Part 6

Mutta kirjanoppinut Kannas tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: Miksi sinua ei ole näkynyt meidän kokouksissamme? Jooseppi vastasi: Koska matkasta väsynyt olin ja tahdoin ensimmäisen päivän levätä. Kannas kääntyi taakseen ja huomasi Maarian raskaaksi. Juoksujalassa hän riensi papin luo ja sanoi hänelle: Jooseppi, jonka taannut olet, on tehnyt konnantyön. Pappi kysyi: Kuinka niin? Ja hän sanoi: Neitsyen, jonka hän temppelistä saanut on, on hän raiskannut ja harjoittanut salavuoteutta, eikä ole siitä ilmoittanut Israelin lapsille. Ja pappi vastasi ja sanoi: Jooseppiko olisi tämän tehnyt? Kirjanoppinut Hannas vastasi: Lähetä palvelijoita tutkimaan, ja olet neitseen huomaava raskaaksi. Ja palvelijat läksivät sinne ja totesivat kirjanoppineen puhuneen totta, ja toivat neitseen Joosepin kanssa oikeuden eteen. Ja pappi lausui: Miksis olet tämän tehnyt, Maaria? Ja miksis olet sielusi alentanut ja olet unohtanut Herrasi Jumalasi, sinä, joka olet kasvatettu kaikkein pyhimmässä ja ravintosi saanut enkelin kädestä ja ylistyslauluja kuullut ja tanssinut hänen edessään? Miksi olet tämän tehnyt? Maaria itki katkerasti ja sanoi: Niin totta kuin Herrani Jumalani elää, puhdas olen enkä miehestä mitään tiedä. Ja pappi sanoi Joosepille: Miksis olet tämän tehnyt? Ja Jooseppi vastasi: Niin totta kuin Herra minun Jumalani elää, viaton olen minä häneen. Ja pappi sanoi: Älä lausu väärää todistusta, vaan puhu totuus; olet harjoittanut salavuoteutta etkä ilmoittanut Israelin lapsille etkä ole taivuttanut päätäsi kaikkivaltiaan käden alle, jotta siemenesi siunatuksi tulisi. Ja Jooseppi vaikeni.

Ja pappi puhui: Jätä neitsyt tänne takaisin, jonkas saanut olet Herran temppelistä. Ja Jooseppi pyrskähti suureen itkuun. Ja pappi puhui: Minä annan teidän juoda Herran koetusvettä, ja hän on teidän syntinne paljastava teidän omien silmienne eteen. Ja pappi otti veden ja antoi Joosepin juoda ja lähetti hänet vuorelle, mutta hän tuli riutumattomana takaisin. Hän antoi myös Maarian juoda, mutta hänkin tuli terveenä takaisin. Ja kaikki kansa ihmetteli, ettei mikään synti heistä näkynyt. Ja pappi puhui: Koskapa Jumala ei ole ilmaissut teidän syntiänne, en minäkään teidän syntiänne tuomitse, vaan päästän teidät. Ja Jooseppi otti Maarian ja palasi kotiaan täynnä riemua ja ylistystä Israelin Jumalaa kohtaan.

Ja tuli käsky keisari Augustukselta, että kaikki, jotka Betlehemissä Juudaan maassa asuivat, piti verolle laskettaman, ja Jooseppi lausui: Tahdon poikani kirjoituttaa, mutta mitä teen tämän neitseen kanssa? Miten minä hänet kirjoitutan? Vaimokseniko? Silloin saan hävetä. Tyttäreksenikö? Mutta tietäväthän kaikki Israelin lapset, ettei hän minun lapseni ole. Herra tehköön aikanansa, miten hän tahtoo. Ja hän satuloi aasinsa ja nosti Maarian satulaan, ja poika veti aasia ja hän itse kulki siinä vieressä. Kun oli päästy kolmen peninkuorman matkan päähän, kääntyi Jooseppi Maariaan päin ja näki, että hän oli murheellinen, ja sanoi itsekseen: Ehkäpä häntä vaivaa se, mikä hänessä on. Ja taas kääntyi Jooseppi häneen päin ja näki hänen nauravan ja kysyi häneltä: Maaria, miten on sinun laitasi, konsa näen sinun kasvosi nauravan, konsa murehtivan? Ja Maaria vastasi Joosepille: Kaksi kansaa näen silmilläni: toinen on täynnä itkua ja voihkinaa, toinen täynnä iloa ja riemua.

