Part 34

Eurooppalaisen sivistyksen levitessä yli koko maapallon ja islamin ulottaessa voittokulkunsa kauas Aasian ja Afrikan sisäosiin n.s. foinikialainen tai oikeammin länsiseemiläinen aakkosjärjestelmä on valloittanut melkein koko maailman. Ainoastaan kiinalainen sivistysalue on enää eristäytyneenä siitä — saattaa kysyä, miten kauan. Paitsi foinikialaista aakkosjärjestelmää ei missään maan päällä ole kehittynyt puhdasta kirjainkirjoitusta. Kaikki muu kirjoitus, olkoonpa se sitten syntynyt Egyptissä tai Babyloniassa, Kreetassa, Vähässä-Aasiassa, Kiinassa, Japanissa tai Meksikossa, on enemmän tai vähemmän pelkkää kuvakirjoitusta, joka parhaassa tapauksessa ei ole ehtinyt tavukirjoitusta pitemmälle.

N.s. foinikialaisessa kirjoituksessa on, päinvastoin kuin meillä, merkkejä ainoastaan konsonantteja varten sekä konsonantteina toimiville puolivokaaleille j ja w. Vokaalit sitävastoin jätetään merkitsemättä. Foinikialainen kirjoitus luetaan oikealta vasemmalle. Kreikkalaiset täyttivät aakkosjärjestelmässä vallitsevan vokaalien puutteen ja muuttivat kirjoituksen kulkemaan vasemmalta oikealle.

Mistä on länsiseemiläisten aakkosten keksijä saanut kirjaintensa esikuvat? On m.m. arvailtu, että ne olisi saatu babylonialaisilta. Mutta tämä on mahdotonta, pääasiallisesti seuraavista syistä:

1) Nuolenpääkirjoituksessa merkitään sekä vokaalit että konsonantit, kun sitävastoin foinikialainen kirjaimisto on vailla vokaaleja. 2) Nuolenpääkirjoitus kulkee vasemmalta oikealle, mutta foinikialainen kirjoitus oikealta vasemmalle. Nuolenpääkirjoitustakin oli tosin joskus kirjoitettu oikealta vasemmalle, mutta jo kokonaista kaksi vuosituhatta ennen kuin kreikkalaiset muuttivat kirjoitustapansa päinvastaiseen suuntaan, babylonialaiset olivat tehneet omalle kirjoitukselleen samoin. 3) Nuolenpääkirjoitusta ei ole tarkoitettu _kirjoitettavaksi_, vaan _painettavaksi_, kun taas foinikialainen, aivan kuin meidänkin kirjoituksemme, edellyttää kynää, mustetta ja papyrusta tai muuta sellaista.

_Egyptiläinen kursiivikirjoitus_ sitävastoin täyttää nämä ehdot. Foinikialaisen kirjoituksen tavoin sitä kirjoitettiin oikealta vasemmalle, ja se oli vokaalitonta[172], kuten tämäkin. Jos nyt foinikialaisen kirjaimiston pohjana olisi kirjoitus, jossa jo oli vokaalimerkit, niin näiden merkkien poisjättäminen olisi ollut käsittämätöntä taantumusta kehityksessä. Kun sitävastoin ajatellaan vokaalitonta kirjoitusta foinikialaisten aakkosten esikuvaksi, voidaan selittää vokaalimerkkien puuttuminen tästä kielestä.

Myöskin useissa yksityiskohdissa, joihin syventyminen tässä kävisi liian laajaksi, foinikialainen kirjoitus osoittaa ilmeistä sukulaisuutta egyptiläisen kanssa. Voidaanpa sanoa, että useat puutteet ja omituisuudet muuten niin käytännöllisten foinikialaisten kirjaimistossa voidaan selittää vasta sillä perusteella, että nämä omituisuudet on ilman muuta peritty ja omistettu muinaisilta egyptiläisiltä. Foinikialaisen kirjaimiston johtumiseen egyptiläisistä kirjoitusmerkeistä viittaa vihdoin myöskin vilkas liikenneyhteys molempien kansojen välillä.

