Chapter 1

Produced by Tapio Riikonen

KUNINGAS JUHANA

Kirj.

William Shakespeare

Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1901.

Näytelmän henkilöt:

KUNINGAS JUHANA. PRINSSI HENRIK, hänen poikansa, sittemmin kuninkaana Henrik kolmas. ARTHUR, Bretagnen herttua, kuningas Juhanan vanhemman veljen, Bretagnen herttuan, Gottfrid-vainajan poika. WILLIAM MARESHALL, Pembroken kreivi. GEFFREY FITS-PETER, Essexin kreivi, Englannin ylituomari. WILLIAM LONGSWORD, Salisburyn kreivi. ROBERT BIGOT, Norfolkin kreivi. HUBERT DE BURGH, kuninkaan kamariherra. ROBERT FAULCONBRIDGE, sir Robert Faulconbridgen poika. PHILIP FAULCONBRIDGE, edellisen velipuoli, kuningas Richard I:n bastardi. JAMES GURNEY, lady Faulconbridgen palvelija. PIETARI POMFRETILAINEN, tietäjä. PHILIP, Ranskan kuningas. LOUIS, dauphin. Itävallan arkkiherttua. Kardinaali PANDULPH, paavin lähettiläs. MELUN, ranskalainen ylimys. CHATILLON, Ranskan lähettiläs. ELEONORA, kuningas Henrik II:n leski, kuningas Juhanan äiti. CONSTANCE, Arthurin äiti. BLANCA, Castilian kuninkaan, Alfonson, tytär, kuningas Juhanan sisarentytär. LADY FAULCONBRIDGE, bastardin ja Robert Faulconbridgen äiti. Herroja ja naisia, Angers'n porvareita, sheriffi, airuita, sotaherroja, sotamiehiä, sanansaattajia ja seuralaisia.

Tapaus osittain Englannissa, osittain Ranskassa.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Northampton. Valtasali kuninkaan linnassa.

(Kuningas Juhana, kuningatar Eleonora, Pembroke, Essex, Salisbury y.m., sekä Chatillon tulevat.)

KUNINGAS JUHANA. No, Chatillon, mitä se Ranska tahtoo?

CHATILLON. Kuningas Ranskan tervehtii ja puhuu Kautt' airuensa majesteetille, Englannin lainamajesteetille --

ELEONORA. Mik' outo alku! Lainamajesteetti!

KUNINGAS JUHANA. Vait, äiti hyvä! Asiata kuule.

CHATILLON. Nimessä Arthur Plantagenetin, Gottfridin, veli-vainajasi pojan, Lain voimalla nyt Ranskan Philip vaatii Tään kauniin saaren aluineen, jotk' ovat: Irlanti, Poitiers, Anjou, Touraine, Maine, Kehoittain, että lasket pois sen miekan, Mi laiton haltija on näiden maiden, Ja käteen nuoren Arthurin sen annat, Nepaasi, valtiaasi, kuninkaasi.

KUNINGAS JUHANA. Mut mitä seuraa, jos me kieltäisimme?

CHATILLON. Verinen, hurja sota, joka pakoin Anastaa pakoin saadut oikeudet.

KUNINGAS JUHANA. Pakosta pakkoa, sodasta sotaa, Verestä verta: tietäköön sen Ranska.

CHATILLON. Siis lausun kuninkaani sodanhaasteen: Se lähetykseni on lopputoimi.

KUNINGAS JUHANA. Hänelle minun vie, ja mene rauhaan. Vaan niinkuin leimaus Ranskan eteen lennä, Siell' olen muuten minä ennen sua. Ja tykkieni jyskeen kuulla saatte. Pois! Vihamme sa ole torvettaja Ja oman häviönne synkkä enne. -- Hän kunniakkaan saaton saakoon. Pembroke, Se toimita! Hyvästi, Chatillon!

(Chatillon ja Pembroke menevät.)

ELEONORA. No, poikani? Sit' aina sulle sanoin: Tuo turhamielinen Constance ei tyydy, Ennenkuin poikans' eduksi hän Ranskan Ja koko maailman on tuleen pannut. Tuo oisi estää voitu; helposti Ja hyvällä oisi kaikki sovitettu; Nyt kahden valtakunnan sotavoimain On julmin veritöin se ratkaistava.

