Part 2

Turhaan viisaalle verkkoa virität.

Koira ja Krokodiili.

Ne, jotka kavaloivat miestä viisasta, Ne tekee turhaa, saavat naurun palkaksi. Sanotaan koirain juosten juovan Niilistä, Etteivät krokodiilit heitä kiinni sais'. Niin krokodiili koiraa, joka juosten joi, 5 Puhuttel': latki mieltäs myöden viekkaammin Ja tännenmäksi tule, älä kavaluutt' Ollenkaan pelkää! Totta kyllä tulisin, Jollen mä tietäis' lihaani sun himoavan.

Satu 28.

Minlainen teko, senlainen kosto.

Kettu ja Haikara.

Ei ketään loukkaamaan, vaan joka loukannee, Saa samanlaisen sakon, satu muistuttaa.

Sanotaan ketun kutsunehen haikaran Pitoihin ensin, panneen lavian latukan, Ja siihen lientä vetelää, kuta nälissäns 5 Ei tainnut maistaa vieras: sitte haikara Taas kutsui ketun, kuivaa ruokaa puteliin Juur' täyteen sulloi, siitä saikin nokalla Kyll' tarpeeksensa: vieras näki nälkää vain Ja potun kaulaa turhaan nuoleskella sai. 10 Niin oudon linnun sanotaankin sanoneen: Jokainen esimerkkiins omaan tytyköön!

Satu 29.

Saita on oma surmaajansa.

Koira, Aarre ja Korpikotka.

Kyll' tämä satu sopii saidoille ja niill', Kut sääty-hylkyinä rikkaiksi pyrkivät.

Kuin koira kaivoi ihmisluita, aartehen Hän löysi, rikkonunna rauhan kuolleiden Hän kostoks' syttyi rikkauden himohon, 5 Juur' sopivaksi rikoksensa palkaksi. Näin aarteen vartojana unehutti pois Hän ruokans, kuoli nälkään. Kotkan sanotaan Sen nähdessänsä totisesti sanoneen: Kyll' syystä koira parka makaat raatona, 10 Kuin rikastua pyysit valtain rinnalle, Syntynyt kadulla, tunkiolla kasvanut.

Satu 30.

Älä ylhäisönäkään katso huonoa ylön!

Repo ja Kokko.

Syy ylhäistenkin alhaisii on pelätä, Sill' koston kyllä keksii nero sukkela.

Kuin kokko kerran ketun pojat pesäänsä Kanteli pojillensa raadeltaviksi; Niin emä perässänsä juoksi rukoillen, 5 Ett' tätä haikeutt' kurjalle ei tekisi. Tuo pilkkasi vain pesäpaikkans turvissa. Mutt' repo sieppas' soiton paimentulesta Ja teki reiskan ympärille koko puun, Näin kostaaksensa vihollisen verellä. 10 Niin kokko, perilliset pelastaaksensa, Rukoillen viepi revoll' sikiön terveenä.

Satu 31.

Kuin tyhmä toista pilkkaa, niin pian saapi vahingon.

Aasi pilkkaa metsäkarjua.

Kuin aasi kerran metsäkarjua kohtasi, Niin sanoi: terve veli! tuopa närkästyi Ja hyljäs' kunnian, kysyin, miksi valehtel'. Niin aasi laski suorons: jollet vertanais Mua pidä, sanoi, on tuo kärsäis kaltainen. 5 Jo karju aikoi jalon koston tehdänsä, Mutt' laski vihans: huokea kyll' ois kostaani, Hän sanoi, vaan en huoli hylkyyn koskea.

Satu 32.

Kansakunnan vaivat koskevat alamaisia.

Sammakot kuin pelkäävät härkäin taistelua.

On alhaisilla vaivaa valtain riidoista. Sammakko suossa näki härät kuokkivan; Voi, sanoi, kuinka suuri meille surkeus On tuleva; ja toinen kysyi, miksi niin, Kosk' härät karjan vallasta vain taistelee 5 Juur' keskenänsä, muutoin kaukan' elävät Ja ovat eri luontoiset ja laatuiset. Mutt' joku laidun-vallastansa sortunut On valmis suossa piilopaikkaa hakemaan Ja meitä kovill' sorkillansa sotkemaan: 10 Näin meidän henkeen koskee heidän riitansa.

Satu 33.

Katso eteesi keneen luotat.

