v. 1819 tekemästä todistuksesta, joka osoittaa provasti Perander'in

silloin olleen kovin sairaana n.s. syyskuumeessa, jota hän oli pitänyt oman kertomuksensa mukaan 11 viikkoa, sekä seuraavana vuonna 6 viikkoa horkassa, paitsi monta muuta sairautta; oli myöskin h:ra kontrahtiprovasti ilmoittanut provasti Perander'in selittäneen, että jos joku viime aikoina hänen virkavelvollisuuasiastansa ehkä olisi laiminlyöty, niin se ei ole verkkaisuudesta eikä huolimattomuudesta tapahtunut, vaan syynä on siihen ollut pitkittyvä sairaus, jonka ohessa on ollut monta rasitusta, mitkä omat häntä vähän väliä vaivanneet.

Kun edellä nimitetyt asiapaperit tulivat 4 p. huhtik. 1826, esille otettiin konsistoriossa saman kuun 11 p. eräs saman Renqvistin allekirjoittama konsistorioon jätetty valituskirja, jossa Renqvist syyttää provasti Perander'ia ei ainoastaan kirkkokurin laiminlyönnistä, sanoen, että Liperin seurakunta olisi, kuin erämaa, jossa taitamattomuus ja suurimmat paheet olisivat valloillansa, vaikka h:ra provasti Perander oli tarkastuksessa sen kieltänyt; vaan myöskin että: h:ra provasti on jättänyt lasten opetuksen seurakunnassa irstaisimman ihmisen käsiin, semmoisen kuin Hasselin oli; provasti Perander aivan harvoin saarnasi, ja kun hän semmoista teki, hän ei saarnaisi parannuksesta, kääntymisestä, uudestisyntymisestä, eikä yleisiä paheita vastaan, jotka olivat tavalliset seurakunnassa; h:ra provasti on osoittanut ahneutta ja häpeällistä voittoa; hänellä ei ollut tapana pitää rukoushetkiä, ei edes silloinkaan, kun provasti oli pitäjällä; hän kieltäysi v. 1818 toimittamasta talollisen vaimon Anna Nupposen, Lehmonahon kylästä, Kontiolahden kappelista, ripitystä, jonka luokse h:ra provasti ylöskantomatkallansa oli saanut kaksi kutsumusta ja joka oli kuollut saamatta Herran pyhää ehtoollista, ennen kun pappi sanotusta kappelista, jonne h:ra provasti hakiaa käski, ennätti saapua; h:ra provasti, samalla kun kunniallisellekin ihmiselle, antoi ehtoollista eräälle seurakunnasta vastaiseksi suljetulle talolliselle Juhana Puhakalle, Oravisalon kylästä. Tämän ohessa vaati Renqvist pitämään parempaa tarkastusta, kuin h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'in toimittama, sanoen mainitun tarkastajan törkeästi erhettyneen tässä tärkeässä toimessa, jottei Renqvist, eikä kukaan rehellinen mies saattanut siihen tyytyä, koska ei h:ra kontrahtiprovasti noudattanut semmoista tarkkuuta, kun kirkkolaissa käsketään, joten kävi, ettei tarkastaja lasten kirkossa löytänyt osaamattomia ja Herran ehtoolliselle päästämättömiä, ja ei myöskään kirkkokirjain muistutuksista ole hankkinut tietoja asujanten tavoista, eikä koetellut seurakunnan kristillisyyden tietoa, joka siellä olisi huonolla kannalla; jota paitsi Renqvist ilmoitti, ettei hän pidetyssä tarkastuksessa saanut vapautta puolustautua ja selvittäytyä siitä, mitä hänestä oli kanneltu, jonka vuoksi hän nyt oli pakoitettu puolustautumaan tarkastuksessa tehtyjä kanteita vastaan, joista yhdestätoista puolustusseikasta kuuluu kymmenes näin: "Että minä eräässä lukukinkerissä annoin vitsalla rangaista erästä 15 vuotista poikaa, sitä käskin tehdä sentähden, kun ei poika osannut lukea vaan sitä vastoin tehdä pahaa, jota hän kuitenkaan ei tunnustanut, johon minä tahdoin häntä vitsalla pakoittaa, jotenka lukkarivirantoimittaja Helenius, minun käskystäni antoi hänelle muutamia rapsauksia ainoastaan paidan päälle." Paitsi tätä on Renqvist myötä liittänyt luettelon 111 henkilöstä, jotka eivät olleet päästetyt Herran pyhälle ehtoolliselle, vaikka niistä nuorimmat olivat syntyneet v. 1793, ja toisen luettelon 46 parista, jotka luvattomasti olivat yhdessä eläneet ja siittäneet lapsia, sekä kolmannen luettelon 8 säätyhenkilöstä, niitten joukossa h:ra provasti Perander, jotka monena vuonna olivat laiminlyöneet käydä Herran pyhällä ehtoollisella.

