Part 17

Väen lukumäärä lisääntyi, eikä kulunut puolta tuntia, kun saari oli kuljetettu tuskin sadan kyynärän päähän siitä kukkulasta, jolla seisoin, ja niin, että alin parveke näytti olevan sen tasossa. Minä painuin mitä rukoilevimpiin asentoihin ja puhuin kaikkein nöyrimmällä äänellä saamatta kumminkaan mitään vastausta. Vastapäätä minua lähinnä seisovat henkilöt olivat vaatetuksesta päättäen arvohenkilöitä. He neuvottelivat vakavasti kanssani katsahtaen tavan takaa minuun. Vihdoin huusi eräs heistä selvällä, kauniilla ja pehmeällä kielellä, jonka sointu jossakin määrin muistutti italiankieltä, ja minä vastasin italiaksi toivoen ainakin äänenpainojen paremmin hivelevän hänen korvaansa. Vaikka kumpikaan meistä ei toistaan ymmärtänyt, oli tarkoitukseni kuitenkin helppo arvata, sillä he voivat varsin hyvin nähdä, missä ahdingossa olin.

He viittoivat minua laskeutumaan kukkulalta alas ja menemään rantaan. Minä tottelin. Lentävän saaren noustua soveliaaseen korkeuteen, reuna suoraan pääni päällä, laskettiin alimmalta parvekkeelta ketju, jonka päähän oli kiinnitetty istuin. Minä sijoituin siihen, ja minut vivuttiin väkipyörillä ylös.

TOINEN LUKU

Laputalaisten mielenlaatua ja taipumuksia kuvaillaan. Selontekoa heidän sivistyksestään. Kuninkaasta ja hänen hovistaan. Kuinka tekijä otetaan siellä vastaan. Asukkaat ovat alinomaisen pelon ja levottomuuden vallassa. Selontekoa naisista.

Kun olin päässyt ylös saareen, ympäröi minut väkijoukko, mutta lähinnäolevat näyttivät toisia ylhäisemmiltä. He katselivat minua ilmeisesti ihmeissään, ja minut valtasi jokseenkin yhtä suuri hämmästys, sillä en ollut milloinkaan ennen nähnyt hahmoiltaan, tavoiltaan ja ulkomuodoltaan niin eriskummallisia kuolevaisia. Heidän päänsä oli kallellaan, joko oikeaan tai vasempaan, toinen silmä kääntyi sisäänpäin, toinen kohti taivaan korkeutta. Heidän päällysvaatteitaan koristivat aurinkoja, kuita ja tähtiä esittävät kuviot, ja niihin oli kudottu lisäksi viuluja, huiluja, harppuja, torvia, kitaroita, klavereita ja monia muita Euroopassa tuntemattomiakin soittimia. Siellä täällä näin useita palvelijain vaatteisiin puettuja, joilla oli kädessä lyhyet kepit ja niiden nokkaan kiinnitettynä kusirakko kuin puimavarstan nuija. Jokaisessa rakossa (kuten myöhemmin sain tietää) oli vähän kuivattuja herneitä tai pieniä kiviä Näillä rakoilla he tavan takaa läpsähdyttivät lähelläseisovien suuta ja korvia, mutta minä en voinut silloin vielä käsittää, mitä se merkitsi. Näiden ihmisten mieli näyttää vaipuneen niin syvällisiin katselmuksiin, etteivät he kykene puhumaan tai kuuntelemaan toisten puhetta, ellei heitä sitä ennen herätetä ulkonaisesti koskettamalla heidän puhe- ja kuuloelimiään. Kaikki henkilöt, joiden varat suinkin sallivat, pitävät senvuoksi palvelijanaan läpsähdyttäjää (alkukielellä _climenole)_ eivätkä milloinkaan lähde ulos tai vieraisiin ottamatta häntä mukaansa. Tämän palvelijan tehtävänä on kahden tai useamman henkilön kokoonnuttua kevyesti läpsähdyttää rakolla huuleen sitä, jonka tulee puhua, ja oikeaan korvaan sitä, jolle puhe on tarkoitettu. Läpsähdyttäjän tehtävänä on sitäpaitsi uutterasti valvoa isäntäänsä hänen ollessaan kävelyllä ja tarpeen vaatiessa hiljaa läpsähdyttää häntä silmille, sillä isäntä on aina mietteisiinsä vaipunut siinä määrin, että on vaarassa suistua jokaiseen syvänteeseen tai iskeä otsansa jokaiseen paaluun, tyrkkiä toisia kadulla ja joutua itse katuojaan tyrkätyksi.

