Part 1

KOKKI-KIRJA

elikkä

Neuvoja tarpeellisempien Joka-aikaisien- ja Pito-ruokien Laitokseen, niin myös Monellaisiin leipomisiin ja juotavien panoin, ynnä Tarpeellisia tietoja ruokien ja ruoka-aineiden korjusta ja säästystä j.n.e.

Kirj.

J. F. GRANLUND

Turussa, J. E. Frenckelin ja Pojan kirja-painossa, 1849.

SISÄLLYS.

Oudompien sanojen selitykset. Johto. 1. Astioiden ruokosta. 2. Keitto-puista. Ruoka-vesistä. 3. Ruoka-aineiden korjusta. 4. Ruokien laitoksesta. 1:nen Jako. Soppia ja Maito-ruokia. 2:nen Jako. Liha-ruokia. A) Här'än-lihoja. B) Vasikan-lihoja. C) Lampaan-lihoja. D) Sian-lihoja. E) Mettän-elävien-lihoja. F) Linnun-lihoja. Sylttyjä. 3:mas Jako. Kala-ruokia. 4:jäs Jako. Muna-ruokia. 5:des Jako. Ruokia juuri- ja vihriäis-kasvuista. 6:des Jako. Kaikellaisia Sallatteja. 7:mäs Jako. Putinkeja. 8:sas Jako. Kasia. 9:säs Jako. Makkaroita. 10:nes Jako. Pasteijoja, Torttuja, Paakkelseja, Pannukakkoja ja Kräämejä. A) Pasteijoja elikkä Ispinöitä. B) Torttuja. C) Paakkelseja elikkä Kahkaroita. D) Pannukakkoja. E) Kräämejä. 11:ta Jako. Marja-hillojen keitoksista. Ruoka-hedelmöiden astioittemisesta säästymään, niiden suolaamisesta ja kuivaamisesta. A) Marja-hillojen keitoksesta. B) Ruoka-hedelmöiden astioittemisesta säästymään. 12:ta Jako. Lihojen suolaamisesta ja sauhuttamisesta. 13:ta Jako. Leipomisista. 14:ta Jako. Oluen panosta ja kaikellaisien muiden juotavien teosta. 15:ta Jako. Muutamien Ruoka-aineiden teosta ja säästöstä, niin myös tarpeellisia tietoja ruokien korjusta. Ruokien-nautinnon-järjestys. Reisteri.

Oudompien sanojen selitykset.

Vaikk'ei tässä kirjassa ole luulaksemme puolikuntasillekkaan suomalaisille' yhtään ymmärtämätöntä sanaa, niin tahdomme kuitenkin ruottistuneiden kokkien hyödyksi selittää, mitä emme luule muutoin ymmärtävänsä. — Kirjassa selitetyt sanat ovat tästä pois jätetyt.

