Part 2

Puhemiehen kysyttyä, eikö hänen velvollisuutensa ollut riistää Israel Huttuselta puheenvuoro, vastasivat toiset myöntävästi, toiset jyrkästi kieltäen. Tämän johdosta alisti puhemies asian huuto-äänestykseen, johon myöskin tov. Huttunen kaikin voimin otti osaa.

Puhemies katsoi että »jaa» on voitolla, aiheuttaen useita vastalauseita, joita ei merkitty pöytäkirjaan.

Koska tov. Israel Huttunen näytti vähän väsyneeltä, työnsivät toverit Lötjönen ja Simo Turtiainen hänet penkille pitkälleen lepäämään, nimittäen tällöin Israel Huttunen mainituita tovereita loukkaavasti pikku Pismarkeiksi.

Tov. Huttusen ollessa esteellisen ryhtyi tov. Justus Tiilikainen pohjustamaan kysymystä kommunistien osanotosta vaaleihin, ollen sitä mieltä, ettei luokkatietoisen köyhälistön olisi annettava pettyä itseään porvarillisen pimityksen harhaanjohtavilla Botjamkinin kulasseilla.

Muutamien huudettua, että puhua suomea, onko mentävä vaaleihin vai ei, vastasi tov. Tiilikainen empimättä: eikä helvetissä!

Puhemies Näppinen lausui mielipiteenään, että tov. Tiilikainen on väärinkäsittänyt nykyaikaisen vallankumouksellisen taktiikan, ja kysyi, olisiko joku muu halukas valaisemaan asian tätä puolta.

Paavo Pellikka siteerasi selvänäköisesti puoluelehtien artikkeleita parlamenttaarin merkityksestä vallankumouksellisessa joukkotoiminnassa.

Koska Israel Huttunen alkoi osoittaa pahoinvointisuuden oireita, käski puhemies kantaa tov. Huttusen rappusille, ettei ryvettäisi pirtin lattiaa. Tehtävän toimeenpaneminen uskottiin edellämainittujen Aatami Lötjösen ja Simo Turtiaisen huoleksi.

— Ehkä se siellä pihalla selviää, arveli Mikko Tarjus, mihin kokous yhtyi.

Simo Turtiainen huusi, läsnäoleviin kommunistisiin soluihin vedoten, että tulkaa joku auttamaan, kun se tarttui kiinni pihtipieliin!

Useiden nauraessa iski Kaisa Kompura tov. Huttusta kynsille hiilihangolla, niin että tov. Huttusen täytyi päästää irti oven pihtipielistä.

Häiritsevän välikohtauksen jälkeen otettiin jatkokäsittelyssä esille kysymys parlamenttaarisesta toiminnasta, jolloin useat riistetyt työläiset ilmaisivat inhomielistä vastahakoisuutta parlamenttaarista joukkotoimintaa kohtaan, lausuen ihmettelynsä kysymyksen herättämisen johdosta.

Puhemies Näppisen ryhdyttyä selittämään asiaa taktillisuuden valossa huusivat mainitut toverit alas puhemiehen.

Puhemies Näppinen käski Mikko Tarjuksen merkitä pöytäkirjaan raivoisan vastalauseen tällaista ala-arvoista menettelyä vastaan.

Sihteeri Mikko Tarjus esitti mukaansatempaavassa valossa köyhälistön älymyksien katsantokannat porvarillisen typeryyden nenästävetämiseksi parlamentillisella toiminnalla valkoisen tasavallan luokkalakien varjossa, mille monet läsnäolijat osoittivat vilkasta myöntymystä.

Koska yhä useammat puhujat kiivaasti harasivat eduskuntavaaleihin osaaottamista vastaan, julisti puhemies puheenvuorot rajoitetuiksi, aiheuttaen yleismölinän, johon myös kahvilanpuolella olijat yhtyivät.

Puhemies ilmoitti, että koska puheenvuorot ovat rajoitetut, ei mitään puheenvuoroja enää voida antaa.