Oli välttämätöntä antaa lukijalle nämä tiedot, koska hän joutuisi tämän kansan merkilliseen käytökseen perehtyessään yhtä ymmälle kuin minä, kun minut kuljetettiin portaita pitkin saaren huipulle ja sieltä kuninkaanpalatsiin. Noustaessa he monta kertaa unohtivat, mikä oli asiana, ja jättivät minut omiin oloihini, kunnes läpsähdyttäjät virkistivät heidän muistiaan; heitä näet ei tuntunut ollenkaan oudostuttavan vieras pukuni tai ulkomuotoni enempää kuin matalamietteisemmän rahvaan huudotkaan.

Vihdoin tulimme palatsiin ja astuimme vastaanottosaliin, missä näin Kuninkaan istuvan valtaistuimellaan, kummallakin puolella korkea-arvoisia henkilöitä. Valtaistuimen edessä oli pöytä täynnä palloja, sfäärejä ja kaikenlaisia matemaattisia kojeita. Hänen Majesteettinsa ei meitä ollenkaan huomannut, vaikka sisään rientävä hoviväki sai aikaan melkoista melua. Hän oli parhaillaan johonkin ongelmaan syventyneenä, ja me odotimme ainakin tunnin, kunnes hän sai sen ratkaistuksi. Hänen kummallakin puolellaan seisoi hovipoika, läpsä kädessään, ja kun he havaitsivat hänen suoriutuneen tehtävästä, löi toinen häntä kevyesti huuleen ja toinen oikeaan korvaan. Kuningas säpsähti kuin yhtäkkiä unesta heräten, katseli minua ja saattajiani ja muisti saapumisemme syyn, joka oli hänelle aikaisemmin ilmoitettu. Hän lausui muutamia sanoja, ja kohta astui luokseni nuori mies läpsineen ja läpsähdytti kevyesti oikeaa korvaani. Minä selitin parhaani mukaan elehtien, etten ollenkaan kaivannut sellaista toimenpidettä, ja siitä, kuten myöhemmin havaitsin, Hänen Majesteettinsa ja kaikki hovilaiset päättelivät älyni kovin kehittymättömäksi. Mikäli arvasin, esitti Kuningas minulle erinäisiä kysymyksiä, ja minä puhuttelin puolestani häntä kaikilla vallitsemillani kielillä. Kun oli käynyt ilmi, etten mitään ymmärtänyt enkä voinut ymmärrettävästi itseäni ilmaista, vietiin minut Kuninkaan käskystä hänen palatsissaan sijaitsevaan huoneistoon (tämä hallitsija eroaa edukseen kaikista edeltäjistään sikäli, että hän on vieraanvarainen), missä minulla oli kaksi palvelijaa käytettävänäni. Tuotiin päivällinen, ja neljä ylhäistä henkilöä, jotka muistin nähneeni Kuninkaan läheisyydessä, kunnioittivat minua aterioimalla kanssani. Päivällinen jakautui kahteen osaan, joissa oli kummassakin kolme ruokalajia. Ensimmäiseen osaan kuului tasasivuisen kolmion muotoon leikattu lampaanpala, vinokaiteiksi muovattu häränpaisti ja pyöröviivainen vanukas. Toisen osan muodostivat viulun muotoisiksi sidottu sorsapari, huiluja ja oboeita muistuttavat makkarat ja vanukkaat ja harpun hahmoon leikattu vasikanrinta. Palvelijat veistivät leivän keiloiksi, lieriöiksi, suunnikkaiksi ja muiksi matemaattisiksi kuvioiksi.

