Part 25

On vielä huomattava, että tämä sääty puhuu omaa kapulakieltänsä, jota ei kukaan muu kuolevainen ymmärrä. Sitä käyttäen on kirjoitettu kaikki heidän lakinsa, joiden lisäämisestä he pitävät erikoista huolta. Niin menetellen he ovat kerrassaan sekoittaneet totuuden ja valheen, oikeuden ja vääryyden peruskäsitteet, joten tarvitaan kolmekymmentä vuotta, kun on ratkaistava, kuuluuko kuuden sukupolven aikana suvussani perintönä kulkenut pelto minulle vai jollekin kolmensadan peninkulman päässä asuvalle muukalaiselle.

Käytäessä oikeutta henkilöitä vastaan, joita syytetään valtiollisista rikoksista, menetelmä on paljoa lyhyempi ja suositeltavampi. Tuomari antaa silloin kuulustella vallassaolijoiden toivomuksia ja voi sitten huoletta hirttää tai vapauttaa syytetyn tarkoin noudattaen kaikkia laillisia muotoja.

Tässä kohden isäntäni keskeytti esitykseni sanoen kovin pahoittelevansa, etteivät olennot, joilla kertomuksestani päättäen täytyi olla aivan erinomaiset luontaiset lahjat, kehoitettu ohjaamaan toisia viisauden ja tietojen hankinnassa. Minä vakuutin Hänen Armollensa, että he olivat kaikissa heidän omaan alaansa kuulumattomissa asioissa kaikkein typerimpiä ja tietämättömimpiä keskuudessamme, aivan kelvottomia tavalliseen keskusteluun, kaiken tiedon ja valistuksen ilmeisiä vihollisia ja pyrkivät solvaamaan ihmisten tervettä järkeä kaikissa muissakin asioissa aivan samoin kuin oman ammattinsa alueella.

KUUDES LUKU

Enemmän Englannin oloista. Eurooppalaisen hovin pääministerin luonnekuva.

Isäntäni ei kyennyt vielä ollenkaan käsittämään, mitkä vaikuttimet voivat saada tuon lakimiesten rodun tuottamaan toisilleen pelkkää ikävyyttä, levottomuutta ja riitaa ja muodostamaan eräänlaisen vääryyden liiton vain saadakseen loukata lähimmäisiänsä, eikä myöskään ymmärtänyt, mitä tarkoitin sanoessani heitä palkattavan. Minä näin suurta vaivaa kuvaillessani hänelle rahan käyttöä, aineksia, joista sitä valmistetaan ja metallien arvoa; kuinka yahoo, saatuaan haltuunsa suuret määrät tätä arvokasta ainetta, voi ostaa, mitä hyväksi näkee, kaikkein hienoimpia vaatteita, upeimpia taloja, suuria maa-alueita, mitä kalleimpia ruokia ja juomia ja valita itselleen kaikkein kauneimmat naiset. Koska kaikki tuo oli saavutettavissa ainoastaan rahalla, olivat yahoomme sitä mieltä, etteivät voineet mitenkään saada sitä kyllin paljon kuluttamista tai säästämistä varten, riippuen siitä, taipuivatko luonnostaan tuhlaamiseen vai saituuteen. Rikas mies nautti köyhän miehen työn hedelmiä, ja viimeksimainittuja oli tuhat kertaa enemmän kuin ensinmainittuja. Kansan suuren enemmistön oli pakko elää kurjuudessa, raataa kaiket päivät raskaassa työssä, jotta muutamat harvat voivat elää ylellisyydessä. Minä selitin seikkaperäisesti näitä ja muita samansuuntaisia asioita, mutta Hänen Armonsa oli yhä ymmällä; hän näet edellytti, että kaikilla eläimillä on oikeus vaatia itselleen osa maan antimista, varsinkin niillä, jotka hallitsevat toisia. Sen vuoksi hän tiedusteli, mitä nuo kalliit ravintoaineet olivat ja minkätähden muutamat meistä sellaisia tarvitsivat. Minä luettelin hänelle niin paljon kuin mieleeni johtui, kuvailin erilaisia valmistustapoja ja kerroin, että niitä varten oli lähetettävä aluksia kaikkiin maailman osiin noutamaan nesteitä ja mausteita ja lukemattomia muita tarpeita. Minä vakuutin hänelle, että täytyi purjehtia koko maapallomme ympäri ainakin kolme kertaa, ennenkuin joku ylhäinen yahoo-naisemme sai aamiaisensa tai vain ne astiat, joissa sitä hänelle tarjottiin. Isäntäni huomautti, että sellainen maa oli ylen kehno, koska ei kyennyt tarjoamaan ravintoa omille asukkailleen. Erikoisesti hän kuitenkin ihmetteli sitä, että kuvailemani avarat alueet olivat aivan vailla rievää vettä ja että kansan täytyi noutaa juomavetensä meren takaa. Minä vastasin, että Englanti (rakas syntymämaani) voi tuottaa ravintoaineita arviolta kolme kertaa enemmän kuin sen asujaimet kykenivät kuluttamaan ja sitäpaitsi viljasta valmistettua tai eräiden puiden hedelmistä puserrettua mehua, josta voitiin tehdä oivallista juomaa, ja että samoin oli kaikkien muidenkin elämänmukavuuksien laita. Koiraiden ylellisyyden ja kohtuuttomuuden ja naaraiden turhamaisuuden tyydyttämiseksi meidän oli kuitenkin pakko lähettää suurin osa tuotteistamme toisiin maihin, joista saimme korvaukseksi kaikenlaisia tautien, hulluuksien ja paheiden aineksia omassa maassamme käytettäviksi. Siitä oli välttämättömänä seurauksena, että suuren osan kansaa täytyi elättää itseään kerjäämällä, varastamalla, ryöstämällä, puijaamalla, parittamalla, väärinvannomalla, imartelemalla, ottamalla lahjuksia, väärentämällä, pelaamalla, valehtelemalla, hurjastelemalla, äänestämällä, töhertelemällä, tähtiätähystelemällä, myrkyttämällä, huorintekemällä, saarnailemalla, herjaamalla, uskontoa pilkkaamalla ja muilla samanlaisilla keinoilla, joita kaikkia minun oli erittäin vaikea saada isännälleni ymmärrettäviksi.