Kaikkien huutaessa sai puhemies lopuksi asian äänestykseen, esittäen vastattavaksi, että ne, jotka äänestävät myötäpäivään, äänestävät »jaa», jos joku tahtoo vastapäivään, saa huutaa »ei». Jaa tai ei?

Suuren enemmistön huudettua »ei» ilmoitti puhemies pöytäkirjaan, että Pöllölän kommuuni on yksimielisesti päättänyt ottaa osaa eduskuntavaaleihin.

Kun mieliala syvissä riveissä osoittaikse myrskyiseksi, aloittivat kahvilanpuolella istujat tunnelman rauhoittamiseksi sihteeri Mikko Tarjuksen kehoituksesta laulun:

»Likka oli illalla iloinen, Mutta aamulla surumielin».

Tämän jälkeen puhemies Näppinen ilmoitti äänestyksen tuloksena, että kommunistinen köyhälistö oli huimaavalla yksimielisyydellä päättänyt ottaa osaa eduskuntavaaleihin omana puolueena.

Kommunistinen solu Justus Tiilikainen, käyttäen häpeällisiä sanoja, väitti puhemiehen menettelystä leimahtavan vastaan humpuukin tuoksun.

Puhemies selitti laajasti ja valaisevasti, että »jaa» tarkoitti niitä, jotka tahtoivat kannattaa Justus Tiilikaisen esitystä, ja »ei» muita.

Muutamien vaatiessa uutta äänestystä, sanoen puhemiehen kenkkuilevan, ja toisten ylimalkaan huutaessa asian kannattamiseksi, vastasi puhemies, ettei yhtiöjärjestyksen mukaan voitu uutta äänestystä toimittaa.

Justus Tiilikaisen ilmoitettua panevansa sitä vastaan haisevan vastalauseensa, käski puhemies Jerobeam Näppinen uunin lähellä istuvia avaamaan pellit ja Kaisa Kompuraa panemaan tuvan oven raolleen ilmakehän raikastuttamiseksi.

5 §.

Puhemies Näppisen ehdotuksesta ryhdyttiin Pöllölän kommuunista asettamaan yleisehdokasta eduskuntavaaleja varten.

Justus Tiilikaisen esilletuotua olevansa persoonallisesti sitä mielipuolta, ettei Pöllölän kommuunissa ole ketään sellaista, joka voitaisiin lähettää eduskuntaan, lausui puhemies Näppinen ulkopuolella pöytäkirjan kummastuksensa.

Simo Turtiaisen kysymykseen, minkälaisen miehen pitäisi olla, kyetäkseen ajamaan eduskunnassa vallankumouksen asiaa, ilmoitti sihteeri Mikko Tarjus päävaatimuksen olevan, että valittu on alotekykyinen proletaari kommunismin katsannossa.

Puhemies Näppinen esitti älyllisessä tutkielmassa, yhtyen osaksi sihteerin lausuntoon, pääasian olevan, että valitulla on ennenkaikkea proletaarinen vaisto.

Justus Tiilikainen sylkäisi ja sanoi, että semmoinen vaisto on kyllä joka miehellä.

Puhemiehen ehdotuksesta lausui konkressi Justus Tiilikaiselle kummastuksensa.

Justus Tiilikainen mainitsi nostavansa häntäänsä mainitulle konkressille ja sen kummastukselle.

Tov. Aatami Lötjönen murahti, että jos valittaisiin tov. Israel Huttunen, ollen ruumiillisessakin katsannossa raavas ja lojaali mies.

Puhemies huomautti, ettei Israel Huttusta voida valita, koska on päissään.

Justus Tiilikainen vastasi, että kyllä se siihen mennessä ennättää selvitä kun eduskunta kokoontuu, mille eräät puolinosket päästelivät nauru- y.m. pärskähdyksiä.

Aatami Lötjönen, pistäydyttyään pihalla, ilmoitti kommunististen solujen tietoon, että Israel Huttunen on jo selviämään päin.

