tuhatta arvion päältä.

SKULE KUNINGAS. Sano terveisiä herrallesi, ja kiitä häntä kelpo ystävyydestä. Voit sanoa, että hän on ainoa kuningas, joka lähettää apua Skule ensimmäiselle Norjassa.

RISTIVELI.

Mun tääll' oloin syynä on tämmöinen juttu. Häll' alaalla monta on palvelijaa, Ja he kukin soppeaan hoitaa saa; Minä sain Norjan, kun tääll olen tuttu. Hookon Hookoninpoika ei mies ole meille, Ei meistä hän huoli, käy toisille teille; Kas, hän on sortuva, sinä saat maan, Saat kruunua kantaa sä yksinäs vaan.

SKULE KUNINGAS. Niin, anna minulle kruunu! Jos minulla _se_ on, niin hallitsen kyllä sillä lailla, että voin ostaa itseni irti jälleen.

RISTIVELI.

Niin, kaiken sen tulevaisuus näyttää; Nyt täytyvi vaan yön hetkiä käyttää. Laps Hookonin Elgesäterillä nukkuu; -- Jos toimitat että se kuolohon hukkuu, Niin vastukset poistuu kuin tuulehen lastut, Ja kuninkaana sä voittoisan' astut!

SKULE KUNINGAS. Oletko niin varma, että silloin olen voittanut?

RISTIVELI.

Koko Norja jo rauhan joutuvan sois; Kuninkaalla nyt lapsi oleva ois, Joka sais perinnöks isältänsä vallan; Näes, kansa jo nääntyy vuoks' sodanhallan. Nous, kuningas Skule, tän' yönä tee työ; Nyt vihollinen, jos koskaan, lyö! Kas, kirkastuvan näet pohjoisen taivaan, Näes, kuinka sumu se kohoaa, -- Tuoll' liittyvi hiljaa laiva nyt laivaan, -- Ja kuule, kuink' kumajaa luto maa! Kaikki sä saat sanan lausumisvaivaan, Tuhansin miehiä matkoilles, Tuhansin laivoja lahdilles!

SKULE KUNINGAS. No sano siis tuo sana!

RISTIVELI.

Saattaaksein sinut hallitsemaan, Tahdon, sä seuraat haluas vaan; Maan sinä saat, kylät, linnat ja rannat, Jos poikasi jälkees hallita annat!

SKULE KUNINGAS (kohottaa kätensä, niinkuin valaan). Poikani on saava -- (pysähtyy äkkiä ja huudahtaa kauhistuneena). Kirkonryöstäjä! Kaikki valta hänelle! Haa! nyt älyän sinut; -- sinä tahdot hänen sielunsa kadotusta! Poistu minusta, poistu minusta! (ojentaa kätensä taivasta kohti.) Ja armahda minua, sinä, jota minä nyt huudan avukseni suurimmassa hädässäni!

(Heittäypi maahan.)

RISTIVELI.