Poutahavukka ja Kyhkyiset.

Se, joka häijyn huomaan itsens uskonee, Hän avun siaan saapi surman surkian.

Kuin lennollansa kiiruisella kyhkyiset Henkensä usein pelastivat haukalta; Niin neuvokeinon rosvo väänsi vilpiksi, 5 Ja petti turvattomat kavaluudella: Miks' elämänne hätäillessä vietätte? Tehkää mä kuninkaaksi, liitto lyökämme, Kyllä mä teidät vääryydestä varjelen. Tuot' uskoen valtaan antauvat havukan, 10 Ku, vallan saanunn', alkoi sitä harjottaa Heit' yksitellen järjestänsä repien. Niin jäänyt sanoi: Syystä meitä surmataan.

Toinen Kirja.

Esitys:

Aisoopon tapa osotteilla neuvoa, Eikä hän muuta tarinoilla tarkoita, Kun erhetyksii ojennella ihmisten Ja ahkerasti teroitella neroa. Mikä siis vainkin lienee jutun aineena, 5 Kuin suotuinen vain kuulla, totta tarkottaa, Se arvon antaa, eikä nimi tekijän. Myös vanhan minä tapaa seuraan huolella, Vaan mieli tehnee jotain väliin pistämään Tai jospa huviks' jonkun sanan muuttamaan, 10 Sen pyydän lukijani suomaan hyväksi. Niin lyhyys tulee sulle suosion maksamaan: Mutt' ett'ei ikävyyttäis' tarjosanani, Niin neuvokaamme himoavalta kieltämään Ja tarjoillaan ujoille, kut' ei pyytäneet. 15

Satu 1.

Saapi siivous palkinnonkin.

Mulli, Leijona ja Rosvo.

Kuin leijo seisoi mullin päällä kaadetun, Niin tuli rosvokin osaansa tahtomaan; Kyll', sanoi, antaisin jollet ois oppinut Its' ottamaan, pois konna! Sattui tulemaan Juur' samaan paikkaan siivo matkamies, 5 Ku pedon nähtyänsä kohta pakeni. Niin lempiästi lausui tälle: rohkene! Tul' ota osa, jonka sinun siivolles Mä määrään: selkäpalan sitte jakaili Ja meni metsän luokse päästäin ihmisen. 10

Kyll' esimerkki kaunis on ja kiitetty, Mutt' ahne nähdään rikkaan', ujo köyhänä.

Satu 2.

Kaltaisensa kunkin kaunis.

Ämmä ja Tyttö Miehen kaltaisina.

Niin näinkin miehet vaimoväeltä kiskotaan, On syynä rakkaus, sen näyttää satumme. Mies keski-ikäisenä ämmään rakastui, Ku peitti ikäns kauniill' helleydellä; Mutt' kaunis tyttö myöskin veti sydäntä. 5 Kuin kumpikin hänt' tahtoi kaltaiseksensa, Alkoivat kilvan hivuksia nykkiä, Ja mies, ku luuli häntäns kaunistettavan, Yhtäkkiä oli paljaspää; sill' juurittain Oil tyttö harmaat nykkin', akka mustavat. 10

Satu 3.

Rankaisemattomuus on kehoitus pahuuteen.

Mies ja Koira.

Mies, haavoitettu kiukkuiselta koiralta, Viel' antoi leipäpalan, vereen kastetun, Kun kuullut oli hyväks' haavan paranteeks'. Aisoopo sanoi: älä koirajoukossa Näin lahjo, ettei meitä elävänä söis', 5 Kuin näkevät työn pahan palkittavan näin.

Kuin häijy hyötyy, moni kiihtyy häijyyteen.

Satu 4.

Kavala kylvää kurjuutta.

Kotka, Kissa ja Metsäsika.