Puhemies Näppinen selvitteli aatepitoisessa puheessa kapitalististen teollisuusjehujen ahnaat imukärsät, jotka kietovat paljaaksiriistetyn köyhälistön Gordeliinin solmun, sekä esiintoi lahtarilurjusten salakähmäiset pimeydenteot vastavallankumouksen palveluksessa, asettaen raatajaluokalle historiallisen velvoituksen koota voimat viimeiseen rynnäkköön luhistuvan yhteiskuntajärjestyksen kukistamiseksi, ratkaisemalla aleksandrialaisella miekaniskulla Gordeliinin solmun sfinksimäisen arvoituksen.

Israel Huttusen tultua sisälle kysyi Simo Turtiainen, joko hän on selvä päänsä puolesta, Vastaten Huttunen jyrkässä äänilajissa ei koskaan humalassa olleensakaan.

Puhemies Näppinen pyysi kokousta nimeämään eduskuntaehdokkaita äänestyksen toimittamista varten.

Kokouksessa suositeltiin ehdokkaiksi Israel Huttusta, Jerobeam Näppistä, Mikko Tarjusta, Reeta Sinkkosta ja Justus Tiilikaista.

Puhemies Näppinen vastusti Justus Tiilikaisen ehdokkuutta, koska Tiilikainen ei ole parlamenttaarisuuden kannalla.

Justus Tiilikainen, hyökäten puhemiehen auktoriteettia vastaan, sanoi ala-arvoisesti, että Näppinen näkyy jo etukäteen päättäneen valita itsensä eduskuntaan.

Puhemies ilmoitti riistävänsä Tiilikaiselta puheenvuoron, jonka johdosta Tiilikaisen koplakunta, häiriten kokouksen järjestystä, huuteli puhemiehelle häpeällisiä soimauksia, mitkä aiheuttivat levottomuutta.

Puhemies ehdotti, että ne, jotka tahtovat häntä, Näppistä, eduskuntaan, äänestäkööt »jaa»; jotka tahtovat jotain muuta, äänestäkööt »ei».

Huutoäänestyksen tapahduttua ilmoitti puhemies Näppinen tulleensa valituksi yleisehdokkaaksi ehdottomalla ääntenenemmistöllä.

Tiilikaisen koplakunnan ryhdyttyä vaatimaan äänten laskemista puolinoske Paavo Pellikan kannatuksella, ilmoitti puhemies kokouksen työjärjestyksen mukaan ei voivansa purkaa jo tekemäänsä päätöstä.

Monen karjuessa huusi Tiilikainen, että Näppiselle on annettava selkään, leimaten puhemies Tiilikaisen provokaattoriksi.

Yleistilanteen uhatessa kääntyä vaaralliseksi vallankumouksen saavutuksille pyysi puhemies saada tarjota puolikuppiset koko kommuunille, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.

Keskustelun päätyttyä kysyi puhemies Näppinen, katsooko vallankumouksellinen köyhälistö siis, että hänet on yksimielisesti valittu Pöllölän kommuunin yleisehdokkaaksi? Vastattiin, että katsoo. Merkittiin pöytäkirjaan.

Israel Huttunen ja Justus Tiilikainen vaativat saada panna pöytäkirjaan vastalauseensa. Asiata harkittuaan antoi puhemies välipäätöksellä hylkäyksensä tähän aiheettomaan vaatimukseen.

Puhemies huusi, että tuokaa akat kahvikuppeja tähän pöydälle joka miehelle ja kaksi limonaatipottua, mikä täytettiin.

Reeta Sinkkosen kysymykseen, kuka ne maksaa, ilmoitti puhemies kahden kesken, että saa panna huvitoimikunnan tiliin myöhemmällä pidettävissä tanssi-iltamissa.

Virvokkeita nautittaessa laulettiin puhemiehen johdolla sointuvasti:

»Seitsemän ämmää seinän takana seisoo kuin pilaria vaan».