Astioittu — se on: astioihin pantu hyvänä pysymään. Ruott. kiel. Inlagd. Haarake' — se on kahveli. Hillo — Ruottin kiel. Sylt. Marja-hilloa — se on marja-sylttyä. Huhmari — s.o. mortteli. Höystötys — Ruott. k. Stufning. Höystettyä — Ruottiksi Stufvad. Inkivääri — Ruott. Ingefära. Kaava — s.o. vormu. Ruott. Form. Karvaat-pippurat — mustat-pippurat. Kasi — soosi. Kehlo — Ruott. Bunke. Keuhko-ruoka — Ruott. Lungmos. Kokkara — s.o. klimppi, myöskin frikadelli. Kuurnataan — s.o. siilataan. Kylmä-liemi — Ruott. Kallskäl. Kynsilaukka — Ruott. Hvitlök. Lautas-liina — salvetti, Ruottiksi Serviet. Leivin-pyörin — s.o. käsivarren-vahvunen ymmyriäinen kapula, jolla leivintaikinaa vaivataan; Ruott. Kafvel. Liha-kakko — Ruott. Köttbulle. Liikkiö, pöysti — se on kinkku, sinkku. Lyöpätään — Ruott. Förvällas. Mäihä-rauta — raastin, se on riivin-rauta. Neste' — Ruott. Saft. Olut-juusto — Ruott. Ölost. Olut-keitos — Ruott. Ölsupa. Osa, ruoka-osa — Ruott. Portion. Pannukakko-lasta — lasta, jolla pannukakkoja käännetään paistaissa; Ruott. Pankaksspade. Parilas — halstari. Parrisa — Ruott. Sparris. Porkkana — muuruutti. Pulli — purkki. Pullo — potelli. Puna-juurikka — röbetta. Purju-laukka — Ruott. Purlök. Putinki — Ruott. Budding. Pyyhin-liina — pyhkiys-liina, hantuukki. Pöysti, liikkiö — kinkku, sinkku. Pöytä-vaate' — tuukki. Raastin — mäihä-rauta, riivin-rauta. Raastittua — se on: riivin-raudalla riivattua. Runsitaan — s.o. ruokotaan puhtaaksi; Ruott. Skrädas Ruoka-pippurat — kryyti-pippurat. Ruoka-siivilä — Ruott. Durkslag. Räätikkä — juurikas. Sahrami — Ruottiksi; Saffram. Sipuli — Ruott. Rödlök. Suurustus — Ruott. Afredning. Suurustetaan — Ruott. Afredas. Sysiä — suuria hiiliä. Taale' — kerma, Ruott. Gredda. Varikoinen — makosen-hapan, R. Sötsur. Varistin — se on: lävellinen hopea-lusikka, jolla sokeria varistetaan ruokiin; Ruott. Strösked. Vohvula — Ruott. Voffla. Vänkkooli — Ruott. Fenkol.

Johto.

1. Astioiden ruokosta.

Keittäjän tulee pitää ruoka- ja keitto-astiat erinomasen hyvässä ja puhtaassa ruokossa.

Kupari- taikka Vaski-astiat ovat paraita keitto-kaluja, ollenkin muna- ja maito-ru'issa, mutta niiden pitää aina oleman hyviksi tinattuja, eikä koskaan tinaamattomissa, ei huonoiksi tinatuissakaan, ei soenneissa eikä pesemättömissä keitettämän; sillä kuparin vihriäinen ruoste, joka tinaamattomista lähtee, on väkevää myrkkyä. Valkialle' pantaissa pitää tinatuissa oleman märkyyttä estämässä tinan sulausta. Uudesta tinattu astia pitää hyvästi vedessä keitettämän, ennen kuin ruokiin pannaan. _Puhtaiksi_ saadaan ne' sahan-jauhoilla, taikka vielä puhtaimmiksi trankilla eli vanhalla happamalla juomisella. Samalla puhdistetaan myös messinki.

Rauta-pannut ja Padat ovat keitto-astioina huonompia; ne' ruostuuvat helpommin, muuttaavat ru'an ja ovat työlläästi puhdistettavia. Puhtaiksi saatuna, ja uutena, estetään ne' ruostumasta sian-silavalla taikka ihralla voidellen. Muuloistin pestään ne' paljaalla lipiällä ja sitte' virutetaan vedellä. Tuh'alla ja vedellä lähteevät ne' myös puhtaiksi, taikka pienennetyllä ja seulotulla tiilikivellä, jota aina pitäisi olla käsillä.

Kivi- taikka Savi-astiat ovat hyviä keitto- ja ruoka-astioiksi, ja rautalangalla niottuina eivät pääse halkeilemaankaan. Vielä paremmin estyyvät ne' halkeilemasta, jos ulkopuolelta muutamaan piihin silataan vetelällä savella ja sitte' liinöljyllä. Ja jos ne' ensin uutena muutamaksi hetkeksi täytetään kylmällä vedellä ja sitte' keitetään hiljaksellen padassa, niin eivät muuta ru'an makua. Lämpösinä lähteevät ne' puhtaiksi listimillä taikka Nisun-kliideillä. Vanhana pitää ne' usiasti keitettämän lipiässä; taikka ne' muuttaavat ru'an pahanmakuseksi.

Tina-astiat puhdistetaan väkevään lipiään ja hietaan, taikka pieneen santaan, kastetulla villasella rievulla, jonka perästä ne' virutetaan.

