Chapter 4
KUNINGAS RICHARD. Mitä kuninkaan nyt tulee? Nöyrtyäkö? Sen tekee kuningas, Vai heittää valta? Kuningas taipuu. Kuninkaanko nimi Myös menettää? No, menköön, Herran nimeen! Ma kruunun helmet ruusunauhaan vaihdan, Erakon majaan uljaat hovilinnat, Komean puvun kerjäläisen mekkoon, Puukuppiin korkokuvalliset maljat, Pyhissäkäyjän-sauvaan valtikkani, Alamaiseni pariin pyhän kuvaan Ja laajan valtakunnan pieneen hautaan, Niin, pieneen, pieneen, maineettomaan hautaan. Ei! Vallan tielle minut haudatkaa, Suurliikkeen tielle, missä kansa aina Saa valtiaansa päätä polkea. Sydäntäni se polkee nyt, kun elän, Miks ei siis päätäni, kun haudass' olen? -- Aumerle, sa itket, sääliväinen lanko. Hylyt kyyneleemme luokoot rankkasateen, Lamatkoot huokaustemme kanssa viljat Ja nälän tuokoot kapinoivaan maahan! Tai leikimmekö tuskaa, lyöden veikkaa, Ken paras meist' on kyynelmies! Es'merkiks: Kyyneltä tiputamme yhteen kohtaan, Siks kunnes siihen syöpyy kaksi hautaa, Ja kirjoitamme: "Tässä lepäjää Langokset; silmät kaivoi haudat nää." Tuo paha eikö hyvää? -- Houkka vaan Ma, näemmä, olen: mua pilkataan. -- Ylevä prinssi, lord Northumberland, Mitä sanoo kuninkaamme Bolingbroke? Salliiko majesteetti, että Richard Saa elää, kunnes Richard hautaan työntyy? Hassaatte jalkaa, Bolingbroke siis myöntyy.
NORTHUMBERLAND. Hän teitä alapihass' odottaa. Suvainnettehan tulla alas sieltä?
KUNINGAS RICHARD. Alas, alas tulen, niinkuin Phaeton, Joit' ohjat ryöstää huimat hevoskaakit. (Northumberland palajaa takaisin Bolingbroken luo.) Alapihaan? Siellä vallat alentuvat, Ja konnain eessä nöyrin kumartuvat. Alapihaan! Alas, kuningas ja hovi! Ei huuhkaan huutoon leivon laulu sovi.
(Astuvat alas muurilta.)
BOLINGBROKE. Mitä sanoo kuningas?
NORTHUMBERLAND. Sydämmen suru Sekoittaa hänet. Haastaa niinkuin hullu. Mut tuossa tuleekin hän.
(Kuningas Richard seurueineen tulee näyttämölle.)
BOLINGBROKE. Kaikki syrjään, Ja kunnioitus majesteetille! -- Kuningas armollisin --
(Polvistuu.)
KUNINGAS RICHARD. Hyvä lanko, Noin prinssin polvi halventuu, ja pöyhkäks Käy halpa maa, kun sitä suutelee. Mieluummin sydän soisi tuta lemmen, Kuin silmä nähdä tyhjää mairitusta. Oi, nouse! Hyvinkin näin korkealla (Osoittaen päätään) On mieles, vaikk' on polves matalalla.
BOLINGBROKE. Kuningas suuri, omani vain tahdon.
KUNINGAS RICHARD. Omasi sun on, minä sun, ja kaikki.
BOLINGBROKE. Sen verran mun, kuin uskollinen työni Ansaitsee kuninkaani rakkautta.
KUNINGAS RICHARD. Ansaitsee hyvin; ansaitsee sen saada, Joll' uljuutt' on ja rohkeutta ottaa, -- Kätenne, setä! Ei, ei kyyneleitä? Ne säälivät, mut eivät auta meitä. -- (Bolingbrokelle.) Min' olen liian nuori isäks sulle, Mut sinä perimään mua kyllin vanha. Min tahdot, sen ma annan itsealta; Täytyyhän tehdä, mitä vaatii valta. -- Siis Lontooseen? Vai mitä?
