Part 2
LEMPI. Minäkö lähtisin ennen lomani loppua kaupunkiin, joka oli tappaa minut numeroillaan? (Luettelee nopeassa tempossa puhelinnumeroita:) 2303, 4869, 4052, 6783. Onkos Tilta kotona? Onkos herrasväki jo poissa? Yks auto Humalistonkatu 1 B. Yks konjakki ja sassiin kanssa, joo, joo, autolla. Kyllä meillä maksetaan. 3606 prrr... Juu, juu, ukko matkusti päiväjunalla. Kalle rakas, älä jätä minua ensi yöksi ikävään. Saat ryypyn kanssa. — Näkemiin... Ooh, koko kaupunki on käynyt minulle inhoittavaksi.
MARY. Sopii käydä. Mutta täällä alkaa maa polttaa jalkojen alla, sillä... djenki kaputj ja laskuja joka paikassa...
LEMPI. Minä sinun laskuistasi viisi välitän, sillä minä olen rakastunut syvästi ja korkeasti...
MARY. Ja eikös matalalta ja leveästi. Ja kehenkäs sitten?
LEMPI. Myllärin nuoreen poikaan. Ajatteles, hämärä mylly ja unelias akkuna. Hiljainen hyrinä päivästä päivään ja lämmin tuoksu uutisviljasta, joka soluu ja soluu...
MARY (arkipäiväisesti:) Säkkiin, jauhosäkkiin. Ja mitäs sitten?
LEMPI. Näkisitpäs kun se poika teroittaa myllynkiviä. Kivensirut ja kipinät sinkoilevat. Käsi on varma ja silmä tarkka. Hän viheltelee ja hän hyräilee. Ja, oi, hän ei puhu mitään, hän ei muista numeroita, hän ei lausu numeroita, hän ei soita, hän ei puhu, hän ei tilaa mitään. Hänellä ei ole mitään paheita ja hänen käsivartensa on voimakas. Oo, miten hän taitaisikaan sen kiertää hoikan vyötärön ympäritse...
MARY hieman karkeasti: Ja ilman paheita vai?
LEMPI. Ooh... (Heittäytyy loukkautuneen? näköisenä riippumattoon.)
MARY. Niin se nyt kuitenkin on, että asiat tänään reilaan ja yöllä laivaan. Sinun hoikka vyötärösi kelpaa kyllä johonkin. Voit vipata apteekkari Bitteriltä, joka kiertää sinua kuin pukki kaalimaan aitaa.
LEMPI syvästi inhoten: Fi donc... mitä sinä ajattelet?
MARY. Rahaa. Ja elämää kanssa. Tämä tyttö on kyllä herroja passannut. Kumpikos meistä on ollut laivan päällä, Saimaalla, Näsijärvellä ja Päijänteellä, ja kukas on restorangeissa, Kajaanista Hankoniemeen saakka, kapinetteja steetannut ja serveerannut kanssa? Minä juuri, Marja Tillanen, ja minä tunnen tämän elämän koktailit ja muutkin sakat. Kaupungissa sitä sentään aina jotain ansaitsee, jollei muulla niin trokaamalla, ja sinne tästä on lähdettävä. Mutta säädyllisesti, se on ollut minun järkkymätön iteaalini aina ja joka hetki.
LEMPI. Vai säädyllisesti! Onko se säädyllistä, että...
MARY (jyrkästi:) On. Herroilta saa vipata ja niille voi jäädä velkaa. Niin nekin jäävät. Mutta laskut on maksettava ja kuitti taskuun. Se on laki restorangissa ja koko elämän hotellissa. Ja sinä vippaat apteekkarilta ja sassiin kanssa.
LEMPI (melkein kiusoitellen:) Enpäs vippaa! Minä vain rakastan myllärinpoikaa ja luultavasti... toivottomasti. Sinäpä se olet miljonäärinleski ja minä olen vain tällainen... seurustelevainen nainen.
MARY (räjähtämäisillään:) Hvai-nee? Tjaa-jaa... Siinä sitä ollaan. (Asiallisesti:) Hyvä. Riitelemiseen ei ole nyt aikaa. (Myhäillen tyytyväisenä:) Onpa minulla täällä takataskussa vielä eräs Herran pienimpiä, joka ei ole hukannut jaloa mielenlaatuaan...