Näistä kuulusteltua, ovat herrat kontrahtiprovasti Kiljander ja provasti Perander antaneet kirjalliset selityksensä. Edellinen heistä sanoi, ettei hän katsonut tarpeelliseksi ryhtyä niin suureen vaivaan jotta lukea läpi Liperin pitäjän kirkkokirjat, koska ei seurakunta, eikä papistokaan kirkossa kysyttäessä antanut siihen aihetta; ei myöskään h:ra kontrahtiprovasti katsonut tarvittavan huolia niistä epävarmoista muistutuksista, joilla Renqvist oli muka täyttänyt sanotun seurakunnan kirkkokirjat, melkein kaikki ne, jotka eivät käyneet hänen hartausharjoituksissansa ja jotka eivät ostaneet häneltä kirjoja, ovat muka saaneet aina jonkun muistutuksen. Herra kontrahtiprovasti, vetäen todistukseksi, jottei hänen tarkastuspöytäkirjansa ollut itsestänsä todistajana, Pielisen kirkkoherra h:ra majisteri Abraham Strömmerin ja Kuopion alkeiskoulun rehtorin h:ra majisteri Aaron Wenell'in, jotka auttoivat h:ra kontrahtiprovastia koko toimituksessa, ilmoitti h:ra kontrahtiprovasti muutoin, ettei Renqvist tahtonut antaa h:ra provastin tutkia asiata, kun joku muistutus tehtiin, vaan heti ensimmäisten sanojen lausuttua on hän sekaantunut siihen varsin korkealla ja räikeällä äänellä; jonka tähden h:ra kontrahtiprovasti oli pakoitettu käskemään häntä vaikenemaan, kunnes häneltä vastausta vaadittaisiin, ja kun sitä häneltä vaadittiin, ei Renqvist ote muka muuta sanonut, kuin mitä tarkastuspöytäkirjassa on; jonka vuoksi h:ra kontrahtiprovasti lopuksi vaati Renqvistille laillista vastuuta hänen perättömistä ja sopimattomista väitteistänsä.

