Chapter 7
Hookon kuningas käy mieron teitä, Skule kuningas sai vallan sorjan. Terve sä, herra! kauvan uljasna seiso, Terve kuningas, jalo, koko Norjan!
SKULEN MIEHET. (Nousevat seisomaan rajulla riemulla, kohottavat maljojansa, kalistavat aseillaan ja kertovat:)
Terve sä, herra! kauvan uljasna seiso, Terve kuningas, jalo, koko Norjan!
SKULE KUNINGAS. Kiitos runoelmasta, Jatgeir runoilija! Se on ihan mieleni mukaan; sillä se ylistää miehiäni samalla kuin minua itseä.
JATGEIR. Kuninkaan on kunnia, että hänen miehiänsä voi ylistää.
SKULE KUNINGAS. Ota runoilijan palkaksi tämä rannerengas, pysy minun luonani ja ole minun avun-antajani; minä tahdon pitää monta runoilijaa seurassani.
JATGEIR. Monta tarvitaankin, herra, jos runoelma on tehtävä joka teidän urotyöstänne.
SKULE KUNINGAS. Minä tahdon olla Hookonia kolme vertaa anteliaampi; runous on kunnioitettava ja palkittava kuin muu neron työ, niin kauvan kuin minä olen kuningas. Istu paikalles; sinä kuulut nyt seurahani; kaikki, mitä tarvitset, on sinulle ilmaiseksi annettava.
JATGEIR (istuu). Siitä, jota minä enimmin tarvitsen, on teillä pian suuri puute, herra.
SKULE KUNINGAS. Mistä niin?
JATGEIR. Kuninkaan vihollisista, joiden paosta ja tappiosta minä voin runoilla.
USEAT MIEHISTÄ (nauraen ja myöntäen). Hyvin lausuttu, Islantilainen!
POOL FLIDA (Jatgeirille). Laulusi oli oiva; mutta pitäähän vähän valetta oleman joka runoelmassa, ja olipa sitä siinäkin.
JATGEIR. Valetta, herra tallimestari?
POOL FLIDA. Niin ikään; sinä sanot, ett'ei kukaan tiedä missä Hookon kuningas retkeilee; mutta niin ei ole; varmuudella sanotaan Hookonin olevan Nidaroosissa.
SKULE KUNINGAS (hymyillen). Niin, hän on antanut valita lapsen kuninkaaksi ja suonut sille kuninkaan nimen.
JATGEIR. Olen sen kuullut; mutta en tietänyt, että mies voi antaa, mitä hänellä itsellään ei ole.
SKULE KUNINGAS. Helpointa on antaa, mitä itsellä ei ole.
BOORD BRATTE. Mutta vaikeata mahtaa olla matkustaa sydän talvella Bergenistä Nidaroosiin, kun täytyy kerjäten kulkea eteenpäin.
JATGEIR. Birkebeinit kiertävät ympyrän kehää; he alkoivat näljällä ja pakkaisella ja nyt he päättävät samoin.
POOL FLIDA. Bergenissä käy huhu, että Hookon on luopunut kirkosta ja kaikesta pyhästä; hän ei kuunnellut messua uuden vuoden päivänä.
BOORD BRATTE. Hänellä oli laillinen syy, Pool; koko päivän hän hakkasi hopea-astioitansa ja hopealautasiansa palaisiksi, -- hänellä ei ollut muuta soturien palkaksi.
(Naurua ja korkeaäänistä puhetta vieraiden kesken.)
SKULE KUNINGAS (kohottaa maljansa). Nyt juon sinun onneksesi, Boord Bratte, ja kiitän sinua sekä kaikkia uusia miehiäni. Te taistelitte miehuullisesti minun edestäni Lookan luona ja suuri on teidän osanne voitosta.
BOORD BRATTE. Oli ensimmäinen kerta kun taistelin teidän johdollanne, herra; mutta minä huomasin pian, että helppo on voittaa, kun teidän kaltaisenne päällikkö ratsastaa sotarivin etupäässä. Paha vaan, että surmasimme niin monta ja ajoimme toiset niin kauvas; nyt, pelkään minä, kuluu pitkä aika, ennenkuin uudestaan uskaltavat käydä meitä vastaan.
