Part 3

Keittiön puolella aloitti Kaisa Kompura kimakalla äänellä nimismiestä vastaan tähdätyn virren, johon useat tuvassa olevat kommunistisolut virkavallan kiusaksi yhtyivät:

»Juur turhaan kiukuissaan Nyt maailman päämies vaan Pauhaapi...»

Huomattiin että myöskin poliisi Suova veteli virttä, minkä johdosta nähtiin eräiden puolinoskien kummallisesti hymyilevän.

Virren päätyttyä kysyi poliisi Suova, eikö Näppinen vielä pitäisi pientä rukousta, mikä noskemaisuutta kuvaava lauselma puhemiehen puolelta jätettiin omaan alhaiseen arvoonsa.

Puhemies Näppinen teki julkisen ilmoituksen, että hän alistuu porvarillisen väkivallan edessä, lausuen surkuttelunsa, että poliisi, köyhän leskivaimon poikana, sortaa sitä luokkaa, josta on itsekin lähtöisin.

Pekka Suova sanoi, että jos tässä sortaminen olisi kyseessä, niin olisi hän ensin mennyt tuonne kahvilan puolelle pyytämään maistellakseen sitä Reeta Sinkkosen limonaatia, jolla on niin muikea haju, että tuntuu pihalle asti.

Puhemies Näppinen selitti, ettei hän suinkaan ole tahtonut millään tavoin loukata Pekka Suovaa, joka tunnetaan maltilliseksi virkamieheksi.

Israel Huttunen ehdotti, että kokous lausuisi Pekka Suovalle kansan luottamuksen, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.

Poliisi Pekka Suova lausui kansalle: kiitoksia!

8 §.

Kokouksen jatkuessa sääntöperäisessä järjestyksessä ilmoitti puhemies Näppinen kysymystä olleen kommuunin keskuudessa yksityisesti, olisiko kommunistien ryhdyttävä keskustelemaan noskelaisten kanssa yhteistoiminnan aikaansaamisesta eduskuntavaaleissa köyhälistön rintaman lujittamiseksi porvarillista taantumusta vastaan.

Tov. Kusti Pirhonen selvitteli yhteiskunnallisia katsantokantoja luokkataistelun valossa, tullen siihen johtoperään, että noskelaisille olisi tarjottava tilaisuus yhteistoimintaan luokkatietoisen köyhälistön kanssa.

Tämä puhe synnytti kiivasta mielenliikutusta laajoissa vallankumouksellisissa riveissä, jotka huusivat, että Pirhosen Kusti on tainnut saada urakakseen täyttää ohrananoskelaisten syöttiläspomojen mahalaukut työtätekevän luokan tuloksilla.

Esittäen halpamaisia hulikaani- y.m. parjauksia maalasi Kusti Pirhonen noskelaista sosialibatrioottista aatetta mitä voimakkaimmilla pääväreillä, ollen tilaisuudessa esittämään profveettamaisen itserakkautensa, ja vastaväittäjiä kohtaan kohdisti ala-arvoisia sanasutkauksia.

Kun Simo Turtiainen antoi ymmärtää, että demokraatit tahtovat rukoilemalla saavuttaa pikkuparannuksia, huusi puolinoske Heikki Putkonen, että koska se on Turtiaisesta tullut asiantuntija, kun ei ole tähän asti ymmärtänyt kuin ne kaksi asiaa, jotka äskensyntynyt lapsikin osaa.

Muutamien nauraa räkättäessä kutsui puhemies Näppinen Heikki Putkosen päiväjärjestykseen.

Mari Kukkonen toi päivänvaloon vainotun punikkikansan kiusaukset valkoisen tasavallan verivaakunan alla, saattaen esille räikeitä ja kyynillisiä epäkohtia.

Puhemiehen huomautettua Mari Kukkoselle, että nyt on kysymys noskelaisista eikä porvareista, kiljasi Mari Kukkonen, että mikä sinä luulet olevasi määrääjä, mistä minä puhun.

