Chapter 2

2. PORVARI. Englannin kuningas on valtiaamme, Hänellä oikeus on kaupunkiin.

KUNINGAS JUHANA. Täss' olen, kuninkaanne; avatkaa!

1. PORVARI. Sit' emme voi; ken kuninkaaksi tutaan, Sen siksi tunnustamme. Siihen asti Sulemme portit koko maailmalta.

KUNINGAS JUHANA. Kuningast' eikö tuta kruunustaan? Jos ei, niin todistajiks satatuhat Englantilaista rotumiestä tuon --

BASTARDI. Äpäriä ja muita.

KUNINGAS JUHANA. Jotk' oikeuttamme puoltaa hengellään.

KUNINGAS PHILIP. Ja yhtä monta yhtä ylvää miestä --

BASTARDI. Ja joku määrä äpäriä myös --

KUNINGAS PHILIP. Ne vastustavat tuota vaatimusta.

1. PORVARI. Siis, kunnes nähdään, ken on arvokkain, Niin kummaltakin arvokkaimman hyväks Evätään oikeus.

KUNINGAS JUHANA. Taivaan armon saakoot Ne syntiset, jotk' ennen iltakastett' Ijäiseen majaan käyvät taistellessaan Edestä meidän valtakuninkaan.

KUNINGAS PHILIP. Aamen! -- Aseisiin, miehet! Ratsahille!

BASTARDI. Pyhä Yrjö, joka lohikäärmeen kaadoit Ja krouvin kilvessä nyt ratsain istut Meit' auta! -- (Itävallalle.) Jospa tapaisin sun, herra, Pesässäs naarasleijonasi luona, Niin leijonanpa taljaan sarvet pannen Sinusta hirmun laittaisin.

ITÄVALLAN HERTTUA. Vait siitä!

BASTARDI. Vaviskaa kiljunata leijonan!

KUNINGAS JUHANA. Pois tasangolle tuonne! Siellä voimme Paraiten voimiamme järjestää.

BASTARDI. Mut joutuin, että paikast' edun saatte.

KUNINGAS PHILIP. Niin oikein. (Louisille.) Tuolla kukkulalla toisten On paikka. -- Jumala ja oikeutemme!

(Menevät kaikki.)

Toinen kohtaus,

Paikka sama.

(Sotahuutoja ja ottelua; sen jälkeen peräytymistä. Hanskan airut, torvensoittajain seuraamana, lähestyy kaupungin porttia.)

RANSKAN AIRUT. Nyt, Angers'n miehet, portit seljälleen Arthurille, Bretagnen herttualle! Hän tänään Ranskan avull' itkun valtaan Englannin äidit saatti, joiden pojat Nyt hajan lepää hurmetanterella; Monenkin lesken mies nyt kylmin kourin Syliinsä tapaa virttynyttä maata; Ja huokealla saatu voitto leijaa Nyt Ranskan liehuvilla lipuilla; Ja voittaja jo riemusaatoss' astuu Ja tervehtii Bretagnen Arthuria Englannin sekä teidän kuninkaaksi.

(Englannin airut tulee, torvensoittajain seuraamana.)

ENGLANNIN AIRUT. Iloitkaa, Angers'n miehet! Kellot soimaan! Kuningas Juhana nyt lähestyy, Englannin sekä teidän kuninkaanne, Tään verikuuman päivän sankari. Hopeakirkkaat oli äsken aseet, Nyt ovat Ranskan verin kullatut; Englantilaisen kypärist' ei sulkaa Repinyt ole ranskalaisen peitsi; Lippumme kotiin vievät samat kädet, Jotk' auki käärivät ne lähteissämme. Kuin hauska metsäseura, riemuin saapuu Englannin joukko, kädet purppurassa[10] Ja vihamiesten verin värittyinä. Avatkaa portit? Tietä voittajalle!

1. PORVARI. Alusta loppuun näimme torneistamme Kummankin sotajoukon hyökkäyksen Ja peräymisen; niiden tasavoimaa Valittaa tarkinkaan ei silmä voinut: Veri verta maksoi, isku vaati iskun, Väkeä väki vastas, voima voimaa; Yht' oli kumpikin, siit' oltiin yhtä. Yks voiton vieköön, siks on kaupunkimme Molempain teidän tai ei kummankaan.

