Part 3

Sen minä voin sanoa herralle. Köyhälistö on tässä suhteessa kovin pimittynyttä. Heillä on kovin liioiteltu käsitys velvollisuuksistaan kuolleita omaisiaan kohtaan. Hautajaisia varten tyhjentävät perilliset ja sukulaiset ittensä puti puhtaiksi ja lainailevat naapureiltaan mitä suinkin irti saavat, hankkien ittelleen sellaisen velkataakan, etteivät eläissään sen alta nouse. Kunnia sukulaisuudelle ja kuolemalle, mutta kyllä on liikaa, jos se kunnioitus pitää maksaa elinikäisillä puutteilla ja kärsimyksillä.

'MATKUSTAVA

Eikö sitten papit kehoita luopumaan sellaisista tavoista?

WIEGAND

Jota komeimmiksi hautajaiset muodostuvat, sitä enemmän papit ja lukkarit ja kelluritkin ansaittevat. Vastahakoisesti ja ainoastaan pakosta toimivat papit vähäpätöisissä hautajaisissa. Se on tultu täällä huomaamaan.

HORNIG (lumppujen kokooja, tulee. Pieni, vääräsäärinen äijä, vetohihnat olkapäillä).

Päivää taas! Saanko sen tavallisen? No, onko rouvalla lumppuja? — Neiti Anna! Kauniita palmikkonauhoja, sukkanauhoja, neuloja, kampoja, pitsejä y.m. Lumpuilla saa kaikenmoista kaunista. (Mielistelevästi). Lumpuista tehdään sitte kaunista, valkoista paperia, jolle sulhasenne voi kirjoitella kauniita kirjeitä.

ANNA

Kiitos vainl En tahdo mitään sulhasta!

ROUVA WELZEL

Semmoinen tyttö se on. Ei salli puhuttavankaan sulhasesta.

MATKUSTAVA

Sittenhän me kaksi sovimme hyvin yhteen. Minäkin olen päättänyt pysyä nuorena miehenä.

ROUVA WELZEL

Kai Anna sentään joskus — kun tulee tarpeeksi arvokas kosija.

MATKUSTAVA

Sellaistakin voi sattua. Onhan miljonääri Dreiszigerkin nainut köyhän järjestysmiehen tyttären. (Ansorge ja Baumert tulevat lankapakkoineen sekä istuvat arkoina ja nöyrinä Hornigin pöytään vasemmalle).

ROUVA WELZEL

Tervetuloa! Eipä vanhaa Ansorgea o' näkyny pitkään aikaan.

HORNIG

Kerran sinäkin olet ryöminy esiin pesästäs.

ANSORGE (hämillään).

Olen taaS kerran tullut hakemaan lankoja, minäkin.

BAUMERT

Hän aikoo työskennellä, vaikka palkat on alennettu kymmeneen grosseniin.

ANSORGE

En olsi aikonu, mutta korin punomisella ei enää ansaitte mitään.

WIEGAND

Jotakin on sentään parempi kuin ei mitään. — Minä olen tuttava Dreiszigerillä. Viikko takaperin olin siellä ottamassa pois sisäikkunoita — ja juttelimme asiasta. Ainoastaan hyväntekeväisyydestä hän antaa työtä.

ANSORGE

Niin kai — niin kai! —

HORNIG

Kyllä sinä osaat juoksut ja tuttavalliset hännänheilutukset — ja kirstun sinä teet kankurille, vaikka hän vielä vaeltaiskin elävien joukossa.

WIEGAND

Jos tahtoo pysyä pystyssä, niin täytyy tietää milloin jalkaansa siirtelee.

HORNIG

Sinä kyllä sen tiedät — tiedätpä paremmin kuin lääkäri, milloin kankuri parka on laatikon tarpeessa.

WIEGAND (raivostuu).

Ja sinä tiedät paremmin kuin mikään poliisi, kuka kankuri piilottelee varastettua tavaraa ja lankoja puhaltelee. Sinä kyselet lumppuja — mutta kelpaa sulle varastettu lankakin.

HORNIG

Sinun leipäsi kasvaa kirkkomaalla. Jota useamman kuolo korjaa, sitä tyytyväisempi sinä olet. Kun sinä katselet hautaristien paljoutta, taputtelet sinä vatsaasi ja huudahdat: hyvä vuosi — hyvä sato!

