Part 12

Tuon _luoton_ jakamista ei tulisi toimittamaan hallitus, eikä Kansallinen Keskuspankki, vaan _paikalliset pankit, joita hoitaisivat valinnaiset kunnallisneuvostot_, keskushallinnon tarkastuksen alaisina. Loukkaamatta eri luokkien nykyistä varallisuutta, sallimatta yhden ainoan luokan ottaa monopoolikseen _kaikilta_ kansalaisilta kannettavaa veroa, jonka pitäisi palvella _kaikkien_ hyötyä, jakamalla luottoa, lisäten tuottoa, korkomäärän asteettain vähentyessä, ja luottaen kaikkien tuottajien intoon ja etuun varmistaa työn edistymistä ja jatkuvaisuutta, -- näin tulisi muutamiin käsiin kokoutuneen huonosti hoidetun varallisuusmäärän sijaan rikas _kansa_, oman tuotantonsa ja kulutuksensa hoitaja. Ja tässä, Italian työmiehet, on teidän tulevaisuutenne. Te voitte jouduttaa sen tuloa. Valloittakaa isänmaanne! Perustakaa kansallinen hallitus, joka edustaa sen kokonaiselämää, sen tehtävää, sen ajatusta. Järjestäytykää laajaksi, yleismaailmalliseksi _Kansan Liitoksi_, niin että teidän äänenne on _oleva miljoonain ääni, eikä vain muutaman yksilön_. Teillä on totuus ja oikeus puolellanne: kansakunta on kuunteleva teitä.

Mutta varokaa! Uskokaa sanoja miehen, joka on kolmekymmentä vuotta tutkinut asioiden kulkua Europassa, ja on nähnyt pyhimpien ja hyödyllisimpien yritysten menevän hukkaan menestyksen hetkellä, ihmisten kunnottomuuden takia. Te tulette menestymään vain _paremmiksi kasvamalla_, te ette saavuta oikeuksienne käyttöä muutoin kuin _ansaitsemalla_ ne uhrautuvaisuudella. Jos te haette niitä täytetyn tai täytettävän velvollisuuden nimessä, saavutatte te ne, mutta jos te haette niitä itsekkyyden tai jonkunlaisen _hyvinvointioikeuden_ nimessä, jota materialistit ovat teille opettaneet, saavutatte te vain hetkellisiä voittoja, joita pelottavat pettymykset seuraavat. Ne, jotka puhuvat teille _hyvinvoinnin_ tai aineellisen onnen nimessä, pettävät teitä. He hakevat vain omaa hyvinvointiaan, ja saavuttaakseen sen yhtyvät he teihin kuin voima-ainekseen, koska heillä on vastuksia voitettavana. Mutta niin pian kuin he teidän avullanne ovat saavuttaneet hyvinvoinnin, tulevat he hylkäämään teidät, nauttiakseen rauhassa saavutuksistaan. Tämä on viimeisen puolivuosisadan historiaa, ja tuon ajanjakson nimi on _materialismi_.

Ja se on surun ja veren historiaa. Minä olen nähnyt heidän -- noitten miesten, jotka kielsivät Jumalan, uskonnon, velvollisuuden ja uhrautuvaisuuden voiman ja puhuivat vain _onnen_ ja _nautinnon_ oikeuden nimessä -- olen nähnyt heidän rohkeasti taistelevan sanat _kansa_ ja _vapaus_ huulillaan ja sekottautuvan meihin, uuden uskon miehiin, jotka nopeasti otimme heidät riveihimme. Niin pian kuin sopiva tilaisuus tarjoutui heille voiton tai pelkurimaisen sovittelun avulla turvata itselleen mukavuutta ja nautintoa, karkasivat he riveistämme ja heistä tuli seuraavana päivänä teidän katkeroita vihollisianne. Vain muutama vuosi vaaroja ja kärsimyksiä riitti uuvuttamaan heidät. Kuinka olisivat he -- välinpitämättöminä laista ja velvollisuudesta ja uskomatta ylimmän vallan ihmisille asettamaan tehtävään - voineet pysyä vakaina uhrautuvaisuudessa elämänsä loppuun saakka? Ja syvällä surulla olen minä nähnyt kansan lasten, joille moiset filosofit ovat opettaneet materialismia, pettävän tehtävänsä, pettävän tulevaisuutensa, pettävän isänmaansa ja itsensä, tyhmän, kelvottoman toiveen vietteleminä, että he muka löytäisivät aineellisen _hyvinvointinsa_ hirmuvallan oikkuja ja etuja palvellessaan.