Pöydässä istuttaessa uskalsin tiedustella, miten eri asioita mainittiin heidän kielellään, ja jalot herrat, läpsähdyttäjiensä avustamina, vastasivat mielellään kysymyksiini toivoen suurten kykyjensä herättävän minussa ihailua, kunhan pääsisin niin pitkälle, että kykenisin heidän kanssaan keskustelemaan. Minä osasinkin pian pyytää ruokaa ja juomaa ja mitä ikänä halusin.

Päivällisen jälkeen seuralaiseni lähtivät, ja kuninkaan käskystä saapui luokseni eräs henkilö, läpsähdyttäjä mukanaan. Hänellä oli kynä, mustetta ja paperia, ja minä ymmärsin hänen eleistään, että hänet oli lähetetty opettamaan minulle kieltä. Opetus kesti neljä tuntia, jona aikana minä kirjoitin sarakkeisiin suuren määrän sanoja ja merkityksen niiden viereen. Minun onnistui oppia muutamia lyhyitä lauseitakin. Opettajani näet käski palvelijaani tuomaan jotakin, kääntymään, kumartumaan, istumaan, seisomaan, kävelemään jne., ja minä kirjoitin samalla lauseen muistiin. Sitäpaitsi hän näytti minulle kirjaa, jossa oli auringon, kuun, tähtien, eläinradan, kääntöpiirin ja napapiirien kuvia ja mainitsi nimeltä useita taso- ja avaruuskuvioita. Hän mainitsi ja kuvaili vielä kaikkia eri soittimia ja niiden käsittelyssä käytettyjä yleisiä ammattisanoja. Hänen lähdettyään minä sijoitin kaikki sanat käännöksineen aakkosjärjestykseen. Erittäin uskollisen muistini avulla perehdyin siten muutamassa päivässä hiukan heidän kieleensä.

Sana, jonka vastineena kertomuksessani on _Lentävä_ tai _Leijuva saari_, kuuluu alkukielessä _Laputa_. Minun ei ole onnistunut milloinkaan saada selville, mistä se oikeastaan johtuu. Vanhassa ja vanhettuneessa kielessä _lap_ merkitsee _korkeata_, ja _untuh_ vallanpitäjää, ja he väittävät, että _Laputa_ on väärän lausumisen nojalla johtunut muodosta _Lapuntuh_. Minä puolestani en hyväksy tätä johtelua, joka mielestäni tuntuu hiukan väkinäiseltä. Rohkenin esittää oppineille oman olettamukseni, jonka mukaan _Laputa_ merkitsee _quasi lap outed; lap_ merkitsee oikeastaan auringonsäteiden väreilyä vedenkalvossa ja _outed_ siipeä. En kumminkaan tahdo tyrkyttää mielipidettäni kenellekään, vaan jätän sen ymmärtäväisen lukijan arvosteltavaksi.

Huomattuaan, kuinka kehnot pukimeni olivat, kutsuivat ne henkilöt, joiden huostaan kuningas oli minut jättänyt, seuraavana päivänä räätälin ottamaan minusta uuden puvun mittaa. Tämä mestari menetteli aivan toisin kuin hänen eurooppalaiset virkaveljensä. Aluksi hän mittasi pituuteni kvadrantin avulla ja piirsi sitten viivoitinta ja harppia käyttäen paperiin koko ruumiini ääriviivat. Kuuden päivän kuluttua hän toi vaatteet, jotka olivat huonoa tekoa ja aivan sopimattomat, sillä hän oli tullut laskelmissaan merkinneeksi väärän numeron. Minä lohdutin kuitenkin itseäni havaittuani, että sellaiset virheet olivat aivan yleisiä ja ettei niistä paljoa välitetty.

