Part 35

[36] M.m. Tallqvist on kumminkin toista mieltä. Hän sanoo (Maailmanhistoria I, s. 114): »Seemiläisiä heimoja lienee ollut heidän seurassaan, mutta hyksos-heimot itse tuskin olivat seemiläisiä. Pikemmin sopii asettaa heidät Vähästä Aasiasta lähteneiden heetiiläiskansojen yhteyteen, jotka juuri siihen aikaan hyökkäsivät Babyloniankin kimppuun.» (Suoment. huomautus.)

[37] Hänen ruumiissaan, jota nyt säilytetään Kairon museossa, on vieläkin selviä taistelun jättämiä merkkejä. Sotakirveen isku on halkaissut hänen vasemman poskensa, niin että hampaat ovat esillä. Toinen kirveen isku on tunkeutunut syvälle kalloon, ja aivot ovat juosseet otsalle. Sitäpaitsi hänellä on haava oikean silmän yläpuolella, joko tikarin tai keihään iskemä, ja kuolinkamppailussa hän on purrut kielensä poikki.

[38] Ehkä tämä johtui siitä, että ensiksi Egyptiin tuodut hevoset olivat liian pieniä ratsastukseen. Luultavasti vasta Egyptin ja Nubian lihavilla laitumilla suurempi hevosrotu kehittyi. — Tämän yhteydessä mainittakoon, että kameelista, jonka siluetti nyt niin läheisesti kuuluu egyptiläiseen maisemaan, ei ole Egyptin historialliselta ajalta tavattu kuvaa, joka olisi kreikkalaisaikaa varhaisempi. Aikaisemmin käytettiin yksinomaan aasia erämaakuljetukseenkin. Vasta arabialaisten mukana, 7:nnen vuosisadan koskipaikoilla e.Kr., »erämaan laiva» tuli yleisemmäksi Niilinmaassa. Tämä uskollinen kuorma- ja ratsueläin muutti suuressa määrin maiseman ulkonäköä, se kun syö sekä puiden vihreitä osia että muuta erämaan kasvullisuutta.

[39] Isän ja tyttären välisiä avioliittoja ei sitävastoin tunneta tavallisten kansalaisten keskuudesta, mutta sekä neljänteen dynastiaan kuulunut Snofru että yhdeksänteen hallitsijasukuun lukeutuva Ramses II näyttävät kaikesta päättäen solmineen tällaisen suhteen.

[40] Todennäköisesti majat oli rakenneltu tällä tavoin turvaksi termiiteiltä, valkoisilta muurahaisilta, jotka tänäkin päivänä ovat maanvaivana Somalinmaassa.

[41] Kun muutamia vuosia sitten suoritettiin kaivauksia temppelin ympäristössä, löytyi palasia puista, jotka ilmeisesti olivat kuolleet, ennenkuin olivat ehtineet juurtua, kenties huolimattoman kastelun vuoksi. Luultavasti ne olivat Hatshepsutin mirhamipuiden jätteitä.

[42] Monivaimoisuus oli tavallista Egyptin hovissa, varsinkin valtiollisista syistä, sillä avioliittosuhteita pidettiin varmimpina poliittisina siteinä valtioiden kesken. Mutta muiden yhteiskuntaluokkain kesken yksiavioisuus oli sääntönä.

[43] Tämä ilmiö ei ollut ainoa laatuaan. Eräässä muistotaulussa kuningas Kheopsin pääpuoliso kertoo, että hän aikaisemmin oli ollut myöskin hänen isänsä ensimmäisenä puolisona ja että lopuksi Kheopsin poika ja seuraaja vielä oli liittänyt hänet haaremiinsa ja oli pitänyt häntä suuressa kunniassa. Hänen rakkaudentarinansa jatkumista läpi kolmen sukupolven ei totisesti saa lukea hänen kauneutensa ansioksi, sillä hänen kuvapatsaansa kertoo naisesta, jolla on ollut leveä, ja tuskainen naama, riippuvat suupielet, mulkosilmät ja hirvittävän rumat kädet. Ilmeisesti hallitsijasukua koskevat syyt tekivät hänestä niin ihmeellisen rakastettavan ja tavoitellun.