Kaikki yritykset johtaa foinikialainen kirjaimisto nuolenpääkirjoitusmerkeistä ovat osoittautuneet aivan epäonnistuneiksi. Muutaman etevän ranskalaisen tiedemiehen sitävastoin onnistui jonkin aikaa saada yleistä kannatusta koettaessaan suoraan johtaa foinikialaiset kirjaimet eräistä egyptiläisen kursiivikirjoituksen merkeistä. Mutta nykyjään kaikki sekä egyptologit että seemiläisten kielten tuntijat ovat yksimielisiä siitä, että nämäkään vertailut eivät pidä paikkaansa, niin houkuttelevilta kuin ne alussa näyttävätkin.[173] n.s. foinikialaiset kirjaimet ovat todellakin uusia luomia ja egyptiläiset kirjoitusmerkit ovat siinä olleet ainoastaan esikuvina. Vanha sisältö esiintyy uudessa muodossa; tässä voi, käyttääksemme raamatullista kuvaa, puhua vanhasta viinistä uusissa leileissä. Kansa, joka loi länsiseemiläiset aakkoset, valitsi kirjainmerkkinsä siitä aatepiiristä, joka oli sitä itseään lähinnä, ja piirsi tai kirjoitti nämä kirjaimet oman makunsa ja tapansa mukaan noudattamalta egyptiläisten oppimestariensa omituista tyyliä.

* * * * *

Olemme koko ajan käyttäneet tavaksi tullutta nimitystä »foinikialainen kirjaimisto», ja tämä nimi on sikäli oikeutettu, että foinikialaisethan _välittivät_ kirjainkirjoituksen Länsimaihin. Mutta on toinen kysymys, olivatko he myöskin kirjaimiston tai — oikeammin — konsonanttimerkkien _keksijöitä_. Jos teoria näiden merkkien egyptiläisestä syntyperästä on oikea — ja asiantuntijat ovat siitä yleensä nykyjään yksimielisiä, niin on todennäköisempää, että foinikialainen kirjaimisto on keksitty seudulla, missä babylonialaisella nuolenpääkirjoituksella ei ole ollut sellaista vaikutusta, kuin El Amarna-kirjeistä näemme sillä Syyriassa olleen. Silloin on todennäköistä, että tämän käänteentekevän keksinnön on tehnyt jokin länsiseemiläinen kansa _Syyrian ulkopuolella_, seudulla, joka ei ollut voimakkaan babylonialaisen vaikutuksen alainen, vaan jossa sen sijaan vallitsi egyptiläinen sivistys, siis ehkä _israelilaiset_ asuessaan Gosenin maassa. Siellä he tietenkin ovat omaksuneet koko joukon egyptiläistä kulttuuria. Luultavasti heillä sinne tullessaan ei ole ollut mitään kirjakieltä, vaan he ovat siellä egyptiläisen mallin mukaan luoneet itselleen kirjaimiston, jonka he sitten veivät mukanaan Palestiinaan ja tekivät sen tunnetuksi muiden Syyrian kansojen keskuudessa. Erästä toista seemiläistä paimentolaiskansaa voidaan myöskin ajatella kirjainkirjoituksen keksijäksi: _hyksoja_, jotka olivat vielä enemmän kosketuksissa Egyptin kanssa. Tämä kansa on voinut viedä kirjaimiston mukanaan Syyriaan tullessaan karkotetuksi Egyptistä.

