Part 7

Tekla ei ollut aviovaimo, vaan kihlattu morsian, mutta henkisesti Paavaliin kiintynyt. Paavalin ulkonaisesta henkilöstä annetaan kuvaus, joka ei tavalliseen naiseen tee edullista vaikutusta. Paavali oli "mies lyhyenläntä, kaljupää ja vääräsääri, jaloryhtinen, kulmakarvat yhteenkasvaneina, ja hänellä oli pieni, vähän köyry nenä".

Tekla-legenda on hyvin arvossapidetty varsinkin kreikkalaiskatolisessa kirkossa, jossa hänen nimensä luetaan Fjokla.

Ja kun Paavali oli poikennut Onesiforoksen taloon, syntyi suurta iloa ja polvistumisia ja leivänmurtamista ja puhetta pidättyväisyydestä ja kuolleista ylösnousemisesta, samalla kuin Paavali sanoi: Autuaita ovat ne, jotka ovat puhtaat sydämestä, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat ne, jotka ovat säilyttäneet lihansa siveänä, sillä he muuttuvat Jumalan templiksi. Autuaita ovat ne, jotka pidättäytyvät, sillä Jumala puhuttelee heitä. Autuaita ovat ne, jotka tämän maailman ovat kieltäneet, sillä he ovat Jumalalle mieluisia. Autuaita ovat ne, joilla on vaimot niinkuin heillä ei niitä ollenkaan olisi, sillä he perivät Jumalan. Autuaita ovat ne, joilla on jumalanpelko, sillä heistä tulee Jumalan enkeleitä. Autuaita ovat ne, jotka pelkäävät Jumalan sanoja, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat ne, joita Jeesuksen Kristuksen viisaus on liikuttanut, sillä heitä kutsutaan Kaikkeinkorkeimman lapsiksi. Autuaita ovat ne, jotka ovat kasteen säilyttäneet, sillä he saavat virkistystä isässä ja pojassa. Autuaita ovat ne, jotka ovat tulleet tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, sillä he saavat olla valkeudessa. Autuaita ovat ne, jotka Jumalan rakkauden tähden ovat hyljänneet maailman menon, sillä he saavat istua siunattuina isän oikealla puolella. Autuaita ovat ne, jotka ovat laupiaat, sillä he voittavat laupeuden eivätkä näe viimeisen tuomion kauheata päivää. Autuaita ovat neitsyitten ruumiit, sillä ne miellyttävät Jumalaa eivätkä menetä siveytensä palkkaa. Sillä isän sana on heille pelastuksen keino pojan päivänä, ja he saavat rauhan iankaikkisesti.