[44] Amenhotep IV oli valtaistuimelle noustessaan aivan nuori, ja valtiollinen valta näyttää hänen hallituksensa alussa olleen hänen äitinsä, kuningatar Tejen käsissä.

[45] Pohjoismesopotamialaisen valtakunnan päivät olivat nyt luetut. Dusratta kaatui kapinan uhrina ja hänen valtakuntansa joutui pian heettiläiskuningasten herruuteen.

[46] Talentti oli Itämailla noin 25 kg. Kultatalentin arvo oli siis likimäärin 500.000 mk.

[47] Kullan ja hopean sekoitus.

[48] Egyptiläinen fajanssi on ainetta, jonka pääosana on piihiekka ja jota päällystää läpinäkymätön, kuparipitoinen silaus, jolle kernaasti anneltiin malakiitin vihreä tai taivaansinen tummansininen väri.

[49] Patsaat olivat alkujaan 21 m korkeita. Niiden jalat ovat yli 3 metrin pituiset ja keskisormi on lähes puolitoista metriä.

[50] Polyteismi = monijumalaisuus; monoteismi = yhden ainoan jumalan palveleminen.

[51] Hierarkkinen = pappisvaltainen. (Suomentajan selitys).

[52] Egyptiläiset luulivat, että Niilin alkulähteet olivat manalassa.

[53] _Abrakadabra_ = sekasotku, lörpötys. (Suomentajan huomautus.)

[54] Monissa uuden valtakunnan ajoilta olevissa haudoissa on kuvia, joissa apinat palvovat auringonjumalaa.

[55] Tässä esiintyy käsitys, että auringonjumala kulkee venheessä yli taivaanlaen.

[56] _Proselyytti_ = käännynnäinen. (Suoment. muistutus.)

[57] Tämä lienee riippunut siitä, että Egyptin kotimaista rautaa sen vähäisen hiilipitoisuuden vuoksi ei voitu karkaista niitä jalostusmenetelmiä käyttäen, jotka tunnettiin. Heettiläisten rauta sitävastoin soveltui tähän käyttelyyn.

Kiintoisaa on El Amarna-kirjeistä nähdä, että Dusrattan Amenhotep III:lle antamain lahjain joukossa usein esiintyy rautaisia tikareja ja sormuksia. Se osoittaa, kuinka suuressa arvossa rautaa pidettiin tuohon aikaan Egyptissä. Kun sitten Ramses II ja heettiläisten kuningas ystävystyivät, oli rauta niiden kalliiden tavarain joukossa, joita faarao pyysi »veljeltään».

[58] Sen sijaan Seti I kaiverrutti vanhain jumalain nimet jälleen muistomerkkeihin, joista Ekhnaton ne oli hävittänyt.

[59] Shubbiluliuma oli hänen nimensä.

[60] Sodan jumala.

[61] Osiris-jumalan veli.

[62] Kernaasti käytetty kuvaannollinen sanonta.

[63] Egyptiläisien korkein jumala.

[64] Heettiläisten suurin jumala.

[65] Tehkööt sinut iloiseksi.

[66] Taurus.

[67] Hänen hallituksensa kesti kumminkin ainoastaan viisi vuotta.

[68] Tänäkin päivänä nubialaiset sotilaat ovat Egyptin sotavoiman ytimenä.

[69] Min, hedelmällisyyden jumala, oli myöskin egyptiläisten suojelusjumala vieraissa maissa.

[70] Niin monen konsonanttimerkin tarpeellisuus riippuu siitä, että egyptinkielessä oli enemmän äänteitä kuin meillä, kuten erilaisia kh-, s- ja t-äänteitä, omituinen kurkkuäänne sekä meidän korviimme tuskin kuuluva heikosti »näpsähtävä» tai »narahtava» ääni, jotka äänteet tavataan myöskin seemiläisissä kielissä.

