Part 26
Hän kertoi tavallisesti käyvän niin, että kahden yahoon löydettyä pellosta sellaisen kiven ja heidän kiistellessään sen omistamisesta käyttää kolmas tilaisuutta hyväkseen ja sieppaa sen pois heiltä molemmilta. Isäntäni mielestä tuo muistutti jossakin määrin meidän keskuudessamme tavallista oikeudenkäyntiä, ja minä pidin meille kaikille edullisempana olla hälventämättä hänen harhaluuloansa. Hänen mainitsemansa ratkaisu näet oli paljoa tasapuolisempi kuin monet tuomioistuintemme päätökset, koska kantaja ja vastaaja menettivät ainoastaan kiistan esineenä olevan kiven, kun sensijaan meidän oikeuslaitoksemme olisi jättänyt sellaisen jutun vasta sitten, kun kummallakaan riitapuolella ei olisi enää ollut äyrityistäkään.
Isäntäni jatkoi esitystään ja lausui, että noiden yahooiden inhoittavimpana ominaisuutena oli heidän ahnas himonsa ahmia kaikki tielle sattuvat esineet, yrtit, juuret, marjat, eläinten pilaantunut liha, kaikki sekaisin. Heidän mielenlaatunsa oli sitäpaitsi merkillinen siitä, että he himoitsivat kiihkeämmin sellaista, minkä voivat saada haltuunsa ryöstämällä tai varastamalla pitkien matkojen päästä, kuin kotona vapaasti nautittavissa olevaa parastakin ravintoa. Jos saalista riitti, niin he voivat syödä, kunnes olivat siihen pakahtua, ja sitten opasti luontainen vaisto heitä nauttimaan erästä juurta, joka sai aikaan täydellisen tyhjentymisen.
Oli olemassa eräs toinenkin juuri, erittäin mehukas, mutta verrattain harvinainen ja vaikeasti tavoitettava, jota yahoot erittäin hartaasti etsivät imeäkseen sitä himokkaasti. Se vaikutti samalla tavalla kuin viini meikäläisiin. Se sai heidät milloin sepäilemään, milloin raatelemaan toisiaan; he ulvoivat, irvistelivät, riekuivat, hoippuivat ja vihdoin tuupertuivat lokaan, siihen nukahtaen.
Minä havaitsin, että yahoot tosiaankin olivat ainoat tämän maan eläimet, jotka olivat alttiit taudeille, joita kuitenkin oli vähemmän kuin meikäläisissä hevosissa ja jotka eivät johtuneet mistään pahoinpitelystä, vaan tuon saastaisen elukan likaisuudesta ja ahnaudesta. Maan kielessä mainitaankin näitä tauteja vain yhteisellä, elukan omasta nimestä johdetulla nimityksellä _hnea-ydhoo_ eli _yahoon tauti_, ja lääkkeenä käytetään heidän omista ulostuksistaan ja virtsastaan valmistettua seosta, joka väkivalloin sullotaan yahoon suuhun. Myöhemmin näin lääkettä usein käytettävän menestyksellisesti, ja minä suosittelen sitä mielelläni maanmiehilleni, yleiseksi huojennukseksi, koska se on oivallinen parannuskeino kaikissa liiallisesta itsensätäyttämisestä johtuvissa sairauksissa.
Tieteessä, hallinnossa, taiteessa, teollisuudessa ja muissa sellaisissa asioissa isäntäni tunnusti havaitsevansa vähän tai ei minkäänlaista yhdenmukaisuutta oman maansa yahooiden ja meikäläisten välillä. Hänen tarkoituksenaan muuten olikin vain korostaa luonnonlaadussamme ilmenevää sukulaisuutta. Hän oli tosin kuullut eräiden tiedonhaluisten houyhnhnmien havainneen, että useimmissa laumoissa oli eräänlainen johtaja-yahoo (samoinkuin meillä on tavallisesti puistoissamme johtaja-hirvi), joka oli aina toisia muodottomampi ruumiiltaan ja ilkeämpi luonnonlaadultaan. Tällä johtajalla oli yleensä mahdollisimman suuressa määrässä hänen itsensä kaltainen suosikki, jonka tehtävänä oli nuolla herransa jalkoja ja takalistoa ja ajaa naaras-yahoota hänen luolaansa. Siitä hän sai silloin tällöin palkakseen kappaleen aasinlihaa. Tätä suosikkia vihaa koko lauma, ja hänen on sen vuoksi pakko etsiä turvaa pysyttelemällä aina herransa läheisyydessä. Hän pysyy yleensä toimessaan, kunnes löytyy vieläkin kamalampi; mutta hänen joutuessaan erotetuksi tulevat kaikki seudun yahoot, koiraat ja naaraat, nuoret ja vanhat, hänen seuraajansa heidän etunenässään, ja tahrivat hänet ulostuksillaan kiireestä kantapäähän. Isäntäni sanoi jättävänsä minun itseni ratkaistavaksi, missä määrin tämä saattoi olla sovellettavissa meidän hoveihimme, suosikkeihimme ja valtioministereihimme.