(Toisaalta tulee kuningas Juhana sotajoukkoineen, Eleonora, Blanca ja Bastardi; toisaalta kuningas Philip, Louis, Itävallan herttua ja sotaväkeä.)

KUNINGAS JUHANA. Sull' onko, Ranska, vielä verta antaa? Nyt onko valtoin oikeutemme virta? Sun sulkus seisauttamana hylkää Se luonnon uomansa ja tyrskyellen Sun rantojesi esteet tulvaan peittää, Jos et sen välkkyvien vetten salli Solua valtamereen hiljalleen.

KUNINGAS PHILIP. Sa, Englanti, et tässä tulituiskuss' Enemmän verta säästänyt kuin Ranska, Menetit vain. Tään käden kautta vannon, -- Jonk' all' on maata taivaan silmänkannot -- Ett' oikeuden en miekkaa ennen heitä, Kuin sillä sinut maahan lyön, tai lisään Kuolleitten lukuun ruhtinaisen ruumiin, Näin sodan tappio- ja murhalistaan Kuninkaan nimen liittäin kaunisteeksi.

BASTARDI. Haa, majesteetti! Kuinka arvos paisuu, Kun ylvä valtaveri tuleen syttyy! Nyt surma leukojansa terästää, Sen hampaina ja kynsinä on miekat, Ja raatain nyt se ihmislihaa ahmii Isoisten riidoiss' epäneuvoisissa. -- Nuo vallasarmeijat miks tuijottavat? Kuninkaat, taistoon! Veritanterelle Te tasavoimat, tulitiineet henget! Häviö toisen olkoon toisen rauha; Mut siksi: verta, iskua ja surmaa!

KUNINGAS JUHANA. Kenenkä puolta kaupungin on väki?

KUNINGAS PHILIP. Englannin, sanokaa. Ken kuninkaanne?

1. PORVARI. Englannin kuningas, kun ensin tutaan Se kuningas.

KUNINGAS PHILIP. Se meissä tuntekaa, Sen oikeutt' edustamme.

KUNINGAS JUHANA. Ei, vaan meissä, Jok' itse arvoamme edustamme Ja oman persoonamme valtuudella, Me, oma herramme, Angers'n ja teidän.

1. PORVARI. Tuon kieltää valta meitä ylempi; Ja kunnes kaikk' on selvää, suljemme Nyt pelon valtaamina epäilymme Tään lujan salvan taakse, kunnes pelon Kuningas tietty kirvoittaa ja häätää.

BASTARDI. Kies' auttakoon! Teit' Angers'n roistot pilkkaa. Turvissa tuolla muurill' älläilevät Kuin teatteriss' aivan, osoitellen Tät' urhokasta surmanäytelmäänne. Kuninkaalliset prinssit, neuvo kuulkaa: Kuin kapinoivat Jerusalemissa,[11] Sopikaa hetkeksi, ja yhteisvoimin Vihanne vimmat syöskää kaupunkiin. Idästä, lännest' Englanti ja Ranska Tult' antakoon suuntäyden tykeistään, Niin että niiden kammottava jyske Tuon ylvään kylän kivikyljet ruhjoo. Ma noita kataloita kuumentaisin, Siks että turvatta ja ruhjottuina Niin paljaat oisivat kuin tyhjä ilma. Kun se on tehty, liitto purkakaa, Erilleen taaskin liput yhtyneet Ja otsa otsaa, peitsi peistä vastaan! Niin jommankumman puolelt' onnetar Valitsee tuokiossa suosikkinsa, Ja voiton suudelmalla suudellen Tervehtii häntä päivän sankariksi. No, vallat, kuink' on mieleen hurja neuvo? Se politiikalt' eikö haiskahda?

KUNINGAS JUHANA. Tuon taivaslaen kautta päämme päällä, Hyvä on neuvo! -- Liitämmekö, Ranska, Nyt voimamme ja Angers'n kukistamme, Ja sitten kuninkuudest' ottelemme?

