Part 68

[45] Suurin osa oppineita on tässä suhteessa lasten kaltaisia. Heidän laaja oppineisuutensa johtuu vähemmän aatteiden kuin mielikuvien paljoudesta. Päivämäärät, ominaisnimet, paikat ja kaikki erinäisesineet, joihin ei liity mitään aatteita, pysyvät muistissa ainoastaan niiden sanamerkkien avulla, ja harvoin he muistavat jonkun näistä seikoista, elleivät samalla muistele sen lehden etu- tai takasivua, mistä sen ensin ovat lukeneet tai sitä muotoa, jossa sen ensi kerran näkivät. Sen kaltaista jotenkin oli tiede viime kuluneilla vuosisadoilla; meidän vuosisatamme tiede on toisenlaista. Ei enää tutkita, ei enää tehdä havaintoja: uneksitaan ja tarjotaan meille täydellä todella filosofian asemesta joitakin pahoja unia. Minulle kenties huomautetaan, että minäkin uneksin; sen myönnän; mutta mitä muut varovat tekemästä, sen teen minä tarjoten unelmani pelkkinä unelmina, jättäen lukijan ratkaistavaksi, onko niissä jotakin hyödyllistä hereillä oleville.

[46] Rousseau erehtyy tässä kysymyksessä olevan sadun järjestysluvun suhteen, se näet on kokoelman toinen satu. Suomeni huom.

[47] Suomentaja on tekijän yksityisiin sanoihin kajoovan kritiikin vuoksi luopunut runomittaisesti suomentamasta tätä satua sekä vertailun varalle liittänyt suomennokseen alkukieliset säkeet. Suoment. huom.

[48] Katso La Fontainen satuja, I kirja, 5:s satu. Suoment. huom.

[49] Quintil. lib. I, cap. 1. [Ennen kaikkea tulee varoa sitä, ettei hän rupea vihaamaan opintoja, joita vielä ei kykene rakastamaan ja ettei niitä kohtaan kerta saatu katkeruus jatku vielä alaikäisyyden lakattua.]

[50] Molièren kirjoittama komedia. Suoment. huom.

[51] Tällaisessa tapauksessa saattaa vaaratta vaatia lapselta totuutta, sillä se silloin hyvin tietää, ettei se voisi sitä peittää ja että, jos se uskaltaisi sanoa valheen, tämä heti näytettäisiin toteen.

[52] Suomeksi: Tässä eivät ole sen juuret.

[53] Rousseau tarkottaa tässä John Locken teosta: _Some thoughts concerning education_ (Lontoo, 1693), jolla on ollut suuri vaikutus koko uudempaan pedagogiikkaan. Suoment. huom.

[54] D'Alembertille kirjotetussa näytelmiä käsittelevässä kirjeessä. (Lettre à M. d'Alembert sur les Spectacles.)

[55] Eiväthän maalaislapset ulkona valitse kuivaa kohtaa istuutuakseen tai loikoakseen, eikä koskaan ole kuultu, että maaperän kosteus yhtäkään niistä olisi vahingottanut. Jos kuuntelee lääkärien mielipiteitä tässä suhteessa, luulisi villi-ihmisten olevan vallan vaivasia luuvalon potijoita.

[56] Rousseau ei tässä tarkota nykyaikana käytännössä olevan vasikka-rokon, vaan hänen aikuisensa ihmisrokon istuttamista. Suoment. huom.

[57] Tämä pelko näyttäytyy erittäin seivästi suurien auringonpimennysten aikana.

[58] Tässä esitän vielä toisen syyn; sen on hyvin selittänyt eräs filosofi, jonka teosta usein siteeraan ja jonka suuret näkökannat vielä useammin minun omaa näköpiiriäni laajentavat.

"Kun erityisten asianhaarojen vallitessa emme voi saada tarkkaa käsitystä etäisyydestä ja kun emme voi arvata esineiden suuruutta, tai oikeammin niiden meidän silmiimme luomaa kuvaa, muun nojalla kuin näkökulman, niin on välttämätöntä, että erehdymme esineiden suuruuden suhteen. Jokainen on kokenut, että matkustaessamme yöllä luulemme lähellä olevaa pensasta kaukana olevaksi puuksi tai päinvastoin kaukaista puuta läheiseksi pensaaksi. Samoin, ellemme tunne esineiden muotoa, ja koska siis tämän nojalla emme voi saada mitään käsitystä niiden etäisyydestä, on välttämätöntä, että erehdymme. Kärpänen, joka lentää nopeasti muutaman tuuman päässä silmiemme ohi, näyttäisi tässä tapauksessa hyvin pitkän matkan päässä olevalta linnulta. Hevonen, joka liikkumatta seisoisi keskellä kenttää ja joka olisi esimerkiksi samanlaisessa asennossa kuin lammas, näyttäisi meistä lampaalta, niin kauan kuin emme tietäisi, että se on hevonen. Mutta heti kun saisimme sen tietää, se näyttäisi samassa tuokiossa hevoselta ja heti paikalla torjuisimme ensimäisen käsityksemme."