WIEGAND

En ainakaan o' silloin varastetun tavaran piilottaja. — Valehtelija lumppuri!

HORNIG

Ruumlsnikkari!

METSÄNVARTIJA (tulee).

Hyvää päivää! (Menee tiskin luo).

Saanko naukun!

ROUVA WELZEL

Terve tuloa! (Kaataa pikariin. Pari vanhaa kankuria tulee Hornigin pOytaän).

ROUVA WELZEL

No, mitä metsänvartija kirveellä tekee?

METSÄNVARTIJA

Otin sen parilta metsänvarkaalta.

BAUMERT

Käpyjenkin kokoominen pidetään nykyään metsänvärkautena. Me emme saa ottaa pienintäkään viitaa, vaikka itte olemme herrojen viitottavina henkirahoilla, kirkonmaksuilla, kruununveroilla, maanvuokrilla, päivätöillä ja jos millä.

ANSORGE

Veroa ja päivätöitä muutamasta tuumasta soramäkeä.

METSÄNVARTIJA

Kylläpä te osaatte valitella. Saamme olla tyytyväisiä siihen mitä Herramme meille antaa. Jos teille käy huonosti, niin olette itte siihen syypäät, kun juotte ja pelaatte ansionne. Jos hyvinä aikoina olsitte säästäny, niin olis teillä ny' huonojen aikojen varalta. —

HORNIG

Talonpojat vetävät yhtä köyttä herrojen kanssa.

BAUMERT (vihapäissä).

Yltympäriinsä on meillä kalvajoita ja imijöitä.

METSÄNVARTIJA (kiihkeästi).

Kyllä kai! Mihin luulisitte pystyvänne, te nälkäiset retkaleet. Osaisitteko tarttua auran kurkeen? Pystyisittekö kyntämään ainuttakaan vakoa tai niittämään ainuttakaan lakohista? Mitä vielä! Te ette kelpaa muuta kuin makaamaan ja haukotteiemaan, lurjukset! (On tällä ajalla maksanut. Menee. Welzelit, Wiegand ja matkustava nauravat. Hetken hiljaisuus).

HORNIG

Tuollainen talonpoika on aivan kuin herraskartanon härkä. .

MATKUSTAVA (moittien).

Ei kuitenkaan voi kieltää, että mielipiteet tämän seudun hädästä ovat jotenkin erilaisia. Sen kyllä huomaisitte jos osaisitte lukea. —

HORNIG

Kyllä — minä luen sanomalehteni yhtähyvin kuin tekin. Minä kyllä mahdan tuntea asian tilan, kun myötäänsä liikun kansan parissa. Olen jo vetäny vankkureitani 40 vuotta. Kuinka kävi Fullerinkin perheen? Nälkäisinä tappelivat lapset naapurin porsaitten kanssa sikoruuhen ympärillä. Vanhemmat kuolivat alastomina maaten mökkinsä kivilattialla. Mädäntynyttä liisteriä olivat syöneet kurjuudessaan. Samaten on käyny sadoille muille.

MATKUSTAVA

Koska osaatte lukea, niin tiedätte kai, että hallituksen puolesta tehdään tarkkoja tutkimisia ja —

HORNIG

Kyllä tunnetaan! Kylään tulee jöku hieno hallituksen herra, joka tietää jo kaikki edeltäpäin ja muodon vuoksi kulkee kylän läpi tarkasti varoen, ettei likaisi kiiltäviä kenkiään. Sitte matkustaa hän pois ja antaa kertomuksensa hallitukselle, vakuuttaen, ettei o' mitään hätää. Mutta jos hän olis käyny syvemmälle asiassaan ja pistäytyny noissa vuorenkoloissa piileilevissä olkikatosrähjissä, niin olis hän voinu saada kokoon toisenlaisen kertomuksen. Olsivatpa vain kysyneet minulta, niin olsivat saaneet kuulla yhtä ja toista. — Minä kyllä oisin avannu heidän silmänsä näkemään.

(Kankurilaulu kuuluu ulkoa).

