Part 36

[104] Silloin kuten nytkin egyptiläinen musiikki sisälsi joukon puoli- ja kolmasosasäveliä.

[105] Tavallinen aviopuolisoiden asento kuvissa.

[106] Vasta myöhemmin, eurooppalaisten tunkeutuessa Egyptiin, viininviljelys on jälleen alkanut saada siellä vauhtia. Nykyisin tuotetaan Niilinmaassa erinomaisia rypäleitä.

[107] 11:nnen hallitsijasuvun ajalta.

[108] Raamatun lainalauseet olen tässä kuten yleensäkin ottanut meillä käytännössä olevasta suomennoksesta. Ruotsalaiset sanat kuuluvat: »Njut livet med någon kvinna, som du älskar, så länge de fåfängliga livsdagar vara, som förlänas dig under solen, ja under alla dina fåfängliga dagar; ty detta är den del, du får i livet, vid den möda, som du gör dig under solen.» (Suomentajan huomautus.)

[109] Egyptiläisien fysiikan tietoja on myöskin yliarvioitu. Kaikkialla, missä pm luultu esiintyvän todistuksia tieteellisistä huomioista tällä alalla, on tämä olettamus lähemmin tulkittaessa osoittautunut vääräksi. Niinpä luultiin kerran Faijumista löytyneen vanhan egyptiläisen suurennuslasin; mutta pian selveni, että lasi oli aivan liian kupera kelvatakseen suurennuslasiksi. Luultavasti se oli tarkoiteltu ainoastaan koristeupotukseksi johonkin huonekaluun tai muuhun esineeseen. — Sama oli laita vanhan väitteen, että obeliskien tarkoitus oli ollut toimia ukkosenjohdattimina. Tämä olettamus johtui eräiden egyptiläisien tekstien väärästä tulkinnasta, joissa todellakin sanotaan, että obeliskien tuli olla suojana, mutta ei salamalla, vaan _pahoilla hengillä_. Väärä käsitys sai tukea siitä, että obeliskien huipussa tavallisesti oli metallikärki; mutta salaman johdattimeksi se oli aivan kelpaamaton, koska se ei ollut minkäänmoisessa yhteydessä maan kanssa. Olettamus, että obeliskit olisivat olleet aurinkokelloja, on samoin osoittautunut vääräksi Egyptiin nähden. Vasta roomalaiset keksivät ajatuksen, että niitä voisi käyttää tähän tarkoitukseen.

[110] Julius Caesarin suhteita Egyptiin saatiin kiittää siitä, että egyptiläinen kalenteri otettiin käytäntöön Rooman maailmanvaltiossa.

Vanhat egyptiläiset laskivat vuoteen täsmälleen 365 päivää. Seuraus tästä oli, että he joka neljässä vuodessa joutuivat päivän edelle kalenterissaan, joka siten vuosi vuodella tuli yhä erehdyttävämmäksi. Vuonna 238 e.Kr. pääteltiin sen vuoksi, että joka neljänteen vuoteen oli lisättävä karkauspäivä.

[111] Kuinka vaikea ajanlaskukysymys Egyptin historiassa on, siitä pääsee parhaiten selville Eduard Meyerin tutkimuksesta »Ägyptische Chronologie» (»Abhandlungen der königlichen preussischen Akademien 1901) tai Henry Breastedin teoksesta »Ancient records of Egypt» I: s. 25 seur.

Muinaiset egyptiläiset aloittivat vuotensa Niilin noususta, joka taas suunnilleen sattui siksi ajaksi, jolloin Sirius-tähti auringonnousun lähellä tuli näkyviin itäisellä taivaanrannalla oltuaan kauan aikaa näkymättömissä taivaanlaelta. Tämä tapahtui kesäkuun 19 p:nä.

Erinomaisen tärkeä todistuskappale Egyptin vanhimman historian ja sen ajanlaskun tuntemiselle on Palermon museossa oleva _Palermon kivi_, johon on vuosi vuodelta merkitty tärkeimmät tapahtumat aina vuodesta 3400 vuoteen 2700 e.Kr. Se on vanhin kaikista tunnetuista aikakirjoista koko maailmassa. Se sisältää tietoja, joiden arvo niiden lyhyydestä huolimatta on mittaamaton. Ajateltakoon vain sellaistakin ilmoitusta, kuin että Snofruksen, neljännen hallitsijasuvun ensimmäisen kuninkaan aikana lähetettiin neljäkymmentä alusta noutamaan setripuita Libanonista. Paha kyllä kivi on vahingoittunut; muutoin olisi meille kenties säilynyt vielä satamäärä esihistoriallisen ajan kuningasnimiä.

