v. 1823, ja pappina ollessaan Liperissä, kehoitti Paterson häntä, ei
ainoastaan uutteraan virkansa toimitukseen, vaan myöskin auttoi häntä Jumalan pyhän sanan levittämisessä Karjalaan (katso kirj. n:o 14). Saatuansa tietää Renqvistin joutuneen toivottomaan tilaan, lähetti Paterson hänelle varoja elämän tärkeimpiin tarpeihin. Samoin teki kaksi muutakin kristillismielistä miestä, _Juh. Gosner_ ja _Corn. Rahm_, koska he toivoivat, että tylyt suhteet eivät tyhjäksi tekisi Renqvistin ajamaa Jumalan asiaa. Monta Rahm'in lohduttavaista ja rauhoittavaista kirjettä on tässä luettavana n:o 15-20.
Palveltuansa jonkun aikaa ylimääräisenä apulaisena (amanuens) tuomiokapitulissa, määrättiin Renqvist Keisarin armollisella, kesäkuun 16 pv. 1826 annetulla käskyllä seuraavan heinäkuun 13 päivästä virkaatoimittavaksi vankihuoneen saarnaajaksi Svartholman linnaan, jossa hän sai pankkoruplan päivältä palkaksi tai 365 ruplaa vuodelta, minkä ohessa häntä nimenomaan kiellettiin linnasta ulos menemästä, jota linnan päällikkö määrättiin silmällä pitämään. -- Ja sittekun Liperin käräjät olivat lähettäneet tutkinnon asiasta ja virkaatoimittava pastori Porvoon tuomiokirkon seurakunnassa, lehtori Kaarlo El. Alopaeus konsistorioon lähettämässä kirjeessänsä kesäkuun 22 päivältä v. 1826 oli valittanut Renqvistin osoittaneen tottelemattomuutta ja ylenkatsetta niille käskyille, joita lehtori virkansa puolesta [Tottelemattomuuden todistukseksi oli lehtori Alopaeus muun muassa katsonut muka seuraavat tapaukset. Hän kielsi Renqvistiä pitämästä muita kokouksia, kuin semmoisia, joissa oli kaksi tai kolme henkilöä. Mutta Renqvist kysyi kuinka hän silloin tekisi, jos useampia henkilöitä saapuisi Jumalan sanaa kuulemaan. Teidän pitäisi kieltää heitä kokoutumasta luoksenne joukottain. Tätä vastaan muistutti Renqvist: Math. 4: 9 värsystä tiedämme Vapahtajan tehneen opetuslapsensa ihmisten kalastajiksi, vaan mikä kalastaja on niin tyhmä, että hän verkkoa laskiessansa ensin karkoittaa kalat. Peräti toista opettaa Vapahtaja meille Luukk. 5 lu'ussa, jossa puhutaan suuresta kalansaaliista.] hänelle antoi, otti tuomiokapituli lopullisesti tutkiaksensa kaikki tämän lavean jutun tapahtumat ja näki näitten paksujen kanne- ja vastuukirjatukkujen sisällöstä olevan selvän, ettei Renqvist ansainnut sen suurempaa rangaistusta, kuin että hän käytöksestänsä saisi tuomiokapitulissa vakaisia nuhteita ja julkisesti pyytäisi anteeksi niiltä esimiehiltänsä, joille hän puheissa ja kirjotuksissa oli osoittanut epäkunnioitusta sekä maksaisi kantajalle lainkäynnin kulungit (katso kirj. n:o 21).
Tietääksensä ei Renqvist ollut opettanut mitään, joka soti Raamatun oppia vastaan, vaan hän kaikissa oli toimittanut virkansa, niinkuin rehellisen paimenen tulee ja hänen kallis virkavalansa häntä vaati, oli hän tyytymätön asian päätökseen ja haki sen muutosta lavealla valituskirjalla, jossa hän puolestansa tutkii ja kumoaa kaikki kanneseikat ja sen ohessa selittää itselleen välttämättömäksi tehdä virkansa niin, kuin hän oli tehnyt. Hän katsoen tätä, ei omakseen, vaan Jumalan asiaksi, tahtoi hovioikeuteen perinpohjin selittää seikkansa ja mihin kärsimisiin maailma sentähden oli hänet saattanut. Tyynellä malttavaisuudella otti hän vastaan sentähden hovioikeuden loppupäätöksen joulukuun 11 p:vältä v. 1827, missä valittamansa rangaistus, johon tuomiokapituli hänet tuomitsi, siihen määrään kovennettiin, että hovioikeus tuomitsi hänen, paitsi anteeksi pyyntöön ja lainkäynti-kulunkien maksamiseen, rahasakkoihin ja yhdeksi vuodeksi olemaan viratta (katso kirj. n:o 22). Ja täten viimeinkin loppui lainkäynti.
Emme tahdo jättää tässä mainitsematta Renqvistin vastustajista Liperissä erästä miestä, joka muutti mielensä hänestä ja näytti osanottavaisuutta hänen surkuteltavaan tilaansa. Katteini Henr. Bogisl. Nilsson, joka omasi konnun Liperin kirkonkylässä, ei alussa kärsinyt Renqvistin parannussaarnoja ja hartausharjoituksia enemmän, kuin muutkaan pitäjän säätyhenkilöt. Mutta Nilsson saatuaan vakuutuksen siitä, että Renqvist'iä viattomasti syytettiin, niinkuin hän opettaisi, ettei se, joka on herännyt ja haluaa hartausharjoituksia ja jumalista elämää, tarvitsisi tehdä maallista työtä, ei totella heräämättömiä vanhempiansa, isäntiänsä ja esivaltaa, ja siitä, että Renqvist päinvastoin kehoittaa uskolliseen työhön ja tottelemaan niitä, joilla on valta käskeä, jos käskyt eivät ole semmoisia asioita, mitkä sotivat Jumalan sanaa ja käskyjä vastaan, ja huomattuaan myöskin tämän todistukseksi renkinsä ja mökkiläisensä, jotka olivat irstaiset ja tottelemattomat, mutta kokouksissa tultuansa tilansa tuntemaan, raitistuvan elämässään ja ruvenneen ahkeroiksi ja uskollisiksi kutsumuksessaan, sai hän toiset ajatukset Renqvistin vaikutuksesta ja rupesi hänestä pitämään, vaan ei kuitenkaan heti ilmoittanut sitä Renqvistille. Mutta kun hän tuomittiin vankeuteen, ei Nilsson voinut kauemmin suvaita hänen viatonta kärsimistään, vaan avasi sydämensä hänelle ja rupesi hänen ystäväkseen. Ja hänen todellinen ystävyytensä näkyy muun muassa kirjeestä, jonka hän kirjoitti Waasan hovioikeuden presidentille C. J. Rotkirch'ille v. 1826, konsistorin tuomion langettua (katso kirj. n:o 23). Eräs toinen mies, joka kauan oli suosinut Renqvistiä ja osanottajaisuudella kohteli häntä, oli Perniön provasti, tohtori G. Rancken, kuten se kirje osoittaa, minkä Renqvist Patmos'estansa v. 1827 kirjoitti Rancken'ille (katso kirj. n:o 24). -- Hänen palveluksensa Liperissä on vielä rakkaassa muistossa hänen entisillä sikäläisillä sanankuulioillansa.
Svartholman muurien sisään suljettuna työskentelemään törkeitten syntisten parantamiseksi ja johdattaen heitä oikealle tielle, vietti Renqvist siellä puoli-kymmenettä vuotta, kunnes hän 29 p. heinäkuuta v. 1835 sai valtuukirjan kappalaisen virkaan Sortavalassa. Kuinka monta paatunutta syntistä hänen Svartholmassa lienee onnistunut saattaa katumukseen ja parannukseen, ei tarkemmin tiedetä. Aivan hedelmättömästi ei hän täälläkään näkynyt kutsumuksessaan työskennelleen, koska hän sai kääntäneeksi monta syntistä katumukseen ja parannukseen. Niistä tahdomme mainita jotakin vanki Mikko Pylkkäsestä, joka oli kotoisin Mikkelin pitäjästä ja tuomittu tunnustuksessaan epäluulon-alaisena vääränrahan tekemisestä. Tämän Pylkkäsen luona vankihuoneessa kävi useasti veljensä Taneli, joka mieltyi Renqvistin oppiin ja alkoi kotipitäjässään julistaa sitä muille ja itse sen mukaan elää. Svartholmasta vapaaksi päästyänsä, horjahti Mikko veli armotilastansa, jota vastoin Taneli uskollisesti työskenteli Renqvistin opin levittämiseksi sanotussa pitäjässä. Monet muutkin vangit tulivat heränneiksi, joista talollinen _Jaakko Eweli_, kotoisin Wähä-Kyrön pitäjästä, irti päästyään rupesi Renqvistin kirjakaupitsiaksi (kolportöriksi) Waasan läänissä. Siitä kirjevaihdosta, jota hän kirjakaupitsiana ollessaan piti Renqvistin kanssa, nähdään Ewelin likeisimpinä ystävinä ja mielenheimolaisina Svartholmassa olleen Nordlund, Back, Kivimäki, Pylkkänen, Nyberg, Jusola, Juhana Jakku, kuin myös N. G. Malmberg Pidisjärvellä, Töysän saarnaaja Wilh. Österblad, Orismalan rautatehtaan saarnaaja Fr. M. Toppelius, ja toimittivat Renqvistin kirjojen myöntiä Waasan läänissä. Kirjevaihdosta, joka enimmäkseen sisältää kirjojen myönti-tiliä, tahdomme tässä julkaista ainoastaan pari kirjettä (n:o 25, 26), joissa Eweli puhuu sielunsa tilasta. Ettei Renqvist muussakaan suhteessa ollut joutilaana, todistavat ne monet uskonnollisten kirjojen suomennokset, joita hän Svartholmassa ollessansa toimitti painoon. Kirjojen kääntämistoimi näytti yleisesti olleen rauhoittava lohdutus hänen sielulleen, samoin oli se ainakin vähäisenä apuna hänen ruumiilliselle toimeentulolleen. Sillä noinakin surullisimpina vuosina 1825-1827 toimitti hän painoon koko seitsemän kappaletta vähäisiä kirjasia, joista muutamat sittemmin ilmestyivät 3, 4 jopa 6 painoksessa. Kuitenkaan ei tämä yksinään olisi riittänyt näissä elämän koettelemisissa ja tuskissa voimassa pitämään hänen miehuuttansa elämänsä tarkoituksen työssä ja säilyttämään vähentymättömänä hänen ahkeruuttansa Jumalan asiassa, jollei hän Herran tahdolle turvallisella alamaisuudella olisi vastanottanut niin iloisen kuin suruisenkin päivän ja muistanut Vapahtajan sanoja: _Te tulette vihattaviksi kaikilta minun nimeni tähden; vaan ei hiuskarvakaan pidä päästänne hukkuman. Pitäkäät sielunne kärsivällisyydessä_, Luukk. 21: 17-19; ja sovittanut pyrintöihinsä ja lähetystoimeensa Gamalielin sanoja: _jos tämä teko on ihmisistä, raukee se tyhjään; vaan jos se on Jumalasta, ette sitä voi tyhjäksi tehdä_, Ap. T. 5: 38, 39. Itsekin sanoo hän puolustuskirjassaan (katso kirj. n:o 10): "Jos ei minun kohtaloni saisikaan martyrikruunua, niin kärsin minä totisen uhrin viattomuuden ja uskontoon sydämellisen hartauteni, hyveiden ja hyvien tapojen tähden, ja tahdon iloisesti heittäytyä tähän kohtaloon."
Iloista oli Renqvistin Svartholmassa saada monta todistusta jumalismielisten ihmisten avusta hengellisten kirjojen toimittamiseksi. Hän oli suomentanut kaikki neljä Arndt'in kirjaa "Totisesta kristillisyydestä", ja talvella v. 1827 lähetti hän ne kirjanpainaja Frenckelille Turkuun, jossa ne syksyllä joutuivat tulen ruoaksi, ja Renqvist ei edes tiennyt, oliko niitten painaminen alotettukaan. Mutta mitä tapahtui? Eräs hänelle tuntematon mies, kauppias J. M. Ilwan Raumassa, joka pitäjän suutari Juh. Dahlberg'illä oli nähnyt vaillinaisen kappaleen sanotun teoksen ensimäistä kirjaa, kiittää Renqvistiä käännöksestä ja lähettää kahdeksantoista taaleria työn jatkamisen kehoitukseksi. Renqvist tilasi silloin vaillinaisen painoksen ja Ilwan, joka piti huolta toimittamisesta, lähetti taas Renqvistille 150 taaleria. Samoin kävi myöskin Chr. L. Hjeltin kirjapainossa painetulle Renqvistin saarnalle: "Itse-koettelemus ja parannuksen neuvo", josta mainittu Dahlberg myöskin oli ennättänyt saada kappaleen ennen Turun patoa. Tästäkin kirjasta sai hän Ilwanilta 100 taaleria vaivoistansa. Samaan aikaan, kuin Ilwanin rahalähetyksen, sai Renqvist ystävältänsä, rusthollari Salomo Häkkäselta Mäntyharjusta 250 taaleria ja entiseltä sanankuulialtaan, talollinen Iwar Sahlmanilta Liperissä 100 pankkoruplaa.
Näin kehoitettuna monelta kulmalta, jatkoi Renqvist sitä suuremmalla mielihyvällä ja halulla kirjojen kääntämistointansa. Mutta vaikka vapaa-ehtoiset avut olivat jotenkin suuret, ei ne hänelle riittäneet monen kirjan kustantamiseen, jolleivät kirjanpainajat suostuneet antamaan aikaa painatusmaksujen suorittamiseen, siksi, että hän niitä myömällä ennättäisi saada siihen varoja. Pikainen kirjojen meno antoi hänelle tilaisuuden tavallisesti vuodessa maksaa kirjapainajille; ja samassa kuin hänen kirjansa tulivat yleisemmin tunnetuiksi, menivät ne nopeammin kirjakauppiaitten ja kirjansitojain sekä muitten henkilöitten toimella, jotta kävivät Svartholmassa sukulaistensa tuona. Tällä tavoin sai hän perheensä elättäneeksi, ja kirjasia ilmaiseksi jakamalla köyhille Jumalan valtakunnan leviämistä edistäneeksi monessa maaseudussa. Hän painatti ei ainoastaan suomalaisia, vaan ruotsalaisiakin kirjoja, niinkun Hammerinin postilla (Hammerins postilla) ja Ehtoolliskirja (nattvardsbok), Huutavan ääni (Ropande rösten), Tutkinnoita kuukauden joka päivälle (Betraktelser för hvarje dag i månaden), Vaillinaisesta kristillisyydestä (Bristande christendom) ja Fresenius'en Lyhyt opetus katumattomille (Fresenii korta undervisning för obotfärdiga).
Mitä nyt Renqvistin oppiin tulee, on prosessori _A. J. Granfelt Det kristliga lifvets vilkor och väsende_ (Kristillisen elämän ehdot ja olento) nimisessä kirjassaan selittänyt sen ja annostellut tieteelliseltä kannalta. Me kerromme maan tässä lyhykäisesti, mitä Renqvist itse siitä mainitsee _"Wäärän opin kauhistus"_ kirjassaan. Hän sanoo nimittäin opettavansa, että ihminen, kun syntivelan tunto hänessä herää, pakoitetaan katuvaisena synnin murheessansa rukoilemaan Jumalalta armoa ja laupeutta, Ps. 51: 15, ottamaan turvansa Jesukseen ja hänen ansioonsa, käymään usein Herran pyhällä ehtoollisella, tutkimaan ja kuulemaan Jumalan sanaa, Joh. 5. 39, pakenemaan syntiä, ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jesusta, Luukk. 9: 23 ja kestäväisenä vastaan ottamaan ja kärsimään maailman pilkkaa, vihaa ja vainoa 2 Tim. 3: 12. Mutta hän pakenee syntiä ei ainoastaan ulkonaisesti, vaan sisällisestikin, Ef. 55: 7, ja yhdistyy Jesuksen kanssa, 1 Kor. 6. 15, 19, ja tulee oksaksi totisessa miinapuussa, Joh. 15 luku että Jesus asuisi hänessä ja hän siten uskolla omistaisi hänen ansionsa omaksi ansioksensa, ja hänen vanhurskautensa omaksi vanhurskaudeksensa Jumalan vihaa vastaan, ja hänen valonsa valistukseksensa taitaakseen eroittaa hyvää pahasta, ja hänen voimansa väkevyydeksensä, voidakseen kuolettaa vanhan ihmisen, ja hänen rakkautensa omaksi rakkaudeksensa Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan [Katso Wäärän opin kauhistus ja oikean opin puolustus. Kuopiossa 1854; s. 26-28.] Kaikkea tätä nimittää hän katumukseksi, parannukseksi synnistä ja maailmasta ja kääntymiseksi Jumalaan. Mutta, sanoo hän vielä, tietäen kykenemättömyytensä täyttämään Jumalan lakia, täytyy ihmisen, saadakseen huojennusta synnin raskauttamalle omalle tunnolleen, sen äärettömässä surussa, laskeutua tomuun, ja tunnustaen syntivelkansa Jesuksen nimessä huutaa laupeaalta isältä armoa Jesuksen ansion tähden ja turvautua lohdullisiin sanoihin Joh. 15-16. Puhellen Jumalan kanssa rukouksessa, voi hän avata sydämensä Jesukselle, vastustaa syntisten ajatusten asumusta sydämessä ja siten estää niitä tukahuttamasta vanhurskauttamisessa saatua elävää uskoa; hän voi parantaa elämänsä ja olla siinä pysyväinen. Hän katsoi katuvaisen ihmisen, joka elävällä uskolla ottaa vastaan Kristuksen ja hänen ansionsa ja vanhurskautensa, kelvolliseksi tulemaan Jumalan luokse. Päinvastoin, mitä muutamat hänen vastustajansa ovat väittäneet, opetti hän, että uskon vanhurskauden tulee käydä elämän vanhurskauden edellä. Hänen etevin oppilauseensa oli, että kun usko töittä on kuollut, ihmisen tulee rukouksella ja valvomisella säilyttää vanhurskauttamisessa saatu elävä uskonsa, koska tämän kadotettua koko hänen kääntymisensä ja pyhityksensä häviää. Uskotta on mahdoton Jumalalle kelvata, Hebr. 11: 6, ja kaikki työmme elämättä uskotta ovat hyödyttömät ja turhat. Jos mieli elämän-vanhurskauden säilyä ja kasvaa, on elävä usko säilytettävä ja kasvatettava, mikä ei tapahdu, jollei olla uutterat rukouksessa sisällisesti ja ulkonaisesti ja valvomisessa sydämensä ja koko elämänsä ylitse, niinkuin armovälikappaleitten käyttämisessäkin, kuten Paavali sanoo: _Ottakaat päähänne autuuden rautalakki, ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana; ja rukoilkaat joka aika kaikella rukoilemisella ja anomisella Hänessä, ja siinä valvokaat kaikella ahkeruudella ja rukouksella._ Ef. 6: 17, 18.
On ennen jo kerrottu (katso prof. Matth. Akianderin teosta "Historiska upplysningar om religiösa rörelserna i Finland", VI osa s. 18-20) hänen saaneen tälle opilleen kiivaan vastustajan, P. Ruotsalaisen, joka ryhtyi vastustamaan Renqvistin opin pääkohtaa rukouksesta ja vanhurskaasta elämästä. Saadakseen opillensa sijaa Liperissä, lähetti Ruotsalainen sinne ensin muutamia tiedustajia; sittemmin tuli hän itse kahden muun kanssa ja luuloitteli Renqvistin lahkolaisille heidän oppi-isänsä ja pappinsa pitävän heitä lain piinapenkissä, koska hän ei tuntenut likemmin heidän sielujensa autuudetonta tilaa, eikä siis myöskään ymmärtänyt heitä johdattaa oikealle tielle. Siihen vaaditaan kielillä puhujia, jotka parhain tuntevat kunkin ihmisen sisällisen tilan, mutta teidän pappinne hylkää nämä hengen lahjat. Sentähden olisi parasta, että joku tai jotkut seuraisivat meitä opettelemaan tätä puhetta. Mutta Renqvist saatuaan kuulla tästä, kielsi hän sanankuulioiltaan kaiken seurustelemisen ja yhteyden näitten "kielten rohvessorien" (linguarum professores) kanssa (katso kirj. n:o 27 [Katso vielä mitä tästä on ennen sanottu prof. Matth. Akianderin teoksessa "Historiska upplysningar om religiösa rörelserna i Finland", VI osan s. 18-23.]).
Suullisessa keskustelussa erään Ruotsalaisen lahkolaisen kanssa oli Renqvist, näyttääkseen rukousten pitämisen hyötyä, kerran maininnut Jesuksen ja Danielin esimerkit; mutta Ruotsalais-lahkolainen koki kumota häntä kutsumalla kaksi seuraajaansa ja kysymällä heiltä, mitä hyötyä he sielunsa rauhalle olivat saaneet rukouksesta, johon kumpikin yksimielisesti vastasi sielunsa tilan olleen surkuteltavan niin kauan, kun he harjoittivat rukousta, vaan tulleensa hengellisen köyhyytensä tuntoon ja saapuneensa sielujensa pelastuksen suhteen oikealle tielle heti, kun olivat lakanneet rukouksia pitämästä. Ja vaikka Ruotsalais-lahkolainen puolestaan lisäsi asian pitämän olla niin, kuin nämä miehet omasta kokemuksestaan yksinkertaisesti todistivat, ei Renqvistiä, jolla oli päinvastainen kokemus, saatu myöntymään näitten henkilöitten vakuutuksella eikä lauseilla, joita Ruotsalais-lahkolainen tässä tilaisuudessa luki Fresenius'en Rippikirjasta [Katso Wäärän opin kauhistus, s. 71.].
Kun nyt Ruotsalainen ja Renqvist saarnasivat parannusta ja uskoa, eivät he pääasiassa niin paljoa erinneet toisistaan, kuin he itse luulivat ja väittivät. Kumpainenkin koki tulla Kristuksen luo, vaikka eri tietä myöten. Kuitenkin tuli heidän kesken mielenkiihko samassa määrässä ankarammaksi, kuin kumpaisenkin lahkolaiset enenivät maaseuduilla. Renqvist kun oli pakoitettu olemaan yhdessä paikassa, saattoi ainoastaan kirjoituksillaan vaikuttaa kansaan muilla seuduilla. Ja vahvistaaksensa lahkolaisissansa rukouksen oppia, antoi hän v. 1835 painosta kirjat: _tutkinto rukouksen tarpeellisuudesta_ ja sittemmin v. 1844 puolustuksen opillensa, nimellä: _Wäärän opin kauhistus ja oikian opin puolustus_ [Toista painosta, joka tuli ulos v. 1854, on tässä seurattu.], jossa hän paljastaa kaikki Ruotsalaisen ihmiselliset heikkoudet ja selittää, että hänen oppinsa on aivan väljän lutherilainen, koska hän ei ainoastaan hylkää rukousta, varsinkin sydämen nöyryydessä tapahtuvaa ja sen ohessa muitakin jumalisuuden harjoituksia, vaan kuitenkin kunnioittaa halpaa elämän parannusta ja väittää, ett'ei ihminen voi lohduttaa itseänsä Jumalan armolla ja Kristuksen ansiolla, ei varsinkaan ilman sisällisiä tuntumuksia ja Pyhän Hengen sisällistä todistusta ja sisällistä vahvistusta (passi) uskolla omistetusta Kristuksen sovituksesta.
Koska Renqvist oli köyhä, täytyi hänen lopettaa lukemisensa niin pian kun mahdollista, astuakseen kirkon palvelukseen. Jumaluusopillisen tietonsa sai hän Pyhästä Raamatusta ja tunnustuskirjoista sekä hartauden kirjoista, joista hän tuki monta ja piti sen, mitä niissä oli hyvää ja hänen oman sydämensä halajamisen kanssa yhtäpitävää. Sillä hänessä vaikutti enemmän tunto, kuin ymmärrys. Turussa ollessaan seurusteli hän sellaisten jumalisten henkilöitten kanssa, jotka kristillisessä vakuutuksessaan suosivat sekä lakia että evankeliumia tai parannusta ja uskoa ja jotka sydämessänsä säilyttivät lämpyisemmän kristillisyyden, kuin jäykkä oikouskoisuus (orthodoxia). Ne kirjoitukset, joita hän enimmän suosi ja tutki, ovat: _Arndt, Totinen kristillisyys ja Parahin yrttitarha, Fresenius, Neuvojille ja neuvottaville, Rippi- ja Herran Ehtoollisen kirja ja Omantunnon kysymykset, J. Gerhard, Pyhät tutkistelemukset, Hammerin, Tien osoittaja ijankaikkiseen elämään, Gouge, Sana syntisille, sana pyhille, Baudewien Vanhempain ja lasten sielun pelastus, J. Wegelius, Postilla, Chr. Scriver, Sielun aarre_ (Själaskatt) ja _Abr. Achrenius'en kirjoituksia_, sekä useita muita. Koko siinä kirjajoukossa, jonka hän suomalaisessa käännöksessä painoon antoi, ei ollut kuin pari kappaletta Lutherus'en teoksia, jotka kumminkaan eivät olleet hänelle tuntemattomia.