Ja sill’aikaa kun Paavali näin puhui seurakunnalleen Onesiforoksen talossa, istui eräs Tamyris nimiselle miehelle kihlattu neitsyt, jonka nimi oli Tekla — ja jonka äidin nimi oli Teoklia — oman talonsa läheisessä ikkunassa ja kuunteli päivät ja yöt sanaa neitseellisestä elämästä ja rukouksesta, niinkuin Paavali sitä julisti. Eikä hän taipunut lähtemään ikkunasta, vaan kiintyi yhä lujemmin uskoon sanomattomalla ilolla. Mutta kun hän näki myöskin useiden vaimojen ja neitsyitten menevän Paavalin tykö, syntyi hänessä halu, että hänkin saattaisi olla kyllin arvokas Paavalin eteen astumaan ja Kristuksen sanaa kuulemaan. Sillä hän ei ollut vielä omin silmin Paavalia nähnyt, vaan kuuli ainoastaan hänen sanansa. Mutta kun Tekla ei poistunut ikkunasta, lähetti hänen äitinsä noutamaan Tamyristä. Mutta tämä tulee mitä iloisimmalla mielellä, ikäänkuin hänen olisi pitänyt Tekla jo vihille viedä. Nyt puhui Tamyris Teoklialle: Missä onkaan minun Teklani, että hänet saisin nähdä? Ja Teoklia vastasi: Kummallinen tarina on minun sinulle kerrottava. Kolmeen päivään ja kolmeen yöhön ei nimittäin Tekla ole ikkunasta noussut, ei syömään eikä juomaan, vaan ikäänkuin hän olisi mitä korkeimpaan riemuun huomionsa kääntänyt, niin on hän kiintynyt erääseen vieraaseen mieheen, joka petollisia ja häikäiseviä sanoja opettaa, niin että ihmettelen, miten niin ylvään neitsyen kuin hänen kainoutensa tätä tuskallista alennusta on sietänyt. Tamyris! Tämä ihminen vie ikonilaisten kaupungin kapinaan, ja sinun Teklasi seuraa mukana. Sillä kaikki vaimot ja nuoret miehet menevät hänen luokseen ja ottavat opetusta häneltä. Ihmisen täytyy, niin hän sanoo, yhtä ainoata Jumalaa yksinomaan peljätä ja pidättyvästi elää. Mutta minunkin tyttäreni on yhä kiintynyt, kuten hämähäkki ikkunan pihtipieleen takertuu, hänen sanojensa vaikutuksesta äärettömään kaihoon ja kammottavaan intohimoon. Hän kallistaa koko korvansa tälle puheelle ja antaa itsensä sen johdosta hullaantua, tyttö parka. Mutta mene hänen tykönsä ja puhu hänen kanssansa; olethan hänen kanssansa kihloissa.

Ja Tamyris meni, täynnänsä rakkautta, hänen luokseen, mutta samalla tuntien jonkinlaista kammoa hänen kiihtymyksensä tähden, ja puhui: Tekla, morsiameni, mitä varten istut siinä? Ja mikä on se intohimo, mikä sinut on vallannut, ettäs olet noin poissa tolaltasi? Palaja Tamyriksesi tykö ja häpeä. Mutta hänen äitinsä sanoi vielä samaa hänelle: Lapsi, miksi istut siinä ja tähystelet ympärillesi, etkä mitään vastaa, vaan olet kokonaan järkytetty? Ja läsnäolevat itkivät katkerasti, Tamyris, koska hän menetti vaimonsa, Theoklia tyttärensä tähden, palvelijattaret herrattarensa tähden. Talossa vallitsi nyt vaikerrusten suuri nielu. Eikä mihinkään näihin tapahtumiin Tekla kiinnittänyt huomiotaan, vaan kuunteli ainoastaan Paavalin sanaa.

Mutta Tamyris hyökkäsi ulos kadulle ja tarkasteli kaikkia, jotka Paavalin tykö menivät ja sieltä tulivat. Ja hän näki kaksi miestä, jotka keskenänsä kovin riitelivät, ja hän puhui heille: Miehet, keitä te olette, sanokaa minulle, ja kuka on se, joka on teidän kanssanne tuolla sisällä, tuo harhaopinlevittäjä, joka siellä nuorukaisten ja neitsyitten sielut pettää, etteivät he avioon halua, vaan vapaiksi tahtovat jäädä? Lupaan teille nyt antaa paljon rahaa, jos te minulle annatte hänestä tietoja, sillä minä olen kaupungin ensimmäinen. Ja Demas ja Hermogenes vastasivat hänelle: Kuka tämä on, emme tiedä. Mutta hän ryöstää miehiltä vaimot ja neitsyiltä miehet, sanoen: Mitään ylösnousemusta ei teille ole ilman, että siveinä pysytte ettekä lihaanne tahraa. Mutta Tamyris sanoi: Tulkaa, miehet, kotiini ja nauttikaa virvokkeita kanssani. Ja he astuivat ylellisen aterian ääreen, missä oli runsaasti viiniä, paljon rikkautta ja loistava pöytä. Ja Tamyris antoi heidän juoda, koska hän oli Teklaan rakastunut ja tahtoi saada vaimon huostaansa hänen äitinsä Teoklian määräämänä päivänä. Ja aterioitaessa puhui Tamyris: Rakkaat miehet, sanokaa minulle, mikä hänen oppinsa on, että minäkin sen oppisin tuntemaan; sillä minun tuskani ei ole vähäinen Teklan tähden, koska hän on niin rakastunut tuohon muukalaiseen, ja minä tahtoisin päästä naimisiin. Mutta Demas ja Hermogenes vastasivat: Vie tuo mies käskynhaltija Castelliuksen tykö, koska hän kansaa yllyttää Kristuksen uuteen oppiin, ja sen nojalla hän hänet tuomitsee kuolemaan, ja sinä saat vaimosi Teklan.

