Part 3

En senjälkeen kuin sinä tukahutit kipenäni, minun piti suitsuttaa vain sinulle, jumalalleni, mutta sinä olet kaikkea muuta paitsi jumala, et ole suuri pahassakaan, sinä olet...

MUUKALAINEN

Kiusaaja!

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Kiusaajan matkija!

MUUKALAINEN

Minun pitää käydä johtokunnissa, vaikuttaa sanomalehtiin, peittää ja paikkailla sinun repaleista taidettasi. Etkö sinä nyt jo ala käsittää, että sinä olet mahdoton. Eikö peilisi ole sinulle mitään juorunnut? Sinä lauloit ennen kasvoillasi ja herkullisella vartalollasi, mutta sinun äänesi on käärmeen sähinää. Suloista silloin kuin sinut tempaa vasten ruumistaan. Mutta sinulla ei ole enään myrkkyhammasta, joka _minua_ kiihoittaisi. -- Menetkö sinä vielä nytkin teatteriin?

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Menen. Minä tahdon voittaa itseni itselleni, sinä et enään lamauta minua käärmekesyttäjäkatseellasi. Sinä tahdot minun tappiotani. Koko yön sinä pidit akkunan auki vaikka minä kielsin, tahdoit turmella minun ääneni.

MUUKALAINEN

En olisi muuten unta saanut...

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Vaivaavatko sinua sinun uhrisi? Makasit sohvalla ja vartioit.

MUUKALAINEN

Ja sinäkin valvoit ja vartioitsit minua. Ihana yhdyselämä!

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Tiedätkö, mikä meitä yhdistää, pakottaa meitä aina olemaan yhdessä, riistää meiltä öitten unen?

MUUKALAINEN nauraen.

Synti ja syyllisyys?

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Me pelkäämme yötä, joka ei mitään näe; me etsimme turvaa toisiltamme vaikka tiedämme, ettemme voi toisiamme turvata.

MUUKALAINEN

Me tunnemme liian hyvin toisemme. Se tahtoo sanoa, minä tunnen sinut.

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Sinä tunnet, mitä minä ajattelen sinusta.

MUUKALAINEN

Sinä tahtoisit irtaantua mutta me olemme toisistamme riippuvaisia.

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Sinä pelkäät minua.

MUUKALAINEN

En minä pelkää sinun voimaasi vaan sinun heikkouttasi.

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Minä olin kerran heikko silloin kuin antauduin sinulle. Sinä yönä minä näin sinun sieluusi kuin syvään ryöväriluolaan.

MUUKALAINEN

Sinä olet tänään kovin romantillinen.

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Jossa oli vaan kuolleiden luita.

MUUKALAINEN

Häpeäkö?

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Alentumisen, ei antautumisen häpeä. Silloin minä inhosin sinun sieluasi mutta rakastin samalla omaa ruumistani. Minä tein rikoksen...

MUUKALAINEN

Kadutko sinä, sinä?

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Rikoksen omaa itseäni vastaan. Siksi täytyy meidän erota. Me olemme kuin kaksi kahlerengasta.

MUUKALAINEN

Yhteenjuotettua rengasta, joista toisen täytyy taipua, niinkö?

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Taittua.

MUUKALAINEN

Nyt minä ymmärrän, mistä sinä olet saanut hetkellisen voimasi. Sinä näit hänet, sinä kuulit hänen puhuvan. Hän kiersi aina hotellia ja etsi sinua. Siksi sinä nyt tahdot kiertää entisyyteen.

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Tahdon palata olemukseeni, olen viime aikoina tuntenut ikäänkuin olisin ollut vieras itselleni.

MUUKALAINEN

Vanhassa on jotain -- kuinka sanoisin -- uutuuden viehätystä. Sen avulla koitat kiihoittaa itsesi uuteen voimankoetukseen. Se on sinun talismanisi. Siksi minä teen sen tehottomaksi.

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Sinä aijot...

MUUKALAINEN

Jollet sinä taivu, niin muserran minä hänet.

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Ja siksi annoit hänet seikkailijoiden valtaan?