[112] Manauksissa käytettiin usein elävää lasisisilmäkäärmettä loitsusauvana. Jos kovasti painaa erästä kohtaa tämän eläimen niskassa, niin käärme saa jäykkäkouristuksen ja ojentautuu suoraksi ja kankeaksi kuin sauva, mutta kun paino lakkaa ja käärme heitetään maahan, se saa jälleen liikkuvaisuutensa. Taidosta »muuttaa käärme sauvaksi» puhutaan, kuten tunnettua, Vanhassa Testamentissa, ja tänäkin päivänä egyptiläiset käärmeenlumoojat suorittavat tämän taitonäytteen.

[113] Hammasmätä ei ollut harvinaista. Monilla muumioilla ovat hampaanterät hyvin kuluneet, joka johtui siitä, että leivän jauho tuli hyvin epätasaisesti jauhetuksi alkuperäisissä käsimyllyissä ja että siihen sekaantui runsaasti pientä kivensirua. Juuri tämä hampaiden kuluminen oli vuorostaan usein syynä hammasmätään.

Kun muumion päästä on löytynyt tekohampaita, varottakoon tämän johdosta — kuten jotkut ovat tehneet — vetämästä johtopäätöstä, että hammaslääkäritaito olisi ollut korkealla tasolla vanhassa Egyptissä. Irtohampaat ovat nimittäin osoittautuneet myöhemmän ajan muinaismuistokeinottelijain työksi — että vainajan kauppa-arvo kohoaisi.

[114] Ennenkuin tämä muistokivi löytyi, määriteltiin varhaisin tunnettu lapsihalvaustapaus vuodeksi 1784. Egyptin tapaus on lähes 3 1/2 vuosituhatta vanhempi.

[115] Väitetään kumminkin, että vanhat egyptiläiset olisivat tunteneet taidon karaista kuparia.

[116] Kirjoitustaidon ja tieteen suojelusjumala.

[117] Puolivälissä Memfiksen ja Theban välillä.

[118] Alkutekstissä: »... ungefär detsamma som att börja var egen med konung Ingjald.» (Suomentajan muistutus.)

[119] Ensimmäinen varma vuosiluku babylonialaisten historiassa — joka onnistuttiin saamaan tietoon eräässä vanhassa tekstissä olleiden astronomisten ilmoitusten avulla — on vuosiluku 1969 e.Kr. Assyrian historiasta meillä ei ole täysin varmaa ajanlaskua ennenkuin noin vuodesta 900 e.Kr.

[120] Kaisloista tehtiin oikeita veneitäkin, jotka tiivistettiin maapihkalla.

[121] Hän eli siis suunnilleen ylitä kauan ennen Kristuksen syntymää kuin me sen jälkeen.

[122] Nykyisin tunnetaan nuolenpääkirjoituskatkelmista erinäisiä sumerien lakeja ja tuomioistuinten pöytäkirjojakin, jotka valaisevat noiden kaukaisten aikojen oikeustajuntaa. Muuan tällainen asiakirja koskee orjatarta, joka oli varastanut vaatteet häntä hoitaneelta lääkäriltä, mutta väitti, että eräs talon orja oli antanut ne hänelle. Orja menee kuitenkin Ninmar jumalattaren temppelissä valalle viattomuudestaan, ja tämän nojalla nainen tuomitaan orjaksi lääkärille, jolta hän oli varastanut.

Toinen oikeuden pöytäkirja koskee sellaista tapausta, että leski oli myynyt tyttärensä orjattareksi kokille. Tytär ilmoittaa vastalauseensa sanoen: »Minä en ole sinun orjattaresi.» Äiti ilmestyy näyttämölle, mutta kokki näyttää todistajilla toteen, että hän oli ostanut tytön ja suorittanut maksun, ja tämän nojalla tyttö tuomitaan saamaan selkäsaunan.

[123] Tilavuusmitta.

[124] Nämä naiset eivät olleet lihallisia sisaruksia, mutta heidän piti tulla sisariksi avioliitossa saman miehen kanssa.