En uskaltanut vastata mitään tuohon ilkeään vihjaukseen, joka alensi inhimillisen älyn tavallisen koiran ymmärrystä kehnommaksi, koska viimeksimainittu on kyllin arvostelukykyinen erottaakseen joukosta kunnollisimman koiran haukun ja seuratakseen sitä milloinkaan erehtymättä.
Isäntäni sanoi yahooissa ilmenevän eräitä huomattavia ominaisuuksia, jotka olin hänen tietääkseen sivuuttanut tai korkeintaan ohimennen maininnut kertoessani ihmissuvusta. Hän kertoi, että näillä olennoilla, samoinkuin muillakin elukoilla, oli yhteiset naaraat, mutta sanoi niiden eroavan toisista sikäli, että naaras-yahoo päästi tiineenäkin koiraan luoksensa ja että koiraat riitelivät ja tappelivat naaraiden kanssa yhtä kiivaasti kuin keskenään. Molemmat mainitut tavat osoittivat mitä syvintä raakuutta, johon ei yksikään toinen elävä olento ollut koskaan vaipunut.
Eräs toinen yahooissa ilmenevä ja hänessä ihmetystä herättävä seikka oli heidän merkillinen taipumuksensa rivouteen ja siivottomuuteen, kun sitävastoin kaikki muut eläimet näyttävät luonnostaan harrastavan puhtautta. Edellisen syytöksen sivuutin mielelläni vaieten, sillä en osannut sanoa sanaakaan heimoni puolustukseksi, vaikka muuten epäilemättä olisin niin tehnyt oman kiintymykseni tähden. Jälkimmäisen syytöksen johdosta olisin kuitenkin helposti voinut todistaa, ettei ihminen ole ainoa lajiansa, jos isäntäni maassa olisi ollut sikoja (valitettavasti niitä ei siellä ollut), jotka tosin voivat olla miellyttävämpiä nelijalkaisia kuin yahoot, mutta joita vaatimattoman mielipiteeni mukaan ei kumminkaan sovi väittää siivollisemmiksi. Se olisi hänen Armonsakin täytynyt myöntää, jos olisi nähnyt, kuinka ruokottomasti ne söivät ja miten olivat tottuneet kellehtimään ja nukkumaan loassa.
Isäntäni mainitsi vielä erään ominaisuuden, jonka hänen palvelijansa olivat todenneet muutamissa yahooissa ja jota hänen oli kerrassaan mahdoton selittää. Hän sanoi yahoon päähän toisinaan pälkähtävän vetäytyä jonnekin nurkkaan, paneutua pitkäkseen, ulvoa, ähkyä ja potkia pois kaikki, jotka tulivat lähelle, vaikka olikin nuori ja lihava eikä kaivannut ruokaa enempää kuin juomaakaan. Palvelijatkaan eivät voineet käsittää, mikä sitä vaivasi. Ainoa lääke oli sen pakottaminen ankaraan työhön, joka ehdottomasti sai sen jälleen järkiinsä. Oman heimoni puolelle asettuen sivuutin tuon seikan vaieten, vaikka varsin hyvin arvasin, mistä johtui tuo _spleen_, joka vaivaa ainoastaan joutilaita, ylellisyydessä ja yltäkylläisyydessä eläviä. Jos heidätkin pakotettaisiin saman parannusmenetelmän alaisiksi, takaisin asian tulevan autetuksi.