MUUKALAINEN

Pieni peloitus! Hän on täällä lähellä hyvässä tallessa. Ei sieltä ole pitkä matka tuonne.

Näyttää sairaalaa.

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Sinä olet raaka.

MUUKALAINEN

Olivatko hänen ensimmäiset sanansa minulle hienoja? Nyt hän saa itse tuta, miltä tuntuu, kun elämä kuristaa kaulasta. Minä teen hänestä houraajan, joka ei ymmärrä maailmaa eikä maailma häntä.

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Hän oli silloin rakkautensa tähden raaka.

MUUKALAINEN

Ja minä?

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Hm.

MUUKALAINEN

Ja nyt sinä tahdot taas kohota hänen silmissänsä? Meitä on kolme rengasta kahleessa.

HARMAAPUKUINEN NAINEN rappusilla.

Minä tahdon kohota omissa silmissäni? Soitetaan.

MUUKALAINEN osoittaa teatteria.

Luuletko sinä tuolla tekeväsi hyvän työn itsellesi? Ylpeytesi tulee kuin tuulenpuuska, silloin sinä aina tahdot erota. Murtuneena sinä taas tarvitset minua. Kuules, katsomolohikäärme odottaa, pian _se_ sähisee ja viheltää.

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Minä menen.

MUUKALAINEN

Ja kun hän nauraa sinulle, polkee pyhimmät tunteesi, kohtelee kuin huonoa ilveilijätärtä, mitä sinä silloin...?

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Minä... silloin minä... en tiedä mitä?

Menee.

MUUKALAINEN

Minä odotan, odotan kuten aina.

HARMAAPUKUINEN NAINEN ilkkuen.

Kuinka sinä olet uskollinen!

Muukalainen vetäytyy pilarin taa.

TOINEN VARTIJA

Vanki näyttää rauhalliselta, minä menen kuuntelemaan Venusta.

Menee teatteriin.

ENSIMMÄINEN VARTIJA

Ja minä uhraan sillä aikaa Bakkolle.

Ottaa kaapista pullon.

Kuules sinä ihmeidennäkijä, he, ota tuosta, niin pääset harhaluulostasi. Et huoli! Rakkaus on kuin juovuttava viini. Viini kiihoittaa naisiin ja naiset kiihoittavat viiniin.

TAITURI

En nähnyt harhaan. Minä näin kasvinsiskoni. Ja viime yönä näin minä hänestä unta, hän kulki valkeissa vaatteissa, päästi siteeni ja sanoi kolmasti: minä tulen.

ENSIMMÄINEN VARTIJA

Se oli varmaankin enkeli.

TAITURI

Niin, hän on enkeli.

ENSIMMÄINEN VARTIJA

Vainaja, joka ei saa rauhaa sinun tähtesi.

TAITURI

Niin, minä surmasin hänen ilonsa. -- Saanko minä katsella kirkontornia, jonka juurella minä hänet näin?

ENSIMMÄINEN VARTIJA leikillä.

Katsele ja kulje hiukan torilla, vaan älä yritäkkään karata enkelisi luo, muuten ottaa sinut itse sarvipää.

Sairaalan luukku avautuu ja siihen ilmestyy ovenvartijan kasvot.

TAITURI

Onko tämä luostari?

OVENVARTIJA

Pyhän äidin sairaala. Ennen muinoin se oli luostari.

TAITURI

Minusta se näyttää isolta ruumisarkulta. Eikö täällä kummittele?

OVENVARTIJA

Sanotaan pyhän sisarkunnan joskus kulkevan yöllä juhlamenoissa läpi holvien.

TAITURI

Kuka ne on nähnyt?

OVENVARTIJA

Kuka lie sairashoureissaan nähnyt. Tahtoisitko sinä päästä tänne, "kirojen kammiossa" on juuri yksi sija vapaa.

TAITURI

Ei kiitoksia.

OVENVARTIJA

Tekeydy kipeäksi. Onko poliisin huostassa parempi olla?

TAITURI

Parempi kuin tuolla maailmassa.

OVENVARTIJA

Pelkäätkö sinä maailmaa, siellä on paljon tekoterveitä, tummia ihmisiä?

