Part 1

KOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ

Selostus Pöllöläm kommuunin yleispöllöläläisex internaalin edustajiston neuvostokokouksesta

Pöytäkirjan nojalla laatinut

TIITUS [Ilmari Kivinen]

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1922.

KOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ

1 §.

Kommunistien yleispöllöläläinen internaali pidettiin Pöllölän Hölölässä pyhänseutuna iltapäivällä.

Kokoushuoneen olivat tilaisuutta varten puhtaaksi pesseet ja katajilla aistillisesti koristaneet toverittaret Kaisa Kompura ja Josehviina Rytkyläinen joutomies, tov. Aatami Lötjösen suostuvaisella avuliaisuudella.

Päivä oli sateellinen ja akkojen hameenhelmat vastaavassa määrässä märkinä metsässä kaalamisesta.

Tov. Lötjönen makaili penkillä selkäpuoli ylöspäin ja piippu hampaissa, lausuen julki mieskohtaiset aistimuksensa muutamalla harvalla sanalla:

— Lähtee se tuosta katajasta oikein lojaali ja väkevä haisu...

Mihin Josehviina Rytkyläinen, ilmakehän puhtautta silmälläpitäen, varoiksi huomautti:

— Anna sinä Lötjönen niiden katajien vain yksikseen lemuta — jottei tule paha sekoitus...

— Ha ha ha! nauroi Kaisa Kompura avoimesti, erittäinkin kun ei hänellä ole hampaitakaan, ja sanoi:

— Ripustan tuon hameeni tuohon uunin eteen kuivamaan, koska ei vielä kuulu niitä kommunistin soluja...

Kaisa Kompura pudotti päällyshameensa ja asetti sen nuoralle uunin eteen, ja hetken perästä todisti tov. Lötjönen:

— Kuivuu siinä Kaisan hame, kun jo höyryää... siinä on oikein lojaali lämmin.

— Missähän se Sinkkosen Reeta viipyy? tiedusteli Josehviina Rytkyläinen, ja kun Sinkkosen Reeta samassa tempasi oven auki ja nosti sisään suuren pärekorin, murahti tov. Lötjönen silmät puoliummessa:

— Se on pirukin aina siinä missä mainitaan.

— Puoluetervehdyksellä! lausui Reeta Sinkkonen kimakalla äänellä, ja huusi sitten:

— Korjaa pois Kaisa rytkysi uunin edestä, jotta pääsen internaalille kahvin keittoon!

— Eipä noita vielä kuulu koko naaleja, vastusti Kaisa, ottaen kuitenkin hameen nuoralta ja pujottaen sen ylleen. — Eipähän lentänyt uunista tulipaukkuja hameeseen, vaikka nuo kuusihalot räiskivät kuin lahtarit harjoituksissaan.

— P----leet! murahti tov. Lötjönen.

— Joko sinä kävit leipuri Pussiselta vehnäsiä? kysyi Josehviina Rytkyläinen.

— Kävin, kävin, mutta pirtua en saanut, kun ei ollut tullut Pussisen poika vielä hakumatkaltaan Jykkälästä, ilmoitti Reeta Sinkkonen.

— Mahtaako sillä olla... Jykkäläisellä? murahti tov. Lötjönen.

— Kun justikään eilen illalla toi kaupungista kanisterin itseänsä vapaariikkiä! huudahti Kaisa Kompura.

— Ka no sitten... jos se oli niin lojaali, murahti tov. Lötjönen, vaipuen mietiskelyihin.

— Kuulkaapas, kun taas lorottaa vettä taivaalta niin että katto rumisee! huomautti Josehviina Rytkyläinen.

— On sitä lorottanutkin tänä kesänä, mistä riittäneekin? Ei taida tulla mitään heinänteosta, jos vielä heinäaikaan sitä peliään pitää, arveli Kaisa Kompura.

— Joutaapa nuo kastua... porvarin heinät! murahti tov. Lötjönen.

— Antaa kastua, antaa kastua! huusi Reeta Sinkkonen, joka kauhalla ammensi vettä ovenpielessä olevasta korvosta suureen kahvipannuun.

* * * * *

Vähitellen alkoi kokoontua kommunistisia soluja.

Ensiksi tuli Israel Huttunen, entinen työväenyhdistyksen puheenjohtaja, minkä yhdistyksen nosket olivat törkeällä ääntenenemmistöllä vallanneet oman hajoituskoplansa halpamielisiä tarkoitusperiä palvelemaan.

