Part 11

Yksityisomaisuus on huonosti järjestetty nykyaikana, koska sen nykyinen jakaantuminen on saanut alkuperänsä, yleisesti puhuen, anastuksesta, väkivallasta, jolla kaukaisina aikoina muutamat maahantunkeutuvat kansat riistivät itselleen muille kuuluvaa maata ja työn hedelmiä. Omaisuus on huonosti järjestetty, koska jakoperuste omistajan ja työntekijän välillä molempien yhteisiä työntuloksia jaettaessa ei pysy oikealla ja tasaisella kannalla itse työhön verrattuna. Omaisuus on huonosti järjestetty, koska annettaessa niille, jotka omistavat sitä, valtiollisia ja lainsäädännöllisiä oikeuksia, jotka työmieheltä kielletään, se pyrkii olemaan harvojen yksityisoikeutena ja suuremman puolen saavuttamattomissa. Omaisuus on huonosti järjestetty, koska verotusjärjestelmä on huonosti laadittu ja pyrkii pysyttämään omistajan hallussa vallan yksityisoikeuden, sortaen köyhempiä luokkia ja ottaen heiltä kaikki säästämisen mahdollisuudet. Mutta jos, sen sijaan että epäkohtia korjattaisiin ja hitaasti uudistettaisiin omaisuuden järjestelyä, pyrkisitte hävittämään sen, sulkisitte te varallisuuden, kilpailun ja toiminnan lähteen, ja te olisitte kuin villejä, jotka hedelmiä kootakseen kaatavat puun.

Ei ole välttämätöntä hävittää omaisuutta, vaikka sitä nykyään on ainoastaan muutamilla, vaan täytyy avata teitä, joilla useammatkin saattaisivat sitä hankkia.

Meidän tulee palata periaatteihin, jotka tekevät sen luvalliseksi, ja järjestää asiat niin, että ainoastaan työllä voi hankkia omaisuutta.

Yhteiskuntaa tulee johtaa kohti tasapuolisempaa korvausperustaa omistajan tai kapitalistin ja työmiehen välillä.

Verotusjärjestelmää tulee korjata niin, ettei se koskisi tuloja, jotka riittävät vain toimeentuloon, ja että se jättäisi köyhällekin mahdollisuuden säästöjen kokoamiseen, ja siten vähittäiseen omaisuuden hankkimiseen. Ja tämän aikaansaamiseksi tulisi omaisuudelle myönnetyt etuoikeudet hävittää, ja _kaikkien_ tulisi saada ottaa osaa lainsäädäntötyöhön.

Nämä kaikki ovat mahdollisia ja oikeudenmukaisia. Kasvattaessanne itseänne ja järjestyessänne vaatimaan niitä tarmokkaasti ja päättäessänne ne hankkia, saavutatte te ne. Mutta pyrkiessänne tuhoamaan omaisuuden, teette te vääryyttä niille, jotka ovat ansainneet sen omalla työllään, ja te vähennätte tuotantoa, sen sijaan että saisitte sen kohoamaan.

III

Yksityisomaisuuden hävittäminen on kuitenkin monien _sosialististen_ järjestelmien, joista minä olen puhunut, ja etenkin kommunismin ehdottama parannuskeino. Toiset menevät kauemmaksi, ja huomatessaan uskonnollisten erehdysten, luokkaetujen ja hallitsijahuoneiden itsekkyyden turmelleen uskonnollisen käsityksen hallituksesta ja isänmaasta, vaativat he kaiken uskonnon, kaiken hallituksen, kaiken kansallisuuden hävittämistä. Tämä on lasten ja raakalaisten menettelyä. Eiköhän olisi yhtä järkevää koettaa hävittää kaikki hengitettävät kaasut, siksi että turmeltunut ilma usein synnyttää tauteja?

Mutta te ette kaipaa minun puoleltani mitään niiden erehdyksen vääräksi todistamista, jotka vapauden nimessä pyrkivät perustamaan _anarkian_ ja hävittämään _yhteiskunnan_, jättämällä ainoastaan _yksilön_ oikeuksiinsa. Minun koko toimintani kohdistuu tuota mielipuolista unta vastaan, joka kieltää edistyksen, velvollisuudet, inhimillisen veljeyden, kansojen yhteistunnon, kaiken sen, mitä te ja minä kunnioitamme. Mutta niitten pyrkimys, jotka taloudelliseen kysymykseen rajoittuen vaativat yksityisomaisuuden hävittämistä ja kommunismin julistamista, koskettaa kaukaisimpia äärimmäisyyksiä, kieltää _yksilöllisyyden_, kieltää _vapauden_, sulkee tien edistykseltä ja niin sanoakseni jähmetyttää yhteiskunnan.