Olemme jo ennen [Katso V osa 4. 370.] puhuneet Porvoossa nousseesta erimielisyydestä Renqvistin ja H. Wikström'in kesken, joka asetti Lutherus'en teokset muun hartauden kirjallisuuden edelle. Tässä saattaa vielä mainita, että kun Renqvist papinkokelaana Porvoossa kysyi Fr. Axbergiltä, mistä tiedetään jos meillä on elävä usko; vastasi Axberg: rakkaudesta. Renqvist: no, kuinka sitten tiedetään, että meillä on rakkaus? Axberq, koska otetaan vaari omista ajatuksista, huomataan, että on enempi maallista ja syntisiä ajatuksia, kuin hengellisiä ja jumalisia, ja tämä todistaa, että ei ole rakkautta Jumalaan eikä ihmisiin ja niinmuodoin puuttuu elävä usko. Renqvist vastasi: sitä minä en tahdo vastustaa; päinvastoin helposti myönnän, ettei minulla ole oikeaa rakkautta, enkä ole oikeastaan kääntynyt. Sittekun hän vihittiin papiksi ja määrättiin pastorin apulaiseksi Liperiin, sanoi Axberg hänelle: te tulette olemaan pappina varsin pimeässä Karjalassa ja siellä tulette joko antamaan teidän sielunne asian raueta tai vahvistutte siinä. Tämä riippuu teidän vaikuttavaisuudestanne; sillä edellinen tapahtuisi, jos te ette voi saattaa ihmisiä heräämään, jota vastaan, jos te vaikutatte muitten heräämistä te itse tulette varjelluksi lankeemuksesta ja välikappaleena Jumalan kädessä saattaisitte sanankuulianne pitämään huolta sielunsa autuudesta.
J. Fr. Bergh'in, nykyisen Rantasalmen pastorin kanssa on Renqvist ollut yhteydessä kauemman aikaa, kuin yhdenkään muun nykyään elävän seurakunnan opettajan kanssa, ollen aina kuitenkin heidän uskonnolliset mielipiteensä samat. Renqvist on alati pysynyt opissansa, J. Fr. Bergh'iin sitä vastoin ovat helposti muutkin vaikuttaneet. Usean kerran koetti hän sovittaa Ruotsalaista ja Renqvistiä keskenään heidän opissansa. Renqvistille kirjoitti hän myös v. 1824 sellaisen kirjeen, jossa hän toivoi, että Renqvist hylkäisi lakimaisen oppinsa ja tulisi enempi evangeliseksi. Tähän vastasi Renqvist, ett'ei hän luullut olevansa mitenkään liiaksi lakimainen, koska hän opettaa, että syntisen, joka tuntee itsensä tuomituksi, pitäisi uskolla omistaa Kristuksen ansio ja hengellisesti köyhän pitäisi uskoa, että hänen syntivelkansa annetaan hänelle anteeksi Kristuksen sovintokuolemalla, niinkuin syntisen vaimon, publikanin, Pietarin ja Tuhlaaja pojan esimerkki osoittaa, ja jos hän ei rohkenisi uskoa, pitäisi hänen rukoilla itsellensä senlaista uskoa ja odottaa Herran apua, luottamatta sisälliseen todistukseen, sekä turvautuen Jesuksen lupaukseen Matth. 5: 3, autuaat ovat hengellisesti vaivaiset. Ja kun kirjeenvaihto tämän ystävän kanssa valaisee Renqvistin omaa sisällistä vaurastumista, lisäämme tähän moniaita hänen kirjeitänsä (katso kirjeet 28-36).
Sittekun Renqvist v. 1844 oli ulosantanut edellämainitun "Wäärän opin kauhistus"-kirjan, ilmestyi pappismies Kaarlo Iisakki Nordlund kumoten sekä Renqvistin että Ruotsalaisen opin, joita uuden _evangelilaisuuden_ julistajat (ihmis-)_töiden oppina_ tahtoivat hävittää. [Tämä lentokirja on nimeltä: "Wäärän opin kauhistuksesta" j.n.e., jonka on kirjoittanut ja kustantanut H. R. v. 1844, muutama, sana. Turussa 1846.] Kirjantekijä moittii Renqvistiä sentähden, ettei tämä ensinkään selitä Ruotsalaisen suurimpaa hairausta, nimittäin, että hän heränneitä ihmisiä, joita ensin johdattaa evangeliumin armolupauksiin ja uskoon, sittemmin hämmentää tämän Jumalan sanaan ja armolupauksiin perustuman uskon omalla opillansa sisällisestä taistelusta ja ikävöimisestä Pyhän Hengen todistusten perään. Ei myöskään kirjantekijä luule Renqvistin likemmin antaneen ilmi, missä määrin tuota riidanalaista kielillä puhumista oikeastaan on Ruotsalaisen lahkolaisissa. [Renqvist kyllä selittää tarkasti koko ky'yllään Wäärän opin kauhistuksessa s. 140-142.] Mitä koskee itseä Renqvistiä, paheksii Nordlund hänen Lutherus'esta mainitsemia lauseitansa sivuilta 82, 83, 101, 104 ja tuumaa, että Renqvist ei anna uskolle oikeaa arvoa ja merkitystä, semmoista, kuin evangeliumi opettaa, koska hän sallii sen, joka uskon perästä seuraa, käydä yhtenä uskon kanssa, niin että uskon hedelmät tulevat samaa tietä uskoksi. Nordlundin kirjoitukseen vastasi Renqvist v. 1848 lentokirjallaan: _Vastaus sille kirjalle, joka väärän opin kauhistus kirjaa vastaan on räntätty_ Turussa v. 1846, jossa hän selittää, että hän on aina pitänyt Lutherus'en ja hänen kirjoituksensa oikeutetussa armossansa ja kunniassansa ja nyt on ainoastaan julkaissut Pontoppidan'in sanat hänestä sekä, ett'ei hän missään ole vähentänyt uskon oikeaa merkitystä autuuden opissa, vaan päinvastoin kaikissa kirjoituksissaan kokenut teroittaa parannusta ja uskoa evangeliumihin. Mark. 1: 15. Ja kun F. G. Hedberg sittemmin "Kristillisissä sanomissa", n:o 38 vuosikerrassa 1855, väitti Renqvistin kirjoitusten vaikuttaneen häiriöä Inkerinmaassa, katsoi Renqvist itsensä kehoitetuksi kumoamaan tätä väitöstä ja kirjoitti evangelisuutta vastaan kirjan, joka tuli painosta v. 1856 nimellä _Kuolleen uskon opin ilmoittaja_, missä hän, ottaen todistukseksi Jaak. 2: 20, että usko ilman töitä on kuollut, selittää kaikki evangelisuuden lahkolaiset kuolleen uskon julistajiksi, koska he rakentavat kaikki uskolle ja hylkäävät kaikki työt. Että hän näille mietteilleen löysi saman mielisiä henkiheimolaista useissa paikoissa, nähdään muun muassa kirjeistä (n:o 37-40) tässä jälempänä.
Mitä muuten huomattanee tyytymättömyydestä Renqvistin autuuden opin käsityksestä, ei edes hänen vastustajansakaan pitäisi voivan kieltää tai himmentää hänen puhtaan tarkoituksensa johtamaa ja yli neljäkymmentä vuotta taukoomatta kestänyttä intoansa edistää Suomen kansassa Jumalan pelkoa, avuja ja siveellisyyttä. Sydämen ilolla voipi huomata Renqvistin vaikutuksen hedelmiä, jotta semmoiset paheet, kuin juoppous ja siitä seuraavat rikokset niillä seuduin, joissa hän oli palvellut ja varsinkin missä hän vielä palvelee, ihmeteltävässä määrässä ovat vähenneet. Hänen kirjoituksiansa, jotka ovat levinneet yli koko maan myöskin siellä, missä muut oppipuolueet ovat saaneet lahkolaisia, ja luetaan halulla. Tämän kirjoittaja [Prof. Akiander. Suom. muist.] oli matkoillaan maassa kansan ulkonaisesta elämästä ja käytöksestä huomannut josko he kuuluivat Ruotsalaisen tahi Renqvistin henkiheimolaisiin. Edelliset näyttävät synkiltä ja alakuloisilta, ovat sulkeutuneet itseensä, eivätkä paljon huoli ulkonaisesta elämästään, sitä vastoin jälkimmäiset ovat siistit, puheliaat ja tyytyväiset elämäänsä.
Kun eräs asia, joka myöhempänä asiana hallituksen suostumuksella tuli yleiseksi puuhaksi, voitti suuren osanottavaisuuden koko maassa, nimittäin, että pakanamaailmassa julistaa Jumalan ilmoitettua Sanaa ja iloista tietoa maailman Vapahtajasta, oli Renqvist jo kymmenen vuotta ennen kaikessa hiljaisuudessa sitä harjoittanut ja siten valmistanut kansan mieltä tähän pyhään työhön. Sillä tunnettu on, että hän jo vuodesta 1847 lähtien teki keräyksiä pakanalähetyksen hyväksi ja lähetti niitä lähetysseuralle Tukholmaan. Sillä tavoin lähetettiin sinne 200, 300 ja vuonna 1853, 500 ruplaa kerraltaan. Tässä työssä oli hänellä uskollisena auttajana _Ferdinand Uhde_ Tampereella, eräs harras kristitty ja "hiljaisista maassa", joka maailman silmissä huomaamattomana edisti Suomen saloissa Jumalan asiaa kiitollista muistoa ansaitsevalla lämpimyydellä. Yhteensopivaisuus uskonnollisissa vakuutuksissa ja mielipiteissä ja siitä seuraava henkiheimolaisuus teki nämä miehet uskollisiksi ystäviksi ja veljiksi Kristuksessa. Kirjoittaja ei saata olla muutamilla tässä alempana julkaistuilla kirjeillä (n:o 41-46) osoittamatta heidän yhteistä ahkeroimistansa pakana-lähetyksen edistämiseksi ja sitä suurta armoa, jonka Uhde antaa Renqvistille ja sitä vilpitöntä ystävyyttä, jolla hän yhtenään kohtelee tätä luonnollisilla silmillä näkemätöntä, mutta sielun puolesta hänen kanssansa läheisesti yhdistettyä kristillisyys-veljeänsä.
Vaikka Renqvist oli ahkera hartauskirjallisuuden suomentamisessa, oli hän yhtä innokas kirjeellisesti vaihtamaan ajatuksiansa etäämpänä asuvien sielunystäväinsä kanssa, ja suullisesti opettamaan yksinkertaisia, lohduttamaan murheellisia ja huojentamaan vaivatuita, jotka muualta hänen luoksensa tulivat. Tässä myöhemmin olevista kirjeistä (n:o 47-82) nähdään, että kristiveljet eri paikoista kysyivät hänen neuvoansa, varsinkin kun eri oppilahkolaiset kokivat johdattaa heitä pois Kristuksen opin yksinkertaisuudesta. Uhde'lta hän sai 17 vuotena (1843-1860) 80 ja J. M. Ilwan'ilta Raumalta 25 vuotena yli 50 kirjettä. Muista henkilöistä, joitten kanssa Renqvist myöhempinä 20 vuotena piti kirjevaihtoa, nimitettäköön: talollinen _Heikki Ojala_ Pattijoen kylästä, Siikajoen pitäjästä, maanviljeliä _E. G. Ilwan_ Ahlaisten kappelista, talollinen _J. E. Niemi_ Mörtmarkun kylästä, Lapvärtin pitäjästä, talollinen _M. Ahvenainen_ Mäntyharjun pitäjästä, _Kristina Stenbäck_ Rautalammin pitäjästä, loinen _Heikki Tuovinen_ Majasalmen kylästä, Liperin pitäjästä, Ruskealan kiertokouluopettaja _Adam Suppanen_, kapteini _J. R. A. Jägerhorn_ Ylänneeltä, talolliset _Iisakki Kattilakoski_ ja _Eero Tokola_ Wälikannuksen kylästä, Ylikannuksen kappelista ja Lohtajan pitäjästä, työmies _Jaakko Kimanen_ Inkerinmaasta, talollinen _Antti Manninen_ Apajalahden kylästä, Hirvensalmen pitäjästä, rusthollari _Antti Paasonen_ Paasolan kylästä, Mikkelin pitäjästä, talollinen _Juhana Tervo_ tai Lahdenperä Repolahden kylästä, Siikajoen pitäjästä, talollinen _Salomo Häkkänen_ Mäntyharjun pitäjästä, loinen _Pekka Hiltunen_ Liperin pitäjästä, talollisen poika _Pentti Raasina_ Kunnasniemen kylästä, Kontiolahden kappelista, talollisen pojat _Juhana Tanskanen_ ja _Heikki Mertanen_ Martovaaran kylästä, Polvijärven kappelista ja Liperin pitäjästä, _Juhana Lokka_ Liukkolan kylästä, Mikkelin pitäjästä, talollinen _Paavo Närvänen_ Puttolan kylästä, Mikkelin pitäjästä, talollinen _Simo Määttänen_ Öllölän kylästä, Ilomantsin pitäjästä, talollinen _Heikki Laukkanen_ Maarianvaaran kylästä, Kaavin pitäjästä, _Juhana Haapalainen_ Nerkon kylästä Iisalmen pitäjästä, Ilomantsin kiertokoulu-opettaja _Aaron Ohrn, Heikki Pesonen_ Kuusjärven kylästä, samasta pitäjästä, _Antti Turunen_ Lehmonahon kylästä, Kontiolahden kappelista, kultaseppä _Aaron Hochman_ Joensuun kaupungista, ja _J. H. Pakarinen_ Rantasalmen pitäjästä. Niin hyvin tämä kuin hänen 60 suomalaista kirjaansa todistavat hänen väsymätöntä intoansa Jumalan valtakunnan edistämiseksi ja kasvamiseksi Suomen saloissa, mitä eivät hänen pahimmat vastustajansakaan voineet polkea.
Nuo Renqvistin 60 eri kirjateosta, jotka hän oli toimittanut ja osaksi omalla kustannuksellaan painattanutkin, ovat kymmenenneksi osaksi alkuperäisiä, muut käännöksiä.
* * * * *
1. _J. Wätterdahl'ilta_, toukok. 30 pv. 1816.
[J. Wätterdahl'in kirjeistä ovat jätetyt pois ne kohdat, jotka eivät koske ainettamme, eivätkä sisällä muuta erittäin tärkeää. Kirjoitt. muist.]
Rakas, lemmitty veli! -- -- -- Minulle oli sanomattoman ilahuttavaa saada kuulla Herran Hengen puhaltaneen erääsen seurakuntaan Hämeessä. [Tämä seurakunta oli Joutsan kappeli, jossa Margareta Högman silloin matkaansaattoi herätyksiä.] Oi, jos Herran tuli leviäisi kaikkialle ja lämmittäisi koko Pohjolan! Hänen kätensä ruvetkoon kaikkiin ja opastakoon kaikkia niitä, jotka omat heränneet autuutensa huoleen, missä hyvänsä he asuvat ja elävät! Hän onkin luvannut tahtoa omistaa laumansa. Jollei alapaimenet kelpaa, niin Hän itse pitää huolen sielujen hoidosta. Herra auttoi heitä tuomio-istuimella, Hän on vieläkin omistava heidät, sen varmasti uskon. Anna minun kuitenkin kuulla, miten teidän käy. Jos matkasi sopii tavata heitä, niin tervehdä heitä minulta, vaikka olen tuntematon.
Kiitos Jumalan lasten ja ystäväin rakkaista tervehdyksistä! Kun nyt sattuu tilaisuus, niin tervehdä heitä kaikilta täällä olevilta Jesuksen rukoilioilta ja sano heille, että he ovat huokaustemme ja onnentoivotuksiemme esineenä, Rakkauden side yhdistää meitä, missä hyvänsä tämän maan piirissä asumme ja iankaikkisuudessa tulemme Jumalan armosta yhtymään toisiimme ja ymmärtämään toisiamme silloin, kun me yhteisesti laulamme meidän Herrallemme ylistystä. Se jalo ystävä Pekka Wäänänen on minulle erittäin rakas hänen suurista uhrauksistansa sinulle ja Herran tähden. Jesus varjelkoon häntä aina rakkaudessansa ja nöyrässä mielessään, Tervehdä häntä, kun hänen tapaat. Sjögrenin Uuden Testamentin selitykset (Explicatio) eivät pitäisi oleman sinulle, veljeni, joka tiedät kenehen uskot, vahingolliset, mutta muutoin teos on uudissanainen, jonka vuoksi en ole siihen kiintynyt. Et veljeni saane siitä erittäin vahvistusta. Starken raamatun teos on varsin lavea. Muutoin se tietääkseni on oikouskoinen (orthodox). Reichel'in raamatun teos on sangen valaiseva ja hyvä. Saksankielinen Esaias, vanhurskauden saarnaaja, on kelpo-kirja, samoin kuin Reichel'kin. Pontoppidanin "Collegiumi pastorale" on oivallinen.
Sinun terveytesi on ja on oleva minulle ihastukseksi. Varsinkin hupaista on minulle se, että olet nyt kirjoitettu ylioppilaaksi ja siis olet valinnut varman elämän uran. Herra on johdattava sinua eteenpäin. Riemullista on sinua nähdä vaikuttamassa Jesuksen valtakunnan levittämiseksi. Totisesti on Herra sitä siunaava. Auttakoon hän sinua saadaksesi myödä kaikki, niin ettet tarvitse kärsiä kustannuksista. Tuskin tiedän, miten sinä saatat ennättää kääntää niin paljo ja toimittaa korjaus (korrektur) lukemista ja paljoja juoksuja, jotka seuraavat semmoista tointa, ja samalla kuitenkin hoitaa laiminlyömättä tutkimatyötäsi. Minäkin tahdon neuvoa sinua voimalla kokea ennättää tieteellisellä uralla niin pitkälle kun mahdollista on, varsinkin siinä, mitä sinulle kuuluu papiksi tullessa. Sillä kun kerran kaulus on kaulassasi, käynee se sinulle, niinkuin on käynyt minullekin: aika menee viran toimitukseen, ja tuskin saatetaan saada muutamia hetkiä lukea omaksi hyödyksi. Ajattele pastorali-tutkintoa, saatuasi määräyksen, sillä olethan jo iäkäs. Jos pääset sitte pastoriksi on se hyvä; jollet, niin saattaa Herra avata sinulle tien kappalaisen paikkaan, johon tyydyt. Minä onnittelen sinua veli Johnsson'ille. Jesus olkoon kolmantena teidän seurassanne ja antakoon teidän olla toisillenne kehoituksena.
Jumalalle olkoon ylistys, että Herran ystävät Turussa ovat elossa sielun ja ruumiin puolesta! Sano heille kaikille ja muille Jesuksen ystäville, missä ja milloin heitä tapaat, terveisiä meiltä Tukholmasta. Heidän hengellinen ja ruumiillinen hyvinvointinsa on aina oleva meidän sydämellinen ilomme.
Nyt alotan kertoa meistä Tukholmalaisista ja Ruotsalaisista yleiseen. Täällä on taistelu valkeuden ja pimeyden roolilla. Viimeisen puolustajat, jotka tahtovat pitää itseään valistuneina, käyttävät kaikenlaisia keinoja, pidättääkseen ruhtinaansa valtaa maassa. Jesuksen ystävät eivät tämmöisiä teitä ymmärrä, vaan menevät suoraan edes ja työskentelevät hiljaisuudessa Herransa evankeliumin levittämiseksi, missä suinkin saattavat. Alati rasittaa mieltä se, ettei Jesuksen asia suju niin, kuin pitäisi ja sydämellisesti toivottiin; mutta Jumalalle olkoon ylistys, edistyy se kuitenkin. Sanan jaloa siementä levitetään runsaasti. Niin hyvin piplia- kuin evangelinen-seurakin työskentelee alallaan loistavalla menestyksellä. Ruotsin pipliaseura on tänä vuonna toimittanut kaksinkertaisen painoksen Raamatusta ja tuskin kuitenkaan on tilaisuudessa suorittaa kaikkia seuralle tulleita tilauksia. Pipliaseuroja on olemassa Götheborg'issa, Westerås'issa, Wisby'ssä ja Lundissa. Rumstedt on vahvasti työskennellyt Raamatun painattamisessa; hänellä on viisi painoa työssä. Hän painaa myös Lutherus'en Evangelista kirkkopostillaa, Luulajan ja Piitimen heränneitten toimesta.
Arkkipispa Lindblom on nyt viimeinkin myöntynyt Upsalaan asettamaan pipliaseuran, joka yhdistyy meidän Tukholmalaiseen seuraan. Tämä on uudis-uskolaisista ja uudistelijoista saatu voitto, joka on kiihoittava valtakunnan toisia pispoja seuraamaan samaa esimerkkiä. Mutta siinä on ollut paljo työtä saattaessa asiaa näin pitkälle. Patersonilla on suuri osa tässä menestymisessä, kun hän hankki 300 puntaa sterlingiä Upsalan laitoksen hyväksi.
Meidän evangeliset lentokirjat ovat jo olleet johteena todelliseen kääntymiseen kahdelle henkilölle, joka varmaan tiedetään. Yksi on lehtori Geslen gymnasiossa, oppinut, taiteellinen ja vilkas mies. Uudis-kirjailiana et hän kysynyt meidän lentokirjoja, joista hän sai joukon seuran toimesta. Koko talven oli kirjapakka liikuttamatta, mutta keväällä v. 1815 oli hän eräänä päivänä raskaalla mielellä, avasi hän pakan ja sai käsiinsä ensiksi n:o 5 "Köyhä Jooseppi" nimisen kirjan, jonka hän luki lävitse. Tuskin oli se tehty, kun jo uros makasi Jesuksen jalkain juuressa ja rupesi siitä ajasta Herramme ystäväksi ja rukoiliaksi. Nyt hän on molemmissa seuroissa ja on vaikuttava ase Herran kädessä. -- Toinen on eräs vaimo, joka sureksi, kun luuli maanneensa lapsensa kuoliaaksi. Täten joutui hän omantunnon vaivaan, eikä hänellä ollut lohdutusta. Hän sai vihdoinkin moniaita meidän lentokirjasia ja löysi niistä täyden lohdutuksen, jotta hän nyt on autuas ihminen ja iloinen Jumalassa Vapahtajassansa.
Herääminen Luulajassa ja Piitimessä ja niiden seuduilla jatkuu. Ensin mainitussa paikassa havaitaan heränneitä vielä. Daalassa ja muissa seuduissa havaitaan liikkeitä kansassakin. Uutteroita miehiä ilmautuu tuolla täällä ja auttavat, työskennellen, Jumalan valtakunnan kasvamiseksi. On siis monta syytä kiittää ja ylistää Jumalaa. Tukholmassa käy se kovin hitaasti; kuitenkin pyhäpäivinä keräytään saliin runsaasti ja Warnke pitää voimallisia esityksiä.
Tervehdä Jesuksen rauhalla kaikkia sekä Turussa että sen ulkopuolella olevia Herran ystäviä ja ole itse sydämellisesti tervehditty Kristuksessa Jesuksessa, jota toivoo armas ystäväsi.
Tukholmassa toukok. 30 pv. 1816.
Juh. Wätterdahl.
2. _Samalta_, toukok. 22 pv. 1817.
Rakas, lemmitty veli! -- -- -- Se kirjoitus, jonka rouva Lesrén toivoo saada suomennetuksi, ansaitsee tosiaankin sen. Eräs epäilyksessä oleva nainen Westergöthlannissa on sen lukemisesta saanut lohdutuksen ja on nyt urhoollinen Jesuksen tunnustaja. Hyvä olisi, jos veli jollakin lailla saisit sen käännetyksi ja levitetyksi. Että dekanus tahtoo olla varma sisällön oikeudesta ja kielen puhtaudesta ennen, kun hän antaa painamis-luvan, ei saakaan ihmetellä. Se onkin hyvä, että hän hyväksyy hurskaan provastin Ranckenin lausunnon tässä asiassa.
Herra pyhittäköön Johnsson'in sydäntä niin, että hänkin saattaa kelvollisesti hankkia Jumalan valtakunnan salaisuuksia. Minä näen Agrelius'en kirjeestä, että hän aikoo tulla kesällä Tukholmaan ja minua ilahuttaa saada tutustua hänen kanssansa. Jos hän taitaa puhua ruotsia niin paljon, että hänelle on hyötyä kokouksista salissa, olen minä kyllä hankkiva hänelle tilaisuuden sinne.
Minua hyvin ilahuttaa Paterson'in käynti Wäänäsen luona. Mutta miten osasi hän puhella hänen kanssansa? Luultavasti tulkin kautta. Kaikissa tapauksissa on se ylimäärin ilahuttavaista, että tuo toimellinen kristillisyyden edistäjä sai kehoitusta, kun hän sitä niin hyvin tarvitsi. Paterson on vaikuttava Jumalan ja Jesuksen palvelia. Hän tervehtii yhtä mielellänsä rikkaita ja köyhiä. Hän vaikuttaa kaikkien iankaikkiseksi hyväksi levittämällä Jumalan sanaa ja Herra on hänen kanssansa. Se onkin suuri Jumalallinen ihme, että suunnaton Wenäjän valtakunta ottaa vastaan Herran Sanaa tuommoisella halulla. Herralle olkoon sentähden iankaikkisesti kiitos ja ylistys! Oi, jos Suomalaiset yleisesti saatettaisiin herättää ajattelemaan, mitä heidän rauhaansa sopii! Wäänäsen ja sinun työsi ja kylvön Herrassa, ei suinkaan jää runsaatta siunauksetta. Mitä provasti Rancken kirjoittaa, on kaunista ja totta. Me olemme kaikki siitä pitäneet. Niinpä, -- Wäänäsen nimi on varmasti kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan ja tunnettu taivaassa.