BOLINGBROKE. Sinne tie.
KUNINGAS RICHARD. Ei mulla siihen kieltovaltaa lie.
(Torventoitauksia. Menevät.)
Viides kohtaus.
Langley. Yorkin herttuan puutarha.
(Kuningatar ja kaksi hovinaista tulevat.)
KUNINGATAR. Minlaisin huvituksin koittaisimme Karkoittaa murheen mustat ajatukset?
1. HOVINAINEN. Lyökäämme keiliä.
KUNINGATAR. Näin muistuis mieleen, Kuin täynnä maailma on syvänteitä Ja kuinka kaltoin pyörii onnen pyörä.
1. HOVINAINEN. No, tanssikaamme.
KUNINGATAR. Tahdin suhtaa jalka Ei iloss' osaa pitää, kun ei sydän Voi suhtaa pitää murheessa. Siis tytöt, Ei tanssia, mut muuta huvitusta.
1. HOVINAINEN. Jos kertoisimme.
KUNINGATAR. Iloa vai tuskaa!
1. HOVINAINEN. Kumpaakin, rouva.
KUNINGATAR. Kumpaakaan ei, tyttö; Sill' ilo, jota olen aivan vailla, Mua murheesta vain lisää muistuttaisi; Ja tuska, jota olen aivan täysi, Vain ilon vajavuutta murhein lisäis. Ei tarvis toistaa, mitä on jo mulla, Ja turha valittaa, mit' olen vailla.
1. HOVINAINEN. Siis laulanko?
KUNINGATAR. Se tee, jos sull' on syytä. Näkisin mieluummin, ett' itkisit.
1. HOVINAINEN. Kyll' itkisinkin, jos se teitä auttais.
KUNINGATAR. Ja minä laulaisin, jos auttais itku, Ja sult' ei tarvis lainaks kyynelt' ottaa. Mut vait!' Puutarhurit jo tulee. Piiloon, Pois puiden varjoon! -- (Puutarhuri ja kaksi puutarharenkiä tulee.) Neulakirjaa vastaan Suruni panen vetoon, että puhe On valtiosta. Muutteissa se uho On yleinen. Käy tuhon eellä tuho.
(Kuningatar ja hovinaiset vetäytyvät syrjään.)
PUUTARHURI. Nuo sitokaa, nuo veltot aprikoosit, Jotk' alas rehevällä raskaudellaan Isäänsä painavat kuin pahat lapset, Ja pönkittäkää oksat notkuvat. -- Ja sinä, teloittajan lailla latvo Nuo ylen runsaat versot, jotka liikaa Kohottaa päätään tasavallassamme: Tääll' olla täytyy kaikki yhtäläistä. -- Sill' aikaa minä käyn ja juurin kitken Pois inhan lauhan, joka hyödytönnä Maan mannon terveilt' imee kukkasilta.
1. RENKI. Miks tarhapiirissämme noudattaa Lakia, muotoja ja sopusuhtaa Ja tehdä siitä luja mallivalta, Kun maamme, meren ympäröimä tarha, On lauhaa täynnä, kukat läkähtyneet, Puut latvomatta, pensasaidat kuivat, Lamassa lavat, terveelliset yrtit Matoja kiehuvat?
PUUTARHURI. Vait, vaiti siitä! Ken tämän laaduttoman kevään salli, Nyt itse näki lehden lähtevän; Tuon lauhan, jota laajat lehvät kaihti, Ja joka uurti, tukevan kun näytti, Sen Bolingbroke pois kitki juurineen, Tarkoitan: Bushyn, Wiltshiren ja Greenin.
1. RENKI. Ne onko kuolleet?
PUUTARHURI. On, ja Bolingbroke Kuninkaan aulin vallannut. -- Oi, sääli, Ett' ei hän maataan laittanut niin ruokkoon, Kuin tämän tarhan me! Näet, määräajoin Me marjapuiden kuoreen haavan teemme, Ett' ydystä ja voimast' eivät paisuis Ja liikaa rehevyyttään lahoaisi; Jos näin hän suurten tehnyt ois ja pöyhkäin, Nää alamaisen hedelmää nyt kantais Ja hän sais sitä maistaa. Nälkävesat Me katkomme, ett' eläis viljaoksat; Jos niin ois tehnyt hän, niin päässään ois Nyt kruunu, jonka turhuus syyti pois.