Herra provasti Perander on antamassansa selityksessä ilmoittanut, että jos Renqvist on huomannut seurakunnan asukkaat osaamattomiksi, niin luuli h:ra provasti vian oikeastaan olevan Renqvistin tutkimistavassa, joka ei aina ollut selvin ja ystävällisin; h:ra provasti on laillisessa järjestyksessä ruununpalvelioilla oikeudessa käytättänyt ne rikokset ja paheet, jotka h:ra provasti tunsi, eli jotka ovat selkeästi ilmaistut, mutta hän ei saattanut huolia kulkupuheista ja perättömistä huhuista; eikä kovin monta kirkkokuntaa liene, joissa seurakunta käyttäikse niin hiljaisesti ja säädyllisesti, kuin Liperissä; ei koko h:ra provastin siellä olo-aikana muuta, kuin yksi ainoa talollinen, ja sekin jo kauan aikaa sitte, kanteli h:ra provastille Hasselinin jonkun kerran olleen päissänsä, jolloin h:ra provasti myöskin vakaisesti käski Hasselinin välttämään semmoista. Kyllä oli Renqvist muka vuonna 1820 syyttänyt Hasselinia, mutta kun h:ra provasti vaati kantelioita h:ra provastille ilmoittamaan, ja kun he eivät sitä tehneet, on h:ra provasti epäillyt Renqvistin muka luottamattomista kaipauksista kuuluttaaksensa kirkonkokousta tästä, etenkin kun Hasselin tämän tähden kuulusteltua vakuutti olevansa aivan viaton, jonka myöskin moni yhteisestä kansasta, joilta h:ra provasti hänestä kyseli, muka todisti. Kaikkina suurina juhla- ja rukouspäivinä, sekä monena sunnuntainakin on h:ra provasti muka saarnannut emäkirkossa, ja kappelissa, niin usein kun h:ra provastin pastoraalitoimet sitä sallivat; ettei h:ra provasti saarnannut parannuksesta y.m. ja yleisiä paheita vastaan, ovat muka hävittömiä valheita, samoin kuin kaipaus h:ra provastin ahneudesta; toimituksensa pitäjällä ilmoittaa h:ra provasti aina alottaneensa ja lopettaneensa rukouksella, jonka koko seurakunta saattaa todistaa. Ja mitä talollisen Puhakan ripitykseen tulee, on häntä muka aina päästetty ehtoolliselle yksinänsä sakastissa, niin kauan kun hän jaksoi tulla kirkkoon, mutta sitte, kun Puhakka tuli vanhaksi ja voimattomaksi, on sitä toimitettu sanotun talollisen kotona jolloin hän myöskin on muka ollut tavallisesti yksinänsä, mutta muutamia vuosia ennen kysymyksessä olevaa aikaa, on h:ra provasti ollessaan Puhakan luona, joka silloin muutamain muitten vanhusten kanssa ilmoittihe ripitettäväksi, antanut heille ehtoollista yhdessä, kun tilaisuus ei muutoin sopinut, sekä ne toisetkaan eivät muka kieltäytyneet Puhakan kanssa ruveta ehtoolliselle, jota ei h:ra provasti katsonut laittomaksi, koska eivät asetukset muka säätäneet, kuinka salaripille pantuja henkilöitä kotona ripitettäisiin, jolloin rippi ja ehtoollinen, kun yleistä jumalanpalvelusta ei pidetä, katsottaisiin enemmän yksityiseksi; minkä ohessa h:ra provasti ilmoittaa, ettei hänellä muta ollut sanomista Puhakalle, joka 30 vuotta sitte ensikerran lainkäynnin perästä nautti autuuden välikappaleita muuta, kuin mitä toisillekaan. Myötäliitetyistä luetteloista ei h:ra provasti ensimäistä saattanut verrata kirkkokirjoihin, koska Renqvist ei ole merkinnyt sivua, jossa kysymyksessä olevat henkilöt lienevät kirjoitettuina. Paitsi tätä oleskelee muka moni sanotuissa luetteloissa nimitetyistä henkilöistä seurakunnan ulkopuolella, ja yksi osa ei tullut kutsuttaissa; h:ra provasti ei sanonut tietävänsä, josko Renqvist h:ra provastin käskystä tai muutoin huoleksi saadaksensa osaamattomia asianmukaisesti opetetuiksi; ilmoittaen sen ohessa, että jos Renqvist olisi käyttänyt sen ajan, jonka hän kulutti kaikenlaiseen muuhun, heidän luonansa käymiseen ja opettamiseen, niin hän olisi, h:ra provastin ajatuksen mukaan, ei ainoastaan luetteloissa kirjoitetulta, maan myös kymmenen kertaa useammankin saattanut opettaa ja päästää Herran ehtoolliselle. Samoin on muka suurin osa toisessa luettelossa olemista parista h:ra provastin toimesta, osaksi vihityt, osaksi oikeuteen vedetyt ja syytetyt, osaksi on heidät ainakin ruununpalvelioille ilmoitettu, paitsi niitä, jotka ovat estetyt avioliittoon menemästä, kun heillä ei ole papin- eikä laillista pesänjakokirjaa; jota paitsi h:ra provasti ilmoitti muutamien kysymyksessä olevien henkilöitten osaksi olevan seurakunnan ulkopuolella, osaksi jo kuolleen ja osaksi vasta äsken tulleen h:ra provastin tietoon, joten et vielä ole ennätetty heitä lakiin vetää; kun myös useaa ainoastaan kulkupuheista, ilman kohtuullista syytä ei saatettu ilmoittaa lailliseen vastuusen. Tämän ollessa on h:ra provasti myös koettanut kumota ilmoitusta Herran ehtoollisen laiminlyömisestä: luetellen muun muassa puolustamiseksensa, että hän, osaksi sairauden tähden ei saattanut, osaksi odottaessa toisen pappismiehen tuloa seurakuntaan Renqvistin sijaan jonka kanssa hän oli riidassa, ei tahtonut mennä ehtoollisen nautintoon, ja että h:ra provastilla niinmuodoin oli kirkkolain myöntämä syy; puolustautuen myöskin syytökseen Anna Nupposen ripittämisen laiminlyömisestä.

Kun konsistorio sittemmin 24 p. lokakuuta 1821 esille otti tämän asian, päätti konsistorio suullisesti kuulustella Renqvistiltä muutamia hänen kirjoissaan olevia seikkoja; jonka tähden Renqvistiä kutsuttiin konsistorioon, jonne hän muutaman ajan kuluttua saapui 14 p. elokuuta 1822, ja häntä kuulusteltiin, niinkuin pöytäkirja osoittaa. Sen jälestä näki konsistorio selvityksen asianomaisissa oikeuksissa olevan tarpeen seuraavista seikoista: 1:ksi josko kiertokoulu-opettaja Hasselin niinkuin Renqvist ilmoittaa, on alinomaa juovuksissa ja tappelee kylissä; 2:ksi kieltäysikö h:ra provasti Perander, kun häntä v. 1818 kahdesti kutsuttiin antamaan ehtoollista eräälle sairaalle, Anna Nupposelle, Lehmonahon kylästä, Kontiolahden kappelista, sanottua tointa tekemästä, ja miten se tapahtui, sekä kuinka kaukana mainittu kylä on siitä paikasta, jossa h:ra provasti silloin oli saatavillansa, ja kuinka pitkä matka Kontiolahden kappalaisen puustellista olisi sairaan silloiselle asumaseudulle; 3:ksi josko pappismies Renqvist lukukinkerillä koetteli pakoittaa erästä 15 vuotista poikaa tunnustamaan näpistämistään, ja 4:ksi josko Renqvistin ehtoollispöydästä pois käskemä talollinen Heikki Tuhkunen oli pyhälle sakramentille kirjoitettu ja rippisaarnassa ollut sekä kuinka häntä oikeastaan ajettiin, ja kuinka oli laita Tuhkusen juoppouden kanssa.