Minä selitin hänelle, ettei viiniä tuotu vieraista maista veden tai muiden juomien korvaamiseksi, vaan siitä syystä, että mainittu neste sai meidät hilpeiksi himmentämällä järkemme, hälvensi kaikki alakuloiset ajatukset ja synnytti aivoihimme hurjia ja mahdottomia mielikuvia, elähdytti rohkeuttamme ja karkoitti pelkomme, kumosi joksikin aikaa ymmärryksen toiminnan ja herpaisi jäsenemme, kunnes vaivuimme sikeään uneen. On kuitenkin myönnettävä, että aina heräsimme sairaina ja masentuneina ja että tämän nesteen käyttäminen sai meissä aikaan tauteja, jotka synkensivät ja lyhensivät elämäämme.

Kaiken tämän ohella suurin osa väestöämme elätti itseään hankkimalla elämän välttämättömiä tarpeita tai nautintoja rikkaille ja toisilleen. Niinpä minulla kotona ollessani ja pukeuduttuani niinkuin tulee pukeutua on ylläni sadan eri ammattilaisen työn tuotteita; taloni rakentamiseen ja sisustamiseen tarvitaan kaksi sen vertaa ja vaimoni somistamiseen viisi kertaa enemmän.

Olin tilaisuuden sattuessa maininnut Hänen Armolleen, että miehistöstäni oli useita kuollut tauteihin, ja kävin nyt kertomaan hänelle eräänlaisista henkilöistä, jotka saivat elatuksensa hoitamalla sairaita. Oli kuitenkin erinomaisen vaikea hänelle asiaa selvittää. Hän käsitti varsin hyvin, että houyhnhnm voi tuntea itsensä heikoksi ja uupuneeksi muutamia päiviä ennen kuolemaansa tai että hän voi onnettomuuden sattuessa loukata jonkin jäsenensä, mutta hänestä tuntui kerrassaan mahdottomalta, että luonto, joka tekee kaikki täydelliseksi, voi sallia minkäänlaisten kipujen syntyä ruumiiseemme. Minä kerroin hänelle, että söimme tuhansia eri aineita, joiden vaikutus oli aivan vastakkainen, että söimme, vaikka emme olleet nälissämme ja joimme tuntematta vähintäkään janoa, että istuimme yökausia juoden väkeviä juomia nauttimatta ruoan palaa, mikä kaikki teki meidät veltoiksi, tulehdutti ruumiimme ja ylenmäärin joudutti tai hidastutti ruoansulatustamme, että irstaat yahoo-naaraat hankkivat itselleen eräänlaisen taudin, joka sai mätänemään niiden luut, jotka antautuivat heidän syleilyynsä, että tämä ja monet muut taudit periytyivät isästä poikaan, joten ylen monissa oli jo vaikeita tauteja heidän maailmaan tullessaan, että joutuisin esittämään loppumatonta luetteloa, jos tahtoisin mainita kaikki ihmisruumiin sairaudet, koska niitä oli ainakin viisi- tai kuusisataa ja kaikissa jäsenissä ja nivelissä, että sanalla sanoen jokaiseen ulkoiseen ja sisäiseen ruumiinosaan kuuluivat määrätyt omat tautinsa. Senvuoksi kasvatettiin keskuudessamme erikoinen ihmisluokka, joka ammattimaisesti parantaa tai on parantavinaan sairaita. Ja koska olin itse ammattiin hiukan perehtynyt, tahdoin Hänen Armolleen kiitollisena ilmoittaa heidän toimintansa koko salaisuuden ja menetelmän.