"Joka kerta kun yöllä on tuntemattomissa seuduissa, missä ei voi tietää etäisyyksiä ja missä ei pimeän vuoksi voi tuntea esineiden muotoa, on lakkaamatta vaarassa erehtyä esiintyvien seikkojen suhteen. Siitä johtuu pelko ja jonkunlainen sisäinen kauhu, jonka yön pimeys herättää melkein kaikissa ihmisissä. Siitä johtuu myös usko aaveihin ja jättiläismäisiin ja hirvittäviin hahmoihin, joita niin moni sanoo nähneensä. Heille vastataan tavallisesti, että nuo hahmot olivat ainoastaan heidän mielikuvituksensa synnyttämiä. Mutta saattoivatpa heidän silmänsä todella sellaisia nähdä, ja onpa tämä hyvin mahdollista. Sillä joka kerta, kun voidaan arvostella jonkun esineen suuruutta ainoastaan sen kulman nojalla, jonka se luo silmään, on välttämätöntä, että tämä tuntematon esine suurenee siinä määrin kuin sitä lähestytään. Ja jos havaitsija, joka ei tunne näkemäänsä eikä voi päättää kuinka kaukana se on hänestä, on ensin ollessaan kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen askeleen päässä siitä luullut sen olevan ainoastaan muutaman jalan korkuisen, huomaa hän sen, tultuaan sitä niin lähelle, että vaan on muutaman jalan päässä siitä, monen sylen korkuiseksi, mikä epäilemättä häntä hämmästyttää ja pelästyttää, kunnes hän viimein koskettelee esinettä tai tuntee sen. Sinä hetkenä, kun hän huomaa, mikä tämä esine todella on, joka hänestä näytti suunnattoman suurelta, se äkkiä pienenee ja näyttää luonnollisen suurelta. Mutta jos hän pakenee eikä rohkene lähestyä, on varmaa, ettei hänellä ole muuta käsitystä tästä esineestä kuin se, minkä hänen silmässään syntynyt kuva tarjosi, ja että hän todella on nähnyt sekä suuruudeltaan että kooltaan jättiläismäisen ja hirvittävän esineen. Usko kummituksiin perustuu siis luontoon, eikä se riipu, kuten filosofit luulevat, yksinomaan mielikuvituksesta." (Buffon, Hist. Nat. IV, s. 22.)

Olen koettanut tekstissä näyttää toteen, miten usko kummituksiin kuitenkin osaksi riippuu mielikuvituksesta; ja mitä tulee tässä kohdin esitettyyn syyhyn, on selvää, että tottumus liikkumaan yöllä on opettava meitä oikein erottamaan niitä harhanäkyjä, jotka ulkomuotojen samankaltaisuus ja etäisyyksien erilaisuus pimeässä synnyttävät silmissämme. Sillä vaikka vielä onkin tarpeeksi valoisa, jotta voimme erottaa esineiden ääripiirteet, ja koska ollessamme kauempana esineestä, sen ja meidän välillä on suurempi ilmakerros, näemme aina tämän esineen sitä himmeämpänä kuta kauempana se on meistä. Kun sen tiedämme, on tämä tieto ja saavutettu tottumus riittävä suojelemaan meitä siitä erehdyksestä, jonka Buffon tässä on selvittänyt. Annettakoon mille selitykselle tahansa etusija, on minun metodini kuitenkin aina tehoisa, minkä seikan kokemus täydesti todistaa.

[59] Tottumus ei synnytä intohimoa.

[60] Lasten harjoittamiseksi tarkkaavaisiksi ei pidä niille koskaan sanoa muuta kuin sellaista, minkä ymmärtäminen niille tuottaa tuntuvaa ja nykyhetkellistä hyötyä. Ennen kaikkea tulee välttää pitkäveteisyyttä; älköön koskaan tuhlailtako turhia sanoja, mutta puheessa ei myöskään saa olla himmeyttä eikä väärinkäsitystä aiheuttavaa.

