Part 6

Sovittuna päivänä Grjotgard saapui Harald kuninkaan ja Gunhildin luo; nämä ottivat hänet ilomielin vastaan, hänelle osoitettiin myöskin suurta suosiota, niin että hän pääsi osalliseksi tärkeihin neuvotteluihin ja salatuumiin. Niin tapahtui, että nyt otettiin puheeksi se asia, minkä kuningas ja kuningatar ennen olivat sopineet Sigurd jaarlista. He mainitsivat Grjotgardille, kuinka jaarli oli tehnyt hänestä vähäpätöisen miehen; mutta jos hän halusi olla heidän mukanaan tässä tuumassa, sanoo kuningas, niin Grjotgard pääsisi hänen jaarlikseen ja saisi kaiken sen maan, mikä ennen oli kuulunut Sigurd jaarlille. Lopulta he sopivat siitä, että Grjotgard väijyisi, milloin olisi sopivinta käydä Sigurd jaarlin kimppuun, ja lähettäisi siitä sanan Harald kuninkaalle. Tämän jälkeen Grjotgard lähti kotiin ja sai oivia lahjoja kuninkaalta.

Syksyllä Sigurd jaarli lähti Stjor-laaksoon kestittäväksi. Jaarlilla oli aina paljon miehiä ympärillään, niin kauan kuin hän epäili kuninkaiden aikovan pahaa; mutta koska hän ja Harald kuningas olivat vaihtaneet ystävällisiä viestejä, ei hänellä nyt ollut suurta seuruetta. Grjotgard lähetti siis Harald kuninkaalle sanan, ettei toista kertaa olisi niin helppoa käydä jaarlia vastaan. Ja heti samana yönä kuninkaat Harald ja Erling lähtivät purjehtimaan Trondhjemin vesille; heillä oli neljä alusta ja paljon miehiä, ja he purjehtivat öisin tähtien valossa. Grjotgard saapui heitä vastaan, ja myöhään yöllä he ennättivät Ågloon, missä Sigurd jaarli majaili kestivieraana; siellä he sytyttivät rakennukset palamaan ja polttivat taloon jaarlin kaikkine väkineen. Aamulla varhain he purjehtivat pois vuonoa pitkin ja sen jälkeen etelään päin Möreen ja viipyivät siellä pitkän ajan.

Haakon jaarlin tarina.

(963-968)

Sigurd jaarlin poika Haakon oli silloin Trondhjemissa ja sai kuulla tämän sanoman. Heti alettiin varustautua sotaan kautta koko Trondhjemin; jokainen alus, joka voitiin viedä taisteluun, työnnettiin vesille. Ja kun se sotajoukko oli kokoontunut, otettiin jaarliksi ja sotajoukon päälliköksi Haakon, Sigurd jaarlin poika. Hän johdatti laivaston ulos Trondhjemin vuonoa pitkin. Mutta tämän kuultuaan Gunhildin pojat purjehtivat etelään käsin Rauma-laaksoon ja Etelä-Möreen; molemmat joukot pitivät toinen toistaan silmällä.

Haakon jaarli piti ystäviensä avulla kolme talvea Trondhjemia vallassaan, niin etteivät Gunhildin pojat saaneet sieltä mitään veroa. Hän joutui muutamia kertoja taisteluun näiden kanssa, ja molemmin puolin surmattiin useita miehiä. Nain kertoo Einar Skaaleglam siitä, kuinka Haakon jaarli kosti isänsä surman:

Taaton kuoleman kosti aaltohevon herra -- hälle kiitos; miehet totutti kalpain käyttöön.

Ryöppysi asevirta hersein henkeä vastaan. Nostaja kalpatuiskun kartutti Odenin seuraa.

Turmaksi håldien[73] hengen meriratsujen[74] suistaja miekkamyrskyn kalmankylmän yltyä antoi.