1. RENKI. Siis kuningasko kukistetaan, niinkö?
PUUTARHURI. Jo nutistettu on, ja kukistetaan Piankin. Viime yönä tuli kirje York-herttualta ystävälle tänne; Pahoja tiesi se.
KUNINGATAR. Tää vaitiolo Tukeuttaa mun. (Astuu esiin.) Sa kuva Aatamin, Tään tarhan pantu hoitajaks, kuin julkee Noin karvaan sanan haastaa karkas kieles? Mik' Eeva, mikä käärme sinut johti Kirottuun toiseen syntiinlankeemukseen? Richardko kukistettu? Uskallatko, Parempi tuskin maata, ennustaa Moist' alennusta? Milloin, missä, kuinka Sait moiset tiedot? Puhu, kurja raukka!
PUUTARHURI. Anteeksi, rouva: pieni ilo sitä On kertoa; mut totta, minkä sanon. Kuningas Richard Bolingbroken vahvass' On turvassa; nyt vaa'assa on onni; Miehenne kupissa on vain hän itse Ja joku häntä keventävä tyhmyys; Mut suuren Bolingbroken kupissa, Pait häntä, kaikki Englannin on päärit, Ja näillä Richardin hän painaa ylös, Lontooseen menkää, niin te näette sen: Ma haastan, minkä tietää jokainen.
KUNINGATAR. Kopea turma, jalalt' aina virkku, Mua eikö koske sanomas? Ja minä Saan viimeksi sen tietää? Viimeks aiot Mua tervehtää, siks että kauimmin Ma povessani surus säilyttäisin! -- Pois, naiset, Lontooseen, pois, katsomaan Nyt Lontoon kuningasta murheessaan! Niin onko käypä, että, katse maassa, Bolingbroken saatoss astun voitokkaassa? -- Mies sinä, noista tuskan sanoistasi Kaikk' ymppipuut sun kuolkoot tarhassasi!
(Kuningatar ja hovinaiset poistuvat.)
PUUTARHURI. Voi, raukka! Jos ei pahemmin käy sun, Kiroukses sattukoon vain minuhun. -- Kyynelpä tuohon valui. Paikkaan tuohon Ma itkulehden kylvän, karvasruohon; Kun mullasta se päätään ylentää, Kuningatarta muistan itkevää.
(Menevät.)
NELJÄS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Lontoo. Westminster-Hall.
(Hengelliset loordit oikealla puolen valtaistuinta, maalliset vasemmalla; yleisö alempana. Bolingbroke, Aumerle, Surrey, Northumberland, Percy, Fitzwater, eräs toinen loordi, Carlislen piispa, Westminsterin abotti ja seuralaisia. Perällä Bagot, oikeudenpalvelijain vartioimana.)
BOLINGBROKE. Esille Bagot! -- Bagot, sano suoraan, Glosterin kuolemasta mitä tiedät. Ken kuningasta yllytti? Ken teki Tuon verimurhan ennenaikaisen?
BAGOT. Silmäini eteen tuokaa lord Aumerle.
BOLINGBROKE. Esille, lanko; katso tuohon mieheen.
BAGOT. Kielenne rietas, lord Aumerle, se varmaan Halveksii kieltää, mitä kerran lausui. Kun kalmankamalassa yössä surmaa Tuumailtiin Glosterille, kuulin teidän Sanovan näin: "Käs'varteni on pitkä; Englannin rauhanhovista se yltää Calais'hen saakka setä-ukon päähän." Muun ohessa ma teidän samaan aikaan Myös kuulin sanovan, ett' ette soisi Sadastatuhannesta kruunustakaan Englantiin Bolingbroken palaavan, Lisäten, että maalle siunaus oisi Tuo langon surma.