BASTARDI. Niin, kuninkaan jos mieltä sinuss' on -- Sua niinkuin meitäkin nuo röyhkät solvaa -- Niin tykkiesi suut, kuin mekin meidän, Kopeihin noihin muureihin nyt käännä; Ja ne kun ovat murskana, niin silloin Puramme välimme ja toisiamme Taivaaseen taikka hornaan passitamme.

KUNINGAS PHILIP. No niin! Te miltä puolen hyökkäätte?

KUNINGAS JUHANA. Me lännen tietä tuhon lähetämme Kaupungin sydämmeen.

ITÄVALLAN HERTTUA. Me pohjoisesta.

KUNINGAS PHILIP. Ja etelästä meidän ukkosemme Lähettää kuulatuiskun.

BASTARDI. (syrjään). Oiva juoni! Pohjasta etelähän! Ranska näin Ja Itävalta ampuu toistaan päin. Heit' yllytänkin vielä. -- Toimeen siis!

1. PORVARI. Kuninkaat, kuulkaa! Hetki viipykää! Suloisen sovun rakennan ja rauhan. Kaupunki miekaniskutt' ottakaa, Mut rauhan kuolemaan ne säästäkää, Jotk' ovat sodan uhriks tänne tulleet. Oi, pidättykää, vallat mua kuulkaa!

KUNINGAS JUHANA. No, puhu! Sua suvaitsemme kuulla.

1. PORVARI. Castilian tytär, tämä Blanca neiti, Sukua Englannin on. Verratkaahan Dauphin'in ja tään kauniin immen ikää! Jos hilpas lempi etsii kauneutta, Mist' ihanamman löytääkään kuin Blancan? Jos hurskas lempi pyytää hyvettä, Niin mistä löytää puhtaamman kuin Blancan? Jos arvon-ahnas lempi säätyyn katsoo, Niin kenen veri jalompaa kuin Blancan? Hyveeseen, kauneuteen ja säätyyn nähden On yhtä täydellinen myös Dauphin; Jos ei, no niin, Dauphin ei ole Blanca, Ja Blancass' ei taas mitään vikaa, jos ei Se vika lie, ettei Dauphin hän ole. Dauphin vain puolikas on miekkomiestä, Siks että täydentää sen Blancan-lainen; Ja osittaista hyvettä on Blanca, Jonk' avujen on täytteenä Dauphin. Kaks moista hopiavirtaa yhtyessään Ihantaa rannat, jotka niitä kaulaa; Ja, kuninkaat, te kahden moisen virran Olette yhdistävät rantatermät, Jos tämän valtaparin naitatte. Se liitto tepsii enemmän kuin tykit Pönkättyyn porttiimme. Ne naittakaa, Niin rutommin kuin ruudin ruhjomalla Ja kilvan portit selkiseljälleen Avautuu teille. Vaan jos ette naita, Niin ärjy meri puoliks ei niin kuuro, Rajump' ei leijona, ei vuoret, vaarat Niin järkkymättömät, ei itse kuolo Niin raima ole surmaraivossaan Kuin kaupunkia puoltamassa me.

BASTARDI. Se valtti vanhan kuolon lahot luutkin Räsyistään puistaa! Suuri suu, mi surmaa, Verta ja vuorta oksentaa, ja haastaa Ärjystä leijonan niin tuttavasti Kuin kolmentoista tyttö rakistaan! Lie tykkimies tuon velikullan tehnyt: Sen suuss' on tykit, tulet, sauhut, jyskeet, Ja kielellään hän selkäsaunan antaa. Hän korviamme pieksää; pukkavammat On sanansa kuin ranskalaisen nyrkki. Huh! Moist' en sanaryöppää saanut sitten Kuin taatoks kutsuin velimiehen isää.