LEMPI. Kauppiasko? Älä luulekaan. Se havittelee vain sinun luultuja rikkauksiasi, pelastuakseen muijastaan ja konkurssista kukaties. Koetapas, lähteekö. Ei, vaikka antaisit kunniasi ja maineesi...
MARY (nauraa raikuvasti:) No, niiden laita taitaa olla vähän niinkuin minun rikkauksienikin. Aion kuitenkin sitä lerppahousuista narria vähän koetella. Mutta minun ainoa todellinen kavaljeerini on... Arvaapas!
LEMPI. Tietenkin tuo houna papinpoika...
MARY. Eei... sinne päinkään. Minun ainoa pelastava ja uhriin valmis, todellinen haaveen mies ja ainoa ritarini on, hän on — puotipoika Janne Kärki. (Nauraen:) Ja hän se saa kalliisti maksaa rouva Tillonin tämäniltaisen suosion ja armon. (Samassa kuuluu aivan läheltä moottorin jyskytys, joka nopeasti taas lakkaa.) Jeskandeeraa! Nyt ne... Tämä kapinetti on Steetattava. (Kääntyy taka-alaa kohti, aikoen korjaamaan vaatteita pois nuoralta; huomaa samassa koko ympäröivän sekamelskan; kauhistuen:) Herranjestas, sentään! Katso, nouse katsomaan...
LEMPI kavahtaa pystyyn: Ja minun puuderini ja hameeni...
MARY kävelee vasemmalle; uhkaavassa asennossa: Ja kuka riivattu on saattanut tämän kaiken tehdä? (Heristää nyrkkiä:) Jospa minä sen tietäisin...
VII KOHTAUS.
JANNE KÄRKI (samassa vasemmalta, takki päällä, sangen siistinä ja aidanseiväs kädessä.)
JANNE (koko tilannetta halliten; kohteliaasti kumartaen:) Palveluksenne, rouva Tillon. Tulen juuri antamasta selkään sille miehelle, joka on saanut aikaan tämän epäjärjestyksen.
MARY (lähestyen; tervehtii molemmin käsin, kuumasti:) Oo, herra Kärki! Kuinka kohteliasta ja rohkeaa... Ja ken oli tuo raakalainen?
JANNE (suudeltuaan rouvan kättä; mustasukkaisena:) Teidän ihailijanne!
MARY. Minulla ei ole ketään muuta uskollista ihailijaa kuin... ehkä te, herra Kärki... (Istuutuu oikealle kannolle.)
JANNE (äärettömän hyvillään; elehtii hetken onnensa ylenpalttisuudessa; vetää taskustaan pari kolme paperossilaatikkoa; tarjoo rouva Tillonille:) Saakos olla. Klubia, Maltaa, Fenniaa...
MARY (ottaa koko Klubi-laatikon, josta ottaa yhden paperossin käteensä.)
JANNE (rientää neiti Sirkiän luo, aikoo suudella kädelle, mutta epäonnistuu pahasti neiti Sirkiän vetäessä kätensä pois; hätääntyneenä:) Saakos olla Maltaa vai Fenniaa?
LEMPI. Poltan vain Klubia. (Heittäytyy riippumattoon avaten samalla päivänvarjon.)
JANNE (tekee epätoivoisen liikkeen, juoksee rouva Tillonin luo, ottaa hänen helmastaan Klubilaatikon ja paiskaa molemmat laatikot kädestään hänen helmaansa; kiitää Sirkiän luo ja tarjoo; rientää takaisin rouva Tillonin luo ja sytyttää hänen paperossinsa, sitten neiti Sirkilän luo ja sytyttää; siirtyy keskinäyttämölle ja sytyttää ylpein elein oman paperossinsa; hetken vaitiolon jälkeen:) Niin, rouva Tillon, minä kun saavuin "näin auringonlaskun aikaan" teitä tervehtimään, tapaan tuon Leo-herran, tuon papinpojan täällä hirvittävässä hävitystyössä. Ja kun sivistynyt puhe ei auttanut, niin saatoin hänet tuonne pellolle ja annoin aikalailla selkään...