[125] S.o. alamaistansa.

[126] Syyttää siveettömyydestä.

[127] Luultavasti joko polttamalla tai leikkaamalla.

[128] Jos tappelussa oli iskenyt toiseen haavan, mutta vannoi, ettei ollut tehnyt sitä »tahallaan», niin pääsi rangaistuksesta suorittamalla lääkärin palkkion. Jos iskusta oli ollut kuolema seurauksena, mutta iskun antaja vannoi, ettei ollut lyönyt »harkiten», niin hän pääsi jutusta pelkällä pienellä sakolla.

Joka oli antanut houkutella itsensä ottamaan orjanmerkin pois orjasta, mutta vannoi tehneensä sen hyvässä uskossa, pääsi vapaaksi rangaistuksesta.

Hätä voi myöskin rikkoa lakia: jos vaimo miehen ollessa sotavankina oli siirtynyt toisen miehen taloon, vaikka elämiseen olisi ollut varoja vanhassakin kodissa, niin »hänet oli heitettävä veteen». Mutta jos se oli tapahtunut puutteesta, hän oli vapaa rangaistuksesta.

[129] Jolle kirje oli kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella.

[130] Yksi kultasikli = 400 nyk. Suomen markkaa, yksi hopeasikli = noin 20 nyk. Smk.

[131] Vuoden kahdeksas kuukausi. Vastasi säännöllisesti meidän marraskuutamme.

[132] Heprean kerubini.

[133] Eräs pohjoisbabylonialainen kaupunki.

[134] Kun Botta puhui miehen kanssa, tämä oli pelkkää huolenpitoa vieraan, »rakkaimman ystävänsä», kalliista elämästä, joka toki oli enemmän arvoinen kuin kaikki raunioiden vanhat kivet. Miksi siis panna se alttiiksi moisten tyhjänpäiväisyyksien vuoksi? Ja sitä paitsi oli sekin ikävää, että noita rauniokumpuja, joita Botta kaivoi, muhammedilaiset olivat käyttäneet hautauspaikkoinaan; ja lakihan kielsi kaiken haudan rauhan häiritsemisen. — Salaisuudessa tämä suosija oli öiseen aikaan _laitattanut_ hautausmaan eräälle kummulle kuljetuttamalla sinne hautakiviä paikkakunnan oikealta hautausmaalta.

[135] Täällä ei ole hyvä lähteä aseettomana omin päin liikkeelle, sillä voi tapahtua helposti, että kohtaa aavikon vapaan pojan, joka sanoo: »Katsos minulla on pyssy, mutta sinulla ei ole. Anna minulle kaikki, mitä sinulla on!» Ja silloin on syytä valittaa, jollei ole seurannut kuuluisan assyriologin George Smithin neuvoa pitää aina mukanaan joku Timesin numero, niin että on jotakin päällepantavaa kotimatkalla.

[136] Yksistään kysymys siitä, miten nuolenpääkirjoitusmerkkien kirjoittaminen tapahtui, on synnyttänyt kokonaisen pienen erikoiskirjallisuuden. Tässä kohden ollaan yksinomaan arvelujen ja kokeilujen varassa, koska ei ole löydetty, eikä ole toiveitakaan koskaan löytää minkäänmoista assyrialais-babylonialaista kirjoitusvälinettä, eikä ole senaikaista kuvaustakaan siitä. Pari löydettyä kuvaa ilmaisee kovin vähän.

Tutkiessamme arkeologien Egyptissä suorittamaa työtä olemme saaneet lukuisia näytteitä siitä perusteellisuudesta ja tarkkuudesta, jolla tätä työtä suoritetaan. Lisäksi on meidän muutamin sanoin kosketeltava niiden tutkimusten ja kokeilujen lopputuloksia, joita on tehty nuolenpääkirjoituksen piirtämistavasta. Ensiksikin on käynyt ilmi, että puikko, jolla nuolenpääkirjoitusmerkit paineltiin pehmeään saveen, oli puinen. Useimmissa savilaatoissa voi nimittäin paljaalla silmällä nähdä puun juovikkuuden jälkiä. Kun nyt puu nopeasti lahoaa Babylonian suolapitoisessa ja ajoittain kosteassa maassa, niin ei ole ihmettelemistä, ellei sellaista puikkoa ole koskaan löytynyt.