SKULE KUNINGAS. Odottakaamme kevääsen, niin kohtaamme heidät taasen. Nyt istuu Knuutti jaarli pelastuneitten kanssa Tunsbergin vuorella, ja Arnbjörn Juhonpoika kokoaa miehiä idästä päin Vikenissä; kun he pitävät itsensä kylläksi väkevinä, antavat varmaankin itsestänsä tietoja.
BOORD BRATTE. He eivät uskalla, suuren miestapon jälkeen Lookan luona.
SKULE KUNINGAS. No, saakaamme sitte heidät viekkaudella ulos.
MONTA ÄÄNTÄ. Niin, niin, -- tehkää se, herra!
BOORD BRATTE. Viekkautta on teillä runsaasti, Skule kuningas. Vihollisenne eivät koskaan tiedä mistään, ennenkuin te olette heidän niskoillansa, ja aina te olette siellä, jossa teitä vähemmin varrotaan.
POOL FLIDA. Sen vuoksi Birkebeinit sanovat meitä Kevätketoiksi.
SKULE KUNINGAS. Toiset sanovat Sudenketoiksi; mutta sen minä vannon, että Birkebeinit, kun me tulevalla kertaa kohtaamme toisemme, tunnustavat, että on vaikea nylkeä semmoisia susia.
BOORD BRATTE. Heidän tahdollansa emme kohtaa toisiamme; -- saamme käydä jahtia ympäri koko maan.
SKULE KUNINGAS. Niin käymmekin. Ensin karkoitamme heidät Vikenistä ja laskemme maan allemme täällä idässä, sitten keräämme laivoja ja menemme niemen ympäri ja yhä edelleen Nidaroosiin saakka.
BOORD BRATTE. Ja kun te sillä tavoin tulette Nidaroosiin, niin arvelenpa ett'eivät ristiveljet kiellä teitä asettamasta Olavin arkkua ulos keräjäkentälle, niinkuin syksyllä, kun teidät kuninkaaksi julistettiin.
SKULE KUNINGAS. Arkku on saatava ulos; minä tahdon kantaa kuninkaan nimeä kaikissa kohdin lain mukaan.
JATGEIR. Ja minä lupaan sepittää teille suuren kunniarunon, kun te olette surmannut nukkuvan miehen.
(Naurua miesten joukosta.)
SKULE KUNINGAS. Nukkuvan miehen?
JATGEIR. Ettekö tiedä, herra, että Hookon kuningasta sanotaan "Uni-Hookoniksi", sen vuoksi että hän on ikäänkuin halvattuna siitä saakka kun te saitte vallan.
BOORD BRATTE. Hän makaa silmät kiinni, kerrotaan. Totta hän uneksii vielä olevansa kuningas.
SKULE KUNINGAS. Uneksikoon mitä tahansa; ei hän koskaan uneksi itseään kuninkaanvaltaan.
JATGEIR. Nukuttakaa hänet pitkään ja unelmattomaan yöhön, niin saan ainetta runoon.
MIEHET. Niin, niin, tehkää niinkuin runoniekka sanoo!
SKULE KUNINGAS. Kun niin monta kunnon miestä neuvoo, mahtaa neuvo olla hyvä; jätettäköön kuitenkin asia tällä erää. Mutta yhden lupauksen minä teen; -- jokainen minun miehistäni periköön sen aseet ja sen puvun, kullan ja hopean, jonka hän kaataa; ja jokainen saakoon sen arvon, jonka hän on voittanut. Joka tappaa läänitysmiehen tulkoon itse läänitysmieheksi; joka tappaa käskynhaltijan saakoon kaadetun viran; ja kaikki ne, joilla ennestään on semmoisia kunnia-arvoja ja virkoja, saavat jonkun muun kuninkaallisen palkinnon.
MIEHET (hypähtävät ylös hurjasti riemuiten). Eläköön, eläköön Skule kuningas! Johda meitä Birkebeiniä vastaan!
BOORD BRATTE. Nyt voitte luottaa siihen, että voitatte joka tappelussa!
POOL FLIDA. Minä tahdon Dagfinn Bonden osakseni; hänellä on oiva kalpa, jota minä kauvan olen halunnut.