Kun he saapuivat matkansa puoliväliin, sanoi Maaria hänelle: Auta minua alas aasin selästä; sillä se mikä minussa on, pyrkii ulos tulemaan. Ja hän otti Maarian alas aasin selästä ja sanoi hänelle: Minne minä sinut vien ja miten kätken sinun pahoinvointisi; sillä kaupunki on kaukana.

Ja hän huomasi siinä lähellä luolan, vei hänet sinne, jätti poikansa Maarian luo, lähti itse ulos kätilöä hakemaan Betlehemin ympäristöltä. Ja minä Jooseppi käyskentelin enkä päässyt minnekkään ja katselin taivaan kantta ja näin sen seisovan liikkumattomana, ja katselin ilmaa ja näin sen jähmettyneen ja näin linnut liikkumattomina, ja minä katselin maata ja näin vadin maassa ja työmiesten leiriytyneen sen ympärille kädet vadissa, ja pureskelijat eivät purreet ja jotka olivat ylösnousemassa, eivät päässeet pystyyn, ja ne, jotka aikoivat pistää suuhunsa, eivät saattaneet sitä tehdä, vaan olivat kaikkien kasvot käännetyt korkeuteen; ja katso lammaskatrasta ajettiin, mutta se seisahtui, ja paimen nosti kättänsä aikoen lyödä, mutta hänen kätensä jäi tonkaksi pystyyn, ja katsoin virran kulkua ja näin pukkien turvat veden kalvossa, mutta ne eivät juoneet. Ja yht'äkkiä luisti taas kaikki luonnollista kulkuaan.

Ja katso nainen astui alas vuorelta ja hän sanoi minulle: Mies, mihin astut? Ja minä sanoin: Haen heprealaista kätilöä. Ja hän vastasi ja sanoi minulle: Oletko israelilainen? Ja minä sanoin hänelle: Olen; hän taas sanoi minulle: Kuka on se, joka luolassa on synnyttämässä? Minä sanoin: morsiameni. Hän kysyi: Eikö se ole sinun vaimosi? Minä vastasin: Hän on Maaria, joka kasvatettu on temppelissä Herran; hänet arvalla sain vaimokseni; kumminkaan hän ei ole minun vaimoni, vaan on hän raskaaksi tullut pyhästä hengestä. Ja kätilö sanoi: Onko se totta? Jooseppi vastasi: Tule katsomaan. Ja vaimo lähti hänen kanssansa, ja he astuivat luolan aukon eteen ja katso, välkkyvä pilvi peitti luolan. Ja kätilö lausui: Tänään on sieluni ylennetty; sillä minun silmäni ovat ihmeitä nähneet; sillä pelastus on syntynyt Israelille. Ja tuota pikaa hävisi pilvi luolasta ja luolasta paistoi kirkas valo, niin ettei silmämme sitä sietäneet; ja hetken perästä valokin hävisi, jonka jälkeen lapsi tuli näkyviin, ja se tuli ja otti rintaa äidiltään Maarialta. Kätilö huudahti ja sanoi: Tänään on minulla suuri päivä, kun tämän ihmeellisen näytelmän nähnyt olen.

Kätilö meni menojaan, ja Salome kohtasi hänet. Ja kätilö sanoi hänelle: Salome, Salome, minulla on ihmeitä kerrottavana sinulle: neitsyt on synnyttänyt, joka on vastoin luonnonlakia. Salome vastasi: Niin totta kuin Herrani Jumalani elää, jollen minä hänen tilannettaan tutki, en usko, että neitsyt on synnyttänyt.