Heidän perimmäisenä prinsiippinänsä on, että kaikki sairaudet johtuvat ruumiin liiallisesta täyttymisestä, ja he päättelevät siitä, että ruumis on perinpohjin tyhjennettävä, joko luonnollista väylää pitkin tai suun kautta. Seuraavana toimena on tehdä yrteistä, kivennäisistä, pihkoista, öljyistä, simpukoista, suoloista, mehuista, meriruohoista, ulostuksista, kaarnoista, käärmeistä, konnista, sammakoista, hämähäkeistä, vainajien lihasta ja luista, linnuista, nelijalkaisista ja kaloista sekä hajultaan että maultaan mitä inhoittavin, etovin ja tympäisevin seos, jonka vatsa viskaa heti takaisin. Sitä he nimittävät oksettimeksi. Sattuu myös, että he käskevät meitä nauttimaan samasta varastosta, johon vielä lisätään muutamia muita myrkkyaineita, ylä- tai ala-aukon tietä (riippuen siitä, millä tuulella lääkäri sattuu olemaan) lääkeannoksen, joka on yhtä ikävä ja inhoittava sisälmyksillemme, huolluttaa vatsan ja ajaa kaikki edellänsä alaspäin. Sitä he nimittävät ulostusaineeksi tai peräruiskeeksi. Luonto näet on (lääkäreiden väitteiden mukaan) tarkoittanut ylemmän etuaukon välittämään ainoastaan jähmeiden ja nestemäisten ravintoaineiden nauttimista ja alemman taka-aukon pitämään huolta niiden purkamisesta, ja koska nämä taitoniekat ovat nerokkaasti harkinneet, että luonto on kaikissa taudeissa työnnetty pois sijoiltaan, täytyy tasapainon saavuttamiseksi käsitellä ruumista aivan vastakkaisella tavalla, vaihtaa aukkojen käyttötapaa siten, että jähmeitä ja nestemäisiä aineita työnnetään sisään peräaukosta ja tyhjentäminen toimitetaan suun kautta.

Näiden todellisten tautien ohella on meitä vaivaamassa vielä joukko toisenlaisia, vain kuviteltuja, joita varten lääkärit ovat keksineet kuviteltuja parannuskeinoja. Näillä taudeilla ja niihin sovelletuilla lääkkeillä on eri nimensä, ja naaras-yahooitamme rasittavat aina sellaiset kivut.

Tämä sääty on erikoisen etevä, kun on kysymyksessä taudinkulun ennustaminen; siinä he vain harvoin erehtyvät. Varsinaisissa taudeissa, jotka kääntyvät vähänkin pahalle tolalle, he yleensä ennustavat kuolemaa, joka on aina heidän vallassaan, aivan toisin kuin parantuminen. Jos siis sattuu ilmenemään odottamaton parantumisen oire, heidän jo lausuttuaan tuomionsa, osaavat he välttää väärän profeetan maineen ja todistaa kaikelle maailmalle terävä-älyisyyttään antamalla sairaalle soveliaan lääkeannoksen.

He ovat myös erikoisen hyödylliset aviomiehille ja -vaimoille, jotka ovat kyllästyneet puolisoonsa, vanhimmille pojille, suurille valtioministereille ja usein ruhtinaillekin.