TAITURI

Joiden rinnassa on nukkuva peto. Eikä kukaan heistä tiedä, koska se herää.

OVENVARTIJA

Täällä on hiljaisia, kalpeita... Ne nukkuvat...

TAITURI

Jolleivat ne herää? Minä pelkään unta, sillä aikaa saattaisi tulla...

OVENVARTIJA

Mestari Viikatemies. Perin lempeä ja jalo-otsainen mies. Miksi taidemaalarit aina maalavat hänet synkäksi sysisilmäksi?

TAITURI leikillä.

Olette kai tehneet hänen kanssansa kauppasopimuksen. Minä tahtoisin kerran maalata hänet.

OVENVARTIJA

Ei hän vaadi mitään maksua vaikka mallinakin seisoisi, ei hän ole mikään saituri eikä ryöväri.

TAITURI

Mutta ihmiset ovat joko ryöväreitä tai saitureita.

OVENVARTIJA

Hän käy usein täällä.

TAITURI

Ulos ja sisälle. Mikä on täällä tunnuslause?

OVENVARTIJA

"Päinvastoin". Mutta hän ei tarvitse tunnuslausetta.

TAITURI

Tulee avaimitta. Tulee kuin varas yöllä?

OVENVARTIJA

Hänellä on tiirikkansa. Jollet joskus unta saisi niin... Puhunko minä hänelle?

TAITURI

Älä vielä...

OVENVARTIJA

Paikka H on vapaa.

TAITURI

Eikö A ole vapaa?

OVENVARTIJA

A ja O, alku ja loppu. Ethän ole vasta-alkaja, sinullahan on jo hyviä oireita, olet jo päässyt aasta äffään.

TAITURI

Kummallinen sairaala. En ymmärrä...

OVENVARTIJA

Jollet unta saa, niin soita vaan kelloa, hehhee.

TAITURI

Ei minun aikani ole vielä tullut.

OVENVARTIJA

Niin ne kaikki sanovat.

Kasvattisisar kulkee lyhty kädessä epäröiden teatterin ohi ja katoaa kujaan.

TAITURI rientää perälle.

Ah! Valkea sisko! Ehkä se oli harhanäkö, hyvä enne. Muutu ihana uni todellisuudeksi, vaihdu uneksi ruma todellisuus!

ENSIMMÄINEN VARTIJA

Pysy piirissä!

PALJASJALKAMUNKKI. Suun pielessä ilme ikäänkuin hän aina nauraisi. Soittaa sairaalan kelloa.

Päinvastoin.

TAITURI

Päinvastoin. Sinäkö sen sanoit, munkki? Miksi sinä naurat?

PALJASJALKAMUNKKI

En ole moneen vuoteen nauranut. Mutta miksi sinä itket?

TAITURI

Minä en ole moneen vuoteen itkenyt. Hullunkurista! Sinun suusi ympärillä on ilme ikäänkuin sinä aina nauraisit. Jäätynyt nauru.

PALJASJALKAMUNKKl

Etkö koskaan ole itkenyt, jäätynyt sydän siis? Nyt minä vasta näen, että sinä hymyilet.

TAITURI

Hymyilen hyvälle enteelle. Mutta te vaeltavat veljet ette hymyile. Te ajattelette niin usein paholaista, että teidän kasvonne saavat hänen irvistävät hahmopiirteensä.

PALJASJALKAMUNKKI

Mitä sinä ajattelet?

TAITURI

Minä ajattelen, miksi papit ja popat aina kulkevat takaportista.

PALJASJALKAMUNKKI

Miksi sinä katselet taaksesi?

TAITURI

Ajattelen enkeliä, joka äsken kulki ohitseni.

PALJASJALKAMUNKKI

Ehkä se oli väärä enkeli.

TAITURI

Väärä veli! Sinä... paholainen!

PALJASJALKAMUNKKI menee sairaalaan.

Kun palaan, niin otan, nyt ei ole aikaa.

TAITURI nauraa.

Hauska munkki. Hirtehisen hymy vakavalla hauturin naamalla!

Menee peremmälle, teatterista kuuluu laulun ääni.

Mikä ääni!

MUUKALAINEN pilarin takaa.