Ja kätilö meni sisälle ja sanoi Maarialle: Laskeudu pitkällesi. Se kamppailu ei ole vähäinen, mikä sinun edessäsi on. Ja hän tutkiskeli merkkejä, parkaisi samalla ja sanoi: Voi minua jumalattomuuteni ja epäuskoni takia. Olen elävää jumalaa koetellut; ja katso minun kättäni polttaa ja se putoaa irti minusta. Ja Salome lankesi polvilleen Herran eteen ja sanoi: Isäini Jumala, muista minua, koska olen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin siemenestä, eläkä aseta minua Israelin lasten ilkuttavaksi, vaan anna minulle käsivarteni jälleen. Sillä sinähän tiedät, että minä sinun nimeesi toimeni tein ja sinulta palkkani sain. Ja enkeli astui esille ja sanoi: Salome, Salome, nouse ylös, kosketa kädelläsi lasta ja kanna sitä, ja sinulle tulee siitä parannus ja ilo. Salome astui luo ja kantoi lasta sanoessaan: Minä tahdon lasta kunnioittaa, koska se on syntynyt Israelin suureksi kuninkaaksi. Ja katso, heti parani Salome, ja hän astui ulos luolasta vanhurskaana. Ja katso eräs ääni virkkoi hänelle: Sinun tulee kätkeä kaikki mitä ihmeellistä nähnyt olet sydämeesi eikä ilmaista, ennenkuin poika tulee Jerusalemiin.

Mutta minä Jaakob, joka tämän kertomuksen olen kirjoittanut, pakenin korpeen, koska Herodeksen kuoltua levottomuuksia syntyi Jerusalemissa, kunnes kapina siellä sammui, täynnä ylistystä Jumalaa kaikkivaltiasta kohtaan, joka minulle on antanut kyvyn ja viisauden kirjoittaa tämän kertomuksen. Se armo suodaan niille, jotka pelkäävät Herraamme Jeesusta Kristusta, jolle kunnia tulkoon iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.

* * * * *

Kirjailija kiittää Jumalaa siitä, että hän on saanut kyvyn kirjoittaa tällaisen kertomuksen. Kirjailijakykyä siihen kai ei tarvita, mutta sitä enemmän uskoa. Armaita aikoja, jolloin eivät mitkään ihmeet olleet uskolle ylivoimaisia!

Kertomuksia Herran lapsuusvuosilta, israelilaisen filosofin Tuomaan kirjoittamia.

Minä Tuomas israelilainen aion tässä kaikille pakanoille ilmaista meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen lapsuus- ja suurtyöt, joita hän teki asuessaan meidän maassamme, niissä hän syntynyt on.———

Kun poikanen Jeesus tuli viisivuotiaaksi, leikki hän kerran erään virran kahlauspaikassa ja keräsi ohi virtaavan veden kuoppiin ja puhdisti veden samalla puhtaaksi ja käyttökelpoiseksi, ja pelkällä sanallaan hän tämän teki.

Ja hän otti liejua ja muovaili siitä kaksitoista varpusta. Ja oli sabbatti, kun hän tämän teki. Oli siellä myös; paljon muitakin lapsia leikkimässä hänen kanssaan. Mutta kun eräs juutalainen näki, että Jeesus sabbattina leikki, riensi hän heti isä Joosepin hio ja sanoi: Katso, sinun poikasi on puron partaalla, on ottanut liejua, muovaillut kaksitoista lintua ja rikkonut sabbatin Ja kun Jooseppi tuli paikalle ja näki tämän, ärjäisi hän hänelle: Miksi teet sitä sabbattina mitä ei saa tehdä? Mutta Jeesus paukutti käsiään kokoon, huusi varpusille ja sanoi heille: Lentäkää pois! Ja linnut lehahtivat kirkuen ylös ja hävisivät. Kun juutalaiset sen näkivät, kauhistuivat he, menivät pois ja ilmoittivat päämiehilleen, mitä olivat nähneet Jeesuksen tekevän. __ __ __