[61] Mytologinen viittaus taruun, joka kertoo, miten Diomedes ja Odysseus yöllä karkasivat trojalaisten liittolaisen Rhesoksen telttaan ja ryöstivät hänen kauniit orhinsa. Suoment. huom.

[62] Tasapaino-oppi. Suoment. huom.

[63] Kuuluisa Pariisissa asuva tanssinopettaja, joka hyvin tunsi yleisönsä ja viekas kun oli, teki taitonsa luonnottoman teeskennellyksi sekä antoi sen käydä hyvinkin arvokkaasta, seikka, jota kyllä näennäisesti pidettiin naurettavana, mutta josta häntä itse pohjalta mitä syvimmin kunnioitettiin. Toisen yhtä pintapuolisen taiteen alalla näkee vielä tänään vaeltavan näyttämötaiteilijan esittävän vaikutusvaltaista, mutta samaa houkkiomaista henkilöä, ja siinä onnistuvan aivan yhtä hyvin. Tämä menettelytapa onnistuu aina Ranskassa. Oikea kyky, joka on vaatimattomampi ja kerskailematon, ei siellä menesty. Vaatimattomuutta pidetään siellä tyhmyrien hyveenä.

[64] Kävelimme maalla, kuten heti nähdään. Kävelyt kaupungin julkisissa puistoissa ovat turmiolliset kummankin sukupuolisille lapsille. Siellä ne näet alkavat tulla turhamielisiksi ja haluta päästä huomatuiksi. Luxembourgin, Tuileriain ja etenkin Palais Royalin puistoissa Pariisin kaunis nuoriso saa tuon hävyttömän ja houkkiomaisen ulkonäön, joka saattaa sen niin naurettavaksi sekä ivatuksi ja kammotuksi koko Europassa.

[65] Yhdenlaajuisia. Suoment. huom.

[66] Elenäytelmästä. Suoment. huom.

[67] Seitsenvuotias poika on tämän jälkeen tehnyt vielä suurempia ihmeitä tässä suhteessa.

[68] Ranskalaisia nuottien nimiä. Suoment. huom.

[69] Vertaa: _Pausanias_, Arkadia; katso myöskin alempana mainittua kohtaa Plutarkoksesta.

[70] Horatius, Ep. I: 2, 27 (syntyneet ainoastaan syömään maan hedelmiä). Suoment. huom.

[71] Tosin on siitä jo monta vuosisataa kulunut, kun Mallorcan asujamilla oli tämä tapa; se oli yleinen niinä aikoina, jolloin he olivat kuuluisia linkoojina.

[72] Tiedän että englantilaiset suuresti kehuvat kansansa inhimillisyyttä ja hyvää luonnetta; he sanovatkin kansaansa _Good natured people_'ksi (hyvänluonteiseksi kansaksi). Mutta turhaan he tätä huutavat, minkä jaksavat, ei kukaan sitä toista heidän jälkeensä.

[73] Banianit, jotka pidättäytyvät kaikesta lihansyönnistä vielä ankarammin kuin tulenpalvelijat, ovat melkein yhtä lempeät kuin nämä. Mutta kun heidän siveellisyytensä ei ole yhtä puhdas ja kun heidän jumalanpalveluksensa ei ole yhtä järkevä, eivät he ole heidän kuntoisiaan.

[74] Toinen niistä henkilöistä, jotka ovat kääntäneet tämän kirjan englannin kielelle, huomauttaa minun tässä kohden erehtyneeni, ja molemmat ovat korjanneet erehdykseni. Sekä teurastajat että kirurgit kelpaavat todistajiksi, mutta edellisiä ei hyväksytä valamiehistöön eikä rikostuomareiksi; kirurgit taas näihin toimiin hyväksytään.

[75] Vanhojen historioitsijain teokset ovat täynnä näkökohtia, joita voisi käyttää hyväkseen, joskin ne tapahtumat, joihin niiden sanotaan perustuvan, olisivat epätodet. Valitettavasti emme osaa hankkia itsellemme mitään oikeata hyötyä historian luvusta. Oppinut kritiikki nielee kaiken; ja kuitenkaan ei ole ollenkaan tärkeätä, että joku seikka todella on tapahtunut, kunhan siitä vaan saa hyödyllisen opetuksen. Järkevien ihmisten tulee pitää historiaa tarusarjana, jonka moraali on hyvin ihmissydämen mukainen.