[71] Jo puolitiessä ensimmäiselle kataraktille Champollion ja hänen seuralaisensa saivat nähdä krokodiilin toisensa perästä. Nykyisin ovat toisen kataraktin pohjoispuolella kaikki krokodiilit hävitetyt sukupuuttoon. Vasta näiden koskien rannoilla matkailija voi niitä nähdä. Ne on istuttanut Thos. Cook & Son, Lontoo(?).

[72] Korvaamaton aarre on tieteelle erikoisesti Berliinin museon kopiakokoelma. Se on tulos suuren egyptologin Lepsiuksen 1840-luvulla oikein aito saksalaisella tarkkuudella kosteaa harmaapaperi-jäljennösmenetelmää käyttämällä suorittamasta piirtokirjoitusten ja korkokuvain jäljennöstyöstä.

[73] Sellaisia _on_ tosiaankin! Egyptin kotiteollisuus on erittäin korkealla kannalla. Suorituksen tarkkuudessa ja yksityiskohtien huolittelussa sen tuotteet usein voittavat parhaimpienkin antikviteettitehtaiden saavutukset. Luksorin läheisyydessä esimerkiksi on muuan antiikkisten kovakuoriaisten valmistamo, jonka omistajan työ on niin taitavaa ja täsmällistä, että välistä ei edes tämän pienen alan erikoistuntija voi erottaa hänen tuotteitansa vanhoista kovakuoriaisista.

»Antiikki»-käsite on nykyisin egyptiläiselle kaupustelijalle niin rakas, että poikaviikarit, jotka turistiseuduilla likaisin käsin tarjoavat perin yksinkertaista rihkamaansa, koruompeleisia yömyssyjä ja muita kotitekoisia vaatekappaleita, koettavat kiihdyttää turistin ostohalua hokemalla: »Antik», ainoata kansainvälistä sanaa, jonka he taitavat — paitsi tietysti sanaa bakshihi (= juomaraha).

Muinaismuistoteollisuus on kehittynyt Egyptissä niin korkealle, että Niilin-laivoilla matkustavien voi kuulla faaraoitten muistorikkaan maan läpi suoritetun pari viikkoisen matkan jälkeen alkavan ihmetellä, eikö kaikki lopultakin liene Thos. Cook and Son’in luomaa, eivätkö yksin maisematkin, jotka hyvää päivittäistä maksua vastaan liukuvat ohi, ole taitavasti maalattuja liikkuvia kulisseja, joita vastaan voisi tehdä ainoastaan sen huomautuksen, että ihastuttavan kauniit värit tuntuvat uskomattomilta.

[74] Ainutlaatuinen on kai sellainen onnellinen sattuma, että katto sortuu rosvojen päälle. Niin tapahtui Medumissa (etelään Kairosta) haudanhäpäisy-yrityksessä.

[75] Arkeologit saavat siis löytöjensä vuoksi nähdä enemmän vaivaa kuin esimerkiksi Ranskan keisarinna Eugénie, joka kerran halusi suorittaa kaivauksen. Se sattui silloin, kun hän oli mukana vihkimässä Suezin kanavaa, vuonna 1869. Liehakoitseva kediivi tahtoi huoltaa kaiken mitä parhaiten kauniille keisarinnalle ja järjestytti etukäteen vallan erinomaisen löytöpaikan erämaan hiekkaan. Kun hänen majesteettinsa saapui sinne, aloitettiin kaivaukset suuren työläisjoukon kehoitushuutojen ja laulujen kaikuessa, moninaisin teknillisin valmistein. Ja katso: kauan ei viipynytkään, ennen kuin päästiin niin pitkälle, että keisarinna saattoi korkean omakätisesti lakaista hiekan harvinaisen komealta muumioarkulta — joka nyt oli satuttu löytämään toisen kerran. Ensimmäisen kerran se löytyi kalliohaudasta!

