Chapter 3

NORTHUMBERLAND. Mistä syystä? Ei siltä kuulunut, kun viimein nähtiin.

PERCY. Siks että teidät tehtiin petturiksi. Hän meni Ravenspurgiin tarjomaan Herefordin herttualle palvelustaan, Ja lähetti mun Berkley'iin tiedustamaan, Kuin suuren joukon siellä York on koonnut, Ja siitä viemään tiedon Ravenspurgiin.

NORTHUMBERLAND. Herefordin herttuan unhotitko, poika?

PERCY. En, isä hyvä; sit' en unhottanut, Mist' ikänä en tiennyt: tietääkseni En ole eläissäni häntä nähnyt.

NORTHUMBERLAND. Nyt tuntemaan hänt' opi; täss' on herttua.

PERCY. Arvoisa herra, apuani tarjoon: Se viel' on nuori, uusi, avuton, Mut auttavammaksi ja taatummaksi Sen ikä kypsentää ja vakaannuttaa.

BOLINGBROKE. Sua kiitän, jalo Percy; usko pois, En mistään tunne onnea niin suurta Kuin siitä että ystäväni muistan; Ja onneni jos lempes kanssa kypsyy, Niin on se palkitseva hartaan lempes; Sen liiton sydän solmii, käsi kiintää.

NORTHUMBERLAND. Kuink' etäällä se Berkley on, ja mitä York-vanhus siellä joukkoineen nyt puuhaa?

PERCY. Puuryhmän keskellä on siellä linna, Ja linnueena kolmetuhat miestä. Sisällä siellä York on, Berkley, Seymour, Ei muuta sääty- eikä arvomiestä.

(Ross ja Willoughby tulevat.)

NORTHUMBERLAND. Kas tuossa loordit Ross ja Willoughby, Verissä kannus, kiireen hehkoss' otsa.

BOLINGBROKE. Terveeksi, loordit! Lempenne, ma huomaan, Maanpakolaista petturia seuraa. Mun aarteeni se vielä näkymätön On kiitos vain, mut kun se rikastuu, Niin lempenne ja vaivanne se korvaa.

ROSS. Näkönne, herra, meidät rikastuttaa.

WILLOUGHBY. Ja ylenkyllin korvaa kaikki vaivat.

BOLINGBROKE. Ainainen kiitos, se on köyhän maksa; Se velastani vastaa, kunnes kypsyy Mun nuori onneni. Ken tulee tuossa?

(Berkley tulee.)

NORTHUMBERLAND. Lord Berkley on se, arvatakseni.

BERKLEY. Lord Hereford, lähetykseni on teille.

BOLINGBROKE. Sanokaa silloin: Lancasterille; Tät' etsin nimeä nyt Englannissa, Ja kieleltänne mun se löytää täytyy, Ennenkuin mitään puheeseenne vastaan.

BERKLEY. Te erehdytte; mull' ei aikomusta Sanaakaan arvonimistänne poistaa. Mun teille -- mikä lienettekään loordi -- Lähetti tään maan kuulu hallitsija, York herttua, kysymään, miks sijaisuutta Käytätte hyväksenne, nurjin asein Kotoisen rauhan meiltä säikyttäin.

(York tulee seurueineen.)

BOLINGBROKE. Sanani viejäksi ei teitä tarvis; Tuoss' itse tulee herttua. -- Jalo setä!

(Polvistuu.)

YORK. Sydämmen näytä nöyryytt', älä polven, Jonk' alamaisuus viekastaa ja pettää.

BOLINGBROKE. Oi, armollinen setä!

YORK. Vaiti, vaiti? Sen sinnekin nuo sedät ja nuo armot! En setä ole petturin; ja armo On armottoman suussa häväistystä. Miks uskaltaa maanpakolainen jalkas Koskettaa synnyinmaasi tomuakaan? Ja vieläkin: miks rauhan poveaan Penikulmittaisin polkea sa tohdit, Ja inhain aseittesi komeudella Peloittaa kalvaat kylät? Sikskö että Sun voideltu on kuninkaasi poissa? Ei, poika hupsu! Kuningas on täällä, Vakaassa tässä povess' on sen valta. Jos viel' ois mulla sama nuoren into, Kuin milloin isäs, uljas Gaunt, ja minä Mars-jumalan, mustan prinssin, pelastimme Tuhanten ranskalaisten saarroksesta. Oi, kuinka sukkelaan tää käsi, jonka Nyt halpaus kahlitsee, sua kurittaisi Ja antais virhistäsi vitsaa sulle!