Vaatteita odottaessani ja joutuessani huonovointisuuden vuoksi pysyttelemään vielä muutamia päiviä huoneissani minä lisäsin sanavarastoani, ja seuraavan kerran hoviin tullessani ymmärsin jo erinäisiä Kuninkaan lausumia ja osasin kohteliaasti vastata hänelle. Hänen Majesteettinsa oli määrännyt, että saaren tuli liikkua pohjoiskoilliseen, kunnes saapuisi koko valtakunnan pääkaupungin Lagadon yläpuolelle, joka sijaitsi maassa. Se oli suunnilleen yhdeksänkymmenen peninkulman päässä, ja matkamme kesti neljä ja puoli päivää. Minä en ollenkaan havainnut saaren etenemisliikettä ilmassa. Seuraavana aamuna kello yhdentoista aikaan itse Kuningas ja hänen aatelisensa, hovilaisensa ja virkamiehensä alkoivat soittaa soittimillaan ja jatkoivat kolme tuntia taukoamatta, niin että melu sai minut melkein kuuroksi. Minä en olisi ymmärtänyt, mitä tämä meteli tarkoitti, ellei opettajani olisi asiaa selittänyt. Hän sanoi, että heidän saarensa asujainten korvat kykenivät kuulemaan sfäärien musiikkia, joka soi aika ajoin, ja että hovi nyt parhaillaan suoritti osaansa siinä konsertissa, kukin sillä soittimella, jota osasi taitavimmin käyttää.

Pääkaupunkiin Lagadoon matkattaessa Hänen Majesteettinsa määräsi, että saaren piti pysähtyä erinäisten kaupunkien ja kylien yläpuolelle, jotta hän voi ottaa vastaan niissä asuvien alamaistensa anomuksia. Siinä tarkoituksessa laskettiin alas nuoria, joiden alapäässä riippui pieniä painoja. Näihin nuoriin sitoivat kansalaiset anomuskirjelmiään, jotka nousivat ilmoille niinkuin paperisuikaleet, joita poikaset kiinnittävät leijainsa nuoriin. Toisinaan saatiin alhaalta viiniä ja ravintoaineita, jotka vivuttiin ylös väkipyörillä.

Matemaattiset tietoni auttoivat minua melkoisesti perehtymään heidän sanastoonsa, joka suurelta osalta johtui mainitusta tieteestä ja musiikista, joka ei myöskään ollut minulle vieras. Kaikki heidän ajatuksensa liikkuivat viivojen ja kuvioiden muodoissa. Niinpä he esimerkiksi kuvaillessaan jonkin naishenkilön tai muun luontokappaleen kauneutta käyttävät apunaan vinoneliöitä, ympyröitä, suunnikkaita, soikioita ja muita mittausopillisia kuvioita tai musiikista lainattuja ammattisanoja, joita lienee turha tässä toistaa. Minä näin Kuninkaan keittiössä kaikenlaisia matemaattisia ja musikaalisia kojeita, joiden muotoon Hänen Majesteettinsa pöydässä tarjoillut paistit leikattiin.