Mutta kirjanoppineen Hannaan poika seisoi siinä Joosepin vieressä, otti puunoksan ja pani veden virtaamaan, minkä Jeesus oli koonnut kuoppiin. Kun Jeesus näki mitä tapahtui, virkkoi hän vihaisena hänelle: Vallaton, jumalaton pässinpää, mitä ovat kuopat ja vesi sinulle tehneet? Katso, nyt sinä tulet kuivumaan kuin puu etkä ole kantava lehtiä, et juuria etkä hedelmiä. Ja tuossa tuokiossa näivettyi tuo poikanen täydellisesti. Mutta Jeesus meni pois ja tuli Joosepin huoneeseen. Mutta kuihtuneen pojan vanhemmat kantoivat hänet pois ja valittaen itkivät hänen nuoruutensa voimaa ja veivät hänet Joosepin luo ja syyttivät häntä: Katso mimmoinen poika sinulla on, joka tuollaisia tekee!

Toisen kerran käveli hän kylän läpi, ja eräs poika juoksi ja töykkäsi häntä olkapäähän. Tästä vihastui Jeesus ja sanoi hänelle: Sinä et tule kulkemaan tietäsi loppuun asti. Ja samassa poika luuhistui maahan ja kuoli. Muutamat, jotka tämän näkivät, sanoivat: Mistä tuo lapsi on peräisin? Sillä jokainen hänen sanansa on valmis teko! Ja kuolleen pojan vanhemmat tulivat Joosepin luo ja valittivat: Kun sinulla tuollainen poika on, et sinä meidän kanssamme voi samassa kylässä asua; tai opeta häntä, että hän siunaa eikä kiroa: sillä hän tappaa meidän lapsemme. Ja Jooseppi otti pojan erilleen ja vetosi hänen omaantuntoonsa: Miksi sinä teet semmoisia, että väki saa kärsiä ja meitä vihataan ja vainotaan. Mutta Jeesus vastasi: Minä tiedän, että nämä sanat eivät ole minun vaan sinun; kumminkin tahdon vaieta sinun takiasi; mutta nuo muut kärsikööt rangaistuksensa. Ja samassa sokenivat ne, jotka olivat häntä syyttäneet. Ja jotka sen näkivät, pelästyivät kovasti eivätkä tietäneet, mitä heidän tuli ajatella, ja sanoivat hänestä: Kaikki mitä hän puhuu, olkoonpa hyvää tai pahaa, toteutuu ja muuttuu ihmeeksi. Mutta kun Jooseppi näki, että Jeesus sellaisia oli tehnyt, tarttui hän pojan korvaan ja nykäisi häntä kovasti. Mutta lapsi pani vastaan ja sanoi hänelle: Sinulle olkoon kylliksi hakea eikä löytää, ja sangen typerästi sinä olet tehnyt. Sinä et tiedä kuka minä olen; jos sen tietäisit, et minua suututtaisi. Ja vaikkapa minä nyt sinun luonasi olen, niin minä olen kumminkin ennen sinua luotu.

Ja muutaman päivän perästä Jeesus leikki ullakon katolla, ja yksi leikittelevistä pojista putosi katolta alas, ja kun toiset pojat näkivät tämän, pakenivat he, ja Jeesus jäi yksinään paikalle. Ja kuolleen vanhemmat tulivat ja syyttivät häntä, ikäänkuin hän olisi heittänyt pojan alas. Jeesus sanoi: Minä en ole häntä alas heittänyt. Vanhemmat kurittivat häntä. Jeesus hyppäsi katolta alas ja seisoi pojan ruumiin ääressä ja huusi kovalla äänellä: Zenon — se oli nimittäin hänen nimensä — nouse ylös ja sano minulle, olenko minä sinut heittänyt alas? Hän kavahti heti pystyyn ja sanoi: Et, Herrani, et ole tyrkännyt alas, vaan olet herättänyt ylös. Ja jotka näkivät, peljästyivät. Lapsen vanhemmat taas ylistivät Jumalaa ihmeen takia ja kunnioittivat Jeesusta. __ __ __