Sinä olet siis, -- vakuutettuna sen olevan Jumalan tahdosta -- käynyt evangeliumin palveliaksi, Jesuksen todistajana hänen lunastamille ja rakkaille Suomalaisillensa. Yksinkertaiselta ja sydämelliseltä huokauksella Vapahtajalle, otan minä, tätä kirjoittaessani, sinulle pyhästä kirjasta erään lauseen: _"sinun sielusi olkoon sidottu elävien kimpussa, Herran Jumalasi luona"_ (l Sam. 25: 29). Jo sen lisäksi on: "Ah, mun Immanuelini, sido elon kimppuun minun viheliäinen, kurja sieluni; eläkä sitä konsaan päästä! -- Lahjoita minulle, Karitsani, katuvainen mieli! Maria Magdalenan sydän, joka hellästi rakastaa miestänsä yöt ja päivät, jolla on sinun meresi ja katkera kuolemasi muistissa, niin että täällä saan vaeltaa Jumalan rauhassa, mutta kuitenkin tuntea samalla surkeuteni haavat." [Koska nämä ja kaksi seuraavaa runovärsyä ovat sangen omituiset, eikä suomennoskaan saata olla täysin vastaavainen, olkoot ne sulkujen välissä vielä alkukielellä. Suom. muistutus.] ("Ach min Immanuel, Bind i liffens knippe Min så snöda, arma själ, Låt den aldrig slippa! -- och Skänk mig, mitt Lamm, ett syndaraktigt sinne! Mariae Magdalenae hjertelag, Som älskar ömt sin man båd natt och dag, Som har ditt Blod och bittra död i minne, Så att jag här må vandra i Guds frid, Men känna dock mitt eländs sår dervid"). Vaimoni myöskin valitsi sinulle, veli, seuraavan: _Ei yhdessäkään toisessa ole autuutta; sillä ei ole muuta nimeä taivaan alla ihmisille annettu, jossa meidän pitää autuaiksi tuleman_. Ap. T. 4: 12. Sen lisäksi on: "Ihmiseksi Jesus on tullut edestäni mun, Siitä iloitkaamme vaan, Hän suo elon autuaan." (Jesus meniska bles för mig, Hjertat deras gläder sig; Ty i Honom finner jag Salighet och lif hvar dag). Ja toisessa paikassa sanotaan: _"Minä, minä olen Herra ja paitsi minua ei ole yhtään Vapahtajaa"_ (Ef. 43: 11). Ja vieläkin seuraava: "Sinä olet ainoa autuaaksi tekiämme; kirkastaudu ja ilmaudu meille entistä enemmän, antaaksesi meille uuden elämän haavasi ja veresi välitysvoimalla." ("Du och ingen annan Är den enda mannen, Som oss saliggör. Kom att dig förklara, gör oss uppenbara Mer än nånsin förr, Hvad din far och blod förmår, Att det enda medlet blifver, Som nytt lif oss gifver"). Nämä lauseet ja värsyt osoittavat kenessä sinun, rakas veli, on pysyminen ja kenestä todistaminen. Jumalalle olkoon kiitos! veli, sinä tunnet Hänen ja olet antanut itsesi Hänen haltuunsa ajaksi ja iankaikkisuudeksi. Sinä, veljeni, niinmuodoin tiedät, kuka Herra on, minkälainen sydämenlaatu hänellä on meitä kohtaan ja kuinka mielellänsä hän vetää meitä luoksensa. Olkoon hän siis ainoana aineenasi kaikissa todistuksissasi, puheissasi ja opetuksissasi. Johdattaos, veljeni, sieluja hänen autuutensa tuntemiseen sanalla ja työllä ja ellös milloinkaan, ei milloinkaan väsykö julistamasta häntä koko maailman syntien sovinnoksi. Jos semmoisten todistusten ei nähtäisikään vaikuttavan, niin elköön se eksyttäkö sinua, veljeni, ja saattako epäileväiseksi. Jesus aina olkoon, veljeni, sinun turvasi ja tukesi kaikissa virkateillä kohtaavissa huolissa ja ahdistuksissa. Hän tahtoo auttaa kaikissa. Jos sinulla, veljeni, ei olekaan semmoisia lahjoja, kuin muilla, elä anna sen tehdä mieltäsi alakuloiseksi. Lahjat ovat moninaiset; Jumala jakaa niitä tahtonsa mukaan. Jos sinun lahjasi, veliseni, ovat pyhitetyt ja semmoisina aina pysyvät, niin on Herra työsi kautta Hänessä voittava tarkoituksensa yhtä pian, kuin niidenkin, joilla ovat suuret luonnonlahjat. Pidä voiteenasi ainoastaan Jumalan henkeä. Rukoile Vapahtajalta silmän terävyyttä, kun on kysymys kuuliain sieluntilasta. Elä kiirehdi tässä tuomioinesi. Saattaapa se vahingoittaa -- paljonkin. Ole senvuoksi hyvin varovainen. Ole varovainen mielessäsi tuomitessa sitä tai tuota ja vielä varovaisempi tätä tuomioa lausuessa. Minä kokemuksesta tiedän, että sangen usein erehdytään, varsinkin naissu'usta. Ole siis korkeimmassa määrässä varovainen seurustellessasi heidän kanssansa. Elä koskaan lähesty kunniallista väliä likemmäksi. Niin kauan kun pysyt, veljeni, vapaana, on se hyvä; mutta rukoile Jumalalta hänen mielensä mukaista puolisoa, jos Herra tahtoo johdattaa sinun aviosäätyyn. Kuitenkin ensin pitää sinulla, veljeni, olla pysyvä paikka ja se semmoinen, että sinulla, veli, on tarpeellinen toimeentulo ja eläke. Ole lasten ystävä ja työskentele viedäksesi lapsia Jesuksen luo. Osoita vanhemmille tuntumattomasti kyselyissä ja kanssapuheissa, kuinka heidän pitää menettelevän täyttääksensä tässä tärkeässä asiassa velvollisuutensa. Neuvo kaikkialta sovintoon ja rauhaan. Mutta minä olen kovin pitkämielinen. Jesuksen Henki on opettava sinulle, veljeni, kaikki ja johdattava sinua totuudessa. Hän olkoon kanssasi, veljeni, ja johdattakoon kaikki, niinkuin hänelle kelpaa!
Nyt muutamia ilmoituksia Ruotsista. Meidän seuralta vaikuttaa Herra yhä selvemmin ja ihanammin; kaikki ilmoitukset maaseuduitta siitä todistavat. Meillä on pipliaseuroja kaikissa muissa hiippakunnissa, paitsi Linköping'issä ja Kalmarissa; minä toivon, että myös näissä on oleva tämä laitos ennen vuoden loppua. Strengnäs'issä ei kyllä ole pipliaseuraa hippakuntaa kohti, mutta siinä on kuitenkin otemassa yksi pipliaseura Eerikille Askersund'issa. Se kukoistaa ja siinä on yli 400 jäsentä. Hernösandissa ei ole vielä seuraa ennätetty perustaa, mutta kyllä se vasta tehdään. Arkkipispa on vuoden alusta vaikuttanut seurallansa. Skaarassa niinikään on se hyvällä kannalla. Sen pispalta olen saanut useita hupaisia kirjeitä. Lund'in ja Göteborg'in pipliaseurat ovat vieläkin vaikuttavimmat. Monessa paikassa perustetaan pitäjissä piplia-yhtiöitä, joihin muutamissa paikoissa yhteinen kansa ottaa osaa vaimoineen ja lapsineen. He kokoutuvat piplian lukuun niin hyvin johonkin huoneesen, kuin myös muutamissa paikoissa kirkkoihin määrättynä päivänä viikossa. -- Rumstedt'illa on 6 kirjapainoa kerrallaan piplioita painamassa. Evangelinen seura on vaikutusajallansa painattanut miljonan kaksisataa tuhatta lentokirjaa, joista miljona ja neljätoista tuhatta on jo lukiain käsissä isänmaassa ja sen ulkopuolella.
Herätykset pohjoisessa jatkuvat. Mutta, valitettavasti, vihollinen on saanut tilaisuutta kylvää paljo ohdakkeita nisuin sekaan. Omistakoon Herra itse viimisen, ettei sitä edellinen tukehuttaisi.
Tästä suuresta hankkeesta ja sen herttaisesta edistymisestä, jonka Jumala armostansa antaa, ovat meidän uudis-uskolaiset täynnä närkästystä. He sylkevät ja parjaavat sitä, mutta täytyy heidän kuitenkin osaksi auttaa sitä, ainakin Raamatun levittämisen edistämisessä ja maksaa siihen osaltansa. Herra suokoon meille armoansa iloisesti ja hilpeästi toimiaksemme, koska se näyttää noin oivallisesti onnistuman. Kylvö on runsas; leikattakoon myös autuaalle iankaikkisuudelle samassa määrässä. Venäjällä kuuluu se onnistuman oivallisesti. Lehtori Renvall sanoo viimeisessä kirjeessänsä, ettei Suomessa saateta mitään pipliaseuroja perustaa. Herra herättäköön Suomen kansaa tässäkin asiassa.
Norjassa edistynee asia hitaasti, mutta Henderson, joka nyt on Paterson'in viran-sijaisena, pitäisi kotimatkallansa Kristianiaan poiketa Tukholmassa, saattaaksensa asian kuntoon. Tanskassa se luultavasti edistyy myös hyvin hitaasti ja hiljaisesti.
Nyt rakas veli! tervehtivät sinua Jesuksen rauhalla täällä olevat ystävät ja tutut, toivottaen sinulle kaikkea mahdollista armoa ja apua korkeudesta uutterasti täyttämään sitä kallista tehtävää, jonka Herralta olet saanut.
Tukholmassa toukok. 22 p. 1817.
Juh. Wätterdahl.
3. _Samalta_, kesäk. 7 pv. 1817.
Rakas, lemmitty veli! Sydämellisellä ilolla ja hartaalla myötätuntoisuudella minä olen saanut ja lukenut kirjeesi veljeni, 17 p:ltä toukokuusta. Kiitos Herralle, joka on sinua auttanut niin pitkälle, että nyt saatat oman sydämesi vaiston mukaan, säännöllisesti nimitettynä ja vihittynä astua Herran Jesuksen lunastetuille julistamaan siunattua sanaa hänen rististänsä, joka on Jumalan voima kaikille uskovaisille autuudeksi.
Mitä sinä kirjoitat pispan innollisesta ja vakaisesta toimimisesta sinun ja toveriesi kanssa, on minulle äärettömän mieluista ja tyydyttävää. Herra siunatkoon hänen virka-intoansa ja uskollisuuttansa runsaassa määrässä! Minä olen, nähden tässä todistuksen pispan vakaisuudesta, ottanut vapauden esitellä häntä evangelisen seuran jäseneksi ja olen lähettänyt hänelle kutsumuskirjeen.
Hyvä, että veljeni tunnet tarvitsevasi Jesuksen rakkauden elähyttämistä kylmään sydämeesi. Se kehoittaa rukoukseen ja vetää sinun likemmäksi Häntä, jota nyt tästä lähin paljoa enemmän, kuin ennen, tarvitset. Omaksi tarpeeksi on Jesuksen armo, itsestänsä aina yhtä tarpeellinen jokaiselle ihmiselle; mutta siinä suhteessa kanssalunastettuihin, johon nyt olet tullut, havaitset kyllä tarpeen paljoa suuremmaksi. Sinun, veli, pitää nyt yleisesti ja yksityisesti puolustaman Herramme oikeutta kaikkien sydämiin ja innolla kehoittaman, houkutteleman ja taivuttaman heitä tulemaan hänen luoksensa, antaakseen hänen sovittaa itseänsä Jumalan kanssa. Kiitä Jumalaa jokaisesta vakuutuksesta, jolla Jumalan Henki elähyttää sydäntäsi, ja tunkeudu siis aina lähemmäksi ja lähemmäksi iankaikkisesti armahtavaa Vapahtajaamme.
Ensi tilaisuudessa saanen kirjeen sinulta, rakas veljeni. Tavallisuuden mukaan on minulla yhtenänsä työtä seuran asioissa. Herra auttaa siinä minua kaikkien ahdistusten ja vastusten läpi ja suopi minulle ilon nähdä menestystä ja siunausta kaikkialla. Meidän lentokirjat Herran armolla tuottavat tarkoitetun vaikutuksensa. Niitä suositaan ja luetaan suurella halulla joka paikassa. Ne ovat uutis-uskolaisten silmätikuksi, vaan he eivät voi niitten levittämistä estää, vaikka he kuinkakin sitä tahtovat ja toivovat. Työskennelkäämme kukin seudullamme ja tehkäämme Herran antaman armon mukaan evangelinen saarnaajain toimi rehellisesti ja täydellä uutteruudella. Jumala katsoo sitä suosiollisesti ja ei anna meidän turhaan työskennellä. Hän ottaa meiltä hedelmättömyyshäpeämme ja antaa meidän ilolla huomata merkin siitä siunauksesta, jolla Hän auttaa meidän heikkoa työtämme.
Tervehdä rakasta Wäänästä ja useita Herran ystäviä ja rukoilioita, joita saatat tavata ja sano heille, että olen kuitenkin mielessäni heidän kanssansa Kristuksessa Jesuksessa ja heitä hellästi ja vilpittömästi rakastan hänen tähtensä, joka meitä ensin rakasti, vaikka olemme persoonallisesti toisillemme tuntemattomat ja pysymme semmoisina, kunnes Herramme meidät esittelee toisillemme ja tekee meidät sydämellisesti iankaikkisesti tutuiksi taivaassa. Sinua tervehtää Dahlcrona, Dahlström, Gnospelius, Häggman, Rumstedt, Warnke, rouva Frantz, minun rakas vaimoni ja sinun halpa veljesi ja ystäväsi.
Tukholmassa kesäk. 7 p. 1817.
Juh. Wätterdahl.
4. _Samalta_, lokak. 22 pv. 1818.
Rakas veli! Syvimmällä ihastuksella sain ja luin sinun rakkaan kirjeesi elokuun 19 p:vältä. Luettelo paikkakunnan herrasväestä on surkuteltava, eikä ilmoita heistä hyvää. Koston päivät lähenevät ja silloin he tuskalla alkavat huutaa. Tuo yleinen joukko, joka seuraa esimerkkiä tekee mieleni karvaaksi. Rakkaani, kohtele siitä heitä helleydellä ja osoita heitä vakaisuudella ja samalla varovaisuudella oikealle. Sano heille kahden kesken ja käske heitä lukemaan Raamattua ja katsomaan, kuinka muinaisina aikoina tavallisesti kansan ylimmäiset olivat Jumalan ja Kristuksen vihollisia. Mainitse heille Farao, Nimrod, Juutalaisten valtiaat Jeremiaan aikana sekä Kristuksen ja apostolein aikoina, Ahasveron hovissa y.m., mutta varsinkin Kristuksen aikana ja sitte kun hän oli taivaasen mennyt. Huomauta heille sitä paikkaa, jossa Vapahtaja ylistää taivaallista Isäänsä, joka suvaitsi sallia pimeyden vallitsevan viisaita, vaan antoi samalla valkeuden loistaa heikoille ja taitamattomille. Vapahtajalla on ollut uskollisimpansa kaikkina aikoina taitamattomien, yksinkertaisien, raakain, talollisten, mökkiläisten, mäkitupalaisten, vaimojen, lasten, käsityöläisten, ja muiden joukossa. Semmoisen kansan seasta oli hän valinnut opetuslapsensa, apostolinsa, ja aseensa, jotka hänen Sanaansa ovat julistaneet ja levittäneet maailmassa. Paterson, joka ehkä on tunnettu, tai saatetaan sanoa etenkin Venäjän Raamatunseuran alkuunpaniaksi, mikä siellä suurelta mahdilla vaikuttaa, on sepän poika Skottlannista. Eikö monta talollisen poikaa ole päässyt papiksi ja Jesuksen todistajaksi meidänkin pohjoisissa maissa? Välttäkööt siis suuria ja ylhäisiä ja varokaat heitä ylipäänsä, etteivät nämä ikinä viettelisi heitä pois Kristuksen yksinkertaisuudesta. Oi että alhainen kansaluokka kaiken sydämensä yksinkertaisuudella tahtoo pysyä Vapahtajassansa, niinpä hänkin mielisuosiolta vaeltaa heidän keskellänsä ja opastaa heitä elämänsä tiellä.
Kiitos Herralle! Ruotsissa edistyy hyvin etenkin evangelinen seura. Sen kirjat saavat enemmän ja enemmän luottamusta, niitä suositaan ja luetaan halulla jota paikassa. Niitä ostetaan mieluisesti Smålannissa; Tukholmassakin on niillä ostajia, varsinkin kaupunkiin tullessa yhteisessä kansassa ja venhemiehissä. Lukeminen ei mene vaikutuksetta; jotakin siitä silloin tällöin huomataan, enimmät jäänevät kätköön iankaikkisuuteen pääsemiseen asti. Silloin ihastuttaa meitä sanomattomasti, kun olemme jotakin saattaneet tehdä siunatun kylvön hyväksi. Kuitenkin työskentelee vihollinen kaikin voimin hyvän vastustamiseksi; monella tavalla ahkeroitsee hän sitä ja, valitettavasti, menestykselläkin. Meidän tarvitsee valvoa ja rukoilla ja harjaantua hengellisissä aseissa. Jesus auta meitä! Me olemme luonnostamme kovin kykenemättömät.
Viimeisessä istunnossa oli joukossamme kaksi Kvekarilaista. He matkustavat etsiäkseen ihmiskunnan puutteita ja katselevat kaikkia köyhäin ja kärsiväisten hyväksi tehtyjä laitoksia ja ovat hyvin tyytyväiset Tukholmassa. He olivat katselleet kuninkaallista sairashuonetta Kuningassaarella, kirjapainoamme laitoksineen, joihin he olivat täydellisesti tyytyväiset, s ontoin myös Danwik'in vaivaishuoneesen, jotka ovat etevämmät englantilaisiakin laitoksia. Kristianian ja Norjan Raamatunseuran laitoksiin eivät he olleet ensinkään tyytyväiset. Täältä he matkustavat Pietariin. Istuntoon tulivat he lakit päässä ja istuivat ennenkuin ottivat ne pois. Se on heidän tapansa -- ihmeellistä kyllä.
Heränneet papit Smålannissa jatkavat maan työtänsä siunauksella; Herra on heidän kanssansa. Kalmarin hiippakunnassa myös on ainakin yksi herännyt pappi. Oi! että heidän lukunsa enentyisi! Tuolloin tällöin saadaan tieto yhdestä ja toisesta heränneestä täällä Ruotsissa; muutamissa tienoissa leviää herätys leviämistänsä, mutta vihamieskin on heti valmis kylvämään ohdakkeita nisuin sekaan.
Se ilahuttaa minua, että sinäkin, rakas veljeni, saatat näyttää esimerkin Herran armostansa auttaman todistuksiasi. Herra pitäköön sydämesi, veliseni, sen ohessa kiinteästi nöyryydessä, siitä riippuu paljon, paljon. Sinua oli hartaasti kaivannut Turussa Agrelius ja Johnsson ei läheskään niin paljo. Kirjoita hänelle ja ilahuta häntä. Minä olen pyytänyt Turussa arkkidiakonia Nordqwist'ia puhumaan Turun arkkipispalle Tengström'ille, että hän tahtoisi vaikuttaa senatissa, jotta Wäänänen voittaisi anomuksensa, koska tämä mies saattaisi paljo hyödyttää suomalaista evangelista seuraa, jos hän saisi täydellisen vapauden matkustaa ympäri kirjakauppiaana.
Mitä minuhun tulee, ei minua ole vielä koroitettu. Häggman on päässyt kirkkoherraksi Tuulaan Strengnäs'in hippakuntaan. Nyt haen minä hänen sijaansa aluksi; Herra ohjatkoon parhain!
Jesuksen rauha olkoon sinun ja perheesi kanssa, toivoo ja rukoilee sydämestään
Tukholmassa lokak. 22 p. 1818
Joh. Wätterdahl.
5. _Samalta_, marrask. 16 v. 1819.
Rakkain veli! Lokakuun 17 p. oli minulla se verraton ilo saada ja lukea sinun rakas kirjeesi heinäkuun 23 p:ltä josta sydämellisesti kiitän. Tuo kirje sisälti monta asiaa, joista minä iloitsen ja riemuitsen, että minun yhteyteni sentähden on suurempi, kuin sinä saattanet uskoakaan. Olen kauan aikonut sitä vastata, mutta aina on sattunut esteitä Nyt täytyy minun antaa aikaa sitten, koska tänä aamuna on ehkä viimeinen laivakulku, jotta vesitse maksutta saan laittaa lähettämiseni Turkuun.
Olipa varsin kaunista lukea, kuinka Herra ilmausi voimakkaasti ja erittäinkin helluntaipäivänä. Yksi herännyt saattoi kaksi muuta Herran luo. Kuinka ihanata! Heitä on siis jo pikku seurakunta, jossa Jesus itse on voimallansa läsnä kun he ovat kokoontuneet hänen nimeensä. Jos vielä enemmän tulee, käyköön miten Jesus tahtoo! Ah, jos koko seutu syttyisi ja tuli leviäisi lähi tienoille! Saata heränneitä halullisiksi syvemmälle tunkeutumaan itsensä tuntemisessa, ja sentähden vakaisemmin rukoilemaan: _tutki minua, Jumala, ja koettele minun sydämeni, ja katso, jos lienen pahalla tiellä, niin saata minua iankaikkiselle tielle._ Ps. 139: 23, 24. Tuo on aivan välttämätöntä heidän armossa varmistumiseksensa. Mitä enemmän tunnemme viheliäisyytemme perittyine syntiturmeluksineen, sitä enemmän virkenee meissä tarpeen tunne Vapahtajasta ja hänen armonsa osallisuudesta sekä jokapäiväisestä puhdistuksesta hänen veressänsä. Armossa ja Herramme Jesuksen Kristuksen tuntemisessa kasvaessa köyhdymme köyhtymistään hengessä ja estymme siten itseemme luottamasta jo niin hyvin vaarallisesta hengellisestä ylpeydestä. Jesus tuntuu yhä tarpeellisemmaksi sydämelle sen ainoaksi aarteeksi, kaikeksi kaikessa.
Merkillistä on, mitä sinä, veli, kerrot, että enimmät heränneistä ovat miehenpuolia. Se tahtoo olla, kuten sinäkin kirjoitat, tavallisesti päinvastoin. No, se vaikuttaa ehkä hyväntekeväisesti toiseen sukupuoleenkin, että naisväki myös käsittää sen, mitä se on vailla. Onnittelen sinua isänä. Herra antakoon sinun pieni poikasi kasvaa, menestyä hänelle, joka verellänsä on hänet ostanut ja pysyä kasteensa armossa loppuun asti. -- Sinä valitat hitaisuutta. Se on vaikea sielun sairaus, joka vaivaa useata. Taistelkaamme sitä vastaan, ja paetkaamme kiiruhtaen Jesuksen luokse ja koetelkaamme hänen ristinsä juurella ilahuttaa ja virkistyttää sydämiämme.
Se oli kauhea ripitysretki; minä en sitä kestäisi. Herra vahvistakoon sinua armollansa sitä enemmin. Hän antakoon sinulle viisauttakin käyttäytyäksesi niinkuin pitää Jesuksen mielen mukaan, kun virkaveljesi kadehtivat ja vihaavat sinua. Se onkin aivan oikein, ensisti tutkia sairaita niin paljo, kuin asianhaarojen mukaan voipi, ennenkun pidetään rippisanat ja jaetaan synninpäästö ja kalliit sakramentit. Johdatetaan heitä samalla itseänsä tuntemaan, joka heille sittemmin saattaa olla aivan hyödyllinen, etenkin, jos he jälleen paranevat. -- Se ilahuttaa minua, että Wäänänen vihdoinkin voitti etsimänsä vapauden. Minä toivon hänen kaikella innolla jatkavan sielujen kokoamista Herralle todellisten uskonnollisten kirjojen levittämisellä. Veli, sinäkin vaikutat hyvän levittämiseksi nyt, kuten ennenkin kirjojen myömisellä. Ah, jos useammat papit ryhtyisivät tekemään samoin kaukaisissa pitäjissä! -- Rouva Lesrén on entisellänsä. Jumalalle olkoon siitä kiitos!
Meidän molemmat seurat ovat tähän asti edistyneet; mutta ole vakuutettu, veljeni, vihollisen tehneen vastustansa. Minä olen ollut ja olen vieläkin hänen hyökkäyksensä esineenä. Herra yksin tietää, kuinka kauan minä kestän. Minä olen nyt 50:llä ikävuodellani ja enkä taida saavuttaa mitään parempaa virkaylennystä. Minä raukean ja ikävä masentaa mieleni. Nuori Häggman on valmis ottamaan työalani, konsa minä lopetan. Hän on nyt otettu apulaisekseni evangelisessa seurassa, mutta minä tahdon häntä myöskin ruotsalaiseen pipliaseuraan. -- Linköpingiin ja Karlskronaan on perustettu pipliaseurat. Geflessä ovat pipliaseuran perustaneet ylioppilaat, joilla on puheenjohtajana kaupungin pastori, tohtori Lundström. Ylioppilaat, jotka huomataan olevan heränneitä, ovat lähettäneet evangeliselle seuralle rahoja ja pyytäneet joukon sen kirjoja levitettäväksensä, joka on heille myönnetty. -- Weksiössä on moniaita lukiolaisia herännyt, sekä joitakuita koulupoikia. Kun myöskin usea nuori saarnaaja on herännyt, niin näyttävät toiveet olevan hyviä ja lupaavia. Kalmarinkin hiippakunnan taivaalta alkaa valon juova näyttäytyä. Siellä on kaksi nuorta herännyttä saarnaajaa, joista toinen on nykyään päässyt tuomiokirkon-apulaiseksi. Hänen nimensä on Ringberg. Arkkipiispa Lindblom'in kuoleman tietänet, veljeni. Linköpingin piispa Karl von Rosenstein on päässyt arkkipiispaksi ja sikäläinen lehtori, tohtori Markus Wallenberg on nimitetty Linköpingin piispaksi.