[76] Harvemmin arkeologin enää tarvitsee liikkua henkensä kaupalla, kuten siihen aikaan, jolloin Belzoni uskaltautui Kuningasten laaksoon ja Kurnan lähellä olevaan kantakaupunkiin. Kumminkin Carter vielä niin myöhään kuin vuonna 1916 joutui näissä villeissä seuduissa seikkailuun, joka helposti olisi voinut ainaiseksi tehdä lopun hänen tutkijaurastaan. Maailmansota oli silloin luonut Egyptiinkin uuden epävarmuudentilan. Järjestyksen siteet olivat höltyneet, sillä paljon englantilaisia viranomaisia oli joutunut sotilaallisiin tehtäviin; tämä sekä sodan villistyttävä vaikutus antoivat uutta vauhtia alkuasukasten haudanryöstöille. Eräänä päivänä, kun Carter oleskeli Luksorissa, hän sai sanoman, että ryövärijoukkue on erään tähän saakka tuntemattoman haudan kimpussa, joka sijaitsee Kuningasten laakson yläpuolella korkealla kalliolla. Suurimmassa kiireessä hän kokoaa työmiehensä. On jo ilta, mutta kuu valaisee kirkkaasti 600 metriä korkealle huipulle johtavaa tietä. Kun retkikunta saapuu perille, on keskiyö. Köysi, joka riippuu alas pitkin pystysuoraa kallioseinää, kertoo rosvojen olevan löytyvissä. Sitäpaitsi kuuluu selvästi, kuinka he työskentelevät vuoren sisällä.

Kaiken aluksi Carter katkaisee haudanryöstäjäin nuoran. Sitten hän kiinnittää toiseen paikkaan erikoisen vahvan köyden, jolla hän lasketuttaa itsensä alas heidän luokseen. »Keskellä yötä lasketuttaa itsensä ryöväripesään on», sanoo hän itse, »ajanviettoa, jolta ei ainakaan puutu jännitystä. Kahdeksan miestä oli työssä alhaalla, ja kun minä tulin sinne, eivät pari ensimmäistä silmänräpäystä olleet vallan miellyttäviä. Minä jätin heidän valittavakseen joko laittautua sieltä tiehensä minun köyteni avulla tai jäädä sinne, missä olivat, ja lopuksi he tulivat järkiinsä ja antautuivat.»

Haudanryöstäjät olivat ehtineet tunkeutua kallioon kolmenkymmenen metrin syvyyteen, mutta kaksikymmentä vuorokautta Carterin väki sai vielä tehdä työtä, ennenkuin saavuttiin itse hautaan, jossa koettiin se pettymys, että — sitä ei koskaan oltu valmiiksi rakennettu. Siellä oli sarkofagi, joka samoin oli jätetty puolinaiseen kuntoon. Piirtokirjoituksista selvisi, että molemmat olivat tarkoitetut kuningatar Hatshepsutille sinä aikana, jolloin tuo mahtava nainen vielä oli vain kuninkaan puoliso. Kun hän sitten sai omiin käsiinsä kuningasvallan, hänen täytyi, kuten kaikkien muidenkin kuninkaiden, sijoittaa hautakammionsa Kuningasten laaksoon, ja siten alkuperäisen haudan teko keskeytyi.

[77] Kun alkuasukkaat kyllästyivät työhön, hän saattoi sen omin voimin päätökseen apunansa ainoastaan viisi muuta eurooppalaista.

[78] Tilapäisesti (1926) Tutankhamonin muumio on Kairossa, mutta tarkoitus on toimitettujen tieteellisten tutkimusten perästä viedä se takaisin hautaansa.