BOORD BRATTE. Minä tahdon Boord Torsteininpojan rautapaidan; se pelasti hänen henkensä Lookan luona, se kestää lyöntiä ja pistoja.
JATGEIR. Ei, anna se mulle; mulle se paremmin sopii -- saat viisi naulaa kultaa väliä.
BOORD BRATTE. Mistä sinä aiot saada viisi naulaa kultaa, runoseppä?
JATGEIR. Aion ottaa ne Gregorius Juhonpojalta, kun tulemme pohjoiseen.
MIEHET (toinen toisiansa kuulematta). Ja minä tahdon -- minä tahdon -- (muuta ei kuulu melusta)
POOL FLIDA. Pois nyt, jokainen majapaikkaansa; muistakaa, että olette kuninkaan huoneessa.
MIEHET. Niin, niin, -- eläköön kuningas, eläköön Skule kuningas!
SKULE KUNINGAS. Nyt levolle, hyvät miehet! Kauvan olemme tänä yönä istuneet juomapöydässä.
ERÄS SEURUELAINEN (joukon lähtiessä). Huomenna lyömme arpaa Birkebeinien omaisuudesta.
TOINEN. Sattumus määrätköön!
MOMIAAT. Ei, ei!
TOISET. Niin, niin!
BOORD BRATTE. Nyt tappelevat sudenketot karhunnahasta.
POOL FLIDA. Ja jäljestä päin kaatavat he karhun.
(Kaikki menevät ulos taka-alalta.)
SKULE KUNINGAS (odottaa siksi kuin miehet ovat menneet; hänen kasvojensa kiinteät piirteet veltostuvat, hän vaipuu alas penkille). Kuinka olen väsynyt, väsynyt kuolemaan saakka. Päivästä päivään seisoa tuon joukon keskellä, katsella hymyilevin silmin, ikäänkuin järkähtämättömästi luottaisin oikeuteeni ja voittoon ja onneen. Eikä sitte ihmistä, jolle voisin puhua siitä, joka minua niin kipeästi kalvaa. (Nousee ikäänkuin peljästyneenä.) Entäs Lookan tappelu! Siinähän voitin! Hookon lähetti sotajoukkonsa minua vastaan; Jumalan piti ratkaiseman kuninkaiden riidan, -- ja minä voitin, voitin niin ett'ei ikinä siten ole Birkebeiniä voitettu! Kilvet olivat pystyssä lumessa, mutta niiden takana ei ollut ketään; -- Birkebeinit pötkivät metsään, lakeiden ja kankaitten ja mäkien yli, niin pitkälle kuin jalat kannattivat. -- Uskomattomia tapahtui; Hookon voitettiin ja minä voitin. Siinä voitossa on joku salainen kammo. Taivahan suuri Jumala, eikö siis olekaan siellä ylähällä järkähtämätöntä lakia, jonka mukaan kaikki tapahtuu? Siis ei _oikeudessa_ olekaan voittavata voimaa? (hurjasti keskeyttäen) Minä olen sairas, minä olen sairas! -- Miks'ei oikeus olisi minun puolellani? Eikö Jumala juuri ehkä tahdo itse vakuuttaa sitä minulle, koska hän soi minulle voiton? (miettien.) Mahdollisuus on yhtä suuri; -- ei rahtuakaan enemmän toisella kuin toisellakaan puolen, ja kuitenkin -- (ravistaa päätänsä) kuitenkin painuu vaaka Hookonin puolelle. Minulla on vihaa ja palavia himoja heittää vaakakuppiini, mutta kuitenkin painuu se Hookonin puolelle. Jos ajatus kuninkaan oikeudesta arvaamatta pistää päähän, niin on hän aina, enkä minä koskaan todellinen kuningas. Jos minä pidän itseni oikeana, niin pääsen minä siihen päätökseen erityisillä keinoilla, minun täytyy rakentaa konstikas rakennus, älykäs teos, minun täytyy karkoittaa muistot mielestäni, ja väkisin valloittaa usko. Ei ollut ennen näin. Mikä on sitten tullut, joka on tehnyt minun niin epäileväksi? Sekö että piispa poltti kirjeen? Ei, -- sen kautta tuli epätieto ijankaikkiseksi; mutta ei suuremmaksi. Onko sitten Hookon viime aikana toimittanut jonkun suuren kuninkaallisen työn? Ei, suurimmat työnsä toimitti hän silloin, kuin vähimmin uskoin häneen, (istahtaa oikealle puolelle.) Mitä se on? Haa, ihmeellistä; tulee ja häviää kuin virvatuli; kielelläni hyppelee, ikäänkuin silloin kun on sanan kadottanut, eikä voi sitä löytää, (hypähtää ylös.) Haa! Siinä se on! Ei --! Niin, niin! siinä se on! -- "Norja on ollut _valtakunta_; se on tuleva kansaksi; kaikkien pitää tuleman yhdeksi ja kaikkien pitää tietämän olevansa yksi!" Sitten kun Hookon lausui nuo mielettömät sanat, seisoo hän aina edessäni oikeana kuninkaana. -- (Tuijottaa tuskastuneena eteensä ja kuiskaa:) Jos noissa ihmeellisissä sanoissa välkkyisi Jumalan kutsumus? Jos Jumala olisi pitänyt ajatuksen tähän saakka ja nyt tahtoo kylvää sen -- ja on valinnut Hookonin kylvömieheksi?
