v. 1820 antamassaan kirjoituksessa valittaa muun muassa Renqvistin,

joka sinä aikana oli apulaisena provasti Perander'illa Liperissä, osoittaneen provastille ynseyttä ja halveksivaisesti kohdelleen häntä ja kieltäytyneen toimittamasta hänen antamiaan käskyjä; jonka johdosta tuomiokapituli on määrännyt provasti-tarkastuksen, joka on pidetty 3, 4, ja 5 p. maalisk. v. 1821, missä Renqvististä taas on kanneltu, että hän 16 p. heinäk. v. 1820 Herran ehtoollista jakaessa Liperin pitäjän emäkirkossa on pois käskenyt ehtoollispöydästä talollisen Heikki Tuhkusen, vaikka tämä varapastori Kekoni-vainaan ehtoollisvieraaksi kirjoittamana oli ollut rippisaarnassa; että Renqvist saarnoissansa on käyttänyt sopimattomia ja loukkaavia lauseita, sekä että Renqvist syksyllä v. 1820 pidetyssä lukukinkerissä talollisella Niilo Mertosella Liperinsalon kylässä joukon läsnä ollessa edellä sanotulla tavalla on koettanut saada alaikäistä Juhana Antinpoika Ihalaista tunnustamaan talollisen Juhana Kuren hänestä silloin ilmoittamaa näpistelyä; jota paitsi ei ainoastaan talollinen Olli Rautiainen Liperin pitäjässä v. 1823 pidetyssä pispantarkastuksessa ole ilmoittanut Renqvistin, vaikka häntä 25 p. helmik. samana vuonna oli kutsuttu ripittämään talollista Kaarlo Kolehmaista, joka makasi heikkona sairaana, hartausharjoituksilla kuluttaneen ajan ja lykänneen toimituksen niin pitkälle, että Kolehmainen on kuollut, saamatta armonvälikappaleita, vaan myöskin ilmoitettiin sanotussa pispantarkastuksessa Renqvistin kirkonkirjoihin kirjoittaneen perättömiä muistutuksia ja kanteita; tämän ollessa on kontrahtiprovasti ja kirkkoherra Samuel Kiljander vaatinut tuomitsemaan Renqvistiä vastuusen siitä, kun hän erittäin syytti provastin tehneen virheitä edellä sanotussa provastitarkastuksessa; jonka jälestä ja sitte kun Renqvist tuomiokapituliin valitti provasti Perander'in pitävän kiertokoulunopettajana Liperin pitäjässä erästä henkilöä, Antti Hasselinia, joka, ollen juomari ja muutoin elämältään siveydetön, ei olisi sovelias lasten opettamiseen; ja että provasti, vaikka hän 11 p. helmik. v.1812 oli saanut 2 eri kutsumusta ripittämään talollista Pentti Sinkkosen vaimoa Anna Nupposta, on yhtä kaikki kieltäytynyt sitä tekemästä, joten on käynyt niin, että Anna Nupponen on kuollut saamatta pyhää ehtoollista; ettei provasti Perander jakaessansa armonvälikappaleita talolliselle Juhana Puhakalle, joka törkeistä rikoksista oli määrätty salaripille, noudattanut siinä määrättyä sääntöä, ja että provasti itse oli laiminlyönyt saman aikaa käydä Herran ehtoollisella sekä muutoin tuntuvasti laiminlyönyt kirkkokurin seurakunnassa; niin on määrätyn kantajan Kaavin pitäjän nimismiehen, talouden johtajan Juhana Heikki Gustafsson'in ja konsistorion valitseman asiamiehen, varapastori Martti Kiljander'in läsnä ollessa tutkintoa Liperin pitäjän kihlakunnan oikeudessa tästä asiasta pidetty, sekä on sanottu oikeus 7 p. lokak. v. 1823 päättänyt asian lopullisen tuomitsemisen tuomiokapitulin tehtäväksi; jonka jälestä keisarillinen hovioikeus konsistorion 12 p. marraskuuta mainittuna vuonna tekemän ilmoituksen sekä niiden Renqvistin antamien muistutusten johdosta, joita hän teki kihlakunnan oikeuden 14 p. heinäk. v. 1824 toimittamasta päätöksestä, pyytäen kumoamaan sanotun oikeuden ei ainoastaan edeltä sanottuna päivänä annettua lopullista lausetta Renqvistin asiasta, vaan myöskin samana vuonna 17 p. maalisk. ja 18 p. huhtikuuta tehtyjä päätöksiä, lykkäsi esiin tulleista syistä asian taas kihlakunnan oikeuteen, jonka uudestaan on pidettävä tutkinto ja estämättä entisiltä toimiltansa lausuttava mielipiteensä asiassa.

Sitte kun tällä tavalla käsketty tarkempi tutkinto oli pidetty, on kihlakunnan oikeus päätöksellä 24 p:ltä tammik. viime vuonna hyvin nähnyt Renqvistiä tuntuvasti vaivatun kanteella, että hän on antanut kurittaa Juhana Antinpoika Ihalaista saattaaksensa häntä tunnustamaan hänestä kannettua näpistely-rikosta; kun Renqvist kielsi hänen aikomuksensa olleen siten pakottaa Juhana Ihalaista tunnustamaan, ei häntä saatettu, niinkuin kanneltiin, syyttää valtiovalan rikkomisesta, jonka tähden Juhana Ihalaisen isän ja holhoojan mökkiläisen Antti Ihalaisen vaatimaa lainkäyntikulunkien palkkioa ei myöskään saatettu päättää; tämän ohessa talollisesta Heikki Tuhkusesta tehty syytös, että hän on silloin ollut juovuksissa, kun Renqvist häntä ehtoollispöydästä pois käski, kun laillista todistusta ei tästä ole saatettu näyttää, on Tuhkunen vastuusta vapaaksi päästetty; joten kihlakunnan oikeus on Renqvistin määrännyt kantajalle nimismies ja taloudenjohtaja Gustafssonille maksamaan, ei ainoastaan kaksi kolmannesta hänen kyydistänsä ja ruokarahastansa edellisessä käräjässä ollessa yhdeksällä-toista ruplalla yhdeksälläkymmenellä kahdeksalla kahdella-kolmasosa kopekalla, vaan myöskin viimisestä tutkinnosta lasketut kulungit, neljälläneljättä ruplalla ja kahdeksalla-seitsemättä kopekalla, kaikki hopeassa; ja on Porvoon konsistorion määrättävä niistä kulungeista, joita on tehty tutkittaessa provasti Perander'ista ja vankihuoneen saarnaaja Renqvististä ilmoitettuja virkavirheittä: josko Perander'ia katsottiin velvolliseksi osaa ottamaan niitten maksamisessa, sekä samalla ilmoittakoon mielipiteensä niitten lainkäynti-kulunkien maksamisesta, joita Renqvist ja Heikki Tuhkunen asiassansa vaativat.

Sillä välillä ja ennen asian joutumista konsistorion tutkittavaksi, on siellä kanneltu Renqvististä, että hän Ilomantsin seurakunnassa