MARY. Ooh, se oli hänelle oikein. Hän on ollut jo kauan mitä epämiellyttävimmällä tavalla mustasukkainen... teidän vuoksenne, herra puukhollari.
JANNE (kumartaen hyvillään:) Palvelukseksenne, rouva Tillon.
MARY (käskevästi:) Antakaapas tuo liina tänne minun polvilleni.
JANNE (ottaa liinan maasta ja levittää sen rouva Tillonin polville, hyväillen samalla häntä kainosti ja huvittavasti.)
MARY (tökäten Jannea viettelevästi:) Ja nyt, Janne poikani, kokoapas nuo kapineet tänne minun helmoihini...
JANNE (nauraa hykertää mielihyvästä; hyörii ja häärii ja esineitä tuodessaan jatkaa hyväily-yrityksiään; siinä touhutessaan:) Kokoanhan toki, jok'ikisen rippusen ja rahtusen... koko elämäni ajan ja... helmaan kannan.
MARY (Jannen tuodessa esineitä:) Minun helmaani toki. Ja sinne kun mahtuu...
JANNE (riemukkaasti:) Mahtuu kun mahtuu...
MARY (mehevästi:) Ja kun annetaan mahtua...
JANNE (melkein hyppien ilosta:) Hellanletta tentään!
MARY (taas käskevästi:) Ja nyt korjaa vaatteet. (Järjestelee tavaroita liinaan.)
JANNE (ottaa salamannopeasti hameen ja puseron maasta ja ripustaa ne nuoralle.)
LEMPI (riippumatosta; ärtyneenä:) Ei niitä saa sinne panna, herroja tulee.
JANNE (närkästyneenä:) Vai herroja? Ketkäs ne ovat herroja neiti Sirkiän mielestä?
LEMPI (myrkyllisesti:) Kaikki muut paitsi nokikolarit ja puotipojat.
MARY. Tyst likka siellä! Älä sotke meidän hommia täällä. (Jannelle mielistelevästä) Oikeita herroja ovat vain liikemiehet ja tirehtöörit. Ja kohta se on Janne-poika tirehtööri... minun tirehtööriin...
JANNE (nauraa hohottaen:) Tirehtööri... afäärissä ja rakkaudessa...
MARY. Kanna tänne ne vaatteet.
JANNE. Ja minä kun kannan. (Tuo hameen ja puseron ja uimapuvut, sipaisee ohimennessään mielenosoituksellisesti neiti Sirkiän päivänvarjon maahan ja laskee vaatteet rouva Tillonin helmaan.)
LEMPI on raivostumaisillaan, mutta kavahtaa rouva Tillonin silmäyksestä ja jää makaamaan.
JANNE (juoksee hakemaan nuoralta pöksyt, panee ne takkinsa alle ja lähestyy kainostellen rouva Tillonia:) Tirehtöörskä, täällä on vielä jotain... intiimiä ja tunteellista... Mihinkäs nämä pannaan?
MARY. Samaan kasaan.
JANNE (loukkaantuneena:) Kasaan? Sehän on jotain proosallista...
MARY (hyvitellen viettelevästi:) Mikä on maallista tänään, on huomenna taivaallista...
JANNE. He-he-hö-höö... ja yöllä... autuasta.
LEMPI (kiukkuisena:) Nostakaa oitis päivänvarjoni maasta.
JANNE (itsepäisesti:) Enkä nosta.
LEMPI. Nostakaa, minä käsken.
JANNE (silmäten rouva Tilloniin; ylimielisesti:) Mikäs käskijä te täällä olette?
LEMPI (ivallisesti:) On siinäkin kavaljeeri, pyh...
JANNE (rouva Tillanille:) Nostanko ma?
MARY (on sitonut esineet ja tavarat nyyttiin; laskien sen maahan vierelleen; ohimennen:) Tottahan toki...
JANNE (kiirehtien antamaan päivänvarjon neiti Sirkiälle.)
MARY. Janne poika se hyörii ja häärii, hommaa ja hankkii kaikki mitä nämä tytöt tarvitsevat. — Eiks niin?