AUMERLE. Prinssit, jalot loordit! Kurjalle tuolle mitä vastata? Niin tähteäni häväistäkö,[16] että Ma häntä vertaisena rankaiseisin? Mut täytyy, tai tuon kurjan riettaat huulet Mun kunniani tahraa. -- Tuossa pantti, Se kuolon käsisinetti, mi leimaa Sun hornan omaksi! Sa valehtelet, Sen sanon ma ja sydänverelläsi Sen todistan, vaikk' on se liian halpaa Ritarin miekanterää tahraamaan.
BOLINGBROKE. Äl' ota, Bagot; pantin anna olla.
AUMERLE. Ma soisin, että tässä seurass' oisi Parasta lähin se, ken näin mua loukkaa.
FITZWATER. Jos miehuutesi etsii vertaistaan, Niin tuossa pantti panttiasi vastaan! Kautt' auringon, mi näyttää, missä seisot, Sun kuulin sanovan ja kerskaavankin, Ett' olit Glosterin sa surmaan syypää. Sadasti valehtelet, jos sen kiellät; Ja miekankärjelläni petoksesi Sen tekopaikkaan työnnän, sydämmeesi.
AUMERLE. Et tohdi, raukka, sitä päivää nähdä.
FITZWATER. Kautt' autuuteni, nyt sen nähdä tahdon.
AUMERLE. Fitzwater, helvettiin sa silloin menet.
PERCY. Valetta! Kunniansa tässä kohden Niin puhdas on, kuin sinä saastainen; Se että olet, siitä pantti tuossa! Viimeiseen hengenvetoon saakka todeks Sanani näytän. Nosta pois, jos tohdit.
AUMERLE. Jos sit' en tee, niin kuihtukoon tää käsi. Ikänä koston kalpaa iskemättä Viholliseni kiiltokypärään.
LOORDI. Aumerle, sa valapatto, minäi vannon Ja kannustan sua yhtä monin "valhein", Kuin mitä auringosta aurinkoon Voi kavaltajan korvaan huutaa. Tuossa On kunniani pantti, nosta pois Ja ryhdy kaksintaisteluun, jos tohdit!
AUMERLE. Ken vielä? Kaikki voitan, jumal'auta! Tuhat eloa tää yksi povi kätkee, Ne vastaa satatuhat teidänlaista.
SURREY. Fitzwater, hyvin muistan hetken, milloin Aumerlen kanssa haastoitte.
FITZWATER. Niin oikein, Läsn' olitte ja voitte todistaa, Ett' on tää kaikki totta.
SURREY. Jumal' auta, Niin väärää, kuin on Jumal' itse totuus!
FITZWATER. Valetta, Surrey!
SURREY. Kunniaton vesa! Tuo vale miekallani valahtaa Ja koston päähäs valaa, kunnes sinä, Valetten valaja, valeines maahan Niin vaiti valahdat kuin isäs kallo. Tuoss' ota kunniani pantti siitä Ja ryhdy kaksintaisteluun, jos tohdit!
FITZWATER. Hupelo, kannustelet virmaa varsaa. Jos hengittää ma tohdin, syödä, juoda, Niin kohdata myös Surreyn erämaassa Ja häneen sylkeä ja julki huutaa: Valetta ajat, valetta, valetta! Tuoss' sanani on pantti, rangaistuksen Se lupaa sulle ankaran. Niin totta Kuin minun hyvin käyköön maailmassa, Miss' olen vasta tulokas, niin totta Aumerle on tosisyytökseeni syypää. Maanpakolainen Norfolk lisäks sanoi, Aumerle, sun lähettäneen kaksi miestä Calais'hen herttuata surmaamaan.
AUMERLE. Ken hyvä kristitty nyt lainaa kintaan? Valheita ajaa Norfolk; tuossa pantti, Jos kutsutaan hän kotiin vastaamaan!
BOLINGBROKE. Tää riita jääköön pantin varaan, kunnes Saa Norfolk kotiin kutsun; sen hän saa, Ja, vaikk' on vihamieskin, kaikki jälleen Myös maansa saa ja arvonsa. Kun palaa, Niin otteluun Aumerlen kanssa käyköön.