ELEONORA. Oi, neuvoon suostu, poika, naita heidät, Blancalle laajat anna myötäjäiset; Niin lujaksi sen liiton kautta kiinnät Evätyn oikeutesi kruunuun, että Tuo pojantaimi puuttuu aurinkoa, Jok' aimo hedelmäks sen kukat kypsäis. Näen Ranskan katseessa jo myöntymystä; Kas, kuinka kuiskailevat. Toimeen joutuun, Kun mielet viel' on herkät kunnialle, Ett' intoa näin sulavaa ei sääli Ja katumus ja vieno maireen kuiske Taas jäähdytä ja hyydä entiselleen.

1. PORVARI. Miks eivät nämä majesteetit vastaa Uhatun kaupunkimme sovun tarjoon?

KUNINGAS PHILIP. Puhukoon ensin Englanti; sill' ensin On sananvuoro ollut. -- Mitä sanot?

KUNINGAS JUHANA. Jos poikas, Dauphin-prinssi, lukea Voi tästä kaunokirjasta, "ma lemmin", Kuningattaren lepingon saa tyttö, Niin, Anjou, Touraine, Poitiers ja Maine Ja kaikki, mitä tällä puolen merta -- Pait tätä saartamaamme kaupunkia -- On meidän maan ja kruunun alamaista, Kullatkoon hänen morsiusvuodettaan Ja valtaa, arvoa ja kunniata Hänelle kartuttakoon, niinkuin itse Hän suloon, kasvatukseen, vereen nähden On vertoja jos minkä prinsessan.

KUNINGAS PHILIP (Louis'lle). Mit' itse sanot? Katso neittä silmään!

LOUIS. Sen juuri teen, ja hänen silmässään Näen ihmeen, ihan ihmeellisen kumman: Näen tuossa silmäss' oman varjoni; Se poikanne on varjo vain, mut koht' on Se aurinko, mi pojan varjoks muuttaa. En itseäni rakastanut ennen Kuin nyt, kuin kuvani ma näen tuossa Sen silmäkultaan upotettuna.

(Louis ja Blanca kuiskailevat keskenään.)

BASTARDI. Sen silmäkultaan upotettuna! Sen kulmakarvaan hirtettynä juuri! Sydämmeen kahlittuna! Vakooja Omalle petokselleen! Synti suuri, Ett' tuommoiseen on lempeen moinen kettu Kahlittu, hirtetty ja upotettu!

BLANCA. Setäni tahto minunkin on myös. Jos teissä jotain mieleistä hän näkee, Niin, minkä näkee hän ja mihin mieltyy, Sen helposti ma tahdokseni siirrän, Tai, suoremmin jos sanoa mun suotte, Sen helposti ma lemmelleni uskon. Enempää teit' en tahdo mielistellä -- Min teissä näen, se lemmen arvoist' on -- Sen sanon vain: en mitään näe teissä -- Vaikk' itse kateus oisi tuomarina -- Mi vähintäkään vihaa nostattais.

KUNINGAS JUHANA. No, mitä sanoo nuoret? Mitä Blanca?

BLANCA. Hän kunnialle ain' on velkapää Niin tekemään, kuin viisautenne käskee.

KUNINGAS JUHANA. No, entä prinssi Dauphin: tätä neittä Te rakastaako voitte?

LOUIS. Kysykää, Ma lempeäni hillitäkö voin! Täydestä sydämmestä häntä lemmin.

KUNINGAS JUHANA. Volquessen, Anjou, Poitiers, Touraine, Maine, Nää viisi maata saat siis hänen kanssaan Ja siihen kolmekymment' tuhatta Englannin kultamarkkaa täytteheksi. Jos suvaitset, niin käske, Ranskan Philip, Nyt tyttären ja pojan lyödä kättä.

KUNINGAS PHILIP. Niin mielelläni! Kädet yhteen, lapset.

ITÄVALLAN HERTTUA. Ja huulet myös! On siihen lupakin; Niin minä tein, kun kihlat lupasin.

KUNINGAS PHILIP. Nyt, Angers'n miehet, portit avatkaa, Ett' ystävyys, min loitte, sisään pääsee. Kirkossa pyhän Maarian nyt heti On vihkimenot julki vietettävät. -- Ei Constance rouva seurassamme lie? Ei, onneksi; tään solmimamme liiton Ois läsnäolollaan hän estänyt. Miss' ollee nyt hän poikineen? Ken tietää?