JANNE (totisena:) Juuri niin. Ei tirehtööriksi ilman eestä tulla.
VIII KOHTAUS.
HEIKKI (tulee takaperin vasemmalta, pitää kädessään uistinta ja vetää perässään kireällä olevaa uistimensiimaa, tätä tuontuostakin nykäisten, muiden jäädessä ihmetellen katsomaan.)
HEIKKI (päästyään keskinäyttämölle; silmää iskien:) Kauppias, on tulossa. Hän tulee tätä siimaa pitkin, sillä harasinpa joenmutkan takana siiman kouraani, kiersin rantakoivun ympäri, ja kauppias uututtaa nyt selkähaukea, joka on eksynyt Korpijokeen ensi kerran maailmassa. (Vie uistimen ja kiinnittää sen taka-alalla puun kylkeen:) Kas niin, sopii kiskoa vaan. (Nauraa hohottaa.)
LEMPI (on kierinyt nopeasti riippumatosta ja lähestynyt Heikkiä; viehkeästi mielistellen:) Olet hauska poika, Heikki...
HEIKKI. Mutta nyt minä menen piiloon. (Poistuu oikealle.)
LEMPI. Minä tulen samaan piiloon, Heikki! (Kiirehtii Heikin jälkeen.)
JANNE (hetken vaitiolon jälkeen; kooten kaiken rohkeutensa, juhlallisesti.) Rouva Tillon, saan kosia teitä kaikesta sydämestäni ja sielustani.
MARY (on istuutunut; ojentaa kätensä; riuskasti:) Tuohon kouraan.
JANNE (laskeutuu toiselle polvelleen ja suutelee onnellisena.)
MARY. Onkos sinulla paljon rahaa?
JANNE (nousee:) Mnjaa, tuota... minulla on kyllä rahaa...
MARY. Menepäs sitten hakemaan kauppiaalta kuitattu lasku, maksa myllärille ruokalasku ja vuokra ja ompelijatar Lyyli Maikulle hänen saatavansa.
JANNE (seisoo hetken mykkänä kauhusta; koettaen näytellä rauhallista naamaa:) Jaha, jaha... puotilasku tekee 2.800 markkaa... (Pelokkaana:) Ja nuo toiset...?
MARY. Kolme tuhatta riittää. Anna ne tänne.
JANNE. Mutta tietääkös rouva, että...
MARY (ottaa Jannea kaulasta; houkutellen:) Noo, kulta poju, kuka nyt on kitupiikki... omalle jentalleen...
JANNE (heltyen:) He-he-he-... vai omalle jentalleen...
MARY. Ja sitten kun tullaan kaupunkiin, saat haltuusi kaiken kapitaalin, minkä vaan pankkitililtäni löydät.
JANNE (äkkiä, asiallisesti:) Paljonkos sitä sitten on?
MARY. No, jaa... vähintäin kolme nollaa perään tuollaisille pikkusummille...
JANNE (röyhistäen rintaansa:) Siis kolme miljoonaa.
MARY (nauraen; suudellen:) Ja kolme suudelmaa...
JANNE (huumaantuneena:) Ja ne kun maksetaan. (Ottaa lompakostaan tukun seteleitä ja ojentaa ne rouva Tillonille:) Siinä on. Kolme tuhatta kolmesta suudelmasta. (Elehtien iloisena:) Ja kolme miljoonaa Janne Kärjestä itsestään. Se on afääriä se. Ja sellaiseen pystyvät vain tirehtöörit...
MARY (on istuutunut kannolle, laskettuaan setelit; käskevästi:) Ja nyt, juokse hakemaan puodista kuitattu lasku.
JANNE _pysähtyen; välittömästi:_ Eipäs minulla olekaan enää rahaa.
MARY (mietittyään hetken:) Mene ja kirjoita lasku ja kuittaus, lyö liikkeen leimasimella nimi alle ja sen alle oma nimesi.
JANNE. Ei käy, sillä leimasin on kauppiaan rouvan piironginlaatikossa ja laatikon avain on sen kukkarossa ja kukkaro on alushameen taskussa ja alushame... sehän on päällyshameen alla. Sieltä ei saa sitä itse kauppiaskaan muuta kuin... ruikuttamalla. (Istuu vasemmalle penkille.)