Tämän jälkeen rupesivat kummankin ystävät välittämään ja kuljettivat sovintosanoja; sillä talonpojat kyllästyivät sotaretkiin ja vainoon omassa maassa. Ja mahtavien miesten avulla saatiin heidän välillään sovinto sellainen, että Haakon jaarli pitää samanlaisen valtakunnan Trondhjemissa kuin hänen isällään Sigurd jaarlilla oli ollut, mutta kuninkailla on sellainen valtakunta kuin Haakon kuninkaalla oli ollut ennen heitä; ja tämä taattiin lujin lupauksin. Silloin syntyi suuri ystävyys Haakon jaarlin ja Gunhildin välille, mutta joskus he punoivat salajuonia toisiaan vastaan. Niin kului taasen kolme talvea, ja Haakon hallitsi rauhassa valtakuntaansa.

Harald kuningas oleskeli useimmiten Hordalannissa ja Rogalannissa ja samaten moni hänen veljistään; he asuivat useasti Hardangerissa. Tapahtui eräänä kesänä, että Islannista saapui muuan merialus, jonka islantilaiset miehet omistivat. Sillä oli lastina turkiksia, ja he ohjasivat laivan Hardangeriin, sillä he saivat kuulla, että sinne oli kokoontunut paljon väkeä. Mutta kun saavuttiin hieromaan kauppaa heidän kanssaan, ei kukaan tahtonut ostaa turkiksia. Silloin perämies käy Harald kuninkaan luo, sillä hän tunsi tämän ennestään, ja kertoo kuninkaalle tästä tukalasta tilasta. Kuningas sanoo haluavansa käydä heidän luonaan, ja hän tekeekin niin. Harald kuningas oli suopeamielinen ja erittäin hilpeä mies. Hän oli tullut sinne täysin varustetulla purrella. Hän katseli heidän tavaroitaan ja virkkoi perämiehelle:

"Annatko minulle yhden noista harmaista turkiksista?"

"Kernaasti", vastasi perämies, "vaikka enemmänkin."

Silloin kuningas otti nahan ja kietoi sen ympärilleen; sitten hän astui purteensa. Mutta ennenkuin he soutivat tiehensä, oli jokainen hänen miehistään ostanut itselleen nahan. Muutamia päiviä myöhemmin sinne saapui niin monta miestä, jotka kaikki tahtoivat ostaa turkiksia, ettei niitä riittänyt puolillekaan. Siitä pitäen häntä sanottiin Harald Harmaaturkiksi.

Haakon jaarli kävi eräänä talvena Ylämaissa ja oli pidoissa; siellä hän nukkui erään alhaissukuisen naisen luona. Mutta kun aika kului, tuli se nainen raskaaksi, ja kun lapsi syntyi, oli se poika; hänet valeltiin vedellä ja nimitettiin Eirikiksi. Äiti vei pojan Haakon jaarlin luo sanoen, että tämä oli isä. Jaarli jätti pojan kasvatettavaksi eräälle miehelle, jonka nimi oli Torleiv Viisas; hän oli mahtava ja rikas mies ja jaarlin hyvä ystävä. Eirik varttui pian lupaavaksi, oli perin kaunis, varhain kookas ja väkevä. Jaarli ei juuri pitänyt hänestä. Haakon jaarli oli myöskin sangen kaunismuotoinen, tosin ei kookas, mutta väkevä ja taitava aseenkäyttäjä, viisas ja suuri soturi.

Tapahtui eräänä syksynä, että Haakon jaarli lähti Ylämaihin. Mutta kun hän saapui Hedemarkiin, tulivat siellä kuningas Trygve Olavinpoika ja kuningas Gudröd Björninpoika häntä vastaan; sinne saapui myöskin Dale-Gudbrand. He ryhtyivät neuvottelemaan keskenään ja istuivat kauan salaisesti haastellen; ja nyt kävi ilmi, että jokainen tahtoi olla toisen ystävä. Sen jälkeen he erosivat, ja kukin palasi valtakuntaansa. Tämän saivat kuulla Gunhild ja hänen poikansa, ja he alkoivat epäillä, että nämä miehet olivat tehneet liiton kuninkaita vastaan; he juttelivat usein keskenään tästä.