Posliinit estetään säröilemästä, jos vähän lämmitetään ennen kuin kuumiin aineisiin pannaan. Ne' puhdistetaan lipiällä taikka lämpösellä vedellä.

Klasi-astiat lähteevät kylmällä vedellä ja suoloilla, mutta jos ovat rasvasia, niin pestään ne' harmaalla villamaisella paperilla, sannalla ja hauleilla. _Himmiintyneet juoma-klasit_ saadaan kirkkaiksi, jos tuliselle' hiilustalle' kaadetaan vettä ja pidetään klasit siinnä nousevassa höyryssä.

Pöytä-hopea puhdistetaan pesten paljaalla kuumalla vedellä ja liina- taikka villa-rievulla, ilman saippuaa taikka soopaa. Pyhitään sitte' kuiviksi ja puhtaiksi talista taikka vaksista; sen perästä otetaan poltettua ja hyvin pieneksi jauhoksi hakattua peuransarvea ja lampaanluuta, joihinka vanha kulunut liinanriepu kastetaan ja hiastetaan sillä hopeat kirkkaiksi. Jota useammin sama riepu tähän viljellään, sitä kirkkaimmaksi tuleevat sillä hopiat. Sitä ei pidä hukattaman, vaikka soenneeltakin näyttää, vaan säilytettämän kokoonpantuna liinasessa rievussa, ett'ei tahriintuisi. — Poltettua ja pienettyä peuransarvea saadaan Apteikista.

Pullot suullistetaan keitetyillä korkeilla, lyöden puu-nuijalla lujaan, ennen kuin ehtiivät ylöllensä vettyä ja paisua.

Paot, metalli- ja kivi-astioissa, tukitaan vettäpitäväisiksi kyrsällä, tehty puoliksi tuh'asta ja pajan-miilusta sekotettu munan-valkuaisella.

2. Keitto-puista ja Ruoka-vesistä.

Keitto-puina liedellä ovat koivuset paraita; niillä saadaan isompi ja tasasempi kuumuus kuin mäntysillä ja kuusisilla. Uuni-puina sopii olla mitähyvänsä.

Kovasta vedestä ei ole kaloille' eikä palko-kasvuille'; sillä siinnä eivät ne' pitkälliselläkään kiehumisella pehmene. Muutamat vedet muuttavat kalat punasiksi, ja semmoiset eivät ollenkaan sovi palko-kasvuille'. Hyvä vesi on selkiää, väritöntä ja mautonta, köykästä ja helmeilee pudistaissa.

Ruoppanen- ja samia-vesi selkenee, jos tulisia rautoja taikka sysiä sammutetaan siinnä usiat kerrat peräksyttäsin. Taikka jos klasillinen hyvää palo-viinaa kaadetaan huonoon veteen, niin selkiä se pikemmin.

3. Ruoka-aineiden korjusta.

Kylmässä huoneessa tuoreena säästettäviä lihoja ei suolata, vaan pannaan ylös roikkumaan, ett'eivät saa maata. Tämä ei ole kuitenkaan sanottu mettään-saalliista eikä sian-lihasta.

Mettän-saallis pestään puhtaaksi verestä, erinomattain pyssyn-haava. Jonkuun ajan säilyy se hyvänä käärittynä puhtaassa rievussa.

Vanhan sianliha säilyy hyvänä usiat viikot kiviastiassa suoloissa ja katajan-marjoissa.

Här'än-, vasikan- ja karittan-lihoja on paras säilyttää kuivaamalla, niin pysyyvät mehukkaampina. Niistä tulee sitte' myöskin voimallisempaa soppaa, ja valkosempaa ja maukkaampaa paistiakin.

Lintu noukitaan ja avataan kuivana ja lämpösenä, ennen kankistumistansa. Suvella pantuna ylös roikkumaan ja talvella kokonaisena jäädyttämisellä saadaan se hyväksi ja hauraaksi.

Sipulit ja kynsilaukat säilytetään kuorinensa kuivalla paikalla pikkusissa kimpuissa roikkumassa.