Ylimmäks' tammeen kokko tehnyt pesänsä: Ja kissa kolon keskipuussa valinnut: Maan kyntäjä metsäsika juurell' poikinut. Tään sattumaisen kissa yhdess' asunnon Sai kavalalla pahuudella häviämään. 5 Hän kiipee linnun pesään, sanoo: häviö Jo sulle lähestyy ja mulle vaivaisell', Kuin nähnet joka päivä maata kyntävän Tuon viekkaan metsäsian tammee kaataaksens, Näin maassa sikiömme surmataksensa. 10 Näin tämän pelkoon saanut, mielen häirinnyt, Hän sian harjakkaan sitt' astuu asuntoon, Nyt sikiös, sanoo, suuress' ovat vaarassa; Niin pian kuin sa ruokaa lähdet hakemaan, On kokko valmis porsaitasi ottamaan. 15 Näin pelkoon saattanunna paikan tämänkin, Hän kavalasti kätkeysi koloonsa, Mutt' yöllä hiipei käpälällä kepeäll', Söi mahan täyteen, sai myös sikiöllensä, Ja teeskennellen pelkäävänsä makasi 20 Hän kaiket päivät. Kotka peläten jo puun Kaatuvan, näki nälkää, istui oksalla. Mutt' sika surmaa peläten oil kuopassans. Sanalla sanoin: nälkään kuolivat poikinens Runsaaksi kissan poikinensa ravinnoks'. 25 Kuin paljon pahaa kaksikieli matkaan saa, On hetas-uskoisille muistutukseksi.

Satu 5.

Kohtuus hyvä kaikissa.

Keisari Passarillensa.

On ilvehtijäin joukko suuri Roomassa, Jotk' turhaan paljon puuhailevat laiskoina Ja joutavina hätyröivät läähöttäin Itsillens vaivaksi ja muille kiusaksi. Näit' olis' tarves voimaa myöden ojentaa 5 Juur' tosi-jutull': vaivan maksaa kuullella.

Keisar Tiberius Neapolin matkalla Kuin tullut oli moisioonsa Miseeniin, Lukullo jonka muinain tehnyt vuorelle, Kuhunka meri näkyy puolin molemmin. 10 Siell' eräs ylössonnustettu passari, Jonk' hieno palttinainen riippui ihokas Hartioilta, kaunis roikkuvilla heltuilla, Herransa käyskellessä kukkatarhassa, Hän alkoi puisell' viskimellä tuoksuttaa 15 Tuo tulikuumaa multaa, kehuin tointansa, Vaan häpiäksi naurettiin; siit' pujahti Edellä puistoon tuoksuansa asettaan. Nyt Keisar tunsi miehen, ymmärs' asian. Hoi! Keisar huusi; tämä juoksi hypäten 20 Jo toivoin jotain erihyvää saavansa, Ja varman lahjan ilossakin hilpeä. Niin Suurivalta naureskellen lauseli: Et paljoo tehnyt, turhaan meni puuhasi, Viel' vapaun anto meillä maksaa enemmän. 25

Satu 6.

Kuin juoni valtaa puollustaa, Kenpä käsistä pääsee.

Kokko, Vares ja Kilpikonna.

Ei väkivaltaa vastaan kestä varustus; Jos vielä lisäks' tulee häijy kavaluus, Niin häijyys voiman kanssa vahvan hävittää.

Kuin kokko kilpikonnan korkealle vei Ja tämä itsens kätki luiseen koppaansa, 5 Eik' häntä käynyt kätkössänsä loukata, Niin vares, ilman lintu, lensi likelle: Kyll' kauniin, sanoi, kaapann' olet otuksen, Mutt' jollen neuvo, miten siitä muonan saat, Niin turhaan raskaall' taakallas suas rasitat. 10 Kuin osan lupas', neuvoi kokon nousemaan Ain' taivasalle, pudottamaan kallioon Ja kuoren särjettyä syömään saaliinsa. Sanoihin suostunut kokko neuvoo totteli, Sai itse, antoi neuvojalle aterian. 15 Näin luonnon lahjallakin varustettuna Hän kahden konnan kurilla surki surmattiin.

Satu 7.

Rikkailla on enempi pelkäämistä.

Muulit ja Rosvot.

Kaks' muulia vaelsi taakall' kuormitettuina; Näist' yksi kantoi täysiä rahakopsia, Ja toinen turpioita ohrasäkkejä. Tuo rikas-kuormainen hän päänsä pystyssä Heleästi helisteli kaula-tiukua, 5 Mutt' hiljaa kuljeskelee toinen kumppani. Yhtäkkiä väijyksistä rosvot hyökkäävät Ja tappelussa muuliakin leikkelee, Pois ottain rahat, jättäin halvat ohraset. Kuin rosvottu siis kovaa itki onneans, 10 Niin toinen: iloinen kain ylenkatseesta Mä oon, en mitään hukann' enkä haavaa saann'. Tuo näyttää turvalliseks' köyhän kohtuuden Ja rikkauden monta tuskaa tuottavan.

