Part 9

"Kun te rakastatte toisianne veljellisesti ja kohtelette toisianne molemminpuolisesti veljinä, ja jokainen, etsien omaa hyväänsä toisten onnessa, sulattaa oman elämänsä kaikkien elämään, omat etunsa kaikkien etuihin, ollen aina valmis uhraamaan itsensä yhteisen perheen kaikkien jäsenten puolesta, ja he taas yhtä valmiita hänen puolestaan uhrautumaan, tulevat useimmat epäkohdat, jotka nyt painavat ihmisrotua, katoamaan niinkuin katoavat näköpiiriin kokoontuneet paksut usvapilvet auringon noustessa. Ollen Jumalan tahtoa tulee tuo rakkaus vähitellen ja yhä lähemmin yhdistämään ihmiskunnan hajalliset ainekset, yhdistämään ne yhteen ruumiiseen, ja ihmiskunta tulee olemaan yksi, niinkuin Jumala on yksi".[7] #/

Älkää koskaan, veljeni, jättäkö mielestänne näitä sanoja! Ne lausui mies, joka eli ja kuoli kuin pyhimys ja rakasti kansaa ja sen tulevaisuutta äärettömällä rakkaudella. Vapaus on vain _keino_; on teidän ja tulevaisuutenne onnettomuus, jos te milloin totuttaudutte pitämään sitä päämääränä. Teidän yksilölliseen olemukseenne kuuluu oikeuksia ja velvollisuuksia, joita ei koskaan saa luovuttaa kenellekään. Mutta teille ja tulevaisuudellenne on onnettomuudeksi, jos tuo kunnioitus, jota te tunnette sitä kohtaan, mikä muodostaa teidän _yksilöllisen_ elämänne, joskus turmeltuisi kohtalokkaaksi _itsekkyydeksi_! Teidän vapautenne ei ole kaiken laillisen vallan kieltämistä, se on hylkäämistä kaiken sellaisen mahdin, mikä ei edusta kansakunnan yhteistä tarkoitusta, ja joka pyrkii rakentautumaan, pysyttäytymään millä hyvänsä muulla perusteella kuin teidän omalla vapaalla ja välittömällä suostumuksellanne.

Kasuistien opit ovat viime aikoina turmelleet vapauden pyhää käsitettä. Muutamat ovat supistaneet sen halvaksi ja epämoraaliseksi _individualismiksi_ sanoen, että _Minä_ on kaikki kaikessa, ja että inhimillisen työn ja yhteiskunnallisen järjestelmän ainoana tarkoituksena tulee olla yksilön halujen tyydyttäminen. Toiset taas ovat julistaneet, että _kaikki_ hallinto, _kaikki_ valta on välttämätöntä pahaa ja että sitä täytyy supistaa ja kahlita niin paljon kuin mahdollista: että vapaudella ei ole rajoja, että jokaisen yhteiskunnan ainoana tehtävänä on laajentaa sitä loppumattomiin; että ihmisellä on oikeus käyttää vapautta oikein tai väärin, kunhan hänen toimensa vain eivät suorastaan tuota vahinkoa muille, ja ettei hallituksella ole muuta tehtävää kuin _estää_ yksilöä tekemästä _vääryyttä_ toiselle. Hylätkää nuo väärät opit, oi veljeni! Ne, ne saattoivat turmiolle Italian, kun se juuri oli kulkemassa tulevaa suuruuttaan kohti.

Ensinmainitut synnyttivät luokka-itsekkyyden, toiset tekivät yhteiskunnasta, joka hyvin järjestettynä olisi pyrkinyt edustamaan teidän yhteistarkoituksianne ja elämäänne, tekivät siitä vain sotilas- tai poliisivirkailijan, jonka tehtävänä on säilyttää näennäinen rauha. Molemmat alensivat _vapauden anarkiaksi_. Ne hävittivät yhteisen, moraalisen uudistuksen aatteen, hävittivät opetuksen ja edistyksen tehtävän, jonka yhteiskunta itse halusi ottaa suoritettavakseen. Jos te ymmärtäisitte vapauden tällä lailla, edistäisitte sen kadottamista ja kadottaisittekin sen ennemmin tai myöhemmin. Teidän vapautenne tulee olemaan pyhä niin kauan kuin se kehittyy velvollisuuden ja uskon hallitsevan aatteen vaikutuksen alla yhteisessä täydellistymisessä. Teidän vapautenne tulee kukoistamaan Jumalan ja ihmisten suojelemana niin kauan kuin te ette pidä sitä oikeutena käyttää oikein tai väärin kykyjänne sillä tavalla kuin te mieluimmin haluatte, vaan oikeutena _valita vapaasti ja sopusoinnussa yksityisten taipumustenne kanssa keino, jolla voitte tehdä hyvää_.