BOLINGBROKE. Vikani, hyvä setä, ilmaiskaa, Se mikä on ja mitä laatua!

YORK. Se kaikkein pahinta on laatua? Petosta inhaa, kurjaa kapinaa. Maanpakolaisena sa tulet tänne, Ennenkuin lopussa on määräaika, Ja asevoimin valtaherraas uhkaat.

BOLINGBROKE. Kun menin maasta, menin Herefordina, Kun tulen nyt, Lancasterina tulen. Suvaitkaa, jalo setä, rikostani Katsella silmin puoltamattomin. Isäni olette: minusta näyttää Gaunt vanhus teissä elävän; siis, isä, Näin sallitteko minut tuomittavan Maankulkuriksi, maat ja oikeudet Käsistä vietävän ja annettavan Hupaille nousukkaille? Miksi synnyin? Jos lanko Englannin on kuningas, Ma Lancasterin herttuaksi tahdon. On teillä poika, serkkuni Aumerle; Te ensinnä jos olisitte kuollut, Ja häntä näin ois poljettu, niin isän Gaunt-sedästään hän saanut ois, jok' oisi Vääryydet henkiheittoon ajanut.[14] Hakea en saa läänityksiäni, Jonk' armokirjat mulle myöntävät. Isäni maat ne ryöstetään ja myydään, Ja nää ja kaikki turhiin käytetään. Mit' oisi tehdä? Alamainen olen, Vetoan lakiin: valtamiest' ei suoda, Siks itseni mun täytyy vaatia Omani, synnynnäinen perintöni.

NORTHUMBERLAND. Liiaksi herttuaa on nujerrettu.

ROSS. Hänt' oikeuteensa tulee teidän auttaa.

WILLOUGHBY. Katalat hyötyneet on hänen maistaan.

YORK. Englannin loordit, suvaitkaahan kuulla: Nuo langon solvaukset hyvin tunsin, Ja koin, min voin, hänt' auttaa oikeuteensa. Mut tulla tänne noin ja uhka-asein Eteensä ottaa, kaikki tieltään kaataa, Vääryydell' oikeus saada, -- se ei käy! Ja te, jotk' yllytitte, kapinaa Näin suositte ja itse kapinoitte.

NORTHUMBERLAND. Mut herttuahan vannoi, että etsi Vain omaansa; ja häntä auttaaksemme Me kalliin valan kaikki vannoimme. Ken rikkoo sen, ei näe ilon päivää.

YORK. Hyvä! Ma näen, mit' asehenne tähtää, Mut, sit' en muuttaa voi, sen tunnustan: On heikko voimani, ja kaikki nurin. Mut jos vain voisin, kautta sen, ken loi mun, Ma teidät tempaisin ja taivuttaisin Kuninkaan ehdottoman tahdon alle. Mut kun en voi, niin teille ilmoitan, Ett' olen puolueeton. Hyvästi; Jos ette kenties tahdo tulla linnaan Ja siellä tätä yötä levähtää.

BOLINGBROKE. Sen tarjon, setä, vastaan otamme. Mut meidän täytyy teidät Bristol-linnaan Mukaamme saada; sitä hallussaan Bagot ja Bushy pitää joukkoinensa, Nuo yhteiskunnan toukat, jotka vannoin Perata pois ja maasta hävittää.

YORK. Kentiesi tulen; kunhan tuumataan: Maan lakia en loukkaa. Terve vaan, Ei vihamiehinä, ei ystävinä! Mit' ei voi auttaa, sit' en sure minä.

(Menevät.)

KOLMAS NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Leiri Walesissa.

(Salisbury ja muudan sotapäällikkö tulevat.)