Mutta kevään lähetessä Harald kuningas ja hänen veljensä Gudröd kuningas tekevät tiettäväksi, että he kesällä aikovat lähteä viikinkiretkelle länteen päin meren poikki tai Itämaille, niinkuin heidän tapansa oli. Sitten he keräävät väkeä, laskevat laivat vesille ja varustautuvat. Mutta kun he joivat lähtöoluttaan, syntyi suuret juomingit, ja paljon juteltiin maljain ääressä. Ruvettiin siinä vertailemaan miehiä toisiinsa, ja silloin puhuttiin kuninkaista itsestään. Muuan mies virkkoi, että Harald kuningas oli joka suhteessa ensimmäinen veljeksistä. Siitä Gudröd pahastui suuresti ja sanoi, ettei hän ollut missään huonompi Haraldia, ja oli valmis käymään paikalla kilpasille; molemmat vihastuivat heti niin ankarasti, että haastoivat toisensa otteluun ja ryntäsivät käsiksi aseisiin. Mutta ne, jotka olivat ymmärtäväisiä ja vähimmän humalassa, ehkäisivät heitä ja riensivät väliin; meni sitten kumpikin laivoilleen, mutta nyt ei ollut odotettavissa, että he lähtisivät retkelle yhdessä. Gudröd purjehti itään rannikkoa pitkin, Harald taasen suuntasi kulkunsa ulos merelle ja sanoi aikovansa purjehtia länteen päin meren poikki; mutta jouduttuaan saariston ulkopuolelle hän pyrki sen editse itään hänkin.

Kuningas Gudröd purjehti saariston suojassa itään päin Vikeniin ja sitten Foldenin[75] poikki. Sieltä hän lähetti Trygve kuninkaalle sanan, että tämä tulisi häntä tapaamaan ja että he lähtisivät kesällä yhdessä Itämaita ryöstämään. Trygve kuningas otti suopeasti ja halulla vastaan tämän sanoman. Hän kuuli, että Gudrödillä oli vähän väkeä, ja Trygve lähti häntä vastaan yhdellä ainoalla purrella. Mutta kun he ryhtyivät puheisiin, hyökkäsivät Gudrödin miehet kohti ja surmasivat Trygve kuninkaan ja kaksitoista miestä hänen kerallaan.

Harald kuningas purjehti enimmäkseen ulointa väylää; hän suuntasi kulkunsa Vikeniin ja saapui yöllä Tunsbergiin. Siellä hän sai kuulla, että kuningas Gudröd vieraili lyhyen matkan päässä sisämaassa. Harald kuningas ja hänen miehensä lähtivät sinne, saapuivat perille yöllä ja saartoivat talon. Gudröd kuningas ja hänen miehensä kävivät ulos, ja siinä sukeusi lyhyt taistelu, ennenkuin Gudröd Björninpoika kaatui ja moni mies hänen kerallaan. Sitten Harald kuningas purjehti pois kohtaamaan veljeänsä Gudröd kuningasta; he alistivat nyt koko Vikenin valtaansa.