KUNINGAS JUHANA. Mut meillä valta on ja oikeus.

ELEONORA. Niin, valta enemmän kuin oikeus; Pahasti oisi muuten sun ja minun, Niin omatuntoni sun korvaas kuiskaa; Sen kuulkoon taivas, sinä vain ja minä!

(Northamptonshiren sheriffi tulee ja puhuttelee kuiskaillen Essexiä.)

ESSEX. Suurvaltias, nyt ratkaistavaksenne Vedotaan kummallisin riita, mit' on Ikänä kuultu. Saako miehet tulla?

KUNINGAS JUHANA. No, tulkoot. -- (Sheriffi menee.) Tämän retken kulungit Saa luostarit ja hippakunnat maksaa.

(Sheriffi palajaa ja hänen seurassaan Robert Faulconbridge ja Philip, bastardi.)

KUNINGAS JUHANA. Mit' olette te miehiänne?

BASTARDI. Minä Vakava alamainen, ylimys Northamptonshirestä ja, niinkuin luulen. Sir Robert Faulconbridgen vanhin poika, Soturi, jonka kuulu Leijonamieli Kentällä ritariksi löi.

KUNINGAS JUHANA. Ja sinä?

ROBERT. Saman Faulconbridgen perijä ja poika.

KUNINGAS JUHANA. Hän vanhempi ja sinä perijäkö? Siis sama teill' ei ole äiti ollut.

BASTARDI. On varmaan, ruhtinaani, sama äiti, Se tiettyä, ja sama myöskin isä, Niin luulisin; mut vissin tiedon tuosta Voi yksin äitini ja taivas antaa; Ken ihmislaps vois moisest' olla varma?

ELEONORA. Hyi, raakalainen! Äitiäsi herjaat Ja kunniaansa loukkaat luulollasi.

BASTARDI. Minäkö, rouva? Mull' ei siihen syytä. Se veljeni on juonta, eikä mun. Jos sen hän toteen sais, niin multa vuosin Viissataa puntaa sieppais. Kaitkoon taivas Mun maatani ja maammon kunniaa!

KUNINGAS JUHANA. Tokinen poika! -- Miksi nuorempana Hän sulta vaatii perinnön?

BASTARDI. En tiedä; Varmaankin tekee tiluksia mieli. Mut äpäräksi vain hän mua haukkuu. Aviosyntyinenkö lien, vai enkö, Se seikka on, jost' äiti vastatkoon; Mut jalosyntyinen ma olen, herra, -- Siunattu, kellä minust' oli vaivaa! -- Naamamme rinnan pankaa, tuomitkaa: Jos Robert vanhus meidän kummankin On siittänyt, ja tuo jos isään tulee, -- Oi, Robert vanhus, isä, polvillani Jumalaa kiitän, etten tule sinuun!

KUNINGAS JUHANA. Haa, minkä houkon taivas tänne laittoi!

ELEONORA. Leijonamielen kasvoin ilme aivan, Ja äänen soinnahduskin samanlainen. Kas, poikaniko näköisyytt' et huomaa Tuon miehen valtavassa vartalossa?

KUNINGAS JUHANA. Sävyjään olen tyynnä tarkastellut: Hän ilmeinen on Richard. -- Sano, poika, Miks veljeltäsi vaadit hänen maitaan?

BASTARDI. Hän naamapuoli on kuin isänikin, Ja naamapuolikas[1] veis kaikki maani. Tuommoinen naamapuoli äyrityinen Viisisataa puntaa multa vuosin veisi!

ROBERT. Suurvaltias, kun eli isä-vainaa, Veljenne paljon käytti isääni --

BASTARDI. Vai niin; et tuolla maitani sa voita; Mut sano, kuinka äitiä hän käytti.

ROBERT. Ja kerran hänet laittoi airuena Sopimaan Saksan hallitsijan kanssa Senaikuisista tärkeist' asioista. Kuningas tilaisuudest' otti vaarin Ja hänen talossaan sill' aikaa asui. Mihinkä ryhtyi, sanoa en kehtaa, Mut tosi totta: aavat maat ja meret Isästä erottivat äidin silloin -- Isäni usein sanovan sen kuulin -- Kuin tämä hauska velikulta tehtiin. Hän kuolinvuoteellansa testamenttas Minulle maansa, kuollen siinä uskoss', Ett' emon poika tuo ei hänen ollut; Jos oisikin, niin syntyi neljätoista Hän viikkokautta ennen aikaansa. Siis, ruhtinas, omani mulle suokaa, Isäni maat, se isän oli tahto.