MARY (nousten, lähestyen:) Keksi sitten joku keino. (Taputtaen Jannea poskelle ja silittäen hänen päätään; mielistellen:) Kun on pää kuin partaveitsi, sukkela ja älykäs ja nerokas... oikea neropatti...
JANNE (iloisesti:) Niin mitäs sitten muuta kuin keksiä vaan! (Nousee, liikehtii vasemmalle.)
MARY. Ja me kun keksitään.
JANNE (ylpeänä.) Keksitäänpä niinkin. (Tärkeästi:) Mutta mikähän siinä lienee, että tänä iltana olen tarvinnut puolessa tunnissa enemmän neroutta kuin tähän saakka koko elämäni aikana?
MARY. Suuri rakkaus voitetaan vain suurella neroudella.
JANNE (yksinkertaisen välittömästi:) Niin se kai siten on... (Siirtyy hyvin miettivänä vasemmalle; kääntyy äkkiä ylpeänä:) Keksitty, keksitty, keksitty! Kaikki on selvää. (Istuutuu penkille, ottaa lompakostaan paperia ja täytekynän, kirjoittaa nopeasti; nousee:) Tässä on lasku, päivämäärä ja kuittaus. Se taitetaan sopivasti... Kas näin. Te lupaatte tulkita kauppiaalle hänen luonnettaan nimikirjoituksesta. Ja hän kirjoittaa, hän kirjoittaa! Ja lasku on maksettu. (Antaa paperin rouva Tillonille; puoliksi itsekseen:) Ja kaiken tämän keksin minä.
IX KOHTAUS.
LEMPI SIRKIÄ (oikealta kiukkuisen näköisenä.)
LEMPI (melkein itkien:) Se juoksi myllyyn ja pani ovet lukkoon. Minä tahdon pois täältä, heti, ensimmäisellä laivalla.
MARY (Lempille puoliksi kuiskaten:) Kaikki on kunnossa... (Kaikille:) Iltalaivalla lähdetään.
JANNE. Me lähdemme täältä kaikki. Mutta sitä ennen kauppiaalle pieni opetus, karvas pilleri ja kamppaus koipeen, jotta muistaa minua kyynärpuulla suomineensa ja takapuoleen potkaisseensa, minua, afäärimiestä ja tirehtööriä...
MARY (on siirtynyt kuulostellen vasemmalle taka-alalle:) Sst. Hiljaa, hän tulee. (Siirtyy hyräillen vasemmalle, istuu kannolle.)
LEMPI (on heittäytynyt riippumattoon ja peittänyt päänsä päivänvarjoon.)
JANNE (jää odottavana seisomaan vasemmalle etualalle.)
X KOHTAUS.
VELI VINTTURI, (maalaiskauppias, hieman lerppahousuinen ja aviollisessa liemessä pehmeäksi muokattu, mutta iloluontoinen ja herkkäverinen viisissäkymmenissä oleva ukko, tulee vasemmalta kelaten uistimensiimaa, etenee yli taka-alan näyttämön sitä mukaan kuin kela täyttyy, on sanomattoman synkän ja vihaisen näköinen, ei katso oikealle eikä vasemmalle.)
MARY (nauraen hyväntahtoisesti:) Sepäs taisi olla mätäkuinen hauki, ui vettä, juoksee maata ja puuhun kiipee...
JANNE (yhtyen nauruun:) He-he-heipähän... se ilmassa lensi!
VINTTURI (otettuaan uistimen puusta; kääntyy Jannea kohti; hitaasti lähestyen, vihasta kuohuen:) Kyllä se taisi kävellä kahdella jalalla, mutta neljällä jalalla se täältä konttaa... (On tullut aivan Jannen eteen; ärjäisten:) Mitäs sinä, lurjus täällä teet?
JANNE (säikähtyneen iloisesti:) Minä seurustelen ja konverseeraan...
VINTTURI. Ja minä kyllä sinut sortteeraan. (Ottaa Jannea kauluksesta, kuljettaa vasemmalle ja potkaisee takapuoleen, niin että Janne lennähtää näkymättömiin.)