Seuraava kysymys on: »_Mitä puuta_ puikko oli?» Nykyiset kokeilut eri puulajeilla ovat vieneet siihen masentavaan tulokseen, että puikon kärki aivan liian pian savessa olevan kosteuden vaikutuksesta levisi, hajosi ja tarttui kiinni saveen. Silloin eräs aito saksalaisen perinpohjainen tutkija keksi, että puikot oli tehtävä bambutikuista. Johtuen niiden sileastä, piipitoisesta ulkopinnasta huomattiin niiden kestävän hyvin kosteuden tuhoavaa vaikutusta. Ne eivät imeneet vettä kuten tavallinen puu, eivätkä sen tähden tarttuneet kiinni saveen, kun tämä oli paraiksi kosteaa. Että assyrialais-babylonialainen puikko oli todellakin tehty jonkinlaisesta bamburuo'osta, sitä todistaa sekin, että assyrialaiset aina nimittävät sitä kirjoitusruo’oksi.

Kokeilujen avulla on myös koetettu saada selville, millainen oli puikon kärjen muoto. Tällöin voitiin jossakin tapauksessa saada tulokseksi nuolenpääkirjoitus, joka ensi näkemältä näytti olevan aivan aitoa, mutta ei kuitenkaan tyydyttänyt harjaantuneen kirjoitus-asiantuntijan herkullista makua. Silloin koetti saksalainen erikoistutkijamme päästä varmempaan tulokseen toista tietä: hän otti valujäljennöksiä vanhoista nuolenpääkirjoitustauluista. Mikä alkuperäisissä oli syvennyksiä, se tuli valelmissa kohoutumiksi, ja nämä koholla olevat kolmiot osoittivat tarkalleen, miltä puikon kärki oli näyttänyt.

Emme voi tässä kuitenkaan ryhtyä selittelemään niitä asteiden murto-osiin meneviä kulmanmittauksia, joita on tehty erilaisten levyjen ajateltuihin puikkoihin nähden. Nämä mittaukset ovat kuitenkin osoittaneet, että puikot ajan mittaan tehtiin yhä leveämmiksi, mutta että samana aikana on tavattu pieniä yksilöllisiä erilaisuuksia kirjoittajien erilaisesta mausta riippuen. Tämä tosiasia ei ole niinkään merkityksetön, kuin miltä se ensi silmäyksellä voi näyttää, sillä näiden ja toisten yksilöllisten erikoispiirteiden avulla voi asiantuntija ainakin jonkinlaisella todennäköisyydellä erottaa eri kirjoittajien tuotteet, samoinkuin hän erottaa eri käsikirjoitukset esim. kreikkalaisen, roomalaisen ja muinais-pohjoismaisen kirjallisuuden jäljennöksissä. Siten voi saada hyvää apua erilaisten nuolenpääkirjoitustekstien iän ja anon tekstikriitillisessä arvostelemisessa. Voi nimittäin varmemmin ratkaista, mitkä nuolenpääkirjoituslaulujen palaset kuuluvat yhteen, ja mitkä taulut ovat samanaikaisia y.m.s.

Lopuksi pari sanaa itse savitaulusta. Koska sen täytyi olla kostea kirjoitettaessa, oli kirjoittajan ensimmäisenä tehtävänä sinä aikana — jos hänen esim. kiireesti piti laatia välikirja tai jokin sentapainen — vatkata ja tehdä kosteasta savesta litteä, sopiva kirjoitustaulu, mikäli hänellä ei ollut sellaisia valmiina käärittyinä kankaaseen, jota silloin tällöin kostuteltiin. Sitten kun itse kirjoitus oli saatu valmiiksi, kuivattiin taulu auringossa tai poltettiin se tiileksi.

[137] Vihdoin ne kumminkin niihin pääsivät: anno 1893! Silloin vasta oli aika antaa suurelle kielinerolle hyvitystä.

Samaan aikaan kuin Grotefend esiintyi muuan saksalainen professori, jonka nimeä ei tarvinne painaa mieleensä, selittäen, että nuolenpääkirjoituksen tulkinta oli maailman yksinkertaisin asia. Hän oli tarvinnut vain vilkaista noihin merkkeihin päästäkseen perille, että ne vallan yksinkertaisesti olivat muinaisarabialaisia kirjaimia, joita oli hieman mielivaltaisesti muuteltu! Häkeltelemättä tämä kielinero luki pitkän babylonialaisen nuolenpääkirjoitustekstin alusta loppuun — tai oikeammin sanottuna lopusta alkuun, koska hän oli saanut päähänsä, että oli luettava kuten arabiassakin oikealta vasemmalle.