KUNINGAS JUHANA. Mut veljesihän laillinen on lapsi, Emosi aviossa synnyttämä. Jos tämä syrjähtyi, niin syy on hänen; Se vaara joka nainutt' uhkaa miestä. Mitä, jos veljeni, mi väittees mukaan Tuon pojan syntymäst' on vaivaa nähnyt, Ois isältäsi vaatinut tuon pojan? Ei, veikko, koko mailmaa vastaan isäs Ois oman lehmän vaskaa varjellut, Se varma. Poika veljeni jos oiskin, Niin hänt' ei tää vois vaatia, eik' isä Myös hyljätä, vaikk' ei hän oiskaan hänen. Siis tästä seuraa: äitini jos poika Sun isällesi siitti perijän, Niin isän perijän on isän maatkin.

ROBERT. Isäni tahdoll' ei siis ole voimaa Orvita lasta, jot' ei itse tehnyt?

BASTARDI. Ei voimaa enemmän mua orvita Kuin voimaa mua tehdä, luulisin ma.

ELEONORA. Mit' ennen olla soisit, Faulconbridgeko, Maanomistaja, niinkuin veljesikin, Vai Leijonako-mielen kuulu poika Ja oma herrasi, vaikk' ilman maata?

BASTARDI. Jos oisi veljeni mun näköiseni Ja minä hänen, ihka ilmi Robert, Jalat kuin puikot, käsivarret niinkuin Topatut airokalat, naama ohut, Ett' ei vois ruusuakaan korvaan panna, Kun huudettaisiin jo: "Kas, äyrityistä!"[2] Ja muodon kanssa kaikki maansa saisin, Niin paikasta en liiku, jos en antais Tään naaman eestä joka vaaksaa pois: Tuommoinen rääppä min' en olla vois.

ELEONORA. Sinusta pidän. Osasiko heität, Maas annat tuolle pois ja mua seuraat? Soturi olen, Ranskaa vastaan lähden.

BASTARDI. Veli, ota maani, minä otan onnen. Viisisataa puntaa vuosin naamas antaa, Ma siit' en antais viittä naulankantaa. -- Ma teitä, rouva, seuraan kuolemaan.

ELEONORA. Ei, edeltä saat itse sinne mennä.

BASTARDI. Etuuden antaa moukka ylhäisille.

KUNINGAS JUHANA. Nimesi mikä?

BASTARDI. Philip, ruhtinaani; Nimeni alku Philip on: tuon hyvän Sir Robert-ukon vaimon vanhin poika.

KUNINGAS JUHANA. Täst' alkain nimi olkoon muodon mukaan: Polvistu, Philip, nouse suurempana; Nouse, sir Richard Plantagenetina!

BASTARDI. Kätesi, veljyt äidinpuolinen! Ma isältäni kunniata sain, Ja sinä isältäsi maata vain. Siunattu hetki, oli yö tai päivä, Kun sikisin ja poiss' ol' ukko-räivä!

ELEONORA. O, puhdasverinen Plantagenet! -- Min' olen mummos, Richard; kutsu siksi.

BASTARDI. Niin, melkein, mut ei oikein; vähät siitä! Vinoa joskus hyväkin on työ; Jos oven suljet, käydään ikkunoista. Ken päivää pelkää, hiipii, kun on yö; Saa kuka saa, ken voisi estää moista! Liki tai kauas, kun vain naula veti; Min' olen minä, jospa ken mun teki.

KUNINGAS JUHANA. Mene, Faulconbridge! Min toivot sen nyt saat: Ritari maaton hankki sulle maat. -- Tule, äiti; tule, Richard, sinäkin! Nyt Ranskaan, Ranskaan mitä kiiruimmin!