ROUVA WELZEL

Jo taas laulavat tuota kirottua laulua!

WIEGAND

Panevat vielä koko kylän nurinniskoin.

ROUVA WELZEL

Tuntuu kuin jotain olisi ilmassa.

(Jäger ja Bäcker tulevat kasikoukkua ison joukon seuraamana meluten ja laulaen).

JÄGER

Komppaniia seis! Hajaannus! (Hajaantuvat eri pöytiin).

HORNIG (Bäckerille).

Mitä on tapahtunu, koska noin joukoissa kuljette?

BÄCKER (tarkoituksella).

Voi olla jotain tekeillä. Eikö niin, Moritz?

HORNIG

Jospa oliskin! — Älkää vain tehkö mitään tyhmyyksiä?

BÄCKER

On jo vuotanu verta. Tahdotko nähdä? (Vetää ylös hihansa ja näyttää veripilkkuja käsivarressaan. Muut sisääntulleet kankurit tekevät samoin). Ei o' vallan tavallinen rokotusmerkki tää!

HORNIG

No, jo taisi tulla tupen rapinat, koska tuollaisia poikia on liikkeessä.

JÄGER (korskeasti ja kuuluvasti).

Kaksi pulloa heti paikalla, rouva Welzel. Minä maksan. Luuletteko että rokunat puuttuu? Ei lopu vaikka vähenee, sanoi kauppamatkustaja. (Naurua).

MATKUSTAVA (naurettavalla hämmästyksellä).

Minäkö sen sain?

JÄGER

Aina se, joka kysyy.

MATKUSTAVA

Anteeksi, nuori mies — asianne taitaa luistaa hyvin?

JÄGER

Ei voi moittia. Minä matkustan valmiilla tavaralla ja jaan voiton tehtailijan kanssa. Jota enemmän kankuri näkee nälkää, sitä enemmän minä lihon. Jota suurempi hänen kurjuutensa, sitä makeampi mun leipäni.

BÄCKER

Ny' sinä, kunnostit ittesi miehen tavalla! Maljasi Moritz.

ROUVA WELZEL (on tuonut pullot. Kääntyy mahtavana ympäri).

Jättäkää te herra rauhaan! Hän ei o' teille mitään tehuy!

USEAT KANKURIT

Emme mekään hänelle!

ROUVA WELZEL (vie matkustajan toiseen huoneeseen).

USEAT KANKURIT (nauravat ja alkavat laulaa "Verituomiota").

ROUVA WELZEL

Hiljaa, hiljaa! Laulakaa tuota laulua missä muualla tahansa, mutta minun talossani en sitä siedä.

HORNIG

Hän on oikeassa — älkää laulako!

BÄCKER (kirkuen).

Mutta Dreiszigerin ohi kuljemme vielä kerran — vielä kerran saa hän kuulla tämän laulun.

WIEGAND

Älkää vain menetelkö liian tyhmästi, taikka hän nujertaa teidät. (Naurua).

WITTICH (harmaapäinen seppä on tullut sisään suoraan työstään, avopäin, seisoo tiskin vieressä ja odottaa ryyppyä).

Anna heidän vähän pelata teatteria. Haukkuva koira ei pure.

BAUMERT, BÄCKER, JÄGER ja ANSORGE

Wittich, Wittich! Wittich täällä! — Tule tänne Wittich, meidän luoksemme! — Tule-tänne Wittich!

WITTICH

Minä kyllä kartan sellaisten junkkarien seuraa.

JÄGER

Tule juomaan lasi kanssamme!

WITTICH

Juo itte viinas! Jos juon, niin maksan itte! (Istuu Ansorgen pöytään ja lyö häntä vatsalle). Mitä saa kankuri ruuaksi? Virran vaahtoa ja sääsken sääriä.

BAUMERT (innolla).

Mutta jos ei enää tyydytä siihen ravintoon?

WITTICH (tekeytyy hämmästyneeksi, tuijottaa tyhmänä Baumerttia).

Sinäkö, pikku Heinrich? (purskahtaa nauramaan). Hyvät ihmiset, minä kuolen naurusta. Vanha Baumert tekee kapinan. On tämä sitä siivoa, ensin alkavat räätälit, sitten muuttuvat karitsat kapinallisiksi ja lopuksi tulevat hiiret ja rotat. Herra varjelkoon sitä peliä kun siitä syntyy. (Hyllyäa naurusta).

