Part 37

[169] On epävarmaa, onko foinikialaisten yhteys Kyproksen kanssa peräisin vanhemmilta ajoilta kuin toiselta vuosituhannelta e.Kr. M.m. vanhojen babylonialaisten sivistysesineitten löydöillä on tosin todistettu, että Kypros ja muut saaret jonkin verran aikaisemnin ovat olleet yhteydessä mantereen kanssa. Mutta on paljon todisteita siitä, että heettiläiset vanhempina aikoina välittivät tätä yhteyttä, ja että se tapahtui Vähässä-Aasiassa sijaitsevan Troian kaupungin kautta. Erikoisesti troialaisen ja kyproslaisen saviteollisuuden läheinen sukulaisuus viittaa sellaiseen kauppayhteyteen. Patsaita, jotka esittävät alastonta hedelmällisyyden jumalatarta, joka puristaa käsiään rintojaan vasten, on löydetty sekä Troiasta että Kypros-saarelta, viimemainitusta paikasta suurin joukoin. Bogasköin uudet kirjoituslöydöt todistavat myöskin, että heettiläiset kansat saivat kuparia Kyprokselta. — Myöskin kreettalainen ja vähäaasialais-heettiläinen sivistys näyttävät olevan toisilleen läheistä sukua.

[170] Gibraltarin salmen muinainen nimi.

[171] Muunnos sanasta »foinikialainen».

[172] Vasta myöhään alettiin kreikkalaisen kirjoituksen vaikutuksesta merkitä myöskin vokaaleja, kuten kreikkalaisissa nimissä Ptolemaios ja Kleopatra.

[173] Samoin on käynyt, kun foinikialaista kirjaimistoa on yritetty johtaa kyproslaisesta, kreettalaisesta tai heettiläisestä kirjoituksesta. Eniten huomiota herättäneitä johtoyrityksiä on Flinders Petrien otaksuma, että foinikialainen kirjaimisto olisi syntynyt eräistä »ikivanhoista» geometrisistä merkeistä: puumerkeistä, savenvalajan- ja kivenhakkaajanmerkeistä y.m., joita käytettiin koko Välimeren alueella. Näistä noin kuudestakymmenestä merkistä kuuluisa arkeologi halusi johtaa kaikkien muinaisajan aakkosjärjestelmien kirjaimnuodot. Jokainen kirjaimisto oli muka eri kielien erikoistarpeita silmälläpitäen tehty valikoima näitä merkkejä.

Petrie on harvinaisen etevä arkeologi, mutta kielentutkija hän ei ole. Asiantuntijoiden oli helppo kumota hänen väitteensä tällä alalla. Hänen »ikivanhat» merkkinsä ovat itse asiassa osoittautuneet olevan osaksi niin yksinkertaistuneita hieroglyfejä, että niistä ei ikimaailmassa voisi johtua mitään kirjainta, osaksi yksinkertaisia merkkejä, joilla ei ole kirjoituksen kanssa enempää yhteistä kuin ympyröillä, kolmioilla, tähdillä, risteillä ja muilla sellaisilla merkeillä, joita vielä nykyjäänkin käytetään samalla tavalla. Onpa todistusainehisto, jolle Petrie on perustanut teoriansa, osaksi pelkkiä väärennyksiä, vieläpä niin kömpelösti tehtyjä, ettei ikinä olisi voinut uskoa niiden saattavan pettää niin kuuluisaa muinaistutkijaa. Tähän todistusainehistoon kuuluu nimittäin m.m. eräitä kivensirpaleille piirrettyjä kirjoituksia, jotka hän itse on ostanut muinaisesineitten kauppiailta Kiimasta läheltä Luksoria. Jo sen seikan, että ne ovat kotoisin tästä nykyaikaisesta Egyptin muinaisesineitten valmistuksen kuuluisasta pesäpaikasta, olisi pitänyt saattaa hänet epäluuloiseksi. Mutta kun hän löysi näistä kalleuksista joitakin rakkaan »alkukirjaimistonsa» merkkejä sekoittuneina egyptiläisiin hieroglyfeihin, hänen ihastuksensa voitti arvostelukyvyn, niin ettei hän edes huomannut, miten huonoja jäljittelyjä nämä hieroglyfit olivat.

[174] Ylen oppineista ja mielikuvitusrikkaista selitysyrityksistä vie voiton erään saksalaisen semitologin paljon melua aikaansaanut keksintö, että osa kirjoituksista on peräisin itseltään Moosekselta, joka eräässä niistä kertoo, että kuningatar Hatshepsut omassa persoonassaan »suvaitsi vetää hänet Niilistä sekä teki hänestä temppelinjohtajan» — ihka uusi historiallinen yhdistelmä! Tuskin tarvinnee mainita, että sellaiset selitykset ovat aivan järjettömiä ja kaikille todellisille egyptologeille kauhistus. Niiden syntyminen on selittäjien mielikuvituksen ansio. Se on pitänyt kirjaimina kivessä olevia halkeamia ja ilkivaltaisesta tehtyjä naarmujakin, joita vähemmän herkkäuskoiset silmät eivät milloinkaan erehtyisi luulemaan kirjoitukseksi.

Lisättäköön, että kun ylenmäärin ihastuneet sanomalehtimiehet saivat haltuunsa selitysyritykset, niitä on suurenneltu niin, että Siinain löydöt käsittävät kahdeksan Mooseksen laintauluista, ja että on vain ajankysymys, milloin kaksi jäljelläolevaa löytyy.

Muuan toinen selittäjä, joka pääasiassa asettuu samalle kannalle, hylkää kuitenkin Mooses-teorian ja lukee sen sijaan toisesta israelilaisesta nimeltä Menasse, jota Hatshepsut ei ole nostanut Niilistä, vaan _kaivoksesta_, s.o. »vapauttanut pakkotyöstä Siinain kaivoksissa ja tehnyt työnjohtajaksi ja temppelin esimieheksi». Hän tekee johtopäätöksen, että israelilaisten orjuus Egyptissä on ollut pelätyissä Siinain kaivoksissa suoritettua pakkotyötä Hatshepsutin ja Thotmes III:h hyväksi. — Myöhemmin tämä kirjanoppinut on kuitenkin muuttanut mieltään ja lukee, että Hatshepsut on suvainnut siirtää hänet pakkotyöstä eräällä Niilin kanavalla temppelin esimieheksi Siinaille.