BASTARDI. Hyvästi, veli! Onneks olkohon Sinulle syntymäsi nuhteeton! -- (Kaikki, paitse Bastardi, menevät.) Näin voitin vaaksan verran kunniaa, Mut monta, monta vaaksaa meni maata. Nyt mökin Jaanasta voin tehdä rouvan. -- "Sir Richard, päivää!"[3] -- "Kiitos, poikaseni!" -- Jos hän on Yrjö, sanon Pekaksi, Nuor' aateluus se nimiä ei muista: Se nousukkaalle liian huomaavaista Ja alhaist' ois. Tuoss' armon pöydäss' istuu Mies ulkolainen, hän ja hammastikku.[4] Ritarivatsani jos nyt on kylläs, Niin hammast' imaisen ja kuulostelen Siroista kaukolaista: "Hyvä herra", Näin alotan ja kyynäspäähän nojaan; "Saisinko pyytää", -- kysymys se tuo on: Ja vastuu tulee niinkuin aapisesta: "Oi, herra", sanoo vastuu, "mielist' aivan, Suvaitkaa, nöyrin olen palvelijanne." "Ei, minä tiedän", sanoo kysymys, Ja ennenkuin saa vastuu selvän, mistä On kysymys, niin puheiss' imarissa Alpeista, Pyreneitten vuoristosta, Po-virrasta ja Apenniineista Piankin joutuu illallisen aika. Tuo suurellist' on käytöstä, se sopii Mun-laisilleni neron nousukkaille. Se vain on ajan silmiss' äpärä, Jok' ajan muotitapoja ei tunne -- Jään siksi minä, tunnenko vai en -- Eik' yksin puvussa ja käytöksessä, Ei ulkokiilloll' eikä koreudella, Vaan sielun sisimmästä ajan maitiks Voi luoda maireen, maireen, maireen myrkyn. Sen tahdon oppia, en pettääkseni, Vaan sillä välttääkseni petosta. Sen tulee olla porras nousulleni. -- Ken tuossa rientää? Ratsupuvussa? Naislennättikö? Eikö hällä miestä, Ken torveen toittais hänen edellään? (Lady Faulconbridge ja James Gurney tulevat.) Ah! Äitihän se onkin. -- Hyvä rouva, No, mikä teillä nyt on hoviin kiire?

LADY FAULCONBRIDGE. Miss' on se veljesi, miss' on se konna, Jok' ajaa hampain takaa kunniaani?

BASTARDI. Velikö Robert? Robert ukon poika? Se jätti Colbrandko,[5] se hirviö? Sir Robertinko poikaa etsitte?

LADY FAULCONBRIDGE. Sir Robertinko poikaa! Niin, sa lortti, Sir Robertin! Sir Robert jätä rauhaan. Sir Robertin hän laps on niin kuin sinä.

BASTARDI. James Gurney jätä meidät hetkeks yksin.

GURNEY. Hyvästi, Philip!

BASTARDI. Philip? Naakka! James, Tekeillä kummaa on, saat kohta kuulla. -- (Gurney menee.) En ole, rouva, Robert-ukon poika; Hän paastoaan ei rikkois, vaikka minust' Osansa söisi pitkäperjantaina. Sir Robert hyvää voi, mut' totta puhuin, Mua ei hän tehdä voinut -- eipä niinkään; Tekonsa tunnetaan. -- Siis, äiti hyvä, Ket' on mun kiittäminen raajoistani? Sir Robertist' ei ole tämä reisi.

LADY FAULCONBRIDGE. Oletko veljees liittounut sinä, Jonk' etu oisi puoltaa kunniaani? Mit' ivaa, sinä nokkaviisas loppi?

BASTARDI. Ritari, äiti hyvä, ritari: Ritarilyönti tuoss' on olassani. Sir Robertin en poika ole, äiti; Sir Robertin ja maani luovutin, Aviosuku, nimi, kaik' on mennyt. Siis, äiti, sano, ken on isäni? Mies pulska varmaankin; no, sano, äiti.

LADY FAULCONBRIDGE. Siis Faulconbridgen nimen kiellätkö?

BASTARDI. Niin totta kuin ma kiellän paholaisen.

LADY FAULCONBRIDGE. Isäsi oli Richard Leijonamieli. Tulisen, pitkän viettelyksen jälkeen Aviovuoteeseen ma hänet päästin. Jumala rikokseni anteeks suokoon! Sinut on synnyttänyt synti musta, Vaan vastustaa en voinut pakotusta.