BAUMERT

Huomaapas, Wittich, että minä en o' enää sama kuin ennen. Sanon sentään vieläkin, että parempi olis jos kaikki kävis hyvällä.

WITTICH

Loruja! — Kyllä se käy, mutta ei se hyvällä käy. Koska sellainen on hyvällä käyny. Kävikö ehkä Ranskassa hyvällä? Ojensiko siellä Ropespir ystävän käden rikkaille? Ei, vaan huuto kuului: "Kukistakaa heidät! Ylös mestauslavalle!" Sillä tavalla käy "allong sangfang." Paistetut varpuset eivät koskaan lennä suuhun.

BAUMERT

Olispa edes puoletkaan tarpeista. —

ANSORGE

Olemme jo ihan upoksissa, Wittich.

BAUMERT

Ei voi enää kotiakaan mennä. On sama jos ahertaa tai makaa — nälkää näkee yhtä hyvin. Kotona aivan kadottaa järkensä.

ANSORGE.

Mulle samantekevä — käy min tai näin.

HORNIG

Monta järkensä kadottanutta juoksentelee jo ilkisten alastomana kallioilla ja metsissä.

ANSORGE (nousee, puhuu intoisesti ja nostaa uhaten kätensä).

Tuomiopäivä on tuleva! Älkää luottako mailman mahtaviin! Tuomiopäivä on tuleva! Herra Zebaot — (Painetaan istumaan, jotkut nauravat).

ROUVA WELZEL

Yhdestä lasista kadottaa hän järkensä!

ANSORGE (nousee taas).

He eivät usko mitään jumalaa —

WIEGAND

Olkaa vaiti!

BÄCKER

Antaa hänen puhua! Onpa yks ja toinen jolle se tekee sangen hyvää!

USEAT KANKURIT

Vapaus puhua! Puhevapaus!

ANSORGE

Helvetin portit ovat selkiseljälleen avattuina ottamaan vastaan kaikkia niitä, jotka väärentävät puutteellisten asian ja väkivaltaa käyttävät kurjain oikeutta kohtaan, sanoo herra. (Istuu).

(Melua).

BÄCKER

Ja herrat sanovat, että syököön kankuri heiniä! (Melua).

KAIKKI

Kuka on niin sanonu?

BÄCKER

Dreisziger!

USEAT KANKURIT

Hirteen Dreisziger! Hänet pitäs hirttää!

JÄGER

Kuulehan Wittich! Sinä ölet puhunu niin leveästi Ranskan vallankumouksesta. Kohta saat ehkä tilaisuuden näyttää oletko tyhjä kerskailija tai seisotko sanojes takana?

WITTICH (nousee suuttuneena).

Vaikene sinä nulikka! Oletko sinä ollu kuulasateessa? Oletko kulkenu etuvartiona vihollisessa maassa?

JÄGER

Älähän suutu! Tovereita ollaan. En tarkottanu pahaa.

WITTICH

Minä annan palttua sun toveruudellesi.

(Poliisipalvelija Kutsche tulee).

USEAT KANKURIT

Hss! Hss! Poliisi! (Vähitellen tulee täydellinen hiljaisuus).

KUTSCHE (asettuu keskipOydän ääreen).

Pikku haarukka mulle! (Vielä äänettömyyttä).

WITTICH

Kutschen kai pitää valvoa meidän järjestystämme täällä?

KUTSCHE (kuulematta Wittichiä).

Hyvää päivää, Wiegand mestari!

WIEGAND (istuu edelleen nurkassaan tiskin vieressä).

Jumal' antakoon, Kutsche!

KUTSCHE

Kuinka kannattaa liikkeenne?

WIEGAND

Kiitos kysymästä!

BÄCKER

Poliisimestari pelkää meidän turmelevan vatsamme niillä liiallisilla palkoilla, joita saamme. (Naurua).

JÄGER

Kuulkaapas, rouva Welzel! Ny' kun olemme täyttäneet vatsamme kaikellaisilla lihavilla herkuilla, juomme kai slamppankaljaa päälliseksi. (Naurua).