* * * * *

Niin pitkälle olivat asiantuntijat vuonna 1916 päässeet päätelmissään teoreettista tietä, kun saapui huomiotaherättävä tieto tutkijoilta, jotka olivat lähemmin tarkastelleet Flinders Petrien vuosikymmentä aikaisemmin Siinain kupari- ja malakiittikaivoksista löytämiä kirjoituksia. Monien puhtaasti egyptiläisten kirjoitusten joukossa siellä oli muutamia, jotka näyttivät muukalaisen kömpelöiltä yrityksiltä jäljitellä egyptiläisiä hieroglyfejä. Oppineiden ei ole vielä onnistunut selittää näitä merkkejä, huolimatta kaikesta päänvaivasta, jota heillä on niistä ollut,[174] mutta tämä seikka ei tee tyhjäksi löytöjen erinomaisen suurta — tekisi mieli sanoa maailmanhistoriallista — merkitystä. Muuan etevä asiantuntija on nimittänyt niitä _egyptiläisen ja syyrialaisen kirjoituksen väliseksi »puuttuvaksi renkaaksi»_. Ne näyttävät siis olevan niiden merkkien vanhin tunnettu perusmuoto, joista kaikki maailman kirjaimistot välittömästi tai välillisesti polveutuvat. Ja kun nämä perusmuodot nyt esiintyvät muinaisegyptiläisellä maaperällä egyptiläisten hieroglyfien yhteydessä, niin on teoria kirjaimemme johtumisesta egyptiläisistä hieroglyfeistä tullut enemmän kuin todennäköiseksi, ja kirjaimistomme sukupuu juontaa juurensa hämärimmästä muinaisuudesta. Nuo tärkeät merkit eivät kuitenkaan ole egyptiläisiä hieroglyfejä, vaan useat niistä ovat ilmeisesti yksinkertaistettuja hieroglyfimerkkejä. Siinain niemimaalta alkuseemiläinen kirjaimisto lienee levinnyt sekä pohjoiseen Syyrian kansojen keskuuteen että eteläänpäin Etelä-Arabiassa sijaitsevaan Sabaan, missä tapaamme seemiläistä kirjoitusta, joka on muodoltaan vanhanaikaisempaa kuin »foinikialainen» ja muistuttaa enemmän Siinain niemimaan kirjoituksia.

Kirjallisuutta:

Kurt Sethe, Der Ursprung des Alphabets (»Nachrichten von der Gesellschafl der Wissenschaflen zu Göttingen» 1916). (Selostus vanhemmasta kirjallisuudesta.)

Flinders Petrie, The formation of the alphabet.

Alan H. Gardiner, Der ägyplische Ursprung des semitischen Alphabets (»Zeitschrift der deutschen morgenländischen Gesellschaft» 1923).

Kurt Sethe, Die wissenschaflliche Bedeutung der Petrieschen Sinaifunde (»Zeitschrift der deutschen morgenländischen Gesellschaft» 1926).

Daniel Völter, Die althebräischen Inschriften vom Sinai und ihre historische Bedeutung. (Selostus uusimmasta kirjallisuudesta.)

VIITTEET:

[1] Että leijona kerran on elänyt Euroopan keskiosissa, ei ole niin yllättävää, kun tietää, että tämä petoeläin vielä historiallisella ajalla elämöi Balkanin niemimaalla. Kun Kserkseen sotajoukko samosi Makedonian halki Kreikkaa vastaan, ahdistelivat leijonat sitä.

[2] Tämän eläinlajin joitakin yksilöitä eli vielä 1600-luvun alussa Liettuassa. Tukholman Pohjoismaisen museon varuskamarissa on aikoinaan kuningas Sigismundille kuulunut alkuhärän sarvesta tehty metsästystorvi, johon on kaiverrettu ilmoitus, että se vuonna 1620 koristi Masovian viimeistä alkuhärkää.

[3] Villihevosia luullaan olleen Euroopassa vielä 1500-luvulla, viimeiset Preussissa.

[4] Kolmannen osan kaikesta kaupittavasta norsunluusta luullaan olevan peräisin mammuttieläimistä, jotka ovat löytyneet Siperian ikuisen jään peittämistä tundroista.

[5] Hampaat olivat hyvin kuluneet ja hammasmädän syömät.