BASTARDI. Kautt' auringon! Jos voisin jälleen siitä, Parempaa isää toivoa en voisi. On oikeutettujakin syntejä, Ja niit' on teidän; hupsuntyöt' ei työnne: Yleän lemmen alamaisuusuhriks Sydämmen altistua täytyi hälle, Jonk' urhontarmoa ja raivoisuutta[6] Niin säihkyi uljas leijona, ett' antoi Kuninkaan-sydämmensä Richardille. Ken leijonalta riistää sydämmen, Naissydämmenkin hevin voittaa. Äiti, Sydämmen kiitos sulle isästäni! Ken sanoo, että väärä oli työ Sun tekosi, sen nielköön hornan yö! Tule, äiti; suvulle sun näytän nyt; Saat kuulla, että synti ollut oisi, Jos Richardin sa oisit hyljännyt. Se valhehtii, ken toista väittää voisi.

(Menevät.)

TOINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Ranska. Angers'n muurien edusta.

(Toiselta puolelta tulee Itävallan herttua sotajoukkoineen: toiselta Philip, Ranskan kuningas, sotajoukkoineen, sekä Louis, Constance, Arthur ja seuralaisia.)

LOUIS. Angers'n luo tervetullut, uljas herttua! -- Arthur, sun suuri kantaisäs, Richard, Hän, joka sydämmen vei leijonalta Ja pyhään sotaan Palestiinaan läksi, Sai varhain surman tältä herttualta.[7] Nyt, hyvittääkseen hänen heimoaan, Hän meidän pyynnöstä on tänne tullut Sun tähtes, poika, miekkaa häilyttämään Ja väkivaltaa häätämään, jot' uhkaa Englannin Juhana, tuo setäs julma. Syleile, helli, tervehytä häntä.

ARTHUR. Richardin surman anteeks suokoon taivas, Taas elämän kun tuotte heimolleen, Sen oikeutta sodan siivin kaiten. Käteni heikko teitä tervehtää, Mut sydämmessä puhdas rakkaus asuu. Siis, tervetullut Angers'n porteille!

LOUIS. Mik' oiva poika! Ken ei sua auttais?

ITÄVALLAN HERTTUA. Tään pyhän suudelman nyt poskees painan Rakkauden panttikirjan vakuudeksi, Ett' ennen täält' en minä kotiin palaa, Kuin Angers ja sun oikeutesi Ranskaan Ja tuohon kalpeahkoon valkorantaan,[8] Min jalka luotaan survoo meren ärjyt Ja saarelaiset sulkee mannermaista -- En, kunnes Englanti, tuo meren helmi, Tuo linna, aallon vyöttämä, jok' aina Lujana seisoo valloittajaa vastaan -- En, kunnes tämä äärin lännen kulma Sua kuninkaakseen kutsuu -- ennen, poika, En kotiin lähde enkä miekkaa heitä.

CONSTANCE. Täss' äidin, lesken, kiitos teille, kunnes Kätenne vahva hankkii hälle voimaa Paremmin rakkauttanne palkitsemaan.

ITÄVALLAN HERTTUA. On taivaan rauha niillä, joiden miekan Näin oikea ja hurskas sota vihkii.

KUNINGAS PHILIP. No, toimeen siis! Tuon korskan kaupungin Nyt otsaa kohti tykit suunnatkaamme. Parahat sodan päällysmiehet tänne Valitsemahan parhaat hyökköpaikat. Ma tästä kaupungista uhraan vaikka Kuninkaan-henkeni, ma vaikka kahlaan Torille ranskalaisten veressä, Mut tuolle pojalle sen valloitan ma.

CONSTANCE. Lähettiläältä ensin vastuu varro, Äläkä miekkaas suotta verin tahraa. Kentiesi Chatillon tuo rauhan tietä. Sen oikeuden, jonk' aiot sodall' ostaa. Kadumme silloin joka veren tilkkaa, Jot' innossa näin syyttä vuodatamme.

(Chatillon tulee.)