Kommunismin yleinen tunnuslause on seuraava: kaikkien tuotantovälineiden omistus, kuten maan, pääoman, koneiden, ja kaikkien työkalujen j.n.e., tulee keskittää valtiolle; valtion tulee määrätä jokaiselle työalansa, ja sen tulee järjestää palkkiot, -- muutamain mielestä täydellisen tasavertaisiksi, toisten mielestä suhteellisiksi tarpeihin. Sellainen elämä, jos se olisi mahdollinen, olisi majavien, eikä ihmisten elämää. Vapaus, arvokkuus, yksilön itsetunto katoaisi kokonaan tuottavien koneiden järjestöön. Se tyydyttäisi kyllä fyysillistä elämää, mutta siveellinen ja älyllinen elämä katoaisi, ja sen mukana kilpailu, toiminnan vapaa valinta, menestyksen ilot, vapaa yhdistyminen, tuotannon kiihotin, ja kaikki edistyksen yllykkeet. Sellaisen järjestelmän vallitessa tulisi ihmisperheestä lauma, joka ei kaipaisi mitään muuta kuin riittäviä laitumia. Kuka teistä ottaisi taipuakseen sellaiseen järjestelmään?

Tasaisuus tulisi siten taatuksi, sanovat he. Kuinka?

Yhdenvertaisuudella työn jaossako? Se on mahdotonta. Työ on erilaista, eikä sitä voi määritellä työajan pituuden tai tunnissa saavutetun tuloksen mukaan, se riippuu työn vaikeudesta, suuremmasta tai pienemmästä epämiellyttävyydestä, sen vaatimasta elämän kulutuksesta, hyödystä, minkä se yhteiskunnalle tuottaa. Kuinka voitte te mitata eron kivihiilikaivoksessa vietetyn tunnin tai suossa pilaantuneen veden puhdistamiseksi tai kehruulaitoksessa menetetyn tunnin välillä? Sellaisen laskun mahdottomuus on saattanut muutamat näiden järjestelmien perustajat ajattelemaan yritystä panna jokainen vuorostaan suorittamaan määrätty työpaljous hyödyllisen teollisuuden eri aloilla. Kelvoton parannuskeino, joka tekisi kunnollisen tuotannon mahdottomaksi, koska siten ei onnistuttaisi poistamaan eroa heikon ja vahvan, älykkään kyvyn ja tylsä-älyisen, hidasluontoisen ja kiivasluontoisen välillä. Työ, joka toisesta on mukavaa ja miellyttävää, on toisesta raskasta ja vaikeaa.

Tasaisuudella tuotteiden jaossako? Se on mahdotonta. Kaiken tasavertaisuuden tulisi olla täydellistä, ja siinä olisi ääretön vääryys, kun se ei tekisi eroa eri tarpeiden välillä, jotka johtuvat elimistöjen erilaisuudesta, ei velvollisuuden tunnosta johtuvan vallan ja kykyjen, eikä suoraan luonnosta, ilman omaa ansiota saatujen välillä. Taikka sitten tulisi eron olla suhteellinen ja sovellutettu erilaisten tarpeiden mukaan. Ottamatta huomioon inhimillistä tuotantoa loukkaisi se niitä omaisuuden oikeuksia, joitten tulisi kuulua työntekijälle hänen työnsä hedelminä.

Ja kukapa sitten rupeisi antamaan lausuntonsa joka yksilön tarpeista? Valtioko?

Työmiehet, veljeni, oletteko te halukkaat hyväksymään hengenvallan, jota pitäisivät yhteisen omaisuuden? herrat ja mestarit -- sielujen haltijat ahtaan kasvatuksen kautta, ruumiin herrat, omistaen vallan _määrätä_ työnne, taipumuksenne ja tarpeenne? Eikö täten mennä takaisin entiseen orjuuteen? Eikö noita valtiaita, niin suuria tarpeita edustaen, tempaisi mukaansa _hyödyn_ teoria, ja heidän omiin käsiinsä keskitetty voima houkuttelisi taas perustamaan entisten kastien perinnöllistä diktaattorivaltaa?