Siinä on jotain särkynyttä, eikö totta, hahhaa!

TAITURI

Tämä ääni muistuttaa minulle aikoja, joita en tahtoisi muistella, se sekoittaa tunteeni.

MUUKALAINEN

Oliko se ääni sinulle kerran rakas? Käärmeen sähinää, eikö totta.

TAITURI

Mutta minä muistan toisen hopeanheleän äänen, se soi kuin harppu pyhässä temppelissä.

MUUKALAINEN

Mutta sinä muutit sen temppelin huvihuoneeksesi.

TAITURI

Kuka sinä olet, joka tiedät minun salaisuuteni?

MUUKALAINEN

Minä tiedän kaikki.

Poliisi tulee taluttaen kahta seikkailijaa, jotka ovat käsistään kahlehdittuja.

TAITURI

Ravintolan seikkailijat!

ENSIMMÄINEN VARTIJA taiturille.

Tule tänne!

TAITURI

Pitääkö minun istua samalla penkillä kuin varkaiden! Minä en ole rikkonut koskaan ketään muita kuin itseäni vastaan.

MUUKALAINEN

Sen varsin valehtelit!

ENSIMMÄINEN VARTIJA näyttää passia ja lompakkoa.

Onko tämä sinun? Onko siinä kaikki tallella?

TAITURI

On. Ei siinä paljon ollutkaan.

Teatterista kuuluu huutoa ja vihellystä.

NAINEN edellisestä kuvaelmasta hiukset silmillä. Soittaa sairaalan kelloa.

Minä tahtoisin.... tai; en minä oikeastaan tiedä, tahtoisinko minä tavata isääni.

OVENVARTIJA

Mikä osasto, mikä kirjain?

NAINEN

En tiedä, olen unohtanut kirjaimen.

OVENVARTIJA

Siinä tapauksessa en voi päästää.

NAINEN

Eikä minulla ole, mitä antaa. En ole ansainnut tänään mitään.

OVENVARTIJA

Pitaalirahoja, niistä minä en huolisikaan!

NAINEN

Mutta minun isäni kituu minun tähteni, minä tahdon pyytää häneltä anteeksi. Oi, mihin minä pääni peittäisin, hiukset eivät häpeääni verhoa.

OVENVARTIJA

Ehkei sinun isäsi tahdokkaan sinua tavata.

NAINEN

Voi olla niinkin. Tuossa hän taas on! Nyt minä muistan. Häntähän minä tahdonkin tavata!

Juoksee taituria kohti.

Kunnoton, kirottu, anna minulle takaisin minun kunniani, kuuletko, anna takaisin minun kunniani! Sinä olet kaiken alkusyy minun ja monen muun, minun isäni ja monen muun isän lankeemukseen.

ENSIMMÄINEN VARTIJA vie hänet.

Yölepakko, joko sinä taas! Tule! Älä koitakkaan vierittää syytä muiden niskoille. Aina sinä häväiset itsesi.

Taiturille.

Huomenna olet ehkä vapaa!

Menevät.

TAITURI

Vapaa! Minä olen vapaa samalla hetkellä kuin hän, jonka minä... Millä hirveällä hinnalla! Minun vapauteni kulkee yli muiden kärsimysten! Tämä vapaus minua peloittaa. Minä tunnen, etten minä sittenkään ole vapaa.

MUUKALAINEN

Paetkaa, saittehan passinne!

TAITURI

Vaikka minä pakenisin maailman päähän, en minä sittenkään tuntisi itseäni vapaaksi.

MUUKALAINEN

Ehkä rahanne jo ovat pankissa.

TAITURI selin katsomoon.

Miksi minä tielläni aina kohtaan teidän varjonne?

MUUKALAINEN

Pelkäättekö varjoja, minä niitä rakastan. Ikuinen sydänpäivä kävisi ajan pitkään sietämättömäksi.

TAITURI

Ikävämpi uneton umpiyö ennen sarastusta, hetkessä elät koko elämäsi, joka on ollut erehdys, et usko enään unelmiisi, ja kun sarastus vihdoin levittää verisen vaippansa, luulet sen maailman paloksi. Tahtoisit huutaa mutta rinnasta ei lähde huokaustakaan... hiljaisuus huutaa -- ymmärrättekö. -- Minä kuulen taas sen äänen ikäänkuin se olisi katkennut.