Kaikellaisien _kasvujen, jauhojen ja munien_ säilytyksestä, niinkuin myöskin _lihojen_ suolaamisista ja sauhuttamisista puhutaan kirjan lopulla.

4. Ruokien laitoksista.

Soppaan pantavaa lihaa ei pestä lämpösellä vaan kylmällä vedellä, mutta ei silläkään ylöllensä, sillä pitkällinen peseminen ja vetyttäminen vie lihasta paraan maun.

Liha suolataan parahultasesti ennen keittämistä, ja pannaan kiehumaan kylmään veteen valkialle; siittä haurastuu se pikemmin, ja soppa, niinkun _puljonkikin_, tulee selkiämmäksi ja paremmaksi. Kiehumaan ruvetessa kuoritaan ahkeraa päälle' nouseva maanto, ja _persilja, palsternakat_, ja muut sellaiset, pannaan sekaan. Vähän ajantakaa otetaan rasva pois, mutta liha kiehutetaan sentään vitkallensa umpi-kannen alla, ett'ei sopasta voima ja maku katoisi. _Pippurit ja muut kryydit_ pannaan kokonaisina, eikä pienennettyinä; sillä kokonaiset antaavat vähemmästä voimansa kuin pienetyt. Valmiiksi keitettynä siilataan ne' sopasta pois.

Vasikan-, karittan- ja linnun-paisteja ei saada ylöllensä pestä, ei myöskään järki aikasin suolata; sillä suola imee niistä paraan voiman. Jota pitkällisemmin paisti paistetaan, sitä hauraammaksi ja mäihäkkäämmäksi liha tulee.

Uuni-paistit pitää usiasti käännettämän ja voideltaman, taikka valettaman omalla kasellansa. Vielä tyystemmin on valaminen vaariin otettava _varras-paistissa_.

Kalat pitää, niinkuin lihatkin, suolattaman ennen keittämistä parahultasen aikasin. Jos ne' suolattomassa vedessä keitetään, niin saavat vettyneen maun. Kiehuessa kuoritaan pois kaikki päälle' kuohuva maanto. — Hauki on 3:men ja 4:jän naulan painosena maukkaampi.

Lohi-sallattiin ja muihin semmoisiin ei kaadeta etikkaa eikä öljyä, vaan ne' pannaan erinänsä ruoka-lain kanssa pöytään, josta kukin saa ottaa mielensä perästä.

Kupu-kaalit ja muutamat muutkin kasvut vanhentuneena lyöpätään ensiksi, sitte' virutetaan raikkaalla vedellä ja viimmeseksi keitetään.

Parrisat, kukka-kaalit ja penaatti lyöpätään ennen keittämistä suolasessa vedessä, mutta ei rauta-pannussa, joka ne' mustastii.

Palko-kasvut, niinkuin pavut, pöönit, hiiren-pavut (elikkä Linsit) pannaan valkialle' kylmään veteen kiehumaan. Ne pehmeneevät pikemmin virta- kuin kaivo-vedessä.

Perunoita keitettäköön vähässä vedessä, niin että päällimmäiset tuskin ovat veden alla, ja lisättäköön sen jälkeen toista, kuin se kiehuessa vähenee. Älköön myös isoja ja pikkuisia sekasin keitettäkö, vaan kummatkin erinänsä; sillä sekasin keitettyinä kiehuuvat pikkuset sakaksi, ennenkuin isot ovat ehtineet puolikypsiksikään. — Muutamissa perunoissa on maan maku, sentähden keitettäköön niitä ensimmäisessä vedessä ainoastansa muutama minuutti ja muutettakoon sitte' toiseen, jossa kiehukoot kypsiksi. Jos niihin varistellaan hiukan suoloja, sitte' kuin ovat muutaman minuutin kiehuneet, niin tuleevat ne' paremman makusiksi. — Kuminoita taikka tinjamia ei ole sekaan panemista, enempää kuin muitakaan kryydejä, sillä ne' huonontaavat perunoiden maun.