Minä näin Ranskan työmiesten välinpitämättöminä syrjästäkatsojina avustavan jouluk. 2 p:n vallankaappausta, koska koko yhteiskunnallinen kysymys oli heihin nähden supistunut kysymykseksi _aineellisesta_ menestyksestä, ja he pettivät itseään uskoen, että _lupaukset_, joita heidän isänmaansa vapauden tukahuttaja oli taitavasti levittänyt heidän joukkoonsa, muuttuisivat tosiseikoiksi. Nyt valittavat he menetettyä vapauttaan, eivätkä vieläkään ole saavuttaneet luvattua _hyvinvointia_. Ei! Minä sanon teille syvällä vakaumuksella, että ilman Jumalaa, ilman uskoa lakiin, ilman siveellistä kantaa, ilman itseuhrautumisen voimaa, harhailemalla pois oikealta polulta niiden vanavedessä, joilla ei ole uskoa, ei totuuden, ei apostolien elämän ihailua, ei mitään paitsi heidän oman järjestelmänsä turhamaisuutta, ette te koskaan tule menestymään. Te voitte nostattaa kapinoita, mutta ette koskaan sitä oikeaa, suurta vallankumousta, jota te ja minä toivomme, vallankumousta, joka, jos se ei ole itsekkäiden kostonhalun herättämä harhaluulo, on uskonnon työtä.

Itsenne ja toisten parantaminen -- olkoon se kaikkien puhdistusliikkeiden, kaikkien yhteiskunnallisten uudistusten ensimäinen päämäärä ja korkein toive. Ihmisen osa ei ole muuttunut uudistettaessa ja kaunistettaessa sitä taloa, missä hän asuu. Missä hengittää vain orjan ruumis, eikä ihmisen sielu, siellä ovat uudistukset hyödyttömiä. Sievä, ylellisesti kalustettu asunto on valkaistu hauta, eikä mitään muuta. Te ette koskaan saa yhteiskuntaa, johon te kuulutte, asettamaan _yhdistys_-järjestelmää palkkajärjestelmän sijaan, paitsi osoittamalla, että teidän yhdistyksenne tulee olemaan parannetun tuotannon ja yhteismenestyksen ase. Ja te voitte todistaa sen ainoastaan osoittamalla kykenevänne perustamaan ja ylläpitämään yhdistystänne rehellisyydellä, keskinäisellä hyväntahtoisuudella, uhrautuvaisuuteen taipumisella ja työn rakkaudella. Edistyäksenne täytyy teidän näyttäytyä _kykeneviksi_ edistymään.

Kolme on pyhää: Perintätieto, edistys, yhdistyminen.

"Minä uskon", niin kirjoitin teille kaksikymmentä vuotta sitten, "Jumalan mahtavaan ääneen, jonka vuosisadat kantavat kuuluviini kaikkien ihmiskunnan yleisten vaiheitten läpi. Ja se kertoo minulle, että perhe, kansa ja ihmiskunta ovat ne kolme piiriä, joitten keskuudessa ihmisyksilön tulee toimia yhteisen tarkoituksen hyväksi, itsensä ja toisten siveellisen parannuksen, tai mieluummin oman parannuksensa hyväksi toisten avulla ja toisten edestä. Se kertoo minulle, että omaisuus on luotu ilmaisemaan yksilön aineellista toimeliaisuutta, sitä osaa, mikä hänellä on fyysillisen maailman uudistuksessa, niinkuin _äänioikeuden_ tulee ilmaista sitä osaa, mikä hänellä on valtiollisen maailman uudistuksessa. Se kertoo minulle, että yksityisen ansio tai syyllisyys Jumalan edessä riippuu siitä, kuinka hän on käyttänyt oikeuksiaan näillä toiminta-aloilla. Se kertoo minulle, että kaikki nämä, ihmisluonteen aineksina, muuttuvat ja uudistuvat alituisesti, mitä lähemmäksi ne pääsevät sitä ihannetta, jonka teidän sielunne hämärästi käsittävät, mutta että niitä ei koskaan saata hävittää.