Hänen Armonsa oli vielä huomannut, että naaras-yahoo usein sijoittui jonkin töyrään tai pensaan suojaan sieltä katsellakseen ohikulkevia nuoria koiraita ja sitten vuoroin vilahti näkyviin, vuoroin piiloutui kaikenlaisin eriskummallisin elein ja ilmein, ja että narttu silloin levitti ympärilleen ylen inhoittavaa hajua. Jos jokin koiras silloin lähestyi, niin se vetäytyi hitaasti kauemmaksi, katsahteli taakseen, oli pelkäävinään ja juoksi johonkin sopivaan lymypaikkaan, jonne tiesi koiraankin tulevan.
Jos vieras narttu sattui tulemaan heidän seuraansa, kerääntyi sen ympärille kolme neljä samaan sukupuoleen kuuluvaa, jotka katsoa tuijottivat, räkyttivät, irvistelivät ja nuuskivat sitä joka puolelta kääntyen sitten pois ja näyttäen ilmaisevan eleillään ehdotonta ylenkatsetta.
Isäntäni ehkä hiukan liioitteli näissä harkinnoissaan, joihin oli johtunut omien näkemiensä tai toisilta kuulemiensa seikkojen nojalla. Minussa herätti kuitenkin ihmetystä ja syvää murhetta se ajatus, että keimailun, moitiskelun ja panettelun idut elivät naissuvussa vaiston muodossa.
Minä odotin joka hetki isäntäni syyttävän yahooita meidän keskuudessamme ylen tavallisista kummankin sukupuolen keskuudessa ilmenevistä luonnottomista taipumuksista. Luonto ei kumminkaan näytä olleen siinä määrin asioihin perehtynyt opettajatar; nämä hienommat nautinnot ovat yksinomaan meidän pallonpuoliskollamme tavattavia taidollisuuden ja älyn tuotteita.
KAHDEKSAS LUKU
Tekijä kertoo yhtä ja toista yahooista. Houyhnhnmien suuret hyveet. Nuorison kasvatus ja harjoitus. Heidän valtiopäivänsä.
Koska minun olisi pitänyt kyetä ymmärtämään ihmisluontoa paljon paremmin kuin otaksuin isäntäni voivan sitä ymmärtää, oli minun varsin helppo soveltaa hänen esittämänsä yahooiden luonnekuva itseeni ja kansalaisiini; sitäpaitsi uskoin voivani keksiä lisää vertauskohtia omien huomioitteni nojalla. Senvuoksi pyysin usein häneltä lupaa käydä katsomassa lähiseudun yahoolaumoja, ja hän suvaitsi aina suostua pyyntööni, koska uskoi varmaan, että noihin elukkoihin kohdistuva vihani estäisi minua joutumasta heidän turmelevan vaikutuksensa alaiseksi. Hänen Armonsa määräsi erään palvelijansa, voimakkaan raudikon virkun, joka oli erittäin kunnollinen ja hyväluontoinen, minua saattelemaan. Ilman sellaista suojaa en olisi uskaltanutkaan lähteä seikkailuretkelleni; olenhan jo aikaisemmin kertonut lukijalle, kuinka nuo ilkeät elukat minua ahdistivat kohta maahan tultuani. Myöhemminkin olin kolme neljä kertaa joutua niiden kynsiin liikkuessani etäämmällä ilman miekkaani. On luultavaa, että ne jotenkin aavistivat minun kuuluvan heidän omaan heimoonsa, ja minä vahvistin usein sitä käsitystä suojelijani läsnäollessa käärimällä hihani ja näyttämällä niille paljaat käsivarteni ja paljaan rintani. Silloin ne tulivat niin lähelle kuin suinkin uskalsivat ja matkivat toimiani kuin apinat, mutta osoittivat samalla aina ilmeistä vihaa, niinkuin lakkiin ja sukkiin puettua kesyä naakkaa aina ahdistavat villit, kun se sattuu eksymään niiden joukkoon.
Yahoot ovat lapsuudestaan asti hämmästyttävän ketteriä. Kerran minun sentään onnistui saada kiinni kolmen vuoden ikäinen koiras, jota yritin kaikkinaista hellyyttä osoittaen saada tyyntymään; mutta se pieni pirulainen alkoi ulvoa, raapia ja purra niin vimmatusti, että minun täytyi päästää se menemään. Olipa aikakin, sillä kokonainen lauma täysikasvuisia syöksyi porun kuultuaan paikalle. Havaitessaan pennun pelastuneen (se näet juosta viiletti pakoon) ja raudikko-virkkuni olevan läsnä ne eivät kuitenkaan uskaltaneet tulla lähelle. Minä havaitsin pennusta uhoavan ylen kirpeän hajun, joka muistutti toisaalta kärpän, toisaalta ketun hajua, mutta oli paljoa epämieluisampi. Unohdin mainita erään toisen seikan (lukija olisi kukaties suonut minulle anteeksi, vaikka olisin jättänyt sen kerrassaan sikseen), nimittäin sen, että pidellessäni tuota ihanaa otusta käsissäni havaitsin sen vuodattavan vetelät keltaiset ulostuksensa pitkin vaatteitani. Onneksi oli kuitenkin lähellä pieni puro, jossa peseydyin niin hyvin kuin osasin. En kumminkaan uskaltanut astua isäntäni luo, ennenkuin olin perinpohjin tuulettunut.