POOL FLIDA (tulee sisään taka-alalta). Herra kuningas, minulla on uutisia.
SKULE KUNINGAS. Uutisia?
POOL FLIDA. Eräs mies, joka tulee vuonon suulta, kertoo, että Birkebeinit Tunsbergissä ovat laskeneet aluksensa vesille ja että paljon miehiä on kokoontunut kaupunkiin viime päivinä.
SKULE KUNINGAS. Hyvä, me tahdomme kohdata heitä! -- huomenna, taikka niin.
POOL FLIDA. Voisi niinkin käydä, herra, että Birkebeinit aikovat ensin käydä meitä vastaan.
SKULE KUNINGAS. Siksi ei heillä ole kylliksi aluksia, eikä väkeä.
POOL FLIDA. Mutta Arnbjörn Juhonpoika kokoaa miehiä ja aluksia ympäri Vikeniä.
SKULE KUNINGAS. Sitä parempi; me voitamme heidät yhdessä, niinkuin Lookan luona.
POOL FLIDA. Herra, ei ole niin helppo voittaa Birkebeiniä kahta kertaa perätysten.
SKULE KUNINGAS. Miksikä ei?
POOL FLIDA. Siksi, ett'ei Norjan tarina tiedä semmoista ennen tapahtuneen. -- Eikö pidä lähettää vakoojia Hovedsaarelle?
SKULE KUNINGAS. Ei tarvitse; yö on pimeä, ja sitä paitse sumuinen.
POOL FLIDA. Niin, niin, kuningas sen paraiten tietää; mutta muistakaa, herra, että kaikki ovat teitä vastaan täällä Vikenissä. Oslon kaupunkilaiset vihaavat teitä, ja jos Birkebeinit tulevat, niin ne yhtyvät heihin.
SKULE KUNINGAS (elävästi). Pool Flida, eikö voisi ajatella, että minä saisin Vikeniläiset puolelleni?
POOL FLIDA (katsoo kummastuen häneen ja ravistaa päätänsä). Ei, herra, ei sitä voi ajatella.
SKULE KUNINGAS. Miksikä ei?
POOL FLIDA. Sen vuoksi, että Tröndit ovat teidän puolellanne.
SKULE KUNINGAS. Minä tahdon sekä Tröndit että Vikeniläiset puolelleni!
POOL FLIDA. Ei, herra, se ei ole mahdollista.
SKULE KUNINGAS. Ei voi ajatella; ei ole mahdollista! ja miksikä ei -- miksikä ei?
POOL FLIDA. Sen vuoksi, että Vikeniläinen on Vikeniläinen ja Tröndi on Tröndi, ja sen vuoksi, ett'ei tarina muuta kerro, ja sen vuoksi että niin on aina ollut.
SKULE KUNINGAS. Niin, niin -- sinä olet oikeassa. Mene.
POOL FLIDA. Eikö minun pidä lähettää vakoojia?