IX

Kasvatus.

Jumala on tehnyt teidät kasvatukseen taipuviksi. Sen vuoksi onkin teidän velvollisuutenne hankkia opetusta niin paljon kuin mahdollista on; ja teidän oikeutenne on taas siinä, ettei yhteiskunta, johon te kuulutte, saa _estää_ teitä kasvatustyössä, vaan auttaa teitä siinä ja _hankkia_ teille opetusvälineitä, kun teiltä puuttuu niitä.

Vapautenne, oikeutenne, vapautumisenne kieroista yhteiskunnallisista elinehdoista, elämäntyö, joka jokaisen teistä tulee suorittaa täällä maailmassa, riippuu siitä sivistysasteesta, mikä teidän on sallittu saavuttaa. Kasvatuksetta ette te voi selvästi valita oikean ja väärän välillä, ette voi hankkia omien oikeuksienne tuntemusta, ette saavuttaa valtiollisessa elämässä sitä osaa, jota ilman teidän oma vapautuksenne ei saata menestyä, te ette voi määritellä elämäntehtäväänne itsellenne. Kasvatus on teidän sielunne leipä. Ilman sitä pysyvät kykynne herpaantuneina ja hedelmättöminä aivan niin kuin se elollinen voima, mikä piilee siemenessä, pysyy hedelmättömänä, jos se heitetään muokkaamattomaan maahan, jos siltä puuttuu kastelun hyvä vaikutus tai ahkeran maamiehen huolenpito.

Nykypäivinä ei juuri kukaan teistä ole saanut kasvatusta, tai sitten vain huonoa ja riittämätöntä opetusta, mitä teille ovat antaneet ihmiset ja vallat, jotka eivät edusta mitään paitsi itseään, eivätkä noudata minkäänlaista johtavaa periaatetta. Parhaat heistä luulevat tehneensä kaiken, mitä heiltä vaaditaan, kun he ovat avanneet hallitsemallaan alueella jonkun määrän epätasaisesti jaettuja kouluja, joissa teidän lapsenne saavat jonkun verran alkeis-opetusta. Opetukseen kuuluu pääasiallisesti lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen.

Sitä sanotaan _opetukseksi_, ja se eroaa _kasvatuksesta_ yhtä paljon kuin teidän elimenne eroavat teidän elämästänne. Teidän elimenne eivät ole elämää, ne ovat vain sen välineitä ja sen ilmenemiskeinoja. Ne eivät voi johtaa tai hallita sitä ja ne ovat yhtä hyvin täysin puhtaan ja täysin turmeltuneen elämän toimintakeinoja. Samaan tapaan hankkii opetus keinoja, joilla sovitetaan käytäntöön se, mitä kasvatuksella saavutetaan, mutta se ei voi astua kasvatuksen sijalle.

_Kasvatus_ suuntautuu siveellisiin kykyihin, _opetus älyllisiin_. Ensinmainittu kehittää ihmisessä velvollisuuksien tuntemusta, jälkimäinen tekee hänet kykeneväksi täyttämään ne. _Opetuksella_ saattaisi kasvatus liiankin usein olla vaikutukseton, _kasvatuksetta_ olisi _opetus_ vipuvarsi, tukipistettä vailla. Te osaatte lukea: mitäpä hyötyä siitä olisi, jos ette osaa arvostella mitkä kirjat sisältävät erheitä, mitkä totuutta? _Te_ kykenette kirjoittamalla esittämään ajatuksenne veljillenne; mitä apua siitä on, jos teidän ajatuksenne ilmaisevat vain itsekkyyttä? _Opetus_, niinkuin rikkauskin, saattaa olla joko hyvän tai pahan lähteenä, riippuen tarkoituksesta, mihin sitä käytetään. Yleiselle edistykselle omistettuna on se sivistyksen ja vapauden välikappale, vain henkilökohtaisen edun hyväksi käytettynä tulee siitä hirmuvallan ja turmeluksen ase. Nykyisessä Euroopassa on _opetus_, jota ei seuraa vastaava siveellisen edistyksen aste, hyvin vaarallinen paha. Se pitää yllä eriarvoisuutta saman kansan eri luokkien välillä ja taivuttaa mielen laskelmiin, itsekkyyteen, sovitteluihin oikeuden ja vääryyden ja kaikenlaisten kierojen oppien välillä.