Simo Turtiaisen kysymykseen, onko ainetta riittävästi, lausui Pussisen poika, että jos loppuu, niin noskelaisilla on lisää.

Eräitten kysyttyä tarkemmin ilmoitti Pussisen poika jättäneensä osan varastoaan Törkysen saunaan, johon noskelaiset ovat kokoontuneet kortinpeluuseen.

Jerobeam Näppinen lausui vallankumouksellisen valittelunsa sen johdosta, että Pussisen poika avittaa petturimaista noskelaisuutta, vastaten Pussisen poika ahväärin kannalta liikkuvansa eri yhteiskuntapiireissä.

Tov. Kusti Pirhonen kysyi, eikö olisi ryhdyttävä puuhaamaan vaaliliittoa noskelaisten kanssa.

Puhemiehen avatessa suunsa astui sisään tuntematon pienenpuolinen mies.

Jerobeam Näppisen kysymykseen, tunteeko kukaan tuota vierasta, vastattiin yleisesti, että ei tunneta.

Sihteeri Mikko Tarjus meni kysymään, mitä vieraalla on asiaa, vastaten vieras ei voivansa julkisesti mainita asioistaan.

Mikko Tarjuksen ilmoitettua, että täällä on puoluekokous, jossa ei saa olla sivullisia, vastasi tuntematon ei olevansa niinkään sivullinen puustakatsoja vallankumouksen riveissä.

Mikko Tarjuksen vietyä tämän sanoman Jerobeam Näppiselle arvelivat muutamat, että se on kukaties joku ohrana.

Puhemies Näppinen sanoi, että siitä on selvä otettava, ennenkuin kokousta jatketaan.

Näppisen käytyä matalalla äänellä puhuttelemassa vierasta tuli puhemies ilmoittamaan, ettei se tahdo sanoa nimeään, mutta jos saa puhua tovereille, niin kyllä kuulevat onko luotettava.

Joutomies Lötjönen murahti, että sillä tavallahan se asia ratkeaa lojaalisti.

Katseltuaan jonkun aikaa ovensuussa istuvaa tuntematonta, joka näytti ulkonaisesti tosi toverilta, myöntyivät läsnäolijat siihen, että puhukoon sitten, jos on puhuakseen.

6 §.

Tuntematon mies astui tämänjälkeen puhemies Näppisen kehoituksesta pöydän taakse ja piti mukaansariipaisevan valtiollisen esitelmän, jota läsnäolevat kommunismin solut kuuntelivat lämpimällä mielihalulla.

Puhuja lausui aluksi, että Neuvostovallan taistellessa murtumattomalla rintamalla rosvokoplia vastaan ja kohottaessa kuivuneilta huuliltaan järkyttävän kehoitushuudon maailmankaikkeuden proletaareille, yrittivät toisen internationalen maantieritarit värjätä omat sulkansa purppuralla ja hyvänhajuisella balsamilla, voimatta siten kuitenkaan silata niiden haaskalinnuntahmaa. Myöskin kapitalistisen hirmuvallan pääpesässä Suomessa irvistelee ohranamainen porvaripirullisuus riistettyjä proletaareja vastaan valkoisia hampaitaan, eduskunnan myöntäessä rajattomasti sotilasmiljoonia pihtikintuille pöksyrahoiksi. Tämä ohranamainen kansa syöksyy päätähuimaisevalla nopeudella raakalaistilaa kohti. Noskelaisjuudaksien antaessa ohranoille likaisia ilmiantosuudelmia vallitsee maassa porvariston tiktatuuri keskiaikaisine inkvitsioonilaitoksineen ja pistinjärjestöineen sitomassa luokkatietoisen köyhälistön käsiä kaikkien noskelaistörkeyksien perättömyyden paljastamisessa.