SKULE KUNINGAS. Odota päivänkoittoon. (Pool Flida menee.) Norjan tarina ei kerro semmoista; ei koskaan ole niin ollut. Pool Flida vastaa minulle, niinkuin minä vastasin Hookonille. Onko siis asteita ylempänä ja alempana? Onko Hookon sen verran minua ylempänä, kuin minä olen Pool Flidaa ylempänä? Olisiko Hookon saanut näön nähdäkseen syntymättömiä ajatuksia, enkä minä? Kuka oli Haarald Kaunotukan tasalla, silloin kuin eri kuningas vallitsi joka niemellä, ja hän lausui: nyt he kaatukoot, tästä lähin olkoon vaan yksi. Hän hävitti vanhan tarinan ja perusti uuden, (vaikenee; kävelee miettien edes takaisin; sitten seisahtuu.) Voiko mies ottaa Jumalan kutsumuksen toiselta, niin kuin hän voi ottaa aseet ja kullat kaadetulta viholliseltaan? Voiko kuninkaan-alku ottaa kuninkaan tehtävän päällensä, samoin kuin hän voi pukea itsensä kuninkaan viittaan? Voiko tammi, joka kaadetaan laivapuuksi, voiko se lausua: minä tahdon olla laivan masto, minä tahdon ottaa hongan tehtävän, osottaa suorana ja loistavana ylöspäin, kantaa kultaista viiriä latvassani, seisoa valkoisin, tuulen pullistamin purjein auringon paisteessa ja näkyä kansalle kaukaa, etäältä? -- Ei, ei, raskas oksainen tammipuu, sinun paikkas on laivan anturassa; siellä sinun tulee virua ja olla hyödyllinen, hiljaisena ja päivän näkymättömänä; sinun pitää estämän laivaa kaatumasta myrskyssä; maston kultaisine viirineen ja pullistuneine purjeineen pitää viemän sitä eteenpäin uutta, outoa kohti, vieraita rantoja, tulevata tarinaa kohti! (äkisti.) Sitten kun Hookon lausui suuren kuninkaan-ajatuksensa, en näe muuta ajatusta maailmassa kuin sen ainoan. Joll'en voi sitä ottaa ja tehdä sitä todeksi, niin en näe ajatusta, jonka edestä voisi taistella. (Miettien.) Ja enhöhän sitä voisi? Joll'en voisi, miksi minä sitten rakastan Hookonin ajatusta?
JATGEIR (tulee sisään taka-alalta). Suokaa anteeksi, herra kuningas, että tulen --
SKULE KUNINGAS. Hyvä että tulet, runoniekka!
JATGEIR. Minä kuulin kaupunkilaisten majapaikassa puhuvan salaperäisesti, että --
SKULE KUNINGAS. Jätä se tuonnemmaksi. Sano minulle, runoilija, oletko sinä, joka olet lavealti kulkenut vieraissa maissa, oletko sinä koskaan nähnyt vaimon rakastavan vierasta lasta? Ei ainoastaan siitä pitävän, -- sitä en tarkoita; vaan rakastavan, rakastavan sielun hellimmällä rakkaudella?
JATGEIR. Niin tekevät vaan ne vaimot, joilla ei ole omia lapsia rakastaa.
SKULE KUNINGAS. Vaan ne vaimot --?
JATGEIR. Ja varsinkin ne vaimot, jotka itse ovat hedelmättömät.
SKULE KUNINGAS. Varsinkin hedelmättömät --? He rakastavat toisten lapsia hellimmällä rakkaudellaan?
JATGEIR. Niin tapahtuu usein.
SKULE KUNINGAS. Eikö myös joskus tapahdu, että semmoinen hedelmätön tappaa toisen vaimon lapsen, sen vuoksi että hänellä itsellä ei ole lasta?
JATGEIR. Kyllä kai; mutta silloin hän ei menettele viisaasti.
SKULE KUNINGAS. Viisaasti?
JATGEIR. Niin, sillä hän antaa surun lahjan sille, jonka lapsen hän tappaa.
SKULE KUNINGAS. Pidätkö sinä surun lahjaa niin suurena?
JATGEIR. Pidän, herra.