Pyyhittyään lokaa pieksuistaan oven edessä oleviin havuihin ja niistettyään nenänsä sormillaan astui Israel Huttunen sisään, lausuen arvokkaisuudella:

— Kommunistisella tervehdyksellä!

— Terve, terve! vastasivat Kaisa Kompura ja Josehviina Rytkyläinen, ja tov. Lötjönen vääntäytyi penkillä istualleen, haukotteli ja painoi hatun lujemmin päähänsä.

— Hukkuu kohta köyhä rapaan noilla porvarien kujilla, valitti Israel Huttunen, lyöden märkää hattuaan pieksunvarteen ja ripustaen sen sitten puunaulaan seinälle valumaan.

— Hukkuuhan se köyhä... tässä yhteiskunnassa, murahti tov. Lötjönen, ja Kaisa Kompura kirkasi äkkiä:

— Vaan kun tulee roletaarin tiktatuuri, niin tasasesta kivestä lasketaan Pöllölässä kujoset, niinkuin kauppaneuvos Tossavaisen katukonki kaupungissa!

Mutta Reeta Sinkkonen ärjäsi:

— Ole vohkimatta siinä, Kompuran akka, ja ala sukkelaan pestä noita osuuskaupasta ostettuja uusia kahvikuppeja!

— Omalla rahallaanko se Reeta on ostanut uusia kahvikuppeja? tiedusteli Israel Huttunen, ahtaen kessuja piippuunsa ja tarjoten tov. Lötjösellekin.

— Kenenkäs sitten! sanoi Reeta Sinkkonen, kooten hiiliä ja palavia kekäleitä patakoukussa riippuvan kahvipannun alle. — Mitäs tällä puoluerähjällä olisi, kun se Karvisen perhana vei keväällä laivamieheksi lähtiessään osaston koko kassan, niin ettei jäänyt kuin 15 penniä, joita se rosvo ei ollut huomannut, kun olivat pudonneet lootan rakoon.

— Mitäpäs sitä enää muistella, näin kommunistien kesken, kun on jo osastokin antanut sille Karviselle amnestiian sillä ehdolla, että maksaa takaisin syksyllä, muistutti Israel Huttunen vähän paheksuvasti. — Sitä voi toverillekin sattua vahinko vielä tässä porvarillisessa yhteiskunnassa.

— Olisin minä antanut sille semmoisen amnestiian, ettei olisi voinut viikkoon maata muuten kuin mahallaan! huusi Reeta Sinkkonen äkäisesti. — Vaan kun piti minun juuri pahan nenällä joutua porvarin linnaan.

Joutomies Aatami Lötjönenkin murahti, todistaen:

— Olisi se kyllä saanut Karvinen oikein lojaalin saunan, jos olisi joutunut tämän Sinkkosen Reetan kynsiin, arvelen...

— Kommunistisella tervehdyksellä! tervehti suutari Jerobeam Näppinen, astuen sisään sarkapalttoo vettä valuen.

Ja ripustaen palttoonsa ovensuuhun valumaan totesi hän:

— Johan täällä olee saapuvilla muutamia soluja, vaikka olee näin epätyydyttävä ilmasto.

— Joo, ei se ole oikein lojaali... se ilma, murahti tov. Lötjönen.

Uusia kommunistisia soluja saapui vähitellen.

2 §.

Kommunistisen Yleispöllöläläisen Internaalin Täysivaltaisen Edustajiston Neuvostokokous alkoi klo 3 i.p. Moskovan aikaa, jonka horisontin mukaan Israel Huttusen kello kävi.

Läsnä oli lopulta 17 kommunistista solua, lukuunottamatta akkoja ja myöhemmin saapunutta Pussisen poikaa, jonka puoluekarvat ovat vähän sekavat.

Israel Huttusen ehdotuksesta laulettiin aluksi moniäänisesti Pöllölän Internaali:

»Lahtarikaartin lipun päässä Oli punikin luusta nuppi, Jänteistä oli pistoolin nauhat Ja suolista sapelin tuppi».

Tämän jälkeen Pöllölän kunniasolu, ikäpuhemies Jerobeam Näppinen edeskuljetti ytimellisessä puheessa lahon porvarillisen mädännäisyyden ja uuden aamuruskon auermat, jotka punaisella sarastuksella heloittavat kaukaisen idän kangastuksissa.