PIISPA. Se mainepäivä se jää näkemättä. Mont' ylevää on pyhää sotaa käynyt Kristuksen eestä henkipatto Norfolk Ja, ristin lippu käessä, karkoittanut Pakanat mustat, turkit, saraseenit; Sodasta uupuneena vetäytyi Italiaan; Venetiassa siellä Sen kauniin seudun maalle ruumiins' antoi Ja puhtaan sielun Kristus-päällikölleen, Jonk' alla ikäns' oli taistellut.
BOLINGBROKE. Mitä, piispa? Onko Norfolk kuollut?
PIISPA. On, Niin totta kuin ma elän.
BOLINGBROKE. Vieno rauha Saatelkoon hänen vienon sielunsa Tuon vanhan, hyvän Abrahamin helmaan Riitanne, loordit, pantin varaan jääköön, Siks kunnes taistopäivän määräämme.
(York tulee seurueineen.)
YORK. Lord Lancaster, mun höyhennetty Richard Lähetti tänne; perijäkseen suostuu Sun ottamaan, ja mahtivaltikkansa Käteesi kuninkaalliseen nyt laskee. Valt'istuimelle jälkeisenään nouse: Eläköön Henrik, neljäs nimeään!
BOLINGBROKE. Valt'istuimelle Herran nimeen nousen.
PIISPA. Ei, Herra siitä varjelkoon? -- Vaikk' olen Puhujaks moiseen valtaseuraan halpa, Niin parhain sopii minun haastaa totuus. Jos tässä jalossa ois seurass' ykskin Kylläksi jalo oikein tuomitsemaan Jalon Richardin, niin tosi jalous häntä Moist' ilkityötä kavahtamaan neuvois. Alamainen kuninkaanko tuomariksi? Ken tässä Richardin ei alamainen? Varast' ei kuulematta tuomita, Vaikk' oiskin rikoksensa päivänselvä; Mut taivaan majesteetin kuvanko, Sen valtamiehen, sijaisen, jo ammoin Voidellun, kruunatun ja istutetun, Tuomitsee alamaisen halpa ääni Poissaolevana? Taivas varjelkoon Puhdasten mielet kristityssä maassa Noin inhaa, mustaa työtä tekemästä! Ma, alamainen, alamaisille Nyt puhun Herran herättämänä Näin rohkeasti eestä voideltunsa. Lord Hereford, tämä teidän kuninkaanne Herefordin kuninkaan on kavaltaja; Jos hänet kruunaatte, niin ennustan: Tät' inhaa työtä tulevaisuus voihkaa, Maan poikain veri omaa maata höystää, Pakanain, turkkein luona rauha uinuu, Ja tässä rauhan maassa suku suvun Ja heimo heimon sotatulin tuhoo. Sekaannus, kauhu, pelko, kapina Tääll' asustaa, ja maamme nimekseen Pääkallopaikan saa ja Golgathan. Oi, huonetta jos vastaan huone nousee, Niin syntyy surkein riita, mitä maa Tää kironalainen on koskaan nähnyt. Moist' estäkäätte, muuten lapset maan Ja lastenlapset teitä kiroo vaan.
NORTHUMBERLAND. Sep' oiva saarna! Vaivastanne teidät. Maankavaltajana nyt vangitsemme. -- Lord Westminster, on teidän tehtävänne Tutkintopäiväks häntä tallettaa. -- No, loordit, suostutteko kansan pyyntöön?
BOLINGBROKE. Tuokaatte Richard, että kansan nähden Hän luopukoon, niin epäluulon kaunaa Ei meihin jää.
YORK. Ma hänet tänne saatan.
(Menee.)
BOLINGBROKE. Te, loordit, jotka tässä vangitsimme, Vastaamaan tulostanne tuokaa takuu. (Piispalle.) Kehnosti ystävyyttä osoititte, Ja kehnoa me varroimmekin teiltä.
(York palajaa, seurassaan kuningas Richard ja virkamiehiä, jotka kantavat kruunua ja muita hallitsijan arvonmerkkejä.)