Erotus niiden henkilöiden välillä, jotka tarjoavat teille enemmän tai vähemmän _opetusta_ ja niiden, jotka julistavat _kasvatusta_, on syvempi kuin te luulettekaan, ja minun täytyy uhrata muutama sana erikoisesti tälle aiheelle.

Kaksi ajatussuuntaa jakaa kahtia niiden leirin, jotka taistelevat vapauden puolesta väkivaltaa vastaan. Toiset selittävät, että _yliherruus_ piilee _yksilössä_, toiset väittävät, että se kuuluu ainoastaan _yhteiskunnalle_ ja hallitsee enemmistön ilmaistun tahdon avulla. Edelliset kuvittelevat, että he ovat täyttäneet erikoistehtävänsä, kun he ovat julistaneet oletettujen _oikeuksien_ olevan oleellisia ihmisluonteelle, ja pelastaneet vapauden. Jälkimäiset ottavat melkein yksinomaan huomioon _yhteyden_ ja johtavat jokaisen yksilön oikeudet sopimuksesta, mikä on _yhtymyksen_ perusteena. Edelliset eivät näe kauemmaksi kuin siihen, mitä me sanoimme _opetukseksi_, koska _opetus_ tosiasiassa pyrkii helpottamaan yksilöllisten kykyjen kehitystä, kuitenkin ilman yleistä, määrättyä suuntaa. Jälkimäiset käsittävät sellaisen _kasvatuksen_ tärkeyden, joka heidän mielestään on _yhteiskunnallinen_ ohjelmajulistus. Edellisten mielipide johtaa ehdottomasti siveelliseen anarkiaan, jälkimäinen pyrkii unohtamaan vapauden oikeudet ja on vaarassa johtaa enemmistön hirmuvaltaan.

Edelliseen näistä oppisuunnista kuuluivat ne, joita Ranskassa sanottiin _doktrinääreiksi_.[8] He pettivät kansanjoukot 1830:n vallankumouksen jälkeen, ja julistamalla _opetuksen vapauden_, eikä mitään enempää, jättivät he taas edelleen hallitsemisen yksinoikeuden _keskiluokalle_, jolla on jokseenkin paljon keinoja yksilöllisten kykyjensä kehittämiseksi. Jälkimäistä edustavat nykyaikana valitettavasti vain lahkot ja vanhoista vakaumuksista riippuvat vallat, jotka ovat vihamielisiä tulevaisuuden _edistykselle_.

Molemmat oppisuunnat erehtyvät liian ahtaan ja yksipuolisen tarkoituksensa vuoksi.

Totuus on tämä: Kaikki yliherruus on Jumalalla, siveellisellä lailla, maailmaa johtavalla kaitselmuksellisella tarkoituksella, -- jonka asteettain ilmaisee sankariluonteisten ihmisten innoitus ja ihmiskunnan erilaiset pyrkimykset sen elämän eri kausina -- ja vielä piilee yliherruus siinä päämäärässä, joka meidän on saavutettava, kutsumuksessa, jota meidän on seurattava. Yksilöllä ei ole minkäänlaista yliherruutta, samoin kuin ei yhteiskunnallakaan, paitsi silloin kun jompikumpi mukautuu tähän tarkoitukseen, tähän lakiin, ja ohjaa toimintansa tuon tarkoituksen saavuttamiseksi. Hallitseva yksilö on joko siveellisen lain paras tulkitsija ja hallitsee sen nimessä, taikka sitten kukistettava vallan anastaja. Enemmistön puhdas äänioikeus ei perusta yliherruutta, jos se on selvästi korkeimman siveellisen lain vastainen, tai harkiten sulkee tien tulevalta edistykseltä. Yhteiskunnallinen hyvinvointi, vapaus, edistys! Näiden kolmen sanan ulkopuolella ei saata olla yliherruutta.