Tilaisuuden tarjoutuessa olin jo aikaisemmin keskustellut isäntäni kanssa hallitustavasta yleensä ja erittäin meidän oivallisesta valtiomuodostamme, jota syystä ihailee ja kadehtii koko maailma. Mutta koska nyt tulin maininneeksi valtioministerin, käski hän vähän ajan kuluttua minun selittää, millaista yahoota tuolla nimityksellä tarkoitin.

Minä selitin hänelle, että pää- eli valtioministeri, henkilö, jota nyt kävin kuvailemaan, oli olento, joka ei tuntenut iloa eikä murhetta, ei rakkautta eikä vihaa, ei sääliä eikä kiukkua, ei ainakaan osoittanut mitään muita intohimoja kuin kiihkeätä rikkauden, vallan ja arvonimien halua. Hän käyttelee sanojaan kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin, mutta ei milloinkaan oman mielensä ilmaisemiseen. Hän ei puhu koskaan totta, ellei otaksu teidän uskovan sitä valheeksi, eikä valhetta, ellei halua teidän uskovan sitä todeksi. Ne henkilöt, joita hän takakäteen pahimmin panettelee, pääsevät varmimmin ylenemään, ja jos hän alkaa ylistää teitä toisille tai itsellenne, niin olette siitä päivästä lähtien hukassa. Pahin, mitä voitte häneltä saada, on lupaus, varsinkin valalla vahvistettu. Niin tapahduttua jokainen viisas mies vetäytyy heti syrjään ja heittää kaiken toivon.

On olemassa kolme keinoa, joita käyttäen henkilö voi kohota pääministeriksi. Ensimmäinen on siinä, että osaa älykkäästi käyttää hyväkseen vaimoa, tytärtä tai sisarta, toinen siinä, että pettää edeltäjäänsä ja kaivaa perustukset hänen altaan, kolmas siinä, että yltiöpäisen kiivaasti moittii julkisissa kokouksissa hovin siveettömyyttä. Viisas ruhtinas valitsee kuitenkin mieluimmin palvelukseensa viimeksimainitun menetelmän käyttäjiä, sillä sellaiset kiivailijat osoittautuvat aina herransa tahdon ja intohimojen nöyrimmiksi ja kuuliaisimmiksi palvelijoiksi. Koska nämä ministerit vallitsevat kaikkia virkoja, pysyttelevät he vallassa lahjomalla eduskunnan tai valtioneuvoston enemmistön, turvaavat sitäpaitsi itsensä kaikelta jälkeenpäin suoritettavalta tilinteolta niinsanotun rankaisemattomuussäännön avulla (minä selitin hänelle, mitä tämä Act of Indemnity tarkoitti) ja vetäytyvät vihdoin pois julkisesta elämästä vieden mukanaan suuren kansalta otetun ryöstösaaliin.

Pääministerin palatsi on koulu, jossa toisia kasvatetaan hänen omaan ammattiinsa: hovipojat, lakeijat ja ovenvartijat kehittyvät herraansa jäljitellen pääministereiksi omilla aloillaan ja oppivat mestarillisesti käyttelemään kolmea tärkeintä välinettä: julkeutta, valhetta ja lahjomista. Heillä on niinmuodoin oma alahovinsa, jonka jäseninä nähdään parhaiden piirien henkilöitä, ja toisinaan heidän onnistuu oveluuden ja hävyttömyyden avulla vähitellen päästä herransa seuraajaksi.

Valtioministeriä vallitsee yleensä joku kehno portto tai palvelija-suosikki. Näitä kanavia pitkin virtaa kaikki suosio ja armo, ja heitä sopu hyvinkin nimittää valtakunnan varsinaisiksi hallitsijoiksi.

Eräänä päivänä oli isäntäni keskustellessamme kuullut minun mainitsevan maani aateliston ja suvaitsi lausua minulle kohteliaisuuden, jota en voinut sanoa ansaitsevani. Hän näet sanoi varmaan uskovansa, että olin syntynyt aatelisista vanhemmista, koska olin muodoltani, väriltäni ja siisteydeltäni verrattomasti etevämpi kaikkia hänen maansa yahooita, joskin näytin toisaalta olevan heitä heikompi ja hitaampi, minkä täytyi johtua toisenlaisesta elämäntavastani. Sitäpaitsi kykenin puhumaan, ja ilmenihän minussa vielä jonkinlaisia järjen oireita, niinkin selvästi, että kaikki hänen tuttavansa pitivät minua ihmeenä.