KUNINGAS PHILIP. Mik' ihme, lady! Toivoasi myöten Nyt saapuu lähettimme Chatillon. -- Englannin vastuu kerro lyhyesti: Varromme tyynnä; puhu, jalo loordi!

CHATILLON. Tää kurja hyökkäys heittäkää, ja viekää Isompiin töihin sotajoukkonne. Englanti, vaateistanne kiukkuisena On aseissa. Mua vastatuuli esti, Ja hän sai siitä aikaa yhtä joutuun Kuin minä nousta maihin joukkoineen. Angers'ta kohti kiirein nyt hän marssii; On voima hällä vahva, miehet uljaat, Mukana leskikuningatar seuraa, Kuin Ate, veritöihin kiihtämässä, Myös veljentytär, Castilian Blanca, Kuningas-vainaan jalkapoika myöskin; Ja kaikki saaren hurjat huimapäät, Ravakat, rajut seikkailijat, joilla Naismuoto on, mut lohikäärmeen sisu, Maat, mannut myyvät pois ja ylvästellen, Perintöoikeus sälyttynä selkään, Tulevat tänne uuden onnen voittoon. Valiojoukkoa sen uljaampaa, Kuin mitä laivat Englannin nyt tuovat, Ei ole aallon parmaill' ennen uinut Peloksi, turmioksi kristikunnan. (Rumpujen ääniä kuuluu.) Nuo niiden jylhät rummut estävät Pitempää kertomusta; keskusteluun Tai taistoon kutsuvat. Siis valmiit olkaa.

KUNINGAS PHILIP. Kuink' äkkinäistä tämä hyökkäys!

ITÄVALLAN HERTTUA. Jot' äkkinäisempi, sit' enemmän Se kiihoittakoon meitä puolustukseen. Näet, tilaisuutta myöten kasvaa miehuus. Siis, tervetullut vaan; me valmiit ollaan.

(Kuningas Juhana, Eleonora, Blanca, Bastardi, Pembroke tulevat sotajoukon kanssa.)

KUNINGAS JUHANA. Ranskalle rauha, rauhassa jos Ranska Perityt maamme meille suo! Jos ei, Niin verta Ranska vuotakoon, ja rauha Taivaaseen nouskoon, meidän rangaistessa Jumalan vihan vitsana ne röyhkät, Jotk' ovat karkoittaneet rauhan maasta!

KUNINGAS PHILIP. Myös Englannille rauha, tää jos vaino Rauhaksi palaa Ranskast' Englantiin! Englannin tähden, rakkaudesta siihen Täss' asetaakan alla hikoilemme. Sun tehtäväsi tämä työmme ois; Mut Englantia rakastit niin vähän, Ett' oikeaa sen kuningasta sorsit, Perimysjohdon rikoit, valtakunnan Ivasit orpoutta, väkivalloin Pilasit kruunun neitseellisen maineen. Nuo, katso, Gottfrid-veljesi on kasvot! Nuo silmät, otsa tuo, ne ovat hänen, Vain pienois-ote siitä suuremmasta, Min Gottfrid hautaan vei; viel' ajan käsi Kehittää tästä kirjan yhtä suuren, Hän vanhemman on Gottfrid-veljes poika, Ja poikana on hällä isän oikeus Englannin kruunuun. Kuinka, Herran tähden. Sin' olet kuninkaana, vaikka virtaa Elävä veri noissa ohimoissa, Joill' oikeus kruunuun on, sun ryöstämääsi!

KUNINGAS JUHANA. Ken on sun valtuuttanut, Ranskan herra, Tilille tästä mua vaatimaan!

KUNINGAS PHILIP. Se ylin tuomari, mi mahtavain Povessa herättää sen hyvän vaiston, Ett' oikeutt' ei saa tahrata ja ryöttää, Hän turvihini heitti lapsen tään, Ja hänen valtuullaan sua töistäs syytän Ja avullaan sua niistä rankaisen.

KUNINGAS JUHANA. Vai niin, sa vallan itsellesi valtaat.

KUNINGAS PHILIP. Anteeksi: sillä valtaajaa vain häädän.

ELEONORA. Ja ketä valtaajaksi sanot, Ranska?

CONSTANCE. Sen kuulet multa: -- poikaas, vallikkoa.

