Part 27

Useat muut puhujat sanoivat olevansa samaa mieltä, mutta sitten esitti isäntäni ehdotuksen, jonka ajatuksen hän totta puhuen oli saanut minulta. Hän uskoi arvoisan edellisen puhujan mainitseman perintätiedon oikeaksi ja väitti, että ne kaksi yahoota, jotka olivat ensimmäisinä maahan ilmaantuneet, olivat tulleet meren takaa; maihin tultuaan ja kumppanien poistuttua ne olivat vetäytyneet vuoristoon, missä olivat vähitellen huonontuneet suvustaan ja muuttuneet aikojen kuluessa paljoa villimmiksi kuin niiden omat heimolaiset siinä maassa, josta ne olivat tulleet. Hänen väitteensä perusteena oli se tosiasia, että hänellä oli hallussaan eräs merkillinen yahoo (hän tarkoitti minua), josta useimmat olivat kuulleet puhuttavan ja jonka monet heistä olivat nähneet. Hän kertoi sitten, kuinka oli minut löytänyt, kertoi, että ruumistani peitti toisten eläinten nahoista ja karvoista valmistettu keinotekoinen laite, että puhuin omaa kieltäni ja olin täydellisesti oppinut heidän kielensä, että olin hänelle kertonut ne seikat, jotka olivat minut tänne tuoneet, ja että riisuutuneena olin kaikin puolin yahoon kaltainen, erona vain vaaleampi ihoni, heikompi karvankasvu ja lyhemmät kynnet. Hän kertoi vielä, kuinka olin yrittänyt saada hänet uskomaan, että kotimaassani ja muissa maissa yahoot esiintyvät hallitsevina, järjellisinä olentoina ja pitävät houyhnhnmejä orjinaan, sanoi havainneensa minussa kaikki yahoon ominaisuudet, joskin niitä oli hiukan hienontanut jonkinlainen järjen häive, joka kuitenkin oli houyhnhnmien järkeen verrattuna yhtä ala-arvoinen kuin tämän maan yahoot minuun verrattuina. Olin muun muassa maininnut hänelle, että kotimaassani oli tapana kuohita nuoria houyhnhnmejä, jotta ne muuttuisivat säyseämmiksi; leikkaus oli helppo ja vaaraton, ja eihän ollut häpeä oppia viisautta luontokappaleilta, samoinkuin muurahaiselta opitaan ahkeruutta ja rakennustaitoa pääskyltä (niin käännän sanan _lyhannh_, vaikka se oikeastaan merkitsee paljoa suurempaa lintua). Hänen mielestään voitiin menetelmää soveltaa tässä maassa eläviin nuorempiin yahooihin; ne muuttuisivat siten myöntyisämmiksi ja käyttökelpoisemmiksi, ja samalla saataisiin yhden sukupolven aikana koko suku sammumaan tarvitsematta yhtäkään surmata. Sillävälin oli houyhnhnmejä kehoitettava harjoittamaan aasiviljelystä; aasit olivat kaikin puolin kelvollisempia eläimiä, ja sitäpaitsi oli niistä se etu, että ne kelpasivat palvelukseen jo viiden vuoden ikäisinä, toiset sitävastoin vasta kaksitoista vuotta täytettyään.

Enempää ei isäntäni katsonut tällä kertaa voivansa kertoa minulle siitä, mitä oli suuressa kansalliskokouksessa tapahtunut. Hän suvaitsi salata erään minua henkilökohtaisesti koskevan yksityisseikan, jonka onnettomia seurauksia jouduin pian kokemaan, kuten lukija saa aikanaan kuulla, ja jota pidän kaikkien elämässäni myöhemmin kokemieni onnettomuuksien syynä.