Nyt en muista mitään erittäin kerrottavaa tällä kertaa, jos ei sitä, että kuninkaall. hovisaarnaajan Wijkanderin, joka ei hakenutkaan Häggman'in jälkeläiseksi Laivasaareen (Skeppsholm), määräsi kuningas siihen upseeriston pyynnöstä, vaikka kuninkaall. hovikonsistorio katsoi minut siihen oikeutetuksi kaikkien hakioitten edellä, joitten joukossa myöskin oli amiraalipastori ja sotaprovasti, jumaluusopin tohtori Nordin. Näin käypi minulle, veljeni; tuommoista ulkonaista kehoitusta nautin Herrani työssä. Tarvitsenpa siis kaikkien Jesuksen ystävien esirukousta. Jumala auttakoon minua!
Etenkin katteini Dahlcrona on käskenyt minua sanomaan sinulle sulimmat terveiset. Hän ottaa sydämellistä osaa sinun asioihisi ja iloitsee siitä, että sinä saat olla välikappaleena Herran kädessä sytyttämässä valoa pimeään seutuun. Jesus siunatkoon kaikki työsi ja antakoon sinulle sieluusi rohkeutta, halua, vireyttä ja uutteruutta edelleen työskennelläksesi, jotta voimat kestäisi ja hilpeys elähyttäisi mielesi.
Lämpimällä uskollisuudella ystäväsi ja veljesi
Tukholmassa marrask. 16 p. 1819
Juh. Wätterdahl.
6. _Samalta_, lokak. 17 pv. 1821.
Rakas veli! Ennättääkseni kirjoittaa muutamia riviä, on se viipynyt tähän asti, ennenkun sain muutaman tuokion vapauden. Herran asia edistyy Ruotsissa kovin hitaasti; huomataan maailman ja pimeyden lasten kovasti vastusteleman sitä. Saatana kovin suuresti vallitsee ihmisiä; hän sallii kylläkin monta parannusta ja muodostusta, kun vaan saapi kaikissa omata ja hallita sydämmiä. Niinpä esimerkiksi ovat kyllä tietääkseni lakanneet oksentamasta myrkkyänsä uskonnolle ja totiselle kristillisyydelle seuroissa ja keskuksissa. Eivät osoita enään Raamatun nojalla sukkeluuttansa. Ne, jotka sitä ovat tahtoneet, ovat saaneet vastarinnan. Asianhaarat omat vetäneet monta Raamatun vihollista pipliaseuroihin, joissa he nyt maksavat Raamatun levittämiseksi. Mutta he ovat ainakin Tukholmassa tänä vuonna kylläkin kuultavasti lausuneet ajatuksensa vahtimestarille, tämän käydessä kutsumassa lipun ja vuosikertomusten kanssa yleiseen kokoukseen. Ja yleisesti ei huomata mitään muutosta uskonnollisissa mietteissä. Kreivi Rosenbladin ystävät ovat suuttuneet häneen, kun hän käypi näissä uskonnollisissa seuroissa ja suojelee niitä ja he eivät tiedä, miten saisivat hänet niistä. -- Ylhäisissä ja alhaisissa, jopa itse kansassakin vallitsee kylmyys uskonnolle, totiselle kristillisyydelle ja papeille; joka on ihmeteltävä. Se näyttää, kuin he tahtoisivat tykkänään päästä niistä ja olla valmiit heitä surmaamaan. Jos kansanliike syntyisi Ruotsissa, Jumala yksin tietänee, missä se päättyisi. Papitkin yleisesti ovat aivan kuoleutuneet kaikesta totisesta kristillisyyden tunteesta ja ovat sanankuulioillensa esimerkkinä kaikessa maailman elämässä, jopa useasti paheissa ja kaikenlaisessa jumalattomuudessa. Haureita ja irstaisia heittiöitä määrätään papeiksi. Sinä saatat kyllä käsittää, ettei vaikutus siitä saata olla muu, kuin kuulioitten viha ja ylenkatse. Näin ovat asiat Ruotsissa. Paheet ja rikokset ottamat voiton. Murtovarkauksia harjoitetaan ja maanteillä ei saa matkustaa rauhassa. Kirkot hylätään ja ainoastaan semmoisilla saarnaajilta, joilla on suuret lahjat kutkutella kuuliainsa korvia heläjävällä kaunopuheliaisuudella, on kyllältä sanankuulioita. Laivasaaren (Skeppsholman) kirkko on melkein tyhjänä minun saarnatessani.
Lukioiksi kutsutut pohjoisessa omat suuressa häiriössä. He ovat harhateillä. Saatana on heidät pettänyt ja voimakkaalla melullaan vahingoittaa koko lailla Kristuksen valtakuntaa. He eivät anna hillitä itseänsä, vaan ovat hillitsemättömät.
Näin ollen, täytyy minun myöntää, ja Jumalalle olkoon kiitos! kun tuon voin, pappia löytyvän tuolla täällä hiippakunnassa, jotka omat uutterat Herrassa. Maakunnissa löytyy hajallaan asuvia heränneitäkin, jotka ahkeroitsevat Jesuksen valtakunnan edistämisessä. Mutta ne ovat harvat kääntymättömäin joukon suhteen. Kuinka kauan pitää kurjan ihmissuvun oleman perkeleen leikkikeränä? Suuret ovat Herran toimet ihmisten valistamiseksi meidän päivinämme, mutta milloinka niitten vaikutus yleisesti saadaan tietää?
Preussissa lienee se (herännäisyys) alkanut ilmautua jotenkin suurenlaisesti. Minulle on kerrottu siellä olevien upsierien yhtyvän rukoushetkiä pitämään rukoellakseen Jesuksen valtakunnan kasvamista. Se näyttää varsin hyvältä. Oi, josko se niin kävisi Ruotsissakin. No, me työskentelemme toivossa siinäkin, missä ei toivoa ole. Jumala olkoon Jesuksen nimessä meidän kanssamme ja siunatkoon meitä! Raamatun levittäminen edistyy muutamissa hiippakunnissa voimakkaasti, niinkuin Götheborg'issa.
Minä olen vielä entiselläni ja olen kokenut suurimpia tympeyksiä ja vastuksia virkaan korotuksessa. Tuo vanha Kristuksen vihollinen on Rosenstein, joka on Kirkollisasiain esimiehenä, ei milloinkaan tahdo kuolla, maikka hän on kauan ollut ikänsä elänyt; ja tuskin saavutan minä ylennystä hänen aikanansa. Minkätähden Jumala sallii tuommoisen pukin olla puutarhanhoitajana ja minulle osoittaa noin suurta tympeyttä, on minulle aivan käsittämätöntä. Kuitenkin täytyy minun rukoilla armoa ollakseni tyytyväinen kohtalooni ja sentäänkin väsymättä jatkaa vähäistä vaikutustani. Muitten tympeyksien ohessa, joista tämä vuosi on merkillinen ja jotka ovat sen tehneet minulle kovin katkeraksi, on sekin, että viime helmikuun 2 päivänä lakkautettiin tai supistettiin minulta useammassa asiassa postivapaus. Täten aikaansaatettiin minulle monta harmia Evangeliumia edistävän sanomalehden lähettämisessä muihin seutuihin.
Kuinka Jesuksen asialle käypi sinun sanankuulioittesi kesken ja seudullasi ja hiippakunnassasi? Kuinka sen talollisen kanssa, josta ennen kirjoittelimme, [Jos vaan Renqvist enään saattaa muistaa, oli se talollinen Juhana Korhonen Sysmän kylästä Liperin pitäjässä, josta Renqvist kirjoitti J. Wätterdahl'ille. Tämä mies oli ensimäisiä, jotka Liperissä heräsivät, ja vaikka hän oli uuttera rukouksessa ja avuksihuutamisessa, käytti ahkerasti armokeinoja, vakuutti Renqvist kuitenkin siitä, ettei hän rakentanut autuuttansa omaan vanhurskauteen; sillä hän itse lausui itsestään: "en minä rakenna autuuteni toivoa oman jumalisuuteni päälle, vaikka sitä suuressa määrässä harjoitan, vaan ainoastaan Vapahtajamme Herran Jesuksen täydellisen ansion päälle."] kuinka sinun taloutesi kanssa ja muuten huoneessasi uskonnollisessa katsannossa? Ethän siitä itse luopune, vaikka asut niin eroitettuna muista hurskasmielisistä pappismiehistä? Rakkaani, pysy Jesuksen luona ja koettele kaikin voimin hänen armollisella avullansa ja hänen henkensä kaikkein viisaimmalla johdolla koota sieluja taivaan valtakuntaan kykysi mukaan. Se palkitsee hyvin vaivat lopussa, vaikka se käy maailmassa kaikenlaisten vastusten lävitse. Ajattele rukouksissasi raukkaa ystävääsi
Tukholmassa lokak. 17 p. 1821.
Juh. Wätterdahl'ia.
7. _Renqvistin neuvoja heränneille._
Sielunsa autuudesta murhetta pitäväinen kutsutaan heränneeksi ihmiseksi. Mutta joka tahtoo kantaa heränneen nimeä, hänellä pitää oleman tapana ahkera rukous, ja yhteisesti kaikkinaisen synnin välttäminen, mutta erinomattain, ettei hän riko Jumalan käskyjä vastaan, jotka laissa kirjoitettuina löytyvät. Neuvot tähän ovat seuraavaiset:
1:sen _käskyn jälkeen_, pitää hänen välttämän kaikkinaista epäjumalan palvelusta, kuin ovat: velhoin avun etsimiset, taikaukset, uhraukset, päiväin valitsemiset ja kaikkinaiset rajoitukset, olkoot ne mistä laadusta hyvänsä; välttämän ahneutta, maailman kunniaa, iloa ja ystävyyttä, koreutta ja hyviä päiviä, jotka kaikki tulee epäjumalan palvelukseksi.
2:sen _käskyn jälkeen_, välttämän sen korkian Jumalan kalliin nimen mainitsemista turhissa asioissa, kiroilemista ja vannomista, turhia puheita ja jaarituksia Matt. 12: 36. Mutta sitä vastaan hengessä ja totuudessa avuksi huutaman Herran nimeä, pitämän ajatuksensa koossa rukouksissa ollessansa, oleman ahkera rukoilemaan, kiittämään, ylistämään ja kunnioittamaan Herran nimeä.
3:nen _käskyn jälkeen_, muistaman pyhittää lepopäivän, niinkuin katekismus opettaa, pyhillä ajatuksilla, puheilla ja töillä; oleman ahkera sanan kuulia ja lukia, rukoilia ja veisaaja, kirkossa ja jumalisissa seuroissa käviä, välttämän askareita, matkustuksia, myllyjä ja muita toimituksia, kalastamista, linnun pyyntöjä, kylässä juoksemista, makaamista ja laiskuutta, häissä, läksiäisissä, maahan paniaisissa ja muissa kestissä vieraana olemista, ja kaikkea muuta, jossa sabatti-päivän pyhittämistä jollaki muotoa estämään tulee.
4:nen _käskyn jälkeen_, osoittaman kuuliaisuutta vanhenemille, isännille ja emännille, esivallalle ja opettajille kaikissa, kuin ei tule olemaan Jumalaa eikä omaatuntoa vastaan. Ei vastaamaan kiljumalla eli eripuraiselta puheella, eikä suuttuman, ehkä nuhdellaan ja pahoilla sanoillasi kohdellaan; ei oleman ynsiä, eikä tyly ketään kohtaan. Pitämän perheestänsä ja lapsistansa vaari, että heti tottuisivat Jumalaa tuntemaan ja pelkäämään; pitämään rukouksia heidän kanssa joka aamu ja ehto ja lukeman joka päivä Raamattua eli muita jumalisia kirjoja.
5:nen _käskyn jälkeen_, välttämän sielunsa tappamista, ja sentähden laittaman pelvolla ja vapistuksella, että autuaaksi tulisi; niin myös välttämän lähimmäisen vahingoittamista sielun ja ruumiin puolesta; mutta sitä vastaan häntä auttaman, holhoman ja hengen vaarassa varjeleman.
6:nen _käskyn jälkeen_, oleman puhdas ajatuksissa, puheissa, töissä ja käytöksissä, olkoon se aviosäädyssä eli ulkona siitä; elämän sovinnolla avio-säädyssä ja kärsimän, ehkä jumalatoin olisi toispuoleinen.
7:nen _käskyn jälkeen_, välttämän kaikkinaista varkautta ja näpistelemistä, niin ettei mitään salaistakaan vilppiä tapahtuisi ketään kohtaan; ettei isännät pidätä palkollistensa palkkaa, eikä palkolliset tee laiskasti isäntäinsä töitä, eikä heiltä mitään näpistele; ettei esivallalle vääryyttä tehdä siinä kuin heille tulee; ei ottaman korkoa lainan edestä, eikä lainaa kieltämän, silloin kuin taidetaan auttaa. Ei oleman ahne kaupan ja viinan myömisen kautta, eikä oleman täytetyn viinalla, vaan Pyhällä Hengellä. Ef. 5: 18.
8:nen _käskyn jälkeen_, välttämän panetusta ja parjaamista, olkoon kuka ihminen hyvänsä; risti-veljeä taikka sisarta nuhteleman kahden kesken ensin, ja jos ei se auta, ottaman kaksi eli kolme ja nuhteleman niiden kanssa, ja jos ei sekään auta, ilmoittaman seurakunnalle Matt. 18; mutta ei muutoin huuteleman hänen erhetyksiänsä ja rikoksiansa. Välttämän käräjän käymisiä niin paljon kuin mahdollinen on, käräjä-herroin lahjomisia ja muulla luvattomalla ja sopimattomalla tavalla asiansa valvomista, ehkä vielä oikia asiaki olisi. Käräjän asioissa ensin tutkia ja kysyä ennenkuin puuttua niitä alkamaan. 1 Kor. 6.
Tämä koskee yhdeksänteenki käskyyn.
10:nes _käsky_ käskee: ei valtaamaan kamalasti lähimmäisen palvelioita pestaamisen kautta, mutta ei myös isäntäin ja emäntäin ottaman jumalattomia palvelioiksi eli huonemiehiksi; itsensä ja perheensä hämmennykseksi; eikä palvelus- ja lois-väen menemän jumalattomitten huoneisin ja leipään, sen kautta lankeemaan pois armon tiestä.
Jotka näitä syntejä ja muita välttävät, niitten sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran pyhällä ehtoollisella niin usein kuin he oman tuntonsa lohdutukseksi halajavat. Mutta jotka toisin tekevät, pidetään pakanoina ja publikanina. Ja sentähden pannaan kyläkuntiin päällys- eli katsomusmiehet.
Jos joku näkee virheen ja vilpin toisessansa, sen pitää häntä kahden kesken nuhteleman, ja sitte se ilmoitetaan peräänkatsomus-miehelle, jonka tulee sitte nuhdella; ja jos ei se auta, niin ilmoitettakoon koko heränneitten joukolle, ja sitte pitää häntä joukon läsnä-ollessa nuhdeltaman. Ellei sekään auta, niin hän pitää pois hyljättämän. Matt. 18.
Peräänkatsomus-miesten pitää myös vaarin ottaman aluskuntansa heränneistä, jos he tarttuvat vietteliän neuvoon, eli sen kaltaisen ihmisen neuvoon, joka toisin vääntelee Jumalan sanan ja autuuden opin, olkoon senlainen vietteliä sitte omasta tahi vieraasta pitäjästä; niin myös estämän eli poiskieltämän näyt, unennäöt ja niitten ilmoittelemiset ja selitykset, niinkuin myös kielillä puhumiset ja niitten tarpeellisuuden. Ja jos joku vieraan maan ihminen ilmaantuu, joka sanoo itsensä hengelliseksi ja olevansa jotaki, ja rupee ilmoittamaan erinomaisia ilmoituksia, senkaltaisen pariin ei saa mennä, eikä sen opetuksia saa heränneet ottaa vastaan, ennenkuin tutkitaan ihminen ja hänen menonsa; sitä vähemmän saa lähteä senkaltaisen perässä juoksemaan. Peräänkatsomus-miesten pitää myös kohta ilmoittaman, kuin joku senlainen ihminen ilmestyy kyläkunnassa, ettei se saisi vietellä monilla opetuksen tuulilla niitä ilmanki eksyväisiä, vasta alkavaisia heränneitä sieluja.
Pyörtymisiä jos tapahtuu, niin ne tutkistellaan, mistä laadusta ne omat ja mistä ne tulevat. Ja ne kielletään pois, jos ne havaitaan turhiksi viekastelemisiksi.
Kutsumuksessansa käsketään pysymään Syr. 11: 10, 21. 1 Kor. 7: 20-24. 1 Tessal. 4: 11. 1 Piet. 4: 15.
8. _Ote provasti-tarkastuksen pöytäkirjasta Liperissä_ maaliskuun 3-5 pv. 1821.
Sittenkun apulainen Henr. Renqvist useissa kirjeissä hra provasti N. J. Perander'ille oli syyttänyt häntä kaikenlaisista virkavirheistä ja laiminlyömisistä, uhaten samoin tehdä Porvoon konsistorioon, on h:ra provasti lähettänyt ei ainoastaan nämä Renqvistin kirjoitukset korkea-arvoiselle konsistoriolle, saati sen ohessa myöskin anonut, että hänelle lähetettäisiin mitä pikemmin toinen apulainen, joka mielenlaadultaan ja ruumiinvoimiltaan olisi luotettavampi kuin Renqvist.
Tämän johdosta on korkea-arvoinen konsistorio viime kuluneen marraskuun 8 p. käskenyt allekirjoittaneen täällä toimittamassa laillisessa provasti-tarkastuksessa tutkimaan h:ra provastin viime lokakuun 20 p. tekemiä valituksia, jonka ohessa olisi tutkittava, oliko Renqvist tässä seurakunnassa ollessaan ilmaissut mitään eriskummaisuutta opissa ja elämässä sekä voidaanko siihen mitään johtoa antaa.
_Maaliskuun 5 p. kirkkoherran talossa._
Sittekun asianomaiset olivat täällä koossa, kertoi h:ra provasti Perander samaa, mitä hän viime kuluneen lokakuun 20 p. konsistorioon oli ilmoittanut, että nimittäin apulainen Renqvist lähetettäisiin täältä johonkin kaukaisempaan seutuun, koska hän tässä seurakunnassa liiallisilla hartausharjoituksillaan, pitkällisillä rukouksillaan, harhaluuloillaan ja usein sopimattomalla saarnatavallaan oli sangen monessa herkkä-uskoisessa vaikuttanut kiihkoa ja hämmennystä, joista ajan pitkään saattaisi olla vaarallisia seurauksia. Tähän h:ra provastin toivoon yhdistyivät h:ra kihlakunnan tuomari Hällström, h:ra nimismies Stenius ja talolliset kirkonmies Pekka Piiparinen, Lauri Malin, Antti Perkinen sekä Heikki Kettunen y.m.; mutta muu yleisö selitti tyytyvänsä Renqvistin tänne jäämiseen, johon h:ra nimismies lisäsi, että Renqvist, jonkun henkilön syyllisyydestä ilmoitettua, tarkemmatta tutkinnotta, kieltää semmoiselta ehtoolliselle pääsön, joka oli muka tapahtunut usealle, mutta nyt erittäin mainittiin niistä talollinen Heikki Koponen Käsämän kylästä, jonka Renqvist, ilmoitetun riitaisuuden tähden vaimonsa kanssa, oli estänyt ehtoolliselta. Tämän on h:ra provasti sittemmin tutkinut ja huomannut aivan perättömäksi. Samaten on Renqvist käskenyt pois sepän Aaron Asikaisen, kun hän aikoi tulla ehtoollispöytään, mutta Asikainen ei ollut kirjoitettukaan ehtoollis-vieraaksi, vaikka hän oli ollut rippi-saarnassa. Asikainen sanottiin olevan juopumukseen taipuvainen, eikä ole rippikirjan mukaan kolmeen vuoteen käynyt ehtoollisella. Sitte antoi esiin talollinen Heitti Tuhkunen Liperin Salosta tämän kihlakunnanoikeuden pöytäkirjan, joka tähän liitetään ja selittää Tuhkusen syyttäneen Renqvistiä siitä, että Renqvist ei antanut hänen mennä ehtoolliselle, vaikka hänet pastori-vainaja Kekoni oli ehtoollis-vieraaksi kirjoittanut ja hän sen johdosta oli ollut rippi-saarnassa. Tämän myönsi Renqvist ja sanoi sen tapahtuneen syystä, kun Tuhkunen kuuluu olevan irstainen.
Sitte ilmoitti vielä edellä mainittu h:ra nimismies Stenius, että apulainen Renqvist h:ra provastin sairauden ajalla ei ollut lukenut joka vuosi kuuloitettaviksi määrätyitä esivallan asetuksia, mutta kyllä siihen sijaan lukenut kirkkolakia, joka usein oli kestänyt paljon kauemmin, kuin muu jumalanpalvelus. Vielä ilmoitti h:ra provasti Renqvistiä vastaan, että hän vastoin provastin tahtoa joka kylään oli asettanut viisikin tarkastusmiestä, vaikka semmoisia h:ra provastin määräämiä oli ollut ainakin yksi kussakin kylässä ja luulivat h:ra provasti ynnä nimismies Stenius ja kirkonmies Kinnunen, että jotakin häiriötä ja epäluotettavampia ilmoituksia oli näiden liian useiden tarkastusmiesten kautta syntynyt, jonka ohessa Juh. Hirvinen ja muutamat muut luulivat näistä tarkastusmiehistä olleen enemmän hyötyä, kuin vahinkoa. Myöskin oli Renqvist, häneltä kysymättä, tänä talvena asettanut useimpiin kyliin moniaita kirjan-taitavia opettamaan taitamattomia sisälu'ussa, jotka olivat 15 jopa yli 30 vuoden ikäisiä, joita hän julkisella kuuloituksella saarnatuolista oli käskenyt näihin lukuharjoituksiin tulemaan. Kun nämä Renqvistin toimet olivat tulleet provastin kuuluviin, on h:ra provasti käskenyt Renqvistin jättämään ne kunnes niistä saataisiin tarkastajan kanssa miettiä; ja koska semmoisien opastajien kautta voidaan saavuttaa aiottu tarkoitus ja kun ne eivät tule kansalle liian kalliiksi, sekä kiertokoulunopettajalla kun on kylliksi työtä nuorien lasten opettamisessa, niin ei tarkastaja suinkaan voi olla sitä hyväksymättä; kuitenkin riippuu kaikki tämä h:ra provastin, ilmaantuvien seikkojen mukaan järjestettävästä toimesta ja huolesta, joka vasta pidettävässä pitäjän kokouksessa voidaan vahvistaa, varsinkin kun läsnä oleva yleisö tunnusti näitten opetuslaitosten kautta jo jossakin määrin edistyneensä.
Viimeksi muistutti h:ra provasti Renqvistin saarnoissansa käyttäneen tuimia, kovia ja sopimattomia lausetapoja, niinkuin hän eräässä saarnassaan sanoi, että uskottomilla et ole kirpunkaan vertaa uskoa, sekä toisen kerran, kun eräs sanankuulia saarnan ajalla aikoi mennä ulos kirkosta, sanotaan hänen kysyneen häneltä, riensikö hän nyt jo kadotukseen, jota lausetta suntio Sidensnörekin, joka silloin ei ollut kirkossa, nyt muiden kertomuksen mukaan todisti Renqvistin käyttäneen ja jonka Renqvist itse tunnusti, sitä paitsi sanoo hän mitä useimmiten melkein kaikissa saarnoissaan saatanan asuvan jumalattomien sydämessä ja heidän haluavan helvettiin, jonne heidän rukouksensa ja huokauksensakin menevät, vaan ei Jumalan luokse; Renqvistin kerrotaan myöskin saarnassaan sanoneen, että Vapahtaja ei etsinyt herrojen ystävyyttä, eikä ottanut osaa heidän huveihinsa ja luuli h:ra provasti, että Renqvist semmoisilla lausetavoilla näytti tahtoman panetella säätyhenkilöitä ja siten herättää nurjuutta heidän ja alhaisemman kansaluokan välillä. Tätä todistaakseen toi h:ra provasti esiin erään Renqvistin kuuloituksen, jota kuitenkaan ei ollut luettu, vaan jonka hän nyt tunnusti. Tämän kaiken lisäksi on Renqvist, kuten sanottiin, saattanut muutamiin seurakuntalaisiin sen ajatuksen kristillisyyden harjoituksista, että he hylkäävät kaiken maallisen työn, jota vastoin he ainoastaan lukevat, rukoilevat ja laulavat; ja mainitsi Mikko Hiltusen Sysmästä, naapurinsa, talollisen Paavo Kuusisen kaksi tytärtä, joista heidän isänsä sanotaan valittaneen, että he eivät tee työtä, vaan, lukevat, minkä h:ra nimismies Stenius ja suntio Sidensnöre todistivat, mutta muut väittivät vastaan ja kertoivat mainittujen tyttöjen ainoastaan aamuin ja illoin lukevan tavalliset rukoukset ja toimittaman tehtävänsä.