Muutkin akat rupesivat huutamaan, että naisella on äänioikeus, antaa Mari Kukkosen puhua.

Melkoisen naurunrähäkän vallitessa sanoi puhemies Näppinen, että voi hyvä isä, jos kuka saisi nuo akat riivatut pitämään turpansa kiinni.

Justus Tiilikainen ehdotti, että ajetaan ne kahvilan puolelle, mikä hyväksyttiin.

Merkittiin pöytäkirjaan, että muut akat lähtivät vastustelematta, paitsi Kaisa Kompura, joka oli heitettävä, ja joka sitten vielä kävi pirtin ovella pyllistämässä internaalille ja sen puhemiehelle.

Levollisuuden palattua jatkettiin asian käsittelyä yhteistoimintamahdollisuuksista noskelaisten kanssa.

Justus Tiilikainen esiintoi perustellussa lausunnossa, että kapitalismin raastamat työläiset kääntäisivät Kotolaisten reformistiselle petturisakille selkänsä, ennenkuin joutuvat kapitalismin jättiläiskäärmeen nieluelimistä alashotkaistuksi, mikä muutamilta hyväksyttiin.

Paavo Pellikka vänkäsi laajemmassa esitelmässä noskelaisuuteen, sanoen Tiilikaisen sotkevan veden voidakseen kalastaa sameudessa yksilöllisten tarkoitusperien hyväksi.

Tov. Tiilikaisen selvitettyä Pellikan roistomaista vääristelyä käytti Heikki Putkonen pitemmän puheenvuoron, tarkoitusperänä kohottaa työläisväestö luokkana laumakantaa korkeammalle.

Simo Turtiainen paljasti kuvaannollisia esimerkkejä porvarillisesta oikeuspuntarista, joka noteeraa kommunistisille sanomalehdille kuritushuonetta vallankumouksellisen totuuden puhumisesta.

Paavo Pellikka veti esiin näytöksiä sos. dem. lehdistä, että nämä tuomitsevat ankarasti porvarillisen oikeuspuntarin, jos se tahtoo takseerata tuomiota vallankumouksen valmistamisesta, mihin sihteeri Mikko Tarjus liitti välihuudahduksen, että ne ovat vain salataantumuksen grogotiilin mustia murhekyyneliä vallankumouksellisen käsityksen hämäämiseksi.

Suuressa loppupuheessa teki puhemies Jerobeam Näppinen yhteenvedon noskelaisten rötöksistä työväen pettämiseksi sekä salaisesta suostuvaisuudesta vallankumouksen esitaistelijain ohranoimiseen, todistaen kommunistisella tietoisuudella sos.-dem. johtoherralurjusten inhoittavien taistelukeinojen ainoana tuloksena olevan vain sen, että työväki jättää omiin hoteisiinsa nämä kurjat ohranan kätyrit, jotka valta-asemansa pelastamiseksi eivät näe muuta keinoa kuin usuttaa valkoisen taantumuksen mustat ohranat työväenliikkeen kimppuun.

Puhemies Näppinen kysyi lopuksi, onko se kansan tahto, johon kansa vastasi että on.

Heikki Putkosen ja Paavo Pellikan lausuttua päivittelynsä kielsi puhemies heitä puhumasta kansan tahtoa vastaan Pöllölässä.

Puhemiehen tiedusteltua, olisiko valittava pöytäkirjan tarkastaja, vastasi kokous yksimielisesti, että tarkastakoon Mikko Tarjus, koska on itse sen laatinutkin.

Poliisi Pekka Suova kysyi, eikö kokous jo pian lopu, mihin puhemies vastasi, ettei tässä enää tule esille mitään vallankumouksellista, niin että senpuolesta joudat kyllä lähteä, jos on mihin kiire.