SKULE KUNINGAS (katsoo häneen tarkasti). Sinussa on ikään kuin kaksi miestä, islantilainen. Kun istut sotilasten iloisessa seurassa, käärit sinä joka ajatuksen nuttuun ja viittaan; kun on yksin kanssasi, olet sinä joskus niiden kaltainen, joiden joukosta tekee mieli valitsemaan ystävänsä. Mistä se tulee?
JATGEIR. Kun te menette uimaan virtaan, herra, niin te ette riisu päältänne siinä, missä kirkkoväki kulkee ohitse, vaan etsitte itsellenne salaisen suojan.
SKULE KUNINGAS. Niin tietysti.
JATGEIR. Minulla on sielun kainous; sen vuoksi en riisu päältäni, kun on monta huoneessa.
SKULE KUNINGAS. Hm. (lyhyt hiljaisuus). Sano, Jatgeir, kuinka sinusta tuli runoilija? Keneltä opit runotaidon?
JATGEIR. Ei runo-taitoa opita, herra.
SKULE KUNINGAS. Eikö opita? Miten se sitte kävi?
JATGEIR. Minä sain surunlahjan ja silloin olin runoilija.
SKULE KUNINGAS. Surunlahjaa siis runoilija tarvitsee.
JATGEIR. Minä tarvitsin surunlahjan; toisia voi olla, jotka tarvitsevat uskoa, taikka iloa -- taikka epäilystä --
SKULE KUNINGAS. Epäilystäkin?
JATGEIR. Niin; mutta silloin tulee epäilevän olla vahva ja raitis.
SKULE KUNINGAS. Ketä sanot epäraittiiksi epäilijäksi?
JATGEIR. Sitä, joka epäilee omaa epäilystänsä.
SKULE KUNINGAS (pitkään). Se on mielestäni kuolema.
JATGEIR. Vielä pahempi; se on pimeänhämärä.
SKULE KUNINGAS (reippaasti, ikäänkuin ravistaen ajatukset päältänsä). Missä ovat aseeni! Minä tahdon taistella ja toimia -- enkä ajatella. Mitä tahdoit ilmoittaa, tullessasi?
JATGEIR. Tahdoin ilmoittaa, mitä huomasin majapaikassa. Kaupunkilaiset puhuvat salaa keskenänsä; neuvovat pilkallisesti ja kysyvät, tiedämmekö tarkkaan, että Hookon kuningas on lännessä; he iloitsevat jostakin.
SKULE KUNINGAS. Ne ovat Vikeniläisiä ja Vikeniläiset ovat minua vastaan.
JATGEIR. He tekevät pilkkaa siitä, ett'ei Olavi kuninkaan pyhää arkkua voitu nostaa ulos keräjäkentälle, kun teidät kuninkaaksi julistettiin; sanovat sen pahaksi enteeksi.
SKULE KUNINGAS. Kun ensi kerran tulen Nidaroosiin on arkku saatava ulos; se on seisova paljaan taivaan alla, jos minun täytyisikin ruhtoa murskaksi Olavin kirkko ja laventaa keräjäkenttä yli tontin, jolla se oli!
JATGEIR. Mahtava teko tuo; mutta minä sepitän siitä runon, yhtä mahtavan kuin tekonne.
SKULE KUNINGAS. Onko sinulla varalla monta sepittämätöntä runoa, Jatgeir?
JATGEIR. Ei, mutta monta syntymätöntä; ne sikiävät toinen toisensa jälkeen, saavat hengen ja syntyvät.
SKULE KUNINGAS. Ja jos minä, joka olen kuningas, ja jolla on valta, surmauttaisin sinut, kuolisivatko sinun kanssasi kaikki ne syntymättömät runoilija-ajatukset, joita kannat sisässäsi?
JATGEIR. Herra, suuri synti on surmata sorea ajatus.
SKULE KUNINGAS. Minä en kysy, onko se synti; minä kysyn onko se _mahdollista!_
JATGEIR. En tiedä.
SKULE KUNINGAS. Onko sinulla koskaan ollut toinen runoilija ystävänä, ja onko hän koskaan kuvaillut sinulle suurta, ihanaa runoelmaa, jonka hän aikoi sepittää?
JATGEIR. On herra.
SKULE KUNINGAS. Etkö sinä toivonut voivasi tappaa häntä ottaaksesi hänen mietteensä ja sepittääksesi runoelman itse?