MARY ja LEMPI (nauravat täyttä kurkkua.)
VINTTURI (yhä ärtyneenä:) Ei tämä ole mikään naurun asia. Se on disipliiniä, hyvät naiset.
MARY (lähestyen, ottaen kauppiasta kädestä; hyvitellen:) Älkää nyt suuttuko, herra kauppias. Viatonta leikkiä, joka saattoi teidät meidän luoksemme suoraa päätä. Ja Janne parka on aivan viaton...
JANNE, (kurkaten vasemmalta:) Niin, niin, kuulkaas nyt, kauppias. Mitäs te viatonta rökitätte?
LEMPI (kostonhaluisena:) Sen teki se hirmuinen ja inhoittava myllärinpoika. Menkää ja antakaa sille niin, että tuntuu...
MARY. Janne tuli tänne vain tuomaan eräitä tavaroita ja...
VINTTURI (voitettuna:) Jaha, jaha... suokaa anteeksi. Sinä Janne, saat mennä antamaan selkään tuolle myllärinpojalle.
JANNE (puoliksi itsekseen, myrkyllisesti:) Vai niin sinä vanha kehno... (Vintturille:) Se kävisi kyllä päinsä sangen hyvin, mutta meidän kahden on nyt viisainta pysyä yhdessä, sillä meitä uhkaa hirvittävä rajuilma ylemmistä piireistä.
VINTTURI (naisille; nauraen:) Onko tuo poika mennyt päästään vialle?
MARY. Hän tarkoittaa rouvaanne.
VINTTURI (pelästyneenä:) Mitäs sitten hänestä? Onko hän tulossa tänne? (Siirtyy pakoaikeissa oikealle.)
JANNE. Hän voi olla täällä koska tahansa. Ja kun te hölmistytte hänen uhkaavan rakkautensa alla, tarvitaan minun kaltaistani...
VINTTURI (ärjähtäen:) So, soo, senkin vintiö! Juokse oitis ja kanna veneestäni tänne gramofooni. (Jannen viivytellessä astuu uhkaavana kohti:) Hae, sanon niinä.
JANNE (puikkii vasemmalle.)
VINTTURI (naisille, kohteliaasti:) Hyvät naiset, minulla on teille eräs ehdotus... Me vietämme tämän illan hauskasti, me lähdemme...
XI KOHTAUS.
AXEL BITTER, (apteekkari, vanhanmallisen keikarimaisesti puettu herrasmies, tulee oikealta moottorin vääntökampi kainalossa ja pyyhkien hikeä kasvoiltaan.)
BITTER (hengästyneenä ja palavissaan; jo tullessaan puhuen; kiihtyneesti:) Mitä pirullist', sanon minä. Minä veivaan ja veivaan... Moottori käyp' lähtemään. Ja mitä pirullist'? Se seisoo taas. Minä veivaan uudestaan, se sylkee ja pihisee, se hyrisee ja hyrrää. Ja saamari soikoon. Se lakkaa taas...
VINTTURI. Kerrankos sitä, kerrankos sitä... Mutta minä täällä aioin juuri ehdottaa naisille, että me lähdemme sinun moottorillasi Jänissaaren kallioille. (Ottaen taskustaan reseptin:) Tuossa on resepti: hela konjakkia, ja toinen madeiraa. Käy, apteekkari, hakemassa. Minulla on gramofooni. Ja me pidämme tanssiaiset siliällä kalliolla, kaukana maailman murheista ja... peloittavista ihmisistä.
BITTER. Mitä pirullist', kun minun piti juuri selittää, että veivaan ja veivaan ja annan lopulta sille ryypyn. Mutta mitä pirullist', se seisoo ja seisoo. Ja kun katson säiliöön, on bentsiini lopussa, se on vuotanut pois. Ymmärrätkös, säiliössä on reikä... (Siirtyy Lempi Sirkiän luo, suutelee rakastuneesti tämän kättä ja jää keskustelemaan. Samassa alkaa vasemmalta, aivan läheltä kuulua gramofoonin soittoa.)
XII KOHTAUS.