Heidän talonsa ovat erittäin huonosti rakennetut, seinät ovat viistot, ja missään huoneessa ei näe suoraa kulmaa. Tämä vika johtuu siitä, että he ylenkatsovat käytännöllistä mittausoppia, joka heidän mielestään on rahvaanomaista ja mekaanista toimintaa, ja kun heidän antamansa määräykset ovat niin monimutkaiset, etteivät työmiehet kykene niitä käsittämään, syntyy alinomaisia väärinymmärryksiä. Vaikka he ovat varsin taitavia piirtäessään paperiin viivoja ja kuvioita käyttäen apunaan viivoitinta, kynää ja harppia, en kumminkaan ole nähnyt väkeä, joka olisi ollut niin kömpelöä, avutonta ja epäkäytännöllistä elämän tavallisissa oloissa ja toimissa tai käsityskyvyltään niin hidasta ja hämmentynyttä kaikissa asioissa, matematiikkaa ja musiikkia lukuunottamatta. He ovat erittäin heikkoja järkeilijöitä ja taipuvat kiihkeään vastustukseen, paitsi jos sattuvat olemaan oikeassa, mikä on sangen harvinaista. Ajatuksen havainnollisuus, mielikuvitus ja kekseliäisyys ovat heille aivan vieraita asioita, joita heidän kielensäkään ei osaa ilmaista; heidän koko ajatus- ja mielikuvamaailmansa näet rajoittuu äskenmainittuihin tieteisiin.

Useimmat heistä, varsinkin ne, jotka harrastavat tähtitiedettä, luottavat lujasti astrologiaan, vaikka eivät kehtaa asiaa julkisesti tunnustaa. Kaikkein eniten minä kuitenkin ihmettelin sitä melkein uskomattomalta tuntuvaa seikkaa, että he taipuivat erinomaisesti uutisiin ja politiikkaan, askartelivat alinomaa julkisissa asioissa, lausuivat valtiollisia oloja koskevia mielipiteitään ja väittelivät kiihkeästi puolueohjelman jokaisesta pykälästä. Olen huomannut saman taipumuksen useimmissa niistä matemaatikoista, joihin olen Euroopassa tutustunut, mutta en ole milloinkaan kyennyt havaitsemaan minkäänlaista yhdenmukaisuutta näiden kahden tieteen välillä, mikäli puheenaolevat henkilöt eivät otaksu, että maailman hallitseminen ja vallitseminen on yhtä helppoa kuin pallokartan käänteleminen, koska kaikkein pienimmässä ja kaikkein suurimmassa ympyrässä on yhtä monta astetta. Uskon kuitenkin, että mainittu taipumus johtuu erittäin yleisestä ihmishengen heikkoudesta: siitä, että olemme kärkkäät osoittamaan harrastusta ja ylpeyttä asioissa, joita huonoimmin oivallamme ja joihin opintomme tai luonnonlahjamme vähimmin meitä oikeuttavat.

Nämä ihmiset elävät alinomaisessa levottomuudessa nauttimatta hetkeäkään mielenrauhaa, ja heidän pelontuskansa johtuu syistä, jotka eivät paljoakaan vaikuta muihin kuolevaisiin. Heidän huolensa aiheutuu siitä, että he pelkäävät erinäisiä taivaankappaleiden välisissä suhteissa tapahtuvia järkytyksiä, esimerkiksi, että maa, auringon lakkaamatta sitä lähestyessä, ajan mittaan imeytyy aurinkoon tai uppoo siihen, että auringon pinnan vähitellen peittää siitä itsestään haihtuvien aineiden muodostama kuori, joten maa jää vaille valoa, että maa hädintuskin vältti viimeksi nähdyn pyrstötähden pyyhkäisyn, joka olisi auttamattomasti tuhonnut sen tuhkaksi, ja että seuraava komeetta, jonka he ovat laskeneet ilmaantuvan yhdenneljättä ajastajan kuluttua, todennäköisesti meidät hävittää. Jos näet se periheliumissaan lähestyy aurinkoa tullen määrättyyn etäisyyteen (kuten he laskelmiensa nojalla katsovat olevan syytä pelätä), niin se kuumenee kymmenentuhatta kertaa kuumemmaksi kuin hehkuva rauta ja kuljettaa auringosta loitontuessaan kymmenensataatuhattaneljätoista peninkulmaa pitkän hehkuvan pyrstön, ja jos maa kulkee sen läpi sadantuhannen peninkulman päässä komeetan pääosasta eli nucleuksesta, niin sen täytyy sillä matkallaan syttyä tuleen ja palaa poroksi. He pelkäävät myös, että aurinko, joka alinomaa lähettää avaruuteen säteitään saamatta vastaavaa korvausta, lopulta ehtyy ja tuhoutuu samalla hävittäen maan ja kaikki kiertotähdet, jotka saavat siitä valonsa.