Kun Tamyris oli tämän saanut heiltä tietää, nousi hän vuoteeltaan varhain aamulla, hyvin mustasukkaisena ja suuttuneena, ja hän meni Onesiforoksen taloon ylimmäisten ja liktorien ja kartuilla varustetun oman väkensä seuraamana ja puhui Paavalille: Sinä olet ikonilaisten kaupungin vietellyt ja erittäinkin minun kihlatun morsiameni, ettei hän minua tahdo! Nouse, me tahdomme mennä käskynhaltija Castelliuksen tykö! Ja koko väki huusi: Matkaan, velho! Hän on vietellyt kaikilta meiltä vaimot, ja kansa on yllytetty.

Ja Tamyris astui tuomarinistuimen eteen ja puhui suurella äänellä: Prokonsuli, tämä ihminen — emme tiedä, mistä hän on —, joka ei tahdo nuorten tyttöjen menevän naimisiin: hänen on sinulle tunnustettava, miksi hän näin opettaa. Mutta Demas ja Hermogenes puhuivat Tamyrikselle: Sano, että hän on kristitty, ja heti olet saattanut hänet turmioon. Mutta prokonsuli tahtoi päättää hänen entisyydestään ja kutsui Paavalin luoksensa ja sanoi hänelle: Kuka olet ja mitä opetat? Ei ole mikään vähäinen syytös, jolla he sinua vastaan esiintyvät. Ja Paavali koroitti äänensä ja sanoi: Koska minun tänään tulee puhua siitä, mitä opetan, niin kuule, prokonsuli: Se elävä Jumala, koston Jumala, kiivas Jumala, se Jumala, joka itselleen on kylliksi, se tahtoo ihmisten pelastusta ja on minut lähettänyt, että minä riistäisin teidät irti katoovaisuudesta ja saastaisuudesta ja jokaisesta maallisesta riemusta ja kuolemasta, jotta ette enää syntiä tekisi. Sentähden on Jumala lähettänyt poikansa, josta minä evankeliumia julistan ja opetan, että ihmisillä hänessä toivo olisi, — jolla yksin oli sääliä langennutta maailmaa kohtaan, jotteivät ihmiset enää olisi lain alaisia, vaan että heillä usko olisi ja Jumalanpelko ja siveellisen arvon tuntemus ja totuuden rakkaus. Jos nyt opetan, mitä Jumala on minulle ilmoittanut, mitä pahaa silloin teen, prokonsuli? — Kun prokonsuli oli tämän kuullut, antoi hän käskyn sitoa Paavalin ja viedä hänet vankeuteen, kunnes hän paremman tilaisuuden tullen voisi häntä tarkemmin kuulustella.

Mutta Tekla antoi yöllä rannerenkaansa, jonka hän kädestään oli irroittanut, ovenvartijalle, ja kun ovi hänelle avautui, meni hän kiireesti vankilaan. Vankilan vartijalle hän lahjoitti hopeaisen peilin, ja hän saattoi nyt mennä Paavalin luokse, ja hän istuutui hänen jalkainsa juureen ja kuunteli sanaa Jumalan suurista teoista Paavali ei ollut vähintäkään pelännyt, vaan hän käyskenteli luottavassa kanssakäymisessä Jumalan kanssa. Mutta Teklan usko karttui hänen suudellessaan Paavalin kahleita.