KUNINGAS RICHARD. Kuninkaan eteen miksi minut tuodaan, Ennenkuin heitän kuninkuuden aatteet, Joill' olen hallinnut? Viel' osaan tuskin Kumartaa, mairia ja liukastella. Oi, surun suokaa hetken vielä nöyryytt' Opettaa mulle! Noiden miesten kasvot Ma hyvin muistan: olivathan minun, Ja huusivathan usein "terve" mulle Kuin Juudas Kristukselle; täll' ykstoista Kahdestatoist' ol' uskollista mulla Kahdestatoistatuhannest' ei yhtään. -- Eläköön kuningas! Ei aamenta. Olen pappi siis ja lukkari? Siis, aamen! Eläköön kuningas! En ole sitä, Mut: aamen! Ehkä taivas sinä pitää. Mihinkä tehtävään mua tänne tuodaan?
YORK. Tekemään, mitä vapaast' ehdostasi Väsynyt majesteetti sua käskee: Niin, Henrik Bolingbrokelle nyt valta Ja kruunu luovuttamaan.
KUNINGAS RICHARD. Kruunu tänne! -- No, lanko, tartu kruunuun; tuohon, lanko: Sun kätes tuohon puoleen, minun tähän! Nyt kultakruunu on kuin syvä kaivo, Sen kaksi sankoa ne toistaan täyttää; Ilmassa toinen, tyhjä, tanssii, toinen Maan alla, näkymättä, täynnä vettä; Alainen, kyynelinen olen minä, Juon tuskaani, mut sinä nouset, sinä.
BOLINGBROKE. Mut luopumaanhan altis olitten.
KUNINGAS RICHARD. Niin, kruunusta, mut tuskistani en. Voit kruunut ottaa, arvot valtahas. Et tuskaani, sen olen kuningas.
BOLINGBROKE. Ma kruunun kanssa otan huoles sun.
KUNINGAS RICHARD. Sun huoles nousee, silt' ei laske mun. Mun huoleni on vanhat huolet voittaa, Sun huolesi on uutta huolta koittaa. Jää huoli mulle, vaikka pois sen annan, Se kruunuun kuuluu, vaan sit' yhä kannan.
BOLINGBROKE. Siis mieluista on teille jättää kruunu!
KUNINGAS RICHARD. On, ei, -- ei, on; -- vaan mitä minusta! Ei, ei'tä ei! Ma riipun sinusta. Nyt nähkääs, kuinka itseni ma tyhjään: -- Pois raskaan taakan annan päästäni, Pois kädestäni jäykän valtikan, Pois vallan kopeuden sydämmestä. Voiteeni huuhdon omin kyynelin, Pois kruununi ma omin käsin annan, Pyhän arvoni ma omin kielin kiellän, Lupaukset, valat omin suin ma päästän. Pois vannon kaiken majesteetin loiston, Maat, saatavat ja verot luovutan, Epuutan käskyt, säännöt, asetukset. Jumal'anteeks petto, mik' on tehty mulle! Lujemmat valat vannottakoon sulle! Mua, tyhjää, pelkkä tyhjyys huolettaa; Sua, kylläistä, sua kaikki onnistaa. Richardin valtikkaa sa kanna kauan! Ja Richard pian povess' olkoon hauan! Kuningas Henrik, elä, Richard sanoo, Ja valtaheitto sulle siunaust' anoo. -- No, joko riittää?
NORTHUMBERLAND (ojentaen hänelle paperin). Riittää, kun vain luette Nää kanteet rikoksista, joita itse Olette tehnyt, taikka kätyrinne, Maan etua ja yhteishyvää vastaan. Ne tunnustettuanne tietää kaikki, Ett' olette te syystä luovutettu.