ELEONORA. Hyi, rietas! Äpäräskö kuninkaaksi, Ett' itse kuningatar-vallan saisit!

CONSTANCE. Pojalles olin yhtä uskollinen Kuin sinä miehelles; tää poika isääns' On enemmän kuin Juhana on sinuun, Niin toinen teist' on tavoillensa toiseen, Kuin piru äitiinsä ja sade veteen. Äpärä poikaniko? Kautta taivaan, Niin puhdasverinen ei isäns' ollut! Ja kuinka voikaan, moinen kun ol' äiti?

ELEONORA. Kah, poika, kelpo äiti! Isääs syyttää!

CONSTANCE. Kah, kelpo mummo! Sua tahtois syyttää!

ITÄVALLAN HERTTUA. Vait!

BASTARDI. Kuulkaa huutajaa!

ITÄVALLAN HERTTUA. Ken hitto sinä?

BASTARDI. Mies, joka hiton sutkat tekis sulle, Jos nahkoines sun tapais kahden kesken. Sin' olet sadun urhoollinen jänö, Mi nyhtää partaa kuolleen leijonan. Savutan turkkisi, jos saan sun kiinni; Niin varo vain, sen totta teen kuin teenkin.

BLANCA. Tuo puku leijonan vain häntä siisti, Ken puvun itse leijonalta riisti![9]

BASTARDI. Tuon seljäss' yhtä muhkea se on, Kuin Herkuleen ois vaippa seljäss' aasin. -- Mut, aasi, pois tuon selkätaakkas laitan, Ja annan toisen, jolla lapas taitan.

ITÄVALLAN HERTTUA. Ken siinä lapattaa ja suurin sanoin Niin pöyhkeilee, ett' ihan korvat huumaa?

KUNINGAS PHILIP. Louis, nyt päätä, mit' on tehtävä.

LOUIS. Naiset ja narrit, tyhjä tora pois! -- Juhana kuningas, tää lain on summa: Englanti, Irlant', Anjou, Touraine, Maine Pois anna, nimess' Arthurin sen vaadin. Aseesi heitätkö ja pyynnön täytät?

KUNINGAS JUHANA. En, ennen henki! Sua uhmaan, Ranska. Bretagnen Arthur, tule turviini, Enemmän minä sulle lemmest' annan Kuin mitä koskaan voittaa pelko Ranska. Antaudu, poika!

ELEONORA. Tule mummon tykö.

CONSTANCE. Niin, mene, poika, mummon tykö, mene! Kuningaskunta anna mummolle, Niin mummo luumut antaa, kirsikat Ja viikunat! Oi, mikä hyvä mummo!

ARTHUR. Vait, äiti hyvä! Oi, jos haudass' oisin! En ole moisen melun arvoinen.

ELEONORA. Laps parka itkee, noin kun äiti herjaa.

CONSTANCE. Jos herjaan taikka en, niin herja teihin! Ei äidin herja, mutta mummon häijyys Pusertaa raukan silmist' itkun helmet; Ne uhriveroks taivas omistaa; Noill' aito päärlyillä hän taivaalt' ostaa Oikeuden itselleen ja koston teille.

ELEONORA. Hävytön maan ja taivaan pilkkaaja!

CONSTANCE. Hävytön maan ja taivaan häväisijä! Minäkö pilkkaan? Sinä ja sun joukkos, Te tältä poljetulta piltiltä Maat, oikeudet, kuninkuudet veitte. Hän sinun esikoisesi on poika, Ei muusta onneton kuin sinusta. Sun syntis tätä lapsiparkaa kohtaa; Lain uhkarangaistus nyt häntä etsii, Kun vasta toisessa hän polvess' on Sun syntiraskaan kohtus sukukantaa.

KUNINGAS JUHANA. Lopeta, hourulainen!

CONSTANCE. Sana vielä: Tuon synneist' ei hän yksin vaivaa kärsi, Vaan tuon on synnit, vaivat luoja pannut Tään lapsen vaivaks, joka vaivaa kärsii Tuon sijassa ja hänen synneistään, Vääryyttä kärsii vääryydestä vaimon, Mi häness' omaa itseänsä vitsoo. Näin kaikki kosto tätä lasta kohtaa, Tuon naisen tähden kaikki. Kirous hälle!