Valkoinen taantumusaaltoilu peittää vihertävällä vaahdolla suuren osan Europasta, ja Amerikan kontinentaalissa ovat virkanyrkkien petomaiset käpälät antaneet kauhistuttavia iskuja proletaarien paljastettuihin paikkoihin. Imperialismi viuhuu vihureina, ollen romahdusasteellaan. Se kuitenkin vielä vihaisesti kuohahtelee, kosketellen pohjamutia kansakuntain alanteissa, josta olee sillen itselleen turmio, estellen likinäköisessä sokeudessaan punakumousta ja suurta yleisinhimillistä mullistusta, joka kiertelemättömästi kohisee kohti mahtipontisena orgaanina, pyyhkäisten yhteiskunnan huippuja peloittavalla henkäyksellä.

Pienoisessa Suomessakin lahtarien valkomyrskyt pärskyttävät kokonaisia vuoria, tavoitellen työläisten rinnasta vapauden kaipuun tukahduttamista rautaisella otteella vallankumouksen kurkussa. Se ei kuitenkaan tukehdu, vaan kiteytyy vallankumoukselliseksi joukkotahdoksi, silloin kun hetki lyö ja Ajan hengettären suuri vellikello kumeasti pompottaen soittaa rynnäkköön, missä ryskyin sortuu pakkovalta proletaarin vallankumouksellisen aivoston nerokkaasti johtaman rynnistyksen taktillisuuden edessä. Ja juuri nyt on kauhea kapitalismi auttamattomasti sotkeutumassa omiin resuisiin pöksyihinsä, jotka ovat jo pudonneet alas kinttuihin.

Tämän tähden odottaa koko maailman luokkatietoinen köyhälistö henkeään pidättäen kolmannen punaisen internaalin jalolla kilparadalla, etteivät Pöllölän kommunistiset solut peräydy historiallisen välttämättömyyden edessä, vaan valkoisen vainon kynsissäkin intomielisesti kohottavat vallankumouksen lipun niin korkealle, että sen punainen hulmu kuuluu ympäri maailman Saharian kauheasta hietikosta Pohjan pimeille perukoille.

Sittenkun puhuja vielä oli mieliinpainuvin sanoin varoittanut noskelaisuuden mielenhäiriöstä, jonka jäljet inhottavasti haisevat jokaiseen luokkatietoiseen nenään, palkittiin toveri Näppisen selväpiirteinen, traagillisuuden punaiseen lankaan kudottu esitys luokkatietoisten känsäkourien voimakkailla paukutuksilla.

Ikäpuhemies kysyi, katsottiinko kokous laillisessa järjestelmässä kokoonkutsutuksi?

Israel Huttusen esityksestä pidettiin vaitiolemista vallankumouksellisen myöntyväisyyden merkkinä.

Ikäpuhemies selitti, että kokouksen on ryhdyttävä valitsemaan yhtä puhemiestä ja yhtä sihteeriä sekä ilmoitti kutsuneensa sihteeriksi lois. Mikko Tarjuksen, mikä hyväksyttiin.

Ikäpuhemiehen kysymykseen, katsoiko kokous, että hän, tov. Näppinen, oli luokkatietoisen köyhälistön äänillä yksimielisesti valittu Pöllölän kommunistisen yleispöllöläläisen internaalin täysivaltaisen neuvostokongressin puheenjohtajaksi, vastasi tov. Paavo Pellikka, että puhemies on valittava suljetulla lippuäänestyksellä.

Josehviina Rytkyläinen kysyi, että kuinka tämän kokouksen koko nimi olikaan, kun hän vähän sotkeutui sitä kuunnellessaan.

Josehviina Rytkyläisen välikyselyyn vastattiin ulkopuolella pöytäkirjan, että pitäköön turpansa kiinni, minkä kokous hyväksyi yksimielisesti.

Tov. Pellikan näkökanta kehitti pitkän ajatusvaihtelun, missä esiintyi erilaisia mielipuolia, toiselta puolen vastaan ja toiselta myöten.

Kaisa Kompura huomautti, että lippu on työväentalon vinnillä ja että työväentalo on ahnaitten noskelaiskätyrien hallussa, niin ettei lippuäänestystä voida toimeenpanna.