[76] Tottumuksen valta johtuu ihmiselle olennaisesta velttoudesta, joka lisääntyy, kuta enempi antaudutaan siihen. Osataan helpommin se, mikä jo kerran on tehty; kun tie kerran on raivattu, on sitä helppo kulkea. Niinpä huomaamme tottumuksen vallan olevan hyvin suuren vanhuksiin ja velttoihin nähden, hyvin pienen nuorisoon ja vilkkaisiin ihmisiin nähden. Sen vaikutus soveltuu ainoastaan heikoille sieluille, jotka se päivä päivältä saattaa yhä heikommiksi. Ainoa tottumus, joka on lapsille hyödyllinen, on se että ne vaikeudetta mukautuvat olojen välttämättömyyteen, ja ainoa aikaihmisille hyödyllinen tottumus on se, että he vaikeudetta mukautuvat järjen vaatimuksiin. Jokainen muu piintynyt tottumus on ilmeinen epäkohta.

[77] Tämä isä oli Belle-Islen marsalkka, ja hänen poikansa Gisors'in kreivi. Suoment. huom.

[78] En ole voinut pidättäytyä nauramasta lukiessani herra de Formeyn kritiikkiä tästä pienestä jutusta. "Tuo silmänkääntäjä", näin hän sanoo, "joka suuttuu lapsen kilpailusta ja joka vakavasti soimaa sen opettajaa, on Émilen piiriin kuuluva henkilö." Tuo sukkela herra de Formey ei ole voinut arvata, että tämä pieni kohtaus oli varta vasten valmistettu ja että silmänkääntäjää oli edeltäpäin neuvottu, mitä osaa hänen piti näytellä; todellakaan en ole tätä tullut maininneeksi. Mutta kuinka monta kertaa olen sen sijaan selittänyt etten kirjoita henkilöitä varten, joille pitää sanoa kaikki.

[79] Olisiko minun pitänyt olettaa että joku lukijoistani olisi ollut kyllin typerä, jotta ei olisi huomannut tätä nuhdesaarnaa sanasta sanaan kasvattajan sanelemaksi erityisiä tarkoituksiaan varten? Olisiko voitu pitää minua niin typeränä, että itse olisin kuvitellut silmänkääntäjän luonnostaan näin puhuvan! Olenpa luullut ainakin omistavani tuon vaatimattoman taidon antaa ihmisten puhua säätynsä hengen mukaisesti. Katsokaa vielä seuraavan kappaleen loppua. Olisihan tässä jo pitänyt olla vallan tarpeeksi sanottu kelle muulle tahansa kuin herra de Formeylle.

[80] Tämä nöyryytys ja nämä ikävyydet ovat siis minun aiheuttamiani eikä silmänkääntäjän. Koska herra Formey tahtoi vielä eläessäni anastaa tämän kirjani ja painattaa sen yksinkertaisesti siten, että siitä olisi pyyhkinyt pois minun nimeni ja pannut oman nimensä sijaan, olisi hänen ainakin pitänyt vaivata itseään, en sano sitä kirjoittamalla, vaan lukemalla se.

[81] Olen usein huomannut että se, joka lapsille laskettelee oppineita selityksiä, vähemmin ajattelee että ne häntä kuuntelisivat, vaan puhuu etupäässä aikaihmisille, jotka ovat läsnä. Olen aivan varma tästä asiasta, sillä olen sen kokenut itseni suhteen.

[82] Kun tahdomme antaa lapselle jonkun selityksen, on vähäinen asiaan johtava valmistus omansa kiinnittämään sen tarkkaavaisuutta.

[83] Vaikka eivät kaikki ne viinit, joita _Pariisin_ viinikauppiaat vähittäin myyvät, ole lyijyhappeutuman sekaisia, ovat ne kuitenkin harvoin vapaat lyijystä. Näiden kauppiaiden astioiden reunat näet ovat lyijyllä päällystetyt, ja niissä säilytetty viini, ollessaan kosketuksessa tämän lyijyn kanssa, liuottaa siitä aina osan. On omituista että poliisi kärsii näin ilmeistä ja vaarallista väärinkäytöstä. Mutta on totta että varakkaat henkilöt eivät ollenkaan juo noita viinejä ja että he siis varsin vähän joutuvat vaaraan tulla myrkytetyiksi.