ELEONORA. Viimeisen tahdon näytän, suulas herja. Jok' oikeuksistaan pois sun poikas sulkee.

CONSTANCE. Sen kyllä uskon: tahdon, ilkitahdon, Naistahdon, juljettoman mummon tahdon!

KUNINGAS PHILIP. Vait, lady! Vaietkaa tai malttukaa! Tään seuran suostumuksellaan ei sovi Noin epäsointoisata soimaa säistää. -- Nyt torvi soikoon, Angers'n asukkaat Muureille kokoon; sanokoot, ken meistä On heille mieleen, Juhana vai Arthur.

(Torven toitauksia. Porvareita tulee muureille.)

1. PORVARI. Muureille kuka meitä kutsuu?

KUNINGAS PHILIP. Ranska Englannin puolesta.

KUNINGAS JUHANA. Ei, Englanti Omasta puolestansa. Angers'n miehet, Englannin taatut alamaiset --

KUNINGAS PHILIP. Taatut Arthurin alamaiset, Angers'n miehet, Puheluun rauhalliseen torvi kutsuu.

KUNINGAS JUHANA. Eduksi meille; siis meit' ensin kuulkaa -- Nuo Ranskan liput, jotka edenneet On suoraan kaupunkinne silmäin eteen, Ne teille vahingoks on tänne tulleet. Kanuunain uumenet on vihaa täynnä, Ja valmiina ne ovat muureihinne Rautaista kiukkuansa purskumaan. Verisen rynnistyksen valmistukset Ja Ranskan julma hyökkö porttejanne, Noit' Angers'n kyynysilmiä, jo uhkaa. Ja me jos emme tulleet ois, niin kivet, Nuo nukkuvat, tuon muurivyönne paadet, Tykistön myrskyst' oisi alas syösseet Lujasta kalkki vuoteestaan ja tehneet Leveän aukon, josta teidän rauhaan Verinen hyökännyt ois väkivalta. Mut nähdessänsä meidät, kuninkaanne, -- Mi vaivalla ja kiitomarssissa Toi tänne vastavoiman, joka suojais Naarmoista kaupunkinne poskipäitä -- Niin kohta Ranska keskusteluun taipuu, Ja tulikuulain sijaan, joilla aikoi Kuumeeseen värisyttää muurejanne, Sanoja maireita nyt höyryttää, Kapinaan vietelläkseen korvianne. Heit' uskokaa sen mukaan, kunnon miehet, Ja sisään kuninkaanne päästäkää, Mi kiireen vaivoist' uupuneena hengin Nyt turvaa muurienne suojass' etsii.

KUNINGAS PHILIP. Nyt mua kuulkaa, sitten vastatkaa. Täss', oikealla kädelläni, jolla Tään pojan laillist' oikeutta vannoin Pyhästi kaita, nuor' on Plantagenet, Tuon miehen vanhimmaisen veljen poika Ja hänen valtiaansa, maan ja kaiken. Tään polkeutuneen oikeuden vuoksi Sodalla poljemme nyt Angers'n kenttää, Vaikk' enempää ei vihamieltä meissä. Kuin mihin vierasystävyyden käsky Tään lannistetun lapsen hyväksi Pakottaa tuntoa. Siis sovinnolla Vasallivelkanne nyt maksakaa Sen velkojalle, tälle ruhtinaalle, Niin aseemme, kuin rengassuinen karhu, Näöksi vain on eikä vahingoksi; Kanuunain vimman turhaan tuhlaamme Haavoittumattomihin taivaan pilviin Ja, jouten riemumielin palaten, Kypärin ehjin, lovettomin miekoin, Kotihin viemme samat kirkkaat veret, Joit' olimme jo kaupunkiinne syöstä, Ja rauhan saatte, vaimot, lapset, kaikki. Mut tyhminä jos tarjon hylkäätte, Niin teit' ei tämän harmaan muurin kehä Voi peittää meidän sota-airuiltamme, Vaikk' engelsmannit kaikki tykistöineen Sen jylhä kerho kätkis. Sanokaa siis, Meit' omistatteko te herraksenne Sen nimessä, jonk' oikeutt' ajamme, Vai annammeko raivollemme merkin Ja verell' otammeko omamme?