MUUKALAINEN

Kuuletteko myös vihellyksien katkoamattoman kuoron, joka omin päin jatkaa säestystä ilman solistia.

TAITURI

Kuoliko se ääni?

MUUKALAINEN

Kuoli.

Siirtyvät pilarin taakse päin katsomoa.

KASVATTISISAR lyhty kädessä, teatterin ovenvartijalle.

Oletteko nähneet häntä, joka maalaa tähtiä? Hän kävi ennen usein huvihuoneissa, hän etsi aina jotain, mikä minulle oli tuntematonta. Nyt minun sieluni etsii häntä tuntemattomasta.

TEATTERIN OVENVARTIJA

Mikä kaunis vertauskuva! Ei tähtiin ole luottamista, vilkuttavat niin vietävän viisaasti ja kylmästi ikäänkuin ne tietäisivät koko avaruuden arvoitukset, eivätkä ne taida itsekkään tietää, että ne ovat vaan kierivää tomua. -- Käytän mielelläni vertauskuvia, minulla on suuri varasto teatterilauseparsia, runoniekat käyttävät niitä vain näyttämöllä ja kirjoissaan, minä käytän niitä elämän eri tiloissa. -- Etsitte tähtienne selittäjää?

KASVATTISISAR

Hän selitti minulle elämän suuren salaisuuden ja tähtien tarkoituksen.

TEATTERIN OVENVARTIJA

Per aspera ad astra!, seisoo teatterin otsikossa.

KASVATTISISAR

Hän vei minut Edenin yrttitarhoihin, missä paratiisilintu laulaa riutuvasta rakkaudesta.

TEATTERIN OVENVARTIJA

Niinkuin satakieli Romeossa ja Juliassa. Ja sitte te heräsitte Edenin muurin ulkopuolella?

KASVATTISISAR

Hän läksi, sillä hänen verensä halasi maailmalle. Minä jäin yksin.

TEATTERIN OVENVARTIJA

Ette ymmärtänyt, että löytyy monenlaisia paratiiseja.

KASVATTISISAR

Hän sanoi aina, että minä olen syntynyt väärälle taivaankappaleelle.

TEATTERIN OVENVARTIJA

Errare est humanum!

KASVATTTSISAR

Kun minä huomasin olevani yksin ja näin talot, torit, missä ihmiset hiessä häärivät, mustat tehtaan piiput, likaiset koirat porteilla, katukivet ja kituvan rikkaruohon ojassa, peljästyin minä, kaikki näytti niin kummalliselta ikäänkuin ensi kerran olisin tuon kaiken nähnyt. Miksi maailma on sellainen? Miksi minä olen tällainen? Missä minä olin?

TEATTERIN OVENVARTIJA

Unohditte tähtenne.

KASVATTISISAR

Kuin unessa kuljin minä kaupungista, kuin unessa näin puiden varjot ikäänkuin pitkät, mustat karvaiset käsivarret, jotka tahtoivat minua syleillä. Minä pakenin kunnes tulin autioon metsään. Lopulta vaivuin, minä leyhkäävän lettosuon partaalle. Siinä minä itkin kauvan.

TEATTERIN OVENVARTIJA

Minä kuulen, miten sammakot kurnuttavat pimeässä yössä ihan kuin Aristophaneen komediassa.

KASVATTISISAR

Minä kumarruin lätäkön yli ja näin liejussa säteilevän tähden.

TEATTERIN OVENVARTIJA

Taivas päilyy lokaankin.

KASVATTISISAR

Silloin minä sen tunsin...

TEATTERIN OVENVARTIJA

Mitä tunsitte?