Mikäli huomasin, olivat yahoot kaikkein kovapäisimpiä elukoita; he näet eivät opi missään tapauksessa tekemään muuta kuin vetämään tai kantamaan taakkoja. Otaksun seikan kuitenkin johtuvan etupäässä niiden itsepintaisesta, äksystä mielenlaadusta. Ne näet ovat toisaalta ovelia, ilkeitä, kavalia ja kostonhimoisia. Ne ovat väkeviä ja kestäviä, mutta arkamaisia ja senvuoksi julkeita, ilkeitä ja julmia. On havaittu, että kumpaankin sukupuoleen kuuluvat punatukkaiset ovat toisia riettaammat ja pahanelkisemmät ollen samalla vielä paljon väkevämpiä ja toimeliaampia.
Houyhnhnmit pitävät muutamia yahooita asuntonsa läheisyydessä sijaitsevissa talleissa; toiset ajetaan vainiolle, missä ne kaivavat maasta juuria, syövät eräitä yrttejä ja etsivät haaskoja. Toisinaan ne saavat kiinni portimoita ja _luhimuheja_ (eräänlaisia villejä rottia), joita ahnaasti hotkivat. Luonto on opettanut ne kaivamaan kynsillään kumpujen rinteisiin syviä kuoppia, joissa makaavat, kukin kolossaan; ainoastaan naaraiden luolat ovat niin avarat, että niihin mahtuu pari kolme pentua.
Ne uivat pienestä pitäen kuin sammakot ja voivat pysytellä pitkät ajat veden alla. Sieltä ne usein sieppaavat kaloja, jotka naaraat vievät kotiin pennuilleen. Lukija suonee anteeksi, että tässä yhteydessä kerron erään merkillisen seikkailun.
Olin kerran ulkona suojelijani, raudikon virkun seurassa. Ilma oli ylen helteinen, ja minä pyysin saada kylpeä läheisessä joessa. Hän suostui, minä riisuuduin heti aivan alastomaksi ja astuin hitaasti veteen. Eräs kummun takana seisova naaras-yahoo sattui näkemään koko toimituksen, siinä syttyi himo (niin otaksuimme, virkku ja minä), se tuli täyttä vauhtia ja syöksyi veteen viiden kyynärän päähän siitä paikasta, missä minä olin. En ole eläessäni niin säikähtänyt. Virkku, joka ei arvannut minkään vaaran uhkaavan, käyskeli nurmella vähän matkan päässä. Naaras syleili minua mitä riettaimmalla tavalla, minä kiljaisin niin äänekkäästi kuin osasin, ja virkku laukkasi luokseni. Silloin naaras päästi minut irti, mutta kovin vastenmielisesti, hyppäsi toiselle rannalle ja seisoi siellä katsoa tuijotellen ja ulvoen koko ajan minun pukeutuessani.
Tuosta oli isännälleni ja hänen perheelleen paljon huvia, ja minua juttu ankarasti nöyryytti. Nyt näet ei käynyt enää kieltäminen, että olin aito _yahoo_ kaikilta jäseniltäni, koska naaraat tunsivat vaistomaista vetoa minuun samoinkuin omiin heimolaisiinsa. Tuon elukan hiukset eivät olleet edes punaiset (se olisi voinut jossakin määrin puolustaa hiukan tavallisuudesta poikkeavia taipumuksia), vaan sysimustat, ja sen ulkomuoto oli hiukan siedettävämpi kuin toisten; otaksun näet sen olleen korkeintaan yhdentoista vuoden ikäisen.
Koska vietin tässä maassa kolme vuotta, lukijani luullakseni odottaa, että kerron toisten matkailijain tavoin asukkaiden oloista ja tavoista, joiden tutkiminen tosiaankin herätti minussa mitä suurinta mielenkiintoa.