PÄÄLLIKKÖ. Jo kymmenen on päivää odotettu Ja vaivoin joukot koossa pidetty, Ja viel' ei mitään kuninkaasta kuulu; Siis hajotkaamme kaikki. Hyvästi!

SALISBURY. Viel' yksi päivä, kunnon walesilainen! Kuningas kokonansa sinuun luottaa.

PÄÄLLIKKÖ. Luulevat hänen kuolleen; emme jää. Kaikk' kuihtuneet on maassa laakerpuut, Ja ilmaraanat tähtiäkin uhkaa, Verisnä maahan katsoo kalvas kuu, Tuhoa kuiskaa kälpeet ennustajat, Kamaltuu rikkaat, rosvot tanssii, telmii, Nuo peloissaan, ett' ilonsa he hukkaa, Nää sodasta ja ryöstöst' iloissaan. Kuningasten surmaa taikka kukistusta Tää tietää. -- Hyvästi! Kaikk' karkaavat, Kuninkaan kuolleeksi kun luulevat.

(Menee.)

SALISBURY. Ah, Richard! Raskaan mielen silmillä Näen kunniasi, tähden lennon lailla, Putoovan taivaalt' alhaisehen maahan, Sun päiväs länteen laskee itkustellen, Tuhoista myrskyilmaa ennustellen. Vihollisleiriin ystäväsi kääntyy. Ja itse onni sulle nurjaks vääntyy.

(Menee.)

Toinen kohtaus.

Bolingbroken leiri Bristolissa.

(Bolingbroke, York, Northumberland, Percy, Willoughby, Ross; perällä Bushy ja Green vankeina.)

BOLINGBROKE. Nuo miehet esiin tuokaa! -- Green ja Bushy, En tahdo sielujanne kiduttaa -- Kosk' ovat ruumiist' eriävät kohta -- Paheksimalla kurjaa elämäänne: Se armotonta ois; mut käsistäni Verenne pestäkseni, tahdon tässä Selittää julki kuolemanne syyt. Kuninkaan, jalon prinssin, eksytitte; Suvulta, muodolt' onnellisen miehen Te onnettomaks teitte, rumensitte; Te syntihetkinänne rikoitte Hänen ja hänen puolisonsa välin; Kuninkaanvuoteen rauhan häiritsitte; Kuningattaren armaan suloposket Te sokaisitte kyyneleillä, joita Pakotti ilmi oma ilkityönne. Ma itse, sukuoikeudelta prinssi, Kuninkaan ystävä ja heimolainen, -- Siks kunnes saitte minut epäiltäväks, -- Kumarsin sorrollenne niskani, Vieraisiin pilviin huokaukseni huo'uin, Maanpaon leipää syöden katkeraa, Te alusmaillani kun mässäsitte, Puritte puistot, metsät kaasitte, Revitte vaakunani ikkunoista Ja mielilauseeni, -- ei mitään jäänyt, Pait lämmin vereni ja maineheni, Mailmalle aateluuttan' osoittamaan. Nää syyt ja enemmän, niin enemmänkin, Kuin nämä kaksittuina, kuoloon teidät On tuominneet. -- Te, herrat, teloitukseen Ja surman kouriin toimittakaa heidät.

BUSHY. Minulle tervetulleemp' isku surman Kuin Englannille Bolingbroke. -- Hyvästi!

GREEN. Vie taivas sielumme, se mulla lohtu, Mut vääryys piinaan joutuu helvettiin.

BOLINGBROKE. Nyt toimeen tuomio, Northumberland! (Northumberland y.m. poistuvat, Bushy ja Green mukanaan.) Kuningatar siis luonanne on, setä? Pidelkää, Herran tähden, hyvin häntä. Lähetän hälle nöyrät terveiset, Te perille ne viekää huolekkaasti.

YORK. Täält' ylimyksen laitoin viemään kirjeen, Joss' ystävyytenne ma tarkkaan kerroin.

BOLINGBROKE. Suur' kiitos, jalo setä! -- Taistoon nyt Glendoweria ja kumppaneitaan vastaan! Hetkeksi työhön, sitten juhlanpitoon!

(Menevät.)

Kolmas kohtaus.

Walesin rannikko. Etäällä linna.