Satu 8.

Enemmän nähnet omillasi kun muiden silmillä.

Peura ja Härät.

Kuin peura paennunna metsän piiloista Pois päästäksensä metsämiesten taposta, Hän peloissansa juoksi taloon lähimpään Ja kätkeysi avonaiseen navettoon. Niin lymyvälle härkä: mitäs täällä teet, 5 Kuin, raukka, ehdoll' olet juossut kuolemaan, Ja ihmiskaton alle uskoit henkesi? Rukoillen tämä sanoi: te vain säästäkää, Mä pian, kohta lähden tilan saatua. Jo päivän perästä yön vuoro tuleepi 10 Ja härkäpoika rehun tuo, ei huomaakkaan. Työmiehet kaikki käyvät edestakasin, Ei kukaan äkkää; käypi voutikin Ei hänkään tiedä mitään. Otus ilolla Jo alkoi kiittelemään siivon härkiä, 15 Kut suojaa soivat hälle hädän aikana. Yks' vastasi: sun kyllä suomme säilyvän, Vaan jos hän tulee, jolla sata silmää on, Niin henkesi juur' suuressa on vaarassa. Täll' aikaa isäntä tuil ehtoolliselta 20 Ja nähtyänsä härät huono-korjussa Käy soimen luo: miks' tässä vähä rehua? Kuss' alus-oljet? Hämmähäkin verkotkin Sais' ottaa pois. Näin järjestänsä katsellen Hän myöskin näkee peuran sarvet korkeat 25 Ja käskee kokoon palkolliset tappamaan, Ja otti saaliin. Tämä satu sanoopi Isännän parain asiansa näkevän.

Päätös.

Kateus kunnian kumppani.

Aisoopos Atheenissa kunnia-patsaalla Palkittiin, orja korotettiin kunniaan, Osottain kunnian kaikill' tarjon' olevan, Eik' sukuu seuraavan, vaan töitä jaloja. Kosk' ennätt' ennen, etten joutun' ensimmäks', 5 Niin koen laittaa ett'ei hän jäis' yksinäns: Eik' tämä ole kateus, vaan kilvan työ. Jos Latinaiset sukoilevat työtäni, Niin heill' on lisää Helleenien rinnalle. Jos pahansuoma vielä polkee vaivaani, 10 Niin ei hän sorra tietoani ansion. Jos kirjaiseni sunkin korviis kuulunee Ja mieles' huomaa sopiviksi satuni, Niin ilo kyllin palkitseepi vaivani. Jos niille yliviisaaks' näkyy tekoni, 15 Joit' nurjamielin luonto saatti elämään, Jotk' eivät voi, kun parempia parjata; Niin kovan onnen kärsin mielell' lujalla, Siks' kuin he saavat tyhmyyttänsä hävetä.

Kolmas Kirja.

Esitys Eytycholle.

Jos haluttaa sun lukea Phaidron kirjoja, Niin, Eytycho, sun täytyy olla joutilas, Ett' vapaa mieli tarkoituksen käsittää. Mutt', sanot, nerosi sen ei ol' arvoinen Että mä siihen rahdun aikaa hukkaisin. 5 Siis ei oo syytä siihen käsin koskea, Ku ei näy toimitäysiin korviin sopivan. Mutt' ehkä sanot: tulee joutopäiviä, Kut minun huoletonna käskee lukemaan. Luetko, veikko, ennen huonojakin loruja 10 Kuin pidät huolta talouden tarpeista, Ja käytät aikas' tutuill', huvitat emäntääs, Mieltäsi huvittahi, ruumista levähtäin, Vahvistuakses tavallisiin toimihin? Mutt' muuttaa täytyy toimesi ja elosi, 15 Jos mielit yli Tiedotarten kynnyksen. Myös minä, saatu Laulutarten vuorella, Kussa Muistotar sai jyristäjäll' Ukolle Kerralla yhdeksällä parven taitoisen, Vaikk' melkein keskell' opistoa syntynyt 20 Ja kaiken omaisuuden halun hylännyt Viel' kehuttuna eloni tähän käyttänyt, Kuitenkin tuskin tähän joukkoon otetaan. Sen kuinka käyvän luulet, joka tavaraa Ain' kokoon saada pyytää valppaudella 25 Ja pitää voiton tietoa etuisempana? Mutt' käynee miten tahtoo (sanoi Sinonkin, Kuin vietiin nähtäville Troian kuninkaan); Niin kolmannenkin viel' Aisoopon tavalla Mä kirjan sinullesi kunniaksi teen. 30 Ja iloitsen jos lukenet; vaan jospa et, Niin jälkeentulevaiset saavat hupia.