KASVATTISISAR

Että pienessäkin asuu Ikuinen. Tuntui kuin kaikki minussa olisi avartunut, jotain salaista tapahtui minussa, sydämmeni alla sykki siemen, ikuisen elämän siemen. Suloinen huumaus humisi korvissani, minä muistin äitini lempeän harmaat silmät, ne lämmittivät vielä sammuttuaankin, minä tunsin, mitenkä oma vereni kerran oli sykkinyt hellän ja polttavan poven alla, tunsin eläneeni ennen syntymistäni; niin aatokseni arasti tunkeutui taaksepäin ikuisuuden lähteille. -- Minä nousin ja pimeässä olin minä näkevinäni valkoisen viitan, valkoisen heijastuksen. Olin nähnyt Ikuisen hahmon. Pois pakeni pelkoni, autuus ja onni täytti sydämmeni. Minä lankesin maahan, rukoilin, pyörryin... Kun minä heräsin, katselivat tähdet minua korkeudesta.

TAITURI

Kuuletteko hänen hellän ja heleän äänensä! Ei hän puhu ovenvartijalle, hän puhuu itsensä kanssa, hän puhuu minulle, hän puhuu tähdille satujansa.

MUUKALAINEN

En minä kuule mitään muuta kuin viheltävän viiman.

TAITURI

Onko tämä unta, en soisi koskaan herääväni. Jos tämä on totta, ei kaunein uni voi olla ihanampaa. Kuuletteko? Hän etsii minua.

MUUKALAINEN

Kuuletteko melua teatterista?

KASVATTISISAR

Oletteko nähneet häntä, joka irroitti tähdet taivaalta ja kahlehti ne kankaalle.

MUUKALAINEN

Valetähtiä!

KASVATTISISAR

Minun sieluni oli kuin paljas vaate ennenkuin hän tuli ja väritti sen elämän tulipunaisilla väreillä.

MUUKALAINEN

Värisokea! Väsymyksen kelmeän harmaita värejä!

TEATTERIN OVENVARTIJA

Sellaista tähtiniekkaa ei ole ollutkaan. Te uneksitte avosilmin.

TAITURI astuu esille.

Minä tahdon tavata hänet. Näettekö, hänellä on lyhty kädessä, näettekö hänen valkoisen puhtautensa ikäänkuin valo tulisi hänestä eikä lyhdystä!

MUUKALAINEN matkien yksitoikkoisella äänellä.

Te uneksitte avosilmin.

TAITURI

Miksi te matkitte! Saattehan minut raivoon. Älkää estäkö minua!

KASVATTISISAR tuijottaen kuin unessa taituriin.

Ehkä hän on muuttunut niin, etten minä häntä enään tunne.

Teatterista kuuluu vihellyksiä ja melua. Harmaapukuinen nainen laskeutuu alas portaita, kulkee jäykkänä pää pystyssä ja kylmänä.

TAITURI

Ah!

MUUKALAINEN

Te uneksitte avosilmin.

KASVATTISISAR

Minä en tarvitse enään lyhtyä, minä näen muutenkin. -- Minun täytyy etsiä häntä muualta.

Kääntyy pois ja katoaa hiljaa.

HARMAAPUKUINEN NAINEN taiturille.

Mitä sinä tuijotat, etkö sinä näe minua!

TAITURI riistäytyy irti.

Ihanaiseni, silkkihiireni, mikset sinä tule, missä sinä olet? Minun sydämmeni janoo ja huutaa sinua. Etkö sinä kuule, etkö sinä näe, kuinka minä ikävöin sinua... silkkihiiri...

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Etkö sinä näe minua?

MUUKALAINEN koputtaa poliisikojun seinään, poliisit tulevat.

Suloinen ja ihmeellinen!

HARMAAPUKUINEN NAINEN muukalaiselle.

Etkö sinäkään näe minua!

TAITURI ottaen lyhdyn maasta.

Ei se ollutkaan haihtuva harhakuva!

Tarttuu muukalaiseen.

Nyt minä tunnen sinut! Sinä roisto, sinä sokaisit hänet, niin ettei hän nähnyt minua, sinä petit minut ja sinä myrkytit puhtaimmat ajatukseni, minä näin hänet ja sinä karkoitit hänet.

ENSIMMÄINEN VARTIJA

Miksi sinä huudat!

MUUKALAINEN

Hän on riivattu, hän näki taas hourekuvansa.