Houyhnhmeillä ei ole kirjallisuutta, ja siitä syystä kaikki heidän tietonsa on suullista perintätietoa. Mutta koska voi sattua ainoastaan harvoja huomattavia tapauksia niin yksimielisen, luonnostaan kaikkiin hyveisiin taipuvan, kokonaan järjen vallitseman ja muista kansakunnista täydellisesti erotetun kansan keskuudessa, niin he voivat säilyttää historialliset tiedot helposti tarvitsematta muistiansa rasittaa. Olen jo aikaisemmin huomauttanut, etteivät heitä vaivaa minkäänlaiset taudit ja etteivät he sen vuoksi ollenkaan kaipaa lääkäreitä. Heillä on kuitenkin erinomaisia yrteistä valmistettuja lääkkeitä terävien kivien vuohisiin tai kaviolihaan leikkaamien naarmujen ja haavojen samoinkuin muidenkin ruumiinosien vammojen parantamiseksi.

He laskevat vuotensa auringon ja kuun kiertoajan mukaan, mutta eivät käytä viikkojakoa. He tuntevat sangen hyvin mainittujen taivaankappalten liikkeet ja ymmärtävät pimennysten syyn, mutta pitemmälle eivät heidän astronomiset tietonsa ulotu.

Runouden alalla täytyy tunnustaa heidän voittavan kaikki muut kuolevaiset. Heidän oivalliset vertauksensa ja tarkat ja täsmälliset kuvauksensa ovat tosiaankin verrattomat. Kumpaakin lajia sisältyy runsaasti heidän runoihinsa, joissa yleensä kuvaillaan jaloa ystävyyttä ja hyväntahtoisuutta tai ylistetään niitä, jotka ovat suoriutuneet voittajina kilpajuoksuista tai muista ruumiinharjoituksista. Heidän asumuksensa ovat tosin erittäin yksinkertaiset ja koruttomat, mutta eivät epämukavat, vaan hyvinkin kelvolliset suojelemaan heitä liialliselta helteeltä ja pakkaselta. Heidän maassaan kasvaa eräs puu, joka neljänkymmenen vuoden ikään ehdittyään irtautuu juuristaan ja kaatuu ensimmäisen rajusään sattuessa. Sen runko on aivan suora, houyhnhnmit teroittavat toisen pään leikkaavalla kivellä (he näet eivät tunne raudan käyttöä), lyövät sellaisia paaluja maahan kymmenen tuuman päähän toisistaan ja punovat kauranolkia tai toisinaan risuja niiden väliin. Katto ja ovet valmistetaan samalla tavalla.

Houyhnhnmit käyttävät etukavioittensa vuohista niinkuin me käyttelemme käsiämme ja paljoa taitavammin kuin aluksi voin kuvitellakaan. Minä näin erään perhekuntaamme kuuluvan valkoisen tamman niillä keinoin pujottavan langan (minun sitä tarkoitusta varten lainaamaani) neulaan. He lypsävät lehmänsä, niittävät kauransa ja suorittavat kaikki käsiä vaativat toimet samalla tavalla. Heillä on eräänlaisia kovia piikiviä, jotka he toisia kiviä apunaan käyttäen hiovat kiiloja, kirveitä ja vasaroita vastaaviksi kojeiksi. Näistä kivistä valmistetuilla aseilla he niittävät heinää ja leikkaavat kauraa, joka kasvaa villinä erinäisissä pelloissa. Yahoot vetävät lyhteet rattailla kotiin, ja palkolliset puivat katetuissa vajoissa polkemalla irti jyvät, jotka sitten säilytetään aitoissa. He valmistavat jonkinlaisia karkeita savi- ja puuastioita kovettaen ensinmainitut auringonpaisteessa.