[79] Innoissaan Davis vie kynttilän lähemmäs sarkofagia, mutta onneksi Maspero viime hetkessä hänet siitä pidättää — muutoin hautakammio olisi tuossa tuokiossa ollut ilmiliekeissä. Sarkofagi oli nimittäin puinen ja asfaltilla päällystetty, ja muukin haudassa oleva oli hyvin tulenarkaa. Entä sitten veto käytävästä hautakammioon! Sisälläolijain olisi ollut mahdotonta ehtiä ahtaasta muurin kolosta pelastautua kauheasta kuolemasta. Ruotsalainen egyptologi Lugn lausuu: »On helppoa kuvitella, miten maailman sanomalehdistö olisi sisältänyt historioita 'faaraon kostosta', jos kuuluisa Maspero ja kaikkien turistien tuntema eksentrinen amerikkalainen miljoonamies Davis tällä draamallisella tavalla olisivat sinne palaneet samalla hetkellä, jolloin he julkeasti häiritsivät tuntemattoman vainajan lepoa.»

Tämän varoituksen jälkeen johdettiin hautaan sähkövalo.

[80] Antakaamme sen raivota, mutta pysähtykäämme hetkeksi tarkastelemaan sen miehen mielenkiintoista kuvaa, joka kustansi kalliin kaivausretkikunnan. Tämä vaitelias Albionin poika oli sydämestään ja sielustaan innostunut muinaismuistojen palvelija. Jo nuorukaisena hän ryhtyi palavin innoin kokoamaan antikviteetteja. Aiheena siihen, että hänen harrastuksensa kohdistui juuri Egyptin muinaisaikaan, oli — auto-onnettomuus. Hän oli itse ohjaamassa ja ajoi pettämättömän kylmäverisesti kuten tavallisesti suoraa ja inhimillisesti nähden täysin vaaratonta tietä, kun äkkiä oli edessä jyrkkä notko ja siinä kuin ansaksi viritettyinä kahdet härkävaunut — ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän makasi tajuttomana auton alla. Hän oli saanut aivotärähdyksen, luunmurtuman, palohaavoja ja muita pahoja vammoja. Kun hän pariksi silmänräpäykseksi tuli tajuihinsa, oli ainoa mitä hän sanoi: »Eihän vain kukaan menettänyt henkeänsä?» Häntä rauhoiteltiin vastaamalla kieltävästi. Ja sitten hän menetti tajuntansa jälleen.

Hänen henkensä pelastettiin, mutta ei hänen terveyttään. Suoritettiin vaikea leikkaus toisensa perästä. Hän kärsi suunnattomia tuskia, mutta kantoi kärsimyksensä kuin mies. Muun muassa hän oli saanut pahan hengenahdistuksen, joka pakotti hänet talvisin etsimään lauhkeampaa ilmastoa kuin Englannin. Tätä varten hän tuli Egyptiin. Kauan hän ei siellä ollut ollut, ennenkuin hän sai melkein ylivoimaisen harrastuksen kaivauksiin. Kuta enemmän hän tätä ajatusta hautoi, sitä paremmin hänelle setvisi, että hän tarvitsi ammattimiesten apua. Ja Carterista hän sai sen työtoverin ja ystävän, jota hän tarvitsi. Kuudentoista vuoden ajan he vaihtelevin onnin työskentelivät yhdessä.

[81] Haudan ovessa oli nimittäin myöskin haudantarkastusmiesten sinettejä, jotka nämä haudan ryöstön jälkeen sen tarkastettuaan ja jälleen suljettuaan olivat oveen asettaneet.

[82] Vaunuja ei oltu niiden suuruuden vuoksi voitu kokonaisina kuljettaa pitkin käytävää. Senvuoksi oli hautajaisia varten täytynyt sahata poikki akselit ja irroittaa pyörät. Vaunujen puuaines oli hyvin säilynyt, kun sitävastoin kosteus oli turmellut silavaljaiden nahan ja se oli muuttunut sitkeäksi mustaksi massaksi. Onneksi oli kuitenkin hihnakangas melkein kauttaaltaan kultakaloilla peitetty, ja niiden avulla Carter voi rekonstruoida silat niiden alkuperäiseen muotoon.