Muutamien päivien perästä hakkasi nuori mies halkoja liiterissä. Silloin luiskahti kirves ja halkaisi koko hänen jalkansa ja hän kuoli verenvuotoon. Kun nyt melua ja juoksua syntyi, niin juoksi myöskin Jeesus-poika sinne. Hän tunkeutui voimakkaasti joukon lävitse ja tarttui nuoren miehen haavoitettuun jalkaan ja siinä paikassa se parani. Mutta hän sanoi nuorukaiselle: Mene pois hakkaamaan halkojasi ja ajattele minua. Kun kansa näki mitä tapahtunut oli, kunnioittivat he poikasta ja sanoivat: Totisesti asuu poikasessa Jumalan henki. — __ __ __

Kun hän oli kuuden vuoden vanha, lähetti hänen äitinsä hänet vettä hakemaan ja tuomaan kotia, annettuaan hänelle saviastian; ahdingossa kolhaisi hän astiata ja astia särkyi. Jeesus levitti päällystakkinsa, täytti sen vedellä ja toi sen äidilleen. Kun äitinsä näki tämän merkin, suuteli hän poikaansa ja kätki tämän ihmeellisen tapahtuman, jonka hän näki, sydämeensä. __ __ __

Mutta hänen isänsä Jooseppi oli kirvesmies; hän teki auroja ja ikeitä. Nyt oli eräs rikas mies antanut hänelle tehtäväksi vuoteen itselleen. Kun nyt toinen sivulauta tuli lyhyemmäksi kuin vastaava toinen, ja Jooseppi ei tietänyt mitä hän tekisi, virkkoi Jeesus-poikanen isälleen: Pane molemmat laudat maahan ja sovita yhteen lautojen toinen pää. Ja Jooseppi teki niinkuin Jeesus oli hänelle sanonut. Jeesus asettui toiselle puolelle, tarttui lyhyempään lautaan kiinni ja veti sen yhtä pitkäksi kuin toisenkin. Ja hän virkkoi Joosepille: No tee nyt mikä sinun on tehtävä. Ja isä Jooseppi näki tämän, ihmetteli ja syleili lapsukaista, suuteli häntä ja sanoi: Mikä onni, että Jumala antoi minulle tuon poikasen. __ __ __

Kun Jooseppi huomasi poikasen älyn ja miten hän varttui, päätti hän, että pojalle opetettaisiin kirjoitustaito ja lukutaito, ja vei hänet siis opettajalle. Opettaja sanoi Joosepille: Ensin tahdon opettaa hänelle kreikankieltä, sitten hepreankieltä. Sillä hän tiesi jo ennestään pojan älyn ja pelkäsi häntä; kaikissa tapauksissa hän kirjoitti aakkoset ja selitti niitä uutterasti pitkän aikaa, mutta poika ei vastannut hänelle mitään. Vihdoin Jeesus sanoi hänelle: Jos sinä oikea opettaja olet ja tunnet kirjaimet kunnollisesti, niin sano minulle A-kirjaimen merkitys, ja minä tahdon sanoa, mitä B merkitsee. Tämä suututti opettajaa ja hän nappasi poikaa kalloon. Mutta poikanen, johon koski, kirosi hänet, ja tuota pikaa opettaja meni tainnoksiin ja putosi maahan kasvoilleen. Mutta poikanen palasi takaisin Joosepin huoneeseen. Mutta Jooseppi murehtui ja kääntyi äidin puoleen: Älä laske häntä ulos ovesta; sillä ken hänet suututtaa, hänen täytyy kuolla. __ __ __

Muutaman ajan perästä sanoi taas toinen opettaja, Joosepin läheinen ystävä: Annappas minulle poikanen kouluun; ehkäpä minä voin ystävällisillä puheilla opettaa hänelle kirjaimet. Ja Jooseppi sanoi: Jospa sinulla rohkeutta lienee, veliseni, niin ota hänet mukaasi. Ja hän otti hänet mukaansa pelolla ja vavistuksella; poikanen lähti kernaasti mukaan. Ja kun poika uljaana astui kouluhuoneeseen, huomasi hän kirjan pulpetilla, ja otti sen ja luki ei ainoastaan kirjaimet, mitkä siinä seisoivat, vaan hän koroitti äänensä ja puhui täynnä pyhää henkeä ja opetti läsnäoleville lakia.