JANNE (tulee vasemmalla, kantaen gramofoonia, jotain laulukappaletta soittaen; vie gramofoonin oikealle, kannolle, viheltäen sen säveltä iloisin naamoin.)
VINTTURI (sulkee heti gramofoonin, Jannelle:) Koko kylähän sen täältä kuulee. Me lähdemme minun veneelläni matkaan. Janne-poika on kova soutamaan.
JANNE (tekee epätoivoisen liikkeen.)
LEMPI (Bitterille kärsimättömästi:) Ei, ei herra apteekkari, olen pettynyt, olen onnettoman rakkauden uhri, en tahdo lähteä mihinkään, en tee mitään enkä salli mitään, jollette keksi jotain hauskaa... Kuuletteko? Hauskaa.
BITTER. Armollinen neiti, sallitteko minun laulaa teille rakkauden laulun?
LEMPI (innostuen:) Laulakaapas... Ja kaikkien herrojen on laulettava laulu, itkettävä laulu onnettomasta rakkaudesta.
VINTTURI. Osaan minkä kyllä "Reisusällin laulun" ja "Iitin Tiltun". Mutta minun täytyy laulaa ne hiljaisella äänellä, sillä akkani tuntee sen muuten vaikka kilometrin päähän. Se tykkää, nääs, kovasti musiikista, varsinkin omasta äänestään...
MARY (Jannelle mielistellen:) No jaa, mitäs se Janne-poika laulaa? (Taputtaen poskelle; näytellen rakastunutta ja pitäen samalla kauppiasta silmällä:) Tietenkin oikean serenaadin nuoresta ja onnellisesta rakkaudesta...
VINTTURI (mustasukkaisena:) Eipäs se Janne parka osaa laulaa enemmän kuin räkättirastas tai variksen poika.
JANNE (myrkyllisesti:) Kummallista miten tämä kauppias pyrkii minua sortamaan (lähestyy voitonvarmana rouva Tillonia:) varsinkin rouva Tillonin silmien edessä... Ettenks' osaa? Minä taidan laulaa yhtä hellästi kuin Iivari Kainulainen tai kansanlaulaja Iisakki Hakkarainen... (Siirtyy gramofoonin luo ja alkaa järjestellä levyjä, asettaen niistä yhden koneeseen, salaperäisen ja voitollisen näköisenä.)
VINTTURI (pitää salaa silmällä Jannen hommia, menee hetken kuluttua gramofoonin luo ja muuttaa leveästi nauraen toisen levyn Jannen asettaman tilalle.)
MARY. Siis kolmen herran kilpalaulanta kahdesta naisesta ja voittaja saa minun kädestäni palkinnon, jonka laatua ja määrää ei paljasteta ennen auringon laskua. Kelpaakos?
BITTER ja VINTTURI. Loistavaa! Suurenmoista!
JANNE. Ja voittaja seisoo tässä.
BITTER ja VINTTURI (räjähtävät nauramaan.)
LEMPI. Esiintymisjärjestyksen määrää arpa. Sassiin tänne, vetämään pitkää tikkua. Ken pisimmän saa, on eka. (Herrat vetävät arvan.)
JANNE. Tässä on eka. Ja minä aion laulaa lepikon siimeksestä, sillä synnynnäinen kainous, nähkääs...
LEMPI (yhä riippumatossa lojuen:) Yyks, kaaks, kol-me. No, alkakaa. Yyks, kaaks...
MARY. Ei vielä, ei vielä. Sitä ennen minä tahdon ennustaa kauppiaalle koko tulevan elämän hänen nimikirjoituksestaan... (Viettelevästi:) Kahden kesken, tuolla pientareen lehvistöissä... Tahdotteko?
VINTTURI ihastuneena: Sitähän minä juuri tahdonkin.
JANNE (lähestyen uhkaavasti:) Vai niin, vai tahdotaan, täällä jotain ilman, että...
VINTTURI. Kynä tänne. Ja paikalla, senkin tolvana.
MARY (on ottanut esille paperin ja tekee merkkejä Jannelle.)
JANNE hyrähtää nauramaan ja antaa täytekynän Vintturille, joka kirjoittaa nimensä rouva Tillonin paperiin.