Puhujan vielä selitettyä, että halpamaisia tarkoitusperiään peitelläkseen luokkatietoiselta köyhälistöltä ovat noskelaispomot lastanneet lantatunkiostaan raihnaiselle, mutta silti hyvin häntimykselle konilleen ylen suuren kuorman politillista lantaa, palkitsi taajaväkinen kuulijakunta puhujan lennokkaan ja miellyttävän selostuksen suurilla suosionosoituksilla.

Puhemies Näppisen lausuttua puhujalle kunnioitettavat kiitoksensa näistä valaisevista tiedoista, pyysi Reeta Sinkkonen vierasta kahvilanpuolelle nauttimaan virvokkeita.

Yksityisesti keskusteltiin siitä, kuka vieras on.

Israel Huttunen sanoi kohta huomanneensa, että vieras oli vallankumouksen johtomiehiä, niinkuin sitten puheestakin kuuli.

Justus Tiilikainen lausui mielipiteensä, että se voi olla itse toveri Kuusinen, koska on kerran Kuusinen täälläpäin liikkeellä.

Simo Turtiainen esiintoi, että jos se on Kuusinen, niin tietää se kertoa asioita Pietarista.

Kusti Pirhonen lisäsi, että jos se tietää kertoa asioita Pietarista, niin on se siis toveri Kuusinen.

Salaisella huutoäänestyksellä uskottiin toverien Turtiaisen ja Pirhosen tehtäväksi mennä haastattelemaan vierasta, tietääkö se asioista Pietarissa.

Jatkettiin kokousta, ryhtyen käsittelemään kysymystä ohranoista.

Laajan puheenvaihdon jälkeen, jossa esiinvedettiin häpeällisiä paheksumisia lahtarimaisesta porvarillisuudesta, päätettiin yksimielisesti, että ohranat pois.

Päätöstä toteuttamaan valtuutettiin puhemies Näppinen ja sihteeri Tarjus, varalle Israel Huttunen.

Justus Tiilikainen ehdotti pöytäkirjaan lisättäväksi, että ohrana on rikka mustien taantumuksen korppien inhassa rikosrokassa. Hyväksyttiin keskustelutta.

Solutar Mari Kukkonen kertoili valaisevia piirteitä ohranoista, joilla on ihmisluita kellareissaan, todistaen nämä punikin luiksi.

Kokous lausui inhonsa mainittujen luiden johdosta. Merkittiin.

Läsnäolevien toivomuksesta päätettiin lausua virkanyrkeille vaatimus, että luut ovat tutkittavat, ovatko punikin luita vai lahtarin, ja sitten haudattavat.

Paavo Pellikan kysyttyä, miten on sitten meneteltävä, jos luut ovat tavallisia lehmän tai hevosen luita, lausui kokous mainitulle Pellikalle kummastuksensa.

Siirryttiin keskustelemaan militaarista ja esiintuotiin Saksan ynnä muiden maiden sosialidemokraattisten johtajien kurjaa kätyröimistä maailmansodan aikana porvarimilitaarin suurpyövelien kanssa, ja että ne olivat myöntämässä määrärahoja kansojen teurastukseen sisällä ja ulkona ympäri vuorokauden.

Puhemies Näppisen ehdotuksesta huudettiin militaari alas.

Justus Tiilikainen ilmoitti, että samaa veriveljeyttä ajaa myös Suomessa Antti Kotolaisen likki, karkoittaen työkansan rajalle aseilla sotimaan neuvostovallan ytimellisiä punajoukkoja vastaan.

Puolinosket Paavo Pellikka ja Heikki Putkonen panivat vastaan, väittäen valheeksi.

Kokous päätti yksimielisesti, ettei se ole valhetta.

Justus Tiilikainen ehdotti, että petturi Kotolaiselle lausuttaisiin kansan tuomio. Hyväksyttiin huutoäänestyksellä.

Kaisa Kompura esitti, että Kotolainen sysättäisiin pois kommunistipuolueesta.

Kokous päätti lyhyen keskustelun jälkeen eroittaa ent. toveri Kotolaisen pois puolueesta. Päätöksen perilletoimittaminen jätettiin sihteerin tehtäväksi.