Sillä välillä ja ennenkun tämä tutkinto saatiin loppuun, on h:ra tohtori, pispa ja ritari Juhana Molander 23, 24, 25 26 ja 27 p. helmik. 1823 toimittanut säännöllisen pispantarkastuksen sanotussa pitäjässä. Siinä havaittiin seurakunnan vanhimpain jäsenten, niin paljo kuin saatettiin koettaa, omaavan selvän käsityksen uskonoppimme päätotuuksista ja välttävän taidon sisä- ja ulkolu'ussa, sekä että nuoremmat yleisesti ovat osanneet tavata, selvästi lukea kirjasta ja ulkoa Lutherin pienen katekismon, silloin myös seurakunta antoi kunnioittavan todistuksen h:ra provasti Perander'in virantoimituksesta ja ansiollisesta käytöksestä; jonka ohessa usein sanottu h:ra provasti vakuutti totisen Jumalan palveluksen olevan yleisen useammassa seurakunnan jäsenessä, mutta valitti semmoisiakin löytyvän, jotka tarvitsevat muistutuksia ja laillista kuritusta. Sanotussa tilaisuudessa on myöskin selvinnyt, että kirkkokirjat olivat täytetyt muistutuksilla, joita Renqvist on tehnyt ja jotka sisälsivät suuremmaksi osaksi perättömiä kanteita. Usein sanotussa tarkastuksessa on h:ra tohtori, pispa ja ritari esiin tulleesta syystä muistuttanut Renqvistiä kirjoittamaan saarnojansa, sekä vaadittaessa antamaan h:ra provasti Perander'ille kirjoituksensa tarkastettavaksi. Muutoin oli talollinen Rautiainen ilmoittanut, että pappismies Renqvist haettaessa oli kyllä tullut ripittämään Kaarlo Kaarlonp. Kolehmaista, Kaatamon kylästä, joka oli sairaana, sekä että sairas Renqvistin rukouksia pidettyä ja kolme virttä laulettua, jolla ajalla sairas oli polvillansa, oli pyytänyt Renqvistiä antamaan itsellensä ehtoollista, mutta että Renqvist kielsi, käskien häntä odottamaan seuraavaan päivään, jota ennen sairas oli yöllä kuollut; tämän ilmoituksen Renqvist tunnusti, vaan samalla sanoi sairaan olleen äkkipikaisessa hourauksessa, jonka vuoksi Renqvist näki täytyvän kieltää häneltä ehtoollisen, josta seikasta konsistorio 26 p. maalisk. 1823 on myöskin pyytänyt arvoisan kihlakunnan oikeuden tutkimusta. Tämän jälkeen, ja alammaisuudessa seuraten hänen keisarillisen majesteettinsa armollista käskyä, jonka on antanut hänen ylhäisyytensä ministeri-valtiosihteeri, salaneuvos ja ritari kreivi Rehbinder kirjoituksessa 2 p. elok. 1823, on Renqvist eroitettu Liperistä ja määrätty varasaarnaajaksi Porvoon kaupunkiin, sekä sen jälkeen virkaatoimittavaksi rehtoriksi sanotun kaupungin alkeiskouluun (pedagogi). Sen jälestä oli arvoisa kihlakunnanoikeus lopullisella päätöksellä 7 p:ltä lokak. 1823 lopettanut tutkimuksensa ja määrännyt Renqvistin valtiovalan (edföre) rikkojana vankeuteen, kunnes konsistorio, jonne sanottu oikeus on lähettänyt asiakirjat, Renqvist'istä tarkemmin määräisi. Tämmöisenä lykkäsi konsistorio asian korkea-arvoisen keisarillisen Waasan hovioikeuden valistuneesti päätettäväksi, josko arvoisa kihlakunnan oikeus on tässä asiassa tehnyt oikein lain mukaisesti; jonka jälestä yllämainittu oikeus on määrännyt Renqvistin vapautettavaksi, ja, asianomaisia kuulusteltua ja heiltä selityksen saatua, päätöksellä 14 p:ltä heinäk. 1824 käskenyt kihlakunnan oikeuden uudestaan ottaa asia likemmin tutkiaksensa ja käytelläksensä sekä saattaa se lopulliseen päätökseen. Sen perästä sanottu oikeus päätöksellänsä 24 p. tammik. tänä vuonna on lopettanut sanotun tutkimuksen, sekä lähettänyt pöytäkirjat, kuin myös edellisen juttukirjan tänne, mitkä kaikki asiakirjat konsistoriossa julkaistiin 15 p. viime kulunutta maaliskuuta.