Laajan keskustelun jälkeen, mitä jossain määrin vaikeutti yleispöllöläläisen edustajiston emännöitsijän Reeta Sinkkosen riiteleminen Josehviina Rytkyläiselle, joka oli särkenyt teevadin, yhtyi kokous joutomies, tov. Lötjösen esitykseen, että puhemiesvaali toimitettaisiin lojaalisesti korttiäänestyksellä lippuäänestyksen sijasta.

Kysyttäessä, kenellä puolueen jäsenistä olisi kortit mukana, esitti kolme kommunistista solua kukin korttipakkansa.

Hyväksyttiin yksimielisesti tov. Lötjösen kortit, koska ne olivat eheimmät.

Ilman vastalausetta hyväksyttiin noudatettavaksi suutari Jerobeam Näppisen äänestysehdotus, että ne, jotka kannattavat puhemieheksi mainittua Näppistä, saavat lyödä pöytään punaista maata, se on herttaa tai ruutua, nimittäin miehet ruutua ja akat herttaa, mutta jos joku tahtoo äänestää Pellikkaa, joka on osoittautunut puolinoskeksi ja tahtoo kiivetä vallan kukkuloille ryysyköyhälistön hartioilla, niin lätkätköön padan tai ristin, sama se, kummanko, koska ei tilaisuudessa löytyne yhtään puolinoskeakkaa, jolle pitäisi varata oma lajinsa mustaa maata.

Vaalin toimittajaksi kutsui ikäpuhemies sihteeri Mikko Tarjuksen, joka Lötjösen korttipakan saatuaan sanoi, että kukin saa käydä valitsemassa itselleen mieleisensä äänestyskortin.

Äänestyksen tuloksia laskettaessa havaittiin pöydällä yhdeksän ruutua ja viisi herttaa, niiden joukossa ässä, ynnä neljä ristiä ja patakuutonen, mille tulokselle nähtiin valveutuneiden kansankerrosten vienosti hymyilevän. Sihteeri Mikko Tarjus ilmoitti puhemiehen vaalin, että suutari kunniasolu Näppinen on tullut musertavalla ääntenenemmistöllä yksimielisesti valituksi gongressin puhemieheksi.

Noskelaiskopla, käyttäen halpamaista parjausta, huuteli alhaisia vastalauseita sihteerin esitystä vastaan, että vaali olisi ollut yksimielinen, koska oli pöydällä myöskin neljä ristiä ja yksi pata.

Suutari Näppinen todensi, että se on vain noskelaisten korppimaista raakumista, mikä hyväksyttiin.

Useiden karjuessa panivat läsnäolevat puolinosket typerän vastalauseen sitä vastaan, että heitä epätoverillisesti haukutaan noskeiksi, koska he oman ilmoituksensa mukaan eivät ole noskelaisia, vaan kommunisteja.

Sihteeri Mikko Tarjuksen kysyttyä terävästi kommunistisen omantunnon nimessä, mitä varten he sitten äänestivät Pellikkaa vastoin kunniasolu Jerobeam Näppistä, vastasi puolinoske Heikki Putkonen lyhytjärkisesti, että jokainen saa äänestää ketä tahtoo, mille pikkuporvarillista maailmankatsomusta loistossaan kuvastavalle yksinkertaisuudelle valveutunut luokkatietoinen proletariaatti päästi ison naurun ja sekalaisia välihuomautuksia, joita ei ennätetty pikakirjoittaa pöytäkirjaan.

Mari Kukkonen hyppäsi rahille koivet hajallaan ja huusi posket hehkuen, että jos kuka ei äänestä Näppistä, niin on hän aatteen petturi, mihin puolinosket nyrkkejään heristellen huusivat, että se on helvetin vale, ja että Näppinen tahtoo päästä tsaariksi puolueessa.

Kiihtyneen mielialan rauhoittamiseksi lauloivat Hilta Kukkasjärvi ja Reeta Sinkkonen sopraanollisesti »Hiljaa juuri kuin lammen laine», mikä vaikutti viihdyttävästi kansan tunnelmaan, ja puhemies pistäytyi pihalla.

Puhemiehen astuttua jälleen paikalleen pyysi Israel Huttunen puheenvuoron, ja loi asian täydelliseksi valaisemiseksi selväpiirteisen katsauksen vaalien toimittamiseen Neuvosto-Venäjällä, vallankumouksen aatteen hengessä, ja konstanteerasi tämän vaalin tapahtuneen epäilemättä neuvostovallan periaatteen mukaan, että on otettava huomioon vain kaikkein varmimpien puoluetoverien äänet, vaikka muut äänestäjät turisisivat mitä tahansa, joten kaikki vaalit saadaan yksimielisiksi köyhälistön luokkavoiman katsannossa.