Poliisi Suova tiedusteli vielä, oliko kokouksen jälkeen pidettävissä iltamissa erikoista ohjelmaa, minkä johdosta sihteeri Mikko Tarjus ilmoitti, että liekö tuossa muuta kuin kintun vingutusta ja lattian silitystä.

Poliisi Suova sanoi, että siispä jääkää terveeksi, Pöllölän kommunistit, johon kokous vastasi, että hyvästi vain ja kiitoksia seurasta.

Poliisin mentyä arveli Simo Turtiainen, että lieneekö sille nokkaan käynyt haju noista Pussisen pojan limonaatipulloista, kun se siihen suuntaan oppaili, mihin kansankerrokset vastasivat, että on tässä tuvassa niin monensorttista hajua, ettei siitä poliisikoirakaan selvää ottaisi.

Virallisen kokouksen päätyttyä otettiin esille kysymys parista puolikuppisesta köyhälistön tiktatuurin kunniaksi.

Solutar Reeta Sinkkonen ilmoitti, että kahvia kyllä olisi, mutta Pussisen pojan tuomiset ovat lopussa.

Sihteeri Mikko Tarjuksen lausuttua läsnäolijain puolesta kummastuksen tunteet Pussisen aikamiespojalle, ilmoitti mainittu poika, että demokraateilla sitä kyllä olisi, kun ne varustivat sitä yli oman tarpeen sinne Törkysen saunaan.

Sihteeri Mikko Tarjus ilmaisi otaksuman, etteivät nosket ole halukkaat jakamaan kommunistien kanssa.

Puhemies Näppinen esitti valittavaksi kolmimiehisen komitean laatimaan mietintöä siitä, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä asian valaisemiseksi.

Hyväksyen ehdotuksen valitsi kokous huutoäänestyksellä komitean jäseniksi Jerobeam Näppisen puheenjohtajana, Mikko Tarjuksen varapuheenjohtajana ja sihteerinä sekä Israel Huttusen jäsenenä. Komitealle lausuttiin toivomus, että se valmistaisi mietinnön nopeasti, hautaamatta sitä vihertävän veran alle.

Komitean puolesta vastasi Mikko Tarjus, että yhtä jano se on meillä kuin teilläkin.

Komitea kokoontui heti porstuassa.

Viiden minuutin kuluttua esitti komitea internaateille ehdotuksen, että valiokunta kommunistisia soluja saisi tehtäväkseen lähestyä noskelaisia Törkysen saunassa yhteistoiminnan aikaansaamisen nimessä valtiollisissa vaaleissa. Kokous ilmaisi myötätuntoista kannatustaan yleisellä hölinällä.

Justus Tiilikainen ilmoitti vastustavansa kaikkia valtiollista yhteistoimintaa koskevia neuvotteluja, viitaten yleispöllöläläisen internaalin äsken tekemään päätökseen.

Israel Huttunen huomautti sattuvasti, että kansalla, jolla on valta sitoa, on myöskin valta päästää, joten läsnä olijat voivat vaikeuksitta purkaa äskeisen päätöksen.

Sihteeri Mikko Tarjus selitti asiantuntemuksella, ettei sitä tarvitse purkaakaan, vaan voi hän pöytäkirjaa tarkistaessaan jysteerata päätöstä siihen suuntaan kuin vallankumouksellisen köyhälistön tarpeet vaativat.

Kunniasolu Jerobeam Näppinen valaisi asiaa vallankumouksellisen taktillisuuden merkeissä, koska ei Pöllölän kommuunin tosiperäinen tarkoitus ole valtiollisen yhteistoimintapohjan luominen aatteen pettäjien välille, vaan ainoastaan tarpeellisen pirtun hankkiminen vallankumouksen hyväksi, mille valtiolliselle kaukonäköisyydelle nähtiin luokkatietoisten toverien ymmärtäväisesti virnuilevan.

Jerobeam Näppisen kysymykseen, olisiko se kansan tahto, vastattiin yksimielisesti myöntäen.