Ei, kommunismi ei tuottaisi työmiehille tasa-arvoisuutta, se ei lisäisi tuotantoa, mikä on nykypäivien suuri välttämättömyys -- sillä niin pian kuin elinehdot ovat taatut, on ihmisluonto -- ainakin keskimäärin -- tyydytetty, ja pyrkimys siihen, että tuotannon kasvu jakaantuisi kaikkien yhteiskunnan jäsenten kesken, tulee niin vähäiseksi, ettei se edes riitä virkistämään ihmisen taipumuksia.[11] Tuotannon laatu ei paranisi. Ei olisi mitään, joka innostaisi edistykseen keksinnöissä, eikä yleisen järjestön yhteinen, epävarma ja epä-älykäs johto voisi avustaa edistyksen kulkua. Kommunismin ainoa keino kansan lapsia rasittavia epäkohtia vastaan on heidän suojaamisensa nälältä. Saattaako sen tehdä, saattaako työmiehen työn ja elämän oikeuden turvata kaatamatta koko yhteiskunnallista järjestystä, tekemättä tuotantoa hedelmättömäksi, hävittämättä yksilön vapautta ja sitomatta häntä yksinvaltaiseen järjestelmään?

IV

Teidän nykyisen tilanne parannuskeinoa ei saata löytää mistään mielivaltaisesta yleisestä järjestelmästä, joka olisi rakennettu jonkun erikoisesti laaditun suunnitelman mukaan, mikä taas olisi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen kansalaissuhteiden perusteiden kanssa ja säädelty kerta kaikkiaan pakkolakien nojalla. Meidän tehtävämme täällä ei ole luoda ihmiskuntaa, vaan jatkaa sitä. Me saatamme ja meidän tuleekin uudistaa sen oleelliset ainekset ja järjestää ne paremmin, mutta me emme voi tuhota niitä. Ihmiskunta kapinoi ja on aina kapinoiva kaikkia sen laatuisia yrityksiä vastaan. Harhakuvitelmiin menetetty aika on sen vuoksi tuhlattua aikaa. Eikä parannuskeinoksi myöskään kelpaa hallitsevan vallan määräämä palkkojen korotus käyttämättä hyväkseen pääomaa kasvattavia keinoja. Palkkoihin käytetyn rahamäärän kasvu -- s.o. tuotannon kustannusten lisäys -- toisi muassaan tuotteiden hinnan nousun, kulutuksen vähenemisen, ja johdonmukaisesti vähemmän työnsaantia työmiehelle.

Siihen ei kelpaa mikään keino, joka tekisi tyhjäksi _vapauden_ -- työn pyhittäjän ja ponnistuksiin innostajan, eikä mikään pääomaa, työn ja tuotannon välinettä, vähentävä keino.

Teidän nykyisen asemanne parannuskeino on _pääoman ja työn yhtyminen samoihin käsiin_.

Jos yhteiskunta ei tunnustaisi mitään erotusta _tuottajien_ ja _kuluttajien_ välillä, tai mieluummin, jos jokainen olisi _tuottaja_ ja _kuluttaja_ -- jos työn koko tulos, sen sijaan että jakautuisi tuon välittäjäjoukon kesken, mikä alkaa kapitalisteista ulottuen vähittäiskauppiaihin saakka ja nostaen tuotteiden hintaa 50% sadalta, pysyisi työn hallussa -- katoaisi teidän keskuudestanne köyhyyden _pysyvä_ syy. Teidän tulevaisuutenne piilee vapautuksessanne pääoman kiristyksestä, tuon nykyisen tuotannon määrääjän, tuotannon, jossa sillä ei ole mitään todellista osaa.