[83] Näyttää aivan siltä, kuin haudanhäpäisijät olisivat tulleet häirityiksi äkkiä keskellä puuhiaan. Sitä todistaa se mielenkiintoinen seikka, että Carter eräästä ryövärien nuuskimasta lippaasta löysi kourallisen kultasormuksia kangaspalasen — tarkemmin sanoen yhden vainajan vyön — sisään solmittuina — aivan samalla tavoin, kuin fellah vielä tänäkin päivänä solmiaa saamansa rahat turbaaniinsa. Tämä löytö viittaa siihen, että ainakin joku ryöväreistä on yllätetty itse teossa tai paetessaan, ja että osa saaliista on viranomaisien toimesta jälleen pantu hautaan.

Näin saa parhaiten selityksensä sekin, että lippaan sisältö oli aivan huiskin haiskin pistetty sinne takaisin. Tapahtuman jälkiä korjatessaan haudanpalvelijat ovat ilmeisesti työskennelleet yhtä nopeassa tahdissa kuin varkaat hävitystyössään. Mutta heidän hyväkseen on luettava, etteivät he tällä kertaa liittyneet rosvojen työtovereiksi. Olihan osa kalleuksia niin pieniä, että ne helposti olisivat voineet takertua palvelusmiesten omiin sormiin.

[84] »Kerran», Carter kertoo, »sattui sellaista, mikä sai meidät vallan kauhistumaan. Pari kolme päivää taivas oli aivan mustana ja näytti olevan tulossa sellainen raju sadesykloni, joita silloin tällöin Thebassa raivoaa. Silloin valuu sade virtana, ja koko laaksonpohja muuttuu koskiseksi joeksi. Ei mikään mahti maailmassa olisi silloin voinut suojella hautaamme täyttymästä vedellä. Mutta vaikka muissa ympäristön seuduissa täytyikin sataa pilvien täydellä, selviydyimme me kaikeksi onneksi muutamilla pisaroilla.»

Melkein eniten kaivajien hermoja ärsyttäväksi kävivät kuitenkin — sanomalehtien kirjeenvaihtajat ja Egyptin turistilaumat.

»Suuri yleisö kiinnostunutta arkeologiaan!» — Carter huudahtaa, — »se oli useimmille meistä uutta ja hämmennyttävää. Ennen emme tällä taholla olleet huomanneet muuta kuin laimeaa arvonantoa tutkimustyötämme kohtaan. Nyt saimme äkkiä nähdä, että koko maailma on mukana yrityksessämme ja haluaa niin kiihkeästi saada tietoonsa huomiota herättäviä yksityiskohtia, että lähetetään erityisiä suuripalkkaisia selostajia meitä haastattelemaan, kertomaan jokaisesta pienimmästä ruumiinliikkeestämme työtä tehdessämme ja höröllä korvin kuulostelemaan salaisuuksiamme...

»Onhan kätkettyjen aarteiden ajattelemisella kieltämättä oma houkutuksensa useimmille ihmisille.

»Mutta olipa nyt syy tähän yleiseen elävään harrastukseen mikä hyvänsä, yksi on ainakin varmaa: että mikään mahti maailmassa ei voinut meitä enää suojella, heti kun ensimmäinen sähkösanoma löydöstä oli saapunut sanomalehdille. Me olimme suojattomia, ja meidän täytyi koettaa mukautua siihen niin hyvin kuin voimme.

»Kaikista maailman ääristä sateli meille sähkösanomia. Muutamain viikkojen perästä alkoi tulla kirjeitä, oikea tuhotulva, joka ei tahtonut lainkaan lakata. Aluksi tuli onnittelukirjeitä. Sitten saapui senkin tuhannen laatuisia avun tarjouksia, pyyntöjä saada jokin muisto haudasta — niinkin vähäisiä lahjoja kuin muutamia hiekkajyväsiä haudan edustalta otettaisiin mielellään vastaan — huikean korkeita tarjouksia kaivaustyön elokuvaamisoikeudesta j.n.e. Meillä on kokonainen säkillinen sellaisia kirjeitä.