ROUVA WELZEL

Kyllä — ylihuomennä!

KUTSCHE

Vaikkapa te saisittekin sekä paistit että slampankaljat, niin ette sentään olisi tyytyväisiä. Ei mullakaan o' mikään slampankaljaa ja kuitenkin saa tämä elämä kelvata.

BÄCKER (tarkottaa Kutschen nenM).

Hän istuu täällä kastelemassa punaista nauristansa viinalla ja oluella. Mutta kylläpä se näkyykin kypsyvän.

WITTICH

Tuollaisella poliisilla on raskas elämä: hänen täytyy kuritella nälkäisiä kerjäläiskakaroita — sitte on hän pahoitettu viettelemään jonkun kauniin kankuritytön — sitte täytyy hänen juoda ittensä tukkihumalaan ja antaa akalleen selkäsaunan — sitte täytyy hänen päättää päivänsä, nukkumalla höyhenilleen — siinä on sentään hyörimistä.

KUTSCHE

Velmua sinä vain! Vielä kerran velmuat pääsi paulaan, kyllä sinut, tunnetaan. Maaneuvoskin jo tuntee paremmin kuin hyvin sun vallankumouksellisen kieles. Tunnenpa minäkin erään henkilön, joka ennen pitkää juopottelee vaimonsa ja lapsensa köyhäinhuoneelle ja ittensä linnaan — ellei hänen alituinen kiihoittelemisensa jo sitä ennen lopu johonkin vielä kauhistuttavampaan.

WITTICH (katkeralla naurulla).

Kuka tietää mitä tulee tapahtumaan. Tuossa viimeisessä voi olla hiukan perää. (Puhkee raivoon). Mutta jos niin pitkälle jouduttaisiin, niin tiedän kyllä ketä siitä saan kiittää ja kuka on mua panetellu tehtailijoille ja talonpojille ja herrasväille, niin etten enää saa minkäänlaista työtä, en hevosen kengitystä, enkä kärrynraudoitusta. Minä tiedän kuka sen on tehny. Minä estin hänet kerran pahoinpitelemästä erästä pientä poikaraukkaa, joka oli tehny jonkun viattoman poikamaisuuden. Mutta minä sanon sulle — tiedät kyllä, että minä pidän sanani — jos sinä toimitat mun linnaan, niin tee silloin myös testamenttis. Jos kuulen vähintäkään vihjausta sinnepäinkään, niin isken sua sillä, minkä ensiksi käteeni saan — vaikka rautaisella sangolla minä muserran sun kallosi — vaikka naisesi vieressä sun tapaisin lojumassa — niin totta kuin nimeni on Wittich! (Aikoo hyökätä Kutschen kimppuun).

KANKURIT (estävät häntä)

Wittich, Wittich! Tule järkiisi!

KUTSCHE (on pelästyneenä noussut. Pakenee vähitellen oveen päin. Huutaa viimeiset sanat oven raosta).

Mitä sinä minusta tahdot? Sun kanssas ei mulla o' mitään tekemistä. Kankureille mulla on asiaa. Sinusta en välitä! Kankureita kieltää poliisimestari laulamasta tuota loilotusta. — Ellette lopeta sitä kaduilla laulamasta, niin pitää hän kyllä huolta siitä, että saatte levon vankilassa. Siellä saatte veisata vedellä ja leivällä, niin kauvan kuin teitä huvittaa, (Menee).

WITTICH (huutaa hänen jälkeensä).

Hän ei voi mitään meiltä kieltää, vaikka me huutaisimme niin, että tehtailijalla asunnot kukistuisivat ja kaikkien poliisimestarien korvakalvot halkeaisivat!

BÄCKER (on noussut ja antanut merkin kankureille, jotka yhtyvät hanen alkamaansa lauluun).

"Kas meillä ilkeä istuin on, ja sillä on sorron kalpa. Se vääryydessä on voittamaton, sen uhri on kansa halpa."

(Emäntä koettaa hillitä, mutta ei kukaan kuule. Seuraavan värsyn aikana nousevat kaikki ja seuraavat sitten Witlichiä ja Bäckeriä, jotka ovat antaneet merkin yhtymiseen).