Puolinoskein huudettua sen olevan sananvapauden sortamista puhemies säälivästi huomautti puuttuvasta vallankumouksellisesta tietoisuudesta, ettei kommunistisessa yhteiskunnassa koskaan olekaan mitään sananvapautta, ollen se porvarillisen yli aikansa eläneen vapaamielisyyden mädännäisyyttä.

Kansan enemmistön tulkittua vilkkaasti suosiotaan huusi Kaisa Kompura, että oikeassa kommunistiyhteiskunnassa ammutaan kaikki, jotka ovat eri mieltä kuin komissarit, vallankumouksellisen tietoisuuden säilyttämiseksi sekoittumattomana, mihin kohta meilläkin päästään, jahka vielä vähän eletään ja terveinä ollaan.

Heikki Putkosen huudon johdosta, että ryssän komissarit ovat juutalaisia miljonäärejä, nolasi Hilta Kukkasjärvi pöyhkeät puolinosket teräväpiirteisellä huomautuksella, että juutalaiset ovat Herran valittu kansa, mikä pantiin pöytäkirjaan.

Tämän johdosta eräät puolinosket kunnostautuivat naurunpärskähdyksillä nurkissa, paljastaen siten huomattavaa noskelaisuuttaan.

Asian tultua täten vastaanseisomattomasti toteennäytetyksi julisti toveri Jerobeam Näppinen tulleensa valituksi tämän neuvostokokouksen puhemieheksi yksimielisesti, mikä hyväksyttiin yksinkertaisella äänten enemmistöllä.

Vaalin tuloksen tultua vahvistetuksi lausui puhemies kommunistisen kiitoksensa siitä luokkatietoisesta yksimielisyydestä, jolla neuvostokokous on toimintansa aloittanut. Tämän sovinnollisessa ylevämielisyydessä esitetyn puheen aikana päästelivät puolinosket halpa-arvoisia naurunrähäyksiä, mitkä merkittiin pöytäkirjaan.

Puhemies kiinnitti kokouksen huomaavaisuutta siihen, että ajankohta on ratkaiseva, joten kaikki luokkatietoiset kommunistit ovat tervetulleet yhteiseen rintamaan luhistuvan kapitalismin kukistamiseksi, ja pyysi läsnäolevia seisaalleen nousten kunnioittamaan Pöllölän kommuunin ravintoloitsijan Reeta Sinkkosen muistoa, hänen valkoisen terrorin luokkakoston uhrina istuttuaan kaksi kuukautta valkohurttien linnassa kieltolakipykälien tähden porvarillisessa maailmankatsomuksessa, tänään ensimmäistä kertaa ottaessaan jälleen osaa julkiseen elämään vallankumouksellisessa rintamassa. Tov. Näppinen huomautti sattuvasti siitä kokoavasta merkityksestä, joka toveritar Sinkkosella aina punakaartin ajoilta saakka on ollut puolueen toiminnassa, erityisesti lausuen tunnustuksen aineen puhtaudesta ja hintojen kohtuullisuudesta, minkä jälkeen läsnäolijat jaloilleen nousten lausuivat toveritar Sinkkosen tervetulleeksi elävänä kurjalasta tähän ohranamaiseen vapauteen.

Toveritar Sinkkonen kiitti liikutetussa äänilajissa häneen kohdistetusta kommunistisesta kunnianosoituksesta, sekä kertoili vaatimattomasti muistelmia porvarillisesta luokkavankeudesta, vaikuttaen rauhoittavasti niihin kokouksen jäseniin, jotka olivat joutuneet kapitalistiseen syytteeseen viime viikolla tapahtuneen Tirrinkorven tehtaan löytymisen ja raakamaisen hävittämisen johdosta.

Useiden pyynnöstä laulettiin tunnelmallisesti »Jos kaikki Suomen järvet».

3 §.

Toveritar Sinkkosen ilmoitettua, että Pussisen aikamiespoika näkyy jo olevan tulossa se nahkalaukkunsa selässään, keskeytettiin asiain käsittely virvokkeiden nauttimista varten.

Kahvin kaatamisen kuppeihin suoritti tottumuksella toveritar Hilta Kukkasjärvi, toveritar Sinkkosen ottaessa vastaan maksuja.