[84] Kasvishappo on hyvin heikkoa. Metallihappo taas, varsinkin väkevä, ei sulaudu yhteen porisematta.

[85] Petronius. (Haluan ainoastaan sellaista omaisuutta, jota kansa minulta kadehtii.)

[86] Aika menettää oikean mittansa, kun intohimomme mielivaltaisesti pyrkivät määräämään sen kulkua. Viisaan kellona on hänen mielialansa tasaisuus ja sielunrauhansa. Joka hetki on hänelle sopiva, eikä hän koskaan laiminlyö määräaikaansa.

[87] Mieltymys maaseutuun, jota oletan oppilaassani olevan, on luonnollinen seuraus hänen kasvatuksestaan. Muuten, kun ei hänessä ole vähääkään tuota itserakkautta ja komeilunhalua, joka niin suuresti miellyttää naisia, nämä eivät häntä hemmottele yhtä paljon kuin muita lapsia. Siis hän ei viihdykään erittäin hyvin heidän seurassaan eikä siitä tule hemmotelluksi, hän kun ei vielä kykene tuntemaan sen tarjoamaa viehätystä. Olen hyvin varonut opettamasta häntä suutelemaan naisten kättä ja sanomaan heille mauttomia kohteliaisuuksia, jopa osottamaan heille suurempaa kunnioitusta kuin miehille. Olen näet asettanut rikkomattomaksi laikseni sen, etten vaadi häneltä mitään, jota hän ei täysin perusteellisesti käsitä, eikä lapsella ole mitään syytä kohdella toista sukupuolta paremmin kuin toista.

[88] Kirjoituksessa: "Discours sur l'inégalité".

[89] Pidän mahdottomana että Europan suuret monarkiat vielä kauan voisivat pysyä pystyssä. Kaikilla niillä on ollut loistoaikansa, ja jokainen valtio, jolla on loistoaikansa, lähenee häviötään. Tätä mielipidettäni tukevat vielä erityisemmät syyt. Mutta tässä ei ole oikea paikka niitä esittää, varsinkin kuin jokainen erittäin hyvin ne tuntee.

[90] Rousseau tarkoittaa tässä prinssi Kaarle Edvardia, Jaakko toisen pojanpoikaa. Suoment. huom.

[91] Mutta olettehan itse kirjailija, joku huomauttanee minulle. Paha kyllä, niin on laita, sen tiedän. Ja erhetykseni, jotka luulen tarpeeksi sovittaneeni, eivät anna aihetta muille samanlaisiin joutua. Minä en kirjoita puolustaakseni erehdyksiäni, vaan estääkseni lukijoitani niitä seuraamasta.

[92] Apotti de Saint-Pierre. Suoment. huom.

[93] Muinaiskansoilla ei ollut räätälejä; naiset valmistivat kodissa miesten vaatteet.

[94] Juven. Sat. II, 53. [Harvat (meistä naisista) painivat ja elävät painijan ravinnosta. Te (miehet) taas kehräätte villaa ja kokoatte koreihin kehruut].

[95] Muinaiskreikkalainen taru kertoo että fryygialainen kuningas Midas Bacchuksen opettajaa, Seilenosta kohtaan osottamastaan kestiystävyydestä mainitulta jumalalta sai palkinnoksi luvan toivoa itselleen mitä vaan halusi. Midas toivoi silloin että kaikki, mitä hän kosketti, muuttuisi kullaksi. Tämä toivomus toteutuikin, mutta hänen täytyi pian anoa, että tämä toivomus raukeaisi; hän näet muuten olisi kuollut nälkään, kun ruokakin hänen käsissään muuttui kullaksi. Taru kertoo vielä että Midas kerran arvostellessaan Apollo jumalan ja Panin soittoa, antoi etusijan jälkimäiselle; siitä Apollo niin pahastui, että antoi Midakselle kasvaa parin aasinkorvia, joita peittääkseen poloisella kuninkaalla oli paljo vaivaa ja harmia. Suoment. huom.

[96] Sittemmin olen saavuttanut päinvastaisen kokemuksen, tehtyäni tarkemman kokeen. Säteiden taittuminen vaikuttaa kehänmuotoisesti, ja sauva näyttää paksummalta vedessä olevasta kuin sen yläpuolella olevasta päästä. Mutta tämä ei ollenkaan muuta perusteluni pätevyyttä, ja johtopäätökseni on siltä yhtä oikea.

