Part 8

No, Dorothy ja minä saavuimme New Yorkiin eilen, koska herra Eisman lopulta päätti lähettää meidät kotiin, sillä hän sanoi, että koko nappiliike ei riittäisi minua kauemmin Euroopassa kasvattamaan. Siis me erosimme herra Eismanista Budapestissa, koska herra Eismanin oli matkustettava Berliiniin katsomaan kaikkia Berliinissä asuvia nälkää näkeviä sukulaisiaan, jotka sodasta asti eivät ole tehneet muuta kuin nähneet nälkää. Ja hän kirjoitti minulle juuri ennenkuin höyrylaivamme lähti purjehtimaan ja sanoi etsineensä esille kaikki nälistyneet sukulaisensa ja tarkastelleensa niitä tarkoin, ja hän oli päättänyt olla tuomatta niitä Ameriikkaan, koska hänen nälkää näkevien sukulaistensa joukossa ei ollut ainoatakaan, joka olisi voinut matkustaa rautatiepiletillä tarvitsematta suorittaa lisämaksua ylipainosta.

Dorothy ja minä astuimme siis laivaan, ja koko laivamatkalla minun oli harkittava, tahdoinko tosiaan mennä naimisiin kuuluisan Henry H. Spoffardin kanssa vai enkö, sillä hän odotteli minun saapumistani New Yorkiin ja oli niin levoton, että tuskin saattoi odottaa minun saapumistani New Yorkiin. Mutta minä en ole turhaa tuhlannut kaikkea aikaani Henryyn, vaikken suostuisikaan hänen vaimokseen, sillä minulla on Henryltä muutamia kirjeitä, jotka olisivat kovin, kovin mukavia omistaa, jollen Henrystä huolisi. Ja Dorothy näkyy olevan minun kanssani aika paljon yhtä mieltä, koska Dorothy sanoo, että ainoa suhde, jossa hän tahtoisi Henryyn olla, olisi olla hänen leskensä kahdeksantoistavuotiaana.

Laivaan tultuani minä sitten päätin, etten viitsisi vaivautua herrasmiehiä tapaamaan, sillä mitäpä hyötyä olisi tavata herrasmiehiä, kun laivalla ei ole mitään muuta tehtävää kuin käydä ostoksilla pienessä puodissa, missä ei ole myytävänä mitään viittä dollaria kalliimpaa? Ja jos tapaisinkin jonkun herrasmiehen laivassa, niin hän tahtoisi saattaa minut laivasta, ja silloin törmäisimme yhteen Henryn kanssa. Mutta sitten kuulin, että laivalla oli herrasmies, joka oli suuri irrallisten timanttien kauppias Amsterdam-nimisestä kaupungista. Tein siis tuttavuutta sen herrasmiehen kanssa, ja me seurustelimme toistemme kanssa aika paljon, mutta illalla ennen maihin astumistamme jouduimme vallan riitaan, joten minä en viitsinyt häneen edes vilkaistakaan lähtiessäni laivaportaille, vaan pistin irralliset timantit käsilaukkuuni, jotta minun ei tarvinnut niitä tullissa ilmoittaa.

Tullissa Henry odottelikin minua, sillä hän oli tullut Pennsylvaniasta minua tapaamaan, koska heidän maatilansa on Pennsylvaniassa ja Henryn isä on kovin, kovin sairaana Pennsylvaniassa, joten Henryn täytyy pysyä siellä jokseenkin kaiken aikansa. Ja kaikki reportterit olivat tullissa, ja he kaikki olivat kuulleet Henryn ja minun kihlauksestamme ja halusivat tietää, mitä minä olin ollut ennenkuin menin kihloihin Henryn kanssa. Silloin minä sanoin heille, etten ollut muuta kuin seurapiirityttö Little Rockista Arkansasista. Ja sitten minä ihan suutuin Dorothyyn, sillä kun muuan reporttereista kysyi Dorothylta milloin minä tein debyyttini eli ensi kertaa esiinnyin Little Rockin seurapiireissä, niin Dorothy sanoi, että minä depytienasin Little Rockin vuosimarkkinoilla ja karnevaalissa viisitoistavuotiaana. Tarkoitan, ettei Dorothy koskaan laiminlyö tilaisuutta olla epähieno, silloinkaan kun haastelee sellaisille kirjaimellisille herroille kuin reportterit.