Mutta paljon väkeä, mikä kokoontunut oli, seisoi siinä ääressä ja kuunteli häntä, ja he ihmettelivät hänen oppinsa suloutta ja hänen sanojensa luontevuutta, että hän, alaikäinen lapsi, voi siten esiintyä. Mutta kun Jooseppi sen kuuli, kauhistui hän ja juoksi kouluun luullen, että tämäkin opettaja oli jo raajarikkona. Mutta opettaja sanoi Joosepille: Veliseni, minä otin poikasen oppilaakseni; mutta hän on täynnä korkeaa armoa ja viisautta, ja muuten minä rukoilen sinua, veliseni, ota hänet pois huoneeseesi. Kun poikanen tämän kuuli, naurahti hän hänelle ja sanoi: Koska sinä oikein olet puhunut ja oikean todistuksen antanut, niin sinun tähtesi parantukoon myöskin lyöty, ja samalla parantui myöskin toinen opettaja. Mutta Jooseppi otti poikasen ja meni huoneeseensa. __ __ __

Jooseppi lähetti poikansa Jaakobin sitomaan halkoja yhteen ja tuomaan kotia, ja poikanen lähti hänen mukaansa. Sillä aikaa kuin Jaakob keräsi risuja, pisti kyykäärme Jaakobin käteen, ja kun hän tuskasta kitui ja oli menehtymäisillään, astui Jeesus hänen luokseen ja puhalsi haavaan, ja samassa kipu loppui ja eläin halkesi, ja siitä hetkestä parani Jaakob. __ __ __

Kun muutaman ajan perästä huonetta rakennettiin ja suuri pauhu syntyi, seisahtui Jeesus kuuntelemaan ja meni sinne, ja kun hän siellä näki kuolleen makaavan, tarttui hänen käteensä ja sanoi: Mies, minä sanon sinulle, nouse ylös, tee työsi. Ja samassa mies nousi ylös ja kunnioitti pilttiä. Mutta kun kansa tämän näki, ihmetteli se ja sanoi: Tuo piltti on taivaasta kotoisin, sillä monta sielua hän on kuolemasta pelastanut, ja monta hän on vielä herättävä elämänsä aikana. __ __ __

Sen jälkeen oli Joosepin naapuruudessa sairas lapsi kuollut, ja hänen äitinsä itki kovasti. Jeesus kuuli, miten suuri valitus ja voihkina syntyi, ja riensi kiiruhtaen sinne ja tapasi lapsen kuolleena, ja hän kosketti lapsen rintaa ja sanoi: Minä sanon sinulle, lapsi, sinä et saa kuolla, vaan elää, ja sinun pitää olla äitisi luona. Ja samassa lapsi katsahti ylös ja hymyili. Mutta hän sanoi vaimolle: Nosta se ylös ja anna sille maitoa ja ajattele minua. Ja ympärillä seisova väki oli ihmeissään ja sanoi: Totisesti tämä poika oli joko Jumala tai jumalan enkeli; sillä jokainen hänen sanansa on valmis tosiasia. Ja Jeesus läksi sieltä pois ja rupesi leikkimään muitten poikien kanssa. __ __ __