LOUIS. Hän teltassanne purkaa harmiaan.

KUNINGAS PHILIP. Ja, kautta kunniani, tämä liitto Ei hänen harmilleen tuo suurta hoivaa. -- Mut, veli Englanti, tuon leskirouvan Mitenkä hyvitämme? Tänne tultiin Oikeuttaan puoltamaan, mut, herra nähköön, Se kääntyi toisin, omaks eduksemme.

KUNINGAS JUHANA. Se korjattakoon. Nuoren Arthurin Bretagnen herttuaksi nimitämme, Richmondin jaarliksi ja tämän rikkaan Kaupungin herraks. -- Constance rouva tänne! Lähetti lennättäköön hälle kutsun Hääjuhlahamme! -- Toivon, että voimme, Vaikk' emme tahtonsakaan määrää täyttää, Toki siihen määrään häntä tyydyttää, Ett' ehkäisemme hänen huutamistaan. Kiiruimman kautta rientäkäämme nyt Pikaiseen, äkkinäiseen juhlanviettoon!

(Kaikki menevät, paitse Bastardi. -- Porvarit vetäytyvät pois muureilta)

BASTARDI. Hupsu mailma! Hupsut vallat! Hupsu liitto! Juhana osan heittää, ehkäistäkseen Arthurin oikeutta koko valtaan; Ja Ranska, jonka aseet omatunto Hionut oli, joka pyhin innoin Sotahan läksi Herran sotilaana, Nyt kuulee kuisketta tuon valapaton, Tuon ounaan perkeleen, tuon parittajan, Mi kunniansa syö, tuon päivinäisen Sanansa rikkojan, mi kaikki pettää, Kuninkaan, kerjäläisen, vanhan, nuoren, Tytönkin, joll' ei muuta hukattavaa Kuin tytön nimi, senkin siltä kettää Tuo silonaama, maire itsekkäisyys, Tuo itsekkäisyys, mailman väärä vietti. Vaikk' itsessään on mailma vaakitettu Tasaista tietään tasaisesti käymään, Niin voitonpyynti tuo, tuo väärä vietti, Tuo himon hiertäjä, tuo itsekkäisyys Pois aikeestaan ja suunnastaan sen työntää, Päämäärästään ja tasapainostaan. Ja väärä pyynti tuo, tuo itsekkäisyys, Tuo parittaja, kaiken kieron leima, Soaissut liehakan on Ranskan silmät, Ett' epää nyt hän lupaamansa turvan Ja rehellistä kunnon sotaa välttää Likaisen, kurjamaisen rauhan vuoksi. -- Ja miksi itsekkäisyyttä ma moitin? Siks' ett'ei minua se kosinut. Ei siksi, ett'en kahmais täysin kourin, Jos kultaenkelit mua käteen tarttuis.[12] Mut käsi tää on kiusaamaton vielä Ja kerjäläisen lailla rikkait' ilkkuu. Niin, ollen kerjäläinen, ilkun siis Ja sanon, ett' on rikkaus suurin synti; Kun rikastun, en lakkaa huutamasta: Ett' on se kerjuu suurin synti vasta. Kosk' edun vuoksi vallat pettää noin, Sua, hyöty, palvelen ja jumaloin.

(Menee.)

KOLMAS NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Seutu sama. Ranskan kuninkaan teltta.

(Constance, Arthur ja Salisbury tulevat.)

CONSTANCE. Vai naineet! Rauhan tehneet! Väärää verta Seattu väärään! Ystäviksi tulleet! Dauphinko Blancan saa, nuo maatko Blanca? Ei, ei! Sa puhut väärin, kuulit väärin. Mietihän, kerro uudestaan se vielä. Ei voi niin olla; sanot vain, ett'on niin. Ma uskon, ettei sinuun uskomista, Puheesi vain on rahvaan tyhjää tuulta. Luulenpa, että luulen sua, mies; Kuninkaan vala takaa mulle toista. Saat rankaisun, kun näin mun säikytit: Ma sairas olen, altis pelolle, Vääryyttä kärsinyt ja pelon alla, Turvaton olen leski, pelon oma, Ja vaimo luontoaan jo pelkoon luotu. Jos tunnustatkin, että puhut pilaa, Ei säikkyneet saa elonhenget rauhaa, Vaan värjyin värisevät kaiken päivää. Pudistat päätä; mitä sillä tahdot? Miks synkeästi katsot poikaani? Ja miksi käsi povellasi, miksi? Miks silmästäsi murheen vesi tulvii Kuin ylvä virta yli äyräittensä? Puheesko takeita nuo synkät merkit? Puhu, mut älä kaikkea, mit' äsken; Vain sana: puhees tosiko?