[6] Samantapaisia vartalokuvia on löytynyt myös kivissä kohokuvina, loisia piirreltyinä sarveen ja luuhun.

[7] Ihmisen aivokopan tilavuuden kehittyminen voidaan todeta jo historiallisella ajalla. Perusteellisesti tulkittaessa Ranskasta löytyneitä eri ajoilta peräisin olevia pääkalloja on tultu siihen tulokseen, että suurimmalla osalla Ranskan asujamistoa oli nuoremmalla kivikaudella pääkopan tilavuus 1.3—1.4 dm³. Kahdennellatoista vuosisadalla tilavuus oli lisäytynyt 1.4—1.5 kuutiodesimetriin, ja useimmilla nykyajan pariisilaisilla se on 1.5—1.6 dm³.

Yhtä kiinnostavia ovat tulokset muinaisten ja nykyajan egyptiläisten. pääkoppain vertailusta. Niinä kahtena tuhantena vuotena, jotka ovat kuluneet maan sivistyksellisestä kukoistuskaudesta, hengen viljelyksen laantuminen on ilmennyt siinäkin, että väestön aivokoppain tilavuus on pienentynyt.

Merkillistä on myöskin, että eläintenkin keskuudessa jalostus luo myötänsä aivomassan lisäyksen. Verrattakoon toisiinsa esim. kesyn ja villin koiran pääkalloja!

[8] Ihmisen aivojen pinnallahan on, kuten tunnettua, joukko n.s. poimuja, jotka näyttelevät suurta osaa sielunkykyjen kehityksessä.

[9] Tässä yhteydessä tulee etsimättä mieleen hyvin arvoisan Simplicissimus-kirjailijan, itävaltalaisen Roda Rodan testamenttimääräys, että hänen kalloonsa oli kiinnitettävä vuosilukulaatta, ellei kukaan ryhtyisi kuljeksimaan sen kanssa ympäriinsä ja näyttämään sitä neanderthalilaisen tai puuttuvan renkaan pääkoppana.

[10] Aikaisemminkin oli löytynyt tuollaisen ihmisen kallo samasta maasta ja suunnilleen samasta geologisesta kerrostumasta.

[11] Myöhemmin osoitti muuan taitava anatomi, että kallon kappaleet oli pantu kokoon virheellisesti, niin että pääkoppa oli tullut aivan liian suppeaksi ja saanut apinamaisemman näön, kuin mikä sillä todella oli ollut. Silloin löytäjän oli laajennettava rekonstruoitua kalloa ja alistuttava siihen, että aivokopan tilavuus kasvoi vähemmästä kuin 1.1 dm³:stä jopa 1.3 dm³:iin. Mutta kun eräs pätevä anatomi sommitteli kallon kokoon, on sen tilavuudeksi tullut 1.5 dm³.

[12] Itsekukinhan voi vapaasti oman kantaisänsä ja kantaäitinsä kuvitella kuinka iljettäväksi hyvänsä — maustahan ei pidä kiistellä ja ihmisten yksityisiin sukulaissuhteisiin ei pidä sekaantua. Mutta kun ne, jotka johtavat sukunsa moisista mielikuvittelun epäsikiöistä, jollaisia muutamat »rekonstruktiot» ovat olleet, esiintyvät vaatimuksin, että tavallisten kunniallisten ihmisten on hyväksyttävä ne _omiksi_ kantavanhemmikseen, niin silloin on sanottava: »Seis! Jo riittää!» Se on aivan yhtä lyhytjärkistä ja tolkutonta kuin vaatia kirjaimellisesti uskomaan juutalaisten tai babylonialaisten luomistaruja.

Kehitysoppi kaikkeen kunniaansa! Sen tieteelliset tulokset ovat ihmeteltäviä. Mutta se on liian suurenmoinen vaikuttaakseen vakuuttavalta, jos sen hengestä ja tarkoituksesta tietämättömät hypoteesihuijailijat saavat sitä peukaloida.