Tällä välin oli Renqvist'istä varapastori Kaarlo Augusti Molander Ilomantsista 16 p. marrask. 1824 konsistorioon tehdyssä kirjassansa ilmoittanut, että hän matkoillansa Porvoosta Liperin pitäjän kihlakunnan oikeuteen, on pitänyt luvattomia kokouksia jumalisuusharjoitusten toimittamiseksi kaukaisissa kylissä sanotussa Ilomantsin seurakunnassa josta Renqvistiä on kuulusteltu ja hän vastauksensa antanut, sekä varapastori Molander vastauksinensa sisään tullut. Tällä ajalla oli myöskin hänen ylhäisyytensä Suonten kenraalikuvernööri ja ritari monessa ritarikunnassa, korkeasti-vapaasukuinen h:ra Arsenij Zakrevskij kirjoituksessansa 29 p. heinäk. (10 p. elok.) 1825 tuomiokapituliin ilmoittanut, kuinka hänen ylhäisyytensä 2 p. sanotussa kuussa virkamatkallansa Porvoon kaupungissa on saanut tietää, että eri-uskoisesta haaveksimisesta konsistorion katsantoon ja silmälläpitoon pantu ja sikäläiseen alkeiskouluun opettajaksi asetettu pappismies Renqvist olisi, niinkuin hänen ylhäisyydelleen ilmoitettiin, vielä jatkanut sekä kaupungissa että ympäristössä olevissa maaseurakunnissa, joissa hän toisinaan käypi, salaisien kokousten pitämistä; jonkatähden hänen ylhäisyytensä toivoi, että tuomiokapituli antaisi tästä ensi tilassa hänen ylhäisyydellensä tarkan kertomuksen. Tämän johdosta kuulusteltiin Renqvistiä konsistoriossa suullisesti ja hänen siinä antamansa selityksen johdosta vaadittiin selvitystä Liljentaalin kappalaiselta, varapastori Lauri Tallqrenilta, joka sen on antanut.

Tämän jälestä kunink. kirjeen Turun tuomiokapitulille 29 p. maalisk. 1751 ja kunink. julistuksen johdosta 24 p. tammik. 1781 koskeva uskonnonvapautta, on konsistorio lykännyt korkea-arvoisen keisarillisen Waasan hovioikeuden tutkittavaksi, kuinka Renqvistiä vastaan ilmoitettujen uskonnollisten juttujen kanssa on meneteltävä, ja on keisarillinen hovioikeus tämän johdosta arvoisalla kirjoituksellansa 2 p. viime kulunutta toukokuuta antanut tuomiokapitulille tietää, ettei keisarillinen hovioikeus nähnyt tämän asian olevan sitä laatua, jotta keisarillisen hovioikeuden tarvitsisi välittömästi puuttua siihen.

Ylläsanotun kuulustelemisen johdosta pantiin Renqvist vastaiseksi myöskin päätöksellä 15 p:ltä elok. 1825 tottelemattomuudestansa Porvoossa ollessa väliaikaisesti virattomaksi, jonka hankkeen Turun arvoisa keisarillinen hovioikeus päätöksellänsä 19 p. huhtik. tänä vuonna, Renqvistin tekemän valituksen johdosta ja asiassa erittäin esiintulleitten seikkojen perustuksella on hyväksi nähnyt kumota. Tätä seuraten asetti konsistorio Renqvistin taas papinvirkaa toimittamaan, ja kun hän nähtiin sopimattomaksi edellä sanottuun opettajan virkaan alkeiskoulussa, määrättiin hänet ylimääräiseksi tuomiokapitulin apulaiseksi täällä auttamaan toimitettavien puhtaaksi kirjoittamisessa, sekä samalla toimittamaan papinvirkaa Porvoon kaupungissa pastorin silmälläpidolla.

Sen jälkeen on Porvoon seurakunnan virkaatoimittava pastori, h:ra lehtori maisteri Kaarlo Elias Alopaeus 22 p. viime kesäkuuta konsistorioon tehdyssä kirjoituksessa valittanut Renqvistin osoittaneen tottelemattomuutta ja halveksimista niille käskyille, joita h:ra lehtori oli hänelle virkansa puolesta antanut. Tämän tähden Renqvist, jonka konsistorio alammaisesti totellen hänen keisarillisen majesteettinsa kaikkein armollisinta käskyä, armollisessa kirjoituksessa 16 p:ltä kesäk. tänä vuonna, on määrännyt virkaatoimittavaksi vankihuoneen saarnaajaksi Svartholman linnaan, mistä hänellä ei ollut oikeutta muualla käydä, on selityksensä antanut, sekä h:ra lehtori Alopaeus'en vastaus siitä sisään tullut, vaatimuksella Renqvist'ille rangaistusta hänen ynseästä kirjoitustavastansa.