Apulainen Renqvist, joka ei sanonut saarnanneensa mitään muuta oppia, kuin meidän uskontomme kanssa yhtäpitävää, lausui h:ra provastin laiminlyövän kirkkokuria, päästävän ehtoolliselle yhtä helposti kristillisyyttä taitamattomat, kuin siinä edistyneemmätkin ja merkitsemän samalla sinetillä jumalattomat, kuin jumalisetkin; ja antoi Renqvist sen ohessa luettelon useista tässä seurakunnassa olevista vihkimättömistä parikunnista, jotka omat eläneet yhdessä pitemmän tai lyhemmän ajan sekä siittäneet useita lapsia. Tämän luettelon jätti tarkastaja h:ra provasti Perander'ille käskien asianomaisen ruununpalvelian kautta heti alkavissa talvikäräjissä saattavaan vihkimättömät lailliseen vastuusen sekä muutoin menettelemään heidän kanssansa lain ja asetuksien mukaan. --
Sam. Kiljander.
9. _Ote Porvoon konsistorin tuomiopöytäkirjasta_ elokuun 14 pv. 1822.
4 §.
Viime vuonna 1821 lokakuun 24 p. tapahtuneen kutsunnan mukaan saapui konsistorioon tänään k:lo 11 e.p. väliajansaarnaaja Liperissä Henrik Renqvist suullisesti kuulustettavaksi muutamista hänen herra provasti Peranderia vastaan tekemistä kannekirjoituksistaan, jotka koskevat huolimattomuutta virassa ynnä muita seikkoja.
Väliajan-saarnaajalta Renqvistiltä kysyttiin siis, tahtoiko hän tunnustaa hänen nimellänsä merkittyjen v. 1819 h:ra provasti Perander'ille lähetettyjen kolmen kirjelipun, jotka nyt luettiin, olevan mainitun Renqvistin kirjoittamat? jonka Renqvist tunnusti. Sitte kysyttiin häneltä, tunnustiko hän nämät kirjeliput kirjottaneensa provasti Perander'ille pikaistumisessa ja veljellisen rakkauden puutteessa, ja eikö hänen semmoisetta kirjeenvaihdosta olisi pitänyt ystävyydessä ratkaista provastin kanssa riita, joka oli syttynyt heidän välillensä? Tähän vastasi väliajan-saarnaaja tahtovansakin ystävyydessä oikaista provasti Perander'ia, koska hän oli katsonut provastin aivan monessa kohden virheelliseksi, ja lisäsi väliajan-saarnaaja velvollisuutensa ja veljellisen rakkautensa käskeneen häntä oikaisemaan erhettyvää veljeänsä. Mutta kun väliajan-saarnaaja oli huomannut, että provasti ei tahtonut ottaa varten hänen muistutuksiaan ja kehotuksiaan, vaan pikemmin osoittaneen Renqvistiä konsistorioon, niin sen johdosta ei väliajan-saarnaaja voinut olla ilmoittamatta h:ra provastin koko menetystapaa konsistorioon, koska tämä menetystapa Renqvistin ajatuksen mukaan oli ollut semmoinen, kuin Jumalaa pelkäämättömän ja ihmisiä häpeämättömän. Renqvistiltä kysyttiin vielä, hyväksyisikö hän mainituissa kirjelipuissa provastia kohtaan käytettyä kiukkua ja oliko se todella tapahtunut veljellisestä rakkaudesta? Tähän vastasi Renqvist, että häneltä tosiaankin täydellinen veljellinen rakkaus provastia kohtaan puuttui, väittäen kuitenkin erhettyvän kanssaihmisen ojentamisenkin kuuluvan velvollisuuksiin ja osoittavan veljellistä rakkautta; kumminkin myönsi hän kirjoituksensa provastia vastaan ehkä olleen liian ankarat ja omisti niinmuodoin viaksensa sen, ettei hän käyttänyt sävyisempää kirjoitustapaa. Sittemmin kysyttiin eikö väliajan-saarnaajalla, niinkuin maaliskuun 12 pv. 1819 kirjoitetussa kirjelipussa on, tosiaan ollut puoltakaan tuntia seuraavan rukouspäivän saarnan valmistamiseen, koska kuitenkin h:ra provasti Perander sanoo vaaditussa vastauksessaan, että väliajan-saarnaajaa jo rukouspäivän edellisenä sunnuntaina oli kehoitettu ja käsketty sinä rukouspäivänä saarnaamaan sekä että väliajan-saarnaajalla mainitun rukouspäivän saarnan valmistukseen oli ollut aikaa neljä päivää, muitten päivien aamuja ja iltoja lukematta? Tässä väitti väliajan-saarnaaja, ettei h:ra provastin selitys ollut totuuden mukainen, jotta hänellä muka oli ollut niin pitkä valmistus-aika, koska hän, niinkuin ennen kappalais-vainaan Kekonin eläissä, tälläkin viikolla oli auttanut h:ra provastia väkiluettelojen teossa, jopa sunnuntainakin. Perjantaina sanoi hän h:ra provastin käskeneen itseänsä sairas-matkalle ja lauantaina kirjoittamaan rippiväkeä. Muutoin myönsi väliajan-saarnaaja puolen tunnin ajalla ei tarkoittaneensa; että aika oikeastaan oli niin lyhyt, vaan että hän ainoastaan vertasi viikon jäännöksen puoleen tuntiin, jona lyhyenä aikana hän et oikein saattanut ehtiä valmistaa, minkä johdosta hän ei ottanut saarnataksensa rukouspäivänä, vaan väitti, että h:ra provastin olisi pitänyt joko käydä sairaan luona perjantaina tahi saarnata rukouspäivänä, väittäen vieläkin väliajan-saarnaaja, että hän ei saarnaisi, kun hänellä ei ollut aikaa eikä tilaisuutta valmistaa saarnaansa. Renqvist oli toimittanut sairasmatkan ja h:ra provasti oli saarnannut rukouspäivänä. Sitte vaadittiin väliajan-saarnaajan lausuntoa pysyikö hän väitöksessään, että Liperin seurakunta oli kokonaan turmeltunut, vaikka sekä h:ra provasti Perander tänne siitä vaaditussa selityksessään sanoo, että Liperin seurakunta ei ole muita seurakuntia enemmän huomattava paheistaan ja tietämättömyydestään että myöskin mainitun seurakunnan kirkossa toimitetun provasti-tarkastuksen pöytäkirja selittää sanotun seurakunnan jossakin määrin edistyneen lukutaidossa? Tähän vastasi väliajan-saarnaaja seuraavasti: minä en sovita itseäni muiden seurakuntien mukaan, jos minä en tiedä enkä tunne niiden tilaa, ja mitä provasti-tarkastukseen tulee, kävi se siten, että kun luettaminen alettiin kirkossa, oli suurin ja, kuten minä luulen, taitamattomin osa jo kirkosta lähtenyt; muutoin tutkittiin kirkossa olevaa seurakuntaa yleensä, tarkastamatta miten kukin erittäin olisi voinut selvitä; ja koska näin kävi, niin oli mahdotonta tutustua koko seurakunnan kristillisyyden ja siveyden kanssa; minä väitän siis nytkin Liperin seurakunnan olevan varsin turmeltuneen ja taitamattoman, koska muka sen kaikissa lukukinkerissä ja muissa tilaisuuksissa olen tullut tuntemaan. Kun väliajan-saarnaajaa tässä kehoitettiin miettimään, eikö hän ehkä seurakunnan vastattavaksi esittänyt niin vaikeita ja mutkaisia kysymyksiä, että se yleensä vähäisellä käsityksellään ei voinut ymmärtää eikä tajuta mitä hän tarkoitti, lausui väliajan-saarnaaja aina ja kaikissa tilaisuuksissa tutkistelleensa yksinkertaisimmalla tavalla; väliajan-saarnaaja myönsi kumminkin tässä seurakunnassa olevan joitakuita, jotka tuntevat kristinoppinsa ja osaavat kirjaa lukea; mutta väliajan-saarnaajan lopullinen kuvaus koko tästä seurakunnasta oli kuitenkin vastustavainen h:ra provasti Perander'in ja tarkastajan h:ra kontrahtiprovastin arvosteluille. Tämän johdosta kysyttiin väliajan-saarnaajalta, oliko hän kauan virkaa toimittanut Liperin seurakunnassa? Tähän vastasi hän siellä olleensa vähän kuudetta vuotta. Kun häntä sitte muistutettiin, että hänellä olisi pitänyt tällä ajalla oleman tilaisuutta jonkunlaisesti ojentaa seurakuntaa, vastasi hän, ettei hän sitä voinut tehdä, vaikka hän kyllä oli kokenut vaariin ottaa kaikki epäjärjestykset ja monin keinoin estää niitä. Niinpä sanoi väliajan-saarnaaja esim. muistiin kirjoittaneensa ne, jotka olivat olleet poissa yleisistä ja määrätyistä lukukinkeristä; kuitenkaan ei hän ole voinut näitä hidastelevia saattaa lain käsiin, koska väliajan-saarnaajalla ei ollut siihen pastorinsa, h:ra provasti Perander'in lupaa. Kysymykseen, pysyikö väliajan-saarnaaja edellisessä väitöksessään, joka koskee h:ra provastin huolimattomuutta virassa ja, että h:ra provasti Renqvistin ilmoituksen mukaan oli saarnannut seurakuunalle ainoastaan siveys-oppia, lausui väliajan-saarnaaja nytkin asian oleman niin, että nimittäin h:ra provasti ei ollutkaan saarnannut niin usein, kuin hänen olisi pitänyt, vaan oli tahtonut Renqvistin niskoille jättää koko kuorman, sekä että h:ra provasti niinäkin harvoina kertoina, jolloin hän saarnasi, oli laiminlyönyt pääasian, nimittäin parannuksen saarnaamisen; ja sanoi väliajan-saarnaaja, ettei ulkonainen siveys parannuksetta autuuteen saata. Kysyttyä mistä siveysopillisista aineista h:ra provasti tavallisesti saarnasi, vastasi väliajan-saarnaaja, ettei hän nyt voinut muistaa muuta, kuin, että pää-aine h:ra provastin saarnoissa oli: kuinka autuaat omat Jumalan lapset ajassa ja iankaikkisuudessa; mutta miten Jumalan lapsiksi tullaan, on h:ra provasti jättänyt kokonaan opettamatta; lisäten väliajan-saarnaaja seurakunnan semmoisilla saarnoilla saatettavan siihen luuloon, ettei autuaaksi pääsemiseen niin paljoa vaadittaisikaan, kuin väliajan-saarnaaja oli saarnoissansa esittänyt, että nimittäin parannus ja kääntymys varsinkin johdattavat ihmisen iankaikkiseen onneen.
Sitte kuulusteltiin väliajan-saarnaajaa hänen kiertokoulunopettajaa Hasselinia vastaan tekemänsä syytöksen johdosta ja kysyttiin häneltä, oliko Hasselin vielä jatkanut irstaisuuttaan, jonka Renqvist nytkin vakuutti ja väitti olevan irstaisen, eikä parantuneen, sekä sangen harvoin käyvän pitäjällä opettamassa kansan lapsia; ja lupasi väliajan-saarnaaja ottaa toimeksensa todistaa sen.
Väliajan-saarnaajalle luettiin nyt h:ra provasti Peranderin sisään jättämä selitys, joka koski Kontiolahdelle tehtyä sairasmatkaa, ja kysyttiin väliajan-saarnaajalta, oliko hän vielä vakuutettu provastin siinä loukanneen? Tähän lausui useinmainittu väliajan-saarnaaja, että h:ra provastin selitys ei pitänyt yhtä asian todellisuuden kanssa, ja väitti Renqvist tapauksen olevan siten, kuten hän oli siitä kirjoittanut; hän ei sanonut kuitenkaan tahtovansa, että provasti tulisi siitä kärsimään. Kun väliajan-saarnaajalta vielä kysyttiin, tiesikö hän miten lähellä sairasta h:ra provasti oli ollut, mikä oli sairaan nimi, oliko hän nainut, sekä milloin sairaan luokse pyydettiin? Vastasi Renqvist h:ra provastin, hänen ajatuksensa mukaan, olleen puolen peninkulman päässä sairaasta, sairaan vaimon nimen olleen Anna Nupponen, hänen olleen naimisessa Pentti Sinkkosen kanssa, sekä tämän seikan tapahtuneen talvella. Muuten sanoi Renqvist tahtovansa näyttää tämän kaiken toteen, jos sitä häneltä vaadittaisiin.
Koska väliajan-saarnaaja oli syyksi sanonut, ettei hän saanut vapautta puolustaa ja selittää asiaansa h:ra kontrahti-provasti Kiljander'in Liperissä toimittamassa provastitarkastuksessa, kuulusteltiin häntä tässäkin asiassa, ja pysyi Renqvist nytkin väitöksessään, että hän tarkastuksessa kyllä olisi antanut selityksensä kaikista seikoista, mutta ettei hän saanut sitä tehdä, jonka vuoksi hänen täytyi kirjallisesti selittää asiansa.
Sen jälestä kysyttiin väliajan-saarnaajalta, oliko hän, niinkuin h:ra provasti Perander sanoi, estänyt Liperissä henkilöitä ehtoollisella käymästä ja miksi hän oli sitä tehnyt? Renqvist myönsi estäneensä henkilöitä ehtoolliselta ja sanoi sen tapahtuneen, kun hän oli huomannut jonkun tehneen itsensä siihen syylliseksi. Ja sanotaan väliajan-saarnaajan myöskin määränneen tarkastusmiehiä kuhunkin kylään, joitten tuli kaitsea kunkin siveyttä tahi siveellistä käytöstä y.m. Näiden tarkastusmiesten tuli myös joka lauantai olla läsnä ehtoollisvieraita kirjoitettaessa p.m. uskottujen henkilöitten kanssa ilmoittamassa, löytyikö kylässä joku semmoinen, joka olisi suljettava ehtoolliselta, tahi todistamassa, josko joku ehtoolliselta suljettu oli itsensä parantanut, harrastanut kristillisyyttä ja elänyt sovinnossa kanssa-ihmistensä keskuudessa.
Jatkeeksi ja koska h:ra provasti Perander oli sanonut Renqvistin saarnoissaan käyttäneen sopimattomia lauselmia, kuulustettiin häntä tässäkin seikassa, ja myönsi hän sanoneensa silloin, kun muutamat saarnan ajalla menivät ulos kirkosta: helvettiinkös te menette, koska etten kirkossa pysy? jolla hän tahtoi muistuttaa heille, miten sopimattomasti he käyttäytyivät, kun eivät tahtoneet kirkossa pysyä.
Mitä tulee syytökseen, että Renqvist lukukinkerillä ruoski erästä poikaa, sanoi hän pojan varastaneen parin kenkiä, jota ei tunnustanut. Saadaksensa tietää totuuden, oli mainittu Renqvist vielä luullut olevansa oikeutettu, kouluissa käytetyn tavan mukaan, vitsalla pakoittamaan saada poikaa totuuteen, joka väliajan-saarnaajan sanojen mukaan oli ennenkin tunnettu näpistelemisestä. Kysyttyä vieläkö ne vanhemmat henkilöt ovat seurakunnassa, jotka, hänen konsistorioon tekemänsä ilmoituksen mukaan, eivät olleet käyneet Herran pyhällä ehtoollisella ja joista h:ra provasti ei ollut voinut saada selvää, koska Renqvist ei ollut merkinnyt, mistä kylistä he ovat ja millä sivuilla kirkonkirjoissa he ovat kirjoitetut, ei Renqvist voinut antaa mitään selitystä. Kuulustettua h:ra provasti Peranderin selityksen johdosta, joka koski useampia miehiä ja naisia, jotka Renqvistin syytöksen mukaan olisivat Liperin seurakunnassa eläneet yhdessä luvattomassa yhteydessä säännöllisesti yhteen vihkimättöminä; vastasi väliajan saarnaaja ettei hän voinut hyväksyä h:ra provastin siitä tekemää selitystä, maan pysyi ennen antamassa lauseessaan; hän ei kuitenkaan saattanut kieltää provasti Peranderin petosta asian ilmi tultua kokeneen saada semmoisia vihityksi, ja sen johdosta väittäneen väliajan-saarnaajan ilmoituksen siitä olleen perättömän. Useinmainittu Renqvist myönsi myöskin h:ra provastin joskus vetäneen oikeuteen semmoisia henkilöitä, mutta ne yhtä kaikki sitte taas olivat eläneet yhdessä; ja olisi h:ra provastin välttämätön velvollisuus ollut uudestaan saattaa heidät kanteenalaisiksi; mutta koska h:ra provasti kaikkea tätä oli pitänyt sivuasiana, ei väliajan-saarnaaja mitenkään voinut luopua lauseestaan. Provasti Peranderin konsistorioon antama selitys, koskeva useampia säätyhenkilöitä Liperissä, jotka eivät olleet useaan vuoteen käyneet Herran pyhällä ehtoollisella, luettiin nyt väliajan-saarnaajalle, ja sen johdosta sanoi Renqvist, että pitäjän säätyhenkilöt, mikäli hän tiesi, eivät ole olleet niin pitkillä matkoilla, että ne olisivat estäneet heitä ehtoolliselle tulemasta. Mitä h:ra provasti oli itsestänsä ilmoittanut ehtoollisella käymisen suhteen, ei väliajan-saarnaaja myöskään voinut hyväksyä; muutoin lausui väliajan-saarnaaja, ettei hän saattanut tietää h:ra provastin mietteitä, ajatuksia ja aikomuksia, vaan pysyi ainoastaan siinä, mitä hänellä itsellään oli ollut tilaisuus huomata, että h:ra provasti nimittäin useaan vuoteen ei ollut käynyt ehtoollisella. Ja sanoi väliajansaarnaaja kansankin, joka oli sitä ihmetellyt, voivan sen todistaa. -- Mitä Renqvistin rippisanoihin tulee, ei väliajan-saarnaaja myöntänyt niittenkään olleen niin pitkät ja semmoiset kuin h:ra provasti niitä kuvaa, eikä kestäneen kolmea neljännestiimaa kauemmin. Niistä rukousharjoituksista, joita väliajan-saarnaajan sanotaan pitäneen eri tilaisuuksissa aina puoliyöhön saakka ja joita sanotaan pidetyn, ei ainoastaan Liperin kirkon luo sitä varten erittäin rakennetussa huoneessa, vaan myös monessa muussa kohden sanotussa seurakunnassa, antoi väliajansaarnaaja sen lausunnon, että kysymyksessä oleva pirtti kirkon luona oli rakennettu seurakunnan yhteisillä avuilla ja on käytettävä seurakunnan kirkkomajaksi, eikä olisi moitittava, jos siinä rukouksiakin pidettäisiin. Rukoushetket eivät myöskään ole olleet niin pitkät, kuin h:ra provasti niistä kertoo. Mitään varsinaisia niin sanottuja pyörtymisiä ei ole tapahtunut rukoushetkinä, ja jos jolloinkin semmoista on tapahtunut, moitti väliajansaarnaaja niitten tapahtuneen muutamista luonnollisista syistä. Ei myöskään muita syleilemisiä ole ollut, kuin mitä naisväki tavallisesti käyttää miehiä tervehtiessään. -- Väliajan-saarnaaja ei kieltänyt, että hän hartaushetken loputtua aina oli heittäytynyt vuoteelle, mutta sitä ei hän ole koskaan tehnyt rikoksellisessa tarkoituksessa. Että muka vuoroin rukoilemista olisi harjoitettu samassa huoneessa, moitti väliajan-saarnaaja olevan vastoin totuutta, vaan että väliajan-saarnaaja toisinaan on ollut kuuliana, kun joku toinen piti rukouksen, myönsi väliajan-saarnaaja todeksi. Rukoukset näissä tilaisuuksissa omat pidetyt tavallisesti ulkomuistista, enimmiten omilta sanoilla; sillä silloin ovat ne virkistäväisemmät. Viimeksi kysyttiin väliajan-saarnaaja Renqvist'iltä, oliko hän talollisen Tuhkusen syytöksen mukaan alttarilta pois käskenyt mainitun talollisen, sanoen: _sinä olet mahdoton ehtoollisvieras_, vaikka hänet kappalais-vainaa Kekoni oli ripille kirjoittanut ja kumpi pappi silloin tarjosi kalkkia sekä tapahtuiko tämä talollisen poiskäskeminen ennen ehtoollista tahi sitä jaettaessa? Väliajan-saarnaaja lausui tosiaankin pois käskeneensä Tuhkusen, koska hän ei tietänyt, että Tuhkunen oli ehtoollisvieraaksi kirjoitettu; mutta tapahtuiko Tuhkusen pois käskeminen ehtoollisen edellä tahi sitä jaettaessa, ei väliajan-saarnaaja, joka sanoi tarjonneensa kalkkia, voinut muistaa.
Sittekun kaikki tämä oli merkitty, sai Renqvist astua ulos: ja on konsistorio vast'edes ryhtyvä tässä asiassa vielä tuleviin toimiin. Vuosi ja päivä edelläkirjoitetut.
Pöytäkirjan laatinut: C. M. Kjellman, konsistorion vara notario.
10. _Renqvistin puolustuskirja._
Kosta luulen Liperin pitäjän kihlakunnan oikeuden lähettäneen Teidän armollisen oikeutenne käsiteltäväksi tutkintonsa niistä sen toimeksi jätetyistä asianhaaroista, jotka koskevat provasti Peranderin ja minun kesken, valitettavasti, syntynyttä riitaa, katson minä velvollisuudekseni sen johdosta syvimmässä nöyryydessä esiin tuoda seuraavaa:
Pöytäkirjan neljää seikkaa vastaan tahdon tässä muistuttaa, seuraten sen järjestystä, kuin myös sittemmin siihen yhdistettyyn kysymykseen Kaarlo Kolehmaisen ripityksen laiminlyömisestä hänen kuolinvuoteellansa.
l:ksi Uskallan luulla ja vakuuttaa, etten ole rikkonut ilmoittaessani pitäjän kiertokouluopettaja Antti Hasselin'in osoittamaa renttumaisuutta: sillä vastoin kaikkea lain hyväntekeväisyyttä (beneficia juris), joka hänelle oikeutta käydessä annettiin, näkyy kuitenkin selvästi monen vierasmiehen todistuksesta, joita tutkittaessa kuulusteltiin, että häntä ei ainoastaan kerran, vaan useasti, ei ainoastaan ennen, mutta myös viime aikoinakin on tavattu juoppoudessa ja väkeväin juomain ylellisessä nautinnossa.
Minä heitän siksensä Hasselinin renttumaisuuden, joka ei ehkä vastakaan lakkaa ja jonka kaikki koko seudun puolueettomat henkilöt tunsivat, eikä siis h:ra provasti Peranderin pispantarkastuksessa olisi pitänyt häntä puolustaa ja kaunistella. Minä en ole ilmoittanut tätä saadakseni Hasselinin pientä virkaa, niinkuin yleisön mieliosoitus on väärin luullut; sillä paitsi sitä, että minun apulais-palkkani oli paljo suurempi Hasselinin palkkaa ja minun tulevaisuustoiveeni avasi minulle suuremman ja vaikuttavamman palvelusuran, niin tunsin hyvin, että jos hän olisikin saanut eron, ei minun papillista palvelustani olisi käynyt yhdistäminen hänen kouluttajatoimeensa. Ei Jumalan tähden, vaikka muutamat talolliset yksinkertaisuudessaan ja hyväntahtoisuudessaan toivoivat minulle mainittua palvelusta, en milloinkaan olisi sitä ottanut. Minä olen tahtonut huomauttaa Teitä tästä kasvavan nuorison asiasta; jos tätä luetaan viaksi, niin täytyy minun puhtaan ja vakaisen uutteruuteni hyvässä asiassa puolustaa minua. Muutoin en tahdo Hasselinin häviöä, vaan se on Teidän vallassanne katsoa asiaa miltä kannalta hyvänsä.
2:ksi Minä tosiaankin iloitsen, että h:ra provasti Perander, vaikka jätti talollisen Sinkkosen vaimon ripittämättä kuolemaan, pääsi rankaisematta. Koska minä kärsin hänen vääryyksistään, olivatpa ne todellisia tai minun semmoisiksi luulemiani, uskalsin, ehkä myöskin hartaan uskon innon yllyttämänä, ilmoittaa tämän asian. Kaksi vuotinen lainkäyttöaika rikoksen kanteelliseksi saattamiseksi, joka ei ole sakolla pääsemätön, armahti h:ra provastin. Vaikka minä monen muun kanssa kaikessa tapauksessa katsoin tämän h:ra provastin laiminlyömisen jumalattomaksi ja siveydettömäksi, sillä pyhä velvollisuus käskee pappismiestä, palkkansa keräyksestä huolimatta, antamaan kuolevalle lohdutusta, jota saapi kalliin Vapahtajamme ruumiin ja veren jakamisella, niin oli kuitenkin paha ajatus kaukana minusta. Minun pitäisi seurata Vapahtajan esimerkkiä ja korkeaa oppia, joka ei milloinkaan toivonut kenellekään pahaa, kaikkein vähimmän vihollisillensa. Elköön h:ra provasti vasta hairahtuko näin tärkeässä asiassa, kuin tämä, on ja on oleva minun sydämellinen ja hyvää tarkoittava toivoni.