Puhuin teidän _aineellisesta_ ja _siveellisestä_ tulevaisuudestanne. Katselkaa ympärillenne. Missä hyvänsä te tapaatte _pääoman_ ja _työn_ yhtyneinä samoihin käsiin, missä hyvänsä työn tulokset jaetaan kaikkien työtätekevien kesken suhteellisesti niiden tulosten kasvun ja sen työmäärän mukaan, millä jokainen työntekijä on avustanut yhteistä yritystä -- siellä huomaatte te köyhyyden vähenevän, ja samalla kertaa kunnon kasvavan. Zürichin kantonissa, Engadinissa ja monessa muussa paikassa Sveitsissä, missä talonpoika on omistaja, ja maa, pääoma ja työ ovat yhdistyneet samassa yksilössä -- Norjassa, Flandriassa, Itä-Frisiassa, Holsteinissa, Reinin maakunnassa, Belgiassa, Guernseyn saarella Englannin rannikolla -- siellä saattaa huomata varallisuuden olevan suhteellisesti suuremman kuin kaikissa muissa Euroopan osissa, missä maa ei kuulu sen viljelijälle. Näillä seuduilla asuu maanviljelijärotu, joka on tunnettu kunniallisuudestaan, arvokkuudestaan ja riippumattomuudestaan, sekä suorista, rehellisistä tavoistaan. Cornwallilaisten vuorimiesten elämäntavat Englannissa samoin kuin amerikkalaisten hylkeenpyytäjien, jotka ovat asioissa Kiinan kanssa, ja jotka ovat osallisia yrityksen tuottamasta voitosta, tunnustavat viralliset todistuskappaleet paremmiksi kuin sellaisten työläisten, jotka ovat alistetut edeltäpäin määrätyn palkkajärjestelmän alaisiksi.

_Työn yhdistyminen_, työn tulosten, s.o. tuotteiden myynnistä karttuvan voiton jakaminen työntekijöiden kesken suhteellisesti tehdyn työn määrään ja arvoon, siinä on sosialinen tulevaisuus. Siihen sisältyy myöskin teidän vapautuksenne salaisuus. Te olitte kerran _työorjia_, sitten _maaorjia_, sitten _palkkalaisia_. Kohta on teistä tuleva, jos te vain tahdotte, vapaita tuottajia ja liittoveljiä.

Yhtiö, vapaa ja vapaaehtoinen, ja teidän itsenne määrätyille perusteille järjestämä, miesten kesken, jotka tuntevat toisensa, rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, ei pakollinen, hallitsevan vallan käskemä ja yksilöllisistä taipumuksista ja tunteista väliäpitämättä järjestetty yhtymä, joka kohtelee ihmisiä niinkuin tuotantokoneita eikä niin kuin vapaan ja välittömän tahdon omaavia olennoita!

Yhtiö, jota hallitsevat tasavaltaisen veljeyden hengessä teidän omat valtuuttamanne, ja jotka te saatatte toivomustenne mukaan kutsua pois; yhtiö, joka ei riipu valtion itsevaltiudesta tai mielivaltaisesti laaditusta, tarpeitanne ja taipumuksianne tuntemattomasta ylivallasta!

Ryhmien yhdistyminen, ryhmien, jotka ovat muodostetut teidän omien pyrkimystenne mukaan; ei sellaisten kuin niiden järjestelmien, joihin olen kiinnittänyt huomiotanne, alkuunpanijat tahtoisivat, vaan ryhmien, joihin kuuluvat kaikki määrätyllä teollisuus- tai viljelysalalla toimivat henkilöt!

Kaikkien yksilöjen keskittäminen samaan valtioon, tai vaikkapa samaan kaupunkiin, yhteen ainoaan tuottavaan yhtymään, johtaisi taas vanhaan väkivaltaiseen ammattikuntain erikoisoikeuteen. Se tekisi tuottajasta hintojen määrääjän, kuluttajan vahingoksi, antaisi laillisen muodon vähemmistöjen sorrolle, ottaisi ja riistäisi työmiehellä kaiken mahdollisuuden työn saantiin, ja poistaisi edistymisen välttämättömyyden, sammuttaen kaiken kilpailuhalun työssä, kaiken keksimisinnon.

Yhdistymisyrityksiä on viimeisinä kahtenakymmenenä vuotena tehty ensin arasti ja epäsuotuisissa olosuhteissa Ranskassa, sitten Englannissa ja Belgiassa, ja ne ovat saavuttaneet menestystä kaikkialla, missä niitä ajettiin tarmolla, päättäväisyydellä ja uhrautuvaisuudella. Niissä piilee täydellisen yhteiskunnallisen uudistuksen salaisuus, joka teidän tottumustenne avulla ja alotteillanne yhteiskunnallisen edistyksen alalla, alotteilla, jotka aina ovat kuuluneet teille, tulee ensiksi selvenemään Italiassa. Ja tuo uudistus, vapauttaen teidät palkan orjuudesta, tulee samalla antamaan uutta virikettä tuotannolle kaikkien luokkien hyväksi, ja tulee parantamaan maamme taloudellista tilaa.