Hän huomautti minulle, etteivät valkoinen, raudikko ja harmaa houyhnhnm olleet muodoltaan yhtä täydelliset kuin ruskea, kimo ja musta ja ettei heille ollut syntymästä suotu yhtä eteviä hengenlahjoja eikä sellaista kykyä niiden kehittelemiseen, joten he pysyivät aina palvelijain säädyssä pyrkimättä milloinkaan kilpailemaan parempiensa kanssa, mikä olisikin tässä maassa katsottu mahdottomaksi ja luonnottomaksi.

Minä kiitin nöyrimmästi Hänen Armoansa niistä hyvistä ajatuksista, joita hän suvaitsi minuun kohdistaa, mutta vakuutin hänelle samalla olevani alempaa säätyä, koska vanhempani olivat vaatimatonta, kunniallista väkeä ja olivat hädintuskin kyenneet kustantamaan minulle siedettävän kasvatuksen. Selitin hänelle, että aateluus meidän keskuudessamme merkitsi aivan toista kuin hän ajatteli: että nuoria aatelismiehiämme totutetaan lapsuudesta asti joutilaisuuteen ja ylellisyyteen, että he iän salliessa heti tuhlaavat tarmonsa ja hankkivat itselleen inhoittavia tauteja riettaiden naisten parissa ja hävitettyään melkein koko omaisuutensa naivat rahoja saadakseen jonkun halpasäätyisen, epämiellyttävän ja raihnaisen naisen, jota vihaavat ja halveksivat. Sellaisten liittojen hedelmänä ovat yleensä risa- ja riisitautiset, muotopuolet lapset, ja niinmuodoin suku harvoin elää kolmea miespolvea kauemmin, ellei vaimo hanki naapurien tai palvelijoiden joukosta tervettä isää suvun parantajaksi ja jatkajaksi. Raihnas, taudinruntelema ruumis, kälpeät kasvot ja likaisenharmaa iho ovat aatelisen veren aito tuntomerkit, ja terve, voimakas ulkomuoto on jalosukuiselle miehelle niin sopimaton, että kaikki ihmiset otaksuvat hänen isänsä olleen kamaripalvelijan tai tallirengin. Hänen ruumiillisia vajavaisuuksiaan vastaavat sielulliset, synkkyys, tylsyys, tietämättömyys, oikullisuus, aistillisuus ja kopeus.

Tämän loistavan säädyn suostumuksetta ei voida säätää, kumota eikä muuttaa mitään lakia, sen jäsenillä on oikeus ratkaista kaikki omaisuuttamme koskevat asiat, ja meillä ei ole edes valitusoikeutta.

SEITSEMÄS LUKU

Tekijän harras isänmaanrakkaus. Mitä isännällä oli huomautettavaa tekijän kuvaillessa Englannin valtiomuotoa ja hallintoa, rinnakkaistapauksia ja vertailuja esittäen. Isännän käsitys ihmisluonnosta.

Lukija kenties ihmettelee, kuinka voin niin suorasukaisesti kuvailla omaa heimoani sellaisten kuolevaisten joukossa, jotka taipuivat pitämään ihmissukua mitä kehnoimpana jo siitä syystä, että minä kaikin puolin muistutin heidän yahooitansa. Minun täytyy kuitenkin vilpittömästi tunnustaa, että noiden verrattomien nelijalkaisten monet hyveet inhimillisten paheiden vastakohtina olivat jo avanneet silmiäni ja avartaneet ymmärrystäni siinä määrin, että aloin nähdä ihmisten teot ja intohimot melkoisesti toisenlaisessa valossa enkä katsonut kannattavan säästellä kaltaisteni kunniaa. Se oli sitäpaitsi mahdotontakin, kun oli kysymyksessä sellainen teräväjärkinen henkilö kuin isäntäni. Hän sai minut joka päivä havaitsemaan itsessäni tuhansia vikoja, joita en ollut aikaisemmin aavistanutkaan ja joita meidän keskuudessamme ei olisi katsottu edes inhimillisiksi heikkouksiksi. Hänen esimerkkinsä oli myös opettanut minut sydämestäni inhoamaan kaikkea valhetta ja teeskentelyä, ja totuus näytti minusta niin mieluiselta, että päätin uhrata kaikki sen hyväksi.