Heikki Putkonen ilmoitti, ettei Kotolaista voida eroittaa, koska hän ei ole koskaan kuulunutkaan kommunistiseen puolueeseen. Kokous päätti lausua Kotolaiselle tämän johdosta kansan paheksumisen.

Justus Tiilikainen lausui toivomuksen, että myöskin toveri Putkoselle lausuttaisiin surkuttelu, mikä hyväksyttiin.

Puolinoskelaisen koplakunnan tyrskiessä pyysi Heikki Putkonen, että hän saisi sen kirjallisesti ja puhtaassa kuvertissa. Hylättiin yksimielisesti.

Kusti Pirhonen tuli salaisesti ilmoittamaan, että vieras taitaa olla Kuusinen, koska tietää niin pirun paljon Pietarista. Tiedonanto aiheutti suurta huomiota kansan syvissä riveissä.

Puhemies Näppinen lausui, että jos uskaltaisi siltä suoraan kysyä, onko hän toveri Kuusinen.

Asiasta keskusteltua päätti Pöllölän kommunistien internaali, että kysy sinä Kusti Pirhonen siltä kuin tyhmyyttäsi, koska näyt jo alkavan olla valmiiksi humalassakin.

Kokouksen enemmistön siirtyessä ovensuuhun kuuntelemaan meni tov. Pirhonen vieraan luo ja kysyi, että etteköhän te taida ollakin toveri Kuusinen?

Toveri Kuusisen vilkaistua säpsähtäen ympärilleen ja sanottua että hyss, ei saa ääneen mainita sitä nimeä täällä Suomessa, tunkeutuivat kaikki puristamaan toveri Kuusisen kättä ja lausumaan hänet tervetulleeksi tähän ohranamaiseen kotimaahan.

Toveri Kuusinen pyysi kaikkia kommunistisen valan velvollisuudella vaikenemaan, että hän on täällä, mikä luvattiin intomielisessä vallankumouksellisessa tunnelmassa.

Puhemies Näppinen sanoi akoille, että pitäkää akat huolta siitä, ettei toveri Kuusiselta mitään puutu.

Sihteeri Mikko Tarjuksen neuvoteltua Jerobeam Näppisen kanssa kysyi tov. Tarjus tov. Kuusiselta, tahtoisiko hän kunnioittaa Pöllölän internaalia ryhtymällä johtamaan puhetta, johon tov. Kuusinen kiittäen vastasi kieltämällä, sanoen valtiollisista syistä täytyvänsä olla ingognito.

Puhemies Näppinen lausui kunnioittaen, että toveri Kuusinen ottaa sitten vaan täällä kahvilan puolella mitä tarvitsee, kyllä nämä akat joutavat passaamaan.

Mihin toveri Kuusinen vastasi liikutetuin mielin useilla kommunistisilla kiitoksilla.

7 §.

Internaalia ylevän mielialan vallitessa jatkettaessa otettiin esille kysymys lahtareista.

Justus Tiilikainen esitti sattuvasti lahtarien ala-arvoisen toiminnan lahon porvarillisen yhteiskunnan pöngittäjänä, ollen pistinniekat suuresti vaaralliset vallankumouksellisen joukkotahdon kiteytymiselle nykyistä yhteiskuntaa kukistavaksi vallankumoustoiminnaksi. Tuoden päivänvaloon säälittäviä esimerkkejä pikkutilallistenkin kuulumisesta lahtariarmeijaan, jotka eivät havahdu sikeästä tiedottomuuden unesta ennenkuin luokkatietoisen proletaarin sääret viimeisiä kertoja sätkyttelevät valkoisen porvarillisuuden ohranamaisen luokkakoston verenhimoisessa hirsipuuhuumorissa. Ehdotti lausuttavaksi ankaran paheksumisen sitä vastaan, että kansan verirahoja uhrataan luokkakaartien pystyssäpysyttämiseksi vastoin kommunistisen internaalin vallankumouksellisia tarkoitusperiä.