Mutta kun Teklaa hänen talonväkensä ja Tamyris kaipasivat, juostiin häntä etsien kaikilla kaduilla, ja eräs ovenvartijan orjakumppani antoi ilmi hänen yöllä ulosmenneen. Ja he tutkivat ovenvartijaa, ja tämä sanoi heille: Hän on mennyt muukalaismiehen tykö vankilaan. Silloin he menivät ulos, ottivat kiireesti kansanjoukon mukaansa ja kertoivat prokonsulille, mitä oli tapahtunut.

Tämä antoi viedä Paavalin tuomioistuimen eteen. Mutta Tekla kieriskeli siinä paikassa, missä Paavali oli häntä opettanut vankilassa istuessaan. Prokonsuli antoi Teklankin saattaa tuomioistuimen eteen; mutta hän meni sinne täynnä iloa ja ihastusta. Mutta Paavalia uudelleen tuotaessa esiin huusi joukko kansalle: Hän on noita, perikatoon hänet! Mutta mielellään kuuli prokonsuli Paavalin puhuvan Kristuksen hurskaista teoista. Ja kun hän oli pitänyt neuvottelun, huusi hän Teklalle sanoen: Miksi et mene naimisiin ikonilaisten lain mukaan Tamyriksen kanssa? Mutta Tekla seisoi paikallaan ja katseli lakkaamatta Paavaliin. Kun hän ei nyt vastannut, niin huudahti Teoklia, hänen oma äitinsä: Polttakaa tuo kuriton, polttakaa tuo naimaton teatterissa, jotta kaikki vaimot, jotka tämän miehen ovat antaneet itseään opettaa, joutuisivat hätään. Ja prokonsuli kärsi suuria tuskia ja antoi Paavalia ruoskia. Mutta Teklan hän tuomitsi roviolla poltettavaksi.

Heti nousi prokonsuli paikaltaan ja meni teatteriin. Ja koko väkijoukko tunkeutui tuskallista näytelmää katsomaan. Mutta Tekla — kuten karitsa erämaassa tähystelee ympärillensä paimenta kaivaten, — niin etsi hän Paavalia. Ja nostaessaan katseensa yli kansanjoukon näki hän Herran istuvan Paavalin hahmossa, ja sanoi: Ikäänkuin en olisi voinut lujana pysyä, on Paavali tullut minua katsomaan. Ja Tekla kiinnitti häneen koko huomionsa; mutta Paavali katosi taivaaseen. Mutta nuorukaiset ja neitsyet toivat halkoja ja olkia sisään, polttaakseen Teklan. Kun hänet nyt alastomana tuotiin esille, itki prokonsuli ja ihmetteli sitä voimaa, mikä hänessä asui. Mutta teloittajat latoivat halot ja käskivät hänen nousta polttoroviolle. Hän astui puiden päälle ja teki samalla ristin merkin. Mutta he sytyttivät tulen hänen allensa. Ja vaikka voimakas liekki leimahti ilmoille, ei tuli häneen koskenut. Sillä Jumala armahti häntä ja antoi maanalaisen kohinan syntyä, ja vesipilvi ja rakeet varjostivat teatterin yläpuolelta, ja suuri pilvisäiliö purkautui, niin että paljon katseli joita joutui vaaraan ja kuoli ja tuli sammui, mutta Tekla pelastui. __ __ __