Kasvatus opettaa mitä yhteiskunnallinen hyvinvointi on.

Opetus varaa yksilölle vapaan valinnan niihin keinoihin nähden, joilla saavutetaan yhtämittainen edistys yhteiskunnallisen hyvinvoinnin käsitteen rajoissa.

Teille on erikoisen tärkeää, että te saatte oppia tietämään mitkä ovat ne vallitsevat periaatteet ja vakaumukset, jotka johtavat teidän tovereittenne elämää heidän omassa maassaan, mikä on heidän kansansa siveellinen, yhteiskunnallinen ja valtiollinen ohjelma, mikä on sen lainsäädännön henki, jonka mukaan heidän tekojaan tullaan tuomitsemaan, mikä se edistysaste, jonka ihmiskunta jo on saavuttanut ja se, mikä sen vielä tulisi saavuttaa. Ja teille on hyvin tärkeää, että te jo aikaisimmista ajoista tuntisitte kuuluvanne yhteen yhdenvertaisuuden ja yhteisen päämäärän rakkauden hengessä miljoonien veljienne kanssa, jotka Jumala on teille antanut.

Kasvatus, joka antaa teidän lapsillenne sellaista opetusta, saattaa tulla vain isänmaalta.

Nykyinen siveysopetus on vain anarkiaa. Ainoastaan vanhemmille jätettynä on se mitätöntä, sillä missä köyhyys ja melkein lakkaamaton aineellisen raadannan pakko riistää heiltä ajan opettaa itse lapsiaan ja keinot hankkia heille muita opettajia; se on turmiollista, missä itsekkyys ja rappiotila ovat pilanneet ja saastuttaneet perheen. Kun mahdollisuuksia on ollut olemassa, ovat nuoret imeneet sieluunsa taikauskoisia tai materialistisia aatteita, pyrkimyksiä vapauteen tai pelkurimaiseen alistumiseen, ylimysmielisyyteen tai ylimystön vastustukseen, riippuen siitä, minkä maallikon tai papin isällinen mieltymys on opettajaksi valinnut. Kuinka voisivat siis he, näin opetettuina, kun ovat ylenneet miehen ikään, yhtyä veljelliseen liittoon yhteistä tehtävää varten ja itse henkilökohtaisesti edustaa isänmaanne ykseyttä?

Yhteiskunta kutsuu heitä edistämään yhteisajatuksen kehittämistä, johon heitä ei koskaan ole opetettu. Yhteiskunta rankaisee heitä lainrikoksista, lain, josta he kuitenkin ovat tietämättömiä, ja jonka henkeä ja tarkoitusta yhteiskunta ei koskaan ole opettanut jäsenilleen. Yhteiskunta vaatii heiltä yhteistyötä ja uhrautumista tarkoituksen hyväksi, jota mikään opettaja ei ole heille selittänyt, kun he astuvat elämään kansalaisina. Omituista kyllä, tuo _doktrinäärinen_ oppisuunta, jonka ylempänä mainitsin, tunnustaa oikeuden johtaa ja opettaa nuorisoa _yksilöinä_, mutta ei kaikkien muodostamana _liittona_, ei kansakuntana. Heidän huutonsa, _opetuksen vapaus_, ottaa isänmaalta sen siveellisen johdon oikeuden. He selittivät, että rahajärjestelmän ja mittojen ja painojen yhtäläisyys on tärkeä ennen kaikkea, mutta niiden periaatteiden yhtäläisyys, joille kansallinen elämä tulisi rakentaa ja kehittää, ei heistä ole minkään arvoinen. Älkää antako pettää itseänne tuon huudon, jota useimmat perustuslaillisen hallitusmuodon kannattajat nykyään toinen toisensa jälkeen toistelevat.

Ilman kansallista kasvatusta, sitä ainoaa, mistä kansallinen itsetunto voi nousta, ei kansalla ole minkäänlaista siveellistä olemassaolon oikeutta.