KUNINGAS RICHARD. Vai se mun täytyy? Tyhmyyteni kuteet Itsekö purkaa? Oi, Northumberland, Sun rikokses jos olisi kirjaan pantu, Niit' etkö häpeäisi luetella Näin kaikkein kuullen? Jos sa tarkastaisit, Tapaisit siinä yhden ruman kohdan, Mi koskee karkoitusta kuninkaan Ja vahvaks tehdyn valan rikkomista, Mi taivaan kirjoissa on kirottuna Mustaksi merkitty. -- Niin, kaikki te, Te, jotka nyt mua tässä katselette, Kun kurjuus mua härnää, vaikka jotkut Pesette kätenne kuin Pilatus, Teeskellen sääliä, -- te, Pilatukset, Olette antaneet mun ristinpuuhun, Ja vesi pois ei huuhdo syntiänne.
NORTHUMBERLAND. Lukekaa joutuun, herra, kannekohdat.
KUNINGAS RICHARD. On silmät kyynelissä, en voi nähdä. Mut niin ei niitä suola sokaa, ett'en Näkisi tätä petturien laumaa. Niin, silmäni jos itseeni ma käännän, Niin huomaan itsenikin petturiksi, Kun mielin myöntyvin ma annoin riistää Kuninkaan ruumiilta sen koristukset, Tein halvaks loiston, orjaks kuninkuuden Ja majesteetin alamaiseksi Ja talonpojaks itse valtakunnan.
NORTHUMBERLAND. Mun herrani --
KUNINGAS RICHARD. En sinun herras ole, Kopea narri; kenenkään en herra; Ei mulla nimeä, ei arvoa, Ja sekin, minkä kastehessa sain, On multa riistetty. -- Oi, tuskan päivää! Niin monet olen talvet tarsinut, Ja nyt en tiedä, mikä nimi mulla. Oi, leikkikuningas jos lumest' oisin Ja paisteess' auringon, tuon Bolingbroken, Pois saisin sulaa vesipisaroiksi! -- Hyvä, suuri kuningas, et suurin hyvä! Sanasi jos viel' Englanniss' on käypää, Niin käskeköön se heti tänne peilin, Niin että näen, millainen mull' on muoto, Nyt kun sen majesteettius on mennyt.
BOLINGBROKE. Joku se tänne peilin noutakoon.
(Palvelija menee.)
NORTHUMBERLAND. Tuo lukekaa sill' aikaa.
KUNINGAS RICHARD. Paholainen, Mua kiusaat ennen jo kuin helvetissä!
BOLINGBROKE. Mylord Northumberland, ei enää tuota.
NORTHUMBERLAND. Mut sill' ei ole kansa tyydytetty.
KUNINGAS RICHARD. Se tyydytetään; tarpeeks asti luen, Kun oikean näen kirjan, miss' on kaikki Mun syntini, ja se -- ma olen itse. (Palvelija palajaa, tuoden peilin.) Tuo tänne peili; siitä nyt ma luen. -- Viel' enkö kurttuisempi? Niinkö monta On lyömää suru kasvoihini lyönyt, Eik' ole haavoittanut syvempää? -- Sa, imartava lasi, mua petät Kuin onnenpäiviltäni kumppanit. Tuo sekö katse, joka kattons' alla Komensi tuhansia joka päivä? Tuo sekö katse, joka katsojalta Kuin aurinkoinen silmät häikäisi? Tuo katseko se katsoi sivu houkat Ja nyt on Bolingbroken katseen alla? On heikko loisto tuossa katseessa, Ja katsekin on heikko kuin sen loisto. (Paiskaa peilin maahan.) Tuoss' on se tuhansina sirpaleina! Vait olet, kuningas; pilass' on mieltä; Noin valeen suru muodon hävitti.
BOLINGBROKE. Surunne varjo vain on hävittänyt Muotonne varjon.
KUNINGAS RICHARD. Sano vielä kerran! Suruni varjo? Katsokaamme; -- Oikein: Mun kaikki tuskani ne sisäss' asuu, Ja tämä surun ulkonainen ilme Vain varjo näkymättömän on tuskan, Mi hiljaa paisuu sieluss' ahdetussa; Siell' on sen juuri. Kiitos, kuningas. Suuresta armosta, kun annat syytä Valittaa mun ja lisäks neuvot keinon, Mitenkä valittaa! Vain yhtä pyydän; Pois sitten käyn ja enää en sua vaivaa. Suostutko?