Nämä ja muut samanlaiset uhkaavat vaarat pitävät heitä lakkaamattoman levottomuuden tilassa, niin kovin, etteivät he voi tyynesti nukkua eikä nauttia mistään elämän tavallisista iloista tai huvituksista. Kohdatessaan tuttavan kadulla he heti tiedustelevat auringon vointia, millaiselta se oli näyttänyt laskiessaan ja noustessaan ja sopiko toivoa, ettei lähestyvä pyrstötähti tuhoaisi maata. He keskustelevat tällaisista asioista yhtä kiihkeästi kuin pojat kuuntelevat hirmuisia aave- ja kummitustarinoita, ahnaasti niitä itseensä imien, vaikka eivät sitten iltasella uskalla mennä nukkumaan peloltaan.

Saaren naiset ovat erittäin vilkasverisiä. He halveksivat miehiään ja pitävät erinomaisesti muukalaisista, joita onkin hovissa aina melkoinen määrä; heitä näet tulee manterelta, osalta kaupunkien ja yhdyskuntien edustajina, osalta omia asioitaan hoitamaan. Heitä kuitenkin kovin ylenkatsotaan, koska heiltä puuttuvat laputalaisten etevät ominaisuudet. Heidän joukostaan valitsevat naiset rakastajansa; mutta loukkaava seikka on se, että he toimivat ylen luontevasti ja turvallisesti: mies näet on aina syventynyt omiin katselmuksiinsa siinä määrässä, että rouva ja rakastaja voivat seurustella mitä tuttavallisimmin aivan hänen edessään, kunhan hänellä on edessään paperia ja muita kojeita eikä läpsähdyttäjää ole läheisyydessä.

Naiset ja tyttäret valittavat kovin, että heidän täytyy asua saaressa kuin vankeina, vaikka saari minun nähdäkseni on maailman mieluisin paikka. Ja vaikka he elävät siellä mitä suurimmassa ylellisyydessä ja prameudessa ja saavat tehdä mitä ikänä halajavat, he sittenkin ikävöivät näkemään maailmaa ja ottamaan osaa pääkaupungin huveihin. Siihen vaaditaan kuitenkin Kuninkaan erikoista lupaa, joka ei ole helposti saatavissa, sillä ylhäiset henkilöt ovat riittävässä määrässä kokeneet, kuinka vaikeata on houkutella naisia palaamaan takaisin korkeuteen. Minulle kerrottiin, että eräs ylhäinen hovinainen, jolla oli useita lapsia ja miehenä pääministeri, valtakunnan rikkain henkilö, erittäin miellyttävä mies, joka rakasti vaimoaan hellästi ja asui saaren upeimmassa palatsissa, oli lähtenyt alas Lagadoon, muka terveyttään hoitamaan, ja oli piillyt siellä useita kuukausia, kunnes Kuningas antoi kuulutuksen hänen etsimisestään. Vihdoin hänet löydettiin eräästä kehnosta ravintolasta. Hän oli aivan repaleisissa pukimissa, koska oli pantannut kaikki vaatteensa ylläpitääkseen vanhaa rumaa palvelijaa, joka löi häntä joka päivä ja jonka seurasta hän kovin vastahakoisesti poistui. Ja vaikka hänen miehensä otti hänet vastaan erittäin ystävällisesti, lausumatta yhtäkään moitteen sanaa, hän sittenkin pian jälleen karkasi saman rakastajan luo. Sittemmin hänestä ei ole mitään kuultu.