Mitä täten on asiassa tapahtunut sekä asian juttukirjat muutoin sisältävät, on konsistorio, niissä osissa, jotka konsistorion ratkaistavaksi saattavat kuulua, lopulliseen tutkintoon ottanut. Ja mitä nykyään virkaatoimittavaa vankihuoneen saarnaajaa Renqvistiä vastaan nostettuihin kanteisiin tulee, on konsistorio kyllä nähnyt selkeäksi, että sanottu pappismies on jättänyt talollisen Kaarlo Kaarlonp. Kolehmaisen ripittämättä, vaikka hän, muutamain todistajain kertomuksen mukaan, oli Renqvistin tultua aivan selvässä tunnossansa; mutta kun Renqvist itse väitti ja monen muun vierasmiehen todistuksilla vahvisti sairaan olleen äkkipikaisessa hourauksessa, ja kun pappismiestä semmoisessa tilaisuudessa ei saata pakoittaa sakramenttiä jakamaan; ei konsistorio saata siis sentähden päättää Renqvistiä lailliseen syyhyn, vaikka konsistorio katsoo hänen, joka hyvin kauan tässä tilaisuudessa on vaivannut sairasta, käyttäytyneen typerästi ja sopimattomasti; samoin ei konsistorio saata jättää Renqvistille viaksi lukematta, että hän ehtoollista jakaessa on pois ajanut ehtoollispöydästä talollisen Tuhkusen, jota hän jälestäpäin olisi saattanut nuhdella, jos hänellä siihen olisi laillista syytä; hän on v. 1820 syksyltä muutamassa lukukinkerissä talollisella Niilo Mertosella Liperisalon kylässä virassansa väärin käyttäytynyt, kun hän ei ole ainoastaan sallinut, vaan omassa antamassaan selityksessä on maininnut, ja tuomiokapitulissa suullisissa tutkinnossa, jossa häntä siellä pidettiin, myöntänyt antaneensa lyödä mökkiläisen poikaa Ihalaista, tahtoessaan saada häntä tunnustamaan kenkäparin varastamista, jonka Renqvistin erhetyksen on myöskin kuulusteltu vierasmies, aprakkakirjuri Alopaeus valalla vahvistanut, vaikka Renqvist sitte kihlakunnan oikeudessa 1 p. huhtikuuta v. 1825 väitti tämän oman ilmoituksensa muka olevan valheellisen ja sen tapahtuneen, kun hän ei luullut semmoisen käytöksen oleman rikoksen; ja kun konsistorio muutoin on nähnyt selväksi, että Renqvist vastoin kirkkolain 19 lu'un 19 §:n sääntöä on vaeltanut ympäri ja pitänyt hartausharjoituksia seurakunnissa, joihin häntä ei ollut valtuutettu papinvirkaa toimittamaan, sekä että hän on osoittanut tottelemattomuutta ja ylenkatsetta esimiehensä käskyille, sekä malttamattomilla, perättömillä ja todistamattomilla muistutuksilla täyttänyt Liperin pitäjän kirkkokirjat, kuin myös saarnoissansa on käyttänyt sopimattomia lauseita ja selityksissänsä puhunut kahdannepäin, niin katsoo konsistorio kohtuulliseksi, että Renqvistin pitää kaikesta tästä saada tuomiokapitulissa vakaisia nuhteita muistutuksella, että hän semmoisia ja muita erhetyksiä tästä tähtien välttäisi, jos hän tahtoo pysyä papinvirassa. Ja kun useasti mainittu pappismies muutoin on osoittanut silloiselle likimälle esimiehellensä h:ra provasti Perander'ille ynseyttä ja loukkaavalla tavalla kohdellut häntä, sekä h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'ista esiin-tuonut perättömiä syytöksiä hänen toimittamansa provastitarkastuksen johdosta, joiden valheellisuus on pispantarkastuksessa selville saatu; kuin myös hän on käyttänyt h:ra lehtori Alopaeus'esta sopimatonta kirjoitustapaa; sentähden näkee konsistorio oikeaksi määrätä Renqvistiä tuomiokapitulissa julkisesti anteeksi pyytämään jokaiselta, h:ra provasti Perander'ilta, h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'ilta ja h:ra lehtori Alopaeus'elta.