Jalot houyhnhnmit ovat saaneet luonnostaan yleisen taipumuksen kaikkiin hyveisiin. He eivät ollenkaan käsitä eivätkä kykene mieleensä kuvaamaan, mitä merkitsee pahe järjellisessä olennossa. Heidän ylimpänä periaatteenaan on senvuoksi järjen viljeleminen ja antautuminen kokonaan sen johdettavaksi. Järki ei myöskään ole heidän keskuudessaan ongelmallinen asia niinkuin meidän maailmassamme, missä jokainen kysymys voidaan varsin todennäköisesti ratkaista kahdella aivan vastakkaisella tavalla, vaan herättää heidän mielessään välittömän varmuuden, kuten täytyykin käydä, elleivät intohimot ja itsekkyys sitä hämmennä, himmennä ja pimennä. Muistan, kuinka erinomaisen vaikeata oli saada isäntäni ymmärtämään, mitä merkitsi sana _mielipide_ tai että jokin seikka voi olla kiistanalainen; opettaahan näet järki meitä myöntämään tai kieltämään ainoastaan siinä tapauksessa, että jotakin varmasti tiedämme, ja seikoissa, jotka ovat tietomme ulkopuolella, emme voi tehdä kumpaakaan. Kiistat, riidat, torailut ja itsepintainen väärien tai epäiltävien väitteiden puolustaminen ovat niinmuodoin houyhnhnmien keskuudessa tuntemattomat. Kun yritin selittää hänelle luonnonfilosofiamme eri järjestelmiä, hän jälleen nauroi ja ihmetteli, kuinka olento, joka väitti olevansa järjellinen, voi kerskata toisten henkilöiden otaksumiin perustuvasta tiedostaan, vieläpä asioissa, joissa tuo tieto ei voisi mitään hyödyttää, vaikka olisi varmakin. Siinä suhteessa hän oli aivan samaa mieltä kuin Sokrates, mikäli Platonin esityksestä havaitsemme. Minä mainitsen tämän seikan suurimpana kunnianosoituksena, jonka voin tarjota tuolle kaikkien ajattelijoiden ruhtinaalle. Olen myöhemmin usein ajatellut, millaista tuhoa tuo periaate saisi aikaan Euroopan kirjastoissa ja kuinka monta maineeseen johtavaa polkua siten tukkeutuisi oppineessa maailmassa.
Ystävyys ja hyväntahtoisuus ovat houyhnhnmien päähyveet. Ne eivät rajoitu yksityisiin esineisiin, vaan kohdistuvat koko heimoon. Kaukaisimmastakin seudusta saapuvaa vierasta kohdellaan aivan samoin kuin lähintä naapuria, ja kulkipa hän minne tahansa, hän tuntee aina olevansa kotona. He noudattavat mitä suurinta säädyllisyyttä ja kohteliaisuutta, mutta eivät tunne mitään kursailua. He eivät ole ollenkaan ihastuneet varsoihinsa, vaan heidän kasvatuksessa osoittamansa huolellisuus johtuu yksinomaan järkisyistä. Minä huomasin isäntäni osoittavan naapurinsa aaluville samaa hellyyttä kuin omilleen. He sanovat luonnon opettavan heitä rakastamaan koko sukua, ja vain järki heidän mielestään erottaa eri ryhmään ne henkilöt, joissa ilmenee erinomaista hyvettä.
Kun houyhnhnm-vaimo on synnyttänyt kaksi eri sukupuoliin kuuluvaa jälkeläistä, loppuu aviollinen kanssakäyminen, ellei toinen lapsista satu kuolemaan, mikä on hyvin harvinaista. Jos kuitenkin niin käy, niin puolisot yhtyvät jälleen. Jos sellainen onnettomuus kohtaa henkilöä, jonka vaimon hedelmällisyysaika on ohi, niin jokin toinen pariskunta luovuttaa heille toisen varsansa ja yhtyy jälleen, kunnes emo tulee raskaaksi. Tämä varovaisuustoimenpide on välttämätön, jottei maa joudu kärsimään liikakansoituksesta. Alempia houyhnhnmejä, jotka kasvatetaan palvelijoiksi, ei kuitenkaan tässä kohden rajoiteta niin ankarasti. He saavat tuottaa kolme kumpaakin sukupuolta ylhäisten perheiden palvelijoiksi.