Kaikkein paras on keittää perunoita _höyryssä_, sillä se ei hävitä niin paljon puita eikä aikaa kuin vedessä keittäminen; perunat tuleevat myös sillä lailla paremman makusiksi. Tämä tapahtuu seuraavalla lailla: Padan pohjalle' kaadetaan tuumaa vahvalle' vettä, sen päälle' lasketaan vahvasta rautalangasta kudottu tihku häkki, jonka päälle' kaadetaan perunoita pata täyteen. Padansuu peitetään mär'ällä kankaalla ja lasketaan päälle' hyvin sopiva kansi. Valkia pitää aina pidettämän niin padan alla, ett'ei liekki ollenkaan laitoin pääse. Pidettäköön myös perunat muutama tunti vedessä, ennen kuin pataan pannaan.

Jos leivottuja aineita tahdotaan kypsentää tina- taikka posliini-astioilla uunissa, niin pannan ne' suoloilla priiskotetuille' vahvoille' rauta-pelleille', jotka estäävät astiat särkymästä.

1:nen Jako.

SOPPIA JA MAITO-RUOKIA.

Muistutus. Kokkaroista (klimpeistä) ja muista Soppiin ja Puljonkeihin pantavista puhutaan tämän Jaon lopulla, N:o 44 ja seur.

N:o 1. Tavallista Puljonkia elikkä Lihanlientä.

Hyväksi pestyä Här'än-lihaa pannaan puhtaaseen kattilaan kiehumaan umpikannen ale hyppysellisen suolan kanssa, ja niin paljon vettä, että liha on peitossa. Sitte', kuin kiehuessa maanto on päältä kuorittu, pannaan sekaan hiukan kokonaisia _kryydipippuroita_, pari palasta _inkivääriä_, yksi _puurlaukka ja persiljanjuuri_. Kuin liha on kypsynyt ja liemi tullut parahultasen väkeväksi, niin kuurnataan (elikkä siilataan) se jähtymään taajan ruokasiivilän elikkä liinasen läpitte' ja kuoritaan sitte' kaikki rasva päältä pois. Tätä lientä, joka nyt on valmista, kutsutaan puljongiksi. Jos puljonki tahdotaan sopaksi, niin käristetään, taikka sulatetaan, sekasin voita, jauhoja ja hiukan pienennettyä _persiljaa_, joka kaadetaan sitte' liemeen ja sekotetaan vispilällä sekasin. Tämä on kiehuttuansa valmista, ja eteentuotava paistettujen leipä-pytkyjen joukossa taikka kokkaroiden.

N:o 2. Tavallista Liha-Soppaa.

Liha keitetään edellä mainitulla tavalla, ainoastansa sillä erotuksella, että tähän lisätään 3 porkkanaa (taikka muuruutia) ja 2 palsternakkaa, jonka perästä liha ja liemi kuurnataan, ja porkkanat ja palsternakat ruokotaan puhtaiksi. Soppa suurustetaan sitte' samalla lailla kuin edellä mainittu (N:o 1) ja kaadetaan pöydälle' tuotavaan ruoka-astiaan, johonka jo mainitut juurikasvut ovat pieninä lohkoina pantu. _Muskottia_ raastitaan viimmeseksi sekaan, ja soppa tuodaan eteen kokkaroinensa (klimppinensä) taikka ilman kokkaroita.

N:o 3. Vasikanlihasta Puljonkia.

Här'än-lihan verosta otetaan vasikan-lihaa, taikka sekasin molempia; valmistetaan sitte' samalla lailla kuin N:o 1.

N:o 4 Selkiää Puljonkia

Teekupeista nautittavaa.

Liha keitetään samalla lailla ja samoissa aineissa kuin N:o 1. Kuin puljonki on valmista, jähtynyt ja rasva pois kuorittu, sekotetaan siihen muutama vahdoksi vispilöitty munan-valkuainen selitykseksi, pannaan sitte' äkkikuumuuteen kiehumaan pikasesti, ja muodon muutteeksi kaadetaan sekaan muutama pisara poltetun sokerin lientä. Sitte' kuurnataan se moneen piihin villasen kankaan läpitte', siksi että selkenee, jonka perästä keitetään ja tuodaan teekupeilla eteen.

N:o 5. Kellasta Puljonkia.