(Torventoitauksia ja sotasoittoa. Kuningas Richard, Carlislen piispa, Aumerle ja sotamiehiä tulee.)

KUNINGAS RICHARD. Barkloughly-linnako se tuo on, niinkö?

AUMERLE. Niin, herra. Miltä teistä tuntuu ilma, Kun meren hyökylaineet ovat ohi?

KUNINGAS RICHARD. Hyvältä tieten: itken ilosta, Kun valtakunnassani taaskin seison. -- Maa kallis, käsi tää sua tervehtää, Kun kapinoivat ratsun kavioilla Sua haavoittaa! Kuin äiti, joka lastaan Taas pitkäst' aikaa kohtaa, sitä itkein Ja hymyellen hyväilee, niin minäi Hymykyynelin sua, maani, tervehdän Ja valtakäsin hivelen. Maa armas, Kuninkaas vihamiestä älä ruoki, Sen rosmomielt' älä maireell' ilahuta, Vaan lukit, jotka myrkyn sinust' imee,[15] Ja hitaat sammakot sen laita tielle Haitaksi kavaltaja-jalalle, Jok' askelin sua polkee väkinäisin. Vihollistani polta nokkosilla, Ja jos hän poveltasi kukkaa tapaa, Sen pane vartijaksi luihu kyy, Min kaksoiskielen kuolettava pisto Kuninkaas vihamiehiin surman syöksee. -- Manaust' älkää tyhjäks ilkkuko: On tällä maalla tunto, ja nuo kivet Sotureiks ennen asestuu, kuin kaatuu Kapinan miekkaan syntyvaltias.

PIISPA. Rohkeutta, vain! Se valta, joka teidät Kuninkaaks loi, myös kuningasta suojaa. Apua taivaan tulee meidän käyttää, Ei hylkiä; jos, näet, taivas tahtoo, Mut emme me, niin silloin taivaan tarjon Ja avun hylkäämme ja pelastuksen.

AUMERLE. Hän tarkoittaa, ett' ollaan liian veltot: Tää huolettomuus Bolingbrokelle Vain hankkii apua ja ystäviä.

KUNINGAS RICHARD. Sa, lohtumaton lanko! Etkö tiedä: Kun taivaan urkkivainen silmä piilee Maapallon taa, valaisten alamailmaa, Niin varkaat, rosvot täällä näkymättä Ryöstön ja murhan verhoissa liikkuu; Mut kun se tämän maisen käyrän takaa Tulestaa idän honkain ylväät latvat Ja säteen heittää rikoksien pesiin, Niin murha, petos, inha synti siinä Alasti seisoo, kammoks itsellensä, Yön verho harteilta kun riuhtaistaan. Niin Bolingbroke, tuo petturi ja varas, -- Jok' yössä mässännyt on kaiken aikaa, Kun antipoodeissa me oleksimme, -- Kun näkee meidän idän istuimelle Nyt nousevan, niin otsallansa petos Punastuu eikä päivän silmää kestä, Vaan itsekammost' ilkitöitään säikkyy. Ei kaikki ärjyn meren vedet voi Voidetta pestä voidellusta päästä; Ei kuolevaisen henkäys luovuttaa Jumalan valikoimaa edusmiestä; Jokaista kohti, joka kultakruunuun Käskystä Bolingbroken miekoin koskee, On taivaan Jumalalla palkoissansa Richardin suojaks kirkas enkeli; Eik' enkeleille kestä lapset maan: Oikeutta taivas turvaa ainiaan. (Salisbury tulee.) Terveeksi! Lähelläkö joukkonne?

SALISBURY. Ei lähellä, ei myöskään kauempana Kuin heikko käsi tää. Kielt' ohjaa harmi Ja epätoivost' yksin haastaa käskee. Yks päivä liian myöhä, varon minä, Pimitti kaikki maisen onnes päivät. Palauta eilispäivä, käännä aika, Ja kaksitoistatuhat sull' on miestä! Tuo liian myöhä päivä, päivä hallan, Vei ystäväs ja ilon, onnen, vallan. Kun walesilaiset kuuli sinun kuolleen, Het' yhtyivät he Bolingbroken puoleen.