Avioliittoja solmittaessa he valitsevat tarkoin sellaiset värit, ettei jälkeläisissä ilmene epämiellyttäviä vivahduksia. Urospuolisissa arvostetaan etupäässä voimaa, naaraissa kauneutta, ei lemmen kiihtämisen vuoksi, vaan rodun rappeutumisen ehkäisemiseksi; jos näet tamma sattuu olemaan erikoisen voimakas, valitaan sille kumppaniksi ori pitäen silmällä kauneutta. Liehittelyä, lempeä, lahjoja, huomenlahjoja ja aviosopimuksia tarkoittavat käsitteet ovat heille aivan vieraat, ja heidän kielestäänkin puuttuu niitä ilmaisevia sanoja. Nuori pari kohtaa toisensa ja yhtyy vain senvuoksi, että heidän vanhempansa ja ystävänsä ovat asian niin päättäneet. He näkevät niin tapahtuvan joka päivä ja pitävät asiaa eräänä järjellisen olennon välttämättömänä toimena. Aviorikoksesta tai muusta siveettömyydestä ei kuultu koskaan puhuttavan, ja aviopari elelee samanlaisessa ystävyydessä ja keskinäisessä hyväntahtoisuudessa kuin kaikkien muiden kohtaamiensa kaltaistensa kanssa, mustasukkaisuutta, mieltymystä, riitaa tai tyytymättömyyttä tuntematta.
Kumpaankin sukupuoleen kuuluvien nuorten kasvattamisessa he noudattavat ihailtavaa menetelmää, jota meidänkin erinomaisesti kannattaa jäljitellä. Lapset eivät saa maistaa kauranjyviä, muutamia erikoisia päiviä lukuunottamatta, ennenkuin kahdeksantoista vuoden ikään ehdittyään, ja maitoakin annetaan heille vain sangen harvoin. Kesällä he syövät nurmea kaksi tuntia aamulla ja yhtä kauan illalla, ja samoin tekevät heidän vanhempansa. Palvelijat saavat käydä laitumella vain puolet tuosta ajasta, ja suuri osa heidän nautittavakseen tarkoitettua ruohoa kuljetetaan kotiin, missä he syövät sen niinä hetkinä, joina heitä vähimmin kaivataan palveluksessa.
Kohtuullisuutta, uutteruutta, toimellisuutta ja siisteyttä teroitetaan yhtä huolellisesti kummankin sukupuolen mieliin, ja isännästäni tuntui luonnottomalta, että kasvatamme naaraitamme toisin kuin urospuolisia, eräitä taloustoimia lukuunottamatta. Hän huomautti aivan oikein, että siten puolet väestöämme tuli kelvolliseksi ainoastaan synnyttämään lapsia; ja lasten uskominen sellaisten hyödyttömien eläinten hoitoon ilmaisi hänen mielestään vieläkin suurempaa raakalaisuutta.
Houyhnhnmit kasvattavat nuorensa voimakkaiksi, nopeiksi ja pelkäämättömiksi harjoittamalla heitä juoksemaan kilpaa jyrkkiä rinteitä ylös ja alas ja yli rytöisen kivisen maan. Kun juoksijat sitten ovat aivan hikiset, käsketään heidän syöksyä suin päin johonkin lammikkoon tai jokeen. Neljä kertaa vuodessa kokoontuu määrätyn alueen nuoriso osoittamaan juoksu- ja hyppytaitoaan ja suorittamaan muitakin voiman ja vikkelyyden näytteitä. Voittajat palkitaan hänen kunniakseen esitetyllä laululla. Sellaisten kisain aikana palvelijat ajavat kentälle lauman yahooita, joiden selkään on sälytetty heiniä, kauroja ja maitoa houyhnhnmien virkistykseksi. Sitten elukat jälleen kohta karkoitetaan, jottei niistä ole vaivaa kokoontuneelle kilpaseuralle.