Lukijasta tämä tarina tuntunee pikemmin Englannin tai muun Euroopan kuin niin kaukaisen maan oloja kuvailevalta. Suvaitkoon hän kuitenkin ottaa huomioon, etteivät naissuvun oikut rajoitu mihinkään ilmanalaan tai kansakuntaan, vaan ovat paljoa yhtäläisemmät kuin voimme kuvitellakaan.

Suunnilleen kuukauden kuluttua olin melkoisesti perehtynyt heidän kieleensä ja kykenin vastaamaan useimpiin Hänen Majesteettinsa esittämiin kysymyksiin, kun sain kunnian käydä häntä tervehtimässä. Hänen Majesteettinsa ei osoittanut minkäänlaista halua oppia tuntemaan käymieni maiden lakeja, hallitusmuotoja, historiaa, uskontoa ja tapoja, vaan rajoitti kysymyksensä matemaattisten tieteiden kehityskantaa koskeviksi ja kuunteli vastauksiani erinomaisen ylenkatseellisesti ja välinpitämättömästi, vaikka läpsähdyttäjät häntä tavan takaa havahduttivat kummaltakin puolelta.

KOLMAS LUKU

Eräs uudenaikaisen filosofian ja astronomian ratkaisema ongelma. Laputalaisten etevyys viimeksimainituissa tieteessä. Kuinka Kuningas menettelee kukistaessaan kapinaa.

Minä pyysin hallitsijalta lupaa päästä näkemään saaren nähtävyyksiä, ja hän suostui armollisesti pyyntööni käskien opettajani lähteä minua saattelemaan. Halusin ennen kaikkea tietää, mikä luonnollinen tai keinotekoinen asia sai aikaan sen erilaiset liikkeet, ja käyn nyt sitä tieteellisesti lukijalle kuvailemaan.

Lentävä eli Leijuva saari on täsmälleen ympyränmuotoinen; sen halkaisija on 7,837 kyynärää eli suunnilleen puoli viidettä peninkulmaa, joten sen pinta on kymmenentuhatta tynnyrinalaa. Paksuudeltaan se on kolmesataa kyynärää. Sen pohja eli alapinta, jonka näkevät sitä alhaaltapäin katselevat, on sileä ja säännöllinen timanttilevy, joka kohoo suunnilleen kahdensadan kyynärän korkeuteen. Sen yläpuolella ovat eri kivennäiset tavallisessa järjestyksessään, ja päällimmäisenä on kymmenen tai kahdentoista jalan vahvuinen runsas ruokamulta. Yläpinta on kalteva reunoilta kohti keskusta, ja tämä seikka on luonnollisena syynä siihen, että saareen lankeava kaste ja sade virtaa pieninä puroina keskukseen keräytyen neljään suureen säiliöön, jotka ovat suunnilleen puoli peninkulmaa ympärimitaten ja sijaitsevat sadan kyynärän päässä keskuksesta. Päivän aikaan aurinko haihduttaa alinomaa vettä näistä säiliöistä, ja siitä johtuu, etteivät ne milloinkaan tulvi yli laitojensa. Kun Kuninkaalla sitäpaitsi on voima kohottaa saari pilvien ja usvien yläpuolelle, voi hän milloin hyvänsä estää kastetta ja sadetta lankeamasta. Korkeimmalle kohoavat pilvet näet nousevat luonnontutkijain yksimielisen todistuksen mukaan vain kahden peninkulman korkeuteen; missään tapauksessa ei ole nähty niiden nousevan ylemmäksi tässä maassa.