Ilman kansallista kasvatusta, joka olisi yhteinen kaikille kansalaisille, on _velvollisuuksien_ ja _oikeuksien_ tasa-arvoisuus ajatukseton lauseparsi. Velvollisuuksien tunteminen ja oikeuksien harjoittamisen kyky ovat jätetyt onnen vaihtelujen, tai niiden mielivaltaisen tahdon varaan, jotka valitsevat opettajat.

Henkilöt, jotka julistavat vastustavansa kasvatuksen yhtäläisyyttä vetoavat vapauteen. Kenen vapauteen? Isienkö vai lastenko? Lasten vapautta loukataan, heidän järjestelmässään, vanhempien käskynvallalla; nuoremman polven vapaus uhrataan vanhoille; edistyksen vapaudesta tulee harhaluulo. Pelkästään yksilöllisiä vakaumuksia, ehkäpä vääriä ja edistykselle vihamielisiäkin, siirretään nuorisolle isällisen arvovallan painolla, iällä, jolloin niiden tarkastelu on mahdoton. Myöhemmin estää kohtalo, joka kahlitsee useimmat teistä aineelliseen työhön koko päiviksi, nuoria sieluja, joihin nuo uskomukset jo ovat tarttuneet, vertailemasta niitä muihin tai uudistamasta niitä. Tuon valheellisen vapauden nimessä tuo anarkinen järjestelmä, josta minä juuri puhuin, pyrkii perustamaan ja tukemaan kaikkein pahinta hirmuvaltaa, moraalista kastijakoa.

Sitä, mitä tuo järjestelmä puolustaa, pitäisi oikeastaan sanoa omavaltaiseksi tahdoksi eikä vapaudeksi. Oikeaa vapautta ei voi olla olemassa ilman tasa-arvoisuutta, eivätkä ne voi olla tasa-arvoisia, joiden toiminta ei nouse samalta perustalta, yhteisestä periaatteesta, yhteisestä velvollisuuden tunnosta johtuen. Tuon velvollisuuden tunnon ulkopuolella ei voi olla vapautta. Minä selitin teille muutamaa sivua aiemmin, ettei todellinen vapaus saa olla oikeutena valita _pahaa_, vaan oikeutena valita joku niistä poluista, jotka johtavat _hyvään_. Vapaus, johon väärät filosofit vetoavat, on isälle annettu mielivaltainen oikeus valita pojalle huonompi tie. Mitä? Jos isä uhkaisi jollakin tavoin vahingoittaa tai silpoa poikansa ruumista, astuisi yhteiskunta väliin yleisen mielipiteen kehoituksesta. Tulisiko siis tuon olennon _sielun_ tai mielen olla vähemmän arvoinen kuin ruumis? Eikö yhteiskunnan tule suojella sitä sen kykyjen silvonnalta. tietämättömyydeltä, siveellisen tunteen turmelemiselta ja taikauskolta?

Tuo huuto opetuksen vapaudesta palveli hyödyllistä tarkoitusta silloin kun se ensiksi kohosi, ja on hyödyllinen vielä nykyäänkin siellä missä siveellinen kasvatus on yksinvaltaisen hallituksen, taantumuksellisen luokan, tai papiston yksityisoikeutena, sellaisen papiston, joka dogmiensa luonteen perusteella vastustaa edistystä. Se oli ase hirmuvaltaa vastaan, ja vapautuksen epätäydellinen, mutta välttämätön tunnussana. Ottakaa se käytäntöön siellä, missä te olette orjia. Mutta minä puhun teille ajasta, jolloin uskonnollinen vakaumus tulee kirjoittamaan sanan _edistys_ temppelinsä ovelle, ja jokainen julkinen laitos tulee toistamaan samaa sanaa eri muodoissa. Puhun ajasta, jolloin kansallinen kasvatus tulee opetuksen loputtua hyvästelemään oppilaitaan seuraavin sanoin: _Teille, jotka olette määrätyt elämään yhteisessä liitossa meidän kanssamme, olemme me opettaneet tuon liiton perustavat opit, ne periaatteet, joihin teidän kansanne nyt uskoo. Mutta muistakaa, että ensimäinen näistä periaatteista on edistys. Muistakaa, että teidän tehtävänne ihmisinä ja kansalaisina on parantaa veljienne mielet ja sydämet, missä hyvänsä voitte. Menkää, tutkikaa ja vertailkaa, ja jos löydätte totuuden, joka on korkeampi kuin omistamamme, julaiskaa se rohkeasti ja te saatte maanne siunauksen_. Silloin, mutta ei ennemmin, luopukaa vaatimasta _opetuksen vapautta_, koska se ei vastaa tarpeitanne ja on vaarallinen maanne yhteydelle. Pyytäkää ja vaatikaa sellaisen vapaan kansallisen kasvatuksen säätämistä, joka olisi pakollinen kaikille.