[13] Kieltämättä ällistyy, kun löydöntekijän kuulee kallon tutkimuksistaan esittävän sellaisia johtopäätöksiä, kuin että se 3—6 vuotias olio, jonka se on ollut, olisi paremmin kuin apinat kyennyt muodostamaan itselleen käsityksen esineiden muodosta, painosta, väristä ja yleisestä näöstä, toisin sanoen _yhdistämään kokemuksensa käsitteiksi, ja ollut saamaisillaan artikuloivan puhekyvyn._

[14] Pitkäkalloiseksi sanotaan pääkoppaa, joka on vähintään kolmatta osaa leveyttänsä pitempi.

[15] Kreikan kielestä muodostettu saviteosten nimi.

[16] Fellah on arabialaisien käyttämä nimitys Egyptin maataviljelevästä väestöstä erotukseksi kaupungin asukkaista ja beduiineista, erämaan paimentolaisista.

[17] Katarakteiksi sanotaan niiden koskien putouksia, joita Niili peninkulmien pituudella noissa seuduin muodostaa murtautuessaan graniittikallioitten lävitse.

[18] Natriumsuolaa oli hyvin runsaasti n.s. natronjärvissä Libyan erämaassa suistomaasta länteen.

[19] Eräs kumihartsi, jolla on balsamin tuoksu; sitä saaliin Arabian, Abessinian ja Somalinniemen puisia.

[20] Torinon, muinoisen Sardinian kuningaskunnan pääkaupungin museossa on samoin hyvin paljon kuoriaisia, yli 1 000 kpl. Myöskin sammakkojen kuvia käytettiin amuletteina. Tämä johtuu siitä luulosta, etteivät nämä eläimet synny siitoksesta, kuten muut eläimet, vaan heräävät henkiin suoraan siitä savesta, jota Niili toi tulvissaan. Sammakko oli siten todistus siitä, että eläviä olentoja voi syntyä elottomasta aineesta. Siitä tuli siten vainajan uuteen elämään heräämisen vertauskuva. Tämän turvaamiseksi pantiin sammakon kuvia kuolleen mukaan. Myöhään kristillisenä aikanakin eli Niilinmaassa usko näiden eläinten vertauskuvalliseen merkitykseen. Kirkkojen lamput tehtiin sammakonmuotoisiksi ja varustettiin kirjoituksella: »Minä olen ylösnousemus.»

[21] Papyrus, jonka nimestä »paperi» sana on johtunut, on meidän kaislamme sukuinen suokasvi, joka kasvaa usein yli viisi metriä korkeaksi ja käsivarrenpaksuiseksi. Sen pehmeästä, valkoisesta »ytimestä» vanhat egyptiläiset valmistivat eräänlaatuista paperia. He leikkasivat sen sormenlevyisiksi suikaleiksi, joita liisteröitiin yhteen niin leveälti, kuin miksi »paperin» leveys haluttiin. Tämän kerroksen päälle liisteröitiin sitten uusi, suorakulmaisesti alempaa vastaan, jonka jälkeen kaikki tyynni puserrettiin kokoon, kuivattiin ja silitettiin.

Papyruslehdet liisteröitiin sitten yhteen kääröksi, joka voi olla monta metriä pitkä. Pisin British Museumin papyruskääröistä oli 40 metriä pitkä.

[22] Atsuuri, lasuurikivi eli lapis lazuli on syvänsinisen värinen puolijalokivi.

[23] Sistrum oli kilisevä rengashelistin, jota soitinta varsinkin on ruvettu pitämään egyptiläisen musiikin edustajana. Sen ääni muistutti katolisen kirkon pienten messukellojen ääntä.