Mitä taas niihin syytöksiin tulee, joita nykyinen vankihuoneen saarnaaja Renqvist on ilmoittanut h:ra provasti Perander'ista, niin ei konsistorio näe sanottua provastia saatettavan syylliseksi tehdä laiminlyödystä kirkkokurista tahi siitä, että hän on ripittänyt salaripille määrätyn talollisen Juhana Puhakan yhdessä muitten, hänen kotonansa olevain henkilöitten kanssa; ja Oikeudenkäynti Kaaren 17 lu'un 32 § nojalla, vertailtu kuninkaalliseen asetukseen 20 p:ltä tammik. 1779, monen paikat; muuttamisesta yleisen lain säännöissä, ei konsistorio myöskään näe saatettaman määrätä h:ra provastia laissa säädettyyn vastuuseen Anna Nupposen ripittämisen laiminlyömisestä, koska tämä h:ra provastin rikos on tapahtunut enemmän kuin kaksi vuotta ennen sen ilmiantamista; mutta konsistorio ei saata jättää h:ra provastia ystävällisesti virkakirjeellä muistuttamatta, että vasta-edes ankaramman vastuun välttämiseksi paremmalla ahkeruudella hankkisi tiedon sairaitten tilasta, joitten luo häntä kutsutaan, ja heidän kaukaisuudestansa hänestä tai muista pappismiehistä, ennen kun hän luoksensa lähetettyjä hakijoita neuvoo muuanne menemään, samoin myös muistutetaan opettajan velvollisuudesta, ettei hän vastaisesti jättämällä ehtoollisella käyntiänsä anna aihetta uskomaan hänen halveksivan kalliitten armonvälikappaleitten nautitsemista.

Mitä Renqvistin kiertokoulu-opettajan Hasselin'in viran laiminlyömisestä, juoppoudesta ja tappelusta tekemiin kanteisin tulee, niin ei konsistorio katso hänestä toteen näytetyksi semmoisia virkavirheitä, joiden vuoksi häntä konsistorio saattaisi välittömästi vastuusen määrätä; se kun onkin seurakunnan pastorin katsottava, että kiertokoulun-opettaja virkansa säännöllisesti hoitaa ja muussa tapauksessa hänen kanssansa laillisesti meneteltävä.

Ja mitä lopuksi lainkäyntikulunkeista tehtyihin anomuksiin tulee, niin ovat h:ra provasti Perander sekä virkaatoimittava vankihuoneen saarnaaja Renqvist puolekkain kumpikin maksavat sen, kantajalle, taloudenjohtaja h:ra Juhana Heikki Gustafsson'illa kihlakunnan oikeuden tuomitseman palkinnon, sanotun taloudenjohtajan tässä jutussa saamista juttukulunkeista, yhteensä neljäkuudetta ruplaa kuusiseitsemättä kaksikolmattaosaa kopekkaa hopeassa; jota paitsi Renqvist velvoitetaan maksamaan lunastus niistä tämän päätöksen kappaleista, jotka annetaan h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'ille ja h:ra lehtori Alopaeus'elle, heille kummallekin kolme ruplaa neljäkolmatta kopekkaa samaa rahaa; mutta talollisen Heikki Tuhkusen sekä virkaatoimittavan vankihuoneensaarnajan Renqvistin molemmin puolin tehdyt anomukset lainkäyntikulunkien palkitsemisesta katsoo tuomiokapituli asian laadun suhteen kohtuullisiksi kumota.

Kuninkaallisen kirjeen 7 p:ltä jouluk. 1787 § 5:n johdosta lykätään tämä päätös nöyryydessä korkea-arvoisen keisarillisen Waasan hovioikeuden tarkempaan, hyvin oikeaan tutkintoon, sekä siinä tarkoituksessa lähetetään armossa määrätyssä ajassa keisarilliseen hovioikeuteen tämän päiväisen tuomiokirjan sisältö, arvoisan kihlakunnan oikeuden tutkintopöytäkirja ja päätös sekä muut tähän juttuun kuuluvat asiapaperit. Sen ohessa konsistorion lähetettävässä kirjeessä on nöyryydessä ilmoitettava, että konsistorio antaa h:ra lehtori Alopaeus'elle kappaleen tätä päätöstä, sekä erittäin toimitetaan kuusi kappaletta niistä, nimittäin yksi hänen keisarillisen majesteettinsa käskynhaltialle Kyminkartanon läänissä, annettavaksi virkaatoimittavalle vankihuoneensaarnaajalle Henrik Renqvistille, sekä viisi hänen keisarillisen majesteettinsa käskynhaltialle Savon ja Karjalan läänissä, annettavaksi h:ra kontrahtiprovasti Kiljander'ille, h:ra provasti Perander'ille, kiertokoulun-opettaja Hasselin'ille, talolliselle Heikki Tuhkuselle ja asian kantajalle taloudenjohtaja ja ruununnimismies Gustafsson'ille, jokaiselle kappaleensa, joista heidän on antaminen saantikuitit, mitkä konsistorio sitte, niitten tänne tultua, lähettää sanottuun keisarilliseen hovioikeuteen.