Gunhildin pojat määräävät suuren sotajoukon kerääntymään Vikenistä, kulkevat sitten pohjoiseen päin ja ottavat paljon väkeä ja aluksia joka fylkestä; he tekevät tiettäväksi, että aikovat viedä sen sotajoukon Trondhjemiin Haakon jaarlia vastaan. Tämän saa jaarli kuulla, hän kokoaa sotajoukon ja varustaa laivoja. Mutta kuultuaan, kuinka suuri sotajoukko Gunhildin pojilla on, hän suuntaa kulkunsa etelään päin Möreen, hävittelee kaikkialla, minne saapuu, ja surmaa paljon väkeä. Sitten hän lähetti tröndien sotajoukon ja talonpojat takaisin, mutta matkasi vainonkilpeä kantaen kautta kummankin Mören ja Rauma-laakson ja asetti väkeä vakoilemaan Gunhildin poikien sotajoukkoa. Ja kun hän sai kuulla, että he olivat saapuneet Vuonoihin ja odottelivat siellä suotuisaa tuulta purjehtiakseen pohjoisemmaksi, laski hän ohitse etelään päin ulkoväylää pitkin, niin ettei hänen purjeitaan nähty maalta, jatkoi sitten matkaansa saariston ulkopuolitse itään ja saapui Tanskaan, purjehti sieltä Itämaille ja ryösteli niitä kaiken kesää. Gunhildin pojat johtivat sotajoukkonsa Trondhjemiin, viipyivät siellä varsin kauan ja kantoivat kaikki verot ja maksut. Mutta kesän kuluessa pitemmälle Sigurd Sleva ja Gudröd jäivät sinne, Harald ja toiset veljet taasen lähtivät itään päin ja heidän kerallaan se nostoväki, joka oli seurannut heitä kesällä.

Haakon jaarli saapui syksyllä Helsinglantiin ja veti siellä aluksensa rannalle. Sitten hän matkasi maitse Helsinglannin ja Jemtlannin kautta länteen Kjölenin poikki ja saapui niin Trondhjemiin; heti kerääntyi hänen luokseen paljon väkeä hankkien hänelle laivoja. Mutta tämän kuullessaan Gunhildin pojat nousivat aluksiinsa ja purjehtivat ulospäin vuonoa pitkin. Haakon jaarli lähti sitten Ladeen ja asui siellä talvella; mutta Gunhildin pojat oleskelivat Möressä, ja molemmilta puolin tehtiin äkkihyökkäyksiä ja surmattiin miehiä. Haakon jaarli piti hallussaan valtakuntaansa Trondhjemissä ja oleskeli siellä useimmiten talvella. Mutta kesäisin hän lähti toisinaan idän puolelle Helsinglantiin, otti sieltä aluksensa ja purjehti Itämailla ja ryösteli niitä; toisinaan hän viipyi Trondhjemissa ja piti sotajoukkoa koolla, eivätkä Gunhildin pojat kyenneet silloin pysyttelemään Stadin pohjoispuolella.

Harald Harmaaturkki lähti eräänä kesänä sotajoukkoineen Bjarmelantiin, ryösteli sitä ja kävi kovan taistelun bjarmeja vastaan Vienajoen partaalla. Siinä Harald kuningas sai voiton ja surmasi paljon miehiä, hävitteli sitten laajalti maata ja anasti suunnattoman määrän tavaraa. Siitä kertoo Glum Geirenpoika:

Vainooja valtiaiden säihkytti tulisäilää kaupungin äärellä; siellä bjarmien juoksevan näin.

Myötäisen keihäsmyrskyn sai ruhtinas rannalla Vienan; kauas vierivät viestit ylimyksestä nuoresta.

Kuningas Sigurd Sleva saapui Klypp hersen taloon; Klypp oli mahtava ja suurisukuinen mies. Hän ei ollut silloin kotosalla, mutta hänen vaimonsa Aalov otti kuninkaan hyvin vastaan, ja siellä oli oivat pidot ja suuret juomingit. Kuningas kävi yöllä Aalovin vuoteeseen ja makasi siellä vastoin tämän tahtoa; sitten kuningas matkusti pois.

Seuraavana syksynä Harald kuningas ja hänen veljensä Sigurd saapuivat Vossiin ja kutsuivat siellä talonpojat käräjille. Käräjillä talonpojat kävivät heitä vastaan asevoimin ja aikoivat surmata heidät, mutta he pääsivät pakenemaan ja lähtivät sitten pois. Harald kuningas lähti Hardangeriin, mutta Sigurd kuningas Alrekstaderiin. Mutta kun Klypp herse saa kuulla tämän, niin hän ja hänen ystävänsä lähtevät kuningasta vastaan. Taloon saavuttuaan he käyvät asein hänen kimppuunsa, Klypp herse lävisti kuninkaan miekallaan, ja niin tämä sai surmansa; mutta Erling Gamle tappoi Klypp hersen samaan paikkaan.