[24] Se, jota mnemotekniikka (muistitaito) kiinnostaa, voi tehdä sen huvittavan huomion, että hallitsijasukujen jakautuminen eri valtakuntain osalle on helppo muistaa, jos huomaa sen osuuden, mikä tässä on luvulla 6: vanhan valtakunnan aika (joka alkaa 3:nnella dynastialla), päättyy 6:nteen dynastiaan; keskimmäisen valtakunnan suuruuden aika alkaa 12:nnella (tai 11:nnellä) dynastialla ja loppuu 16:enteen; uusi valtakunta alkaa 18:nnella (loppuakseen 20:nnellä); uudistettu valtakunta käsittää 26:nnen dynastian.

[25] Kahdessa vanhan valtakunnan loppuajalta peräisin olevassa mahtimiehen haudassa on tavattu kaiverrettuja kehoituksia sille, joka tulee hautaan tuomaan kuolleelle uhria. Kuollut lupaa siinä tapauksessa puhua antajan puolesta hyvää sille jumalalle, jota hän on palvellut elämänsä aikana. Näissä molemmissa tapauksissa vainajat olivat näet olleet pappeja.

Toinen näistä merkillisistä hauta-piirtokirjoituksista on Kairon lähellä ja kuuluu näin: »Jokaisen hyväksi, joka tuo minulle uhrilahjoja, minä lupaan tehdä tämän: tahdon puhua hänen puolestansa Jumalan edessä ja juhlallisesti sulkea hänet hänen armolliseen huomaansa. Minä tahdon tehdä tämän palkaksi leivästä, oluesta, vaatteesta, voiteesta ja viljasta, mitä lahjaksi olen saanut.»

Toinen hauta oli Herkhufin, jolla maaherrantoimensa ohella oli pappisarvo. Hänen hautakirjoituksessaan on seuraavat sanat: »Oi Te, jotka elätte ja olette maan päällä! Ken Teistä kulkeneekin tämän haudan ohi sanoen: 'Tuhat leipää, tuhat saavia olutta tämän haudan asukkaalle!', hänen parhaansa puolesta täällä manalassa olen minä puhuva.»

[26] Keskimmäisen valtakunnan aikana rakennettiin tosin pyramidejakin auringonkuivaamasta tiilestä, mutta ne _päällystettiin_ silloin luonnonkivellä.

[27] On laskettu, että Kheopsin pyramidi sisältää niin paljon kiveä, että se riittäisi koko Suomea kiertäväksi kaksi metriä korkeaksi ja puoli metriä paksuksi muuriksi. Pyramidin ympäri saa kävellä lähes kilometrin matkan.

[28] Nykyisin luullaan oltavan selvillä siitä, että sfinksin pää kuvaa Kheopsin pojan, Khefrenin, lähinnä suurimman pyramidin rakentajan kasvojen piirteitä.

[29] Ei olekaan mitään rakennustuotetta, joka samassa määrin kuin Kheopsin pyramidi olisi mielikuvitusta ja mietiskelyä askarruttanut. Mystiikkaan taipuvat luonteet eivät ole tahtoneet tyytyä siihen selitykseen, että tämä rakennustaiteen ihmetyö yksinkertaisesti on viisi tuhatta vuotta vanha kuningashauta; he ovat suorittaneet mittauksia ja tehneet laskelmia pyramidin ulkonaisista ulottuvaisuuksista ja sen sisäisistä käytävistä ja gallerioista ja tulleet aivan toisiin, merkillisiin tuloksiin. Muuan skotlantilainen Smyth niminen astronomi (kuollut v. 1900 81 vuoden ikäisenä) sai selville, että Kheopsin pyramidi on rakenneltu jumalallisesta innoituksesta »maapallon kiinteän osan keskipisteeseen ja että sen paino- ja tilavuussuhteet olivat niin suunnitellut, että siitä voitiin saada paino- ja mittayksiköt, jotka etukäteen oli laskettu koko maailman omaksuttaviksi». Johtonansa pyramidin käytävien suunta niiden suhteessa tähtitaivaaseen, sellaisena kuin tämä oli esiintynyt erinäisinä aikoina, laski hän, että pyramidin piti olla 25.827 vuotta tai kenties pari kolme kertaa niin vanha. »Tällaisen käsityksen hyväksymisiä ei estä mikään», sanoo vielä tänäkin päivänä muudan Smyth-uskoinen tämän alan kirjailija. Ja hän jatkaa seuraavanlaatuisinkin väittein: »Suuren pyramidin on rakentanut kansa ja aika, joka oli perillä mekaanisista apuneuvoisia, joista meidän aikamme ei voi uneksiakaan. Vaikka maailman kaikki kansat parhaimpien insinööriensä johdolla yhtyisivät yhteen puuhaan, ne eivät kykenisi aikaansaamaan sellaista rakennusta kuin suuri pyramidi.»