Ellei satu tapaturmaa, kuolevat he ainoastaan vanhuuttaan, ja heidät haudataan kaikkein syrjäisimpiin paikkoihin. Ystävät ja sukulaiset eivät ilmaise iloa enempää kuin suruakaan heidän poismenonsa vuoksi, eikä kuoleva osoita mitenkään valittavansa maailmasta lähtemistä, ei enempää kuin lähtiessään kotiin jonkun naapurinsa luota. Muistan isäntäni kerran sopineen erään ystävänsä ja hänen perheensä kanssa siitä, että viimeksimainitut tulisivat hänen luoksensa jonkin tärkeän asian tähden; mutta määrättynä päivänä saapuikin myöhään illalla vain vaimo kahden lapsensa keralla. Vaimo pyysi kahteen kertaan anteeksi. Ensinnäkin miehensä puolesta, joka hänen ilmoituksensa mukaan oli saman päivän aamuna _shnuwnh_. Sana on heidän kielessään erittäin ilmehikäs, mutta sitä on vaikea kääntää. Se merkitsee _ensimmäiseen emoon palaamista_. Myöhäisen saapumisensa puolustukseksi hän sanoi, että kun hänen miehensä oli kuollut myöhään aamupäivällä, hän oli neuvotellut palvelijansa kanssa aika kauan, mihin vainajan ruumiin hautaisivat. Mikäli voin huomata, oli hän luonamme yhtä hilpeä kuin kaikki toiset. Hän kuoli kolme kuukautta myöhemmin.

He elävät yleensä seitsemänkymmentä tai viisikahdeksatta, sangen harvoin kahdeksankymmentä vuotta. Muutamia viikkoja ennen kuolemaansa he tuntevat vähitellen raukenevansa, mutta tuskattomasti. Sinä aikana käyvät ystävät usein heidän luonansa, koska he itse eivät voi liikkua ulkosalla yhtä vaivattomasti ja hauskasti kuin tavallisesti. Kymmenen päivää ennen kuolemaansa, jonka ajan he melkein poikkeuksetta täsmälleen arvaavat, he kuitenkin lähtevät vastavierailulle lähimpien naapuriensa luo yahooiden vetämissä mukavissa ajoneuvoissa, joita he eivät käytä ainoastaan tässä tilaisuudessa, vaan myöskin vanhemmittain pitkillä matkoilla tai tapaturmaisesti menetettyään liikkumiskykynsä. Suorittaessaan näitä vastavierailuja sanovat kuolevat houyhnhnmit ystävilleen juhlalliset jäähyväiset, ikäänkuin olisivat lähdössä johonkin kaukaiseen seutuun, missä aikovat viettää elämänsä loppuajat.

En tiedä, kannattaako mainita, ettei houyhnhnmien kielessä ole yhtäkään pahaa ilmaisevaa sanaa, lukuunottamatta niitä, jotka on johdettu yahooiden rujoutta ja kehnoja ominaisuuksia vastaavista käsitteistä. Niin he mainitsevat palvelijan typeryyttä, lapsen hairahdusta, kiveä, joka viiltää heidän jalkaansa, jatkuvaa rumaa tai vuodenaikaan sopimatonta säätä ja muuta sellaista lisäämällä sanaan määreen yahoo. Esimerkiksi _hhnm yahoo, whnaholm yahoo, ynlhmndwihlma yahoo_, ja huonosti rakennettu talo: _ynholmhnmrohlnw yahoo_.

Varsin mielelläni kuvailisin laajemmin tämän mainion kansan tapoja ja hyveitä, mutta koska aikomukseni on aivan pian julkaista tätä asiaa käsittelevä erikoinen nidos, viittaan tässä vain siihen ja käyn kertomaan omasta surkeasta kohtalostani.

KYMMENES LUKU

Tekijän talous ja onnellinen elämä houyhnhmien luona. Kuinka hänen hyveensä lisääntyvät heidän seurassaan. Heidän keskustelunsa. Isäntä ilmoittaa, että hänen täytyy poistua maasta. Hän pyörtyy mielipahasta, mutta alistuu. Hän valmistaa palvelijakumppaninsa avustamana kanootin ja uskaltautuu ulapalle.