SALISBURY. Niin tosi, Kuin teistä varmaan ne on valheelliset, Joidenka syy on, ett' on puhe tosi.

CONSTANCE. Jos tätä murhett' uskomaan mua neuvot, Niin neuvo myös se murhe murhaamaan. Niin elämä ja usko vastaan tulkoot Kuin kahden hurjapäisen miehen raivo, Jotk' ensi yhtymässä sortuvat. Dauphin nai Blancan! Mihin joutuu Arthur? Englanti Ranskaan liittyy! Entä minä? Pois, mies! En näköäsi sietää voi; Tuo sanomasi rumentaa sun aivan.

SALISBURY. Mit' olen muuta pahaa tehnyt teille, Kuin muiden tuoman pahan ilmaissut?

CONSTANCE. Se paha on jo itsessään niin inhaa, Ett' itse kertojankin pahentaa.

ARTHUR. Oi, äiti hyvä, tyyntykää, ma pyydän.

CONSTANCE. Jos sinä, tyyntäjäni, ruma oisit, Kuvaton, äitis kohdun häväistys, Rivoa tahraa, inhaa vammaa täysi, Hupelo, rampa, kyssä, rujo, musta, Pisoilla, luomill' yltä ryvetetty, En siitä huolisi, vaan tyyni oisin; Et silloin mulle rakas oisi, etkä Ois syntysi ja kruunun arvoinen. Mut kaunis olet; kehdossas jo, armas, Sua suosi yhdess' onnetar ja luonto. Luonnolta puoleks auenneen sait ruusun Ja liljan hohdon. Ah! Mut onnetar Se muuttui, viettyi pois ja sulta vietiin; Juhana setäs kanssa nyt se kiemaa, Ja käsin kultaisin se Ranskan lahjoi Kuninkaan arvon maahan tallaamaan Ja parittajaks teki majesteetin. Niin, Ranska Juhanan ja onnettaren, Niin, valtaajan ja porton parittaa. -- Mies, eikö tehnyt väärää valaa Ranska? Sanoilla hänet myrkytä, tai mene, Ja jätä yksin tuskat nää, jotk' yksin Mun kantaa täytyy.

SALISBURY. Anteeks suokaa, rouva, Mut ilman teitä palata en voi.

CONSTANCE. Sa voit, sun pitää; minä en sua seuraa. Suruni ylvääks opetan; sill' ylväs Se suru on, se omaajansa valtaa. Minun ja tämän suuren surun luokse Kuninkaat kokoon tulkoot; niin, näet, suuri On tuskani, ett' aava, vankka maa Se yksin jaksaa sitä kannattaa. (Heittäytyy maahan.) Täss' istun suruineni; tässä meitä Kuninkaat kumarrelkoot: käske heitä!

(Kuningas Juhana, kuningas Philip, Louis, Blanca, Eleonora, Bastardi, Itävallan herttua tulevat seurueineen.)

KUNINGAS PHILIP. Niin, armas tytär, tämä onnen päivä Se Ranskass' aina olkoon juhlapäivä. Sen kunniaksi ylväs aurinko Kulussaan taukoo, alkemistaa matkii Ja muuttaa silmän tenholoistolla Maan laihan kärkeen hohtavaksi kullaks. Näin vuosittain, kun tämä päivä palaa, Se pyhäpäivänä on vietettävä.