Sitten Henry vei minut huoneistooni Roll-Royce-autollaan, ja sinne saapuessamme hän halusi antaa minulle kihlasormukseni, ja ihan minun sydämeni alkoi pamppailla. Sitten hän sanoi, että hän oli käynyt Cartierilla ja tarkastanut kaikki kihlasormukset, mutta niitä kaikkia katseltuaan päättänyt, etteivät ne olleet puoliksikaan kyllin hyviä minulle. Sitten hän otti kotelon taskustaan, ja minä kävin ihan uteliaaksi. Ja Henry sanoi, että hän katsellessaan kaikkia niitä isoilla timanteilla koristettuja sormuksia tosiaan tunsi, ettei niissä ollut mitään tunnetta, joten hän sensijaan tahtoi antaa minulle luokkasormuksensa Amherstin opistosta. Sitten minä katsoin häneen ja katsoin häneen, mutta minä kykenin hillitsemään itseni niin täydellisesti, etten sanonut mitään pelin sillä asteella, vaan sanoin, että hän oli tosiaan kovin herttainen ollessaan niin täynnä tunnetta.

Sitten Henry sanoi, että hänen oli palattava Pennsylvaniaan puhumaan isälleen meidän naimahommistamme, koska hänen isälleen on tosiaan tullut sydämen asiaksi, ettemme menisi naimisiin. Ja sitten minä sanoin Henrylle, että jos minä kohtaisin hänen isänsä, niin kenties minä voittaisin hänet puolelleni, koska minä aina näyn voittavan herrasmiehet puolelleni. Mutta Henry sanoo, että siinäpä se pulma juuri onkin, sillä joku tyttönen voittaa alati hänen isänsä puolelleen, niin että he tuskin uskaltavat päästää häntä näkyvistään ja tuskin uskaltavat sallia hänen yksinään mennä kirkkoonkaan. Sillä kun hän viimeksi meni yksinään kirkkoon, niin joku tyttö voitti hänet kadunkulmassa puolelleen, ja hän palasi kotiin kaikki taskurahat hukattuina, eivätkä he voineet uskoa häntä, kun hän sanoi panneensa ne kolehtilautaselle, koskei hän viimeksi kuluneina viitenäkymmenenä vuonna ole koskaan pannut kolehtiin kymmentä senttiä enempää.

Todellinen syy, miksi ei Henryn isä sallisi Henryn naida minua, näkyy siis olevan, että isä sanoo Henryn aina huvittelevan mielin määrin, ja joka kerta kun Henryn isä haluaa vähän itsekin huvitella, estää Henry hänet aina eikä salli hänen edes sairastaa hospitaalissa, jossa hän voisi hieman omin päin huvitella, vaan pitää hänet kotona, jossa hänellä täytyy olla Henryn hänelle valitsema sairaanhoitajatar ja sekin mies. Kaikki hänen vastaväitöksensä näkyvät siis johtuvan pelkästä kostonhalusta. Mutta Henry sanoo, että hänen vastaväitöksensä eivät voi jatkua enää varsin pitkälti, sillä onhan hän jo lähes yhdeksänkymmenvuotias, ja luonto kyllä hakee velkansa ulos ennemmin tai myöhemmin.