3:ksi Niinkuin tuomio osoittaa, on minua syytetty vitsomalla koettaneen saada erästä poikaa tunnustamaan näpistelemistään -- ja sentähden määrätty vankeuteen. Sum judicatus, Deus de omnibus supremo die judicet (Minä olen tuomittu, Jumala tuomitkoon kaikista viimeisenä päivänä). Ei koskaan ole minun tarkoitukseni siinä ollut tehdä semmoista julmuutta, joka ansaitsisi valtiovalan rikoksen nimen; ei minun luonnollinen taipumukseni eikä siveellinen ja uskonnollinen mielialani sallisi semmoista tehdäkseni. Asianhaarat, todistukset, minun yksinkertaiset ja koukkuilemattomat selitykseni antakoot asialle minkä muodon tahansa. Mutta minun nuoren ja muuten kokemattoman tuomarini tuomio, jota tehtäessä on ehkä kiukkuisesta mielestä seurattu enemmän lain kuollutta kirjainta, kuin rikoksen todellista määrää ja laatua, huomattanee ylioikeuksien tarkemmissa tutkinnoissa, joihin minä olen vedonnut. Mutta jos kohtalonani olisikin marttyrin kruunu, kärsin todellisen viattomuuden ja minun sydämellisen uskonnon harrastukseni, hyveiden ja hyväin tapain uhrin, ja tahdon iloisesti antautua kohtalooni, vaikka olisinkin vakuutettu h:ra provasti Peranderin keksimillänsä ja vastoin asianomaisten tahtoa tekemillänsä kanteilla koreasti kostaneen niitä pieniä vikoja, joita olen tehnyt hänelle puhtaasta hyväntahtoisuudesta Jumalan seurakunnan iankaikkiseksi autuudeksi. Monta helläsydämistä ja hyvänsuopaa ihmistä on ainakin säälivä minua ja minun onnetonta perhettäni, jossa on rakastettu vaimo ja neljä pientä ja turvatonta lasta. Sillä välillä ja siksi, kun asia on asianomaisella seudulla ennätetty ajaa, olen minä parhaastaan elänyt yksityisten hyväin ihmisten välityksellä.
4:ksi H:ra provasti Peranderin oma myötäseuraava todistus osoittaa talollisen Heikki Tuhkusen, joka yleisesti tunnettiin korkeimmassa määrässä renttumaiseksi ja hillitsemättömäksi elämässänsä ei ainoastaan kotona, vaan monessa yleisessä tilaisuudessa, niinkuin lukukinkerillä y.m., olleen tavoin tai toisin suljettuna Herran ehtoolliselta. Semmoisesta syystä ja tietämättäni varapastori Kekoni-vainaan tietämättömyydessään, Tuhkusen ehtoolliselta sulkemisesta, kirjoittaneen hänet ehtoollisvierasten joukkoon, ilmoitin minä hänelle merkillä ja matalalla äänellä, ett'ei hän valituksessa olleessa tilaisuudessa tulisi ehtoollisen nautintoon. Minä sanoin: rakkaani, ei ole sinulle luvallista tulla Jumalan pöytään, jota kieltoa Tuhkunen myös totteli. Tutkinnot setvittävät koko asian luotettavaisesti. Ei mitään julkista kirkkorauhattomuutta, niinkuin parjaajani tahtovat väittää, ole täten tehty. Minä olen ainoastaan suurimmassa hyväntahtoisuudessani tahtonut johdattaa syntistä parannuksen tielle.
Viimeseksi saan minä Kaarlo Kolehmaisen ehtoollisetta kuolemisen johdosta puolustuksekseni luetella, mitä minä jo niin hyvin pispantarkastuksessa kuin kihlakunnan oikeudessakin olen vakuuttanut, että hänen järkensä käyttäminen oli niin heikkoutunut äkkipikaisilla hourauksen puuskauksilla, jotten katsonut soveliaaksi jakaa hänelle ehtoollista. Hän oli polvillansa, pyysi vettä muiden kaivoista, sanoi itsellänsä oleman viinanassakan, joka painoi hänen kylkeänsä y.m., joita tutkistelemispöytäkirjoissa, minä en ymmärrä mistä syystä, vaikka vierasmiehet todistivat, ei ole mainittu. Yhtähyvin on osa todistajista kirjoitettuna, jotka ovat kertoneet hänen hourailemisestansa. Minä olin kummallisessa asemassa. Jos minä olisin hänet ripittänyt, niin vastustajieni olisi sopinut katsoa tätä anteeksi antamattomaksi viaksi, kun olisin hullulle ja sekaantuneelle tuhlannut ja siten väärinkäyttänyt kalliita armokeinoja. Nyt en sitä tehnyt -- on kuitenkin vika vielä suurempi. O ambae Pharisaeorum leges! (molemmat Farisealaisten lait). Mielelläni matkustin tälle ripitysretkelle ja mielelläni olisin tahtonut ripittää tätä sairasta, niinkuin siellä viivyinkin ja nuotikkailla jumalisten virsien laulannalla koetin saada heikkoa sekaannuksesta tointumaan (sillä minä useilla ja melkein yksinään tässä pitäjässä toimittamillani ripitysretkillä kokemuksesta usein havaitsin tämän onnistuneen, samoin kuin Davidille, kun hän harpullaan sai Saulin tuntoihinsa). Niinmuodoin ei Kolehmainen jäänyt laiskuudesta, pahantahtoisuudesta eikä huolimattomuudesta ripittämättä. Jos olen yksinkertaisuudessani rikkonut, niin kärsin sen rangaistuksen, jonka hyvä tahtoni hänen autuudestaan on ansainnut.
Lopuksi en saata olla muistuttamatta, että yleinen mieli on parhaastaan tehnyt minun onnettomuuteni. Enemmän innokkaana, kuin pahana, enemmän yksinkertaisena, kuin kavalana, olen minä opettanut Jumalan seurakunnalle meidän kalliin oppimme pyhiä ohjeita. Minä uskon jokaiselle puolueettomalle saattavani puolustaa oppini ja tarkoituksieni puhtautta. Vakaasti saatan vakuuttaa aikomuksenani olleen, niin hyvin sanankuulioitteni siveellisen sivistyksen, kuin myös suuremman tiedon Jumalan sanassa. Jos olen rikkonut seuratessani aikamme evangeliumiseurain, joissa on kunnianarvoisia miehiä, yleisiä opetuksia, ja siten saavuttanut maailmanmielisten vihan, halveksimisen ja pahansuonnin, niin toivon suurimmassa nöyryydessä valistuneitten esimiesteni antavan minulle suosionsa, kun minulla on oikein, ja samalla lempeällä sääliväisyydellä oikaisevan minua, kun minä rikon. Tosi on, että minä enemmän liiallisesta hartaudesta hyvään asiaan, kuin uppiniskaisuudesta ja vastusteluhalusta, olen loukannut esimiestäni h:ra provasti Peranderia, jonka (älköön tästä pahastuko) minä tunnossani näin kovin kylmäksi ja haluttomaksi pyhän kutsumisensa toimittamisessa. Mutta kun ei ole minun asiani oikaista häntä, niin rukoilen Teidän kauttanne h:ra provastilta, jota olen loukannut, sääliväistä anteeksi antamusta. Vaikka ne monet ihmiset, jotka viimisessä pispantarkastuksessa osittain sentähden, kun minä heitä jonkun kerran rikoksistansa nuhtelin, osittain kevytmielisyydestä, seuraten joukkoa, joka huusi: ristiin naulitse! ristiin naulitse! ehkä myöskin muutamien pahansuopain kehoittamina valittivat suullisesti ja antoivat minusta perättömiä herjauskirjoja ja niissä luettelivat tapauksia, jotka eivät milloinkaan ole tapahtuneet, eivätkä koskaan ole aikoneet, koettaneet, uskaltaneet tai saattaneet todistaa niitä, jätän minä kuitenkin siksensä. Onni, etteivät ne, jotka pitävät minun rukousten-pitämistäni salaisina uskonnon menoina (eleysin mysterioina) ole syyttäneet minua itseäni karkeimmasta pahanteosta. Moite on yhtäkaikki moite ja tarvitsee laillista todistusta ennen, kun sitä saattaa uskoa. Kuitenkin on tämä piristynyt liitto saattanut herättää Teissä ja pispan-tarkastuksessa olleissa kunnioitettavissa esimiehissä nurjaa mieltä minua kohtaan. Iloisesti halusin niinmuodoin kunnioitettavalla käskyllä saapuvani, mitä välemmin sitä parempi, virantoimitukseen Porvoosen, jossa minä toivoin saada oikeuttaa suhdettani, saavuttamalla esimiesten hyvää ajatusta, ja etenkin päästäkseni siltä seudulta, jossa olen kärsinyt kovimmat vainot, vaikka ehkä moni vainoojistani on Pietarin tavalla katunut. Mutta tämänkin toiveeni ovat seuraukset kihlakunnan oikeuden kovasta ja onnettomasta päätöksestä toistaiseksi minulta riistäneet. Onnettomuuteni tunne voittaa kaiken ymmärrykseni; mutta vakuutettuna, että, oikein eroittaen törkeät rikokset pienemmistä ja todet valheista, annatte minulle semmoisen turvan, jota ihmiselliset ja valistuneet esimiehet ovat velvolliset osoittamaan sorretulle alammaiselle ja kansalaiselle, lopetan minä tämän puolustuskirjani syvimmällä nöyryydellä.
H. Renqvist.
11. _Pispalle tohtori Juhana Molander'ille_ elokuun 2 pv. 1823.
Hänen Keisarilliselle Majesteetillensa olen nähnyt velvollisuudekseni alammaisuudessa ilmoittaa, mitä h:ra tohtori ja pispa on tahtonut antaa minulle tietää niistä eri pitäjissä Savossa ja Karjalassa, mutta etenkin Iisalmen ja Liperin pitäjissä pidetyistä kokouksista, joissa suuri joukko ihmisiä _heränneitten_ nimellä antautui hartausharjoituksiin, jotka tunnettuna monin puolin poikkeavaisiksi totisen kristillisyyden käskyistä ja evangelis-Lutherilaisen kirkon tavoista, ynnä sopimattomasta vaikutuksesta kokouksessa olleitten mielialaan, elämään ja käytökseen, niin hyvin tämän suhteen kuin myös aikain, jolloin kokouksia pidettiin sekä mitä niissä ja niiden yhteydessä tapahtui, havaittiin oleman mietittävää laatua, jottei niitä pitäisi jättää huomaamatta.
Kun asian Hänen Keisarilliselle Majesteetillensa esittelin, oli Hänen Majesteettinsa tutkiessansa siinä ilmoitettua, nähnyt sen olevan huolestuttavan, että hänen alamaisensa edellä sanotulla seudulla olivat pitäneet uskontoharjoituksia, jotka, eroten muun seurakunnan jumalanpalveluksesta ja ollen kovin poikkeavaiset siitä, tuottivat semmoisen eripuraisuuden hallitsevassa kirkossa, jotta siitä on myöskin pelättävä epäjärjestystä yhteiskunnallisessa keskuudessa; mutta kun Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on nähnyt suuren varovaisuuden olevan alussa tarpeellisen eksyneitten oikaisemisessa, niin on Hänen Majesteettinsa armossa tahtonut, että hallituksen huoli tässä asiassa on rajoitettava ainoastaan auttamaan seudun papistoa tilaisuuteen häiritsemättä toimittamaan kutsumustansa ja opettamaan eksyneitä Lutherilaisen kirkon uskontunnustuksessa niin, ettei, kuten on tapahtunut, siinä mikään määrän opin harrastaja, saatuansa suurenlaisen luottamuksen, häiritsisi sitä vaikutuksellansa.
Ja koska armovuoden-saarnaaja Henrik Renqvist on vaikuttanut eräässä osassa Liperin pitäjäläisiä mielenhaluttomuutta pitäjän papistolle ja heidän opettamillensa kristinopin tiedoille, sekä ne hänen eri kokoushuoneessa määräämänsä jumalisuusharjoitukset ovat synnyttäneet omituisen seurakunnan, jota hän on koettanut kaikella ahkeruudella aina enemmin ja enemmin laajentaa; niin on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa armossa tahtonut käskeä h:ra tohtoria ja pispaa sekä kunnioitettavaa Porvoon konsistorioa peräyttämään Renqvistin määräystä armovuoden-saarnaajaksi Liperiin, heti eroittamaan hänet sieltä, sekä antamaan hänelle toisen viran, jonka Hänen Keisarillinen Majesteettinsa tahtoo määrätä Porvoon kaupunkiin, jotta h:ra tohtori ja pispa sekä konsistorio olisi tilaisuudessa tarkkaavaisuudella katsoa tämän pappismiehen käytöstä ja tekoja, sekä alussa soveliaalla tavalla saattaa oikaista, jos siinä joskus huomattaisiin ajattelemattomuutta ja rikosta. Jos nykyään Porvoossa ei olisi avoinna semmoista palkallista virkaa, johonka Renqvistin saattaisi määrätä tai asettaa, on hänen Keisarillinen Majesteettinsa armollinen tahto, että siksi, kun semmoinen virka jääpi avonaiseksi, joku papillinen toimi Porvoossa hänelle katsottaisiin sopivalla palkalla, jonka h:ra tohtori ja pispa sekä konsistorio saapi määrätä ja joka Hänen Keisarillisen Majesteettinsa omassa käytännössä olevasta vararahastosta on maksettava. Muutoin tahtoo Hänen Keisarillinen Majesteettinsa h:ra tohtorin ja pispan vakaisesti nuhtelemaan pappismies Renqvistiä heti hänen Porvooseen tultuansa kysymyksessä olemasta virkavelvollisuutta vastaan sotivasta menettelemisestä, kuin myös sen ohessa muistuttamaan häntä vasta välttämään semmoisia vikoja, jos tahtoo päästä laillisesta rangaistuksesta. Samoin käsketään armossa h:ra tohtoria ja pispaa sekä konsistorioa papistolla niissä pitäjissä, joissa on kysymyksessä olevia jumalisuusharjoituksia kuultu, varoituttaa sopivilla kuvauksilla Jumalan sanasta ja kaikella helleydellä eksytettyjä tästä lähtien paremmin huomaamaan niitä opetuksia, joita papisto jakaa, pysymään ainoastaan oikeassa uskonopissa ja yhteisissä maassa säädetyissä uskonnon-harjoituksissa, sekä hiljaisessa ja totiselle kristitylle arvollisessa vaelluksessa.
Jos ehkä saattaisi tapahtua, että edeltä sanotut kokoukset ja erinäiset hartausharjoitukset kaikesta tästä huolimatta, sen sijassa, kun pitäisivät vähentymän ja lakkaaman, ilmaantuisivat, jotta hänen keisarillinen majesteettinsa täytyisi jättää rikkovaiset vakaisempaan kohteluun, ja kun hänen majesteettinsa on tahtonut lujentaa vakuutuksensa, mitä semmoisessa suhteessa oikeammin pitäisi tehdä, jos niin surkuteltavasti olisi, että jossakussa Suomen hiippakunnassa semmoinen epäjärjestys seurakunnissa ilmaantuisi, niin on hänen keisarillinen majesteettinsa tahtonut käskeä h:ra tohtoria ja pispaa, kuin myös Porvoon tuomioprovastia, professori, ritari ja tohtori Mauno Alopaeusta kokoontumaan Turussa h:ra arkkipispan ja sikäläisen tuomioprovastin kanssa tästä asiasta neuvottelemaan, ja sitte ilmoittamaan hänen keisarilliselle majesteetillensa tässä kokouksessa asiasta ilmaantuneet mielipiteet ja alamaisen lausunnon niistä toimista, joihin olisi ryhtyminen, jos edellä mainitut suhteet valtaan pääsisivät. [Kirjoittaja ei ole saanut mainitun kokouksen keskusteluja ilmoittaaksensa kirkon arvokkaimpain miesten lausumia ajatuksia ja neuvoja pietismin hävittämiseksi maasta. Kirjoittajan muistutus.] Ja on hänen keisarillisen majesteettinsa sallinut h:ra tohtorin ja pispan sopia ajasta kysymyksessä olevalle kokoukselle arkkipispan, tohtori Tengström'in kanssa. Tästä hänen keisarillisen majesteettinsa määräyksestä, joka nyt myöskin annetaan h:ra arkkipispalle ja hän määrätköön h:ra tuomioprovastin Gadolin'in, saan minä armollisimmalla käskyllä pyytää teitä, h:ra tohtori ja pispa, hyväntahtoisesti ilmoittamaan h:ra tuomioprovastille, tohtori Alopaeus'elle; kuin myös saan ilmoittaa v:n 1807 reklementissä määrätyn kyyti- ja päivärahan maksettavan teille, h:ra tohtori ja pispa, sekä h:ra tuomioprovasti, tohtori Alopaeus'elle, matkalla äsken mainitussa tarkoituksessa Turkuun edellä sanotusta, hänen keisarillisen majesteettinsa erinäisestä vararahastosta.
Lopuksi on hänen keisarillinen majesteettinsa tässä asiassa armollisesti julistanut, että papistoa niissä seurakunnissa, joissa muistutetuilla harhaopeilla on ollut puolustajia, pitäisi varoittaa hyvin vaarinottamaan seutunsa uskonnollisesta tilasta, sekä samalla määrätä, että jos edellä valitettu paha leviäisi ja kasvaisi tai myös tuottaisi rikoksia seurakunnan järjestyksessä, silloin siitä heti ilmoittamaan h:ra tohtorille ja pispalle, jonka pitää asiasta hänen keisarilliselle majesteetillensa alammaisuudessa tarkasti ilmoittamaan.
Täydellä kunnioituksella Pietarissa elok. 2 pv. 1823.
Rob. H. Rehbinder.
Oikein kirjoitetuksi täkäläisen konsistorion arkistossa säilytetystä alkukirjoituksesta todistaa, Porvoon tuomiokapitoliossa elok. 17 pv. 1825.
Käskystä: Adolf Boman. Konsit. Notario.
12. _Kappalaisen Lauri Tallgren'in muistikirja_ tammik. 23 päivältä v. 1826.
Useoita kertoja kysyttyäni Lovisan postikonttorissa, sain viimeinkin 17 p. tätä kuuta korkeasti kunnioitettavan konsistorion virkakirjeen 15 päivältä elokuuta viime vuonna virkaatoimittavan (pedagogi-) koulurehtorin H. Renqvistin olosta luonani viime kuluneena heinäkuuna. Tosi on, että minä eräässä kirjeessäni pojalleni Augustille käskin hänen sanoa terveisiä Renqvistille ja rukoilla häntä, jos se hänelle soveltuisi, heti lukukauden loputtua tulemaan joksikuksi ajaksi luokseni, sillä minä toivoin saavani häneltä apua virantoimituksissani, kun leini sinä aikana vaivasi oikeaa kättäni, ja toivoin, koska ei mitään apua ollut Pernosta saatavana, vähintäin viikon vapautta, saattaakseni pitää hauteita kipeällä paikalla. Minä en tiennyt, ettei Renqvist saisi edes lupa-asioinakaan lähteä Porvoon kaupungista. Ei hän saapunutkaan luokseni ennen, kun heinäkuun lopulla, jolloin minun käsivarteni jo parani. Sekin on myös totta, että hän täällä ollessansa piti rukouksia parina kolmena iltana luonani, kerran majuri ja ritari Gripenberg'in tyttärinensä, sekä maamittari Forsman-vainaan lesken, kuin myös minun muutamien palvelioitteni läsnä ollessa. Sen teki hän kehoittamattani ja sillä tavalla, että, sitte kun pieni seuramme oli puhellut yhtä ja toista uskonnollisista asioista ja Renqvist oli lukenut muutamia kauniita paikkoja Arndt'in Totisesta Kristillisyydestä, ehdotti hän lopettamaan keskustelumme Jumalaa rukoilemalla, jota ei kukaan meistä tahtonut kieltää; sillä me uskomme vielä olevamme velvolliset Jumalaa avuksi huutamaan yksinäisyydessä ja muitten kristillismielisten henkilöitten parissa, sekä Kristuksen lupauksensa mukaan oleman vieläkin niitten seassa, jotka Hänen nimessään kokoontuvat. Sunnuntaina, 24 p. heinäk. toimitti hän minun pyynnöstäni alttaritoimet kirkossa, jossa ei kuitenkaan ehtoollista sinä päivänä jaettu. Jumalanpalveluksen päätettyä läksin minä heti kirkosta ripitysretkelle 6/4 penikulman matkalle, jolla aikaa Renqvist pitäjän tuvassa piti lyhyen puheen sille kirkkoväelle, joka sinne jäi, ja lopetti kokouksen rukouksella.
Sanotun majorin luona Liljendalin kartanossa oleskeli Renqvist täällä ollessansa kaksi tai kolme päivää, ja lienee sielläkin tapansa mukaan pitänyt uskonnollisia keskusteluja ja rukoushetkiä; mutta ketä ja kuinka monta henkilöä siellä on ollut läsnä, en ole tahtonut tiedustella, koska minä mieluisemmin toivon pidettävän semmoisia harjoituksia, kuin muita turhia ja lihallisia ajanviettoja. Muita kokouksia ei Renqvist tietääkseni ole täällä pitänyt, eikä myöskään kutsunut ketään edellä sanottuihin. Hänen tapansa näkyy oleman, että jos hän missä löytää yhden tai useamman, tunnettuja tai tuntemattomia ihmisiä, tahtoo hän mieluimmin puhella heidän kanssansa hengellisistä aineista; tapa, jota meidän valistuneella ajalla hylkivät kaikki seurat, joka ilmoittaa varsin selvästi hengellistä elottomuutta meidän aikaisissa ihmisissä.
Liljendalissa 23 p. tammik. 1826.
Lauri Tallgren.
13. _Renqvistin valituskirja Turun hovioikeuteen._
Syvimmässä nöyryydessä uskallan täten rukoilla kumoamaan korkeasti kunnioitetun Porvoon tuomiokapitulin päätöstä 15 p:ltä elokuuta tänä vuonna, jolla minua on kielletty toimittamasta papillista palvelusta siksi, kun minua vastaan nostetut jutut lopullisesti päätettäisiin. Aina siitä asti, kun minua Jumalan armolla kutsuttiin ja meidän evangelisen seurakuntamme kirkon tavan mukaan laillisesti määrättiin saarnavirkaan, on ollut sisällisin haluni ja uskollisin toimeni Jumalan pyhän Sanan julistamisella, semmoisena, kuin se pyhässä Raamatussa puhtaasti ja selvästi opetetaan, koettaa edistää Jesuksen valtakuntaa maassa. Millä tavalla tässä olen onnistunut, ei ole minun arvosteltavana; kuitenkin iloitsen, koska tiedän työskennelleeni parhaan tietoni ja voimani mukaan, ollen vakuutettuna, ettei istuttaja ja kastelija, vaan Jumala kasvun antaa. Semmoisessa säädyssä, jossa jokainen ahkera työskentelijä on alttiina monellaisille kiusauksille, en ole odottanut häiritsemätöntä menestystä, mutta koska elän kristillisessä seurakunnassa ja kun minulla on valistunut ja lempeä hallitus, joka helleydellä puolustaa jokaisen alammaisensa oikeutta, uskallan minä kuitenkin pyytää Teidän korkeasuosioista tointanne kärsimiseni vähentämiseksi. Eksyneitten ihmisten toimesta ovat minun hyvät ajatukseni pahasti vääristeltyinä, minun ehkä varomattomat, mutta kuitenkin hyvää tarkoittavat toimeni kovasti kanneltuina ja tuomittuina saattaneet minut pitkälliseen käräjöimiseen, joka on monessa suhteessa katkeroittanut elämäni ja on myös ollut syynä siihen kovaan onneen, mikä nyt korkeasuosiollisen tuomiokapitulin päätöksellä näkyy kohtaavan minua. Minä en mitenkään ymmärrä olevani keisarillisen majestetin armollisella käskykirjalla 2 p:ltä elok. v. 1823 määrätty, etten, paitsi julkista jumalanpalvelusta, muitten ihmisten seurassa saisi rukoilla ja kiittää Jumalaa sekä yhteiseksi hengen vahvistukseksi lukea ja tutkistella Jumalan pyhää Sanaa; mutta jos semmoista olisi käsketty edellä sanotussa armollisessa käskykirjassa, niin en ole vastoin parasta tahtoani saattanut olla rikkomatta sitä vastaan. Sillä minun olisi pitänyt saada, paremmaksi ohjeekseni, ote edellä sanotusta armollisesta käskykirjasta, vaan se ainoastaan luettiin minulle kerran hätäisesti, niin etten minä mitenkään saattanut sitä oikein käsittää ja muistaa sen sisältöä; ja kun se olisi ollut enemmän yhtä pitävä hänen keisarillisen majesteettinsa armollisen tahdon lempeyden kanssa, että minua ensimmäisestä rikoksesta armollista käskykirjaa vastaan olisi hellästi ja vakaisesti muistutettu paremmin noudattamaan sitä, joten minä olisin saanut oikean tiedon sen sisällöstä, on minua ensimäisestä rikoksesta niin kovasti rangaistu, jotta minut saatettiin mitä vaikeimpaan tilaan. Minua ei ainoastaan ole estetty ansaitsemasta jokapäiväistä leipääni, mutta myös ehkä koko elinajakseni eroitettu toimittamasta sitä virkaa, joka on ollut koko onnellisuuteni ja jossa olen saattanut edistää kansalaisteni menestystä. Sillä minulta alkaa mennä kaikki toivo, ettei nuo minua vastaan nostetut käräjöimiset koko minun elinaikanani lopu. Minä en saata enkä uskalla arvostella kuinka oikein korkeasti kunnioitettu h:ra tohtori, piispa ja ritari on eräitten pahansuopain panetteliain todistamattomista ja laillisesti tutkimattomista kertomuksista minua suoraan ja välittämättömästi häväistyt korkean hallitsijan luona, -- joka on ollut syynä edellä sanottuun armolliseen käskykirjaan; mutta että tämän korkean käskykirjan isällinen ja lempeä tarkoitus on kovasti selitetty ja sovitettu tässä minulle onnettomalle miehelle, joksi itseni varsin hyvin tunnen -- tämmöinen menettely on aivan odottamatonta meidän aikana, jolloin valistuksen kynttilän pitäisi poistaa kärsimättömyyden pimeää pilveä ja jolloin ei omantunnon rauhan pitäisi olla uskonnollisten riitojen ja vainoamisten esineenä. Turvaa, sääliväisyyttä ja ainakin armeliaisuutta toivoin minä olevan esimiehissäni ja kanssatyöskenteliöissäni Kristuksen viinimäessä, kun minä vakaasti uskallan luottaa siihen, ettei minua koskaan saateta syyttää harhaopista tai pyhästä Raamatusta ja meidän yleisiksi valtuutetuista oppikirjoistamme poikkeamisesta, joka pitäisi helposti huomattaman konsistorion kovasta tarkastamisesta koetus-ajallani Porvoossa. -- Minä olen seurannut ja uskonut pitäväni seurata meidän evangelisen seuran monen kunnioitettaman miehen esimerkkiä, ahkerasti ja uskollisesti edistäen Jumalan pyhää ja totista Sanaa -- ja tätä ei pitäisi koskaan katsottaman viaksi tämmöisellä ajalla, jolloin meidän korkea hallituksemme on antanut esteettömän suostumuksensa siihen. Näillä perusteilla rukoilen minä sentähden syvimmässä nöyryydessä kumoamaan useasti sanottua korkea-arvoisen tuomiokapitulin päätöstä, syvimmällä kunnioituksella
H. Renqvist.
14. _Juh. Paterson'nin kirje_ helmik. 3 (15) p:ltä v. 1821.