CONSTANCE (nousten). Kirottu päivä, eikä pyhä päivä! Mit' on se päivä ansainnut tai tehnyt, Ett' almanakkaan kultakirjaimilla Se merkittäisi juhlapäiväin joukkoon? Pois viikonpäivistä se pyyhkikää Häpeän, sorron, pattovalan päivä! Mut jos se jää, niin kuormilliset vaimot Rukoilkoot, ett'ei silloin syntyis lapsi, Jott' epäluoma toivoa ei pettäis. Tään päivän osaks kaikki haaksirikot Ja kaikki kaupan purkamiset tulkoot! Tään päivän alkeet saakoot huonon lopun, Ja vilpiks itse uskollisuus käyköön!

KUNINGAS PHILIP. Ei, toden totta, syytä teillä, rouva. Kirota tämän päivän somaa työtä. Takeena teill' on majesteettini.

CONSTANCE. Sain väärää rahaa, joka majesteetin On näköinen, mut koetust' ei kestä. Olette valapatto, valapatto! Viholliseni verta vuodattamaan Halaten tulitte, nyt halaten Omaanne vuodatatte hänen vertaan. Nyt sodan voimapaini, uhkakatse Ruseiltuun rauhaan, ystävyyteen ryytyy, Ja meidän sorto on sen liiton leima. -- Oi, miekkaan, taivaat, miekkaan kuninkaita Valapattureita vastaan! Leski huutaa: Minulle tule puolisoksi, taivas! Tään kironpäivän hetket, rauhass' älkööt Ne mailleen menkö! Ennen iltaa vielä Verinen vaino pattokuningasten Välihin tulkoon! Kuule mua, kuule!

ITÄVALLAN HERTTUA. Ei! Rauhaa, lady Constance!

CONSTANCE. Sotaa, sotaa, Ei rauhaa! Minulle on rauha sotaa. Häväiset voitonmerkkis, Itävalta! Sa, orja, pelkuri ja raukka sinä! Pien' olet sankariksi, konnaks suuri. Sa vahvemman vain turviss' olet vahva. Sa onnettaren sulho, käyt vain taistoon, Kun oikullinen armos apuun joutuu. Sinäkin valas söit ja valtaa mairit. Mik' olet narri! Suurisuinen narri! Mun hyväkseni kerskut, poljet, noidut! Oi, sua kylmäverist' orja-parkaa! Kuin pauanne mun sivullani haastoit, Mua auttaa vannoit, käskit minun luottaa Väkeesi, onneesi ja tähtiisi. Nyt vihamiestenikö puoleen luovut? Sun leijonanko talja ylläs! Hyi! Vasikannahkall' arka nahkas peitä![13]

ITÄVALLAN HERTTUA. Tuon sanan sanonut jos oisi mies!

BASTARDI. Vasikannahkall' arka nahkas peitä!

ITÄVALLAN HERTTUA. Sen sanan maksat hengelläsi, konna.

BASTARDI. Vasikannahkall' arka nahkas peitä!

KUNINGAS JUHANA. Unohdat arvos; tuo ei meille mieleen.

(Pandulph tulee.)

KUNINGAS PHILIP. Kas, tuossa paavin pyhä legaatti!

PANDULPH. Voidellut taivaan edusmiehet, terve! Juhana, pyhä toimeni sua koskee. Minä, Milanon kardinaali, Pandulph, Legaatti paavi Innocentiuksen, Sinulta kysyn hänen nimessään Ja omantuntos puolesta, siis vastaa: Miks pyhää äitiämme, kirkkoa, Tylysti poljet, Stephan Langtonin kun, Valitun Canterbyryn arkkipiispan, Pyhästä hiipast' uhkamielin estät? Nimessä paavi Innocentiuksen, Isämme pyhän, tätä kysyn sulta.

KUNINGAS JUHANA. Nimelle moiselleko vastuun velkaa Vihityn kuninkaan on vapaa henki? Et nimeä sa, kardinaali, keksi Niin tyhjää, katalaa ja naurettavaa Tilille mua vaatimaan kuin paavin. Se hälle sano; tääkin vielä kuule Englannin suusta: mikään Rooman pappi Veroa meilt' ei saa, ei kymmenystä; On taivaan kautta ylin valta meillä, Ja taivaan kautta valtakunnassamme Aiomme tätä valtaa käyttää yksin Ja kuolevaisen käden avutta. Se sano paaville; ei tarvis häntä Ja vallananastustaan haikailla.