Kolme taikka neljä munan-ruskuaista, hakattuna sekasin ruoka-astiassa, pannaan tavalliseen puljonkiin (N:o 1) ja raastitaan sitte' päälle' muskottia.

N:o 6. Kakko-puljonkia elikkä Liemi-kakkoa. (Bouillon de Poche).

Tuoretta här'än- ja vasikan-lihaa, 12 naulaa kumpaakin, ja niin paljon yty-luita kuin saadaan, kaksi taikka kolme vanhaa kanaa luinensa, säärinensä ja siipitankonensa, niin myös neljä hyväksi kaltattua vasikan jalkaa hakataan pieniksi palasiksi, pestään hyvin puhtaiksi haliassa vedessä ja pannaan sitte' kylmään veteen hyppysellisen suolan kanssa kiehumaan hyväksi tinattuun kattilaan. Kiehuessa kuoritaan maanto päältä pois, ja pannaan sekaan pari _purjulaukkaa_, pari _persiljanjuurta_, vähän kokonaisia _kryydipippuroita_ ja _inkivääriä_; keitetään sitte' hiljasella valkialla hyvän umpikannen alla siksi että liha on ehtinyt mäihääntyä ja liemi kiehua kolmen toopin vähyyteen, joka sitte' juoksutetaan tihuan jouhiseulan läpitte' ja kaikki rasva kuoritaan tyystin pois. Tämä puljonki pannaan nyt toistamiseen kiehumaan kastrulliin ja sekotetaan, ett'ei saku päälle' selkiäisi, ja keitetään siksi, että tuskin toopin verta on jäljellä. Se kaadetaan sitte' tina-tooppiin, ja tina-tooppi pannaan oikopäätä kiehuvaan vesikattilaan, jonka pitää sillä hetkellä oleman saapuilla kiehumassa. Siinnä sitä sitte' keitetään hiljasella valkialla, pari tuntia yhtämittaa, ja sekotetaan ahkeraa, että pysyy sekasena, ja pidetään tarkka vaari ett'ei vesi kattilasta pääse tooppiin. Määrätyn ajan kiehuttuansa on se vetelän puuron sakusta, jona se kaadetaan jähtymään posliini vadille'; siinnä hyydyttyänsä leikataan ohkosiin pytkyihin, pannaan paperille' kuivamaan parahultasen lämpöselle' paikalle', mutta ei kuumalle', ja käännellään välistä, ett'eivät paperiin tarttuisi. Näitä pytkyjä sopii säästä, ja kuljettaa matkoillakin muassansa, sillä niistä saadaan pikasesti nautittavaa, koska ei siihen muuta tarvita kuin kiehunutta vettä, johonka näitä pytkyjä pannaan senjälkeen kuinka väkeväksi puljonki tahdotaan.

N:o 7. Lampaanliha-Soppaa.

Kuin soppa on kiehunut ja kuorittu kuohu pois, pannaan siihen hiukan sipulia, palanen inkivääriä ja muutama kokonainen kryydipippura; lihan näissä kypseksi kiehuttua, kuurnataan soppa ruoka-siivilän läpitte' ja suurustetaan hiukalla voilla, persiljalla ja jauhoilla. Tähän lisätään vielä kuorittuja ja nelistahkuliaisiksi leikattuja nuoria nauriin-lohkoja ja _portlakan lehtiä_. Liha jätetään myös palasina soppaan ja kaadetaan ruoka-astiaan eteen tuotavaksi, sitte' kuin siihen on ensin raastittu hiukan muskottia. Jos liha pois-otetaan, niin pannaan niitä juuri-kasvuja sen siaan, kuin edellä mainittuin soppiin on määrätty.

N:o 8. Porsaanliha-Soppaa.

Lihava maito-porsas ruokotaan ja pestään hyvin puhtaaksi, siittä otetaan sitte' puoli, taikka senverran kuin tarvitaan, ja hakataan parahultasiin palasihin. Pää halastaan kahtia ja otetaan aivut pois, pestään sitte' puhtoseksi ja pannaan kylmään veteen kiehumaan. Kiehuessa kuoritaan tyystästi maanto päältä ja pannaan sekaan _inkiväärin_ palasia, ruokapippuroita, sipulia ja suoloja. Lihan kypseksi kiehuttua kuurnataan soppa ja pannaan pataan takasin; suurustetaan sitte' yhteensekotetulla taaleella, munan-ruskuaisella, etikalla ja nisujauhoilla. Liha pannaan vatiin ja soppa kaadetaan päälle', viimmeksi raastitaan muskottia joukkoon.