Mutta Paavali oleskeli Onesiforoksen ja hänen vaimonsa ja hänen lastensa kanssa avoimessa hautaholvissa tien varrella, joka johtaa Ikoniasta Dafneen, ja paastosi. Mutta kun monta päivää kului, joiden aikana he paastosivat, puhuivat lapset Paavalille: Meillä on nälkä. Eikä heillä ollut mitään, millä ostaa leipää; sillä Onesiforos oli jättänyt maalliset ja oli seurannut Paavalia koko perheineen. Mutta Paavali riisui päällysvaatteen yltään ja sanoi: Mene, lapsi, myy tämä ja osta useita leipiä ja tuo ne tänne. Mutta kun poika oli ostoksella, näki hän naapurinsa Teklan ja säikähtyi ja virkkoi: Tekla, mihin menet? Tämä vastasi: Etsin Paavalia, koska olen liekeistä pelastunut. Ja poika sanoi: Tule, vien sinut hänen luokseen, sillä hän on huolissaan sinun tähtesi ja rukoilee ja paastoaa jo kuudetta päivää. Mutta kun he hautaan astuivat, missä Paavali oli polvillaan ja rukoili sanoen: Kristuksen isä, älkööt liekit Teklaan koskeko, vaan astu sinä hänen avukseen, sillä hän on sinun — niin Tekla hänen takanaan seisoen huudahti: Isä, joka taivaan ja maan olet luonut, rakkaan poikasi Jeesuksen Kristuksen isä, sinua kiitän, että minut liekeistä pelastanut olet, jotta minä Paavalin näkisin. Ja samalla kuin Paavali nousi, katsoi hän häneen ja sanoi: Jumala, sinä joka sydämet tunnet, Herramme Jeesuksen Kristuksen isä, sinua kiitän, että niin pian rukoukseni olet kuullut. Ja haudan sisällä vallitsi suuri rakkaus ja Paavali ja Onesiforos ja kaikki iloitsivat. Mutta heillä oli viisi leipää ja vihanneksia ja vettä, ja he olivat iloisia Kristuksen hurskaista teoista. Ja Tekla puhui Paavalille: Olen hyvin iloinen ja tahdon seurata, mihin menetkin. Mutta Paavali sanoi: Aika on paha, ja sinä olet vartaloltasi kaunis. Ettei vain toinen kiusaus sinua kohtaisi, pahempi kuin ensimmäinen; etkä sinä kestäisi, vaan hullaantuisit miehiin. Ja Tekla sanoi: Anna minulle ainoastaan Kristuksen sinetti, eikä mikään kiusaus minua kohtaa.

Ja Paavali päästi luotansa Onesiforoksen koko perheineen, mutta hän otti Teklan tykönsä ja tuli Antiokiaan. Mutta heti heidän sinne saavuttuaan rakastui eräs syyrialainen, nimeltään Aleksanteri, eräs vaikutusvaltainen porvari Antiokiassa, ensi näkemältään Teklaan ja koetti taivuttaa Paavalia rahalla ja lahjoilla. Mutta Paavali sanoi: En tunne tätä vaimoa, josta puhut, missään tapauksessa hän ei ole minun. Mutta tämä pöyhkeä, pohatta mies, syleili Teklaa itsevaltaisesti julkisella kadulla. Tätä ei Tekla sietänyt, vaan haki silmillään Paavalia. Ja kiihtyneenä hän huudahti: Älä tee muukalaiselle väkivaltaa, älä tee väkivaltaa Jumalan piialle. Ikonilaisten joukossa olen jalosukuinen, ja koska en ole tahtonut mennä naimisiin Tamyriksen kanssa, on minut kaupungista karkoitettu. Ja Tekla tarttui kiinni Aleksanteriin ja repi rikki hänen päällysvaatteella ja tempaisi seppeleen hänen päästään ja saattoi hänet yleisen halveksumisen esineeksi. Mutta mies, toiselta puolen häneen rakastuneena, toiselta puolen suuresti häveten sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut, vei hänet prokonsulin tykö, ja kun Tekla tunnusti, että hän niin on tehnyt, tuomitsi prokonsuli hänet eläintaisteluun, kun Aleksanteri näytelmän järjestäisi. Mutta vaimot joutuivat pois suunniltaan ja huusivat käräjäpaikalla: Huono tuomio! Jumalaton tuomio! Mutta Tekla pyysi prokonsulilta, ettei häneen koskettaisi, kunnes hänen piti eläinten kanssa taistella. Ja eräs rikas rouva, kuninkaallinen syntyperältään ja nimeltään Tryfama, jonka tytär oli kuollut, otti Teklan huostaansa ja sai häneltä lohdutusta.