Valtuutettiin ilman keskustelua äskeinen komitea ryhtymään neuvotteluihin noskelaisten kanssa Törkysen saunassa.

Justus Tiilikaisen toivomukseen, ettei komitea antaisi jesuiittamaisten noskelaisten pettää itseään, vakuutti komitea tulevansa toimimaan vallankumouksellisen järjen selvässä valossa.

Pannen komitea tämän jälkeen hatut päähänsä ja lähtien matkalle Törkysen saunaan.

10 §.

Komitean lähdettyä esitti Justus Tiilikainen ulkopuolella pöytäkirjan, eikö toveri Kuusinen olisi kutsuttava aitasta, koska poliisi on mennyt matkaansa.

Kansa hyväksyi tämän yksimielisesti, ja valtuutettiin toveri Tiilikainen noutamaan toveri Kuusisen aitasta.

Toveritar Reeta Sinkkonen esitti, että internaali tervehtisi toveri Kuusista seisoalleen nousten, mikä hyväksyttiin.

Toveri Kuusisen tultua tupaan kunnioitti internaali häntä seisoalleen nousten, mistä arvonannosta toveri Kuusinen lausui Pöllölän vallankumoukselliselle internaalille liikutetun kommunistisen kiitollisuutensa.

Toveri Tiilikainen pyysi kunniavierasta käymään pöydän päähän, minkä johdosta toveri Kuusinen kysyi, oliko varmaa, että kaikki läsnäolijat olivat luotettavia, ja eikö ollut mahdollista, että poliisi Pekka Suova tai muut ohranat voivat odottamatta saapua paikalle.

Useat läsnäolijat lausuivat mielipiteenään, ettei se ole luultavaa ja että kyllä tässä aina keinot keksitään, jos sattuisikin ohranoita tulemaan.

Toveri Kuusinen, kun oli ensin keskusteltu arkipäiväisistä asioista ja ohranan loukuista, ryhtyi kyselemään Pöllölän kommuunin valtiollisesta valistustyöstä, ja kysyi tämän ohella sitäkin, onko Pöllölän internaaleilla jo kommunistin katkesmusta.

Tähän vastasivat läsnäolevat kieltävästi, minkä johdosta toveri Kuusinen lausui surkuttelunsa, ilmaisten kommunistisen katkesmuksen tärkeyden järkiperäisessä vallankumoustaistelussa käsitteiden tosiperäiseksi selvittämiseksi vähemmän luokkatietoisille kansanaineksille.

Tov. Simo Turtiainen myönsi, että olisihan se hyvä olla katkesmus, mutta kun ei ole.

Toveri Kuusinen ilmoitti, ettei hänellä ole painettua katkesmusta mukanaan, mutta että hän osaa sen ulkoa, joten se voidaan kirjoittaa vaikka tänä iltana, jos tuonne aittaan nostetaan tuolta kahvilan puolelta se pienempi pöytä ja läkkilamppu.

Toveritar Reeta Sinkkonen kiiruhti niiaten vakuuttamaan, että se pöytä kyllä joutaa.

Tov. Kuusinen ilmoitti, että häneltä on käsi kipeänä, kun on loukannut sen ohranan kynsistä paetessaan, mutta jos tämä Hilta Kukkasjärvi, joka oli tuonut hänelle aittaan virvokkeita, tulisi hänelle kirjuriksi, niin hän sanelisi sille.

Muutamat läsnäolevat todistivat Hilta Kukkasjärven hyvin kirjoitustaitoiseksi, ja Justus Tiilikainen ilmoitti:

— Tämä Hilta kun on meidän kommuunin pikasihteeri Mikko Tarjuksen morsian, niin tämähän se aina Mikollekin kirjoittaa pöytäkirjat puhtaiksi.