"Ne kertovat vielä, että _kommunismin_ unet yksilön katoamisesta ja sulautumisesta yhteiskunnalliseen _kokonaisuuteen_ eivät koskaan ole olleet enempää kuin ihmisrodun elämän satunnaisia ja ohimeneviä ilmiöitä, näyttäytyen aina suurten siveellisten tai älyllisten murroskausien aikana, ja ovat mahdottomia toimeenpantaviksi paitsi aivan pienessä asteikossa niinkuin kristillisissä luostareissa. Minä uskon elämän ikuiseen kehitykseen Jumalan luomissa, ja mietinnän ja toiminnan edistykseen, ei ainoastaan menneen, vaan myöskin tulevan ajan ihmisten keskuudessa. Minä luulen, ettei ole niin tärkeää _määritellä_ tulevan edistyksen muotoa, -- tärkeämpää on avata oikean, uskonnollisen kasvatuksen avulla kaikki edistyksen tiet ihmisille ja saattaa heidät kykeneviksi täyttämään sen. Ja minä luulen, ettei ihmistä voi tehdä paremmaksi, suuremman rakkauden arvoiseksi, ylevämmäksi, jumalallisemmaksi -- ja se on teidän päämääränne ja pyrkimyksenne maailmassa -- kokoamalla hänelle fyysillisiä iloja ja asettamalla hänen silmäinsä eteen elämän tarkoitukseksi tuon ironian, jota sanotaan _onneksi_.

"Minä uskon _yhdistymiseen_ ainoana keinona, mitä meillä on edistyksen täyttämiseksi, ei ainoastaan siksi, että se monistuttaa tuottavien voimien toiminnan, vaan myöskin sen vuoksi, että se tuo lähempään yhteyteen kaikki ihmissielun erilaiset ilmiöt ja asettaa _yksityisen_ elämän _yhteiselämän_ yhteyteen. Ja minä tiedän, että yhdistyminen varmaan voi tuottaa hedelmiä ainoastaan _vapaiden yksilöiden_ keskuudessa, kansojen keskuudessa, joilla on vapaus toteuttaa oma juhlallinen tehtävänsä. Minä uskon, että voidaan päästä nauttimaan ja elämään ilman että joka elinhetki kuluu aineellisessa raadannassa; että ihmisen tulee saada aikaa kehittääkseen korkeampia vaistojaan. Mutta minä kuuntelen pelolla niitä ääniä, jotka sanovat teille: _Ihmisen tarkoitus elämässä on itsesäilytys; nautinto on hänen oikeutensa_, koska minä tiedän, että sellaiset oppilauseet saattavat kasvattaa vain itsekkyyttä, ja että ne Ranskassa ja muualla ovat hävittäneet kaikki jalot aatteet uhrautumishalusta, ja kaikki takeet tulevasta suuruudesta, uhaten tuhota ne Italiassakin.

"Ihmiskunnan elinvoimaa jäytää nykypäivinä yhteisen uskon, kaikkien hyväksymän aatesuunnan puute, aatesuunnan, joka yhdistäisi taivaan ja maan, Jumalan ja maailmankaikkeuden. Vailla tuota yhteistä uskoa on kumarruttu palvelemaan elotonta ainetta, ja pyhittäydytty jumaloimaan itsekkyyden kunnioitusta. Ja tämän kohtalokkaan uskon ensimäisiä pappeja olivat kuninkaat ja ruhtinaat ja huonot hallitukset. He keksivät tuon hirmuisen sanontatavan: _jokainen omaa itseään varten_; he huomasivat, että he niin voisivat luoda itsekkyyttä, ja itsekkään ja orjan välillä on vain askel."

Italian työmiehet, veljeni, varokaa tuota askelta. Sen kavahtamisesta riippuu teidän tulevaisuutenne.

Teillä on juhlallinen tehtävä. Teidän on todistettava, että me kaikki olemme Jumalan poikia ja veljeksiä hänessä. Sen voitte tehdä ainoastaan parantaen itseänne ja täyttäen velvollisuutenne.