AUMERLE. Huoletta, valtias! Miks noin kalpenette?

KUNINGAS RICHARD. Kakskymmentuhantisen joukon veri Heloitti poskillain; nyt on se pois. Ja kunnes poski taas sen veren perii, Mull' eikö syytä kalvistua ois? Ken tahtoo pelastua, pakoon nyt! Mun loistoni on aika ryöttänyt.

AUMERLE. Rohkeutta! Muistakaa, ken olette.

KUNINGAS RICHARD. Niin, unohduin: kuningas enkö ole? Herää, sä hidas majesteetti! Nukut. Kuninkaan nimi hyvin satatuhat On nimeä. Ylös, ylös, nimeni! Sun kirkkauttas halpa alamainen Tavoittelee. -- Kuninkaan suosikit, Ylös katse maasta! Korkeit' olemme; Siis korkeit' aatelkaamme! Kyllin vahva York-setä meit' on auttamaan. -- Ken tuossa?

(Scroop tulee.)

SCROOP. Enemmän kuninkaalle onnea. Kuin mitä tuo tää surunvoipa kieli?

KUNINGAS RICHARD. Avoin on korvani ja sydän valmis; Sanasi pahin maallinen on kato. Viedäänkö valtani? Se toi vain huolta, Ja katoako huolist' olla vapaa? Bolingbroke yhtä suureks yrittääkö Kuin mekin? Suuremmaks ei voi hän tulla. Jos Jumalaa hän palvelee, niin samoin Teen minäkin, ja siinä ollaan yhtä. Kapinass' onko maa? Sit' en voi auttaa; Se rikkoo Jumalaa ja meitä vastaan. Kirousta huuda, hukkaa, hävitystä! Pahint' on kuolo, mutta täyttymystä.

SCROOP. Näen ilolla, ett' olette niin valmis Tuhonne sanomia kuulemaan, Kuin myrskypäivä ajaton, jok' ajaa Hopeavirrat termäns' upottamaan, Ikäänkuin mailma liukeis kyyneliksi, Niin rajains' yli Bolingbroken raivo Myös paisuu, peittäin peljästyneen maanne Kovalla raudalla ja sydämmillä Rautaakin kovemmilla. Halliparta Kiireensä kaljun kuninkuuttas vastaan Kypäriin pukee; poika tyttöääntään Karaisee, hennot jäsenensä puuttain Teräkseen jäykkään kruunuasi vastaan; Papitkin kuolettavast' elfenpuusta Virittää jousta valtakuntaas vastaan; Naiskehrääjäkin ruosteist' iskee peistä Valtikkaas vastaan; kaikki kapinoi, Pahemmin käy kuin kertoakaan voi.

KUNINGAS RICHARD. Noin pahaa kerrot liian, liian hyvin. Mut miss' on kreivi Wiltshire? Missä Bagot? Ja kuink' on Bushyn laita? Missä Green? -- kun verivihollisen sallivat Mitata häirimättä rajojamme. Jos voitamme, niin menee heiltä pää. Sopivat varmaan Bolingbroken kanssa.

SCROOP. Niin, totta, majesteetti, sopivat.

KUNINGAS RICHARD. Oi, konnat, käärmeet, iki-kirotut! Oi, koirat, jotka häntii joka miestä! Kyyt, jotka sydänverin lämmitetyt, Sydäntän' äimii! Kolme Juudasta, Kolmasti kukin häijympi kuin Juudas! Vai rauhan? Siitä horna sotaa käyköön Riettaita heidän sielujansa vastaan!

SCROOP. Kun lempi armas vaihtaa luonnett', Vihaksi verisimmäksi se muuttuu. Kirous peruuttakaa; rauhan solmi Pää, eikä käsi; kiroomanne nuo jo Tuiminta kalman turmaa kokivat: Maan alla kuopattuina makaavat.

AUMERLE. Siis kuolleet Bushy, Green ja kreivi Wiltshire?

SCROOP. Niin, kaikki Bristolissa mestatut.

AUMERLE. Miss' isä herttua on joukkoineen?