Nykyisen järjestelmän aikana on kapitalistin päämääränä tavallisesti koota niin paljon rikkautta kuin hän saattaa voidakseen sitte vetäytyä pois toiminnan tantereelta. Yhdistymisjärjestelmän avulla pyrkisitte te sen sijaan turvaamaan työn _jatkuvaisuuden_, -- tuotannon kestävyyden. Nykyään se työn johtaja tai päämies, joka ei saata kiittää omaisuudestaan mitään erikoista kykyä, vaan ainoastaan pääomaansa, on usein ajattelematon, hätäinen tai kykenemätön; yhtymä, jota johtaa kaikkien sen jäsenten tarkastuksen alaiset valtuutetut, ei olisi millään lailla sellaisten vajavaisuuksien vaaran alainen. Nykyään johdetaan työtä usein tuottamaan _ylellisyystavaroita_, ei _välttämättömiä_ tarpeita. Oikullisen ja väärän epätasaisuuden vuoksi palkoissa on työntekijöitä liiaksikin jollain toiminta-alalla ja puuttuu taas toisella. Työmiehellä, jota määrätty palkkio kahlehtii, ei ole mitään syytä uhrata työlleen kaikkea sitä intoa, mihin hän kykenee, kaikkea tarmoa, millä hän saattaisi kohottaa tai parantaa toimeentuloaan. Yhdistyminen, sehän on selvää, voisi korjata tämän ja monet muut tuotannon säännöttömyyden ja ala-arvoisuuden syyt.

Vapaus erota, tuottamatta haittaa _yhdistykselle_, kaikkien jäsenten tasa-arvoisuus valittaessa toimeenpanevaa, rajoitetuksi ajaksi määrättyä, tai vielä mieluummin erottamisen alaista valtuuskuntaa; vapaus päästä osalliseksi yhtymän perustamisen jälkeen, olematta velvollinen sijoittamaan pääomaa, mutta saaden antaa sitä yhteisen rahaston hyväksi vähennyksenä ensimäisen vuoden voitosta; _yhteisen pääoman jakamattomuus ja pysyväisyys_; kaikille yhteinen elämän _välttämättömiä_ tarpeita vastaava hyvitys; työkalujen ja -välineiden käytettävänä pito, joka vastaa jokaisen työn paljoutta ja laatua -- siinä ne yleiset periaatteet, joille teidän tulee perustaa yhtiönne, jos te olette halukkaita tekemään tällä kertaa uhrauksia vaativaa työtä, joka kuitenkin tulevaisuudessa tuottaa voittoa niille luokille, joihin te kuulutte. Jokainen näistä periaatteista, ja etenkin se, joka koskee yhteisen pääoman pysyväisyyttä -- teidän vapautuksenne ehtoa, sitä sidettä, mikä yhdistää teidät tuleviin sukupolviin -- tarvitsisi eri kappaleen selvityksekseen. Mutta erikoistutkielma työmiesten yhdistyksistä ei kuulu tämän teokseni suunnitelmaan. Ehkäpä, jos Jumala vielä suo minulle muutaman elinvuoden, laadin minä sen erikseen, rakkaudestani teihin. Olkaa kuitenkin varmat siitä, että nämä säännöt, jotka tässä olen asettanut teille, ovat syvän ja vakavan tutkimuksen hedelmiä ja ansaitsevat teidän puoleltanne tarkkaa huomiota.

Mutta pääoma? Mistä tulee pääoma, jolla tuollainen _yhtiö_ saadaan alkuun?

Se on vakava kysymys, ja minä en tässä saata käsitellä sitä niin kuin tahtoisin. Mutta minä tahdon lyhyesti huomauttaa teille omastanne ja toisten velvollisuudesta.

Pääoman alkulähteen tulee olla teissä itsessänne, teidän säästöissänne, teidän uhrautumishalussanne. Minä tunnen teidän useimpien aseman; mutta muutamille suo säännöllisen tai hyväpalkkaisen toimen saavuttaminen tilaisuuden kokoamaan huolellisesti lisäämällä pennin penniin pienen riittävän summan työn alkamiseksi omaan laskuun. Ja tietoisuuden siitä, että te täytätte juhlallisen velvollisuuden ansaitessanne oman vapautuksenne, tulee tukea teitä tässä säästämisessä. Minä saattaisin kertoa teille teollisuusyhtiöistä, nyt rahallisesti mahtavista yrityksistä, jotka alotettiin täällä Englannissa niin, että joukko työmiehiä maksoi 10 penniä päivässä. Voisin toistaa teille monta tarinaa, Ranskasta ja muualta, uhrauksista, joissa sankarillisesti kestivät työmiesjoukot, joilla ei nytkään ole hallussaan suuria pääomia.[12] On tuskin mitään vaikeutta, jota ei voimakas tahto saattaisi voittaa, kun sitä tukee tietoisuus siitä, että pyrkimys on hyvä.