Kuningas Harald Harrnaaturkki ja hänen veljensä Gudröd kuningas kokosivat suuren sotajoukon maan itäosasta ja pyrkivät sen kera pohjoista kohti Trondhjemiin. Mutta kun Haakon jaarli kuuli sen, niin hänkin keräsi luokseen väkeä, suuntasi kulkunsa etelään päin Möreen ja hävitteli sitä. Silloin oli hänen setänsä Grjotgard siellä, ja hänen oli määrä puolustaa maata Gunhildin poikien hyväksi. Hän käski sotaväkeä kokoontumaan, niinkuin kuninkaat olivat lähettäneet sanan. Haakon jaarli kävi häntä vastaan ja ryhtyi taisteluun; siinä kaatui Grjotgard ja kaksi jaarlia hänen kanssaan ja paljon muita miehiä.

Sitten Haakon jaarli purjehti ulos merelle ja sen jälkeen ulkoväylää pitkin etelään päin. Hän saapui Tanskaan ja lähti kuningas Harald Gorminpojan luo; siellä hänet otettiin hyvin vastaan ja hän viipyi kaiken talvea. Tanskan kuninkaan luona oli myöskin mies nimeltä Harald; hän oli Knut Gorminpojan poika ja kuningas Haraldin veljenpoika. Hän oli palannut viikinkiretkeltä, oli ryöstellyt kauan ja koonnut itselleen siten suunnattomasti tavaraa; häntä sanottiin Kulta-Haraldiksi. Hänellä oli mielestään suuri oikeus päästä Tanskan kuninkaaksi.

Kuningas Harald ja hänen veljensä johtivat sotajoukkonsa pohjoiseen päin Trondhjemiin eivätkä kohdanneet siellä mitään vastarintaa. He kantoivat siellä veroa ja kaikki kuninkaan saatavat ja pakottivat talonpojat maksamaan suuria rahasummia; sillä kuninkaat olivat pitkän aikaa saaneet varsin vähän veroa Trondhjemistä, koska Haakon jaarli oli vallinnut siellä hyvin voimakkaana ja ollut riidassa kuninkaiden kanssa. Syksyllä Harald kuningas lähti etelän puolelle mukanaan suurin osa sitä sotajoukkoa, joka oli kotoisin sieltä, mutta Erling kuningas jäi jälkeen miehineen. Hän esitti yhä suuria vaatimuksia talonpojille ja teki heidän elämänsä kovin vaikeaksi, mutta talonpojat nurisivat eivätkä sietäneet tätä vahinkoa. Ja talvella talonpojat kokoontuivat ja saivat suuren joukon, lähtivät sitten Erlingiä vastaan sinne, missä hän vieraili, ja ryhtyivät taisteluun; siinä kaatui kuningas Erling ja suuri määrä miehiä hänen kerallaan.

Kun Gunhildin pojat hallitsivat Norjaa, tuli kova katovuosi, ja hätä kasvoi, kuta kauemmin he vallitsivat maata. Mutta talonpojat syyttivät siitä kuninkaita, ja näin he tekivät sitä enemmän, kun kuninkaat olivat ahnaita ja tylyjä talonpoikia kohtaan. Niin kurjaksi kävi elämä, että melkein kaikkialla maalaisilta puuttui ohraa ja kalaa. Haalogalannissa vallitsi niin suuri nälänhätä ja puute, ettei siellä kasvanut juuri laisinkaan ohraa, vaan lumi peitti koko maan keskellä kesää. Näin lauloi Öivind Skaldespilder -- hän sattui astumaan ulos kovan pyryn aikana --:

Lumi peittää Odenin vaimon[76] (Lapin miesten lailla karjaa ruokimme varvuilla koivun sisällä) keskellä kesää.