JATGEIR. Herra, en ole hedelmätön; minulla on omia lapsia; minä en ole pakoitettu rakastamaan toisten. (Menee).
SKULE KUNINGAS (lyhyen hiljaisuuden jälkeen). Islantilainen on todella runoilija. Hän lausuu tietämättänsä Jumalan syvimmän totuuden. -- _Minä_ olen niinkuin hedelmätön vaimo. Sen vuoksi rakastan Hookonin kuninkaallista ajatusta, rakastan sitä sieluni hellimmällä rakkaudella. Oi, jospa voisinkin sen omakseni saada! Se kuolisi käsiini. Mikä on parempi, ettäkö se kuolee minun käsiini, taikka kasvaa isoksi hänen hoidossaan? Saako sieluni rauhaa, jos se tapahtuu? Voinko siitä luopua? Voinko katsella, kuinka Hookon perustaa itselleen semmoisen jälkimaineen! -- Kuinka kuollutta ja tyhjää on sisässäni, -- ja ympärilläni! Ei yhtäkään ystävää --; Islantilainen! (menee ovelle ja huutaa ulospäin:) Onko runoniekka mennyt kuninkaankartanosta?
SEURUELAINEN (ulkona). Ei, herra, hän seisoo etusuojassa puhutellen vahtia.
SKULE KUNINGAS. No, käske hänet sisään! (käy pöydän luokse; hetkisen päästä tulee Jatgeir). En saa unta, Jatgeir; suuret kuninkaalliset ajatukset, näet, pitävät minua valveilla.
JATGEIR. Kuninkaan ajatukset ovat samoin kuin runoilijan, näen mä. Ne lentävät korkeimmalle ja kasvavat paraiten, kun hiljaisuus ja yö on ympärillä.
SKULE KUNINGAS. Onko runoilijankin niin?
JATGEIR. On, herra; ei ainoakaan runo synny päivän valossa; sen voi kirjoittaa auringon paisteessa; mutta se sepittyy hiljaisina yöhetkinä.
SKULE KUNINGAS. Kuka sinulle antoi surun lahjan, Jatgeir?
JATGEIR. Se, jota rakastin.
SKULE KUNINGAS. Hän kuoli siis?
JATGEIR. Ei, hän petti minut.
SKULE KUNINGAS. Ja niin tulit sinä runoilijaksi.
JATGEIR. Niin, niin tulin runoilijaksi.
SKULE KUNINGAS (tarttuu häntä käsivarteen). Minkä lahjan minä tarvitsen tullakseni kuninkaaksi?
JATGEIR. Ette suinkaan epäilyksen; sillä silloin te ette kysyisi noin.
SKULE KUNINGAS. Minkä lahjan tarvitsen?
JATGEIR. Herra, olettehan te kuningas.
SKULE KUNINGAS. Uskotko sinä joka hetki varmaan olevasi runoilija.
JATGEIR (katsoo häneen hetken hiljaisena ja kysyy): Oletteko koskaan rakastanut?
SKULE KUNINGAS. Olen kerran, -- palavasti, ihanasti ja rikoksellisesti.
JATGEIR. Teillä on vaimo.
SKULE KUNINGAS. Hänen otin, että hän synnyttäisi minulle poikia.
JATGEIR. Mutta teillä on tytär, herra, -- suloinen ja ihana tytär.
SKULE KUNINGAS. Jos tyttäreni olisi poika, niin en kysyisi, mitä lahjaa tarvitsen, (äkkiä:) Minulla täytyy olla joku luonani, joka minua tottelee itse mitään tahtomatta, -- joka järkähtämättömästi uskoo minuun, joka liittäytyy minuun hyvässä ja pahassa, joka elää ainoastaan valaistaksensa ja lämmittääksensä minun elämääni, jonka täytyy kuolla, jos minä kaadun. Neuvo minua, Jatgeir runoilija!
JATGEIR. Ostakaa koira, herra.
SKULE KUNINGAS. Eikö ihminen riittäisi?
JATGEIR. Semmoista ihmistä saatte kauan etsiä.