Pussisen poika ei lausunut itseään tervetulleeksi kommunistisella tervehdyksellä, paljastaen siten salanoskelaisuutta.

Sihteeri Mikko Tarjus, läsnäolevien myötäillessä, tervehti Pussisen poikaa raikkaalla soololaululla:

»Mitäs on sulla poikanen pussissas, huhhei? Onko rukiita, kauroja, maltaita, sulivei, sulirei, sulivei?»

Pussisen poika sanoi, että taitaa olla paremminkin virolaista potaattia, mille vastaukselle nähtiin useiden kommunististen solujen kriidillisesti myhäilevän.

Pussisen pojan selvitettyä asiansa toveritar Sinkkosen kanssa ilmoitti Reeta Sinkkonen kommunistisella luottamuksella yksityisesti, että limonaatipottuja on halullisten saatavana hinnasta 65 markkaa kappale käteisellä, ja aine on täydellisesti karahteerattua, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.

Läsnäolevien solujen laadittua puolikuppiset ehdotti Israel Huttunen kansalaisten osoittaessa voimallisesti suosiota Herra Toveri Leniinin maljan kunnioitettavalla toivotuksella Herra Toveri Leniinin täydelliseksi tervehtymiseksi, mikä hyväksyttiin pohjaan asti.

Solutar Kaisa Kompura teki aatteellista yksinkertaisuutta todistavan kysymyksen, mahtaako Herra Toveri Leniini olla pahastikin kipeä?

Pussisen poika paljasti noskelaista ajatuskantaa sanomalla, ettei siitä taida enää kalua tulla, mille ala-arvoiselle iskulle vallankumouksen selkään useat läsnäolijat kohottivat paheksumishuutoja.

Puhemies Jerobeam Näppinen teki toista puolikuppista valmistettaessa selväpiirteisesti selkoa Herra Toveri Leniinin yleisvoinnista, joka Moskovan virallisen raation mukaan on groonillista paranemista voitetusta pahoinvointisuudesta yleismaailmallisen vallankumouksen voittoonviemiseksi.

Joutomies Aatami Lötjösen esityksestä hymyiltiin Pussisen pojalle lojaalista polseviikkista ivahymyä noskelaisuuden kustannuksella.

Kaisa Kompuran kysyttyä, kuuluuko sinne kirkonkylälle päin mitään, ilmaisi Pussisen poika huhun tuntemattomasta lähteestä, että toveri Kuusinen on salapuvussa liikkeellä täällä päin järjestämässä aseellista nousua neuvostovallan kannatuksella.

Tämä tieto aiheutti suurta huomiota aatteellisesti valveutuneissa yksilöissä, ja tulivat täten syntyneessä kansalaiskohinassa kahvilan puolelle nekin, jotka tähän saakka olivat olleet tuvassa.

Israel Huttusen epäilevään lausuntoon, että kunhan et Pussisen poika panisi omiasi, vastasi Pussisen poika välinpitämättömään tapaansa, että liekö totta vai valetta, mutta Topi Rääkkyseltä hän sen kuuli Jykkälän pihalla.

Useat todelliset kommunistisolut ja vallankumouksen varhaisimmat esitaistelijat huusivat julki, että Topi Rääkkynen on luotettava toveri ja tietää asioita, minkä Israel Huttunenkin erikseen kysyttynä myönsi.

Heikki Putkosen kysymykseen, onko kukaan Pöllölän kommunistisista soluista persoonallisesti nähnyt toveri Kuusista, että tuntisi jos tiellä vastaan tulisi, vastattiin vaitiololla.

Jerobeam Näppinen selvitteli toveri Kuusisen fysikaalisuutta, joka kuuluu olevan pienenpuolinen mies jalolla katsannolla.

Israel Huttunen lausui, Topi Rääkkysen tietojen perustuksella, olevan todennäköistä toveri Kuusisen tahtovan Herra Toveri Leniinin kannatuksella uhmailla porvarillisten valkoenkelien mustien riistokäpälien ohranamaisia otteita vallankumouksellisen tietoisuuden herättämiseksi laajoissa massoissa, jotka vielä uinuvat kapitalististen ryövärisaalistajain tekopyhyyden synkän uhrisauhun tainnuttamina.

Puhemies Näppinen ehdotti ulkopuolella virallisen pöytäkirjan keskusteltavaksi kysymyksestä, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä vallankumouksellisen esitaistelijan suojelemiseksi virkavallan haikalojen ohranamaisilta sapelihampailta, jos toveri Kuusinen osoittaa Pöllölän kommuunille sen kunnian että saapuu sen turviin.