Kun Jeesus palasi koulusta kotia, näki hän verstaan ja nuoren miehen, joka kasteli vaatteita ja monenlaisia harmaita liinoja kattilassa, samalla kuin hän käsitteli kutakin kappaletta tilaajan halun mukaan. Jeesus-poikanen astui nyt siihen, nuorukaisen tehdessä työtään, ja otti omasta puolestaan erään siellä viruvan huivin ja heitti sen kattilaan, joka oli täynnä indigoa. Kun nuorukainen huomasi, että huivit olivat pilaantuneet, kirkaisi hän ääneen ja karkasi Herran Jeesuksen kimppuun ja sanoi: Mitä sinä, Maarian poika, olet minulle tehnyt ja saattanut minut huonoon huutoon kaupungin väestön keskuudessa; jokainen on pyytänyt sopivan värin, ja sinä tulet tähän ja pilaat kaikki! Herra Jeesus vastasi: Minkä huivin värin sinä tahtonetkaan saada muutetuksi, sen minä tahdon sinulle muuttaa. Ja hän ryhtyi nostamaan vaatteita kattilasta; kaikki oli värjätty siihen väriin, niihin värjääjä tahtoi, kunnes hän kaikki oli nostanut ylös. Kun juutalaiset nämä ihmeet ja merkit näkivät, ylistivät he Jumalaa. __ __ __

Kun hän oli kahdentoista vuoden vanha, menivät hänen vanhempansa tavan mukaan pääsiäisjuhlille matkatoveriensa kanssa ja juhlien jälkeen he palasivat kotiaan, ja kotimatkalla Jeesus poikkesi Jerusalemiin. Mutta hänen vanhempansa luulivat, että hän kulki matkaseurueen mukana. Kun he olivat kulkeneet yhden päivämatkan, hakivat he häntä sukulaistensa joukosta, ja kun he eivät häntä löytäneet, tulivat he murheellisiksi ja palasivat taas kaupunkiin ja hakivat häntä ja kolmantena päivänä he löysivät hänet istuvana temppelissä, opettajien keskellä, kuinka hän lakia selitti ja he kysyivät. He huomasivat kaikki ja ihmettelivät, kuinka hän, joka vielä oli poikanen, johdatti kansan vanhimmat ja opettajat toisille ajatuksille selittäessään lain pääkohtia ja profeettojen lauseita. Silloin astui hänen äitinsä Maaria esille ja sanoi hänelle: Miksis olet tämän tehnyt, lapsukaiseni? Katso, me olemme sinua haikeasti hakeneet. Jeesus vastasi hänelle: Miksi te haette minua, ettekö tiedä että minun täytyy olla siinä, mikä minun isälleni kuuluu. Kirjanoppineet ja farisealaiset sanoivat: Oletko sinä tämän poikasen äiti? Hän vastasi: Minä se olen. He sanoivat hänelle: Autuas olet sinä vaimojen joukossa, sillä Jumala on sinun ruumiisi hedelmän siunannut, sillä moista ihanuutta ja moista kuntoa ja moista viisautta emme ole nähneet emmekä kuulleet.

Jeesus nousi ja seurasi äitiään ja oli vanhemmilleen alamainen. Hänen äitinsä kätki kaikki, mikä tapahtunut oli, sydämeensä. Mutta Jeesus varttui viisaudessa ja vuosissa ja armossa.

Hänelle olkoon kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen! Amen.

* * * * *

Jos Jeesus olisi käynyt Suomen tasavallan nykyaikaisia valtion oppilaitoksia, olisi varmaa varmempi, että hänellä joka lauantai olisi ollut jälkeenistumista uppiniskaisuudesta, röyhkeydestä j.n.e. Ja lopullisesti huolestuneelle isä Joosepille olisi annettu koulun puolesta kehoitus ottamaan poikansa pois koko luku-uralta. Israelilainen filosofi Tuomas ei ole, innossaan elävästi kuvata Jumalan oman pojan äkkikypsyyttä ja hänen merkillistä kykyään jo nuorena poikana hämmästyttää ympäristöä aina onnistuneilla ihmetöillä, muistanut siveysopin alkeellisimpiakaan vaatimuksia. Mutta eihän Tuomas ole ainoa, jolle tällaisia erehdyksiä on tapahtunut. Kanoniset evankelistatkin antavat Jeesuksen tylysti puhutella äitiään, ja äiti puolestaan, kaikista Jeesuksen tekemistä ihmeistä huolimatta, ei ymmärrä häntä arvostella muuksi kuin tavalliseksi lapseksi, ja ihmisille Maaria sanoo pojastaan, että hän on hullu.