KUNINGAS RICHARD. Vähät siitä; lohdusta ei sanaakaan! Vain haudat, madot, ristit juttunamme! Paperiks tomua, ja kyynelsilmä Maan povelle nyt surun piirtäköön! Mut puhutaanpa testamentista, Valitaan toimimiehet: -- ei, ei toki! -- Mit' oisi meillä testamentattavaa, Pait virkaheitto ruumis maaemolle? Henkemme; maamme, kaikk' on Bolingbroken; Ei muuta meillä omaa, kuin vain kuolo Ja tämä pieni muru kuivaa maata, Jok' on vain multakääre luillemme. Mut, Herran tähden, istukaamme maahan Hokemaan kuningasten kuolemasta Satuja surkeita: ken hukkui sotaan, Ken syöstiin vallastansa, ketä syöstyn Vainoili haamu, kuka myrkkyjuoman Sai vaimoltaan, ken unessa sai surman, -- Tapetut kaikki; sillä kruunussa Tuoss' ontelossa, joka kuolevaisen Kuninkaan otsaa kiertää, kuolemalla On hovinsa; se koirus siinä istuu, Kuninkaan valtaa nauraa, komeutt' ilkkuu; Henkäyksen ajan hänen valtiasta Suo näytellä, pelottaa, katsein tappaa; Herättää turhan häness' itseluulon, Ett' on tuo liha, hengen saartovalli, Lujinta vaskea; näin kujeiltuaan, Se vihdoin tulee, neulasella murtaa Tuon linnan ja -- hyvästi, kuningas! Päät peittoon! Juhlamenoin ivaatteko Lihaa ja verta? Pois, pois kunnioitus, Tavat ja muodot, arvon osoitukset! Minusta kaiken aikaa erehdyitte; Kuin tekin, leiväst' elän, puutteen tiedän, Surua tunnen, ystäviä kaipaan. Noin alamaistuneina, kuinka voitte Mua pitää kuninkaana?

PIISPA. Viisas, tietkää, Tuhosta kohdanneest' ei huoliin vaivu, Vaan huolell' estää tuhon kohtaamasta. Vihollispelko, joka voiman lamaa, Nulona lisää vihollisen voimaa, Ja oma tyhmyys kääntyy teitä vastaan. Tuhoks on pelko; pahempaa ei taisto: Ken taistoon kuolee, kuolon kuolettaa, Mut kuolon pelko kuoloon orjuuttaa.

AUMERLE. Isäni voima käskekäätte tuoda, Jäsenest' yrittäkää ruumis luoda.

KUNINGAS RICHARD. Se moite sattui. -- Bolingbroke, ma vielä Sun kanssas iskun vaihdan elon tiellä. Nuo pelon kuumeenväreet tuuli vie. Omansa jälleen voittaa helppo lie. -- Scroop, missä setä joukkoineen nyt on? Puhu iloks, vaikk' on katsees iloton.

SCROOP. Tavataan taivaan värist' ennustaa, Millaiset nousevan on päivän tavat; Niin synkkä katseenikin ilmoittaa. Ett' yhä synkät mull' on kerrottavat. Osoitan mestaajaa, kun viime hetkeen Pahimman sanottavani ma säästän: Setänne yhtynyt on Bolingbrokeen; Pohjoiset linnat antauneet on kaikki; Eteläss' aateli on varusteissa Ja hänen puoltaan.

KUNINGAS RICHARD. Kylliks olen kuullut. Kirottu lanko, joka pois mun johdit Tuolt' epätoivon ihanalta tieltä! Mitä nyt sanot! Mikä nyt jää lohduks? Sit' ijäti ma vihaan, jumal'auta, Ken vielä mulle lohdutusta tarjoo. Flint-linnaan surut hautaan; murheen valta Se valtaveron vaatii valtialta. Väkeni menköön, kotiin rientäköön! Ken viljaa toivoo, maata kyntäköön! Minull' ei mitään. -- Turha soittaa suuta; Ei mitkään neuvot päätöstäni muuta.

AUMERLE. Sananen vain!

KUNINGAS RICHARD. Se kahdesti mun sokaa, Ken minuun vielä syytää maireen lokaa. Erille joukot! Yöstä Richardin Pois Bolingbroken päivänpaisteihin!