Kaikkien läsnäolijain hyväksyttyä kommunistisella mielihyvällä Hilta Kukkasjärven toveri Kuusisen sihteeriksi kommunistin katkesmuksen toimitustyössä, nostettiin Reeta Sinkkosen pienempi pöytä aittaan, minkä jälkeen toveri Kuusinen ja Hilta Kukkasjärvi sulkeutuivat aittaan ja ottivat avaimen ovelta, ettei kukaan iltamavieraista tulisi kurkistelemaan ja häiritsemään katkesmuksen kirjoittamista, iltaman kun piti alkaa tunnin päästä.

Toveritar Kaisa Kompura sanoi takaisin tupaan tultua, että mitähän se Mikko Tarjus meinaa, kun kuulee morsiamensa olevan lukon takana kahden kesken tuntemattoman miehen kanssa. Tälle aiheettomalle huomautukselle kuultiin useiden miesten päästävän ala-arvoisen naurunhörinän.

Tov. Justus Tiilikainen nuhteli Kaisa Kompuraa kiivaasti epäkommunistisesta puhetavasta ja toveri Kuusisen kunnian loukkaamisesta halpa-arvoisella epäluulolla, jolloin toveritar Kaisa Kompura alkoi räkättää vastaan ja haukkua tov. Tiilikaista kerrassaan epäparlamenttaarisella tavalla.

Justus Tiilikaisen haukkuessa vastaan ja yleisen tunnelman uhatessa täten joutua häiriöön käskivät useat karjuen kumpaakin pitämään turpansa kiinni.

Toveritar Reeta Sinkkonen sanoi vallankumouksellisen köyhälistön sankarien olevan kaikkien epäluulojen yläpuolella akallisissa asioissa, koska he elävät aatteellisuuden ilmakehässä.

Justus Tiilikaisen sanottua rumasti Kaisa Kompurasta ja lausuttua, että Kaisa itse olisi halunnut sinne aittaan, jos olisi huolittu, vaikka silloin kyllä olisivat kirjoitusneuvot olleet tarpeettomat, sylki toveritar Kaisa Kompura toveri Justus Tiilikaista vasten kuonoa ja yritti repiä silmät hänen päästään, mikä vastavallankumouksellinen toiminta saatiin toisten toverien väliintulolla ehkäistyksi.

Tov. Aatami Lötjönen, joka oli lähtenyt Törkysen saunan taakse kuuntelemaan, palasi ilmoittaen, että neuvottelut yhteisestä rintamasta sujuvat täysin lojaalisti, koska komitean jäsenet Näppinen, Huttunen ja Tarjus jo ryyppäävät samasta pullosta noskelaisten kanssa.

Muutamat luokkatietoisista tovereista lausuivat epäilyksen, että komitea saattaa kukaties jäädä sinne yhteiselle rintamalle koko illaksi, minkä johdosta yksimielisesti päätettiin lähettää Pussisen poika hakemaan komiteaa kotiin, ellei sitä pian alkaisi kuulua.

Toveritar Reeta Sinkkosen sytyttäessä tuvan katossa olevaa lamppua, koska jo alkoi hämärtää, palasi komitea Törkysen saunalta omasta alotteestaan ja vapaasta tahdostaan.

Kansan syvien rivien kysymykseen, kuinka lähetystö oli onnistunut tehtävässään, vastasi puhemies Jerobeam Näppinen jossain määrin sammaltaen, että lähetyskunta oli onnistunut kiitettävästi kaikin puolin ja että sovinnollinen yhteistoiminta vallankumouksellisen proletaarin molempien siipien välillä on saanut tosiperäisen perustuksen.

Justus Tiilikaisen kysymykseen, olivatko nosket asettaneet joitakin ehtoja puolestaan yhteistyötä varten, ilmoitti Israel Huttunen parin nikotuskohtauksen keskeyttämänä noskelaisten päävaatimuksen olevan, että kommunistit lakkaavat vaalitaistelun ajaksi kiihotuksesta noskelaiskoplaa vastaan.