Tähän päätökseen tyytymätön saapi 8 §:n ylempänä mainitun 1787 vuoden kuninkaallisen kirjeen mukaan antaa valituksensa arvoisaan keisarilliseen Waasan hovioikeuteen joko itse tahi hänen laillinen asianajajansa kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa tästä osan saatuansa, ja samalla näyttää todistuksen päivästä, jolloin se hänelle annettiin; tyytymätön asianomainen on myös velvollinen keisarillisen Waasan hovioikeuden yleisten säännösten 6 p:ltä toukok. ja 10 p:ltä jouluk. 1819 ja Oikeudenkäynti Kaaren 15 lu'un 4 ja 10 §§:n mukaan virheettömästi laillisen vastuun ja seurauksen uhalla varustamaan sanottu asianajajansa laillisella valtuuskirjalla jutun valvomiseksi keisarillisessa hovioikeudessa, sekä sen ohessa jättämään kaikki tästä asiasta konsistoriossa näyttämänsä asiakirjat ja todistukset, kuin myös konsistorion tässä asiassa antamat pöytäkirjat ja päätökset, samalla myös ne asiapaperit, jotka sanotuissa kirjoissa ovat hänen puhevaltansa perusteeksi mainitut; ja jos syyttävä asianomainen, joka ei laillisessa määrä-ajassa lain ja asetuksien mukaan korkea-arvoiseen keisarilliseen hovioikeuteen anna aikomaansa muutoksen anomusta valitetun päätöksen kanssa ja muine siihen kuuluvine lisäyksineen, mutta ynnä, jättäen epäyskirjan, sanoo syynä olleen erinäisiä ja välttämättömiä esteitä, ettei hän saattanut sitä kaikin puolin täyttää, on hänen ilmoittamansa este, hänen keisarillisen majesteettinsa armollisen asetuksen 4 p:ltä kesäk. 1817 mukaan, asianomaisen tuomarin, julkisen notarion, papin, ruununpalvelian tahi muiden seudulla olevien uskottavain henkilöitten kirjallisella todistuksella vahvistettava, minkä jälestä on korkea-arvoisen keisarillisen hovioikeuden tutkittava tämmöisen todistuksen arvo ja onko tyytymättömän asianomaisen puhevalta siinä katsottava säilytettäväksi taikka ei. Vuosi ja päivä edellä kirjoitettu.

Juh. Borgström. G. H. Forsius. Kaarlo Gust. Ottelin. Henr. Juh. Lindström, C. M. Kjellman.

22. _Waasan hovioikeuden päätös_ 11 p:ltä jouluk. v. 1827.

Keisarillisen Waasan hovioikeuden, Suuriruhtinanmaan Suomessa, päätös kihlakunnanoikeudessa Liperin pitäjässä ja Kuopion läänissä tutkitusta sekä saman oikeuden ynnä Porvoon tuomiokapitulin tuomitsemasta jutusta, jossa sanotun pitäjän kirkkoherra, provasti N. J. Perander ja talollinen Olli Rautiainen ovat kantaneet nykyisestä virkaatoimittavasta vankihuoneen saarnaajasta Svartholman linnassa Henrik Renqvist'istä, kuin myös siitä kanteesta, jonka Renqvist on nostanut provasti ja kirkkoherra Perander'ista erinäisten rikosten ja erhetysten vuoksi pappisviran toimittamisessa, ja tämän kanssa yhteydessä tehdystä Renqvist'ille vastuun vaatimuksesta, kun hän lukukinkerissä v. 1820 syksyllä on muka antanut kurittaa alaikäistä mökkiläisen poikaa Juhana Antinpoika Ihalaista, saadaksensa Ihalaista tunnustamaan hänestä silloin ilmoitettua näpistysrikosta ja sen kautta valtio-valan rikkonut; missä asiassa kihlakunnan oikeus ja tuomiokapituli ovat lausuneet mietteensä, niinkuin alempana tarkemmin ilmoitetaan, sekä tuomiokapituli on lähettänyt päätöksensä keisarillisen hovioikeuden tarkastettavaksi; jonka jälestä niin hyvin provasti Perander kuin virkaatoimittava vankihuoneen saarnaaja Renqvist'kin ovat lähettäneet asiasta muistutuksensa. Waasassa 11 p. jouluk. 1827.

Tutkinnot ja juttuun kuutuvat asiapaperit osoittavat: että provasti ja kirkkoherra Perander eräässä tuomiokapituliin 8 p. marraskuuta