Nyt sitte satukeinon alku lyhysti On sanottava. Orjuus tuohon ompi syy, Kuin mieltänsä ei suoraan sanoa tohtinut, 35 Niin käänsi ajatukset jouto-jutuksi Ja pisti moitteet näppärästi naljaksi, Nyt hänen polkuansa olen tehnyt tien Ja ajatellut enemmän kun jättikään, Omiini tuskiin muutamia sovittain. 40 Joskapa syyttäjäni muu Seiaanolla Ja toinen todistaja, toinen tuomari, Niin myöntäisin kaikk' ansainneeni vaivani, En näillä kokis' lievitellä tuskaani. Vaan jospa joku erhettynee luuloissans 45 Ja ottaa itsellens kaikille sanotun, Niin hullusti hän paljastaapi tuntonsa: Suokoon, mä pyydän, sittekin mull' anteeksi, Sill' aikomus ei merkitellä yksittäin, Vaan kaiken ihmiselon tavat osottaa. 50 Kyll' joku sanoo kovan asian alkaneen'. Jos Phryx Aisoopos, Anacharsis Skytalain' On nerollansa saanut iku-kunnian; Niin Helleenistä kirjaisuutta likempi, Minä isäin kunnian mitenkä tuhlaisin? 55 Kuin Thraakeillakin vanhat olleet veisaajat, Apollo Linon vanhin, Laulutar Orpheon, Joka soitoll' siirsi kivet, kesytti villiköt Ja Hebrin rapiat virrat lumosi viipymään. Siis kateus kauvas; älä turhaan huokaile, 60 Kosk' kauniin ansainnunna olen kunnian.

Sun saatuani lukemaan, vielä pyytelen Sä vakuudellais että minua puollustat.

Satu 1.

Hyvät hyvän jäännöksetkin.

Ämmä tyhjälle Savi-astialle.

Kuin ämmä näki tyhjäks' juodun astian, Falerni-viinin jäännöksiltä haisevan, Ku haju makiana kauvas leveni, Niin täysin sitä sieraminsa vetäen: O, sulo henki! mitä lienee ollutkaan 5 Täss' ennen hyvää, tämmöiset kuin jäännökset?

Tä kuhun koskee, arvaa minun tunteva.

Satu 2.

Hyvintekijän käy hyvin.

Pantteri ja Paimenet.

Ylönkatsotuiltakin saa kukin palkkansa. Pantteri kuoppaan muinain joutui varoton, Tuon näki paimenjoukko; toiset seipäillä Ja toiset rasittivat kivillä, ja muut Vain surkutellen luulivat sen kuolevan 5 Jo loukkaamattakin, ja leipää antoivat. Yön tullessa he surutonna menivät Kotiinsa, luullen kuolleena sen löytäväns. Mutt' tämä, lepäämällä voimiin taipunut, Juur' pika hyppäämällä pääsi kuopasta 10 Ja kiirukäpälällä juoksi pesäänsä. Mutt' päivän jonkun perästä hän syöksäsi Taas edes, kaasi karjan, tappoi paimenet, Hävittäin kaikki hirmuisella kiukulla. Niin nekin pelkäämään, kut olivat säästäneet, 15 Ei huolein hukasta, kuin henki säilyisi. Mutt' peto: kyllä muistan kivittäjäni Ja leivän antajat; te älkää pelätkö! Vain niitä vihaan, jotka ovat loukanneet.

Satu 3.

Taito luuloa parempi.

Aisoopos ja Maamies.

Mies taitava on poppamiestä parempi, Niin sanotaan, vaan syytä eipä sanota, Se saadaan nähdä vasta mun jutustani.