Kansakunnan velvollisuus on tehdä ohjelmansa tunnetuksi jokaiselle kansalaiselle. Jokaisen kansalaisen tulee saada kouluissa moraali-opetusta, läpikäydä kurssi kansakuntien historiassa, johon liittyy nopea katsaus ihmiskunnan edistykseen. Hänen tulee tutustua oman maansa historiaan, kuulla kansantajuinen esitys niistä periaatteista, jotka hallitsevat maan lainsäädäntöä, ja saada alkuopetusta, josta ei ole erimielisyyttä. Jokaisen kansalaisen tulee näissä kouluissa oppia oikeamielisyyttä ja rakkautta.

Kun tämä ohjelma kerran tulee kansalaisten tietoon, valloittaa vapaus oikeutensa takaisin. Ei ainoastaan perheen opetus, vaan kaikki muukin on pyhää. Joka ihmisellä on rajaton oikeus tutustuttaa toisia omiin aatteisiinsa, jokaisella ihmisellä on oikeus kuunnella toista. Yhteiskunnan tulee suojella ja rohkaista ajatuksen vapaata ilmaisua sen kaikissa muodoissa ja avata kaikki tiet yhteiskunnallisen ohjelman kehittämiselle ja uudistamiselle Hyvää kohti.

X

Yhdistyminen -- Edistys.

Jumala on tehnyt teidät yhteyttä harrastaviksi ja edistyviksi olennoiksi. Teidän velvollisuutenne on siis liittyä yhteen ja edistyä niin paljon kuin mahdollista siinä toimintapiirissä, johon olosuhteet ovat asettaneet teidät, ja teillä on oikeus vaatia, että yhteiskunta, johon te kuulutte, ei saa estää teidän yhdistys- ja edistystyötänne, vaan sen tulee _auttaa_ teitä yhdistys- ja edistysvälineillä, jos te niitä kaipaatte.

Vapaus antaa teille vallan valita hyvän ja pahan välillä, se on, velvollisuuden ja itsekkyyden välillä. _Kasvatus_ saa opettaa teille, kuinka on _valittava. Yhdistymisen_ tulee antaa teille ne keinot, joilla te voitte sovelluttaa valintanne käytäntöön. _Edistys_ on se _päämäärä_, joka teillä tulee olla silmienne edessä valintaa tehdessänne, ja se on samalla kertaa, kun se selvästi on perille viety, todiste siitä, että te ette ole erehtyneet valinnassanne. Kun jokukaan näistä ehdoista jätetään täyttämättä tai syrjäytetään, ei ole olemassa _ihmistä_ eikä _kansalaistakaan_, tai ne ovat olemassa vain kehkeytymättömässä tilassa, kehityksessään pysähtyneinä.

Teidän tulee siis taistella näiden kaikkien ja etenkin yhdistymisoikeuden puolesta, jota paitsi vapaus ja kasvatus olisivat hyödyttömiä.

Yhdistymisvapaus on yhtä pyhä kuin uskonto, joka on sielujen liityntää. Te olette kaikki Jumalan lapsia, ja siksi te olette veljiä. Eikö siis ole rikos rajoittaa yhdistymisvapautta, veljien _uskonyhteyttä_?

Sanan _uskonyhteys_, jota tässä on tahallaan käytetty,[9] lausui teille tuo kristinusko, jota ihmiset muinoin julistivat muuttumattomana totuutena, mutta joka todellisuudessa on ainoastaan yksi aste ihmiskunnan uskonnollisten mielenilmaisujen nousevassa sarjassa. Ja se on pyhä sana. Se opetti ihmisille, että he ovat yhtä perhettä, yhdenvertaisia Jumalan edessä; se yhdisti herrat ja orjat samalla pelastusajatuksella, samalla toivolla, ja samalla taivaan rakkaudella.