Tov. Tiilikaisen seuraavaan tiedusteluun, oliko komitea mennyt antamaan siinä suhteessa mitään lupauksia, vastasi kunniasolu Näppinen ensin kieltäen, mutta sitten, asiaa tarkemmin muisteltuaan, kolmasti myöntäen.

Justus Tiilikainen ilmoitti tämän johdosta vastalauseensa, esiintuoden vallankumouksellisen taktillisuuden valossa, ettei komitealla ollut sellaiseen lupaukseen mitään ehdotonta oikeutta.

Israel Huttusen kiellettyä tov. Tiilikaista puhumasta vallankumouksen nimessä esitti Justus Tiilikainen, että kokous huutaisi alas komitean, mihin suuri enemmistö karjuen yhtyi, leimaten komitean menettelyn kansan pettämiseksi.

Sihteeri Mikko Tarjus otti taskuistaan kolme noskelaisilta saatua täysinäistä putelia, ilmoittaen niistä pääsevän osallisiksi vain niiden, jotka yhtyvät kannattamaan komitean menettelytapaa, koska noskelaiset ovat myöntäneet nämä putelit nimenomaan mielialan muokkaamista varten kommunistien keskuudessa.

Tämän ilmoituksen johdosta syntyneen pitkän ja synkän vallankumouksellisen äänettömyyden aikana asettui komitea pöydän ääreen, asettaen pullot eteensä, minkä jälkeen puhemies Näppinen, siveltyään muutamia kertoja kämmenellä kasvojaan ja pyyhittyään suupieliään, esitti Pöllölän vallankumouksellisen köyhälistön vastattavaksi, nauttiiko neuvotteleva komitea luottamusta, ja onko saapuvilla ketään, joka sihteeri Tarjuksen ilmoituksen kuultuaan edelleenkin tahtoo leimata komitean menettelyn kansan pettämiseksi?

Mikko Tarjuksen ottaessa korkkiruuvin taskustaan ja alkaessa hitaasti vetää korkkia auki yhdestä putelista pyysi toveri Kusti Pirhonen puheenvuoroa ja lausui mielipiteenään, että kokouksen taholta on tapahtunut väärinkäsitys ja että Pöllölän vallankumouksellinen internaali, ottaen huomioon vallankumouksellisen joukkotahdon ahdistetun aseman lahtariyhteiskunnassa ja komitean jäsenten yleisesti tunnustetut suuret ansiot internaalissa, mielenylevyydellä hyväksyy komitean toimenpiteet yhteisen rintaman luomiseksi porvarillista ohranamaisuutta vastaan sekä luopuu kaikesta kiihoituksesta noskelaisia vastaan.

Puhemiehen kysymykseen, onko tämä kansan tahto, vastasi kokous jyrisevällä huutoäänestyksellä myöntävästi.

Puhemiehen kysymykseen, katsooko Pöllölän internaali, että toveri Justus Tiilikainen on kenkku ja että hän on yrittänyt antaa iskun vallankumouksen selkään, vastattiin niinikään myöntävästi kaikilla äänillä tov. Tiilikaisen ääntä vastaan.

Toveritar Reeta Sinkkonen ilmoitti, että koska iltamavieraita alkaa jo keräytyä pihalle, olisi internaalin siirryttävä pulloineen kahvilan puolelle, mikä hyväksyttiin.

11 §.

Pöllölän kommunistisen internaalin sijoituttua kahvilan puolelle nauttimaan noskelaisilta saatuja virvokkeita kysyi sihteeri Tarjus ulkopuolella päiväjärjestyksen, minne kahvilan pienempi pöytä on viety, sekä missä hänen morsiamensa Hilta Kukkasjärvi on?

Tähän välikyselyyn vastasi internaalin puolesta toveri Kusti Pirhonen, tehden lyhyesti ja selväpiirteisesti selkoa toveri Kuusisen kirjallisesta toiminnasta ja kommunistin katkesmuksesta.

Mikko Tarjuksen kysymykseen, mitä tekemistä Hiltalla siellä aitassa on, vastattiin seikkaperäisellä selvityksellä toveri Kuusisen kipeästä kädestä.