Olin järjestänyt pienen talouteni täysin itseäni tyydyttäväksi. Isäntä oli käskenyt panna kuntoon huoneen minua varten, heidän tapansa mukaan suunnilleen kuuden kyynärän päähän talosta. Minä laastitsin seinät ja permannon savella ja peitin ne valmistamillani kaislamatoilla. Olin loukuttanut hamppua, joka kasvaa siellä villinä, ja tehnyt siitä jonkinlaisen patjanpäällyksen. Sen täytin yahooiden jouhista valmistamiini pauloihin sattuneiden erittäin maukkaiden lintujen höyhenillä. Puukkoani käytellen olin rakentanut kaksi tuolia raudikko-virkun auttaessa minua työn karkeammissa ja vaivalloisemmissa osissa. Kun vaatteeni olivat kuluneet riekaleiksi, tein itselleni uudet kaniinin ja erään suunnilleen samankokoisen _nnuhnohin_ nimellä mainitun kauniin eläimen nahkoista. Viimeksimainittuja peitti hieno untuva. Niistä valmistin vielä itselleni sangen siedettävät sukat. Jalkineeni anturat leikkasin puusta ja kiinnitin päällysnahkaan. Kun se kului rikki, leikkasin uudet päälliset päivänpaisteessa kuivaneesta yahoon nahasta. Usein löysin onteloista puista mettä, jota sekoitin veteen tai söin leivälleni levitettynä. Kukaan ei ole voinut paremmin todeta oikeiksi näitä kahta ydinlausetta: _Luonnon voi tyydyttää sangen helposti_ ja _Pakko on keksinnän emo_. Ruumiini oli täysin terve ja mieleni rauhallinen. Minua ei uhannut ystävän petos tai uskottomuus eikä salaisen enempää kuin julkisenkaan vihollisen päällekarkaus. Minulla ei ollut minkäänlaista tilaisuutta hankkia lahjomalla, imartelemalla tai parittamalla minkään korkean herran tai hänen hempukkansa suosiota. En tarvinnut mitään suojaa petoksen tai sorron varalta. Ei ollut lääkäriä tärvelemässä ruumistani, ei lakimiestä hävittämässä omaisuuttani eikä ilmiantajaa vartioimassa sanojani ja tekojani tai maksusta sepittämässä minuun kohdistuvia syytöksiä. Ei ollut ilkkujia, moittijoita, panettelijoita, taskuvarkaita, maantierosvoja, murtovarkaita, asianajajia, parittajia, narreja, pelaajia, poliitikkoja, älyniekkoja, jurottelijoita, ikäviä jaarittelijoita, riitapukareita, viettelijöitä, murhamiehiä, ryöväreitä eikä taitureita, ei puolueen johtajia eikä puoluelaisia, ei sanoillaan eikä esimerkillään paheeseen houkuttelevia, ei vankityrmiä, pyövelinpiiluja, hirsipuita, kaakinpuita eikä kaularautoja, ei petollisia kauppiaita eikä käsityöläisiä, ei kopeutta, turhamaisuutta eikä teeskentelyä, ei keikareita, kerskureita, juomareita, harhailevia porttoja eikä kuppatautia, ei irstaita, riettaita, tuhlaavia vaimoja, ei typeriä, omahyväisiä saivartelijoita, ei tungettelevia, pöyhkeitä, toraisia, häliseviä, räyhääviä, tyhjiä, itserakkaita, sadattelevia kumppaneita, ei roistoja, jotka ovat päässeet nousemaan loasta paheittensa avulla, eikä aatelia, joka on heitetty lokaan hyveittensä vuoksi, ei lordeja, leikareita, tuomareita eikä tanssimestareita.