Minä olen osoittanut teille parhaani mukaan, mikä teidän velvollisuutenne on. Ja kaikkein suurin ja olennaisin velvollisuus kohdistuu isänmaahanne. Isänmaanne vapauden ja yhtenäisyyden suojaaminen on teidän velvollisuutenne ja on myös välttämätön. Innostus ja toimintatavat, joista olen teille puhunut, saattavat olla vain vapaan, yhtenäisen kansan työtä. Teidän yhteiskunnallisen asemanne paraneminen voi johtua ainoastaan osanotosta kansakunnan elämään. Äänioikeudettomina ette voi löytää tarpeittenne ja pyrkimyksienne todellisia edustajia. Ilman kansallista hallitusta, joka Roomassa sijaa pitäen tulisi antamaan muodon _Italian Sopimukselle_, joka perustuisi kansakunnan yhteiseen hyväksymiseen ja johtaisi kaikkien valtion kansalaisten _edistykseen_, ette voi toivoa itsellenne parempaa asemaa. Sinä päivänä kun te, seuraten Ranskan _sosialistien_ esimerkkiä, erottaisitte _yhteiskunnallisen_ kysymyksen _valtiollisesta_ ja sanoisitte: _Me saatamme vapautua, oli isänmaata hallitseva valtiomuoto mikä hyvänsä_, sinä päivänä sinetöisitte te itse oman yhteiskunnallisen orjuutenne asiakirjan.

Ja minä tahdon osoittaa teille, hyvästi sanoessani, toisen velvollisuuden, joka ei ole vähemmän juhlallinen kuin se, mikä vaatii teitä perustamaan vapaan ja yhtenäisen kansakunnan.

Teidän vapautuksenne voi perustua vain yhteen periaatteeseen, ihmisperheen ykseyteen. Nykyään on puolet ihmisperheestä, se puoli, jolta me haemme innoitusta ja lohdutusta, se puoli, jolle lastenne ensi opetus on uskottu, omituisena ristiriitaisuutena, julistettu kansalaisina, valtiollisesti ja yhteiskunnallisesti alempiarvoiseksi, ja on suljettu pois tästä ykseydestä. Teidän, jotka pyritte itse vapautumaan, on uskonnollisen totuuden nimessä suunnattava vastalause kaikilla tavoin, kaikissa tilaisuuksissa tuohon ykseyden kieltämiseen.

_Naisen vapautuksen_ tulee kaikkialla teidän keskuudessanne yhtyä _työmiehen vapautukseen_. Se on antava teidän työllenne yleispätevän totuuden pyhityksen.

Viiteselitykset:

[1] Puhumme luonnollisesti maista, missä monarkisen, perustuslaillisen järjestelmän avulla on jollakin lailla koetettu järjestellä yhteiskuntaa. Yksinvaltaisissa valtioissa ei ole yhteiskuntaa. Sekä yhteiskunnalliset että yksilölliset oikeudet on siellä uhrattu.

[2] Paavalin Roomalais-kirje 12: 4-5.

[3] Johanneksen Evankeliumi 10: 16.

[4] Venezia on meidän: me olemme tehneet sen.

[4a] Lamennais, Kansan kirja, XII.

[5] Joh. Evank. 16: 12-13.

[6] Mazzini on itse julkaissut tutkimuksen Danten pienemmistä teoksista. Suom.

[7] Lamennais, _Kansan kirja_, III.

[8] Restauration aikuinen vasemmistopuolue-nimitys. He väittivät, että hallituksen oikeutus riippuu ainoastaan siitä tavasta, millä se käyttää valtaansa. Suom.

[9] Italiassa merkitsee _comunione_ myöskin Herran ehtoollista.

[10] Tarkoittaa Napoleon III:n valtiokaappausta v. 1851.

[11] On laskettu, että jos sadastatuhannesta työmiehestä yksi tuottaisi vuodessa sata frangia enemmän kuin tuotannon keskimäärä on, saisi hän itselleen tuhannennen-osan frangia vuosittain, kolme centimiä kolmessakymmenessä vuodessa. Kuka voi sanoa tätä tuotannon kiihokkeeksi?

[12] Vuonna 1848 saattoi suuremman, välttämättömän pääoman puute muutaman sadan työmiehen valtuutetut, jotka yhtyivät perustaakseen yhtiön pianojen valmistusta varten, pyytämään hallitukselta 300,000 frangin avustusta. Hallituksen valiokunta kieltäytyi myöntämästä sitä. Yhtiö hajosi, mutta neljätoista työmiestä päätti olla välittämättä vastuksista ja perustaa sen uudelleen, yksin voimin. Heillä ei ollut rahaa eikä luottoa; heillä oli usko.