Ja Dorothy sanoo, että olenpa minä aika hupsu tuhlatessani aikaani Henryyn, vaikka voisin järjestää niin, että tapaisin Henryn isän, jolloin koko asia olisi vatvottu valmiiksi muutamassa kuukaudessa ja minä omistaisin tositeossa koko Pennsylvanian valtion. Mutta minä en luule, että minun tulisi noudattaa Dorothyn neuvoa, koska Henryn isää vartioidaan kuin haukkaa, ja Henry itse on hänen valtuutettu asiamiehensä, joten ei sellaisesta tosiaan mitään hyvää koituisi. Ja miksi minä sittenkään kuuntelisin Dorothyn kaltaisen tytön neuvoa, koska hän matkusteltuaan kautta Euroopan ei tuonut kotiin muuta kuin kultaisen rannerenkaan!

Vietettyään illan luonani täytyi Henryn palata Pennsylvaniaan ollakseen siellä torstaina aamulla, koska hän kuuluu seuraan, jonka ainoana tehtävänä on sensuroida kaikki filminäytelmät. He näetten leikkaavat filmirullista kaikki palat, joissa on vaarallisia asioita, joita ihmiset eivät saisi katsella. Sitten he sommittelevat ne vaaralliset kohdat yhteen ja antavat niiden juosta kankaalla moneen monituiseen kertaan. Siksipä olisi tosiaan varsin vaikeaa raahata Henry pois tuollaisesta torstaiaamun kokouksesta, ja hän jaksaa tuskin odottaa toisesta torstaiaamusta toiseen. Sillä hän ei tosiaan näy nauttivan mistään niin paljoa kuin filmikuvain sensuroimisesta, ja sitten kun filmi kerran on karsittu, ei se enää herätä hänessä mitään mielenkiintoa.

Sitten Henryn lähdettyä juttelin pitkän aikaa Lulun kanssa, joka on minun palvelijattareni ja oli matkoilla ollessani kotimiehenä huoneistossani. Ja Lulu on tosiaan sitä mieltä, että minun pitäisi sittenkin mennä naimisiin herra Spoffardin kanssa, koska Lulu sanoo tutkineensa herra Spoffardia kaiken aikaa, kun purki matkalaukkujani, ja Lulu sanoo olevansa varma, että milloin vain minusta tuntuisi, että minun pitäisi ravistaa herra Spoffard irti liepeistäni, niin voisin panna hänet lattialle istumaan ja antaa hänelle tukun moraalille vaarallisia ranskalaisia postikortteja sensuroitavaksi, jolloin voisin viipyä poissa kuinka kauan vain haluttaisi.

Ja Henry aikoo järjestää, että tulen joskus Pennsylvaniaan viikon loppua viettämään ja tapaamaan kaikki hänen omaisensa. Mutta jos Henryn koko perhe on yhtä reformeerattu kuin Henry näkyy olevan, niin kyllä siitä minunkin laiselleni tytölle tulee aika kova koettelemus.

Kesäkuun 15 p:nä.

Eilen aamulla oli aikamoinen tulikoe minunlaiselleni hienostuneelle tytölle, kun kaikki sanomalehdet kertoivat minun ja Henryn menneen kihloihin toistemme kanssa, mutta kaikki näkyivät jättäneen mainitsematta, että olin hienoston tyttö, paitsi eräs sanomalehti, ja se oli juuri se, joka kertasi Dorothyn sanat, että olin depytienannut karnevaalimarkkinoilla. Kävin siis Ritzissä Dorothya tapaamassa ja sanoin Dorothylle, että hänenlaisensa tytön tulisi pitää suunsa kiinni reportterien aikana.

Ja varsin monet reportterit kuuluivat soitelleen Dorothylle, mutta Dorothy sanoi, ettei hän tosiaan sanonut mitään kellekään heistä, paitsi eräälle reportterille, jonka kysymykseen, minkälaista rahaa minä käytin, hän oli vastannut minun käyttävän nappeja. Mutta Dorothyn ei tosiaan olisi tullut mitään sellaista lausua, koska varsin monet ihmiset näkyvät tietävän, että herra Eisman kasvattaa minua, ja hänet tunnetaan kautta Chicagon nappikuningas Gus Eismanin nimellä, joten yksi asia voisi vihjaista toiseen, kunnes ihmisten ajatukset ehkä alkaisivat jotakin arvella.