Koska Tov. Mikko Tarjus tällöin puhkesi kommunistisiin sadatuksiin ja uhkasi lähteä vaatimaan Hiltaa pois aitasta, ryhtyivät useat läsnäolijat rauhoittamaan Mikko Tarjusta, leimaten selvässä valossa hänen aikomuksensa sopimattomaksi yleisen luokkataistelun kannalta.

Puhemies Näppinen todisti vastustamattomasti, että koska toveri Kuusinen kerran tarvitsee sihteeriä, niin täytyy Pöllölän internaalien kustantaa hänelle sihteeri kommunistin katkesmuksen toimittamista varten.

Mikko Tarjus, iskien nyrkillä pöytään, sanoi ei ymmärtävänsä, miksi juuri Hiltan täytyy sihteerinä olla, ja lupasi itse ryhtyä Kuusisen kirjuriksi.

Eräät Pöllölän luokkatietoiset internaalit vastasivat tähän ikeniänsä irvistellen tov. Tarjuksen jo olevan siinä kypsyyden tilassa, ettei hänellä pysy kynä näpissä, minkä johdosta nähtiin Mikko Tarjuksen vihaisesti vääntelevän silmiään.

Muutamien nauraessa sanoi Kaisa Kompura ilkeästi mielipiteekseen toveri Kuusisen varmasti pitävän mieluummin sihteerinään Hiltaa kuin Mikko Tarjusta.

Toveri Mikko Tarjus yritti tämän johdosta nousta ylös, mutta painoivat Israel Huttunen ja Kusti Pirhonen hänet jälleen istumaan ja käskivät hänen olla siivolla.

Puhemies Näppinen selvitti rauhoittavasti kommunismin hengessä, että jos vallankumouksen johtomiehet tahtovat meiltä esimerkiksi morsiamet tai vaikka akatkin, niin on ne heille luovutettava aatteen mukaisesti tarkoitusperiä varten, niinkuin Venäjälläkin, koska kommunistin aatteena on omaisuuden yhteys, ja nuhteli tov. Tarjusta hänen pikkumaisuutensa johdosta yhteisessä asiassa, missä yksilön onni on vähäpätöinen.

Toveri Tarjus, ryhtyen metelöimään, ilmoitti antavansa kirkkaan pirun sellaiselle vallankumoukselle.

Kun ilmeni, ettei toveri Tarjus tahtonut kuulla vallankumouksellisen järjen ääntä, ehdotti puhemies Näppinen hänelle annettavaksi kommunistisen varoituksen, mikä hyväksyttiin.

Tov. Tarjus sanoi, ettei hän ota semmoisen seurapiirin varoituksia huomioonsa, minkä johdosta läsnäolijat lausuivat tov. Tarjukselle kummastuksensa, jota ei voitu merkitä pöytäkirjaan, ollen se tov. Tarjuksen taskussa.

Kaisa Kompura sanoi Mikko Tarjukselle toivovansa, ettei Hilta Kukkasjärvi siitä paljon pahene, vaikkapa onkin yhden illan vieraan miehen kanssa lukon takana aitassa katkesmuksen teossa, minkä johdosta jotkut internaalit äänekkäästi karjuen käskivät Kaisa Kompuran pitää suunsa kiinni ja laputtaa pellolle.

Useiden toverien vannottaessa Mikko Tarjusta uhraamaan tilapäisesti rakkautensa vallankumouksen alttarille, vaikkapa toveri Kuusisella olisikin joitakin sivutarkoituksia Hiltaan nähden, puhkesi tov. Tarjus kyyneleihin ja ilmoitti olevansa luokkataistelun uhri.

Koska tov. Tarjus hetken kuluttua putosi pöydän alle, annettiin hänen nukkua siellä, kun ei muuallakaan ollut tilaa.