Muutamat heistä toivat uudelle yhtiölle aineksia ja työkaluja noin 2,000 fr. arvosta. Mutta liikkuva pääoma on välttämätön. Jokainen yhtiömiehistä maksoi, ei suinkaan vaivatta, 10 fr. Muutamat työmiehet, joilla ei ollut suoranaisia etuja ajettavana yhtiössä, liittivät pienet roponsa tähän pienoiseen pääomaan. Ja maalisk. 10 p. 1849, kun 229 fr. 50 c. oli koossa, julistettiin yhtiö perustetuksi.

Yhteinen rahasto riitti tuskin perustamiseen ja pieniin jokapäiväisiin tehdasliikkeen menoihin. Palkkoja varten ei jäänyt mitään, ja enemmän kuin kaksi kuukautta kului työläisten saamatta viittäkään penniä maksuksi. Kuinka elivät he tänä pulmallisena aikana? Niin kuin työmiehet elävät työttöminä ollessaan: työmiesten avulla, joiden on onnistunut saada työtä -- myyden ja pantaten huonekalunsa toisen toisensa jälkeen.

Kun jonkunverran työtä oli valmiina, maksettiin hinta toukokuun 4 p. 1849. Tämä päivä oli yhtiölle samaa kuin voitto sodan alussa. Kun velat oli maksettu ja heidän saatavansa kootut, jäi joka jäsenelle 6 fr. ja 61 c. Sovittiin, että jokainen saisi 5 fr. palkkana ja loput käytettäisiin veljelliseen ateriaan. Nuo neljätoista jäsentä, joista useimmat eivät olleet maistaneet viiniä yhteen vuoteen, panivat perheineen yhdessä toimeen juhlan, joka maksoi 16 pennyä hengeltä.

Koko kuukautena tästä alkaen olivat palkat vain 5 fr. viikossa. Kesäkuussa eräs leipuri, soitannonystävä tai keinottelija, halusi ostaa pianon ja maksaa sen leivässä. Ehdotus hyväksyttiin ja hinnaksi määrättiin 480 fr. Tämä oli mainio onni yhtiölle, joka nyt oli varma saavansa ainakin välttämättömimmät elämäntarpeet. Leivän määrää ei laskettu palkkoihin. Jokainen sai niin paljon kuin tahtoi, ja naimisissa olevat niin paljon kuin heidän perheensä tarvitsivat.

Vähitellen voitti yhtiö, johon kuului hyvin kykeneviä työmiehiä, kaikki esteet ja puutteet, joita se ensi aikoina kohtasi. Sen kirjoista näkyvät edistysaskeleet paraiten. Elokuussa v. 1849 nousi joka miehen viikottainen ansio 10, 15, 20 frangiin, eikä tämä summa vielä osoita koko voittoa; joka jäsen maksoi yhteiseen rahastoon suuremman summan kuin otti.

Yhtiön kirjat jouluk. 1850 osoittivat seuraavaa tulosta. Silloin oli jäseniä 32. Laitos maksoi 2,000 fr. vuokraa, ja huoneustot olivat jo liian pienet tehtaalle.

/# Työaseiden ja kaluston arvo 5,922 fr. 60 c. Valmista tavaraa ja raaka-aineita 22,972 fr. 28 c. Käteistä rahaa 3,540 fr. Perimättömiä saatavia, melkein kaikki varmoja 5,861 fr. 90 c. #/

Säästö täten oli 39,317 fr. 88 c. Tästä oli yhtiö velkaa ainoastaan 4,737 fr. 80 c. muutamille saamamiehille, ja 1,650 fr. kahdeksallekymmenelle avuliaalle työläiselle, jotka tekivät samaa työtä ja olivat lainanneet yhtiölle sen alkuaikoina. Lopullinen säästö oli 32,950 fr. 2 c.

Yhtiö on kukoistanut senkin jälkeen.

[13] Tällainen omaisuus kuuluu _laillisesti_ kunnalle, _siveellisesti_ kunnan puutteenalaisille jäsenille. Tarkoitus ei ole, että se otettaisiin kunnilta, vaan että se käytettäisiin kunnan kaikille köyhille, jättämällä se kunnan valittavan neuvoston hoidettavaksi, maanviljelysyhtymäin luovuttamattomaksi _pääomaksi_.

End of Project Gutenberg's Ihmisen velvollisuudet, by Giuseppe Mazzini