Olavi Trygvenpojan tarina.

(968-1000)

Astrid oli nimeltään se nainen, jonka kanssa kuningas Trygve Olavinpoika oli ollut naimisissa; hänen isänsä oli Eirik Bjodaskalle, muuan mahtava mies, joka asui Oprostaderissa. Mutta Trygven kaaduttua Astrid pakeni ja lähti salaisesti tiehensä mukanaan sen verran irtaimistoa kuin hän voi ottaa matkaansa. Häntä seurasi hänen kasvatusisänsä, jonka nimi oli Torolv Täiparta; tämä ei eronnut hänestä koskaan, mutta hänen toiset uskottunsa kulkivat vakoilemassa, mitä hänen vihamiehistään kerrottiin tai missä he oleilivat.

Astrid kantoi kohdussaan Trygve kuninkaan lasta. Hän kuljetutti itsensä erään järven saarelle ja piiloutui sinne muutamien seuralaisten kera; siellä hän synnytti lapsen, se oli poika. Mutta kun lapsi oli valeltu vedellä, nimitettiin se Olaviksi isoisänsä mukaan. Siellä Astrid oli piilossa kesän, mutta kun yöt pimenivät ja päivät alkoivat lyhetä ja ilma käydä koleaksi, lähti hän liikkeelle ja hänen kerallaan Torolv ja muutamia muita; he kulkivat salaisesti, vain öisin, eivätkä kohdanneet ihmisiä. Näin he saapuivat eräänä iltana Astridin isän, Oprostaderin Eirikin luo. He kulkivat kenenkään tietämättä, ja Astrid lähetti taloon sanan ilmoittaakseen siitä Eirikille; tämä käski väkensä johdattaa heidät pieneen rakennukseen ja panna heidän eteensä parhainta ruokaa. Kun Astrid oli viipynyt siellä lyhyen ajan, palasi hänen saattueensa kotiin, mutta hän jäi sinne ja hänen kerallaan kaksi palvelijatarta, hänen poikansa Olavi, Torolv Täiparta sekä tämän poika Torgils, kuuden talven ikäinen; nämä jäivät sinne talveksi.

Harald Harmaaturkki ja hänen veljensä Gudröd lähtivät Trygve Olavinpojan surman jälkeen niihin taloihin, jotka Trygve oli omistanut; mutta silloin Astrid oli poissa, eivätkä he saaneet mitään tietoa hänestä. Sellainen huhu osui heidän kuuluviinsa, että hän kantoi kohdussaan Trygve kuninkaan lasta. Syksyllä he lähtivät pohjan puolelle, niinkuin ennen on kirjoitettu. Mutta kohdattuaan äitinsä Gunhildin he kertoivat hänelle kaikesta, mitä matkalla oli tapahtunut. Hän tiedusteli tarkoin Astridista; he kertoivat huhun, minkä olivat kuulleet hänestä. Mutta siitä syystä, että Gunhildin pojat samana syksynä ja seuraavana talvena joutuivat sotaan Haakon jaarlin kanssa, niinkuin ennen on kirjoitettu, ei sinä talvena etsitty Astridia ja hänen poikaansa.

Seuraavana keväänä Gunhild lähetti vakoojia Ylämaihin ja aina Vikeniin asti tiedustelemaan, miten Astridin laita oli. Mutta palatessaan lähetit saattoivat ilmoittaa, että Astrid oli isänsä Eirikin luona; he sanoivat myös, että varmaankin hän siellä kasvatti Trygve kuninkaan poikaa. Silloin Gunhild valitsi heti lähetit ja varusti heidät hyvin vaatteilla ja aseilla; heitä oli kolmekymmentä miestä, ja johtajana heillä oli muuan mahtava mies ja Gunhildin hyvä ystävä, nimeltä Haakon. Gunhild käski heidän nyt lähteä Oprostaderiin Eirikin luo ja ottaa sieltä Trygve kuninkaan pojan ja tuoda tämän hänen luokseen.