»Kirjeiden jälkeen saapuivat ystävämme sanomalehtimiehet. Suurissa parvissa he virtasivat »laaksoon» ja käyttivät kaikki seurustelukykynsä — ne olivat kadehdittavat — karkoittaakseen viimeisenkin jätteen erämaan yksinäisyyden tunteesta. He tekivät tehtävänsä perusteellisesti. — Olihan jok'ikinen heistä sekä itseänsä että lehteänsä kohtaan velvollinen antamaan päivittäiset raporttinsa.

»Mutta kaikkein pahimmaksi kävi meille se hirmuinen vetovoima, joka haudalla oli turisteihin.» Sinne he keräytyivät kaikki kuin magneetin vetäminä. Haudan edustalla heitä suorastaan _asui_ aamusta iltaan, ja monet Euroopan kiintoisimmista nähtävyyksistä jäivät sinä talvena kävijöittä. Tuli aivan urheiluksi käydä Tutankhamonin haudassa voidakseen sillä ainakin kerskua toisille, jotka eivät olleet olleet yhtä onnellisia; ja englantilaiset ja amerikkalaiset matkatoimistot hyötyivät suunnattomasti uskottelemalla häikäilemättömästi omin lupinsa voivansa valmistaa tilaisuuden haudassa käyntiin. Kuuluu asiaan, että turistit, jotka olivat panneet kaikki voimansa liikkeelle hankkiakseen itselleen muotihuvin käydä faaraon haudassa ja kuluttaneet mahdollisimman paljon arkeologien kallista aikaa, lähtivät pois ääneensä tuumiskellen: »No, niin paljon näkemistä siinä nyt ei sentään ollut!»

Pelkkä asiaankuulumattomien oleskelu niin pienessä ja täpötäydessä huoneessa kuin kuningashaudassa, on muutoin vakavana vaarana siellä oleville arvokkaille esineille. Ennemmin tai myöhemmin sattuu aina sellaisissa oloissa, että katselija, joka joutuu hurmioon jonkin ihastuttavan löydön nähdessään, peräytyy askeleen ja — polkee jollekin toiselle arvokkaalle esineelle.

Eri syistä Carterin kävi siis välttämättömäksi rajoittaa haudassakävijäin luku niihin, joilla oli todellista kiinnostusta muinaistutkimusta kohtaan ja edellytyksiä arvostamaan löytöjen merkitystä. Kun näin oli tapahtunut, arkeologien työ pääsi jälleen jatkumaan.

[85] Egyptiläisten jumala. Käytetty myöskin kuninkaan nimityksenä.

[86] Tällä tarkoitetaan kuninkaallisia ja muita hyvin korkeassa asemassa olevia henkilöitä.

[87] Että päästäisiä päinvastoin kuin rottia pidettiin pyhinä eläiminä ja balsamoitiin, johtui siitä, että kissat eivät kernaasti niitä hätyyttäneet. Tämä aiheutuu kuitenkin näiden pienten eläinten voimakkaasta hajusta, joka kissasta on vastenmielinen.

[88] Sakkaran luota on löytynyt tuhansittain muumioituja ibis-lintuja, mutta kaikki niin hauraina, että hajosivat ensi kosketuksesta.

[89] Euroopassa oli ennen kotikissan aikaa käytetty kärppiä ja tarhakäärmeitä suojana rottia vastaan. Mutta kissat olivat sopivampia kotieläimiksi, sillä ne tulivat kesymmiksi ja luotettavammiksi. Kärpät olivat parantumattomia munien ja kotilintujen varkaita ja sitä paitsi niissä oli vastenmielinen tuoksu. — Egyptiläisten lempieläin ennen kaikkia muita oli kuitenkin koira, joka oli saanut nimensä äänestään. Koiran nimi oli nimittäin _auau_, meidän hau-hau. Kissa oli egyptin kielellä »_mau_», joka muistuttaa meikäläisiä miau. Vanhimpina aikoina oli muotieläimenä vinttikoira, luultavasti sudanilaista alkuperää.