Minun rakas ystäväni! Kaikki teidän kirjeenne ovat oikein tulleet käsiini, ja minä olisin jo kauan sitte niihin vastannut, mutta osaksi sairaus ja osaksi paljot toimet ovat minua siitä estäneet. Ensiksi ottakaa vastaan minun kiitokseni niistä huvittavaisista kertomuksista, joita te olette minulle antaneet Karjalan uskonnollisesta tilasta. Minä iloitsen varsinkin niistä herätyksistä useissa pitäjissä, joista kerrotte, ja saatan niitä pitää ainoastaan Jumalan työnä. Minä kiitän aina Jumalaa, kun kuulen ihmisten heräävän synti-unestaan, ja, hyläten kapakoissa ja muissa irstaisuuksissa aikansa vietännän, tuleman yhteen lukemaan Raamattua ja muita jumalisia kirjoja ja laulamaan Jumalalle kiitosta ja rukoilemaan. Ja kun minä kuulen, että heidän elämänsä muutenkin on heidän oppinsa mukainen, uskon heissä Jumalan hengen vaikuttuvan. Minä toivon, ystäväni, että Jumala on teidän lähettänyt tuohon kaukaiseen seutuun edistämään hänen työtänsä. Mutta, ystäväni, muistakaa teidän tehtävänne olevan vaikean ja että teidän on oltava hyvin varovainen, mitä sanotte ja mitä teette, jotteivät vihollisenne saisi mitään syytä vastustaa teitä tai Jumalan suuria töitä.
Katsokaa aina, etteivät heränneet laiminlyö käydä uutterasti kirkossa ja osoittaa sitä kunniaa heidän opettajillensa, kuin heidän pitää. Heidän on jättäminen heräämättömätkin opettajat tuomitsematta tai puhumatta heistä halveksimalla. Paljon parempi on, että he yhdistyvät rukoilemaan laupiasta Jumalaa avaamaan heidänkin silmänsä, ja saattamaan heidät oikealle tielle. Eipä meillä ole muuta odotettavanakaan, kuin vihollisia. Se on niin ollut alusta, ja Vapahtaja on sanonut, että samoin on oleva maailman loppuun asti. Meillä on samallainen herätys täällä Inkerinmaassa, ja useita satoja on heräytynyt unestansa Herraa etsimään. Heitä alussa paljon vainosivat, etenkin heidän opettajansa, joiden velvollisuus olisi ollut kehoittaa heitä heidän hartaudessansa. He haukkuivat niitä saarnatuolista ja myöskin ruumiillisesti rankaisivat: mutta kun sitä rumettiin tuntemaan, olivat he vaarassa menettää kappansa ja kauluksensa laittomasta menettelystään. Kun se tuli hallituksen tietoon, oli pispa Cygnaeus'en toimena tutkia asiata, jonka hän teki hartaan kristityn tavalla, ja iloitsi löytäessään niin paljon hyvää noissa vainotuissa ihmisissä. Hän kävi heidän rukoushetkissään, rukoili heidän kanssansa ja neuvoi heitä hylkäämään, mitä heillä oli väärää. Hän on juuri tänä iltana ollut luonani, neuvottelemassa minun kanssani, mitä olisi tekeminen tuolle hyvälle kansalle. Hän on hankkinut Ropsan keisarillisessa huvilinnassa rukoussalin ja lähettänyt heille nuoren heränneen papin, koska kirkkoherra on heidän vihollisensa. Voi sitä, joka nyt kokisi vainota heitä! Mutta heränneet eivät laiminlyö kirkonkäyntiä, eivätkä käyttäydy sopimattomasti pappia kohtaan. Koetetaan sävyisyydellä ja lempeydellä poistaa heistä kaikenlaiset huikentelevaisuudet ja kehoitetaan hartaasti rukoilemaan, laulamaan ja lukemaan Jumalan sanaa ja muita jumalisia kirjoja. Kunkin seudun heränneistä kokeneimmat valitaan ja pannaan johdattamaan hartautta joka kylässä ja katsomaan, että heränneet vaeltavat kelvollisesti, antamatta syytä moitteihin.
Menkää Jumalan nimessä siivosti ja Raamatun mukaisesti julistamaan Herran evangeliumia ja kehoittamaan heränneitä etsimään Herraa ja vaeltamaan hänen kunniaksensa. Viholliset kohta uupuvat, varsinkin huomatessaan kaikki koetuksensa Herran asian estämiseksi olevan turhat. Ja jos he menettelevät vastoin lakia, saattavat he itsellensä rangaistuksen, minkä lain rikos ansaitsee.
Minä olen lähettänyt talollisella, joka toi viimisen kirjeen, 40 Raamattua ja 25 Uutta Testamenttiä, jotka minä kokonansa jätän, ystäväni, teidän haltuunne jaettaviksi maksutta heränneille Liperissä ja sen läheisissä pitäjissä, tarvitsematta kenellekään ihmiselle tehdä näistä tiliä. Kirjoita minulle usein ja ilmoita miten Herran asia on edistynyt, ja ole vakuutettu minun avustani. Teidän rehellinen ystävänne
Juho Paterson.
P.S. Minä olen melkein kokonaan unhottanut ruotsini.
15. _Rahmnilta_, [Pastori Kornelius Rahmn, joka pari vuotta palveli Pietarissa, pääsi v. 1825 ruotsin pastoriksi Lontoosen, missä hän vielä v. 1838 oli. Hän harrasti suuresti lähetystyötä, niinkuin nähdään hänen kirjeestään, josta on ote painettuna _Sanomia hengellisissä aineissa_ ("Tidningar i andeliga ämnen") v. 1838.] Pietarista maalisk. 20 p. 1824.
Minun rakas veljeni! Sinun kirjeesi viime helmikuun 25 p:ltä tuli minulle aivan oikein ja siitä sydämellisesti kiitän. Tervehdykset saatoin perille. Tohtori Paterson oli jo ennen saanut sinulta kirjeen, jonka hän ilmoitti minulle. Sittemmin sai h:ra Boudon kirjeen ja on nyt jo saanut toisen, vastauksena hänen myöhäisemmälle kirjeellensä. Kaikista näistä kirjeistä olemme yhtä suurella ilolla huomanneet sinun voivan hyvin ja olevan terveen _sisällisessä_ ihmisessä, kuin ikävälläkin nähneet _ulkonaisen_ asemasi vielä olevan huolestuttavaisen. Se kalkki, jonka sinä olet saanut juodaksesi, on tosin karvas, kuitenkin on Vapahtajan itsensä täytynyt sama juoda, vaikka hänen juomisensa siitä oli paljoa runsaampi, kuin sinä tahi kukaan ihminen voipi sietää. "Minun kalkkini pitää teidän juoman ja teitä pitää kastettaman sillä kasteella, jolla minua kastetaan", tämän sanoi hän jo Johannekselle ja Jaakobille. Kuitenkin kuuluu se myöskin: _jos kärsimme, niin myös ynnä hallitsemme_, 2 Tim. 2: 12. Ja minä tiedän sinunkin, veljeni, ilolla näkemäsi sinulle käytettävän Johanneksen sanoja Ilmest. 1: 9 _minä, teidän veljenne ja osallinen vaivassa ja valtakunnassa ja kärsivällisyydessä, Jesuksessa Kristuksessa_. Murhe auttaa pääsemään valtakuntaan, ja kärsivällisyys, Jesuksen Kristuksen kärsivällisyys pidättää siellä.
Tällä ajalla ei Herra ole kuitenkaan antanut olla sinun kehoituksetta, jonka huomaan kirjeestäsi, nimittäin sillä tavalla, että hän on sallinut sinun löytää sieltä täällä yhtämielisiä virkaveljiä ja ystäviä, jotka ainakin ovat osaa ottavaiset ja sääliväiset. Tämäkin on hänen Davidin suusta puhutun armollisen sanansa täyttämys: _Herra panee kuorman päällemme, mutta hän myös auttaa meitä_, Ps. 68: 20. Vieläkin rukoilen sinua hakemaan voimaa näistä sanoista: _Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi; sillä minä olen sinun Jumalasi minä vahvistan sinua, ja autan sinua, ja tuen myös sinua minun vanhurskauteni oikealla kädellä_. Es. 41: 10. Anna evangeliumin vihollisten riehua niin paljon kuin he tahtovat; se ei tee mitään. He eivät vihaa H. Renqvistiä, vaan Jesusta Kristusta, jonka asialle he ovat nurjat ja jonka valtikkaa he eivät tahdo hallitsiaksensa. Lukekoot ja miettikööt kuitenkin 2:sta psalmia, etenkin 12:ta värsyä! He kyllä luulevat voivansa tehdä suuria asioita ja ottavat turvaksensa maallisten asiain ajajain juonet, kätkeissänsä ja kaunistellessansa sydämensä pahuutta evangeliumille, jota he mittaavat porvarillisen säännön ja ihmisellisten lakien uutteran pyhityksen muodossa. Mutta Herra on ajallansa riisuva heiltä peitteen ja asettava heitä esiin alastomina, jolloin, niinkuin profeta Esaias Herran nimessä sanoo: _Herra tekee tuomion ojennusnuoraksi ja vanhurskauden mitaksi, niin pitää rakeet karkoittaman pois väärän turvan, ja veden pitää viemän tulen pois_, Ef. 28: 17. Ei päästäsi, veljeni, ole hiuskarvaakaan putoava maahan Herran tahdotta.
Asiasta, josta tiedät meillä olleen tekemistä, kun olit täällä, ei ole mitään kuulunut. Asianhaarat eivät liene vielä myöntäneet mitään enempää tointa. Asia on semmoista laatua, että täytyy olla kärsivällisyyttä ja odottaa, mitä Herra sallii tapahtua ja katsoa, milloin hänen aikansa tulee. Ei mitään saada tässä pakoittamalla aikaan. Jumala on ohjaava ihmisten sydämet ja antava tilaisuuden. Minä en vielä mitään tiedä.
Paitsi mitä luutnanti Boudon on kerännyt, olen minäkin ystävieni kesken saanut vähän kokoon sinulle, vaan en tahdo niitä nyt lähettää, kun en varmuudella tiedä, jos vielä olet Porvoossa tai muualla. Sentähden toivoisin, että sinä saattaisit ilmoittaa olostasi minulle sekä sanoa kenelle tai millä osoitteella minä vasta saattaisin lähettää ne. Jos et vielä ole lähtenyt Porvoosta, vaan ihka nyt olet lähtemäisilläsi Turkuun, niinkuin olet sanonut, niin rukoilen sinua mennessäsi käymään tohtorien Rancken'in ja Ignatius'en luona ja sanomaan heille terveisiä minulta ja rakkaalta vaimoltani.
Lähinnä sinua on minun paha mieleni rakkaasta vaimostasi ja lapsistasi. He saavat aikasin oppia kantamaan Kristuksen ristiä. Herra vahvistakoon ja auttakoon heitä! Minä luulen, että sinä, jos se on mahdollista, koettaisit saada tavata rouva Lesréniä Hatanpäässä. Minä olen vakuutettu, että hän, jos mahdollista on, auttaa sinua myöskin käännöksiesi painattamisessa. Jos häntä saat nähdä, niin sano hänelle meiltä sydämmellisiä terveisiä. -- Täällä liikkuu nyt paljon tautia. Tohtori Paterson ei ole oikein terve. Meidän pastori Richard Knill on muutaman viikon ollut sairas. -- Kaikki ystävät käskevät sanomaan sinulle sydämellisiä terveisiä! Toivoo
Kornelius Rahmn.
16. _Samalta_, (päivän määrättä).
Minun rakas veljeni! Viime maaliskuun 26 p. kirjoitin sinulle Porvooseen kaupunginsaarnaaja Hirnin kirjeessä, ja kahta päivää myöhemmin oli viimeinen kirjeesi Hatanpäässä kirjoitettu. Siis et ollut Porvoossa ja, niinkuin viime kirjeessäsi sanot, et Hatanpäässäkään sinä aikana, kun sanottu kirjeeni tuli pastori Hirnille Porvooseen. Minä kuitenkin uskon, pastori Hirnin lähettäneen sen sinulle Liperiin ja siis sinun tuntevan sen sisällön.
Viimeisestä kirjeestäsi huomaan sinun Lesrénin talossa voineesi oikein hyvin. Minä iloitsen, että sinä matkamiehenä olet saanut virvoitusta vaivaloisella tielläsi. Sanottua Gerh. Tersteegen'in puhetta en ole muistaakseni lukenut, mutta päättäen sen miehen muista viisaista kirjoista, saatan tietää sinun löytäneesi rasvaa, ydintä ja viiniä siitä, missä ei rupaa ole. Sillä etenkin semmoisista aineista, kuin _Kristuksen rakkaus_, oli hän mestari puhumaan ja kirjoittamaan. Tersteegen'in kirjoista, joita alkuperäiselläkin kielellä, saksaksi, on varsin vähän, ei ole, paitsi sanottua puhetta ja ehkä vielä jotakuta pientä esitelmää, mitään ruotsinnettu.
Tohtori Paterson kertoi minulle hänelle kirjoittamasi kirjeen sisällön. Se ihastutti minua sanomattomasti ja kehoitti minua Jumalaa kiittämään hänen uskollisuudestansa ja isällisestä hyvyydestänsä, kun hän on herättänyt sinun parhaaksesi ihmisiä ilahuttamaan ja neuvomaan sinua. Meidän ei pidä luottamaan ihmisiin tai uskomaan sentähden itseämme varmaksi ja vaarattomaksi, jos meillä on joku kanssa-vaeltaja, pääasiassa yhtä heikko kuin mekin, iankaikkisuuteen. Kuitenkin pitää meidän kiittämän Jumalaa, joka ei välikappaleetta tee mitään, kun hän näkee hyväksi antaa meille kehoitusta, apua ja virvoitusta. -- -- --
Niin paljon me kaikista näemme, niinkuin kerrot, ettei sinulla ole mitään pelättävää, että Herra riisuu vihollisiltansa aseet ja että tarvitset vaan yksinkertaisesti vaeltaa tietäsi ja luottaa häneen, etkä ole toivossasi häpeään joutuva. Kaikkia täkäläisiä Jesuksen ystäviä virvoittaa ja kehoittaa hyvin Herran hyvyys kohtaasi lujuuteen, järkähtämättömyyteen ja alati kestäväisyyteen Herran työssä, tietäen, ettei työmme ole jääpä hedelmittä Herrassa.
Bernierin kirjasta: _"Kätketty elämä"_ j.n.e. olen tahtosi mukaan puhunut pastori Gosner'ille, joka hyvin sydämellisesti ottaa osaa kaikessa, mikä koskee sinua. Hän on jo Saksanmaalla ollessansa kirjoittanut otteen sanotusta teoksesta, joka ensin oli painettu Nyrnberg'issä ja sitte monessa muussa paikassa. Tämä ote on pieni ja sisältää teoksen ytimen ihka sen, minkä Gosner näki sinä aikana lukioillensa sopivimmaksi. Hän sanoi olevan hänelle mahdottoman sanoa, mitä hän on pois heittänyt, tai mitä sinun pitäisi heittää tai ottaa, kun suuren saksalaisen alkuteoksen ja ruotsinnoksen välillä jo oli suuri ero. Paitsi sitä, jos tahdot painattaa semmoisen otteen Bernierin kirjan ruotsinnoksesta, niin pitää sinun hänen tavallaan katsoa lukiain tarvetta, tajua ja muita semmoisia seikkoja, sekä rukoillen Jumalaa, koettaa ottaa sitä, joka parhaiten hyödyttää ja vahvistaa yksinkertaisia Jumalaa rakastavia sieluja. Lyhykäisesti, mitä sydämesi näkee enimmän lämmittäväksi ja mikä on Raamatun puhtaan sanan ja totisen yhdenvertaisuuden mukaan, sen saatat ottaa, jos haluat. -- Tämä kysymys ja tämä toimi on herättänyt minussa ajatuksen, että saksasta ruotsintaa sanottu Gosner'in ote. -- -- --
Jumalan työ keskessämme näyttää edistyvän, seurakunta lisääntyy ja minä toivon, ettei työ jää hedelmättömäksi. -- Vaimoni ja pikku Hanna, tohtori Paterson, tohtori Henderson, pastori Gosner, luutnantti Boudon, Kjellström, Holmström'in perhe käskevät kaikki sanoa sinulle sydämellisiä terveisiä. Sano terveisiä Pekka Mustiselle ja kaikille, jotka hänen kanssansa Herraa Jesusta Kristusta hurskasmielisesti rakkaana pitävät.
Kornelius Rahmn.
P.S. Minä lähetän sinulle tässä täkäläisten kristillisten ystäväin, jotka ovat useaa kansallisuutta, kuitenkin enimmät ruotsalaisten ja suomalaisten keräämät 175 ruplaa. Se on vähän, mutta minä lähetän sen Jesuksen rakkauden uhrina. Anna minun tietää, jos olet ne saanut ja kirjoita minulle kohta Helmholts'iin.
17. _Samalta_, Pietarissa 18 p. syysk. 1824.
Minun rakkain veljeni! Toissa päivänä sain viimisen kirjeesi 11 p:ltä syyskuuta, josta näen kärsimisesi vielä jatkuvan. Ihmiset menevät yhdestä julmuudesta toiseen ja tekevät elämäsi katkeraksi. Näemmehän tässä kaikessa kuitenkin Herran käden? _Tapahtuuko jotakin pahaa kaupungissa, jota ei Herra tee?_ kysyy profeetta Amos 3: 6. Se kuuluu ihmiselliseen heikkouteemme ja nurjuuteemme, että kaikissa tilaisuuksissamme, onnellisissa ja onnettomissa, katsomme välikappaleihin; ja useasti unhotamme hänet, jonka uskomme pitävän meitä kädessänsä, joka kääntää kaikkein ihmisten sydämet mihin tahtoo, ja hänen sallimattansa ja tietämättänsä ei hiuskarvakaan päästämme putoa. Herra viepi sinua aina taisteluun ja kärsimisiin puhdistaaksensa sillä uskoasi, koetellaksensa pysyväisyyttäsi ja rakkauttasi; vieläpä luodaksensa sinulle taivaallisen mielen ja tehdäksensä sinua semmoiseksi, että täydellisesti saatat kuolla tästä maailmasta ja elää toivon ja uskon kautta tulevaisessa. Se on varma asia; sillä minä huomaan kirjeestäsi, että Herra samassa suhteessa, kuin hän sallii sinulle ulkonaista kärsimistä, virvoittaa sieluasi sanomattomalla rakkaudellansa ja Pyhän Henkensä sisällisellä turvalla, niin että sinua ravitaan joka päivä sillä leivällä, joka on taivaasta alas tullut ja joka antaa maailmalle elämän ja virvoitetaan sillä elämän vedellä, jonka Jesuksemme antaa kaikille niille, jotka häneen uskovat. Onpa sinulla syytä Davidin kanssa sanoa: _Herra: Sinä valmistat minulle pöydän, vihollistesi kohdalle: sinä voitelet pääni öljyllä, ja maljani on ylivuotavainen. Hyvyys ja laupeus noudattavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa iankaikkisesti._ Ps. 23: 5, 6.
Niin kauan kun Porvoon konsistorio ei Jumalaa pelkää, et saata tuolta hengelliseltä tuomio-istuimelta odottaa muuta, kuin mitä nyt koet, joka on hyvin selvä, että kun semmoista on jo tapahtunut sinun ja konsistorion kesken, ei sillä ole ystävällistä ajatusta sinusta, eikä luottamusta sinuun. Laillisesti et saata konsistoriolle mitään tehdä, sillä laki ja asetukset ovat sillä puolellansa ja se tietää kyllä menestyksellä antaa oikean valon vieläpä tärkeydenkin, ainakin sinne, kunnes eivät oikein käsitä ja ymmärrä tätä: _Laupiutta minä tahdon ja en uhria_ Hos. 6: 6. Asianomaiset suoraan sanoen pitävät sinua papiston apulaisena, jolle he saattavat tehdä mieltänsä myöten ja lähettää sinne minne näkevät tarpeelliseksi. Tähän on laki. Mutta jos he tutkimatta ja seuraamatta Jumalan sanaa tahtovat myös kuunnella vanhoja tuomari-sääntöjämme, joissa sanotaan: "ei mikään ole tuomarille niin tärkeä kuin hyväntahtoisuus", niin varmaankaan eivät he lain määräyksellä tahtoisi tappaa ja hävittää lähimmäistänsä. Ei maksa vaivaa laveasti puhua tästä; sillä asiaa ei voida muuttaa. Tänäkin päivänä on se sellainen, kuin kohta 6000 vuotta on ollut: vihollisuus vaimon siemenen ja käärmeen siemenen kesken. Tämä on pääperustus kaikkeen kärsimiseesi, ja kuitenkin olet sinä onnellisempi vastustajiasi; sillä sinä nautit Jesuksen rauhaa ja hyvää toivoa armosta tässä ja tulevaisessa elämässä.
Onpa kurja ja inhoittava maailmallinen korkeus, kun se nousee Kristusta vastaan. Hänen asiansa ja Hänen kansansa! Arvonimet ja arvomerkit eivät voi peittää hengellistä köyhyyttä, heikkoutta ja kurjuutta. Ne tekevät sen vieläkin enemmän näkyväksi ja silmään pistäväksi. Paljon odotetaan aina suurilta miehiltä ja kohtuullisesti vaaditaan heissä olevankin hyviä ihmisiä; mutta kun huomataan päin vastoin, niin saavat he oikein ajattelevain inhon, ja närkästyksellä käännetään heille selkä, koska on havaittu heissä erehdytyn.
Ei sovi asiasta korkeimmille asianomaisille sanoa mitään. Pimeys, jonka läpi emme voi tunkeutua, peittää kaikki. Ei nyky aikaan ole kovin syvälle ryhdyttävä tähän aineesen, etenkin siitä kysymään. En siis parhaalla tahdollanikaan saata tästä antaa sinulle luotettavaa neuvoa. En tiedä tästä sanoa mitään enempää, eikä muutkaan täkäläiset. Saamme nähdä, mitä kaikkein kuningasten Kuningas ja herrain Herra on tekevä, kun hän hyväksi näkee.
Syytettäessä puolustaida maan lakien mukaan ja käyttää kansalaisetuja semmoisissa suhteissa, ei saata koskaan olla väärin. Tähän on meillä monta apostoli Paavalin esimerkkiä, joita ei liene varsin turhaan meidän tiedoksemme kirjoitettu pyhään Raamattuun.
Jos sinulla on tilaa kouluhuoneessa, niin saatat sunnuntaisin iltapuolella pitää pyhäkoulua lapsille. Ja jos siinä vähitellen annetaan olla lasten vanhempain, ystävien ja tuttavien läsnä, niin saat kohta tilaisuuden vanhemmillekin julistaa Jumalan sanaa. Pyhäkoulut eivät ole kielletyt; ne eivät ole semmoisia kokouksia, joita laki estää. Ne ovat vaan koetuksia kasvavan su'un hyödyksi, jotka aina ja kaikkialla ovat luvallisia. Annetaan lasten oppia ulkoa muutamia värssyjä Uudesta Testamentista ja kysellään siitä; saattaa myöskin kertailla katekismoa ja vaihtelun vuoksi opettaa jotakin virsikirjasta, jotka elämään sovittamalla mieleen teroitetaan, ja siinä saapi aina tekstiä yltäkyllin. Rukous ja laulu ovat semmoisissa harjoituksissa aivan paikallansa.