Näille kirjailijoille on annettava anteeksi. Heillä oli huono pää, mutta hyvä sydän. He tekivät työtä vain Jumalan kunnian ylistämiseksi.

Paavalin ja Teklan teot.

Niinkuin nykyaikaisessa ranskalaisessa kirjallisuudessa "aviorikokset" ovat kertomusten pääaiheita, niin alkukristittyjen novelleissa "aviolakko" näyttelee pääroolia. Kristinoppi vaikutti ylenpalttisella hentomielisyydellään aluksi etupäässä naisiin. Apostolien ja ensimmäisten saarnaajien ympärillä kihisi naisia, kaikesta päättäen hysteriaan taipuvia. Naisten avulla kristinoppi noin vuonna 500 j.Kr. vihdoinkin voitti ja sulatti itseensä vaarallisen kilpailijansa Mithras-opin, jonka miehekkäämpää sävyä varsinkin legioonasotilaat intohimoisesti kannattivat.

Pelkkiä mielikuvituksen tuotteita eivät liene nuo yhä uusiintuvat kertomukset apostoleilla aviovaimoista, jotka luopuivat miehistään ja lapsistaan ja varhaisesta aamusta myöhään iltaan juoksivat kokouksissa, suutelivat apostolien jalkoja, heidän kahleitaan, heidän käsiään. Loistavia perhekuvauksia sisältävät varsinkin Indian apostolin Tuomaan teot. Erinomaisen hienotunteisten aviomiesten kaikki houkutukset, pyynnöt ja rukoukset olivat turhat; vaimot, jotka olivat vuosikymmeniä eläneet onnellisissa avioliitoissa, jättävät miehensä, kotinsa ja lapsensa ja seuraavat saarnaajaa matkoilla, seurustelevat hänen kanssaan vankiloissa, joskus kärsivät hänen kanssaan kidutuksia ja teloituksia. Saarnaajia eivät mitkään perheonnettomuudet järkytä; manaten he vaativat, että aviovaimojen täytyy pontevasti torjua kaikkia miestensä lähentelemisiä. Pidättyväisyys avioelämästä, maallisen lemmen lakko on kristityn velvollisuus.

Olivatko näitten naisten ja saarnaajien suhteissa eroottiset tunteet vaikuttamassa? Yhdistikö heidät toisiinsa jonkinlainen sublimeerattu lemmentunne? Ehkä jonkinlainen itsetiedoton hellä suhde. Mutta harvoin saa lukea kirjallisuutta, jossa "elämän puhtaus" on niin sydämen pohjasta ylistettyä kuin näissä apostolien teoissa. Saattaahan olla mahdollista, että kuolevan kansan keskuudessa voi tavata olioita, joille lemmenlakko on luonnollista ja puhdasta. Useimmiten lemmenlakko on epäpuhtauden huippu.

Saattoihan toiselta puolen se sukupuolielämän hurjastelu, joka ajanlaskumme alussa vallitsi koko silloisessa maailmassa, tympäistä ruumiillisesti heikkoja tai henkisesti kehittyneitä henkilöitä, niin että he inholla käänsivät selkänsä maailmalle ja vapaaehtoisesti tekivät lemmenlakon.

Kreikkalaiset tarut kertovat vain lemmestä, ja yhä vain lemmestä ja jumalien aviorikoksista, kristityt legendat yhtä mittaa lemmenlakosta. Mutta maallinen lempi sittenkin on molempien "lempiaihe". Kristittyjen negatiivinen lempi ehkä vieläkin kiihkoisempi kuin kreikkalaisten positiivinen, kevyt lempi.