Jokainen teistä voi säästöjensä avulla lisätä hiukan pientä kantarahastoa rahoilla, aineksilla tai muilla avustuksilla. Te kykenette kyllä, jos käytöksellänne saatatte voittaa luottamusta ja arvoa, kokoomaan pieniä lainoja tuttaviltanne tai työtovereiltanne, jotka tahtoisivat tulla vain osakkaiksi yhtiöön, ja jotka vaatisivat korkoa lainoistaan vain siinä tapauksessa, että yritys menestyy. Useissa yrityksissänne, missä raaka-aineen hinta on hyvin pieni, on pääomakin, joka työn alottamiseen vaaditaan, hyvin vähäpätöinen. Jos te olette päättäneet saada sen, keksitte te kyllä keinon. Ja on parempi teille, jos saatte tuon pienen pääoman kokoon aivan omin voimin, oman otsanne hiellä, tai luotolla, jonka olette hankkineet kelvollisella työllänne. Samoin kuin kansakunnat, jotka ovat hankkineet vapauden omalla verellään, säilyttävät sen paraiten, niin saapi teidän yhtiönnekin suuremman ja _varmemman_ voiton pääomistaan, jotka ovat kootut pitkinä työpäivinä ja säästävyydellä, kuin sellaisesta, joka on juossut jostain muusta lähteestä. Sellainen on asiain luonto. Ne työmiesyhtiöt, jotka perustettiin Parisissa 1848 hallituksen avustuksella, edistyivät paljoa vaikeammin kuin ne, jotka kokosivat pääomansa omilla uhrauksillaan.

Mutta vaikka minä kehoitankin teitä uhrautuvaisuuteen, siksi että minä rakastan teitä vilpittömästi, enkä orjallisella matelulla koeta imarrella tai kevyesti kohdella teidän mahdollisia heikkouksianne, ei se saa vähentää toisten velvollisuuksia. Niiden, joille olosuhteet ovat suoneet rikkautta, tulee ymmärtää tämä; heidän tulee ymmärtää, että vapaus on osa sallimuksen tarkoituksista ja että se ehdottomasti saavutetaan joko heidän avullaan tai heitä vastaan. Monet näistä miehistä, etenkin ne, jotka kannattavat tasavaltaa, ymmärtävät tämän, ja näitten joukosta, jos te osoitatte heille päättävää tahtoa ja kunniallista älyä, saatte te auttajia yrityksillenne.

He voivat, -- ja heti kun he tajuavat että yhdistymishalu ei ole ainoastaan hetken oikku, vaan useimpien meidän uskomme, he tahtovat -- hankkia teille helpotuksia luoton saannissa, joko lainoilla tai perustamalla pankkeja, jotka antavat luottoa, vakuutena työmiesten yhteisen joukon tulevan työn tulos, tai ottamalla teidät osallisiksi hankkeittensa tuloista, -- välittävä aste nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä, jonka avulla te saatatte hankkia sen pienen pääomamäärän, joka tarvitaan riippumattomaan yhtiöön. Belgiassa on enemmän kuin muualla sellaisia yhtiöitä kuin minä olen kuvaillut, _Kansan-Pankin_ tai _Ennakkomaksu-Pankin_ nimellä. Skotlannissa antavat pankit luottoa jokaiselle kunnialliseksi tunnetulle henkilölle, joka vastaa puolestaan ja tarjoo vakuudeksi toisen miehen nimen, jonka kunniallisuus on yhtä varma. Ja työläisten pääsy osalliseksi voitoista on suunnitelma, jota muutamat työnantajat ovat erikoisella menestyksellä käyttäneet.

XII Loppusanat.