SKULE KUNINGAS (Äkisti). Tahdotko _sinä_, Jatgeir, olla se ihminen? Tahdotko olla poikani! Sinä saat Norjan kruunun perinnöksi, -- sinä saat maan ja valtakunnan, jos tahdot olla minun poikanani, elää minun elämäni työn eteen ja uskoa minuun!
JATGEIR. Ja mikä takaus tulisi minun antaa, ett'en teeskentele --?
SKULE KUNINGAS. Jätä sikseen elämäsi kutsumus; elä koskaan enää runoile, niin minä luotan sinuun!
JATGEIR. Ei, herra, -- sillä olisi kruunu liian kalliisti ostettu.
SKULE KUNINGAS. Mieti asiata! Suurempi on olla kuningas kuin runoilija!
JATGEIR. Ei aina.
SKULE KUNINGAS. Sinä uhraat ainoastaan syntymättömät runoelmasi!
JATGEIR. Syntymättömät runoelmat ovat aina ihanimmat.
SKULE KUNINGAS. Mutta minulla täytyy -- minulla täytyy olla ihminen, joka voi uskoa minuun! Yksi ainoa! Minä sen tunnen, että -- jos minulla se on, niin olen pelastettu!
JATGEIR. Uskokaa itseenne, niin olette pelastettu!
POOL FLIDA (tulee kiireesti). Skule kuningas, puolustakaa itseänne nyt! Hookon Hookoninpoika on Elgjarnäsillä koko laivastoinensa!
SKULE KUNINGAS. Elgjarnäsillä --! Silloin hän ei ole kaukana.
JATGEIR. Nyt teräkseen ja aseihin! Jos tässä kaatuu miehiä tän' yönä, olen minä mielelläni ensimmäinen, joka kaatuu teidän edestänne!
SKULE KUNINGAS. Sinä, joka et tahtonut elää minun edestäni.
JATGEIR. Mies voi kuolla toisen elämän työn edestä; mutta jos hän jää elämään, niin eläköön omansa edestä.
(Menee.)
POOL FLIDA (levottomasti). Mitä käskette tekemään, herra? Birkebeinit voivat tunnissa olla Oslossa!
SKULE KUNINGAS. Paras olisi, jos voisimme matkustaa pyhän Tuomas Becketin haudalle; hän on pelastanut niin monen murheellisen ja katuvaisen sielun.
POOL FLIDA (kovemmin). Herra, elkää nyt puhuko hurjasti! Birkebeinit ovat niskoillamme, sanon minä!
SKULE KUNINGAS. Anna avata kaikki kirkot, että voimme niihin paeta ja saada turvan.
POOL FLIDA, Te voitte lyödä kaikki vihollisenne yhdellä iskulla, ja tahdotte paeta kirkkoihin!
SKULE KUNINGAS. Niin, niin pitäkää kaikki kirkot auki.
POOL FLIDA. Olkaa siitä varma, Hookon rikkoo kirkkorauhan, kun on tekemistä kevätkettojen kanssa.
SKULE KUNINGAS. Sitä hän ei tee; Jumala häntä varjelee semmoisesta rikoksesta; -- Jumala varjelee aina Hookonia.
POOL FLIDA (tuskallisena ja syvästi suuttuen). Sen, joka nyt kuulisi teidän puhuvan, täytyisi kysyä: kuka on kuningas tässä maassa?
SKULE KUNINGAS (hymyillen surumielisesti). Niin, Pool Flida, se on se suuri kysymys: _kuka_ on kuningas tässä maassa?
POOL FLIDA (rukoillen). Sielunne on sairas tänä yönä, herra; suokaa minun toimia teidän puolestanne.
SKULE KUNINGAS. Niin, niin, tee se.
POOL FLIDA (mennessään). Ensin tahdon särkeä kaikki sillat.
SKULE KUNINGAS. Mieletön mies! seiso! -- Särkeä kaikki sillat! Tiedätkö mitä se on? Minä olen sitä kokenut; -- kavahda sitä!
POOL FLIDA. Mitä sitte tahdotte, herra?
SKULE KUNINGAS. Minä tahdon puhutella Hookonia.
POOL FLIDA. Hän on teille vastaava miekan kielellä!
SKULE KUNINGAS. Mene, mene! -- sitten saat tietää tahtoni.