Hyväksyttiin yksimielisesti.

Puhemies Näppinen ehdotti ponsilauseen päiväjärjestykseen siirtymismuodoksi, että lahtarien on luovutettava aseensa luokkatietoisen köyhälistön vartioitaviksi, mikä hyväksyttiin.

Tov. Heikki Putkosen kysyttyä, luuliko kokous lahtarien ottavan tämän vaatimuksen huomioonsa, lausuttiin tov. Putkoselle vallankumouksellisen proletaarin kummastus.

Tov. Justus Tiilikaisen ehdotuksesta lisättiin tov. Putkoselle varoitus epämääräisestä esiintymisestä luokkataistelun aikana.

Paavo Pellikan ilmoitettua sitä vastaan vastalauseensa huomautti puheenjohtaja, että Paavo Pellikka on samaa maata kuin Putkonenkin.

Paavo Pellikka vastasi hyvin tietävänsä, mitä maata kunniasolu Jerobeam Näppinen itse on.

Puhemies Näppisen esityksestä lausuttiin Paavo Pellikalle kansan halveksiminen. Pellikka ilmoitti koettavansa kantaa sen nääntymättä, mutta pyytävänsä Näppistä avuksi, jos taakka käy liian raskaaksi, mille jotkut syrjempänä istuvat nauroivat, osoittaen vähemmän valveutunutta kommunistista vakavuutta.

Heikki Putkonen ilmitoi, että Näppinen on alkanut liiaksi paisua valta-asemassaan, mutta että saattaa vielä kukistua korkeudestaan.

Puhemies ilmoitti antavansa Heikki Putkoselle julkisen varoituksen.

Heikki Putkonen ilmoitti levottomuuden kiihtyessä kansan keskuudessa, että Pöllölän kommunistit ovat kuin Riikoniemen lampaat, joita suutari Näppinen juoksuttaa edellään minne tahtoo.

Puhemies Näppinen puolestaan ilmoitti, että suutarin nimen käyttäminen hänestä on loukkaus häntä vastaan.

Paavo Pellikka vastasi, että se pikemminkin on loukkaus suutareita vastaan, koska Näppinen on huonoin suutari, mitä Pöllölässä on miesmuistiin ollut.

Puhemies Näppinen sanoi ryhtyvänsä ankarampiin toimenpiteisiin, jolleivät Pellikka ja Putkonen pidä suutaan kiinni, vaan häiritsevät kokouksen lakimääräistä järjestystä.

Paavo Pellikka kysyi, että luuletko sinä meitä säikytteleväsi, ja Heikki Putkonen sanoi, että jos Näppinen haluaa selvittää välinsä kahdenkesken hänen kanssaan, niin on hän vaikka kohta valmis lähtemään navetan taakse odottamaan.

Puhemies Näppinen saneli pöytäkirjaan, että puhemiestä on uhattu ruumiillisella väkivallalla virantoimituksessa.

Israel Huttunen pyysi tovereita rauhoittumaan kunnioitettavan vieraan toveri Kuusisen läsnäolon takia.

Useiden ärjyttyä, että asian käsittelyä on jatkettava, ehdotti tov. Justus Tiilikainen lisäykseksi lahtareita koskevaan pykälään vaatimuksen, että porvarihirviöt panisivat ilkeät torahampaansa pöytälaatikkoon. Hyväksyttiin huutoäänestyksellä.

Kaisa Kompura tuli pihalta ja ilmoitti, että poliisi Pekka Suova näkyy maantiellä olevan tulossa tänne päin.

Muutamien huudettua, että toveri Kuusinen pitää saada piiloon, sanoi Reeta Sinkkonen, että menköön vaateaittaan, ei se Suova sieltä arvaa hakea.