Tämän jälkeen ryhdyttiin vilkastuvan mielialan vallitessa keskustelemaan kommunistin katkesmuksen käytäntöön ottamisesta, ja ehdotti puhemies Näppinen, että toverit esittäisivät mielipiteensä.

Tov. Lötjönen murahti, että kommunistin katkesmus on aivan lojaali asia jokaiselle luokkatietoiselle kommunistille, jonka tähden sitä olisi kannatettava.

Tov. Israel Huttunen, tehden laajaperäisesti selkoa kirkon pimitystyöstä ja kinkerien käyttämisestä kansan orjuuttamiseen sekä selväpiirteisen valistuksen hämäämiseen, esitti että kommunistin katkesmus hyväksyttäisiin käytäntöön ensi kuun alusta, mihin kokous vastasi myöntävästi.

Reeta Sinkkosen kysymykseen, olisko opeteltava koko katkesmus ulkoa, vastattiin laajan puheenvaihdon jälkeen, mikä välistä muuttui yleislaatuiseksi hölinäksi, ettei tarvitse lukea muuta kuin kymmenet käskyt ja uskontunnustukset ulkoa, mutta muuten kunhan tietää kertoa pääkohdat.

Valtuutettiin tov. Israel Huttunen kommunisterin arvolla pitämään syksyllä kommunistiset kinkerit, joissa kuulustelee luokkatietoiselta proletaarilta katkesmuksen taitoa.

Tov. Lötjösen ilmoitettua, ettei hän osaa oikein lojaalisti lukea, päätettiin äänten enemmistöllä, ettei hänen tarvitse opetella muuta kuin uskontunnustus, minkä Reeta Sinkkonen hänelle takokoon päähän.

Tov. Lötjönen lausui toivomuksenaan, että uskontunnustus ei olisi lojaalia pitempi, mihin Kaisa Kompura muutamien nauraa räkättäessä huusi, että jos ne siellä aitassa koko ajan uskontunnustusta tekevät, niin riittää siinä sinulle opettelemista sivu ensi pääsiäisenkin.

12 §.

Kommunistisen yleispöllöläläisen internaalin iltamat pidettiin samana iltana samassa paikassa vaihtelevalla ohjelmalla.

Tilaisuuteen oli saapunut runsaasti luokkatietoista internaalia kuin myöskin noskelaisia, sekä sellaistakin väkeä, joka ei vielä ole herännyt täyteen vallankumoukselliseen tietoisuuteen, vaan liikkuu vielä porvärillisen valhevaipan nukuttavien sumusireeniäänien lumoissa.

Kun suuri osa yleisöä oli asettunut paikoilleen tuvassa, katselivat kaikki ympärilleen, nähdäkseen toveri Kuusisen, jonka saapumisesta salainen sana oli levinnyt laajoihin uskottuihin kerroksiin, ja tähystelivät useat kunnioittavasti etenkin uunille, kunnes saatiin kuulla kuiskaus toveri Kuusisen olevan aitassa kirjallisissa toimenpiteissä.

Puhemies Näppisen tuntiessa itsensä väsyneeksi piti tervehdyspuheen tov. Justus Tiilikainen, kosketellen järjestötoimintaa vallankumouksellisessa hengessä, ja havaittiin avauspuheen pitäjän kasvonpiirteissä mitä vakavimpia ilmeitä, hänen sanoessaan että hän olisi tahtonut puhua kaiken mitä ajatteli, katsellessaan sitä suurilukuista nuorisoparvea, mikä harhailee ulkopuolella järjestöjen. Siirtyen sitten puhumaan noskelaisista ilmoitti puhuja, että noskelaisten ohjelmassa ilmenevät perusjuonet ovat ilmianto, provokatsiooni, oman mädännäisyytensä peittäminen ja tietämättömien joukkojen tunnoton pimittäminen ja uskotteleminen, jotka ovat tämän kuolemaantuomitun liikkeen viimeisiä, kouristuksentapaisesti nytkähteleviä elonmerkkejä.