MARY (tarttuen Vintturin käsivarteen; molemmat poistuvat keskustellen oikealle.)
BITTER (jatkaa innokkaasti keskustelua Lempi Sirkiän kanssa.)
JANNE (keskinäyttämölle; katsellen poistuvien jälkeen:) Kyllä osaa olla tuo naisihminen rakastuneen näköinen ja petos sydämessä... (Katsomoon; hyvätuulisesti:) Mutta se se vasta on hauskaa, että muita petetään ja meitä ei. (Katselee varovasti ympärilleen; toteaa apteekkarin keskustelevan innokkaasti ja seisovan selin näyttämölle päin; ottaa gramofoonin kainaloonsa, iloisen tuttavallisesti katsomolle:) Totta on, että laulaa en osaa. (Taputellen gramofoonia:) Mutta Iivari Kainulainen laulaa kohta puolestani, että maailma raikuu. Ja Janne Kärki nolaa ja nujertaa kauppiasparan, lyö viimeisen naulan hänen rakkautensa ruumiskirstuun... Ja itselleni? Kolme miljoonaa, mukavan muijan ja ruhtinaallisen rouvan... (Poistuu ilosta hykertäen vasemmalle, josta palaa nopsasti takaisin kuuntelemaan Lempi Sirkiän ja apteekkarin keskustelua.)
BITTER (on näyttänyt hiljaisen keskustelun aikana aste asteelta yhä enemmän hermostuvan; levittäen toivottomana käsivarsiaan:) Mitä pirullist'... olette uppiniskaisempi kuin... kuin...
LEMPI (pahankurisesti nauraen:) Kuin äskeinen moottorinne.
BITTER. Jaa, jaa, mitä pirullist'... minä veivaan ja veivaan, se pyörähtää kerran ja seisoo taas. Minä kierrän ja pyöritän, sata kertaa, tuhat kertaa... se pihahtaa ja paukahtaa. Ja lakkaa taas... Hanat avaan ja hanat suljen, ruuvit kierrän auki ja kierrän kiinni. Kuin kuollut se makaa...
LEMPI (nauraen:) Katsokaas, kun moottori on vanha ja bentsiinisäiliö on vuotanut tyhjiin... (Ponnahtaen pois riippumatosta:) Turha vaiva. (Nauraa helakasti.)
BITTER. Mitä pirullist'...
JANNE osoitellen sormillaan apteekkarista lähtien: Ja summa summarum. Hän rakastaa häntä, mutta hän ei rakasta häntä, sillä hän rakastaa toista, mutta tuo toinen ei rakasta häntä, vaan erästä toista ja toinen hänet ottaa. (Osoittaen oikealle:) Ja katsokaas tuonne: hän rakastaa häntä, mutta hän ei rakasta häntä, vaan erästä toista... (Lyöden rintaansa) Ja tämä toinen hänet ottaa! Kas, rakkauden afääritapaa on olla viisaasti hullu ja hullusti vapaa.
XIII KOHTAUS.
VINTTURI (ryntää oikealta kuin takaa-ajettuna, juosten suoraan Jannen syliin, niin että molemmat ovat mennä nurin.)
VINTTURI. Sata miestä mustanaan... peltoa pitkin...
JANNE (katsoen oikealle:) Viisi miestä mustanaan ja seipäät kourassa.
VINTTURI. Katsopas, onko minun akkani niitä johtamassa.
JANNE. Papinpoika on kenraalina, ja pappilan renkipojat armeijana. Se on rankaisuretkikunta minua vastaan.
VINTTURI (kokonaan vapautuneena:) Ahaa... no se nyt on pikkuinen asia ottaa selkäsauna miesten kädestä, toista se olisi, jos...
JANNE (myrkyllisesti:) Vai niin, vai sillä tavalla? Mutta minä en saakaan selkääni turhan vuoksi, niinkuin eräs narri, jolla vielä tänä iltana on rukkaset kourassa ja kukkaset selässä.
VINTTURI (räjähtää nauramaan.)
VILANDER (oikealta näkymättömistä:) Ketjuun... mars!
XIV KOHTAUS.
ROUVA TILLON (oikealta.)
MARY. Mikä sitä pappilan herraa oikein riivaa?