Minä sain kunnian tutustua useihin houyhnhnmeihin, jotka tulivat isäntääni tervehtimään tai aterioimaan hänen kanssaan. Hänen Armonsa suvaitsi sallia minun jäädä huoneeseen ja kuunnella heidän keskusteluaan. Hän ja hänen vieraansa alentuivat usein esittämään minulle kysymyksiä ja kuuntelemaan vastauksiani. Toisinaan sain myös seurata isäntääni hänen käydessään vierailemassa toisten luona. Minä puhuin vain minulta jotakin kysyttäessä ja silloinkin tuntien mielessäni vastahakoisuutta, koska siten menetin aikaa, jonka olisin voinut käyttää itseni kehittämiseksi. Sanomattoman iloinen olin saadessani nöyränä kuuntelijana seurata näitä keskusteluja, joissa käsiteltiin ainoastaan hyödyllisiä asioita ja lausuttiin ne mitä lyhyimmin ja sattuvimmin sanoin. Kaikki noudattivat mitä ehdottominta säädyllisyyttä silti vähääkään kursailematta, jokainen puhui omaksi ja toisten huviksi, milloinkaan ei syntynyt keskeytystä, ei ilmennyt pitkäveteisyyttä, ei kiivautta eikä mielialojen erilaisuutta. Heidän mielestään vaikuttaa seurassa lyhyt vaitiolo edullisesti keskusteluun ja minä havaitsin tuon todeksi: lyhyiden keskeytysten aikana heräsi heidän mieleensä uusia ajatuksia, jotka melkoisesti vilkastuttivat keskustelua. He keskustelevat tavallisesti ystävällisyydestä ja hyvänsävyisyydestä, toisinaan näkyväisistä luonnonilmiöistä tai vanhoista perintätavoista, hyveen ajoista, järjen pettämättömistä säännöistä tai seuraavassa suuressa kokouksessa tehtävistä päätöksistä ja usein myös runouden erilaisista kauneuksista. Minkäänlaista turhamaisuutta osoittamatta voin sanoa, että minun läsnäoloni usein antoi heille riittävästi aihetta keskusteluun, koska isäntäni sai siten tilaisuuden perehdyttää tuttaviaan elämäntarinaani ja maani historiaan. Kaikki suvaitsivat lausua asiasta mielipiteitä, jotka eivät suinkaan ihmissukua imarrelleet. Siitä syystä jätän tässä mainitsematta, mitä he sanoivat. Sallittakoon minun vain huomauttaa, että Hänen Armonsa suureksi ihmeekseni tuntui oivaltavan eri maiden yahooiden luonnonlaatua paljoa paremmin kuin minä. Hän mainitsi kaikki meidän paheemme ja hulluutemme ja keksi vielä sellaisiakin, joita en ollut milloinkaan hänelle ilmoittanut, vain kuvittelemalla, millaisia ominaisuuksia heidän maansa yahoo voisi kehitellä, jos se varustettaisiin vähäisellä järjellä. Hän päätteli liiankin todennäköisesti, että sellaisen olennon täytyi olla erinomaisen kehno ja onneton.

Tunnustan vilpittömästi saaneeni ne vähät tiedot, jotka ovat jossakin määrin arvokkaat, isännältäni ja kuuntelemalla hänen ja hänen ystäviensä keskusteluja. Saadessani niitä kuunnella olin ylpeämpi kuin jos olisin saanut antaa määräyksiä Euroopan suurimmalle ja viisaimmalle kansalliskokoukselle. Minä ihailin maan asukkaiden voimaa, kauneutta ja nopeutta, ja näissä rakastettavissa olennoissa havaitsemani hyveiden yhdistys herätti minussa mitä syvintä ihailua. Aluksi tosin en tuntenut sitä harrasta kunnioitusta, jota yahoot ja muut eläimet heille osoittavat, mutta se iti mielessäni vähitellen, paljoa nopeammin kuin uskoinkaan, ja siihen liittyi kunnioittava rakkaus ja kiitollisuus siitä, että he alentuivat erottamaan minut muusta heimostani.