"Ja henget valjuilta vangeiltaan tuo kiskovi mahti musta. Voi, muurit täällä ne kertovat vaan kidutettujen kauhistusta."

(Seuraavan varsyn aikana tyhjentyy huone, niin että vieraista jää jälelle Hornig ja Baumert).

"Niin, verikoirat ja konnat te sen hulttiot helvetistä; Haa, kaikki me teidät kiroomme, me sairahat syvyyksistä!"

ROUVA WELZEL (tyhjentää pöytiä).

Tänään ovat he ihan hulluja.

BAUMERT (tekee lähtöä).

HORNIG

Sanos Baumert, mitä on tekeillä?

BAUMERT

He aikovat Dreiszlgerille, vaatimaan häneltä vähän palkankorotusta.

ROUVA WELZEL

Otatko sinäkin osaa tuollaisiin hassutuksiin?

BAUMERT

Enhän minä tässä suuriakaan paina. Nuorten tehtävä on toimia ja vanhat saavat vähän väin autella. (Menee hiukan hämillään).

HORNIG (nousee).

Ihmettelisinpä, ellei tää menisi päin mäntyä.

ROUVA WELZÉL

Aivan järkensä ovat kadottaneet!

HORNIG

Jokaisella ihmisellä on omat mielitekonsa.

ESIRIPPU.

NELJÄS NÄYTÖS.

BÄCKER. MORITZ JÄGER. BAUMERT. ANSORGE. DREISZIGER. PFEIFER. WITTICH. KUTSCHE. ROUVA DREISZIGER. KITTELHAUS, pastori. ROUVA KITTELHAUS. WEINHOLD, jumaluusopin kandidaatti, kotiopettaja Dreiszigerillä. HEIDE, poliisimestari. JOHANN, kuski. KANSAA, nuoria ja vanhoja.

Peterawaldaussa. Tehtailija Dreiszigerin yksityisasunnossa. Loistavasti kalustettu huone, kylmään ja kankeaan tyyliin, tämän vuosisadan alkupuoliskolta. Katto, muuri ja ovet valkoiset; tapeetit ovat raitaiset ja kukalliset, kylmällä lyijynharmaalla pohjavärillä. Mahonkiset huonekalut, päällystetyt punaisella kankaalla ja koristetut kauniilla veistoksilla, kaappi ja tuolit samoin. Kaikki järjestetty seuraavasti: Oikealla, kahden akkunan välissä kirjoituspöytä, akkunat ovat verhotut kirsimarjanpunaisilla verhoilla. Vastakkaisella seinällä sohva, pöytineen ja nojatuolineen. Sohvan yläpuolella seinällä kuvastin kullattuine rococo kehyksineen. Jokseenkin lähellä sohvaa rautainen kassakaappi. Peräseinällä metsästys- ja ampuma-aseita. Kaikki seinät ovat osaksi peitetyt arvottomilla tauluilla, kullattuine kehyksineen. Vasemmalla yksipuolinen ovi etehiseen, perällä avonainen kaksoisovi salonkiin, joka on kalustettu samalla, vastenmielisellä ylenpalttisella loistolla. Rouvat Dreisziger ja Kittelhaus katselevat tauluja salongissa. Pastori Kittelhaus on kandidaatti Weinholdin kanssa innokkaassa keskustelussa.

KITTELHAUS (pieni, ystävällinen, hyväntahtoinen herra, tulee salongista etumaiseen huoneeseen poltellen ja jutellen kandidaatin kanssa, joka myöskin tupakoi; katseltuaan ympärilleen ja huomattuaan ettei muita ole huoneessa, ravistaa hän hämmästyneenä päätään).

Ei ensinkään voi ihmetellä, herra kandidaatti, olettehan te nuori. Teidän ijässänne on meillä vanhoillakin ollut — minä en juuri tahdo sanoa — samat mielipiteet, mutta kuitenkin jotain sinnepäin, ja onhan. nuoruus niin sanomattoman kaunis — kaikkine kauniine ihanteineen. Ikävä vain, että ne ovat niin hetkellisiä — ja vaihtelevia, kuin huhtikuun aurinko. Odottakaahan, kunnes tulette minun ikääni! Kun kokonaisen kolmenkymmenen vuoden ajan — viisikymmentä kaksi kertaa vuodessa, juhlapäiviä lukuunottamatta — on' saanut saarnatuolista julistaa ajatuksensa kansalle, niin kyllä totisesti on ennättänyt rauhoittua. Muistakaa minua, kun pääsette niin pitkälle, herra kandidaatti.