TAITURI

Konna! Tämä mies seuraa minua kaikkialle, pankkiin, postiin, ravintoloihin, sekoittaa juomani, myrkyttää mieleni ja väijyy henkeäni!

MUUKALAINEN

Hän on hengensairas. Viekää hänet sairaalaan!

ENSIMMÄINEN VARTIJA muukalaiselle.

Menkää!

Poliisi soittaa sairaalan kelloa ja vie taiturin portista.

MUUKALAINEN harmaapukuiselle naiselle.

Kuuletko lohikäärmeen viheltävän?

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Kuulen.

MUUKALAINEN

Kuuletko minun ääneni?

HARMAAPUKUINEN NAINEN

Kuulen.

MUUKALAINEN

Nyt sinä olet minun!

KUUDES KUVAELMA

Sama huone kuin ensimmäisessä kuvaelmassa. Taituri istuu vuoteensa laidalla päässä valkoinen kudottu patalakki, yllä valkoinen, pitkä, polvien yli ulottuva sairastakki, valkoiset housut, jaloissa raskaat, keltaiset kengät.

ENSIMMÄINEN SAIRAS vuoteessa.

Sinä katselet rikkinäistä vesikarahviinin suuta. Se asetetaan aina uuden tulokkaan yöpöydälle, annetaan tilaisuus... Pieni nykäys lasinsirpaleella...

TAITURI

Sinä ajattelet pahaa.

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Sinä itse ajattelit ja nyt, nyt sinä luulet, että minä... Niin minäkin ensin...

TAITURI

Minä olen jo tottunut kohtalooni, olen tehnyt sen kanssa liiton.

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Tottua elämään on paljon vaikeampaa.

TAITURI

Täällä? Tuolla?

Näyttää ulos.

Kaikkialla ristikko, kaikkialla minä käyn ristiin.

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Ja lopulta ehkä ristin luo. -- Et sinä ole vielä kylliksi kärsinyt, sinä olet vain leikkinyt kärsimysten kanssa, ja suloinen tyytyväisyys on niitä aina seurannut.

TAITURI

Kärsimykset kehittivät minun kättäni, osasin paremmin piirtää... mustia, rohkeita juovia... Jälkeenpäin minä nauroin varmassa voimassani.

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Vahingon voimakasta naurua, kerskailit kärsimyksilläsi, ne kostavat, sillä sinä et antanut niiden kehittää sydäntäsi.

TAITURI

Itseinho?

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Kaikki vain mustien juovien vuoksi. Sinä nautit siitäkin, sait oivia aiheita, saatana-aatoksia, neronvälähdyksiä. -- Kun sinä täältä pääset, jos pääset, niin sinä kiellät kurjuutesi. Ei, sinä tulet täällä hyvin toimeen itsesi kanssa vaikket aina muiden kanssa.

TAITURI

Sinä pilkkaat minua, sinä et tunne tuskaani.

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Kuta enemmän muut täällä kärsivät, sitä helpompi sinun olla.

TAITURI

Ne lisäävät tuskiani. Minä olen unelmieni uhri. Hirveätä unta! Heräänkö minä milloinkaan?

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Et herää etkä täältä pääse ennenkuin joku uhrautuu sinun puolestasi.

TAITURI

Ikuinen, Ikuinen, miksi minä muiden tähden saisin kärsiä?

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Ei sitä tiedä... Ehkä sinä jollakin salaisella tavalla olet kasannut meidän kaikkien päälle hehkuvia hiiliä.

TAITURI

Elämän kiirastultako tämä olisi! Ja jälkeen päin, kun muut ovat loppuun kärsineet...?

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Saat sinä kärsiä saman verran kuin kaikki yhteensä.

TAITURI

Sinunkin tuskasi? Mitä olen minä sinulle tehnyt?

ENSIMMÄINEN SAIRAS

En tiedä, mutta vaistomaisesti minä tunnen, että sinä olet minullekin jotain tehnyt.

TAITURI

Sinä vihaat minua, sinulla on "paha katse".

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Sinä luulet, että kaikki katselevat sinua pahalla silmällä, mutta sinä itse katselet muita mustasti. Lähdet aina itsestäsi, ajattelet päinvastaista.