Entisinä aikoina oli tämä ääretön edistysaskel, kansan ja filosofien uskoessa, että kansalaisten ja orjien sielut olivat eri luonnetta. Tämän käsityksen kumoaminen oli kylliksi kristinuskolle. _Uskonyhteys_ oli sielujen veljeyden ja tasa-arvoisuuden symbooli; ihmiskunnan tehtäväksi jäi laajentaa ja kehittää tuossa symboolissa piilevää totuutta.

Kirkko ei voinut eikä osannut tehdä sitä. Arkana ja epävarmana alussa, liitossa ruhtinaiden ja ajallisten voimien kanssa myöhemmin, ja oman edun haun täyttämänä, ylimyksellisten pyrkimysten rinnalla, jotka olivat vieraita sen perustajan hengelle, erkani se oikealta tieltä ja peräytyi niin paljon, että se vähensi ehtoollisen arvoa, supistaen maallikoiden aterian vain leipään ja pidättäen vain papeille kaksiaineksisen ehtoollisen.

Siitä saakka kuului niiden vaatimus, jotka tunnustivat koko ihmisperheen oikeuden rajoittamattomaan ehtoolliseen, tekemättä erotusta maallikoiden ja pappien välillä: _Kaksiaineksista ehtoollista kansalle! Kalkki kansallekin!_ Neljätoistasata-luvulla oli tuo vaatimus kapinaan nousseen joukon huutoa, uskonnollisen uudistuksen marttyyriuden pyhittämää alkusoittoa. Eräs pyhä mies, böömiläinen Johan Huss, sortui inkvisitionin sytyttämiin liekkeihin. Monet teistä eivät tunne historiaa, eikä noita entisiä taisteluita, tai he luulevat, että ne olivat vain uskonkiihkon riitoja puhtaasti jumaluusopillisista kysymyksistä. Mutta kun kansallisen kasvatuksen tajuttavaksi tekemä historia on opettanut teille, että jokainen uskonnollisen ajatuksen edistysaskel tuo mukanaan vastaavan edistysmäärän kansallisessa elämässä, opitte te ymmärtämään näiden murtokohtien todellisen arvon, ja kunnioittamaan noiden marttyyrien muistoa hyväntekijöinänne.

Heille ja heidän edellään käyneille marttyyreille olemme me velkaa nykyisen tietomme, ettei Jumalan ja ihmisten välillä ole etuoikeutettua luokkaa, ja että meidän joukostamme kunnoltaan ja inhimillisten ja jumalallisten asiain tuntemukseltaan paraan tulee ja täytyykin neuvoa ja johtaa meitä oikealle tielle, mutta ilman vallan erikoisoikeutta tai minkäänlaista luokkaylemmyyttä, ja että kaikilla on samanlainen uskonyhteyden oikeus. Mikä on pyhää taivaassa, on pyhää maankin päällä. Ja ihmisten uskonyhteydestä Jumalassa johtuu ihmisten yhteys maisessa elämässä. Sielujen uskonnollisesta yhteydestä kehittyy yhteysoikeus kykyihin ja töihin nähden, joka taas muuttaa _ajatuksen todellisuudeksi_.

Pitäkää siis yhdistymistä velvollisuutenanne ja oikeutenanne.

Ne, jotka tahtovat rajoittaa kansalaisten yhdistymisvapautta, sanovat teille, että oikea yhtymä on valtio, kansa, että te olette ja teidän tuleekin olla sen jäseniä, ja että sen vuoksi kaikenlaiset erikois-yhtymät teidän keskuudessanne ovat joko valtionvastaisia tai tarpeettomia.

Mutta valtio ja kansa edustavat ainoastaan kansalaisyhtymiä sellaisten seikkojen ja sellaisten päämäärien vuoksi, jotka ovat yhteisiä _kaikille_ niihin kuuluville jäsenille. On olemassa tarkoituksia ja päämääriä, jotka eivät koske _kaikkia_ kansalaisia, vaan ainoastaan määrättyä lukua. Ja niinkuin kaikille yhteiset tarkoitukset ja päämäärät pitävät kansakuntaa koossa, niin vaativat vain _muutamille_ kansalaisille yhteiset tarkoitukset ja pyrinnöt muodostamaan _erikoisia_ yhtymiä.