Kun eläinkulkue sitten toimeenpantiin, sidottiin hänet kauhean naarasleijonan selkään, ja kuningatar Tryfæna seurasi häntä. Ja naarasleijona, jonka selässä Tekla istui, nuoli hänen jalkojaan, ja koko kansanjoukko oli haltioissaan. Mutta vaimot ja lapset huusivat, yhä uudestaan koroittaen ääntänsä: Oi Jumala, kauheuksia tapahtuu tässä kaupungissa.

Ja näytöksen jälkeen otti Tryfæna hänet jälleen luokseen. Hänen tyttärensä Falkonilla nimittäin, joka kuollut oli, oli unessa hänelle puhunut: Äiti, tuo muukalainen, hyljätty Tekla, on sinun otettava minun sijaani, jotta hän rukoilisi minun puolestani ja minut siirrettäisiin oikeudenmukaisuuden paikkaan. Kun nyt näytöksen jälkeen Tryfæna otti Teklan huostaansa, oli hän toiselta puolen suruissaan, koska Teklan seuraavana päivänä piti taistella eläinten kanssa, mutta toiselta puolen oli hän kiihkeästi suruissaan myöskin tyttärensä Falkonillan tähden, ja hän sanoi: Tekla, toinen lapseni, tule, rukoile lapseni puolesta, että hän eläisi iankaikkisesti; sillä sellaista olen unessa nähnyt. Mutta Tekla kohotti vitkastelematta äänensä ja virkkoi: Jumalani, sinä kaikkeinkorkeimman poika, joka olet taivaassa, tee hänelle hänen tahtonsa mukaan, että hänen tyttärensä Falkonilla saisi elää iankaikkisesti. Ja kun Tekla niin puhui, suri Tryfæna ajatellessaan, että niin kaunis olento heitettäisiin eläinten eteen.

Kun aamu oli tullut, saapui Aleksanteri Teklaa noutamaan — hän itse nimittäin järjesti eläintaistelut — ja sanoi: Prokonsuli on asettunut paikalleen ja kansanjoukko kutsuu meluten meitä; valmistaudu, tahdon eläintaistelijattaren viedä paikalle. Mutta Tryfæna huusi, niin että tämä pakeni, suurella äänellä: Suru Falkonillani tähden tulee toisen kerran talooni, eikä tässä ole mitään apua. Ei lasta, sillä hän on kuollut, eikä sukulaista, sillä minä olen leski. Minun lapseni Teklan Jumala, auta Teklaa! Ja prokonsuli lähetti sotamiehiä Teklaa noutamaan. Mutta Tryfæna ei peräytynyt, vaan tarttui Teklaa käteen ja johdatti häntä sanoen: Tyttäreni Falkonillan olen saattanut hautaan, mutta sinut, Tekla, saatan eläintaisteluun. Ja Tekla itki katkerasti ja huokasi Herran puoleen: Herra Jumala, johon luotan, jossa olen turvani etsinyt, joka minut tulenliekeiltä on säästänyt, palkitse Tryfæna, joka pilkastasi on säälinyt, koska hän viattomuuttani on suojellut.

Nyt syntyi mellakka: eläinten ulvontaa ja kansan ja naisten huutoa, jotka siellä läsnä olivat, samalla kuin edelliset huusivat: Tuo uskonnonpilkkaaja esille! — ja jälkimmäiset: Että kaupunki kukistuisi tämän rikoksen tähden, tappakaa meidät kaikki, prokonsuli; surkuteltava näytelmä, häpeällinen tuomio! Mutta Tekla temmattiin Tryfænan käsistä ja riisuttiin ja hänelle annettiin esiliina ja hänet heitettiin arenalle. Ja leijonat ja karhut päästettiin irti hänen päällensä hyökkäämään. Ja kauhea naarasleijona juoksi sisään ja laskeutui hänen jalkoihinsa. Mutta vaimojen joukko kohotti suuren huudon. Ja häntä kohti tuli irtain karhu; mutta naarasleijona juoksi sitä vastaan ja repi karhun palasiksi. Ja edelleen ryntäsi hänen päällensä koirasleijona, joka oli totutettu ihmisiä repimään ja joka oli Aleksanterin oma. Ja naarasleijona tarrasi hampaineen kiinni koirasleijonaan ja kuoli tämän kanssa yhdessä. Vielä äänekkäämmin parkuivat naiset, kun myöskin naarasleijona, joka Teklaa avusti, oli kuollut.