BOLINGBROKE. Sanokaa se, hyvä lanko.
KUNINGAS RICHARD. Hyvä lanko? Suuremp' olen kuningasta; Kun olin kuningas, vain alamaiset Mua mairivat; nyt olen alamainen, Ja nyt mua mairii itse kuningas. Näin suurena ei kerjätä mun tarvis.
BOLINGBROKE. Anokaa sentään.
KUNINGAS RICHARD. Saanko sen?
BOLINGBROKE. Sen saatte.
KUNINGAS RICHARD. Siis anna minun mennä.
BOLINGBROKE. Minne?
KUNINGAS RICHARD. Minne Vain tahdot, kun sua näkemästä pääsen.
BOLINGBROKE. Pois hänet tulee laittaa Toweriin.
KUNINGAS RICHARD. Vai laittaa? Hyvin laittaa osaatte; Kuningas kaatuu ja te nousette.
(Kuningas Richard menee vartijoiden saattamana.)
BOLINGBROKE. Ens' keskiviikon kruunauspäivaksemme Me määräämme; siks olkaa valmiit, loordit.
(Kaikki poistuvat, paitse abotti, Carlislen piispa ja Aumerle.)
ABOTTI. Olemme nähneet kurjan näytelmän.
PIISPA. Vast' alkaa kurjuus. Vasta-syntyvissä Tään päivän pistos tuntuu ytimissä.
AUMERLE. Te, hengen miehet, millä keinoin vois Tään tahran valtiosta pestä pois?
ABOTTI. Ennenkuin mieleni ma suoraan lausun, Luvatkaa, pyhän sakramentin kautta, Hankkeeni haudata, mut toimeen panna. Mink' ikänänsä minä tuuman keksin. Näen, ett' on pilvess' aivan otsanne, Surussa sydän, silmä kyyneleissä. Nyt iltaiselle! Keinon keksin teille, Mitenkä koituu onnen päivät meille.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Lontoo. Toweriin johtava katu.
(Kuningatar tulee hovinaisineen.)
KUNINGATAR. Kuningas tästä käy: tie kulkee tästä Kamalaan torniin Julius Caesarin;[17] Piipoveen sen on ylvä Bolingbroke Mies-poloiseni vangiks tuominnut. Lepäämme tässä, jos tää vainon maa Suo levon kuninkaansa puolisolle. (Kuningas Richard tulee vartijain saattamana.) Vait! Katsokaa! Ei, älkää katsoko Ruusuni kuihtumista! Toki nähkää, Säälistä että kasteeks sulaisitte Ja lemmen-itkunne hänt' elvyttäisi. -- Sa autio, miss' ennen Troja seisoi, Sa arvon tähde, kuninkaan vain hauta, Etk' enää kuningas, sa kaunein maja, Miks inha suru sinuss' asustaa Ja ilo vain on olutmajan vieras?
KUNINGAS RICHARD. Äl' yhdy suruun, älä, kaunis vaimo; Näin loppuani joudutat. Oi, armas, Vain entis-oloamme ihanaksi Kuvaile uneks, josta heränneinä Nyt näemme, mitä todest' olemme. Vihaisen pakon valakumppani Min' olen; sen kanss' olen kuoloon asti Ruvennut liittoon. Mene sinä Ranskaan, Siell' yhdy hengelliseen sisarkuntaan. Taivaassa elo hurskas kruunun voittaa, Min täällä maailman turhuus vahingoittaa.
KUNINGATAR. Kuin? Mieleltä ja muodolt' onko Richard Hervonnut, heikennyt? Bolingbroke onko Älysi vienyt, sydämmeesi mennyt! Kuollessaan leijonakin kynttään näyttää, Ja, jos ei muuta, haavoittaa se maata Vihoissaan, kun on voitettu; mut sinä Kuin lapsi säisyst' otat kurituksen Ja vitsaa suutelet ja raivon eessä Kuin halpa orja ryömit, ja tok' olet Sa leijona, eläinten olet herra.