Aurelia

Aurinko painui juuri Välimereen. Lyhyttä hämärää seuraa tumma, pehmeä itämainen yö. Aurelia nojasi väsyneesti päätään leposohvan pielukseen. Yläkerran pylvässalista oli seinäver...

Johannesta oli jo hetken varrottu yläkerran salissa. Seinäverhot olivat edelleen syrjässä, ja tulisoihdut paloivat kaidepuun renkaissa. Kun Johannes vihdoin astui saliin, jossa...

Kun Aurelia oli tästä kaikesta kuullut, virkkoi hän Julialle: "Nyt voimme rauhassa palata kotiimme rakkaaseen Liibanoniin. Siellä on meidän paikkamme, siellä meitä tarvitaan. Va...