Ajatellessani perhettäni, tuttaviani, kansalaisiani tai ihmissukua yleensä näin ne kaikki todellisessa hahmossaan, yahooina muodoltaan ja mielenlaadultaan, kenties hiukan sivistetympinä ja puhekyvyllä varustettuina, mutta kuitenkin olentoina, jotka käyttivät järkeään ainoastaan kehitelläkseen ja lisätäkseen paheita, joita heidän tässä maassa asustavilla veljillään oli ainoastaan luonnon heille suoma määrä. Sattumalta nähdessäni oman kuvajaiseni järvessä tai lähteessä käänsin heti kauhistuen ja inhoten kasvoni toisaalle, ja tavallisen yahoon näkeminen tuntui minusta yhtä sietämättömältä. Keskustellessani houyhnhnmien kanssa ja ihaillen heitä silmäillessäni johduin jäljittelemään heidän käyntiään ja eleitään, ja se muuttui vähitellen tavanomaiseksi. Niinpä tuttavani usein huomauttavatkin kömpelöön tapaansa, että ravaan kuin koni. Minusta se kuitenkin on suuri kohteliaisuus. Tunnustan vielä, että keskustellessani johdun helposti puhumaan houyhnhnmien äänellä ja tavalla. Senvuoksi joudun ivailtavaksi, mutta siedän sen vähääkään loukkaantumatta.

Kaiken tämän onnen vallitessa pidin elämääni lopullisesti järjestettynä, kun isäntäni eräänä aamuna kutsui minut luokseen hiukan varhemmin kuin tavallisesti. Huomasin hänen ilmeestään, että hän oli hieman hämillään eikä oikein tietänyt, miten keskustelun aloittaisi. Hetken vaiti oltuaan hän sanoi olevansa epävarma siitä, kuinka hänen esityksensä tulisi minuun vaikuttamaan. Viime kansalliskokouksessa, yahooista keskusteltaessa, olivat kansanedustajat paheksuneet, että hän piti perheessään yahoota (tarkoittivat minua) kohdellen häntä pikemmin houyhnhnmina kuin järjettömänä elukkana. Tiedettiin hänen usein keskustelevan kanssani, ikäänkuin hänelle koituisi seurastani jotakin hyötyä tai huvia. Sellainen menettely oli ristiriidassa sekä järjen että luonnon kanssa ja oli ennenkuulumaton heidän keskuudessaan. Kokous oli senvuoksi kehoittanut häntä joko kohtelemaan minua samoin kuin muita heimolaisiani tai käskemään minun uida takaisin sinne, mistä olin tullut. Ensinmainitun ehdotuksen olivat jyrkästi hylänneet kaikki ne houyhnhnmit, jotka olivat tavanneet minut isäntäni luona tai omissa kodeissaan. He näet huomauttivat, että koska minussa oli jonkinlaista järjen itua mainittujen eläinten luontaisen turmeluksen lisäksi, niin täytyi pelätä, että houkuttelisin ne maan metsäisiin ja vuorisiin osiin ja toisin nuo luonnostaan raatelevaiset ja työtä kaihtavat elukat sitten yön aikaan tuhoamaan houyhnhnmien karjaa.

Isäntäni lisäsi, että lähiseudun houyhnhnmit joka päivä kehoittivat häntä noudattamaan kokouksen toivomusta, joten hänen oli mahdoton asiaa enää paljon kauemmaksi siirtää. Hän pelkäsi, etten kykenisi uimaan toiseen maahan ja kehoitti minua senvuoksi valmistamaan jonkinlaisen aluksen, jollaisista olin hänelle kertonut, ja matkustamaan siinä meren taakse. Hän lupasi antaa omia ja naapuriensa palvelijoita apulaisikseni siihen työhön ja lausui vihdoin, että olisi omasta puolestaan mielellään pitänyt minut palveluksessaan kaiken ikäni, koska oli havainnut minun parantavan useita pahoja tapojani ja taipumuksiani yrittämällä jäljitellä houyhnhnmejä, mikäli vajavaisempi luontainen olemukseni salli.