WEINHOLD (yhdeksäntoistavuotias, kalpea, laiha, nopeasti kasvanut. Hänellä on pitkä, sileä, vaalea tukka. Liikkeet levottomia ja hermostuneita).

Kaikessa nöyryydessä, herra pastori — mutta minä en tiedä — löytyyhän kuitenkin niin monenlaisia eri luonteita.

KITTELHAUS

Rakas kandidaatti, te voitte olla miten levoton luonne tahansa — (moittivalla äänellä) ja se te olette, — te voitte iskeä kuinka tulisesti ja kuinka ajattelemattomasti tahansa vasten olevia olojamme, niin taltutte te kuitenkin. Niin, niin, minä myönnän kyllä, että meillä on virkaveljiä, jotka vielä hyvinkin ijäkkäinä miehinä antautuvat kaikenlaisiin poikamaisuuksiin. Yksi saarnaa väkijuomia vastaan ja perustaa raittiusyhdistyksiä, toinen kirjailee, kiihoituskirjasia, jotka kieltämättä voivat olla sangen mieltä kiinnittäviä lukea. Mutta mitä voittavat he sillä? Sillä ei lievitetä kankurien kesken mahdollisesti vallitsevaa hätää. Mutta sitävastoin häiritään koko yhteiskunnallinen rauha. — Ei, voitaisiin todellakin miltei sanoa: suutari pysyköön lestissään! Sielunhoitaja älköön ruvetko vatsanhoitajaksi. Saarnatkaamme jumalan puhdasta sanaa ja jättäkäämme kaikki muu hänen huomaansa, joka pitää huolen taivaan linnuista ja kedon kukkasista. Mutta minne on rakastettava isäntämme joutunut?

ROUVÄ DREISZIGÉR (tulee sisään rouva Kittelhausin kanssa. Hän on kaunis, voimakas ja roteva, noin kolmenkymmenen vuotias. Hänen käytöksensä ja puhetapansa on silmiinpistävässä ristiriidassa hänen hienon ja kallisarvoisen pukunsa kanssa).

Olette aivan oikeassa, herra pastori. Wilhelm käyttäytyy aina tällä tavalla. Jos hänen päähänsä pistää jotain, niin juoksee hän tiehensä ja jättää minut istumaan yksin. Olen usein puhunut hänelle siitä, mutta ei mikään pysty häneen.

KlTTELHAUS

Rakas, armollinen rouva, hän on liikemies.

REINHOLD.

Ellen minä erehdy, niin tuolla alhaalla on jotain hullusti.

DREISZIGER (tulee tulisena ja kiihoittuneena).

No, Rosa, saako pian kahvia?

ROUVA DREISZIGER (happamasti).

Aina sinä olet pakoitettu juoksemaan tiehesi.

DREISZIGER (kevyesti).

Sinä et ymmärrä sitä!

KITTELHAUS

Suokaa anteeksi, mutta teillä on varmaankin taas ollut jotain ikävyyksiä, herra Dreisziger.

DREISZIGER

Ikävyyksiä minulla on joka jumalan päivä, hyvä herra pastori. Siihen olen tottunut. No Rosa? Saammeko pian kahvia?

ROUVA DREISZIGER (menee tyytymättömänä vetämään kellon nuorasta).

DREISZIGER (käveltyään muutaman kierroksen).

Juuri nyt, herra kandidaatti, olisi teidän pitänyt olla tuolla alhaalla. (On mennyt akkunan luo, työntää akkunaverhon syrjään ja katselee ulos. Huudahtaa tahtomattaan). Sellaisia lurjuksia!! — Tulehan tänne Rosa! — Sanopas minulle — tuo pitkä, punatukkainen mies tuolia alhaalla?

KITTELHAUS.

Eikö hän ole tuo, niinkutsuttu puna-Bäcker.