Sitten lähetit suoriutuivat matkalle. Mutta kun he olivat päässeet lähelle Oprostaderia, saivat Eirikin ystävät vihiä heidän matkastaan ja toimittivat hänelle eräänä iltana tiedon lähettien tulosta. Heti samana iltana Eirik antoi Astridin valmistautua lähtemään tiehensä, hankki hyviä oppaita ja lähetti hänet itään päin Svitjodiin ystävänsä Haakon Vanhan, erään mahtavan miehen luo. He lähtivät tiehensä, kun yötä oli vielä pitkälti jäljellä. Seuraavana päivänä illansuussa he saapuivat Skaun nimiseen kihlakuntaan, näkivät siellä ison talon, menivät sinne ja pyysivät yösijaa, he salasivat nimensä ja olivat halvoissa pukimissa. Se talonpoika, Björn Eiterkveisa nimeltään, oli rikas mies, mutta häijy; hän ajoi heidät pois, mutta he saapuivat samana iltana toiseen taloon vähän matkan päähän sieltä. Torstein oli sen talonpojan nimi, hän soi heille yösijan ja suojaa yöksi; siellä he nukkuivat hyvissä vuoteissa.

Haakon saapui Gunhildin miesten kera varhain aamulla Oprostaderiin ja tiedusteli Astridia ja tämän poikaa. Eirik sanoi, ettei hän ollut siellä. Haakon ja hänen miehensä tutkivat talon ja viipyivät pitkälle päivän selkään ja saivat hiukan vihiä Astridin matkasta. He ratsastavat sitten samaa tietä, tulevat myöhään illalla Skauniin Björn Eiterkveisan luo ja yöpyvät sinne. Haakon kysyy Björniltä, voiko tämä ilmoittaa hänelle jotakin Astridista. Talonpoika kertoo, että päivällä sinne oli tullut muutamia ihmisiä pyytäen yösijaa, "mutta minä ajoin ne pois, ja nyt ne kai ovat yöpyneet tänne lähistölle."

Torsteinin renki tuli illalla kotiin metsästä ja saapui Björnin taloon, sillä se oli matkan varrella. Hän huomasi, että sinne oli tullut vieraita ja mitä asiaa näillä oli; hän ilmoitti sen Torstein talonpojalle. Kun vielä oli jäljellä kolmas osa yötä, herätti Torstein vieraansa, käski heidän lähteä tiehensä ja puhui heille tylysti. Mutta kun oli päästy kappaleen matkaa talosta, ilmoitti Torstein heille, että Gunhildin lähetit olivat Björnin luona heitä etsimässä. He pyysivät häntä auttamaan, hän antoi heille oppaan ja vähän ruokaa. Opas saattoi heidät saloon, missä oli järvi ja siinä kaislaa kasvava saari. He pääsivät kahlaten saareen ja piiloutuivat kaislikkoon. Varhain seuraavana päivänä Haakon ratsasti Björnin talosta ympäristöön, ja kaikkialla hän tiedusteli Astridia. Ja Torsteinin luo saavuttuaan hän kysyi, olivatko he tulleet sinne. Tämä sanoi, että sinne oli tullut muutamia ihmisiä, ja nämä olivat päivän sarastaessa lähteneet itään päin salolle. Haakon pyysi Torsteinia lähtemään heidän kerallaan, koska hän tunsi tiet ja piilopaikat. Torstein lähti heidän mukaansa, mutta kun oli päästy metsään, niin hän neuvoi heidät pois sieltä, missä Astrid oli. He kulkivat koko sen päivän etsien eivätkä löytäneet heitä, lähtivät sitten takaisin ja kertoivat Gunhildille, miten oli käynyt. Astrid ja hänen saattueensa jatkoivat matkaansa ja saapuivat Svitjodiin Haakon Vanhan luo. Siellä Astrid ja hänen poikansa Olavi viipyivät pitkän ajan ja heidän oli hyvä olla.