Eräälle karjarikkaall' lampaat vuoneivat Karitsoi' ihmispäisiä: kummaa peläten 5 Hän juoksi huolen neuvoa poppamiehiltä. Yks' vastas', isännän koskevan henkeä, Ja vaaran poistettavan paistin-uhrilla. Jo toinen tiesi lauleskella emännän Nuon synnyttävän hälle lapsipuolia, 10 Kun sovinnoksi juhla-uhri tarvitaan. Ja monta muuta, kaikki eritavalla, Vain lisäilevät huolta miehen huoleisen. Aisoopos yksin äijä varsin nerokas, Ku luonnon salaisuudet tarkoin ymmärsi: 15 Mies parka, välttääksesi näitä kummia Niin riennä, sanoi, paimenesi naittamaan.

Satu 4.

Katso miehen neroa, älä muotoa.

Teurastaja ja Apinia.

Luo teurastajan tullut särvin-ostaja Sai nähdä apinian ruokain rinnall' rippuvan. Tuo miltä maistuu? Myyjä vastas' pilkaten: Mimmoinen pää, semmoinen on myös makukin. Tuon ennen pilkaks' näen kun todeks' sanotun, 5 Useinpa kauniimmia nähnyt häijyimmiks', Ja monta rumaa sydämestä paraimmaks'?

Satu 5

Paha pahalle palkka.

Aisoopos ja Katukonna.

Menestys vetää monen konnan vahinkoon. Aisoopoa eräs konna iski kivellä. Kah, hyvä, sanoi, hänell' äyrin antaen, Ja vielä: myötäni ei ole enempää, Mutt' enemmän sun saamaan näytän paikalla. 5 Näet tuossa rikas mahtava; niin häntäkin Kivellä iske, saatpa palkan ansaitun. Tuo todeks' otti, teki niinkuin neuvottiin, Mutt' toivo petti ilkeyden typerän; Sill' pahan työnsä palkan hän sai hirressä. 10

Satu 6.

Naurettava kunnottoman uhka.

Kärpänen ja Muuli.

Kärpäinen aisall' istuin torui muulia: Kuin laiska olet, etkö astu kiiruummin? Kats' ett'en pistä pistimelläin kaulaasi! Tä vastas': sinun sanoistas en huolikkaan, Vain pelkään etu-istuimella istuvaa, 5 Ku ruoskallansa länget olkiin likentää Ja suuni pitää kovill' kuolattimilla. Siis lakkaa moitista pois mitättömästä, Sill' verkkani ja juoksuin tiedän paremmin. Tuo satu sopii sitä sievin nauramaan, 10 Ku kunnotonna turhaa uhkaa yrittää.

Satu 7.

Vapaa on köyhänäkin Orjaa rikastakin onnellisempi.

Susi ja Koira.

Kuin vapaus suloinen, on mieli jutella. Sai syötti-koiraa susi nälkään nääntyvä Kohtaamaan, tervehtää oil ensin asia, Sitt' puhuttelemaan: mistä, veikko, karvasi Niin kiiltää, ruoalla mill' olet lihonnut? 5 Minä paljoa vahvempi juur' näännyn nälkähän. Niin tuohon koira: ehto sull' on samainen, Jos isännälleni voit saman toimittaa. No mitä? kysyi. Olla oven vartia Ja yöllä karkottaa pois varkaat talosta. 10 Kyll' siihen valmis oon; nyt lumet sateetkin Mun täytyy kärsiä ja metsän kurjuutta. Huokeempi paljoo katon alla elellä Ja runsaan ruoan saada ravinnoksensa. Siis kanssani! Mutt' käydessänsä katsahti 15 Susi koiran kaulaa kulunutta kahleista. Mi, veikko, tuo? Ei mitään. Sanos kuitenkin! Kuin kiivaaks' näytän, sitovat mun päiväksi Lepäämään päivällä, ett' yöllä valvoisin. Hämärässä päästetty käyn kunne tahtonen. 20 Mull' suotta tuovat leipää, luita isäntä Tuo pöydältänsä, väki pistää paloja Ja keitoksien jäännöksiä kylliksi: Niin vaivattani vatsa kyllin täytetään. Mutt' saatko mennä mieltäs myöden poijeskin? 25 En varsin. Pidä kehuttusi hyvänäis; Minä pyydän vapaa olla, vaan en hallita.

Satu 8.

Varsin hyvä on kyllä kaunis.

Sisar ja Veli.