KUNINGAS PHILIP. Tuo herjaust' on, veli Englanti.

KUNINGAS JUHANA. Jos te ja kaikki kristikunnan vallat Noin pauloiss' olette tuon viekkaan papin, Peläten pannaa, jonka raha purkaa; Jos inhan kullan kuonall' ostatte Anetta valheellista henkilöltä, Jok' oman aneens' sillä panee kaupan; Jos te ja muutkin, perin peijattuina, Tuot' ilvetaikaa veroll' elätätte, Niin yksin, yksin minä paavin taitan Ja hänen ystävilleen kauhun laitan.

PANDULPH. Lain mulle suoman vallan kautta siis Kirottu olet nyt ja pannaan pantu; Ja siunattu se olkoon, joka luopuu Valasta luopiolle vannotusta; Ja ansiollinen ja autuutettu Ja pyhimyksen arvoss' olkoon käsi, Jok' ihmisteiltä salakeinoin raivaa Vihatun henkesi!

CONSTANCE. Oi, suotakoon Mun Rooman kanssa hetki sadatella! Hyvä isä, huuda kirouksiini aamen! Ei toista loukattua, jonka kieli Niin voisi häntä kirota kuin minun.

PANDULPH. Kirota mulla laki on ja valtuu.

CONSTANCE. Niin mulla myös. Jos oikeutt' ei suo laki, On laillist', ett'ei laki vääryytt' estä. Lain kautt' ei lapseni saa kruunuaan: Ken hältä kruunun valtaa, lainkin valtaa. Siis, kosk' on itse laki suurin vääryys, Kuin estäis laki mua kiroomasta?

PANDULPH. Nyt, Ranskan Philip, pannan uhalla Pääluopiosta tuosta kätes päästä Ja Ranskan voimat häntä vastaan nosta, Jos Rooman alle ei hän nöyristy.

ELEONORA. Kalvistut, Ranska? Älä päästä kättä.

CONSTANCE. Oi, estä, horna, Ranskan katumista! Jos käsi pääsee, sielun menetät.

ITÄVALLAN HERTTUA (Philipille). Kuningas, kuulkaa kardinaalia.

BASTARDI. Vasikannahkall' arka nahkas peitä.

ITÄVALLAN HERTTUA. Vait, koira, muuten puistan nyrkkiäni --

BASTARDI. Niin, housuntaskussa on kyllä tilaa.

KUNINGAS JUHANA. Mitä lausut, Philip, kardinaalille?

CONSTANCE. Toisinko lausuisi, kuin kardinaali?

LOUIS. Mietihän isä! Kysymys on siinä: Roomanko kovan pannan otat, vaiko Englannin löyhän ystävyyden hukkaat. Valitse helpompi.

BLANCA. Siis, pannaanpano.

CONSTANCE. Lujana, Louis! Perkele sua kiusaa Hahmossa nuoren, kauniin morsion.

BLANCA. Constance ei puhu vahvast' uskosta, Vaan hädästä.

CONSTANCE. Jos hätäni sa myönnät, Jok' elää siksi vain, ett' usko kuoli, Niin hädästäkin tämä hätä säätää, Ett' usko elpyy taas, kun hätä kuolee. Hätääni polje vain, niin usko nousee, Hätääni nosta, niin on polkeess' usko.

KUNINGAS JUHANA. Kuningas rauhaton on, eikä vastaa.

CONSTANCE. Hänelle rauha suo! Nyt kelpo vastuu!

ITÄVALLAN HERTTUA. Niin, Philip kuningas, pois arkuus heitä.

BASTARDI. Vasikannahkall' arka nahkas peitä!

KUNINGAS PHILIP. Hämmennyt olen. Mitä sanoisinkaan?

PANDULPH. Jos mitä sanot, hämmennyt vain lisää, Kun olet kirottu ja pannaan pantu.