Tässä yhteydessä minun sopii huomauttaa lukijalle, että kansalliskokouksen päätöstä mainittiin tässä maassa nimellä _hnhloayn_, jonka lähimmäksi vastineeksi asetan sanan neuvomus. He näet eivät käsitä, kuinka järjellisiä olentoja voidaan pakottaa muuten kuin neuvomalla ja kehoittamalla, koska kukaan ei voi olla tottelematta järkeään samalla luopumatta vaatimasta itselleen järjellisen olennon nimeä.

Isäntäni sanat herättivät mielessäni mitä syvintä murhetta ja epätoivoa, ja tuskani valtasi minut siinä määrin, että kaaduin pyörtyneenä hänen eteensä. Kun olin siitä toipunut, sanoi hän luulleensa, että olin kuollut (heitä näet eivät vaivaa sellaiset typerät luonnonoikut). Minä vastasin raukealla äänellä, että kuolema olisi ollut liian suuri onni, että vaikka en voinut moittia kansalliskokouksen neuvomusta enkä hänen tuttaviensa harjoittamaa painostusta, olisi heikon ja puutteellisen arvostelukykyni mukaan vähempikin ankaruus voinut vastata järjen vaatimuksia. En kyennyt uimaan peninkulmaakaan, ja lähin maa voi olla enemmän kuin sadan peninkulman päässä. Useita minua auttavan pienen aluksen rakentamisessa tarvittavia aineksia oli aivan mahdoton saada tässä maassa, mutta Hänen Armoansa totellen ja kunnioittaen tahdoin kuitenkin yrittää, vaikka pidin asiaa mahdottomana ja katsoin jo olevani tuhon oma. Varma tieto, että tulisin kuolemaan liian surman, oli kuitenkin vähin onnettomuuksistani. Jos näet jonkin merkillisen sattuman avulla pelastuisinkin, niin kuinka voin tyynesti ajatella viettäväni päiviäni yahooiden seassa ja vaipuvani entisiin paheisiini, kun ei ollut mitään hyvää esimerkkiä, joka olisi minua johdattanut ja pitänyt hyveen polulla? Tiesin kuitenkin varsin hyvin viisaiden houyhnhnmien kaikkien päätösten lepäävän niin varmoilla perustuksilla, etteivät niitä voineet järkyttää minunlaiseni vaivaisen yahoon vastaväitteet. Senvuoksi lausuin isännälleni nöyrät kiitokset siitä, että hän oli tarjonnut minulle palvelijoittensa apua aluksen rakentamisessa, pyysin riittävän ajan vaikean tehtävän suorittamiseen ja sanoin yrittäväni pelastaa kurjaa henkeäni. Jos sattuisin pääsemään takaisin Englantiin, toivoin voivani olla hyödyllinen omalle heimolleni ylistämällä jaloja houyhnhnmejä ja esittämällä heidän hyveitänsä ihmiskunnan esikuviksi.

Isäntäni vastasi minulle muutamin sanoin erittäin suopeasti, myönsi minulle kahden kuukauden ajan aluksen valmistamiseksi ja käski raudikkovirkun, palvelijakumppanini (tästä etäisyydestä uskallan häntä niin nimittää), noudattaa käskyjäni. Olin näet sanonut isännälle, että hänen apunsa riitti, ja tiesin, että hän oli minuun kiintynyt.

Ensimmäisenä työnäni oli lähteä hänen kanssaan siihen rannikon kohtaan, johon kapinoiva miehistöni oli määrännyt minut jätettäväksi. Kiipesin kukkulalle, katselin joka suuntaan ulapalle ja olin näkevinäni koillisessa pienen saaren. Otin kaukoputkeni ja näin saaren aivan selvästi arvioni mukaan suunnilleen viiden meripeninkulman päässä. Virkusta se näytti vain siniseltä hattaralta; hänellä ei ollut aavistustakaan mistään toisesta maasta eikä hän voinut erottaa merellä kaukaisia esineitä yhtä helposti kuin me, jotka olemme perehtyneet siihen elementtiin.