N:o 9. Linnunliha-Soppaa.

Paistettu lintu — joko mettos, teeri taikka pyy — survotaan luinensa kivi-huhmarissa, keitetään sitte' voi-palasen kanssa maidossa, ja voiman hyvin pois kiehuttua kuurnataan kuin muukin soppa. Sitte' sulatetaan elikkä käristetään kastrullissa hiukan voita ja jauhoja sekasin, ja pannaan sen kuurnatun liemen sekaan, joka sitte' keitetään, ja vähän ajan kiehuttua kaadetaan kortteli taaletta joukkoon. Niin pian kuin soppa tässä kiehahtaa, pannaan N:o 48 mainittuja kokkaroita sekaan, ja tuodaan pöytään.

N:o 10. Kananliha-Soppaa kokkaroinensa.

Puhtaaksi ruokotusta ja pestystä kanasta leikataan rinta pois, ja loppu ruumiista palotetaan ja pannaan valkialle kylmään veteen suolojen kanssa. Kiehuessa kuoritaan maanto liemestä, ja sitte' pannaan sekaan muutamia inkiväärin rippuloita ja kokonaisia kryydipippuroita ja yksi persiljanjuuri; ja kuin liha on kypsymällänsä pannaan N:o 47 neuvottuja kokkaroita sekaan. Sitte' kuin molemmat, sekä liha että kokkarat, ovat kypsyneet kuurnataan soppa, ja kaksi munan-ruskuaista vispilöitään ruoka-astiassa, johonka soppa vispilöiten hiljaksellen kaadetaan. Pannaan sitte' raastittua muskottia päälle' ja tuodaan pöytään lihonensa ja kokkaroinensa.

N:o 11. Kananliha-Soppaa Riis-kryyneissä.

Kana, ja kappale' här'än-, vasikan- taikka lampaan-lihaa pestään puhtosiksi ja pannaan kylmään veteen valkialle. Kiehuessa kuoritaan maanto tyystin liemestä, ja pannaan sitte' sekaan hiukan sipulia, pippuroita ja inkivääriä. Kuin liha on lähes kystä, niin otetaan se pois, mutta liemi kuurnataan ja pannaan pataan takasin; niin myöskin hyviksi pestyjä ja puhdistettuja riis-kryyneä, ei kuitenkaan niin paljon, että liemi liian sakiaksi tulisi. Tätä keitetään sitte' lihonensa, jotka ovat palasiin leikatut, voi-palasen kanssa umpi kannen alla hiljasella valkialla. Vähää ennen kryynien kypsymistä pannaan sekaan rusinoita ja lemoni-pytkyjä. Niissä hiukan kiehuttuansa on se pöytään tuotava muskottia päälle' pantuna.

N:o 12. Ankanliha-Soppaa.

Hyvin puhtaaksi ruokottu lihava ankka hiastetaan sisäpuolelta pienennetyllä inkiväärillä ja pannaan hyppysellinen suolojen kanssa kiehumaan kylmään veteen; kiehuessa kuoritaan maanto liemestä, ja pannaan sekaan palanen inkivääriä, kokonaisia kryydipippuroita ja yksi purjulaukka. Kuin ankka on kypsymäisillänsä, pannaan liemeen puoli teekupillista kokonaisia kryynejä (helgryn) taikka kaksi kourallista kauran-kryynejä ja hiukan muskotblommaa. Nämät keitetään kypsiksi, ja sitte' palotetaan ankka ja pannaan, muskottia päälle' raastittuna, ruoka-astiaan eteen tuotavaksi. — Joka tahtoo tätä eri leivällä syödä, niin tahrikoon nisuleivän-pytkyjä munaan, taaleeseen ja sokeriin; paistakoon ne sitte' voissa ruskeaksi, ja tuokoon ne' sopan kanssa syötäväksi pöytään.