Silloin he päästivät paljon eläimiä sisälle, mutta hän seisoi siinä ja kädet levitettyinä rukoili. Mutta kun hän oli lopettanut rukouksensa, kääntyi hän taakseen ja näki täynnään olevan suuren vesilammikon ja sanoi: Nyt on aika, että itseni pesen. Ja hän heittäytyi veteen lausuen: Jeesuksen Kristuksen nimeen kastan minä itseni viimeisenä päivänä. Kun vaimot näkivät tämän ja koko kansa, itkivät he ja virkkoivat: Älä heittäydy veteen! — niin että käskynhaltijakin vuodatti kyyneliä, koska merihirviöt saattoivat niellä niin paljon kauneutta. Hän siis heittäytyi veteen Jeesuksen Kristuksen nimessä; mutta merihirviöt näkivät salaman leimahduksen ja kohosivat pinnalle kuolleina. Ja hänen ympärillään oli tulipilvi, etteivät eläimet voineet häneen koskea eivätkä nähdä hänen alastomuuttaan. Mutta vaimot vaikeroivat, kun muita kauheampia eläimiä päästettiin irti. Mutta kaikki irtipäästetyt eläimet olivat kuin lumotut eivätkä kajonneet häneen. Sentähden sanoi Aleksanteri prokonsulille: Minulla on hyvin äkäisiä sonneja, joihin eläintaistelijatar sidotaan kiinni. Vihastuneena myöntyi siihen prokonsuli: Tee mitä tahdot. Ja hänet sidottiin jaloistaan sonnien väliin ja asetettiin hehkuvaa rautaa näiden sukupuolielinten alle, jotta ne kiihkeämmin hänet tappaisivat. Mutta liehuva liekki poltti siteen, ja Tekla oli ikäänkuin häntä ei olisikaan sidottu. Mutta Tryfæna vaipui tainnuksiin seisoessaan arenan ääressä sisäänkäytävän luona, niin että palvelijattaret sanoivat: Hän on kuollut, kuningatar Tryfæna. Ja prokonsuli keskeytti juhlan, ja koko kaupunki pelästyi. Ja Aleksanteri lankesi prokonsulin jalkoihin ja huusi Armahda minua ja kaupunkia ja päästä eläintaistelijatar vapaaksi, jottei kaupunkia tuho kohtaisi. Sillä kun keisari tämän kuulee, tuhoaa hän mahdollisesti meidän kanssamme kaupungin, koska hänen sukulaisensa Tryfæma, kuningatar, on kuollut sirkuksen portilla.

Ja prokonsuli antoi kutsua Teklan, joka seisoi eläinten keskellä, pois ja sanoi hänelle: Kuka sinä olet ja miten on sinun laitasi, kun eivät edes sonnit sinuun kajoa? Hän vastasi: Olen elävän Jumalan palvelijatar; olen hänen poikaansa uskonut. Hänen tähtensä eivät eläimetkään ole minuun kajonneet. Sillä tämä yksin on autuuden tie ja kuolemattoman elämän perusta. Hän on vaivautuneiden pakopaikka, surullisille virkistys, epätoivoisille suoja, yhdellä sanalla: kuka häneen ei usko, ei elä, vaan kuolee iankaikkisesti. Kun prokonsuli tämän kuuli, antoi hän tuoda vaatteet ja virkkoi: Pue vaatteet yllesi. Hän vastasi: Joka minut on vaatettanut, kun olin alastomana eläinten keskellä, hän minut tuomiopäivänä armolla vaatettaa. Ja hän otti vaatteet ja puki ne ylleen.