Mutta Dorothy sanoi, ettei hän maininnut mitään enempää minun depytienaamisestani Little Rockissa, koska Dorothy toki tietää, etten minä Little Rockissa mitään depyyttiä tehnyt, koska juuri silloin, kun olisi ollut aika tehdä depyyttini, herratuttavani herra Jennings ammuttiin ja sitten kun oikeusjuttu oli lopussa ja valamiehistö oli yksimielisesti minut vapauttanut, olin tosiaan liian väsynyt depytienatakseni.

Sitten Dorothy sanoi, miksemme toimeenpanisi kutsuja nyt, niin että voisit nyt tehdä depyyttisi ja antaa niiden kaikkien kuulla; sillä Dorothy näkyy ihan kuollakseen ikävöivän kutsuja. Ja se on tosiaan ensimmäinen järkevä ehdotus, minkä Dorothy on tehnyt, sillä minustakin pitäisi jokaisen tytön, joka on kihlautunut niin hienosta vanhasta perheestä lähteneelle herrasmiehelle kuin Henry on, tosiaankin depytienata. Ja minä käsken hänen heti tulla luokseni, jotta suunnittelisimme depyyttiäni, mutta me pitäisimme asian kovin, kovin salassa ja järjestäisimme depyytin huomenillaksi. Sillä jos Henry kuulisi minun depytienaavan, niin hän saapuisi Pennsylvaniasta ja pilaisi kutsut vallan kokonaan, sillä pilatakseen kutsut tarvitsee Henryn niihin vain saapua.

Dorothy tuli siis mukaani ja me suunnittelimme depyyttini. Ensin päätimme painattaa sirosti painettuja kutsukortteja, mutta kun niiden painattaminen aina vie jonkun verran aikaa, niin olisi tosiaan ollut hupsua niitä painattaa, koska kaikki herrasmiehet, jotka aioimme depyyttiini kutsua, olivat Pallokerhon jäseniä, joten voisin vain kyhätä tiedonannon depyytistäni ja antaa sen Willie Gwynnille ja käskeä Willie Gwynnin kiinnittää sen Pallokerhon ilmoitustaululle.

Ja Willie Gwynn naulasi sen kerhon taululle ja sitten hän kävi luonani kertomassa, ettei hän koskaan ollut nähnyt niin suurta innostusta hamasta Dempsey-Firpon kilpaotteluista asti, ja sanoi, että koko Pallokerho saapuisi miehissä. Sitten meidän oli suunniteltava, mitä tyttöjä kutsuisimme depyyttiini. Enhän minä näetten kai vielä tunne kaikkia susiteen naisia, koska tyttö ei tietenkään tapaa susiteen naisia ennenkuin hänen depyyttinsä on ollut, ja sitten kaikki hienonmaailman naiset tulevat depytienaajaa katsomaan. Mutta minä tunnen tositeossa kaikki susiteen miehet, koska oikeastaan kaikki seurapiirien miehet kuuluvat Pallokerhoon. Kun minulla siis on ollut Pallokerho depyytissäni, niin asettuakseni oikealle paikalleni seuraelämässä tarvitsee minun vain tavata heidän äitinsä ja sisarensa, kaikki heidän pikku ystävättärensä kun jo tositeossa muutenkin tunnen.