Ollakseni ehdottomasti vilpitön tunnustan lukijalleni, että oli olemassa vielä paljoa voimakkaampikin vaikutin, joka sai minut arkailematta esittämään asioita. En ollut viettänyt tässä maassa vuottakaan, kun olin jo kiintynyt sen asujaimiin sellaisin rakkauden ja kunnioituksen sitein, että päätin lujasti olla milloinkaan palaamatta ihmisten ilmoille ja jäädä loppuiäkseni näiden ihailtavien houyhnhnmien luo mietiskelemään ja harjoittamaan kaikkia hyveitä näkemättä mitään paheeseen houkuttelevaa esimerkkiä. Kohtalo, ainainen viholliseni, oli kuitenkin päättänyt, ettei niin suuri onni saanut tulla osakseni. Nyt on kuitenkin tavallaan lohdullista ajatella, että omista kansalaisistani puhuessani peittelin heidän vikojansa sikäli kuin uskalsin niin ankaran tutkijan edessä ja esitin kaikki asiat niin edullisesti kuin olosuhteet suinkin sietivät. Mistä löytyisikään olento, joka ei puheissaan ja teoissaan ilmaisisi syntymämaahansa kohdistuvaa kiintymystä erikoisen lempeyden ja puolueellisuuden muodossa?

Olen maininnut tärkeimmät seikat niistä keskusteluista, joissa olin isäntäni kanssa enimpänä osana sitä aikaa, jonka sain viettää hänen palveluksessaan, mutta olen lyhyyttä tavoitellen jättänyt pois paljoa enemmän kuin tähän on kirjoitettu.

Kun olin vastannut kaikkiin hänen kysymyksiinsä ja hänen uteliaisuutensa tuntui olevan täysin tyydytetty, lähetti hän eräänä varhaisena aamuhetkenä minua hakemaan, kehoitti minua istuutumaan vähän matkan päähän (sellaista kunniaa hän ei ollut milloinkaan ennen minulle osoittanut), sanoi erittäin huolellisesti harkinneensa koko kertomustani, mikäli se koski minua itseäni ja isänmaatani, ja sanoi pitävänsä meitä eläinlajina, joka oli jonkin käsittämättömän sattuman nojalla saanut pienen järjen rahtusen. Sitä emme kumminkaan osanneet käyttää muulla tavalla kuin luontaisen kehnoutemme lisäämiseksi ja hankkiaksemme uusia paheita, joita luonto ei ollut meihin sijoittanut. Me riistimme itse itseltämme ne muutamat kyvyt, jotka olimme luonnolta saaneet, osasimme erittäin taitavasti lisätä alkuperäisiä tarpeitamme ja näytimme viettävän koko elämämme turhaan yrittäen niitä tyydyttää omilla keksinnöillämme. Mitä minuun itseeni tuli, oli ilmeistä, etten ollut voimiltani enkä nopeudeltani tavallisen yahoon veroinen, että kävelin epävarmasti takajaloillani, olin keksinyt keinon tehdä kynteni kelvottomiksi mihinkään käytäntöön tai puolustukseen ja olin poistanut leuastani karvat, jotka oli tarkoitettu auringonpaahteen ja kylmän suojaksi. Vihdoin oli vielä myönnettävä, etten kyennyt juoksemaan sanottavan nopeasti enkä kiipeilemään puissa niinkuin veljeni (niin hän heitä nimitti), tämän maan yahoot.

Hallintolaitoksemme ja lakimme johtuivat ilmeisesti järkemme ja samalla kuntomme suurista puutteellisuuksista; ymmärrys ei näet yksinään riitä hallitsemaan järjellistä olentoa. Viimeksimainittua ominaisuutta emme siis voineet väittää omaksemme kansalaisiani koskevan kertomuksenikaan nojalla. Kaiken tuon hän oli selvästi oivaltanut, vaikka olikin ilmeistä, että olin heitä edullisemmassa valossa esitelläkseni salannut paljon yksityisseikkoja ja usein _sanonut asian, jota ei ole_.