Havaittuani saaren en enempää haikaillut, vaan päätin, että se oli, jos mahdollista, minun karkoitetun ensimmäinen tyyssija. Myöhemmät seikat jätin kohtalon huomaan.

Sitten palasin kotiin ja siellä neuvoteltuamme lähdimme, virkku ja minä, jonkin matkan päässä sijaitsevaan metsikköön. Minä käytin veistäni, hän terävää piiliuskaa, joka oli maan tavan mukaan erittäin taitavasti kiinnitetty puuvarteen, ja niin katkaisimme joukon kävelykepin vahvuisia tammenvesoja ja muutamia tukevampia kappaleita. En kumminkaan vaivaa lukijaa yksityiskohtaisesti kuvailemalla menettelyäni; riittäköön, kun sanon, että käyttäen apunani virkkua, joka suoritti raskaimmat työt, sain kuuden viikon kuluessa valmiiksi eräänlaisen intiaanien kanoottia muistuttavan, mutta paljoa isomman venheen, jonka päällystin omatekoisin hamppulangoin yhteen neulomillani yahooiden taljoilla. Purjeeni olivat nekin samojen eläinten nahoista valmistetut, mutta minä käytin kaikkein nuorimpien käsiini saamieni eläinten taljoja, koska vanhemmat olivat liian jäykkiä ja paksuja. Valmistin vielä neljä airoa, otin mukaani kaniinien ja lintujen keitettyä lihaa, ruukun maitoa ja toisen vettä.

Koettelin venostani isännän talon läheisyydessä sijaitsevassa isossa lammessa ja korjasin sitten puutteelliset kohdat. Kaikki saumat tiivistin yahoontalilla, kunnes venhe tuli vuotamattomaksi ja kannatti minut tavaroineni. Saatuani sen niin valmiiksi kuin voin, annoin yahooiden varovasti vetää sen merenrantaan raudikkovirkun ja erään toisen palvelijan toimiessa valvojina.

Kun sitten kaikki oli valmiina ja lähtöpäiväni vaikeni, sanoin jäähyväiset isännälleni, hänen puolisolleen ja koko perhekunnalle, silmät kyyneliä tulvillaan ja sydän surun pakahduttamana. Hänen Armonsa oli kuitenkin uteliaisuudesta ja kenties (jos sallitaan niin sanoa syyttämättä minua turhamaiseksi) osalta ystävyydestäkin päättänyt tulla katsomaan, kuinka lähtisin kanootissani, ja useat lähiseudulla asuvat tuttavat olivat liittyneet hänen seuraansa. Minun oli pakko odottaa vuorovettä toista tuntia. Huomattuani sitten, että puhalsi suotuisa, matkani määränä olevaan saareen vievä tuuli, sanoin toistamiseen jäähyväiset isännälleni; mutta kun aioin heittäytyä pitkäkseni suudellukseni hänen kavioansa, hän suvaitsi hiljaa nostaa sen huulilleni. Tiedän kyllä, kuinka ankarasti minua on moitittu tämän seikan mainitsemisesta. Pilkkaajani näet pitävät mahdottomana, että niin ylhäinen henkilö alentui osoittamaan niin suurta suosiota minunlaiselleni aivan mitättömälle olennolle. Muistan myös, kuinka kärkkäät muutamat matkailijat ovat kerskailemaan osakseen tulleista erinomaisista kunnianosoituksista. Mutta jos sellaiset moittijat tuntisivat paremmin houyhnhnmien jalon ja kohteliaan luonnonlaadun, he varmaan heti muuttaisivat mieltään.