Mutta minusta aina tuntuu, että on ihanaa, kun on kosolti tyttöjäkin kutsuissa, jos tytöllä on kutsuissa kosolti herrasmiehiä, ja olisi vallan ihanaa saada kaikki Folliesin tytöt mukaan, mutta minä en tosiaan voisi niitä kuitenkaan kutsua, kun ne eivät kuulu minun seurapiiriini. Sitten ajattelin pääni ympäri ja tuumin, että vaikkei olisikaan etikepin mukaista kutsua heitä vieraiksi, niin olisi kyllä etikepin mukaista tilata heidät sinne seuruetta hauskuttamaan, ja sitten kun he olisivat esittäneet esitettävänsä, voisivat he yhtyä vieraisiin, mikä ei tosiaan olisi seurustelutapojen rikkomista.

Sitten soi puhelin, ja Dorothy meni vastaamaan, ja siellä kuului olleen Joe Sanguinetti, joka on Pallokerhon miltei virallinen viinanhankkija, ja Joe sanoi kuulleensa minun depyytistäni ja sanoi, että jos hän saisi tulla minun depyyttiini ja tuoda mukanaan kerhonsa, joka on Brooklynin Hopeasuihkukerho, niin hän hankkisi kaikki viinakset ja takaisi, että rommi lainehtisi ehtymättömän vuolaana virtana.

Ja Dorothy sanoi hänelle, että kyllä hän saisi tulla, ja hän laski puhelimen torven kädestään, ennenkuin kertoi minulle hänen ehdotuksestaan, ja minä vallan suutuin Dorothylle, koska Hopeasuihkukerhoa ei edes mainita seurapiirirekisterissä eikä sillä ole paikkaansa tytön depyytissä. Mutta Dorothy sanoi, että siihen aikaan, kun kutsuvieraat alkoivat heilua, täytyisi olla vallan nero voidakseen erottaa, kuka kuului Pallokerhoon, kuka Hopeasuihkukerhoon ja kuka Pythiaan ritareihin. Mutta tosiaan minä olin melkein pahoillani, että pyysin Dorothya auttamaan depyyttini suunnittelemisessa, paitsi että Dorothy kyllä on varsin hyvä olemassa kutsuissa, jos poliisit sattuisivat tulemaan sisälle, koska Dorothy aina osaa käsitellä poliiseja, enkä minä vielä ole tuntenut ainoatakaan poliisimiestä, joka ei olisi sokeasti rakastunut Dorothyyn. Ja sitten Dorothy soitti kaikkien sanomalehtien kaikille reporttereille ja kutsui heidät kaikki depyyttiini, jotta he voisivat nähdä sen omin silmin.

Ja Dorothy sanoo, että hän aikoo pitää huolta, että depyyttini joutuu kaikkien sanomalehtien etupalstoille, vaikkapa sitten olisi tehtävä murha.

Kesäkuun 19 p:nä.

No niin, on kulunut kolme päivää siitä, kun depyyttikutsuni alkoivat, mutta lopuksi minä väsyin ja jätin vieraat viime yönä ja menin nukkumaan, koska minulta muutaman päivän kuluttua näkyy aina katoavan kaikki mielenkiinto kutsuihin; mutta Dorothyn harrastus sellaiseen ei koskaan katoa. Ja kun minä tänä aamuna heräsin, hyvästeli Dorothy parhaillaan muutamia vieraita. Tarkoitan, että Dorothylla näkyy olevan aika paljon elintarmoa, sillä seurueen viimeiset vieraat olivat vieraita, jotka me poimimme kokoon, kun seurue toissapäivänä meni Long Beachiin uimaan, ja nämä vieraat olivat tosiaan uusia, mutta Dorothy oli hyvin kestänyt seuranpidon alusta loppuun tarvitsematta ottaa edes turkkilaista kylpyä, niin kuin useimpain herrasmiesten täytyi tehdä. Minun depyyttini on siis todella ollut erikoinen, koska varsin monet niistä vieraista, jotka olivat meillä depyyttini lopulla, eivät olleet samoja vieraita, jotka olivat sitä aloittamassa, ja tytölle on tosiaan erikoislaatuista saada näin paljon erilaisia herrasmiehiä depyyttiinsä. Se on siis tosiaan ollut vallan suuri syksee, koska kaikki sanomalehdet ovat depyytistäni varsin laajalti kertoneet; ja minä tunsin itseni vallan ylpeäksi, kun näin _Daily Viewsin_ etusivun, jossa isokokoisilla otsikkokirjaimilla mainittiin: "LORELEIN DEBYYTILLÄ JYMYMENESTYS". ja _Zits' Weekly_ sanoi heti suoraan, että jos nämä kutsut tietävät minun tuloani susiteehen, niin he toivovat elävänsä ja näkevänsä, mitä merkillistä minä hommaankaan, sitten kun olen voittanut depytanttikainouteni ja asettunut oikealle paikalleni seuraelämässä.