(Menevät.)

Neljäs kohtaus.

Wales. Flint-linnan edustalla.

(Bolingbroke sotajoukkoineen, liehuvin lipuin ja helisevin soitoin, York, Northumberland y. m. tulevat.)

BOLINGBROKE. Täst' urkinnasta näemme siis, ett' ovat Hajalla walesilaiset, että Salisbury On kuningasta vastassa, jok' äsken Harvoine ystävineen maalle nousi.

NORTHUMBERLAND. Hyviä, ihania uutisia: Pää Richardin lähellä tässä piilee.

YORK. Sanoa sopisi Northumberlandin: Kuningas Richardin! -- Voi tuhon päivää, Kun voidellunkin pään näin täytyy piillä!

NORTHUMBERLAND. Te erehdyitte; lyhyt ollakseni, Typistin arvon.

YORK. Ennen aikaan oisi Typistys moinen tehnyt sen, ett' oisi Lyhy'in puhumin hän typistänyt Pään teiltä moisen päättömyyden vuoksi.

BOLINGBROKE. Otatte hairaan enemmän kuin tulis.

YORK. Te hairaan otatte, jos enemmän Te otatte kuin tulee. Taivas kostaa!

BOLINGBROKE. Sen tiedän; siksi tahtoansa vastaan En asetukaan. -- Vaan ken tulee tuossa? (Percy tulee) Kah! Terve, Henrik! Eikö antau linna?

PERCY. Kuninkaallinen siin' on varustus, Jok' estää pääsyn.

BOLINGBROKE. Kuninkaallinenko? Ei kuningasta siellä?

PERCY. On kuin onkin, Kuningas siellä on: kuningas Richard Kivi- ja kalkkikehäss' asuu siinä Ja hänen kanssaan Salisbury, Aumerle Ja Stephan Scroop, lisäksi eräs pappi, Arvoisa mies, en saanut tietää, kuka.

NORTHUMBERLAND. Carlislen piispa varmaan.

BOLINGBROKE (Northumberlandille). Jalo loordi, Tuon vanhan linnan ruottaa lähestykää, Sen rauenneeseen korvaan vaskitorvest' Ajakaa rauhan henkäys, sanoen: Bolingbroke kättä Richard-kuninkaan Polvillaan suutelee ja valtiaalleen Vasalliutta tarjoaa ja nöyrää Uskollisuutta; hänen jalkoihinsa Ma tulin miekan laskemaan ja vallan, Jos maanpaon hän peruuttaa ja mulle Takaisin maani estämättä antaa; Jos ei, niin ylivoimaani ma käytän Ja kesän tomut kastan verivirroin, Joit' itkee lyötyin brittiläisten haavat. Kuink' onkin Bolingbroken mieltä vastaan Noin purppuraiseen tulvaan upottaa Richardin kauniin vallan vehmas kohtu, Sen nöyrä kunnioitukseni näyttää. Se viekää ilmoitus; me sillä aikaa Tään kentän ruohovaipall' astelemme. (Northumberland lähestyy linnaa, torvensoittaja mukana.) Pois rummun uhkapärinä nyt jääköön, Niin että linnan torniin ruhjottuun Älyttäis rehellinen tarjouksemme. Kuninkaan ja mun yhdyntämme varmaan Ois yhtä hirmuinen kuin elementtein, Tulen ja veden, kun ne jyryll' yhtyy, Reväisten halki taivaan valjut posket. Hän olkoon tuli, minä sulja vesi; Hän jyrähdelköön, minä vain kun maahan Sateeni valan, maahan, enkä häneen. -- Mars! Tarkatkaa, mik' ilme kuninkaalla.

(Torvi kutsuu keskusteluun, johon linnasta toinen torvi vastaa. Muureille ilmestyvät kuningas Richard, Carlislen piispa, Aumerle, Scroop ja Salisbury.)

BOLINGBROKE. Kas, kas! Kuningas Richard tulee itse, Kuin päivä, joka idän tuliportist' Esiintyy, vihan puna otsallaan, Kun huomaa, miten kateet pilvet tahtoo Sen loiston himmentää ja soata Sen heloisata tietä lännen maille.