Kauniita, syviä ajatuksia luo kelpo professori loihtikin henkiin. Teksti sisälsi kuolemanjumalan ylipapin puheen sureville naisille, jotka kuolleiden päivänä kokoontuivat omaistensa haudoille suruansa osoittamaan. Ylipappi kehoitti heitä hillitsemään suruansa ja etsimään lohdutusta jumalilta.

Lisättäköön varmuuden vuoksi, että tuo teksti on osoittautunut — oikeudelliseksi, maalahjoitusta koskevaksi asiakirjaksi.

[138] Vanhaa kuningasta pitäisi siis kutsua Nebukadresariksi.

[139] Esharran poika oli Ninib, metsästyksen ja sodan jumala.

[140] Ei ole myöskään riittävästi pätevää työvoimaa, joka ottaisi tehtäväkseen selittää ne nuolenpääkirjoituslevyt, jotka jo on kerätty. Kuuluisa orientalisti Winckler laski julkaistessaan teoksensa »Babylonian ja Assyrian historia» v. 1892, ellei edes kymmenettä osaa niistä nuolenpääkirjoitusteksteistä, joita on koottu eri museoihin ympäri maailman, ole vielä tieteellisesti käsitelty eikä julkaistu. Ja samaan aikaan — hän sanoo — osoittavat alituisesti uudet löydöt, että me tuskin voimme ajatella, kuinka suuria ja merkityksellisiä havaintoja meillä vielä on odoteltavissa. Niin, »meillä ei ole vielä hallussamme edes sadannesosaakaan siitä, mitä on tavattavissa. Mutta tämä sadannesosa on yksistään riittävä antamaan vielä viideksikymmeneksi vuodeksi eteenpäin täysin riittävästi työtä niille oppineille, jotka työskentelevät näiden todistuskappaleiden tulkitsemiseksi, ennen kuin nämä voivat olla käyttökelpoisia historiallista tutkimista varten.» Ne todistuskappaleet, jotka jo ovat käytettävissämme, riittävät antamaan meille jokseenkin selvän kuvan Eufrat-Tigrismaiden _valtiollisesta_ historiasta, kuvan, joka kuitenkin jättää suuria aukkoja moniin vuosisatoihin.

[141] Ilmanjumalan nimi

[142] Vielä niin myöhään kuin anno 1896 voi tapahtua seuraavanlaistakin. Kuuluisa tulkitsija tuo hartaasti odottaville ilosanoman, että hän eräässä nuolenpääkirjoitustaulussa oli tavannut ensimmäisessä Mooseksen kirjassa mainitun Kedorlaomerin nimen ja siten tuonut esiin todistuksen tämän kirjan historiallisesta arvosta. Tätä tutkijaa pian sen jälkeen toinen assyriologi löi kumminkin sormille. Ensimmäinen tulkitsija oli lukenut nuolenpääkirjoituksessa sanat: »Se päivä, jona Kedorlaomer kärsi tappion.» Mutta myöhempi tulkitsija oikaisi hänen selitysyrityksensä seuraavaksi: »Ne joukot, jotka olivat Inuhsamarin päällikkyyden alaiset» (Inuhsamar oli eräs kuningas Hammurapin alipäällikkö). Täten hän oli armottomasti murskannut ne uudet ja kauaskantoiset hypoteesit, joita toiset assyriologit ensimmäisen tulkitsijan auktoriteetin nojalla olivat rakennelleet hänen »huomiotaherättävän havaintonsa» varaan.

Suureksi osaksi saa väärintulkitseminen selityksensä siitä, että nuolenpääkirjoitusteksti oli vahingoittunut — »jonkin terävän esineen aiheuttamista naarmuista, joko tapaturmasta tai jollakin muulla tavalla», lisää tutkija, joka on selvittänyt kysymyksen ja näillä sanoin antaa meidän ainakin epäillen aavistaa, että on sovellettu lauseita: »Tarkoitus pyhittää keinot.» Tässä oli siis kaksi eri uskoa olevaa miestä vastakkain.

[143] Mina oli eräissä tapauksissa noin 1 kg, toisissa tapauksissa noin ½ kg.