Kuin neuvotaan, niin ota ojennukseksi. Eräällä tytär aivan rumannäköinen Ja poika oli eri-kaunis kasvoilta. Nuo kuvastimeen istuimella äitinsä Laps-askaruksissa sattuivat katsomaan. 5 Tuo kerskaa kauneuttans, toinen vihastuu Eik' kärsi veljens ilo-pila-puheita, Ottaen kaikki (kuinkas sitte?) pilkaksi. Siis juoksi isän eteen kannattelemaan Ja ankarasti pojan päälle valitti, 10 Ku mieheks' syntynn' naisten osaan koskenut. Molempii isä syleili ja suuteli Ja samaa molemmille jakoi rakkautt': Te joka päivä kuvastimeen katsokaa, Sinä, ettes pahuudella muotoas turmelis'; 15 Sinä, ettäs tavoillasi muotos voittaisit.

Satu 9.

Kustas löydät uskollisen ystävän?

Sookrates Ystävillensä.

Nimi ystävän yleinen, usko harvainen. Kuin vähän huoneen hällens teki Sookrates, (Jonk' kuollon kärseisin, jos maineen voittaisin, Enk' laita loppua, jos jälkeen siunataan); Niin joku kysyi joukosta, kuin tapa on: 5 Semmoinen mies, miks' huoneesi niin ahtaaks' teet? Oi, joska tämän ystävillä täyttäisin!

Satu 10

Älä ole hetas uskomaan Kielittelijää kumminkaan.

Auguston aikainen tapaus.

On vaara uskoa ja olla uskomatt'. Lyhysti näytän kumpaisenkin todeksi. Hippolytos kuoli, kuin äitipuolta uskottiin; Ja Troia sortui, Kassandraa kuin ei uskottu. Siis totuus ennen tarkoin tutkittava on, 5 Kun tyhmä mieli taipuu väärään luulohon. Vaan näit' ei näyttääkseni vanhoill' loruilla, Sull' jutun muiston-aikaiseni asian. Mies sangen rakastava puolisoansa Ja pojallens jo miehen pukua teettävä, 10 Kuulteli salaa vapautettua orjaansa, Ku toivoi pääsevänsä perilliseksi. Tuo ensin paljon valetteli pojasta, Ja puhtaan vaimon käytöksiä parjasi, Sitt' pisti, minkä tiesi kovin koskevan 15 Sydäntä hellää, käyvän luuhattelijan Ja talon kunnian häväistävän huoruulla. Hän syttynynnä ilkeästä kanteesta Teeskeli lähtevänsä maalle, jäipä kaupunkiin Ja yöllä tuli sisällen yhtäkkiä 20 Ja kohta vaimon vuoteen viereen hyppäsi, Kuss' äiti pojan maata oli käskenyt, Näin nuorukaista tarkoin valvoaksensa. Hakeissa valoa, hätäillessä orjainkin, Hän vihan vimmaansa ei enään kestävä 25 Koht' astuu liki, päätä pimeäss' pitelee; Kuin kerityks' tuntee, pistää miekan rintahan Ei huolien mistään, kostaaksensa kipunsa. Kynttilä tuotiin, tuossa näkee poikansa Ja vaimon puhtaan vuoteellansa makaavan 30 Juur' ensi-unessansa mitään tietämätt; Sitt' itse rankas' itsens työnsä kostolla Syökseinsä miekkaan, kun hetas usko paljasti. Kantajat tästä vaivasivat vaimoa Riepottain Roomaan yli-oikeutehen. 35 Juur' paha luulo viatonta rasittaa, Himoavan tavaraa: vahvasti puoltajat Seisovat vaimon viattoman puolesta.

Augusto vainaalta siis pyysivät tuomarit, Auttaisi valaa vannottua täyttämään 40 Kuin erhettyvät asian pimeydessä. Hän pian poisti kanteen kaiken pimeyden, Totuuden lähteen löysi varsin vakavan, Hän päätti: vapautettu, vaivan alku rankaistaan Sill' pojan hukannut ja leski miehestä 45 On surkuteltava, vaan rankaistava ei. Jos rankaistavat syytökset ois tutkinut Isäntä perheen, jospa tarkoin valellen Ois kirvoitellut, eipä totta juurittain Ois pahoin hävittänyt talouttansa. 50

Ei korva mitään hyljätkö, eik' kohta uskoko: Sill' usein sekin hairahtaa, kun ei luuliskaan, Ja viatonta kavaluulla syytetään.