Saaren keskellä on suunnilleen viidenkymmenen kyynärän levyinen kuilu. Siitä tähtientutkijat laskeutuvat suureen korkeaan holviin, jota senvuoksi mainitaan nimellä _Flandona gagnole_ eli Astronomien luola. Se sijaitsee sadan kyynärän syvyydessä ylemmän timanttipinnan alapuolella. Tässä luolassa palaa lakkaamatta kaksikymmentä lamppua, jotka heijastelevan timantin avulla luovat valoa joka suuntaan. Luolan varusteina on suuri määrä sekstantteja, kvadrantteja, teleskooppeja, astrolabeja ja muita tähtitieteellisiä kojeita. Suurin nähtävyys, seikka, josta koko saaren kohtalo riippuu, on kuitenkin valtavan suuri, kutojan sukkulan muotoinen magneetti. Se on kuuden kyynärän pituinen ja paksuimmalta kohdaltaan ainakin kolme kyynärää läpimitaten. Magneettia kannattaa erittäin luja timanttiakseli, joka kulkee sen keskipisteen läpi ja jota se kiertää, niin täsmällisesti tasapainoon sijoitettuna, että heikoinkin käsi voi sitä pyörittää. Sen sulkee sisäänsä ontto teräslieriö, neljän jalan syvyinen, yhtä paksu ja kaksitoista kyynärää läpimitaten. Lieriö on sijoitettu vaakasuoraan asentoon, ja sitä kannattamassa on kahdeksan kuuden kyynärän pituista timanttijalkaa. Lieriön ontelopuolella on kahdentoista tuuman syvyinen uurre, johon akselin molemmat päät on asetettu, niin että sitä voidaan kääntää aina tarpeen mukaan.

Kiveä ei mikään voima voi liikuttaa paikaltaan, sillä lieriö ja sen jalat kuuluvat erottamattomasti saaren pohjana olevaan timanttilevyyn.

Tämän magneetin avulla saarta voidaan kohottaa ja laskea ja siirtää paikasta toiseen. Siihen maan osaan nähden, jota tämä ruhtinas hallitsee, magneetin toisessa päässä asuu puoleensavetävä, toisessa luotaantyöntävä voima. Jos magneetti käännetään siten, että sen puoleensavetävä pää on kohti maata, niin saari painuu alaspäin; jos taas luotaantyöntävä pää suunnataan maata kohti, niin saari nousee kohtisuoraan ylöspäin. Jos magneetti on vinossa asennossa, niin saarikin liikkuu samassa vinossa suunnassa, sillä magneetin voimat vaikuttavat aina magneetin omassa suunnassa.

Tämän vinon liikkeen avulla saari voidaan siirtää ruhtinaan valtakunnan eri osiin. Lähemmin sen liikuntoa selittääksemme otaksumme, että _AB_ on Balbinarbin alueen halki vedetty viiva, että viiva _cd_ merkitsee magneettia, jonka luotaantyöntävä pää on _d_ ja puoleensavetävä _c_, ja että saari on pisteen _C_ yläpuolella. Jos nyt magneetti on sijoitettu asentoon _cd_, luotaantyöntävä pää alaspäin, niin saari kohoo vinossa suunnassa ylöspäin kohti _D_:tä. Jos sitten otaksumme, että saaren tultua _D_:hen magneetin akselia käännetään, niin että sen puoleensavetävä pää viittaa kohti pistettä _E_, niin saari liikkuu vinossa suunnassa kohti _E_:tä. Jos magneetin akselia jälleen käännetään, niin että se tulee suuntaan _EF_, luotaantyöntävä pää alaspäin, niin saari kohoo vinosti kohti pistettä _F_, josta taas, kääntämällä puoleensavetävä pää kohti _G_:tä, saari voidaan kuljettaa _G_:hen ja _G_:stä edelleen pisteeseen _H_ kääntämällä magneettia niin, että sen luotaantyöntävä pää viittaa luotisuoraan alaspäin. Siten asianmukaisesti muuttamalla magneetin asentoa saadaan saari vuoroin kohoamaan ja painumaan vinossa suunnassa ja siirtymään tämän vuoroittaisen nousun ja laskun avulla (suunnan kaltevuus ei ole suuri) valtakunnan osasta toiseen.