Näin minä tosiaan sain aihetta pyytää Dorothylta anteeksi ja kiittää häntä siitä, että hän oli kutsunut Joe Sanguinettin depyyttiini, koska oli ihan ihmeellistä, kuinka hän kykeni hankkimaan kaikki kutsuissa tarvittavat väkijuomat, ja hän ylitti lupauksensakin. Tarkoitan, että hänen trokarinsa ajoivat laivarannasta autoilla suoraan asuntooni, ja ainoana vaikeutena hänellä oli, ettei hän voinut saada trokareita lähtemään seurasta, sitten kun ne olivat hankkineet liköörit. Ja lopulta syntyi kinailukin, kun Willie Gwynn väitti Joen trokarien haastaneen riitaa hänen kerhonsa jäsenten kanssa kieltämällä Pallokerhon poikia laulamasta mukana heidän kvardetissaan. Mutta Joen trokarit sanoivat, että Pallokerhon pojat halusivat laulaa lauluja, jotka eivät olleet säädyllisiä, siksi että he tahtoivat laulaa laulun "äidistä". Ja silloin kaikki alkoivat asettua puolelle tai toiselle, mutta Folliesin tytöt puolustivat kaikki Joen trokareita alusta pitäen, sillä me kaikki tytöt kuuntelimme heitä kuumat kyyneleet silmissä. Siitä tuli Pallokerho mustasukkaiseksi, ja väittely kehittyi asteesta asteelle, kunnes joku soitti sairasvaunuja. Ja sitten tulivat poliisit sisälle.

Sitten Dorothy tapansa mukaan voitti puolelleen kaikki poliisit. Ja kaikilla poliiseilla näkyi olevan määräys tuomari Schultzmeyeriltä, siltä kuuluisalta tuomarilta, joka tuomitsee kaikki kieltolakirikokset, että milloin hyvänsä he tunkeutuvat kekkereihin, joista lupaa tulla hauskat kekkerit, on heidän soitettava hänelle, olkoon mikä aika päivästä tai yöstä tahansa, sillä tuomari Schultzmeyer rakastaa kovin kekkereitä. Poliisit soittivat siis tuomari Schultzmeyerille, ja hän riensi niin rutosti, että ehti paikalle ennenkuin oli kotoaankaan lähtenyt. Ja kutsujen illatsun aikana sekä Joe Sanguinetti että tuomari Schultzmeyer rakastuivat silmittömästi Dorothyyn. Sattuipa Joelle ja tuomarille pikku riitakin, ja tuomari sanoi Joelle, että jos hänen tavaransa olisi juotavaksi kelpaavaa, niin hän vetoaisi lakiin ja ottaisi sen takavarikkoon, mutta kun hänen plutkunsa ei ollut sen arvoista, että vatsaansa kunnioittava herrasmies viitsisi sen takavarikoida, niin hän ei alentunut ottamaan sitä takavarikkoon. Sitten kello yhdeksän tienoissa aamulla täytyi tuomari Schultzmeyerin lähteä keinuista lakitupaan tuomitsemaan kaikki rikolliset, jotka rikkovat kaikki lakipykälät. Hänen täytyi siis jättää Dorothy ja Joe kahden kesken, ja hän oli siitä kovin, kovin kiukuissaan. Ja minä tosiaan ihan surkuttelin jokaista, ken sattui tuomari Schultzmeyerin tutkittavaksi sinä aamuna, sillä hän antoi jokaiselle kieltolainrikkojalle yhdeksänkymmentä päivää vankeutta ja palasi seuraan kello kahdeltatoista. Ja sitten hän viipyi joukossamme siihen asti, kun kaikki mentiin Long Beachiin uimaan toissapäivänä, jolloin hän näkyi menettävän tajuntansa, minkävuoksi jätimme hänet erääseen Garden Cityn sairaalaan.