Toiset mystikot ovat laskeneet edelleen ja huomanneet, että pyramidin korkeus on = sellaisen ympyrän säde, jonka pituus on sama kuin pyramidin ympärys maanpinnalla laskettuna. Jos jaetaan pyramidin kantasivu sillä luvulla, joka ilmaisee, kuinka monta päivää maa tarvitsee kiertääkseen yhden kierroksen auringon ympäri, siis luvulla 365.242, niin saadaan osamääräksi 63.56 sm. Jos tämä kerrotaan kymmenellä miljoonalla, niin saadaan tulokseksi maan keskipisteen etäisyys navoista. Pyramidin rakentajat ovat siis — siinä sen kuulitte! — »tarkoin tunteneet maan ulottuvaisuudet, tietäneetpä myöskin, että se on litistynyt napojen kohdalta»!

Jos kerrotaan pyramidin korkeus tuhannella miljoonalla, saadaan maan etäisyys auringosta. Vaikka hiukan saanee kai noita tarkkoja numeroita tasoitella, sillä koska etäisyys täältä aurinkoon on 148.200.000 kilometriä, täytyy olettaa, että pyramidin korkeus ei ole ollut 146 metriä, vaan täsmälleen 148.2 metriä. Ja pyramidin kantasivujen pituuteen nähden saa olla hiukan runsaskätinen ja lisätä sen 227-metristä 232.8 metriin. Tai hellävaraisemmin sanottuna: kun pyramidi on niin ajan hampaan syömä, on suorastaan mahdotonta saada täysin varmoja lukuja sen alkuperäisistä tilavuussuhteista, varsinkin korkeudesta. Sillä voidakseen laskea sen täytyisi tuntea sivujen kaltevuuskulma, ja on toivotonta koettaa perustaa täsmällisiä laskelmia tässä suhteessa niihin mitättömiin jätteisiin, joita ulkoisesta päällyskivestä on jäljellä aivan pyramidin alaosassa. Lähemmin tarkastellessa esitetyt laskelmat eivät siis vaikuta valtavilla, kuin miltä ne ensi hämmästyksen vallassa voivat tuntua. Ja tarina siitä, että vanhat egyptiläiset olisivat osanneet ratkaista ympyrän neliöimisprobleeman ja tunteneet tuon merkillisen pii-luvun, joka osoittaa ympyrän kehän suhdetta halkaisijaan, haihtuu itsestään. Muinoiset babylonialaiset, jotka olivat paljoa vankempia matemaatikkoja,. eivät koskaan päässeet piin arvoon nähden lähemmäksi kuin tulokseen: noin 3. Meidän on yhäkin mukauduttava siihen, että piin arvo laskettiin vasta 1500-luvulla, siis 4 l/2 tuhatta vuolta sen jälkeen kuin suuren pyramidin rakentajat tekivät laskelmiansa. Mutta usko tekee ihmeitä ja löytää kaikkialta ihmeellisiä seikkoja, kuten senkin, että pyramidin sisällä olevan kuninkaan sarkofagin tilavuus on »hyvin lähellä» — huom.! — ennen mainittua merkillistä senttimetrilukua 63.56 koroitettuna kolmanteen potenssiin ja kerrottuna luvulla 5.57, joka on maan ominaispaino. Jos sarkofagi täytetään tislatulla vedellä, saadaan painoyksikkö, jota Smyth nimitti pyramiditonniksi. Kun hän sitten oli laskenut, että pyramidin — huomioonottaen kaikki käytävät ja muut ontot kohdat — täytyi painaa 5 273 000 sellaista tonnia, totesi hän ihmeekseen saaneensa luvun, joka on tuhannesbiljoonasosa koko maapallon painosta. Tai saisikohan olla ilkeä ja otaksua, että hänen laskutoimiluksillansa on ollut päinvastainen suunta?