[90] Vanhin Ptah'in palveluspaikka oli Memfis.

[91] Vielä uuden ajan alussa luultiin, että päiväntasaajan seutujen babiaanit olivat ihmisiä, joilla oli koiran pää, ja sinne lähti lähetyssaarnaajia julistamaan heille evankeliumia. Ja tänäkin päivänä Sudanin väestö tuntee melkein uskonnollisia kunnioitusta babiaaneja kohtaan. — Apinat olivat hyvin pideltyjä seuraeläimiä niin Egyptin kuin Assyriankin kuninkaiden hovissa. Niille opetettiin erilaisia taitoja: ne kantoivat ruukkua päänsä päällä, tanssivat ja olivat apuna hedelmänkorjuussa.

Sakaali, jonka egyptiläiset usein kesyttivät ja opettivat metsästykseen, oli myöskin eräissä paikoin pyhä eläin, ja on löytynyt paljon sakaalinmuumioita. Se oli samoin kuin koira valppauden vertauskuvallinen edustaja.

Kotkaa on vanhastaan pidetty pyhänä kaikissa maissa. Samoin suurin piirtein korppikotkaakin, vaikka tätä lintua samalla kertaa inhottiinkin sen löyhkäävän raadonhajun vuoksi. Vanhat egyptiläiset luulivat, että tätä lintulajia oli vain naaraita, että ne hedelmöityivät lentämällä vasten etelätuulta ja sitten kolmen vuoden perästä synnyttivät eläviä höyhenpeittoisia poikasia maailmaan. Haukkaa pidettiin myös pyhänä Egyptissä, ja lukemattomia sellaisia lintuja on löytynyt haudattuina.

Pelikaanista luultiin, että kun se sai poikasia, se repi auki rintansa ja ruokki jälkeläisiään omalla sydänverellään. Tämä usko on johtunut siitä, että lintu palauttaakseen suuhunsa puoleksi sulattamansa kalat, joilla se poikasiansa ruokkii, painaa valtavaa nokkaansa rintaansa vastaan. Useinkin kalat luonnollisesti palaavat esiin verisinä, ja niin luultiin niiden verta linnun omaksi vereksi.

[92] Vielä tänäkin päivänä kuuluvat äidit Egyptissä imettävän lapsiansa kolmen vuoden ajan.

[93] S.o.: Usko itsesi Jumalalle ja jätä kosto hänelle.

[94] Tällä tarkoitetaan varmastikin mielisairasta.

[95] Sananlask. 22:21. (Suomentajan lisäys.)

[96] Suomalaisessa raamatunkäännöksessä: Enkö ole sinulle kirjoittanut _kunnon lauseita_, joissa on neuvoja ja tietoa. (Suomentajan huomautus.)

[97] S.o. sellaisilla herkkupaloilla, jotka eivät ole tarkoitetut sinulle, vaan ylhäiselle miehelle itselleen.

[98] »Kuka» luultavasti pro »mitä». (Suomentajan huomautus.)

[99] »Palasi, jonka olet syönyt, täytyy sinun oksentaa ulos.» (Suomentajan huomautus.)

[100] Tällä arabialaisella sadulla on varmaankin juurensa egyptiläisissä taruissa, kuten satu Ali Babasta ja neljästäkymmenestä ryöväristä osaksi on lähtöisin egyptiläisestä tarusta, jossa kerrotaan sotapäälliköstä, joka valloitti Jaffan kaupungin Palestiinassa kätkemällä miehensä aasien selkään kuormitettuihin koreihin ja siten kuljettamalla heidät salaa kaupunkiin aivan kuin kauppatavarana.

[101] — S.o. Siinain niemelle.

[102] S.o. Oikeamielisyys on elämää.

[103] Harakle oli, kuten Amon, niitä jumalia, jotka vähitellen sulautuivat yhteen Ra’n kanssa.