Depyyttini oli siis tosiaan seurustelukauden suurin syksee, sillä juuri samana iltana oli Willie Gwynnin sisarella tanssiaiset Gwynnien maatilalla Long Islandissa, ja Willie Gwynn sanoi, että kaikki New Yorkin nuoret herrasmiehet loistivat poissaolollaan hänen sisarensa kutsuista, koska ne kaikki olivat minun kutsuissani. Näyttää siis siltä, että minusta tosiaan tulisi mainio emäntä, jos vain voisin taivuttaa itseni siihen, että minusta tulisi rouva Henry Spoffard nuorempi.

No, Henry soitti tänä aamuna ja Henry sanoi, että hän oli vihdoinkin saanut isänsä uskomaan, että minun oli turvallista hänet tavata, ja Henry tuli tänä iltana minua noutamaan, jotta lähtisin hänen omaistensa puheille ja katsomaan hänen kuuluisaa, vanhaa, historjallista taloaan Pennsylvaniassa. Ja sitten hän kyseli depyyttikutsuistani, joista jotkut Philadelphian lehdet lienevät maininneet. Mutta minä sanoin hänelle, että depyyttiäni ei oltu paljoakaan suunniteltu, vaan että se oli pikemminkin hetkellinen mielijohde, enkä minä ollut hennonnut soittaa hänelle ja niin äkkipikaa riistää häntä isänsä luota sellaiseen aikaan, kun kerran oli kysymys vain seurusteluseikoista.

Nyt minä siis valmistaudun matkustamaan Henryn omaisten luo, ja tuntuu kuin koko tulevaisuuteni riippuisi siitä. Sillä jollen minä voi sietää Henryn omaisia paremmin kuin Henryä itseään, niin koko asia luultavasti loppuu lakituvassa.

Kesäkuun 21 p:nä.

Jaha, minä olen nyt viettämässä loppuviikkoa Henryn omaisten luona hänen vanhassa perhekartanossaan Philadelphian ulkopuolella, ja minä alan tuumia, että maailmassa sittenkin on muutakin tavoiteltavaa kuin perhe. Ja minä alan tuumia, että perhe-elämä kuuluu vain sellaisille, jotka voivat sitä sietää. Niinpä ne näkyvät täällä Henryn kotona nousevan kovin varhain. Tarkoitan, ettei tosiaan ole niinkään hullua nousta varhain, jos on jotakin minkä vuoksi nousee varhain; mutta kun tyttö nousee varhain eikä ole mitään syytä, miksi nousee, alkaa se tosiaan tuntua järjettömältä.

Niinpä me eilen nousimme kaikki varhain, ja silloin minä tapasinkin kaikki Henryn omaiset sillä Henry ja minä olimme biilanneet Pennsylvaniaan, ja jokainen oli meidän saapuessamme makuulla, kun kello oli jo yli yhdeksän. Aamulla siis Henryn äiti tuli huoneeseeni herättääkseen minut ajoissa suurukselle, koska Henryn äiti on minuun kovin, kovin mielistynyt, ja hän haluaa aina jäljitellä kaikkia pukujani ja tarkastaa aina mielellään kaikki kapineeni, nähdäkseen mitä minulla on. Ja hän löysi laatikollisen liköörikonfekteja, jotka ovat täynnä liköörejä, ja hän ihastui tosiaan kovin. Vihdoin sainkin pukeutuneeksi, ja hän heitti tyhjän laatikon pois ja minä autoin hänet portaita alas ruokasaliin.