[97] "Kaupungissa asuvat", sanoo Buffon, "ja rikkaiden lapset, jotka ovat tottuneet runsaaseen ja vahvaan ruokaan, saavuttavat tämän kypsyneisyyden tilan aikaisemmin. Maalla asuvat sekä köyhän rahvaan lapset ovat tässä suhteessa myöhästyneitä, niiden ravinto kun on huonoa tai liian niukkaa; niiden kehitys kestää kaksi tai kolme vuotta kauemmin". Hist. Nat. XV, s. 238. Myönnän että tämä huomio on oikea, mutta luulen itse ilmiöstä annettua selitystä vääräksi, sillä seuduissa, missä maalaisasukkaat syövät hyvää ruokaa ja paljon, kuten esim. Vallisin kanttonissa, jopa muutamissa Italian vuoriseuduissa, kuten Friaulissa, on sukupuolen kypsyys paljon myöhäisempi kuin kaupungeissa, missä ihmiset komeilunhaluaan tyydyttääkseen usein noudattavat ruokansa suhteen mitä suurinta säästäväisyyttä ja missä useimmilla on, kuten sananlasku sanoo, samettitakki, mutta tyhjä vatsa. Ihmetellen näkee vuoriseuduissa suuria nuorukaisia, jotka ovat vahvoja kuin aikamiehet, mutta joiden ääni vielä on naisellisen kimakka ja leuka parraton, sekä täysikasvuisia tyttöjä, jotka muuten ovat hyvin kehittyneitä, mutta joissa ei ilmene mitään sukupuolen varttumisen merkkiä. Tämä ero näyttää minusta johtuvan yksistään siitä, että heidän tapojensa yksinkertaisuudessa mielikuvitus pysyy kauemmin levollisena, pannen vasta myöhemmin heidän verensä kuohuksiin ja tehden heidän varttumisensa hitaammaksi.

[98] Käsikirjoituksessa tämä kohta kuuluu: jos niitä (s.o. enkeleitä) on olemassa. Tekijä on luultavasti ulkoa tulleen vaikutuksen johdosta muuttanut tuon alkuperäisen lauseen. Petitain'in huom.

[99] Vergilius, Aeneis, I. Itse hyvin tuntien kärsimyksen, olen oppinut auttamaan kärsiviä. Suoment. huom.

[100] Nämä olosuhteet näyttävät tätä nykyä hieman vaihtuvan: valtioiden tila tuntuu käyvän varmemmaksi, ja ihmiset tulevat samalla kovasydämisemmiksi.

[101] Epiktetos oli huomattava stoalainen filosofi, joka eli ensimäisellä vuosisadalla j.Kr. Hän oli mahtavan Epafroditoksen orja. Suoment. huom.

[102] Kiintymys voi olla vailla vastakiintymystä, mutta ystävyys ei koskaan voi olla vailla vastaystävyyttä. Ystävyys näet on vaihto, on sopimus, kuten muut, mutta se on kaikkein pyhin sopimus. Sanalla ystävä ei ole muuta vastinetta kuin se itse. Jokainen ihminen, joka ei ole ystävänsä ystävä, on kieltämättä konna; ystävyys näet on saavutettavissa ainoastaan todellisen tai taitavasti teeskennellyn ystävyyden avulla.

[103] Käskyllä kohdella toisia niin kuin tahdomme että he meitä kohtelisivat on oikea perustuksensa ainoastaan omassatunnossa ja tunteessa. Sillä mikä järkisyy saattaisikaan minua toimimaan vallan kuin olisin toinen ihminen, varsinkin kun olen varma siitä, etten koskaan ole oleva vallan hänen tilassaan. Ja kuka minulle takaa, että, seuratessani aivan uskollisesti tätä ohjetta toiset noudattavat sitä minun suhteeni? Häijy ihminen käyttää hyväkseen oikeamielisen rehellisyyttä ja omaa epärehellisyyttään. Hän olisi hyvin mielissään siitä, että kaikki muut olisivat oikeamielisiä, paitsi hän itse. Sanottakoon mitä tahansa, niin ei tämä sopimus ole edullinen hyville. Mutta toisin on laita, jos sielun uhkuva ulospäin pyrkivä voima saattaa minut asettumaan lähimäiseni sijaan, ja jos tunnen omia tunteitani ikäänkuin ne olisivat hänen tunteitaan, niin koetan poistaa hänestä kärsimykset, jotta en itse kärsisi. Harrastan hänen parastaan rakkaudesta itseeni, ja tämän käskyn järkisyy piilee siis itse luonnossa, joka panee minut tavottelemaan omaa mielihyvän- ja tasapainontilaa, olkoon sitten olopaikkani missä tahansa. Tästä teen sen johtopäätöksen, ettei ole totta, että luonnonoikeuden säädökset perustuisivat yksistään järkeen; niillä näet on vankempi ja varmempi pohja. Ihmisrakkaus, joka johtuu rakkaudesta itseemme, on inhimillisen oikeuden perus. Kaiken siveellisyyden summa on annettu evankeliumissa, joka on lain täyttämys.