Sen jälkeen antoi prokonsuli seuraavansisältöisen määräyksen; Teklan, Jumalan palvelijattaren, jumalaapelkääväisen, annan teille irti. Mutta vaimot huusivat kaikki suurella äänellä ja ylistivät Jumalaa yhdestä suusta: On yksi Jumala, joka Teklan on pelastanut, — niin että kaiku täytti koko kaupungin ja Tryfæma, saatuaan tämän iloisen sanoman, tuli kansanjoukon seuraamana Teklaa vastaan ja häntä syleili ja sanoi: Nyt minä uskon, että kuolleet heräävät! Nyt minä uskon, että lapseni elää; tule sisälle, ja kaiken omaisuuteni tahdon sinulle jättää. Tekla meni nyt hänen kanssaan sisälle ja oli hänen kotonaan kahdeksan päivää, opettaen hänelle Jumalan sanaa, niin että palvelijattarista useampia kääntyi uskoon ja talossa vallitsi suuri ilo.

Mutta Tekla ikävöi Paavalia ja antoi etsiä häntä, lähettäen häntä kaikkialta hakemaan. Ja hänelle ilmoitettiin, että Paavali olisi Myrassa. Silloin hän otti palvelijoita ja piikoja, vyötti itsensä ja ompeli pukunsa miehenpuvun tapaiseksi päällysvaatteeksi, ja hän tuli Myraan ja tapasi Paavalin, kun hän Jumalan sanaa julisti, ja meni hänen luokseen. Mutta tämä hämmästyi, kun hän hänet ja hänen joukkonsa näki, sillä hän siitä ajatteli, eikö Teklalla olisi toinen kiusaus lähellä. Tämä huomasi sen ja virkkoi hänelle: Olen ottanut peson, sillä Hän, joka sinun kanssasi yhdessä on vaikuttanut evankeliumin hyväksi, on myöskin vaikuttanut minun kanssani, minut kastaen.

Ja Paavali tarttui hänen käteensä ja vei hänet Hermiaksen taloon ja antoi hänen kaikki kertoa, niin että Paavali suuresti ihmetteli ja kuulijat saivat vahvistusta ja Tryfænan puolesta rukoilivat.

Ja Tekla nousi ja puhui Paavalille: Tahdon päästä Ikoniaan. Paavali vastasi: Mene sinne ja opeta Jumalan sanaa. Tryfæma nyt lähetti Teklalle paljon vaatteita ja kultaa, niin että hän siitä saattoi Paavalille jättää köyhien palvelukseksi. Mutta Tekla lähti Ikoniaan ja meni Onesiforoksen taloon ja istuutui lattialle, missä Paavali oli istunut ja Jumalan sanaa opettanut, ja hän itki ja sanoi: Minun Jumalani ja tämän huoneen Jumala, huoneen, missä minulle valo vaikeni, Jeesus Kristus, Jumalan poika, minun auttajani vankeudessa, minun auttajani prokonsulin edessä, auttajani liekeissä, auttajani petojen keskellä, sinä itse olet Jumala, ja sinulle olkoon kunnia iankaikkisesti, amen.

Ja hän tapasi Tamyriksen kuolleena, mutta hänen oma äitinsä oli vielä elossa, ja hän sanoi: Teoklia, äitini, voitko uskoa, että Herra taivaassa elää? Ikävöitkö, olkoonpa sitten rahaa tai tavaraa, Herra on sitä sinulle minun kauttani antava, katso, olen vierelläsi.

Ja kun hän oli sellaisen todistuksen antanut, lähti hän Seleukiaan ja valaisi monta Jumalan sanalla; senjälkeen vaipui hän lempeään kuolonuneen.

* * * * *