Sittenkun toveri Kuusinen oli saatettu turvaan, sanoi puhemies Näppinen, että kokousta jatketaan niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, ja jos Suova kysyy toveri Kuusisesta, niin ei kukaan tiedä mitään.

Tähän kaikki kansalaiset suhtautuivat myötätuntoisella ymmärtämyksellä.

Otettiin esille kysymys veroista, jolloin poliisi Pekka Suova astui sisään, sanoen että näkyy siellä taas alkavan vähitellen poutaantua.

Sihteeri Mikko Tarjuksen kysymykseen, mitä tälle Pekalle muuta kuuluu, vastasi poliisi Suova tulleensa nimismiehen määräyksestä seuraamaan keskustelua, ettei saa esittää mitään lainvastaista.

Puhemies Näppinen kysyi, eikö kansalaisilla ole valta vapaasti keskustella elinkysymyksistä.

Poliisi Suova vastasi, että riippuu vähän siitä, minkälaisia ovat kansalaiset ja varsinkin ne elinkysymykset.

Puhemies Näppisen ilmoitettua vastalauseensa kokoontumisvapauden sortoa vastaan sanoi Pekka Suova, että mitäs siitä minulle ähmistelette. Käy pakottamassa nimismies peruuttamaan käskynsä, niin kyllä minusta pian pääsette, eikä taideta kuolla ikävään puolella jos ei toisellakaan.

Puhemies Näppinen lausui toivomuksen, että pian koittaisi päivä, jolloin kansa pääsisi tekemään tiliä vainoojiensa kanssa, ja mainitsi Pekka Suova siihen yhtäkaikkisesti, että toivo sinä vain, jos ehkä hyvinkin auttaisi.

Puhemies ilmoitti, että kokous, merkiten vakavan vastalauseensa, siirtyy päiväjärjestykseen.

Verotusasiassa oli Kusti Pirhosen laatima ponsi, että veroista ovat vapautettavat kaikki sellaiset palkkatyöläiset ja pientilalliset, joilla ei ole korko- y.m. sivutuloja ja jotka eivät käytä palkkatyöväkeä.

Hyväksyttiin yksimielisesti sillä Justus Tiilikaisen lisäyksellä, että sikäli kuin järjestyneillä työläisillä verotettavat tulot ovat korkeammat, on poikkeus, ja vaadimme heille täydellistä verovelvollisuudesta vapautusta.

Sihteeri Mikko Tarjuksen mainittua puhemiehelle, että poliisia näkyy naurattavan, vastasi Näppinen, että antaapa tuon nauraa, virkanyrkin.

Puhemies Näppisen kysyttyä, oliko vielä muita asioita, huusi Kaisa Kompura kahvilan puolelta, että entäs se vallankumouksen toimeenpaneminen, jokos siitä on päätetty?

Puhemies Näppinen esitteli käsiteltäväksi kysymyksen vallankumouksen valmistamisesta ensi syksyksi.

Poliisi Pekka Suova ilmoitti, että nimismies on antanut käskyn hajoittaa kokouksen, jos siinä ruvetaan puhumaan vallankumouksesta.

Kokouksen jäsenten ilmaistessa huudoilla inhomieltä kysyi puhemies Näppinen, että aiotkos sitten hajoittaa?

Pekka Suova vastasi, että niinkuin käsky on.

Puhemies Näppisen kysyttyä, mitä Pekka Suova aikoi tehdä, jos ei internaali tottele hajoittamiskäskyä, vastasi Suova, että sittenpähän sen näette.

Puhemies Näppinen sanoi, ettei poliisi voi mitään näin isolle kansanjoukolle, mihin Pekka Suova vastasi, että älä turise Näppinen joutavia selvässä asiassa.

Tov. Jerobeam Näppisen tiedusteltua, luuliko nimismies olevansa niin iso herra, että voi uhmata vallankumouksellisen kansan joukkotahtoa Pöllölässä, vastasi Pekka Suova ivamielisesti, että näkyypä tuossa olevan teille herraa tarpeeksi.