YORK. Kuninkaalt' yhä näyttää; nähkääs, silmä Kuin kotkan kirkas on, ja majesteetin Se voimaa salamoi. Voi surkeaa! Noin kauniin näyn tuska tummentaa!

KUNINGAS RICHARD (Northumberlandille). Me kummastumme; seisoimme jo kauan, Odottain polves arkaa notkistusta, Kosk' olen kai lain mukaan kuninkaasi. Jos olen, kuinka tohtii jäsenesi Unohtaa maksaa mulle velkaisuuttaan? Ja jos en ole, näytä Herran käsi, Jok' erottaa mun hallituksestani. Ei käsi, joka verta on ja luuta, Voi valtikkani pyhään kahvaan käydä, Pait varkain, häväisten tai väkivalloin. Jos luulet, että kaikki, niinkuin sinä, Minusta kieroin mielin kiertyy pois, Ja tyhjäks jään ja ystäviä vaille, Niin tiedä: kaikkivoipa taivaan Herra Pilvissä katsoo ruttolaumojaan Avuksi meille; näiden isku kohtaa Sen lapsiin syntymättömiin, ken nostaa Vasallikättä valtiasta vastaan Ja kalliin kruunun kirkkautta uhkaa. Sano Herefordille -- tuossa kai hän seisoo -- Ett' ilkipetosta on joka askel, Mink' astuu täällä. Avaamaan hän tuli Verisen sodan punatestamentin; Mut kunnes kruunu rauhass' istuu päässään. Tuhannen äidin pojan päät ne verin Rumentaa maamme kukoistavat kasvot Ja immenkalvaan rauhan muodon muuttaa Punaiseks vihaksi ja kedon ruohon Kostuttaa verill' aimo brittiläisten.

NORTHUMBERLAND. Kuningas taivaan meitä varjelkoon Kansallis-asein epäkansallisin Kuningastamme uhkaamasta! Lankos, Tuo kolminkerroin jalo Henrik Hereford, Nöyrästi kättäs suutelee ja vannoo Kunniakkaan haudan kautta, jossa lepää Kuninkaallisen kantaisäs luut, Kummankin teidän valtaveren kautta, Samasta lähteest' alun saaneen virran, Kautt' uljaan Gauntin käden haudatun, Kautt' oman arvonsa ja kunniansa, Jok' enemp' on kuin kaikki valat yhteen: Ett' ei hän tänne tullutkaan muun vuoksi, Kuin perioikeuttansa valvomaan Ja polvin rukoillakseen vapauttansa. Jos tähän kuninkaallisesti suostut, Aseensa kirkkaat ruostumaan hän panee, Heponsa uljaan seimeen, sydämmensä Alttiiseen majesteetin palvelukseen. Sen vannoo hän, niin totta kuin on prinssi, Ja minä ylimyksenä sen takaan.

KUNINGAS RICHARD. Northumberland, tää kuninkaan on vastuu: On jalo lanko tänne tervetullut, Ja kaikki kohtuvaatimuksensa On vastaan sanomatta täytettävät. Puhujalahjaas suloisinta käyttäin, Vie hellät terveiseni armaan korvaan. (Northumberland palajaa Bolingbroken luo.) (Aumerlelle.) On alentavaa meille, -- eikö totta, -- Noin kurja käytös ja noin nöyrä puhe. Takaisin kutsunko Northumberlandin, Ja konnan haastan taisteluun ja kuolen?

AUMERLE. Ei, älkää; sulosanoin taistelkaamme, Siks kunnes ystäviltä avun saamme.

KUNINGAS RICHARD. Oi, taivaan herra! että tämä kieli, Jok' ankaraan maanpakoon tuomitsi Tuon korskan miehen, mairitellen pyörtää Nyt sanansa! Josp' oisin yhtä suuri Kuin tuskani, tai pienemp' arvoani! Tai unhottaa jos voisin, mitä olin, Tai olla muistamatta, mitä nyt Mun täytyy olla! Paisut, ylvä sydän! Vapaasti lyö vain, koska vihamieskin Vapaasti sua lyödä saa ja mua.

AUMERLE. Northumberland Herefordin luota palaa.