Gunhild kuninkaanäiti sai kuulla, että Astrid ja tämän poika Olavi olivat Ruotsissa; silloin hän lähetti jälleen Haakonin hyvä saattue mukanaan itään Eirik svealaiskuninkaan luo oivia lahjoja ja ystävällisiä sanoja viemään. Lähetit otettiin siellä hyvin vastaan. Sitten Haakon esittää asiansa ja sanoo, että Gunhild pyysi kuningasta suomaan apuaan, niin että hän voisi saada Olavi Trygvenpojan kanssaan Norjaan: "Gunhild haluaa kasvattaa hänet." Kuningas antaa hänelle seuraksi miehiä, ja he ratsastavat Haakon Vanhan luo; siellä Haakon kehoittaa monin ystävällisin sanoin Olavia lähtemään mukaansa. Haakon Vanha vastaa suopeasti ja sanoo, että äiti saa päättää hänen matkastaan. Mutta Astrid ei tahdo millään muotoa, että poika lähtisi. Lähetit menevät nyt pois ja kertovat vastauksen Eirik kuninkaalle; sitten he varustautuvat matkaamaan kotiin, mutta pyytävät taas kuningasta auttamaan, että he saisivat pojan mukaansa, joko Haakon Vanhan mielisuosiolla tai hänen tahtomattaan. Kuningas antaa heille jälleen joukon miehiä. Lähetit tulevat nyt Haakon Vanhan luo ja vaativat, että pojan on lähdettävä heidän mukaansa; mutta kun siihen ei oltu suostuvaisia, puhuivat he suuria sanoja, uhkasivat turvautua väkivaltaan ja käyttäytyivät vihaisesti. Silloin ryntää esiin muuan orja, Burtse niminen, ja aikoo lyödä Haakonia, niin että heidän täytyy joutuin väistyä pois, jotta eivät saisi kuritusta orjan kädestä. Sitten he palaavat Norjaan ja kertovat Gunhildille matkastaan sekä että ovat nähneet Olavi Trygvenpojan.

Sigurd oli nimeltään Astridin veli, Eirik Bjodaskallen poika. Hän oli kauan ollut poissa maasta ja oleskellut idässä Gardariikin[77] Valdemar kuninkaan luona; Sigurd nautti siellä suurta kunnioitusta. Astrid sai halun lähteä sinne veljensä luo. Haakon Vanha antoi hänelle hyvän saattueen ja oivat varusteet; hän lähti muutamien kauppien kera. Silloin hän oli ollut kaksi talvea Haakon Vanhan luona, ja Olavi oli nyt kolmen talven ikäinen.

Mutta kun he purjehtivat itään meren poikki, tuli heitä vastaan viikinkejä, ne olivat virolaisia; nämä valtasivat sekä väen että tavaran, muutamia he surmasivat, toiset jakoivat keskenään orjiksi. Siellä Olavi erotettiin äidistään, ja eräs virolainen nimeltä Klerkon otti huostaansa hänet, Torolvin ja Torgilsin. Klerkon arveli, että Torolv oli liian vanha orjaksi, niin ettei hänestä ollut mitään hyötyä, ja surmasi hänet; mutta pojat hän otti mukaansa ja möi heidät eräälle Klerk nimiselle miehelle kelpo pukista. Eräs kolmas mies osti sitten Olavin ja antoi hänestä hyvän viitan; miehen nimi oli Reas, hänen vaimonsa Rekon ja heidän poikansa Rekone. Siellä Olavi eli kauan, hänen oli hyvä olla, ja mies piti hänestä paljon. Olavi viipyi kuusi talvea Vironmaassa tällaisissa oloissa.