Minä toivon, ettet sinä maltittomuudessa kirjoita neiti Nilsson'ille jyrkästi. Me mielellämme tahdoimme kuulla enemmän ja laveammin hänestä ja kaikkein mieluimmin häneltä itseltänsä, ennen kun hän päättää tänne tulla. Me emme saata vakuuttaa häntä mistään suurista ehdoista eikä pitkällisestä luonamme olemisesta; sillä emme itsekään tiedä kuinka kauan täällä tulemme olemaan. Raskaampaan työhön on meillä venäläinen tyttö palveluksessamme; mutta vaimoni tahtoo kuitenkin ruoan laittajaksi, vaatteitten silittäjäksi, ompeliaksi ja m. semmoiseksi jonkun, joka on taitava näissä toimissa ja jolla on taipuva ja hyvä luonto mielellään auttamaan missä tarvitsee. Nyt kun sinä matkustat Liperiin, puhu siis hänelle ja pyydä häntä kirjoittamaan meille ajatuksiansa ja mitä hän pitää tarjoamistamme ehdoista. Sano hänelle, ettei hän luulisi Pietarin oloja kovin loistaviksi, ja älköön jättäkö kotiseutuansa, jollei hän selvään tunne sen olevan Herran tahdon.
Pieni Hannamme on ollut toisen kerran sairaana, mutta alkaa jo Herran hyvyydestä parantua. Pastori Juh. Gosner on kirjoittanut meille ja kysynyt kuinka on laitasi. Hän sanoo sinulle terveisiä. Sinä tietänet, että hän keväällä lähetettiin rajan yli ja on nyt Altonassa. Tohtori Paterson ja kaikki ystävät, joiden joukossa vaimoni ja Hanna sanovat sinulle sydämellisiä terveisiä. Jumala vahvistakoon ja holhotkoon sinua ja perhettäsi, joille täkäläiset lähettämät sydämellisiä terveisiä.
Kornelius Rahmn.
18. _Samalta_ 29 p. maalisk. 1825.
Sydämellisesti rakastettu veljeni Kristuksessa Jesuksessa! Viime syksystä asti, jolloin Porvoosta läksit Liperiin, en ole vähintäkään kuullut sinusta. Sinä kirjoitit minulle vähää ennen lähtöäsi ja se onkin viimeinen sinulta saamani kirje. Se on herättänyt rauhattomuutta ja surua sinusta niin hyvin minussa, kuin monessa täkäläisessä ystävässäsi ja Jumalan lapsissa. Ja tietomme tilastasi ja matkasi tarkoituksesta vaikutti meihin; vaikka tiesimme ja toivoimme sinun perheenesi olevan Herran kädessä. Nyt muutamia päiviä sitte saapui tänne Sortavalasta eräs tuttu ja kristillinen ystävä, kauppias Boehm, jolta kysyin, josko hän tiesi tai oli kuullut sinusta? Hän sanoi, ettei hän tosin ollut tuttu kanssasi, vaan oli kuitenkin kuullut sinun olleen pahasti sairaana ja, että vieläkin olisit sekä ettei olisi paljon toivoa paranemisestasi. Se koski meihin kovin syvälle. Nyt huomasin, mikä oli ollut syynä, etten niin pitkään aikaan kuullut sinusta. Nyt, veljeni, jos vielä kykenet antamaan minulle tietoa itsestäsi, niin kirjoita kohta kaiken mokomin, niin, _heti_, jos mahdollista, osoitteella Helmholtsiin, Raamattuhuoneesen. Elä viivyttele, sillä se on tietämätön, jos minä jään kauemmaksi Pietariin. Myötäseuraavat ovat ystäväin kokoomat sinulle. Kun saan varman tiedon, mihin kirjeet sinulle ovat lähetettävät, niin saat vielä enemmän, jota kristillinen rakkaus on Herralle uhrannut. Mutta minä toivoisin saada lähettää ne omiin käsiisi, ettei vihollisesi saisi nielasta niitä. Kirjoita heti, jos elät, ja sano minulle, missä olet ja kuinka on laitasi, ja mihin on kirjeesi lähetettävät, että sinä ne saisit.
Herra Jesus, jota palvelet, johon uskot ja jota rakastat, hän varjelkoon sinua ja antakoon sinulle lohdutusta siipeinsä varjossa. Vaimoni, t:ri Paterson, Boudon ja muut ystävät pyytävät sanoa sinulle sydämellisiä terveisiä minun kauttani, ollen kuoloon asti uskollinen ystäväsi.
Kornelius Rahmn.
19. _Samalta_ 26 p. heinäk. 1825.
Kaikkein rakkahin veli! Kirjeesi 7 p:ltä heinäkuuta olen oikein saanut. Tieto semmoisestaki terveydestäsi ihastutti meitä kaikkia, kun ei se sinua estä työskentelemästä ja vaikuttamasta Herran työssä mahdollisten asianhaarain mukaan. Kirjeesi niille kahdelle ystävälle, joille sinä useasti sanotusta kirjasta kirjoitit, ovat myöskin tulleet perille ja hekin käskevät sanoa sinulle hyvin rakkaita terveisiä. Muutamat syyt ovat estäneet heitä antamasta siitä kirjasta sinulle selkeää vastausta. Ja, sinulla ei ole enää odotettavana kirjaa eikä vastausta. Älä koskaan enää kirjoita siitä asiasta. Se painos, joka siitä tehtiin muutamia vuosia sitte erään yksityisen kustannuksella, on nyt aivan loppuun mennyt, eikä sitä enää koskaan uudisteta. Eräällä toisella yksityisellä henkilöllä, joka asui Raamattuhuoneessa, oli niitä omasta puolestansa kaupaksi, ja koko asialla ei ollut mitään yhteyttä Raamattupuodin kanssa, niinkuin sinä sitä kutsut. Siinä ei koskaan ole ollut muuta, kuin Raamatuita ja Uusia Testamenttia kaupaksi; kaikki muut eivät kuulu laitoksen tarkoitukseen, eikä niitä siis saata sieltä odottaa, eikä pidä etsiä.
Kirjeestäsi näen, ettei asia kihlakunnan oikeudessa ole vielä päättynyt. Se on ihmisellisesti tuomiten ja puhuen ikävä seikka. Me emme kuitenkaan uskalla napista siitä, vaikka me yhtä hyvin, kuin luultavasti sinäkin, mielellämme näkisimme asian jo hyvin päätetyksi. Sillä ken saattaa tietää, minkä tähden Herra on hyväksi nähnyt antaa sinulle tätä kärsimistä. Epäilemättä se ei ole ollut hyödyttä sisälliselle ihmisellesi. Ja kun kaikki se hyöty on voitettu, mitä sillä on voitettava, niin pääsetkin sinä varmaan vapaaksi tämmöisestä vaikeasta kärsimisestä. Kuitenkin on eräs pyytänyt minua kysymään: jos sinulla on mitään toivoa saada asia pian päätetyksi? -- -- --
Se on vaikuttanut suuren mielihyvän kaikissa täkäläisissä Jumalaa rakastavissa sieluissa, jotka ovat saaneet kuulla siitä, että sinä pian saatat antaa neljä ilmoittamaasi korkea-aatteista kirjaa ilmestyä päivän valoon ja tulla yhteisen kansan käsiin. Antakoon Herra tähän siunauksensa ja sanansa taivaan kasteena pehmittää ihmisten sydämet ja valmistaa niitä vastaan ottamaan pyhästä Raamatusta elämän sanaa, mikä on elävä siemen, joka yksin voipi tehdä meidät osallisiksi Jumalan luonnosta, jolloin me pakenemme maailman katoavaisia himoja! Todistukseksi siitä osan otosta, jota täällä vilpittömimmät sydämet osoittavat tämmöiselle hankkeelle, olen saanut toimekseni tässä lähettää sinulle 200 ruplaa pankkoseteliä painokustannusten suorittamiseksi, jottet sinä tarvitse käyttää omia väljiä tulojasi, etkä joutua suurenlaiseen velkaan. Tämä on uusi todistus taivaallisen Isän ja Herramme Jesuksen sydäntä taivuttavasta voimasta, jonka minäkin tiedän antavan uskollesi uutta voimaa ja kehoitusta pysyväisyyteen ja hyvää kulkuasi jatkamaan loppuun asti.
Minä nyt otan puheeksi sen tärkeän pykälän kirjeessäsi, joka minua kaikkein enimmän huvittaa. Sinä puhut ajattelevasi itsesi ja maailman kieltämistä ja valppautta päästäksesi sen likempään yhteyteen, joka sieluasi rakastaa ja rakkauden yhteyteen hänen kanssansa täydellisemmin, kuin ennen. Sinä valitat hitauttasi ja sanot jättäneesi terveysveden juonnan, ettei mielettömäin ihmisten seura kokonaan estäisi sinua aikeestasi. Yhtä täydellisesti kuin hyväksyn päätöksesi, yhtä sydämellisesti toivon onnea sinun aikeellesi tunkeutua taivaan valtakuntaan ja vaikka itsessäsi aina heikkona, kuitenkin Kristuksen armosta väkevänä ja voimakkaana saartaa sitä luoksesi. Mietiskellessäni ja ajatellessani lausuntoasi, syttyy minussa sydämellinen halu päästäkseni sellaiseksi, kuin minun pitäisi olla. Minä kyllä jotenkin tiedän kuinka laitani pitäisi olla -- mutta mikä minä olen? Kun toisinaan ajattelen useasti kurittaneeni, muistuttaneeni, opettaneeni ja kehoittaneeni muita ja katson itseäni, niin vapisen; sillä minä muistan sanat: kenelle paljo on annettu, häneltä paljo vaaditaankin. Ihmeellistä kuitenkin, että minä olen havainnut omat muille lausutut sanani ja puheeni olevan salaman säteinä omassa sielussani ja pakottajana heittämään sitä, mitä muissa soimasin, mutta samalta huomasin olevani siihen voimaton. Ei mikään paremmin ja pontevammin vakuuta meitä sydämemme synkeästä turmeluksesta, kuin hitaus rakkautta rakastamaan. Se on jotakin aivan luonnotonta, ettei rakasteta. Täällä ei ole ketään ihmistä, joka ei rakasta ja tahdo itseänsä rakastettavan. Mutta minkätähden ei tahdota rakastaa Jesusta, joka ensin on meitä rakastanut? Minkätähden ainoasti tämä käypi hitaasti, kun muutoin rakkaus vanhempiin, lapsiin, vaimoon, ystäviin, hyväntekiöihin y.m. on helppo asia, joka sujuu itsestänsä. Oi, kuinka syvälle olemme vajonneet Aatamin lankeamisella! Ja olemmepa sittemmin varsin syvälle itsemme vajottaneet lihallisuutemme tyydyttämisellä! -- Kuitenkin olkoon Jumalalle ylistys hänen sanomattomista lahjoistansa! Armon, avun, pelastuksen, elämän, valon, ojennuksen, voiman olemme saaneet Jesuksen Kristuksen ansiolla. Sentähden saattoikin apostoli antaa tämän kehoituksen: iloitkaat aina Herrassa; ja taas minä sanon: iloitkaat! Fil. 4: 4.
Maailma ja maailman omaisuudet ovat petolliset, ja mitä paremmin opimme tuntemaan niitten tyhjyyttä ja arvottomuutta, sitä paremmin ja helpommin käy myöskin niitten kieltäminen, etenkin kun jo olemme saaneet maistaa Herraa, kuinka makea ja suloinen hän on. Alinomainen rukouksissa seurusteleminen Herran kanssa ja pyhän ehtoollisen ahkera nauttiminen ovat kaksi arvokasta välikappaletta maun saamiseksi hänestä. Raamatun lukeminen tutkimalla, ikäänkuin Herran silmäin edessä, antaa ihmeellisen voiman ja heräyksen. Parin värsynkin hyvästi ajatteleminen, kun niitten annetaan olla leipäpalana taskussa syötäväksi päivän pitkään, olen havainnut kelvolliseksi välikappaleeksi pitämään oikeassa mielialassa. Silloin saattaa tehdä paljon vähällä vaivalla. Tämä on suuri taito ja syvä salaisuus, jota useammat eivät käsitä. Tässäkin saamme kuitenkin havaita, ettei saatana anna asian edistyä häiritsemättä. Hän antaa meidän pelästykseksemme kuulla ärjymistänsä. Kuitenkin pelastaa Herra jumaliset kiusauksista. Pelastukoot sinä, minä ja meidän omaisemme ja kaikki lähellä ja kaukana pahasta!
Kornelius Rahmn.
20. _Samalta_ 16 p. elokuuta 1825.
Sydämestä rakastettu veljeni Kristuksessa! Sinun viimisen tervetulleen kirjeesi 3 p:ltä tätä kuuta olen oikein saanut ja siitä sinua sydämellisesti kiitän. Sen sisältö saattoi minun hyvin iloiseksi, kun minä siitä huomasin lähetetyt rahat tulleen sinulle ja Jumalan työn Suomalaisten sieluissa edistymän ja meidän Herramme Jesuksen valtakunnan ja lunastettujen piirin levenemisen olevan odotettavana sinun maanmiesten kesken. Mitä sinä neiti Gripenberg'istä kirjoitat, nimittäin, että hän on oikealla evangelisella tiellä, mutta samalla hyvin tunnokas, näyttää osoittavan, että sinä katsot paljoa tunnokkaisuutta semmoiseksi, joka ei aina ole olemassa evangelisella tiellä, eikä siihen kuulu. Se ei koskaan saata olla tarkoituksesi, vaan pikemmin ajatuksiesi väärin ilmoittaminen. Sillä mitä evangelisemmaksi sielu käy, veliseni, sitä tunnokkaammaksikin se käy. Se kuuluukin Fil. 2: 12 _laittakaat pelvolla ja vapistuksella, että autuaiksi tulisitte_. Autuaaksi tekevä, elävä ja vaikuttava usko Herraan Jesukseen, palava rakkaus häneen ja Hengen pantti pelastuspäiväksi ovat suuria ja kalliita armolahjoja; ja kyllä semmoinen sielu on hyvin siunattu, ja se onkin alkanut iankaikkisen elämän täällä alhaalla, ken on saanut osan näistä lahjoista. Mutta mitä arvollisempi kalleus on, sitä enemmän pelätään vahingoittaa tai hävittää sitä. Mitä autuaammalta tuntuu rakkauden yhteydessä ja osallisuudessa oleminen, sitä enemmän peloittaa sen katkeaminen ja vahingoittuminen. Katso, tästä pelosta ja vapistuksesta tulee tunnokkaisuus, joka ei koskaan käy liian suureksi. Kristillisyys ilman tunnokkaisuutta on epäiltävä. Minä tiedän täällä olevan erään kristityiden lajin, joka kovin paljon vastustaa, mitä he kutsuvat lailliseksi olemukseksi. Tämä onkin jotakin varsin toista, kuin tunnokkaisuus, joka kuuluu evangeliseen olemukseen. Se, joka uskoo Herraan Jesukseen ja palaa rakkaudesta häneen, on jo uskon vanhurskauttama, ja _niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka ovat Jesuksessa Kristuksessa, eikä vaella lihan, vaan Hengen jälkeen._ Rom. 8: l. He ovat vapautetut lain uhkauksesta, rangaistuksesta ja tuomiosta, mutta eivät sen pitämisestä ja siitä huolimisesta. Sillä heitä on kutsuttu vaeltamaan Jesuksen jälkiä, niinkuin hän vaelsi? Mutta kuinka hän vaelsi? Hän täytti lain. Sinun tahtosi, Jumalani, teen minä mielelläni; ja sinun lakisi on sydämessäni, Ps. 40: 9. Tämä oli hänen sanansa: Koko lain pääsumma on rakkaus, ja Jesuksen elämä on kuva sen rakkauden täytättämisestä. Kristuksen rakkaus pakottaa niitä, jotka häntä rakastavat. Kaikki tämä todistaa tunnokkaisuutemme välttämättömästi kasvavan samassa suhteessa suuremmaksi, mitä enemmän täydymme Jesuksen rakkaudella. Laillinen olemus on orjallinen ja kuolettava olemus, jota vastoin evangelinen tunnokkaisuus on todistuksena sisällisesti uudessa ihmisessä olevan elämää ja voimaa.
Nyt, veliseni, saan kertoa sinulle seurani kutsuneen minua lähtemään Englantiin. Ehkä 14 päivässä, jos Jumala tahtoo, ennätän meritse täältä Lontoosen. Minun täytyy jouduttautua myöhäisen vuoden ajan vuoksi. Rukoile sydämellisesti Jumalaa minun ja omaisieni puolesta, että matka olisi onnellinen ja Jumala veisi meidät kunniaksensa sinne, missä parhaiten taidamme häntä palvella. Minä eroan katkeruudella ystävistäni, joiden keskellä Herra on antanut minun nauttia sanomatonta siunausta ja missä olen nyt saanut 2 vuotta työskennellä sanassa ja opissa. Sinuakaan en voi enää suoraan palvella. Sinä saat nyt kirjoittaa t:ri Paterson'ille. Ne 200 ruplaa, jotka eräs täkäläinen hyvä ystävä on vuosittain sinulle luvannut, olet saapa Paterson'in kautta. Uuden vuoden aikana ne saanet; minä olen puuhaava siitä. Kun sinä Paterson'ille ilmoitat, missä sinä aikana oleskelet, niin lähetetään rahat sinulle. Asuinpaikkani, jos Herra minut hyvin Lontoosen auttaa, ilmoitan vastedes, jos sinä tahtoisit kirjoittaa minulle. Kuitenkin uskon, että Paterson'kin lähettänee kirjeet minulle, vaikka niitä en saane kaualle käsiini. Kiitoksia nyt, rakas veljeni, kaikesta ystävyydestäsi ja uskollisuudestasi. Näyttää siitä, kuin emme enää koskaan tässä elämässä saisi persoonallisesti tavata toisiamme. Mutta olkaamme Herramme Jesuksen rakkaudessa aina sidottuna yhtehen. Minä toivon Herran vievän meidät yhteen kirkkaudessa. Nyt, Herra siunatkoon sinua, vaimoasi ja lapsiasi, ja tehköön sinut Herrasi palveluksessa uskolliseksi ja edistyväiseksi! Paterson, Boudon, Kjellström, rouva Holmström ja kaikki muut rakkaat ystävät sanovat sinulle terveisiä. Jesus olkoon sinun, omaisiesi ja kaikkein meidän kanssamme! Toivoo
Kornelius Rahmn.
21. _Porvoon tuomiokapitulin päätös_ 15 päivältä marrask. 1826.
Porvoon tuomiokapitulin päätös niistä syytöksistä, joita konsistorioon on esiintuonut sekä Liperin kirkkoherra, provasti Niilo Juhana Perander v. 1820 silloisen apulaisensa, nykyisen virkaatoimittavan vankihuoneen saarnaajan Svartholman linnassa Henrik Renqvist'in muka tottelemattomuudesta ja ynseydestä h:ra provastille ynnä muista, niin hyvin virantoimissa, kuin muuallakin tehdyistä rikoksista, että myöskin Renqvist h:ra provasti Perander'in huolimattomasta kirkkokurista sekä muista laittomuuksista, kuin myös sikäläisen kiertokoulu-opettajan Antti Hasselinin laiminlyödystä lasten opetuksesta sekä irstaisuudesta ja tappelusta; joista tutkintoa pidettiin toimitetuissa provastin- ja pispan-tarkastuksissa, kuin myös sanotun pitäjän arvoisassa kihlakunnan oikeudessa, missä jutussa olivat (toimittajina) Kaavin kirkkoherra, kontrahtiprovasti Samuel Kiljander ja Porvoon seurakunnan virkaatoimittava pastori, lehtori maj. Kaarlo Elias Alopaeus. Annettu Porvoossa 15 p. marrask. 1826.
Tämän jutun asiapapereista tullaan tietämään seuraavaa: eräässä 8 päivänä marraskuuta tehdyssä kirjoituksessa on Liperin kirkkoherra h:ra provasti Niilo Juhana Perander valittanut sen aikaisen apulaisensa Henrik Renqvistin ylenpalttisista parannus- ja hartausharjoituksista myöhään iltasilla ja öillä sekä tuhmasta, innostelevasta uutteruudesta, joka on puhjennut sopimattomiksi lauseiksi yksin saarnatuolistakin, minkä ohessa h:ra provasti väitti Renqvistin tahtovan tunkeutua h:ra provastin virkaan, järjestää, säätää ja asettaa seurakunnassa h:ra provastilta kuulustamatta sekä muutoin puheissa ja kirjoituksissa osoittaa h:ra provastille ynseyttä ja muuta solvaisevaa kohtelua; jonka vuoksi h:ra provasti monen esiintuodun syyn johdosta on pyytänyt muuttamaan Renqvistiä pois sieltä sekä lykännyt konsistorion tutkittavaksi, mihinkä rangaistukseen Renqvist tekeysi syylliseksi hänen esimiehelleen h:ra provastille osoitetusta ynseydestä.
Tämän ilmoituksen johdosta on konsistorio määrännyt asianomaisen provasti-tarkastuksen, saadaksensa kaikesta tästä täydellisemmän tiedon, kuin myös josko Renqvist Liperissä ollessaan on osoittanut jotakin eriskummaisuutta opissa ja elämässä, sekä mistä ja minkälaisesta syystä. Ja tämän toimituksen on Pohjois-Karjalan provastikunnan kontrahtiprovasti, Kaavin kirkkoherra h:ra Samuel Kiljander pitänyt 3, 4 ja 5 p. maaliskuuta v. 1821; jossa tutkittaessa saatiin tietää, että sanotun seurakunnan jäsenet sekä vanhat että nuoret jotenkin ovat edistyneet niin hyvin sisä- kuin ulkolu'ussakin, sekä kristillisyytemme pääkappaleitten käsityksessä, kuin myös papit ja seurakunta molemmin puolin todistivat, ettei mitään erityisiä paheita seurakunnassa ollut olemassa. Muutoin tarkastuspöytäkirja selittää: moni talollinen valitti sikäläisen kiertokoulun opettajan Antti Hasselinin huolimattomuutta virassansa, jota toiset taas vastustivat; usea seurakunnan säätyhenkilö ja kansalainen ilmaisi toiveensa, että Renqvist muutettaisiin pois muuanne, jota vastoin toiset pyysivät, että hän saisi jäädä paikallensa; mainittu Renqvist 16 p. heinäkuuta samana vuonna käski pois talollisen Heikki Tuhkusen, kotoisin Liperisalon kylästä, Herran ehtoolliselta, vaikka kappalaisvainaa, varapastori Kekoni oli hänet edellisenä päivänä ehtoolliselle kirjoittanut ja hän myöskin oli rippisaarnassa ollut, jonka Renqvistkin silloin myönsi, ilmoittaen sen tapahtuneen Tuhkusen irstaisuuden vuoksi; Renqvist asetti provastilta kuulustamatta joka kylään viisikin tarkastusmiestä, maikka semmoisia oli jo provasti ennen asettanut ainakin yhden joka kylään, ja tästä Renqvistin toimesta olisi rettelöitä ja epäluotettavia ilmoituksia syntynyt; Renqvist saarnoissansa olisi käyttänyt tuimia, kovia ja sopimattomia lausetapoja; hän vielä eräässä saarnassansa oli sanonut, ettei Vapahtaja etsinyt herrojen ystävyyttä, eikä ottanut osaa heidän huveihinsa, jolla lauseella h:ra provasti luuli Renqvistin tahtoneen panetella säätyhenkilöitä ja siten herättää nurjuutta heidän ja alhaisemman kansaluokan välillä; sama Renqvist muutamassa lukukinkerissä Liperisalon kylässä antoi rangaista vitsalla erästä 15 vuotista poikaa kenkäparin varkaudesta; Renqvist olisi eräälle osalle seurakunnan jäsenistä ilmoittanut semmoisen ajatuksen kristillisyyden harjoittamisesta, että kaikellainen maallinen työ olisi laiminlyötävä, jota vastoin heidän ainoastaan olisi luettava, rukoiltava ja laulettava, ja Renqvist kanteli h:ra provasti Perander'in huolimattomuudesta kirkkokurissa.
Herra kontrahtiprovasti Kiljander'ilta vaaditussa ja edellä sanotun tarkastuspöytäkirjan kanssa konsistorioon lähetetyssä virallisessa lausunnossa asiasta, on h:ra kontrahtiprovasti ilmoittanut huomanneensa Renqvistin vastauksissaan sekavaksi ja horjuvaksi, mutta kuitenkin aivan ahkeraksi ja väsymättömäksi; jonka ohessa h:ra kontrahtiprovasti lausui, että Renqvist niin väkirikkaassa seurakunnassa, kuin Liperi, ehkä saattaisi aikaan saada haaveksivaisuutta, koska yksinkertainen kansa helposti saattaisi väärin ymmärtää hänen intonsa, joten pahennusta syntyisi, jonka vuoksi h:ra kontrahtiprovasti katsoi Renqvistin pois muuttamisen tarpeelliseksi, sekä luuli vankihuoneen saarnaajan viran hänelle sopivimmaksi. Tämän lausunnon kanssa on h:ra kontrahtiprovasti lähettänyt otteen eräästä piirilääkäri Juhana Modin'in 9 p. lokakuuta