[104] Kaikkien maiden lakien perusluonne on sellainen, että ne aina suosivat vahvempaa heikomman kustannuksella ja varakasta varattoman kustannuksella. Tämä epäkohta on välttämätön ja vailla poikkeusta.

[105] Tällaisia ovat esim. Davila, Guicciardini, Strada, Solis, Macchiavelli, jopa joskus de Thou. Vertot on melkein ainoa, joka on osannut maalata tekemättä muotokuvia.

[106] Yksi ainoa meidän historioitsijoistamme, joka suurin piirtein on jäljitellyt Tacitusta, on rohjennut jäljitellä Suetoniusta ja joskus Comines'in pikkupiirteitä. Juuri tämä seikka, joka lisää hänen teoksensa arvoa, on hänelle tuottanut meidän maassa ankaroita arvosteluja.

[Se ranskalainen historioitsija, jota Rousseau tässä tarkoittaa, on Duclos, Ludvig XI:nen elämäkerran kirjoittaja. Suoment. huom.]

[107] Lahjomattoman rehellinen. Suoment. huom.

[108] Pyrrhus, Epeiroksen kuningas, kuoli siten, että muuan vanha nainen Arguksessa viskasi katolta hänen päähänsä tiilikiven. Suoment. huom.

[109] Luulen rohkeasti voivani lukea terveyden ja hyvän ruumiinrakennuksen niihin etuihin, jotka hänen kasvatuksensa on tuottanut, tai pikemmin niihin luonnonlahjoihin, jonka hänen kasvatuksensa on hänelle säilyttänyt.

[110] Pradon (s. 1698), ranskalainen traagillinen runoilija, keskinkertainen lahjoiltaan, mutta niin ylpeä, että väitti olevansa Racinen veroinen. Cotin (s. 1682), ranskal. saarnaaja ja kirjailija. Molemmat olivat Boileaun purevan kritiikin ja ivan esineenä. Suoment. huom.

[111] Muuten minun oppilaallani on varsin vähän vaaraa joutua tähän ansaan, häntä kun ympäröi niin paljon huvituksia, hänellä kun ei koskaan ole ollut ikävä, ja hän kun tuskin tietää mitä rahalla tehdään. Mutta jos lapsia ohjataan noilla kahdella vaikuttimella, itsekkäisyydellä ja turhamielisyydellä, ovat myöhemmin portot ja petturit käyttävät niitä hyväkseen saattaakseen heidät käsiinsä. Kun näkee lasten ahneutta kiihotettavan kilpapalkinnoilla, kun niille kymmenvuotisina julkisissa koulututkinnoissa jaellaan ylistelyä, saattaa päättää, miten heiltä kahdenkymmenvuotiaina ryöstetään kukkaro pelituvissa ja terveys huonoissa paikoissa. Saattaapa aina lyödä vetoa, että luokan etevin oppilas kerran on oleva suurin peluri ja irstailija. Niitä keinoja, joita ei lapsuudeniässä ole ollenkaan käytetty, ei voida nuoruudeniässä yhtä suuressa määrin väärinkäyttää. Mutta muistettakoon, että pysyvä periaatteeni on aina olettaa tapausta mitä pahimmaksi. Ensin koetan ehkäistä paheen syntymisen ja sitten oletan sen olemassaoloa, voidakseni sitä parantaa.

[112] Erehdyin; olenpa kohdannut yhden sellaisen, nimittäin herra Formeyn.

[113] Kuten jo kerran on ylempänä huomautettu, erehtyy Rousseau näiden satujen järjestyksen suhteen; satu heinäsirkasta on kokoelman ensimäinen, satu korpista toinen. Suoment. huom.