Ja Henry odotteli ruokasalissa sisarensa kanssa, ja silloin minä hänen sisarensa tapasinkin. Eikä Henryn sisar kuulu koskaan olleen oma itsensä sodan puhkeamisen jälkeen, sillä hän ei koskaan käyttänyt kovaa kaulusta ja kravattia ennenkuin ajoi sairasvaunuja sodassa, ja nyt he eivät voi saada häntä niitä riisumaan. Sillä aselevosta asti näkyy Henryn sisar tuumivan, että säännölliset naisten vaatteet merkitsevät naisistumista. Niinpä ei Henryn sisar näy ajattelevan mitään muuta kuin hevosia ja automööpelejä, ja jollei hän ole autovajassa, niin ainoa muu paikka, missä hän on onnellinen, on talli. Tarkoitan, että hän tosiaan kiinnittää varsin vähän huomiota omaisiinsa ja näkyy kiinnittävän vähemmän huomiota Henryyn kuin kukaan muu, koska hän on saanut päähänsä, ettei Henryn äly ole varsin miehuullista. Ja sitten me kaikki odottelimme Henryn isän saapumista, jotta hän lukisi ääneensä raamattua ennen aamiaista.

Sitten tapahtui jotakin, mikä oli tosiaan ihme, sillä Henryn isä kuuluu tositeossa eläneen rullatuolissa kuukausimääriä ja hänen miehisen sairaanhoitajansa täytyi kiikuttaa häntä siinä tuolissa jos jonnekin. Niinpä hänen sairaanhoitajansa toi hänet rullatuolissa ruokasaliin, ja silloin Henry sanoi: "Isä, tästä tytöstä tulee sinun pieni miniäsi", ja Henryn isä katsoi minuun tarkasti, nousi pois rullatuolistaan ja käveli! Silloin kaikki kummastuivat vallan suuresti, mutta Henry ei kummastunut niin kovin, sillä Henry tuntee isänsä kuin kirjan. Ja sitten he kaikki koettivat tyynnyttää hänen isäänsä, ja isä yritti lukea raamatusta, mutta hän tuskin saattoi kohdistaa ajatuksensa raamattuun ja tuskin syödä palaakaan, sillä kun herrasmies on niin heikko kuin Henryn isä, ei hän voi vilkua tyttöä toisella silmällään ja toisella silmällään katsella kermalla sekoitettua puurolautastaan tekemättä jotakin kommellusta. Ja niin tuli Henry lopulta aivan alakuloiseksi ja sanoi isälleen, että hänen täytyisi palata huoneeseensa, jottei sattuisi uutta taudinkohtausta. Ja sitten se miehinen hoitaja kärräsi hänet hänen huoneeseensa, ja se oli tosiaan liikuttavaa, sillä ukko itki kuin pieni lapsi. Sitten minä aloin ajatella, mitä Dorothy oli minulle neuvonut Henryn isän suhteen, ja minä tulin tosiaan ajatelleeksi, että jos Henryn isä vain voisi päästä kaikilta rauhaan ja olla hetkisen ominpäin, niin ehkei Dorothyn neuvo sittenkään olisi hullumpi.

Ja aamiaisen jälkeen me kaikki valmistausimme menemään kirkkoon, mutta Henryn sisar ei käy kirkossa, koska Henryn sisar aina haluaa viettää jokaisen sunnuntain autovajassa hajoittamalla heidän maataloustöissä käyttämänsä kuorma-Fordin osiinsa ja panemalla sen jälleen kokoon. Ja Henry sanoo, että se mitä sota vaikutti sellaiseen tyttöön kuin hänen sisareensa, on tosiaan pahempaa kuin sota itse.