Vahvauskoinen oli sekin amerikkalainen tuomiopäivänprofeetta, joka pyramidin lukusuhteista sai esille koko biblian ajanlaskun selvänselvästi ennakolta sanottuna ja tietysti tuhatvuotisen valtakunnan tulemisen ajan — muutoin vuoden 1914! Hän perusti menettelynsä parin Smythin maanmiehen laskelmiin, jotka olivat pyramidin lukusuhteista löytäneet ennustuksia sellaisten maailmantapahtumain ajasta kuin uskonpuhdistuksen, Ranskan vallankumouksen ja englantilaisten v. 1882 toimeenpaneman Egyptin miehittämisen. Mutta amerikkalainen profeettamme kulki omiakin itsenäisiä teitänsä ja löysi pyramidista muun muassa n.s. vedenpaisumusviivan, jota hän käytti lähtökohtanaan laskiessaan, kuinka monta vuotta oli kulunut Aatamin luomisesta keväällä 4128 e.Kr. vedenpaisumuksen loppumiseen. Määrätyt pyramidin etäisyyssuhteet osoittavat, että tämä ajanjakso kesti 1654 vuotia. Mutta silloin ei laskussa ole otettu huomioon niitä kahta vuotta, jotka Aatami vietti paratiisissa.

Kaiken tämän perästä voitaneen tyytyä siihen »armoitettujen» mielestä niin arkipäiväiseen egyptologien käsitykseen, että suuri pyramidi on ollut faaraon tomumajansa ylle pystyttämä muistomerkki, mutta yhtyä vanhaan arabialaiseen historioitsijaan Ibn Muhammed el Maqriziin siinä, että sen sydämessä, joka katselee suuria pyramidia, liikkuu ajatuksia, »jotka saavat hänet puremaan sormenpäitään».

[30] 5:nnen hallitsijasuvun kuninkaita.

[31] Syyrialainen satama, setripuiden peittämän Libanonin juurella.

[32] Nykyisten Luksorin ja Karnakin kylien paikalla.

[33] Todennäköisesti on Egyptin labyrintti ollut mallina Theseus-tarusta kuuluisalle Kreetan labyrintille, joka oli kuninkaan palatsi.

[34] Tällä muistokivellä on omituinen historiansa. Sen löysi suuri saksalainen egyptologi Lepsius vuonna 1844. Kun pilari oli kahtena kappaleena, pakkasi hän ne erikseen, mutta ainoastaan alaosa joutui Berliinin museoon. Toisen Lepsiuksen työmiehet unohtivat Semneen. Sieltä se löytyi 42 vuolta myöhemmin tuossa Lepsiuksen pakkauksessa. Se vietiin silloin Kairoon ja oli egyptiläisessä museossa vuoteen 1899, jolloin se siirrettiin Berliiniin, missä Sesostriksen voitonpatsaan molemmat kappaleet jälleen yhdistettiin enemmän kuin puoli vuosisataa kestäneen eron jälkeen.

[35] Ne osoittavat, että Niilin vedenkorkeus silloin korkeimmillaan ollessaan oli 8 metriä korkeampi kuin nyt. Se riippuu siitä, että joki aikojen kuluessa on kaivautunut yhä syvemmälle kallioihin.