DREISZIGER

Sanopas minulle, onko se mahdollisesti hän, joka häpäsi sinua toissa päivänä? Muistathan, mitä kerroit minulle, kun Johann auttoi sinua vaunvihin.

ROUVA DREISZJGER (pitkäveteisesti).

En muista niin tarkkaan.

DREISZIGER

Älä nyt ole olevinasi. Minun täytyy saada se tietää. Olen jo saanut tarpeekseni heidän hävyttömyyksistään. Jos se on tuo tuolla, niin panen minä hänet syytteeseen. ("Verituomiota" lauletaan ulkona). Kuulkaahan! Kuulkaahan vain!

KITTELHÄUS (aivan harmistuneena).

Eikö tästä rähinästä siis todellakaan tule loppua? Minä puolestani luulen, että nyt vihdoinkin olisi aika poliisin sekaantua asiaan. (Menee akkunan luo). Tulkaahan katsomaan, herra Weinhold! Nyt ei ole ainoastaan nuoriso liikkeellä — siellä juoksee myöskin vanhoja kankureita tuossa joukossa. Miehiä, joita minä monet vuodet olen pitänyt erittäin, rehellisinä ja jumalaapelkääväisinä. He juoksevat' mukana. — He ottavat osaa tähän ennenkuulumattomaan rähinään. He polkevat jumalan lain jalkainsa alle. Puolustatteko nytkin noita ihmisiä?

WEINHOLD

Niin, herra pastori — nuo ihmiset ovat nälkiintyneitä, ymmärtämättömiä, kurjia raukkoja. He päästävät tyytymättömyytensä ilmoille ymmärryksensä mukaan. Sellaisilta ihmisiltä ei: voi odottaa —

ROUVA KITTELHAUS (pieni, lailta ja kuihtunut, on enemmän vanhan neidin kuin rouvan ndkOinen).

Herra Weinhold, minä pyydän teitä.

DREISZIGER

Herra kandidaatti, valitan suuresti — mutta minä en ottanut teitä luokseni pitämään esitelmiä humaanisuudesta. Teidän ainoa tehtävänne on kasvattaa minun lapsiani. Pyydän teitä jättämään minun asiani minulle itselleni. Yksin ja ainoastaan minulle! Ymmärrättekö?

WEINHOLD (seisoo hetkisen kankeana ja kuolonkalpeana, hymyilee sitten pakoitetusti ja vieraasti. Hiljaa).

Niin, niin! minä olen ymmärtänyt teidät. Minä olen aavistanut tämän; tämä vastaa täysin minun toiveitani. (Menee).

DREISZIGER (karkeasti).

Laittautukaa siis matkoihinne, niin pian kuin suinkin, me tarvitsemme huoneen.

ROUVA DREISZIGER

Mutta Wilhelm; Wilhelm!

DREISZIGER

Oletko järjiltäsi? Sinä tahdot suojella ihmistä, joka puolustaa tuollaisia roistomaisuuksia kuin tuokin häväistyslaulu.

ROUVA DREISZIGER

Mutta rakas ystävä, eihän hän ollenkaan ole sitä— —

DREISZIGER

Herra pastori, onko hän puolustanut tai eikö hän ole puolustanut sitä?

KITTELHAUS

Herra Dreisziger, täytyy ottaa huomioon hänen nuoruutensa.

ROUVA KITTELHAUS.

Minä en ymmärrä — tuo nuorukainen on erittäin hyvästä ja kunnioitettavasta perheestä. Hänen äitinsä oli niin onnellinen siitä, että' hän sai niin hyvän paikan täällä, ja nyt — nyt hän ei ymmärrä pitää sitä.

PFEIFER (riuhtaisee etehiseen vievän oven auki ja huutaa).

Herra Dreisziger, herra Dreisziger, he ottivat hänet kiinni. He ovat ottaneet yhden heistä kiinni!

DREISZIGER (äkkiä).

Onko kukaan mennyt poliisia noutamaan?

PFEIFER

Täällä juuri tulee itse poliisimestari portaissa.

DREISZIGER (ovella).

Nöyrin palvelijanne, herra poliisimestari. Minua suuresti ilahuilaa teidän tulonne.