Hän oli sitäkin varmempi mielipiteestään, koska havaitsi ruumiini kaikin puolin muistuttavan toisia yahooita lukuunottamatta muutamia seikkoja, jotka täytyi lukea puutteikseni: etten ollut yhtä voimakas, nopea ja notkea, että kynteni olivat lyhyet ja että muutenkin erosin heistä häviökseni yksityiskohdissa, joissa luonnolla ei ollut mitään osuutta. Samaten havaitsi hän elämäntapojamme ja toimintaamme koskevan kuvauksen osoittavan yhtä läheistä sukulaisuutta sielullisissa taipumuksissamme. Hän sanoi, että yahooiden tiedettiin vihaavan toisiaan enemmän kuin mitään muuta eläinlajia ja että yleisesti otaksuttiin syynä olevan heidän oman rumuutensa, jonka jokainen voi nähdä toisessa, mutta ei itsessään. Siitä syystä hän oli aluksi ajatellut, ettei ollut niinkään typerää, jos peitimme ruumiimme ja siten salasimme toisiltamme useita rujouksia, jotka muuten olisivat melkein sietämättömät. Nyt hän kuitenkin havaitsi erehtyneensä ja ymmärsi oman maansa yahooiden välisen eripuraisuuden johtuvan siitä syystä, jonka olin maininnut meikäläisissä oloissa vaikuttavan. Jos näet (sanoi hän) heittää yahooille niin paljon ruokaa, että se riittäisi viidellekymmenelle, niin ne eivät syö sitä rauhassa, vaan käyvät toistensa kimppuun, ja jokainen yrittää temmata kaikki itselleen. Sentähden oli tavallisesti palvelija läsnä niiden syödessä ulkona, ja kotona ruokitut oli sidottu sopivan matkan päähän toisistaan. Jos lehmä kuoli vanhuuttaan tai tapaturmaisesti eikä houyhnhnm ehtinyt korjata sitä talteen omia yahooitaan varten, niin naapuriston yahoot tulivat laumoittain sitä sieppaamaan, ja niin syntyi sellainen sota kuin olin kuvaillut, ja kynnet viiltelivät kauheita haavoja kummankin joukon sotilaisiin, joskin he vain harvoin saivat toisiaan surmatuiksi, kun puuttui kuvailemiani tehokkaita tappovälineitä. Toisinaan tappelivat eri yahoot keskenään ilman minkäänlaista havaittavaa syytä; toisen seudun yahoot käyttivät hyväkseen tarjoutuvaa tilaisuutta yllättääkseen naapurinsa, ennenkuin ne ehtivät varautua. Mutta jos suunnitelma epäonnistui, niin ne palasivat kotiinsa ja aloittivat vihollisten puuttuessa tappelun, jota olin maininnut kansalaissodan nimellä.

Eräissä hänen maansa pelloissa nähtiin erivärisiä hohtelevia kiviä, joita yahoot kovin himoitsivat. Kun kivet ovat toisinaan osittain maahan uponneet, kaivavat he kynsillään päiväkausia saadakseen ne irti, kantavat ne sitten pois ja piiloittavat luoliinsa, yhä vilkuillen ympärilleen ja peläten kumppaniensa löytävän heidän kätköjään. Isäntäni sanoi, ettei hänen ollut milloinkaan onnistunut keksiä tuon luonnottoman himon syytä eikä saada selville, mitä yahoot oikeastaan noilla kivillä tekivät. Nyt hän kuitenkin otaksui seikan voivan johtua kuvailemastani ihmissuvussa ilmenevästä ahnaudesta. Hän oli kerran kokeen vuoksi vienyt pois joukon kiviä paikasta, johon eräs hänen yahoonsa oli ne kätkenyt. Havaittuaan aarteensa kadonneen tuo saastainen elukka kutsui äänekkäällä parkunallaan paikalle koko lauman, ulvoi kamalasti, puri ja repikin toisia. Siitä lähtien se alkoi riutua, ei syönyt, nukkunut eikä tehnyt työtä, ennenkuin isäntäni käski erään palvelijan salaa toimittaa kivet takaisin luolaan ja kätkeä ne niinkuin yahoo oli ne sinne kätkenyt. Kivensä löydettyään yahoo heti voimistui ja tuli iloisemmaksi, siirti aarteen parempaan piiloon ja oli siitä pitäen sangen käyttökelpoinen eläin.

Isäntäni vakuutti minulle (ja minä olin itsekin asian havainnut), että pelloilla, joissa noita kiiltäviä kiviä on runsaasti, taistellaan tuimimmat ja lukuisimmat taistelut, koska lähiseuduilla asuvat yahoot alinomaa sinne hyökkäävät.