N:o 13. Kala-Soppaa.

Muutama ahven — taikka jos särkiä otetaan, niin pitää ne haavoihin leikattaman — keitetään kypseksi vedessä, johonka pannaan yksi kuorittu ja leikattu sipuli, hiukan suoloja ja pikkuinen kimppu persiljaa. Sill'aikana käristetään kastrullissa valkialla vähäsen voita ja jauhoja sekasin, johonka myös lisätään maitoa mieltä myöden ja niin paljo kalaliemestä, että saadaan parahultasen suolaseksi; Tässä kiehuessansa pannaan siihen hiukan pienettyä sokeria ja _muskotblommaa_, suurustetaan sitte' kahdella munanruskuaisella ja maidolla.

N:o 14. Made'-Soppaa.

Sitte' kuin made' on per'attu, nyljetty ja palotettu, pannaan se niin paljoon veteen kiehumaan kuin soppaan tarvitaan; kiehuessa kuoritaan maanto liemestä tyystin pois ja suolataan, pannaan myös sekaan suuri kuorittu ja haavoin leikattu sipuli. Kuin made' on kypsynyt, niin otetaan se pois ja liemeen pannaan suuri nökkälä voita ja niinpaljon raastittua (pienennettyä) leipää että liemi tulee siitä sakuseksi: siinnä vähän kiehuttuansa kuurnataan se ruoka siivilällä ja kaadetaan pataan taksin siksi että rupee kiehumaan, jona liemeen pannaan hiukan _muskotblommaa, pippuroita_ ja pieneksi leikattua _persiljaa_. Näitten vähän kiehuttua pannaan made' sekaan lämpiämään, ja ruoka on valmis.

N:o 15. Papuruokaa.

(Huomattava: Kovia papuja neuvotaan pehmittämän N:o 377.)

Harmaat pavut (herneet elikkä ristat) puhtaiksi ruokottuina ja pestyinä keitetään pehmosiksi järvi-vedessä, suurustetaan sitte' voilla ja jauhoilla — voita saa olla runsaammin, mutta jauhoja sen verran ett'ei liemi ylön sakeaksi tulisi. Kuin pavut suuruksessansa ovat kiehuneet pehmosiksi, mutta ei sakaksi, niin ne' suolataan ja valmistetaan 5 taikka 6:della munanruskuaisella, johonka sekotetaan etikkaa ja sokeria sen verran että saavat varikoisen (elikkä makosenhappaman) maun. Tämmösenä saa liemi olla parahultasen vellin sakusta, jona ruoka on valmista ja eteen tuotava, muskottia päälle' raastittuna.

N:o 16. Papuja ja Sianlihaa.

Puolen tooppia puhdistettuja keltasia papuja pannaan kiehumaan järvi- taikka sade-veteen umpi kanteen. Kiehuttua puolentoista tuntia, taikka senverran kuin pehmitäksensä tarvitteevat, siepataan kansi äkkiä pois, ja kuoritaan pois päälle' kuohunut kuori, niin kauan kuin sitä siihen ilmaantuu. Sitte', hyvin pehminneenä ja kuorittuna, otetaan toisesta padasta lientä, jossa pitää oleman keitettyä, hyväksi liotettua, sian selkärankaa. Tällä rasvasella liemellä sekotetaan papuruoka parahultasen veteläksi ja suolaseksi; tuodaan sitte' pöytään palotetun selkärangan kanssa.

N:o 17. Vihriäisiä papuja lihata.

Pavut, riivittyinä pal'oista, kaadetaan kiehumaan kylmään veteen; sekaan pannaan porkkanan lohkoja, hiukan meiramia, pienennettyä persiljaa, muutama portlakan-lehti, pippuroita ja voita. Kuin nämät ovat pehminneet hyviksi, niin suurustetaan ruoka voilla ja jauhoilla. Jos ruoka olisi valmiina liian vetelää, niin suurustetaan se 1:dellä taikka 2:della munanruskuaisella, suolataan sitte' parahultaseksi ja raastitaan muskottia päälle'.