[144] Yrtti, jonka siemenistä puserretaan oliiviöljyn vastikkeena käytettyä öljyä.

[144] Näiden herrojen liikeasiat eivät suinkaan aina olleet kauneimpia. Perhearkistosta on löydetty todisteita sekä oikeista koronkiskuritilityksistä että vielä paljon likaisemmista »geschäfteistä». Siellä oli esim. sopimus, joka tehtiin, kun pankin silloinen johtaja vuokrasi orjattaren eräälle porttolanpitäjälle. Siistiin sopimukseen kuuluu, että siveettömyydenpesän omistajan on päivittäin maksettava kelpo pankkiirille määrätty rahasumma sekä sitäpaitsi 2/3 voitosta. Itse hän saa tyytyä 1/3:aan.

Mahtavan pankkimiehen poika kulki isänsä jälkiä. Häneltä on peräisin sopimus, joka osoittaa, että hän itse otti maksua niiltä, joiden kanssa eräs hänen orjattaristaan selitti harjoittaneensa siveettömyyttä.

[145] Babylonian vankeudessa ollessaan juutalaiset osasivat erikoisesti valvoa etujaan liike-elämässä. Niinpä tapaamme suuren joukon juutalaisia nimiä mahtavan toiminimi Murashshun aikaisista asiakirjoista, jotka ovat säilyneet Nippurissa. Kun juutalaiset saivat Kyyrokselta luvan palata koliinsa Palestiinaan, käyttikin vain pieni osa Jumalan omasta kansasta tätä hyväkseen. Useimmat olivat hankkineet omaisuutta vieraassa maassa ja viihtyivät niin hyvin, että jäivät sinne.

[146] Yksi hopeasikli = noin 20 nyk. Smk.

[147] Teksti on osittain epäselvä.

[148] Sumeerien aikana hedelmällisyyden ja siitoskyvyn jumalatar kuvattiin pienissä savikuvioissa alastomaksi naiseksi, jolla oli tuuhea tukka ja uhkuvat rinnat, joita hän pusertelee käsillään. Samanlaisia kuvia on olemassa rakkaudenjumalatar Ishtarista.

[149] Sellaisia temppeliporttoloita oli useitten vuosituhansien aikana myös Syyrian kansoilla, ja Intiassa niitä on vielä tänä päivänä. Miten inhoittavalta tämä uskonnon yhdistäminen himojen purkautumiseen näyttäneekin meistä, jotka vaadimme miehen ehdotonta puhtautta Korkeimman edessä, niin koettakaamme kuitenkin ymmärtää sitä kuten kaikkea muutakin. Se perustuu siihen, että muinaisina aikoina luonnonvoimat ja etenkin lisääntymis- ja siitosvoima olivat uskonnollisen palvonnan esineinä.

[150] 12:s kuukausi. Vuosi alkoi tavallisesti kevätpäiväntasauksen aikaan.

[151] Ainoa järkevä selitys lienee kai, että sellaista sattuu niin ylen harvoin.

[152] Tällä tarkoitetaan epäilemättä mielenhäiriötä.

[153] Auringonjumala.

[154] Synnyttämisen jumalatar.

[155] Tämä on kreikkalainen muunnos sumerilaisesta nimimuodosta Ziusutra; seemiläinen on Ut-napishti.

[156] Vielä Aleksanteri Suuren aikana Eufratilla ja Tigris-virralla oli eri laskukohdat, jotka sijaitsivat päivänmatkan päässä toisistaan.

[157] Ean sumerilainen nimi.

[1587] »Jumai'äiti», jota palvottiin useissa paikoissa monin eri nimin, kuten Marna ja Makh, ja joka oli erikoisesti synnytyksen jumalatar.

[159] Niinpä on pyrstötähtiä käsittelevään lukuun lisätty, että kun Nebukadnesar I voitti elamilaiset — siis noin vuonna 1130 e.Kr. — näyttäytyi pyrstötähti, jonka sydän loisti kirkkaasti kuin päivä ja jonka pyrstö muistutti skorpionin pistintä. Sitä pidettiin babylonialaisten voiton enteenä.