Joka neljäs vuosi, kevätpäiväntasauksen aikaan, kokoontuu koko kansan edustajakunta suunnilleen kahdenkymmenen peninkulman päässä talostamme sijatsevalle tasangolle. Kokouksessa, joka jatkuu viisi kuusi päivää, neuvotellaan eri piirikuntien olosuhteista ja asioista ja tutkitaan, onko ylen runsaasti vai liian vähän heiniä ja kauroja, lehmiä ja yahooita. Jos sattuu puutetta ilmenemään (mikä on harvinaista), niin asia heti autetaan yksimielisen päätöksen ja luovutuksen avulla. Samassa kokouksessa järjestetään myös lapsia koskevat seikat. Niinpä esimerkiksi houyhnhnm, jolla on kaksi orilasta, vaihtaa lapsen toiselle, jolla on kaksi tammalasta, ja jos jo kohtuisuusikänsä yli elänyt emä kadottaa tapaturmaisesti toisen lapsensa, määrätään, minkä piirikunnassa asuvan perheen tulee tuottaa lapsi menetetyn korvaukseksi.
YHDEKSÄS LUKU
Suuri kiista houyhnhnmien kansalliskokouksessa ja miten se päättyi. Houyhnhnmien opillinen sivistys. Heidän rakennuksensa. Kuinka he hautaavat vainajansa. Heidän kielensä vaillinaisuus.
Sellainen suuri kansalliskokous pidettiin kerran minun maassa ollessani, suunnilleen kolme kuukautta ennen lähtöäni, ja isäntäni meni sinne piirikuntamme edustajaksi. Tässä kokouksessa oli pohdittavana heidän vanha kiistakysymyksensä, ainoa siinä maassa ilmennyt, ja isäntäni kuvaili palattuaan asiaa erittäin yksityiskohtaisesti.
Kysymys oli, pitikö yahoot kerrassaan hävittää maan päältä. Eräs asian puoltajista esitti erinäisiä voimakkaita ja painavia perusteita huomauttaen, että yahoot olivat likaisimpia, iljettävimpiä ja rujoimpia kaikista luonnon tuottamista eläimistä ja samalla kaikkein äksyimpiä, kovapäisimpiä, juonikkaimpia ja ilkeimpiä. Ne kävivät salaa imemässä houyhnhnmien lehmäin nisiä, tappoivat ja söivät heidän kissojansa, lahmasivat heidän kaurapeltojansa ja niittyjänsä, elleivät olleet alinomaisen valvonnan alaisia, ja tekivät tuhannenlaista muuta ilkeyttä. Hän viittasi yleiseen perintätietoon, jonka mukaan yahoot eivät olleet aina asustaneet tässä maassa, vaan oli kaksi sellaista elukkaa monta sataa vuotta sitten ilmaantunut eräälle vuorelle. Selville ei ollut saatu, oliko ne luonut auringonkuumuuden vaikutus mädänneeseen lokaan ja limaan vai olivatko ne syntyneet meren liejusta ja vaahdosta. Nuo yahoot olivat lisääntyneet, ja niiden suku tuli pian niin lukuisaksi, että se voitti koko kansan ja kiusasi sitä. Päästäkseen tästä pahasta houyhnhnmit panivat toimeen yleisen metsästyksen ja saivat vihdoin koko karjan piiritetyksi. Vanhemmat surmattiin, mutta jokainen houyhnhnm sulki kaksi nuorta elukkaa koppiin, kesytti ne niin hyvin kuin sellaista luonnostaan ylen villiä eläintä käy kesyttäminen ja käytti niitä kuorma- ja vetojuhtina. Puhujan mielestä tuo perintätieto tuntui sangen uskottavalta, ja nuo olennot eivät voineet hevin olla _ylnhniamshy_ (eli maan alkuasukkaita), koska houyhnhnmit samoinkuin kaikki muutkin eläimet niitä kiihkeästi vihasivat. Vaikka ne pahojen taipumustensa vuoksi epäilemättä hyvin ansaitsivat tuon vihan, se ei kuitenkaan olisi voinut siinä määrin äityä, jos ne olisivat olleet alkuasukkaita, sillä siinä tapauksessa ne olisi aikoja sitten hävitetty sukupuuttoon. Maan nykyisten asujainten mieleen oli johtunut käyttää yahooita palveluksessaan, he olivat erittäin typerästi laiminlyöneet aasisiitoksen, vaikka aasi oli sievä eläin, helppo hoitaa, kesympi ja siistimpi, ei levittänyt ympärilleen ilkeätä hajua ja oli kyllin väkevä työhön, joskaan ei yhtä notkea kuin yahoo. Ja jos sen rääkynä ei ollutkaan mikään miellyttävä ääni, oli se kuitenkin paljoa siedettävämpi kuin yahooiden kamala ulvonta.