Vallinneessa pitkällisessä äänettömyydessä kuultiin ainoastaan piippujen kurinaa sekä joutomies Lötjösen murahdus, että kun kuka keksisi oikein lojaalin jutkun virkakunnan petkuttamiseksi.

Tov. Israel Huttunen loi katsauksen vallankumouksellisen köyhälistön turvattomuuteen valkohirviöitten pistinvaltakunnassa, jota vastaan luokkatietoisilla kansanaineksilla ei ole muuta kuin räkäiset nyrkkinsä. Arveli ja uskoi näiden nyrkkien kuitenkin olevan valmiit puolustamaan toveri Kuusista kaikella maan-alaisella tavalla ja kysyi, ovatko kaikki läsnäolijat suostuvaiset kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta antamaan toveri Kuusiselle aineellista ja aatteellista apua valkoisen porvariston kukistamisessa?

Läsnäolijoiden vastattua tähän myöntävästi vallankumouksellisella ankaruudella, laulettiin innostavan tunnelman vallitessa moniäänisesti:

»Taitaapa tulla tukkipoikia Joelta kuuluu laulu...»

4 §.

Puhemies Jerobeam Näppisen astuttua pöydän taakse ja niistettyä nenänsä ryhdyttiin jälleen jatkamaan kokouksen pogrommia, muutamien kommunististen solujen jäädessä vielä kahvilan puolelle, mistäkäsin kuitenkin seurasivat vallankumouksellisella valppaudella asiain käsittelyä.

Sihteeri Mikko Tarjus ilmoitti esityslistalla olevan kysymyksen osanotosta eduskuntavaaleihin. Israel Huttunen teki tyhjentävästi selkoa nykyisestä ajasta, jolloin vallankumouksellinen köyhälistö elää suuressa lumivalkoisessa rosvoleirissä, ja itkevien rosvojen hammastenkiristys ilmoittaa, että loppu on lähellä, koska ei heillä enää ole muita rosvottavia kuin toisia rosvoja. Ollen sitä mieltä, että vallankumouksellisen köyhälistön on yleismaailmallisen vallankumouksen hengähdysaikana saatava solujaan myöskin eduskuntaan, missä enkelimäinen noskelaisuus on tähän asti hautonut turmiollisia käenmuniaan porvarillisten haaskalintujen likaisessa pesässä. Puhuja ilmaisi, että tämä pesä alkaa olla ilkeästi rentullaan, joten kommunistiset solut siellä voivat aiheuttaa hajoittavan käymisprosessin, raivaten historiallisella välttämättömyydellä tietä köyhälistön vallankumoukselle, joka avaa kansalle uusia elinkeinohaaroja.

Puhujan siirtyiltyä asiasta toiseen ja johduttua vihdoin käsittelemään kaninhoidon kannattavaisuutta yleismaailmallisen vallankumouksen valaistuksessa, kehoitti puhemies Jerobeam Näppinen häntä pysymään asiassa.

Tov. Israel Huttunen lausui puhemies Jerobeam Näppiselle surkuttelunsa äänivallan sortamisesta lahtarimaisella tavalla.

Puhemies Näppisen iskettyä nyrkin pöytään ja kiivaasti huomautettua, ettei puhemiestä yhtiöjärjestyksen nojalla saa vastustaa virantoimituksessa, huusi tov. Huttunen, että iske vain, kyllä se pöytä kestää, kun on Holopais-vainajan tekemä.

Puhemies kysyi sihteeri Mikko Tarjukselta, huomasiko sihteeri Israel Huttusen juovan useampia löröjä kuin muut.

Sihteeri Tarjus kertoi tov. Huttusen tehneen ylimääräisen lörön juuri ennen täysi-istunnon alkua.

Joutomies tov. Aatami Lötjönen murahti sen olleen hyvin lojaalin lörön, kun ei siinä ollut kahvia ollut muuta kuin vähän väriksi, vaikka oli kukkurapää kuppi.

Tov. Israel Huttusen jatkaessa sillävälin puhettaan, mikä nyt kosketteli Pohjolan kesäöiden vaikutusta kuun nousuun ja laskuun ynnä erinäisiä muita asioita, saneli puhemies Näppinen pöytäkirjaan kummastuksensa. Merkittiin.