[160] On kuvaavaa, ellei heidän esim. koskaan onnistunut täysin tarkalleen laskea kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen aikaa. Vielä 3:nnella ja 2:sella vuosituhannella e.Kr., joita pidetään babylonialaisen tähtitieteen kukoistusaikana, ilmoitettiin kevätpäiväntasauksen päivämäärä 4—5 päivää liian myöhään. Silloin voi käsittää, että vanhempina aikoina virheet varmaan ovat olleet paljoa suurempia.

[160] Vanhimmat selvästi kirjoitetut havainnot tunnetuista pimennyksistä ovat kolme babylonialaisia kertomusta kuunpimennyksistä vuosilta 721 ja 720 e.Kr.

[161] 4:nnen Mooseksen kirjan 21:14 mainitaan »Herran sotain kirja» vanhan laulun lähteenä. Daavidin valitusvirsi Saulin ja Jonatanin tähden mainitaan 2:sen Samuelin kirjan 1:18 otetun »Hurskasten kirjasta», joka mainitaan lähdekirjaksi myöskin Josuan kirjan 10:13. Kuningasten kirjat viittaavat monta kertaa »Salomon aikakirjaan», »Juudan kuningasten aikakirjaan» tai »Israelin kuningasten aikakirjaan»,

[162] Todistaahan paljon sekin tosiasia, että israelilaiset ovat saaneet ympärileikkaustavan egyptiläisiltä. Kun Josua kehoittaa kansaa ympärileikkaamaan itsensä, hän perustelee tätä toimenpidettä sillä, että siten »torjuttaisiin egyptiläisten pilkka»; ja Herodotos kertoo syyrialaisten nimenomaan sanoneen oppineensa ympärileikkauksen egyptiläisiltä,

[163] Tässä ei voi ryhtyä lähemmin esittelemään Raamatun kertomusta kymmenestä vaivasta. Sanottakoon vain sen verran, että useat niistä ovat varsinkin Egyptille kuvaavia. Niitten kuvailu todistaa siis todellista Egyptin olojen tuntemista. Kertomus Niilin veden muuttumisesta vereksi, joka kuulostaa niin uskomattomalta, saa selityksensä pienen punalevän tai sen tapaisen eliön esiintymisestä, joka toisinaan vielä nytkin voi muuttaa virran veden ihan punaiseksi.

[164] Todennäköisesti Arabian niemimaan lounainen rannikkoseutu.

[165] Muutamia mielenkiintoisia _egyptiläisiä_ ja _assyrialaisia_ muistomerkkejä on hakattu kallioon jyrkkärantaisella vuoriniemellä, joka pistää mereen noin keskipaikoilta Syyrian rannikkoa, joitakin penikulmia Sidonista pohjoiseen. Siitä kulkee ikivanha, kallioon hakattu tie, ja kellä tuo sola oli hallussaan, hän hallitsi myöskin rantateitä, jotka veivät pohjoiseen ja itään Damaskokseen ja etelään Sidoniin ja Tyrokseen. Tänne Ramses II on kolme kertaa hakkauttanut kallioon kuvansa ja piirtokirjoituksia, ja kuusi Assyrian soturikuningasta on seurannut hänen esimerkkiänsä. Läheisyydessä on myöskin Nebukadnesarin piirtokirjoitus. Veistokset ovat nykyisin jo melkein kokonaan tuhoutuneet. Tämän tuhon avustajain joukossa on oma arvosijansa sillä miehellä, joka vuonna 1860 komensi näillä seuduin ranskalaista armeijaa. Hän on osoittanut hyvää makuansa siten, että on alimpaan ja siis helpoimmin saavutettavissa olevaan egyptiläiseen tauluun koristukseksi kaiverruttanut oman sankarinimensä vanhain faaraoiden piirtokirjoitusten päälle.

Parhaiten on säilynyt piirtokirjoitus, jonka Assarhaddon, viimeinen täällä ikuistetuista Assyrian kuninkaista, on kaiverruttanut noin vuonna 670 muistoksi vähän aikaisemmin suorittamastansa Egyptin valloituksesta.

[166] Varmasti ei tiedetä, mitä tuo nitron oli. Ehkä jonkinlaista suolaa.

[167] Mahdollisesti Aigeian meren saarten tai Kreetan asukkaat ovat tämän kulttuurisaavutuksen ensimmäiset suorittajat.

[168] Meidänkin aikanamme on kokeiltu purppurasimpukan nesteellä värjäämistä, mutta menetelmä on käynyt aivan liian kalliiksi.