Mutta valtio, hallitus, -- laitos, joka on laillinen ainoastaan silloin kun se on ottanut ajaakseen kasvatuksen ja edistyksen asiaa, jota ei vielä ymmärretä -- on juhlallisessa velassa teille, velassa, joka on helppo suorittaa, jos hallitus milloin on kansallinen, vapaan yhtyneen kansan hallitus. Silloin saattaa hallitus monella lailla avustaa kansaa, joka on ratkaiseva yhteiskunnallisen kysymyksen ryöstämättä, väkivallatta, koskematta käsin kansalaisten aikaisemmin hankkimaan rikkauteen, synnyttämättä luokkien välille tuota vastenmielisyyttä, joka on väärää, epäsiveellistä ja kansalle onnettomuutta tuottavaa, ja joka nyt hidastuttaa Ranskan edistymistä.

Voimakasta avustusta voi antaa seuraavilla tavoilla:

Käyttämällä siveellistä vaikutusta yhdistymisen hyväksi. Hallituksen asiamiesten toiminnan julkisesti ilmenevällä hyväksymisellä, lukuisilla keskusteluilla heidän perusaatteistaan eduskunnassa, ja lainsäädännöllä, johon osaaottaminen on sallittu kaikille vapaaehtoisille, ylempänä mainituiden periaatteiden pohjalle laadituille yhdistyksille.

Parantamalla liikenneuria, ja hävittämällä kaikenlaiset vapaan kuljetuksen ja tuotannon esteet.

Perustamalla julkisia varastohuoneita ja laitoksia, jotka, kun säilytetyn tavaran lakimääräinen arvo on varmistettu, myöntävät yhdistyksille asia- tai velkakirjoja, jotka ovat samanlaisia kuin pankkivekselit ja kelvollisia siirrettäviksi ja myytäviksi, tehdäkseen siten mahdolliseksi yhtiölle jatkaa työtänsä olematta pakotettu myymään heti paikalla mihin hintaan hyvänsä.

Yleisten töitten myöntämisellä yhdistyksille samoilla ehdoilla kuin yksityisillekin yrityksille myönnetään.

Laillisten muotojen yksinkertaistuttamisella, koska ne nyt ovat kovin kalliita ja köyhien saavuttamattomissa.

Maaomaisuuden myynnin ja siirron laillisella helpottamisella.

Perusteellisella verotusjärjestelmän muutoksella, asettamalla yksinkertainen tulovero nykyisen monimutkaisen ja kalliin suoranaisen ja välillisen verotusjärjestelmän sijaan. Vahvistamalla periaatteen, _että elämä on pyhä_, ja että koska ilman elämän oikeutta ei työ, ei edistys, eikä velvollisuuden täyttäminen ole mahdollista, ei verotus saa ulottua tuloihin, jotka ovat _välttämättömiä_ elämän ylläpidolle.

Mutta on muitakin keinoja. Kirkollisen omaisuuden maallistuttaminen tai käytäntöön ottaminen -- toimenpide, jonka tarkastamisesta ei nyt ole mitään hyötyä, mutta joka on välttämätön, kun kansakunta kerran ryhtyy kasvatuksen ja yhteis-edistyksen tehtävään -- tulee tuomaan valtiolle suuria rikkauksia. Otaksukaapa nyt, että tähän liitetään hedelmällisen ja viljelyskelpoisen maan arvo, joka tähän asti on jäänyt käyttämättä, rautateiden ja muiden julkisten yritysten voiton arvo, joiden hallinto keskitettäisiin valtion käsiin, arvo, jota edustaa kaikki kunnille kuuluva maaomaisuus, se arvo,[13] jota edustavat _sivulliset_ perinnöt, joitten neljännessä asteessa tulisi palata valtiolle, ja kaikkien muiden varallisuuslähteiden arvot, joita on tarpeetonta luetella. Otaksukaapa, että tästä äärettömästä varallisuusmäärästä perustettaisiin _Kansallinen rahasto_, jota käytettäisiin koko maan älyllisen ja taloudellisen edistyksen hyväksi. Miksikä ei merkittävää osaa tuosta rahastosta voisi muuttaa, ottaen tietenkin huomioon sen hajoamisen estämisen, lainarahastoksi, josta jaettaisiin lainoja puolentoista tai kahden prosentin korolla vapaaehtoisille työläisyhdistyksille, jotka olisivat perustetut ylempänä mainittujen periaatteiden mukaan, ja jotka tarjoisivat vakuudeksi _kunnon_ ja _kyvyn_? Se pääoma tulisi siis omistaa tulevaisuudenkin, eikä vain yhden ainoan sukupolven työlle. Yritysten laaja asteikko takaisi korvauksen silloin tällöin sattuvista välttämättömistä vahingoista.