TAITURI

Päinvastoin! Kirottu sana! Se solmii minut, se kaikuu kaikkialla vastassani. Päästäjäni, päästäjäni! Ikuinen, suuri tuntematon, auta minua, armahda minua, minä huudan sinua hädässäni, anna minun löytää oikea sana, suuri ja pyhä sana, joka päästää minut, nostaa minut sinun voimaasi! Pelasta minut umpisokkelosta, tästä vankeuteni pimeydestä aurinkoon, aurinkoon, valoon ja vapauteen ennenkuin...

TOINEN SAIRAS

Musta henki! Porca madonna, mene pois, herjahenki, mene pois muukalainen!

TAITURI

Hirveältä tuntuu ajatellessa, että minä ehkä alan matkia kanssasairaitani, minä nostan käteni korkeutta kohden... .

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Ja ajattelet samalla, että kätesi muodostavat ikäänkuin goottilaisen kirkon akkunakuvion.

TAITURI

Minä en voi, minä en voi... Minä tunnen, kuinka käteni puristautuu kokoon nyrkiksi, jota en auki saa. Tämä on liikaa.

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Uljas uhma-asento! Puuttuu vain korkea vuori, ylhäällä taivas. Sinä teeskentelet Ikuisen edessä niinkuin olet teeskennellyt paholaisen kanssa. Ei saa pilkata paholaistakaan.

TAITURI

Minä olen ollut oma paholaiseni. -- Mikä tuossa on!

Ottaa permannolta nuoran.

Nuora, silmukka! Sinäkö sen olet asettanut juuri tuohon?

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Sairasviittani vyö. Minä en tarvitse sitä, minä tunnen sen, niin, minä en ole sitä ennen sanonut.

PALJASJALKAMUNKKI tulee pirskoittaen pyhää vettä vuoteille.

Puhdistakoon pyhä vesi teidät synneistänne!

TAITURI

Täällä on todellakin likaista. Koskahan täällä on pesty permantoa?

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Minä aavistan loppuni... katsos täällä...

Osoittaa sydäntään.

Nikkaroi ja nakertaa öin päivin... minä kaaduin kerran kadulle... näin tyttäreni...

TAITURI

Mikä siellä nakertaa?

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Kuolemanlintu, taudin tikka.

TAITURI

Mutta sinun poskesi hehkuvat...

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Syksyn sairasta punaa.

TAITURI

Paljasjalkamunkki! Hän katselee sinua!

ENSIMMÄINEN SAIRAS

Minä tiedän sen, hän aavistaa sen. Hän käy aina mestari Viikatemiehen edellä.

PALJASJALKAMUNKKI taiturille.

Nuora kädessä? Aijotko sillä pyydystää kuolemanlintua? Ei sitä niin helposti saa kiinni, livahtaa helpommin kuin ajatus -- pitaalinen ajatus!

TAITURI heittää hätäisesti nuoran vuoteensa viereen.

Ei se ole minun nuorani.

PALJASJALKAMUNKKI näyttää rukousnauhaansa.

Vaihda tällaiseen kuin minulla on!

TAITURI

Minä olin koulussa huono laskemaan. Minä en ole koskaan elämässäni tehnyt laskuja.

PALJASJALKAMUNKKI

Kullakin on oma laskunsa. Saat hiljaisen kammion.

TAITURI

Hiljaisuus on kuoleman kumppani.

PALJASJALKAMUNKKI

Voit rukoilla siveltimelläsi, madonna antaa sinulle uuden elämän värit...

TAITURI

Naiset ovat epäluotettavia.

PALJASJALKAMUNKKI

Joku on sinut pettänyt?

TAITURI

Niin.

PALJASJALKAMUNKKI

Ja sinäkin olet pettänyt?

TAITURI

Niin.

PALJASJALKAMUNKKI

Yömaalari! Onhan teidän maassanne valkeitakin öitä. Eikö sinulla ole yhtään valkoista ajatusta! Ajattele!

TAITURI

Valkea sisko, kasvinsiskoni!

PALJASJALKAMUNKKI

Madonna on valkoinen kuin tunturin lumikukka.

TAITURI